Lue keskustelun säännöt.
Kerrankin elämässäni maltoin mieleni (pettävä mies), ja nyt on koston hetki koittanut :)
23.04.2018 |
Sain tietää melkein kaksi kuukautta sitten että avomieheni on pettänyt minua. Tietääkseni vain kerran (työpaikan pikkujoulut), mutta se riittää minulle. Sain tietää kun hän oli työmatkalla, joten pakostakin asian ottaminen puheeksi venähti - onneksi, koska sain päähäni suunnitelman jonka olen nyt toteuttanut.
Tajusin saman tien tiedon saatuani, että tämä oli tässä. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Hetken mietittyäni tein näin: aloin heti etsiä uutta asuntoa, ja ihmeellisellä onnenkantamoisella eräällä puolitutulla oli vapautunut ihana asunto hyvällä paikalla. Eipä siinä mitään, nimet vuokrasopimukseen ja avaimet sain käteen parin viikon päästä. Sen jälkeen aloin pieni lasti kerrallaan siirtää tavaroitani uuteen asuntoon. Luotin siihen, että mies ei huomaa mitään, eikä hän ilmeisesti olekaan katsonut mm. vaatekaappiini tai työpöytäni laatikoihin. Olisi muuten kyllä havainnut eron entiseen. Mies on kyllä nyt ollut paljon poissa kotoa, joten se on helpottanut operaatiota huomattavasti.
Nyt mies on tämän päivän ja huomisen työreissulla, joten itse otin vapaapäivän ja kuljetin uuteen asuntooni isommat tavarat ja ne harvat huonekalut, jotka ovat minun ja jotka vielä haluan pitää. Viimeisellä reissulla entiseen kotiin jätin avaimen eteiseen. Nyt on muutto valmis, ja olo on aivan ihana. Toisaalta vähän kauhistuttaakin: mies sai tasan tarkkaan mitä ansaitsi, mutta onkohan ihan normaalia että oloni on näin kylmä, ja että saan näin suunnattomasti nautintoa siitä, että mies tulee palatessaan hämmästymään niin suuresti? Luonnollisesti en aio mm. vastata puheluihin tai viesteihin, eikä mies voi tietää mihin olen häipynyt. Syyn varmaan arvaa kyllä.
Joskus elämä näköjään voi olla kuin Salkkareista. Itse tämän draaman kehittelin, mutta näin minä nyt halusin tehdä, lapsellista tai ei :) Ei minua oikeastaan ollenkaan olisi kiinnostanutkaan puhua asiasta. Itse pettäminen on 100% varmaa, joten miksi kuuntelisin 1) huonoja tekosyitä ja valheita, tai 2) itkua ja anteeksi anelemista.
Kommentit (1155)
Vierailija kirjoitti:
Ap suunnittelee muina naisina kuukausien ajan kostoa, samalla kun näyttelee kotona, että kaikki hyvin. Ei tuo nyt mitenkään terveeltä kuulosta. Hyvä kuitenkin, jos av-mammat voimautuu.
Kyse ei ole useista kuukausista. Ja tuostakin ajasta mies on ollut paljon työmatkoilla ja itsekin olen etäännyttänyt itseäni tietoisesti kotioloista, joten eipä tässä hirveästi ole joutunut näyttelemään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihan usko tähän, mutta helmi tämä olisi, jos olisi totta! :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs on AP sössinyt suhteensa siihen jamaan, että miehelle tullut tarve. Osaltaan sinun vikasi jos suhde on niin huono että on pitänyt hänen valita pettäminen. Molemmat olette suhteestanne vastuussa ja tässä tilanteessa molemmat yhtä epäkypsiä.
Mielestäni meillä meni ihan OK. Työ- ja opiskelukiireitä molemmilla, mutta mitään yksittäistä huonoa puolta suhteessa en kyllä osaa nimetä. En ole pihdannut jne., mitä nyt usein epäillään tällaisissa tilanteissa.... Vähän väljähtänyttä on voinut olla, mutta ei mieskään ole yrittänyt tilannetta kohentaa, eikä edes ottanut puheeksi.
Ap
Eli teidän suhde oli jo niin väljähtynyt, että sä lähdet siitä ilman itkua uuteen osoitteeseen.
Miksi kuvittelet, että miestä surettaisi sen enempää, etenkin kun hän on jo ehtinyt hankkia uuden suhteenkin?
Kalsealta kuulostaa, jos yhteinen elämä lopetetaan mitään sanomatta. Ei ollut selvästi kovin kiihkeä liitto.
Olenhan minä surullinen, vaikka myös tyytyväinen siihen että suunnitelmani toteutui. Ehkä olen vielä turta tai miten vaan, uskon kyllä että oikean surun aika tulee vielä. En ole niin kylmä että voisin elää parisuhteessa joka olisi kylmä, kalsea ja rakkaudeton. Jos olisin tuntenut suhteemme sellaiseksi, olisi ero tullut jo aiemmin.
Jos ex alkaa parisuhteeseen sen pikkujoulunaisen kanssa, niin sepä hienoa hänelle. En keksi kauheampaa suhteen alkutapaa kuin varattujen ihmisten känninen pettämisseikkailu työpaikan pikkujouluissa :D
Ap
Taidat olla mielikuvitusta vailla. Surullinen ja lapsellinen, eikö vaan. Sinä et koskaan saa tietää miksi teille kävi niin ja et opi tästä kokemuksesta mitään. Muuta kuin varovaiseksi, epäluuloiseksi ja araksi. Pelkurin valinta. Mitä jos toistat kuvion seuraavassa suhteessasi ja joka ikisessä suhteessa tästä eteenpäin?
Häviö molemmille kun ei uskalleta kysyä miksi. Arat ihmiset loukkaavat toisiaan. Rohkeammat uskaltavat kysyä miksi meille kävi näin? Petettynä on helpompi jatkaa omaa elämäänsä kun tietää edes vähän miksi näin kävi. Pettäjän on helpompi jatkaa kun tietää miksi toinen lähti. Eikö se ole oleellista, että ihmiset kohtaavat ja eroavat, arvoa annetaan sille yhdessä vietetylle ajalle. Sinä suutuit itserakkaudesta, enkö ollutkaan se maailman tärkein nainen. Joku muu oli parempi.
Eikä se nyt niin tyhmää ole aloittaa suhde pikkujoulutöppäilyissä, kännissä. Siitä voi saada hauskan tarinan, riippuu tyypeistä. (Emme voineet vastustaa toisiamme ja pussailtiin joulukuusen katveessa. Meillä meni glitterit ja järki sekaisin. Mun paras joululahja).
Minua käy vähän sääliksi, koko pettämishomma kirkkaalta taivaalta ja sitten sun tietty typeryys. Kaikille tulee tuulta tupaan. Minusta kannattaa rohkeasti kohdata asiat, hyvät ja pahat.
Sitä nyt en ainakaan kuvittele että se pikkujoulunainen olisi minua parempi :D Minä en koskaan alentuisi toimimaan noin tyylittömästi. Vielä vähemmän tyytyisin parisuhteeseen joka olisi alkanut tuolla tavoin. Onpa hauska tarina joo, petimme puolisoitamme humalassa, hahhaa miten hauskaa! Hyi, en muuta sano.
Minulla on tarpeeksi hyvä itsetunto että selviän kyllä, oli syy pettämiselle mikä tahansa. Jos joskus vielä miehen kanssa keskustelen ja hän antaa jotain sellaista kritiikkiä mitä en nyt osaisi arvata, voin yrittää siitä sitten oppia. En siihen vaan usko. Jos olisin hänen asemassaa, en kehtaisi kritisoida enää yhtään mitään.
Ap
Mieti ettei sinun mahdollinen asenne pyhä sfinksi ole sellainen asenne, että se alkaa tympimään parisuhteessa. Tyylittömyys on joskus aika vetoavaa ihmisessä jos siinä on vaikka heittäytymisen makua, suudelma huulipunan levitessä ja käheä nauru voi olla houkuttelevampi kuin hampaiden pesu ennen hyvänyön suukkoa. Kerron vain miten ihmismieli on kompleksinen, osaat jatkossa miettiä mikä ehkä meni teillä, siis molemmilla , pieleen.
Ei se ole sallittua pettää ja kähmiä pikkujouluissa mutta niin käy usein. Minun exäni petti minua pikkujouluissa ja syytti siitä minua. Jos olisin tullut mukaan niin hän ei olisi pettänyt. Olin ihan hölmistynyt. Ja jätin hänet, meillä oli pitempi suhde kuin teillä. Sanoin vain että jaaha ja minä muuten lähden. En kestänyt sitä, että meillä ei ollut suurta rakkautta, että hän oli niin huomionkipeä, hölmö, että joku oli parempi kuin minä. En pystynyt puhumaan, tein vaan asioita sen eteen, että pystyin lähtemään.
Olisi ollut hyvä keskustella mutta siinä tunteiden vuoristoradassa ei oikein ajatus kulkenut tasaisesti. Olen katunut ettei keskusteltu, että olin ehdoton. Meidän hyvät vuodet olisivat olleet ystävyyden arvoisia. En vaan pystynyt ja se on minun luonteeni heikkous. Suoraselkäinen, jämäkkä mutta herkkä loukkaantumaan verisesti jos en ole se paras, ainoa, rakkain.
Nyt voin sanoa ettei petetystä tule automaattisesti tuomari, jota ei voi kritisoida. Me olemme ihmisiä ja erehtyväisiä. Sinun arvosi ihmisenä on muiden käsissä, siinä miten ojennat kätesi toiselle ihmiselle niin hyvässä tai pahassa. Hyvä ihminen ei arvostele vaan yrittää ymmärtää, se ei tietenkään velvoita jäämään psskaan suhteeseen. Mutta onhan se aurinko joskus paistanut siihen paska.. risukasaan niin onhan se nyt ainakin yhteisen keskustelun paikka. (Me keskusteltiin exän kanssa myöhemmin kun tunteet olivat tasoittuneet ja se oli molemmille hyväksi.)
Olkoot muut sitten tyylittömiä jos se on vetoavaa, minä olen sellainen kuin olen eikä minun pidä muuksi muuttua :) Olen kohdellut miestäni hyvin suhteessa. Jos jotain niin olen konfliktin kammoinen (sen nyt varmaan näkee jo aloituksesta), mutta en tätä ennen myöskään kieltäytynyt selvittämästä asioita loppuun saakka. Täydellisyyttä ei voi keneltäkään vaatia, ja minä olen tehnyt parhaani suhteessa ja jos se ei ole riittänyt, niin olkoon sitten.
Ap
"Minä olen sellainen kuin olen ja ei minun muuksi tarvitse muuttua" tarkoittaa ettei sinun mielestäsi tarvitse oppia mitään kokemuksistasi eikä kehittyä ihmisenä. Mikään ei ota niin aivoon kuin urheilija, joka sanoo tekevänsä parhaansa ja katsotaan mihin se riittää. Sehän on ihan eri asia kuin voitontahto tai tahto yleensä. Silloin takaraivoon on jo hiipinyt tietoisuus epäonnistumisesta ja lähtöviivalla on luovuttaja, ei taistelija. Pelko epäonnistumisesta on vahvempi kuin tahto onnistua. Kysymys on pelosta tai rohkeudesta. Siksi sinä petettynä luikit karkuun keskustelua kuin kysyisit etkö sinä ollut tarpeeksi hyvä, rakas. No ihan sama.
Minun mielestäni laiska, tyhmä ja saamaton asenne, joten kyllästyin kommentoimaan sinulle, en jaksa typeriä ihmisiä.
Eikö sen kyseleminen, enkö ollut tarpeeksi hyvä ym., anna oletuksen, että se oikeuttaisi toisen teon jos näin olisikin? Siitähän pettämisessä ei ole kyse, eikä se sitä oikeuta.
Ap on voittaja-ainesta, toimii tilanteen vaatimalla tavalla funktionaalisesti, mies on valinnan tehnyt, samoin ap. Siinä ei jauhaminen ja kyselyt auta, eikä edes kiinnosta ketään. Ap ei itseään arvota pettäjän selitysten mukaan, vaan jättää tämän tasolleen.
Vierailija kirjoitti:
Ap tuntuu itseriittoiselta. Hänhän kertoi, että he olivat eläneet melko paljon erillään, vai miten se meni? Siksi hän suoriutuui erosta ulkonaisesti tyylikkäästi yhtäkään pahaa sanaa sanomatta. Olen varma siitä, että hän selviää elämästä yksinkin.
Mutta kyllä mua ihmetyttää, miten noinkin pitkästä suhteesta voi luopua olankohautuksella. Olisin voinut jatkaa, mutta kun se loppui, niin ihan sama.
Miten sitoutuneita puolisot olivat yhteiseen elämäänsä? Miten lähellä toista ollaan, kun petetään pikkujouluissa ja toinen pakkaa kamansa ja muuttoauton perävalot vaan näkyy? Eikä mitään sanottavaa ole.Kostonahan se toimii sikäli, että mies on pettänyt, ja tietää kyllä itse sen. Mutta pahus vieköön, kun hän EI tiedä, mistä vaimo sen sai tietää. Tämähän se on, mikä palstamiehiä raivostuttaa. Se ettei mies saa luultavasti ikinä tietää, miten jäi kiinni.
Mutta kun pöly joskus on laskeutunut, ehkä keskustelu olisi ap.llekin hyödyksi.
Mä en voisi elää noin "asiallisessa" parisuhteessa. En todellakaan väitä olevani siksi parempi, mutta en myöskään huonompi. En pettäisi, eikä mua ole petetty. Mun pitkä avioliitto kuoli muihin ristiriitoihin. Se nyt ei kuulu tähän.Ajan takaa vain sitä, että ap.lläkin on vahvuudestaan huolimatta heikkouksia.
Se, millaisen puolison ottaa, kertoo ihmisestä todella paljon. Se mihin suhde päättyy ja miksi, sisältää arvokasta tietoa ja oppia tulevien suhteiden kannalta.
Sääli, jos häivytään omille teille sanomatta mitään. Enää koskaan.
Olet niin oikeassa, samaa mieltä. Mutta se vaatii älyä ja oivallusta. Ei kaikki pysty ajattelemaan nenäänsä pitemmälle.
Aloittaja ei ole mitään velkaa exälleen.
Näitä asioita kannattaa ehkäistä tapahtuvan eikä itkeä jälkikäteen.
Tsemppiä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain tietää melkein kaksi kuukautta sitten että avomieheni on pettänyt minua. Tietääkseni vain kerran (työpaikan pikkujoulut), mutta se riittää minulle. Sain tietää kun hän oli työmatkalla, joten pakostakin asian ottaminen puheeksi venähti - onneksi, koska sain päähäni suunnitelman jonka olen nyt toteuttanut.
Tajusin saman tien tiedon saatuani, että tämä oli tässä. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Hetken mietittyäni tein näin: aloin heti etsiä uutta asuntoa, ja ihmeellisellä onnenkantamoisella eräällä puolitutulla oli vapautunut ihana asunto hyvällä paikalla. Eipä siinä mitään, nimet vuokrasopimukseen ja avaimet sain käteen parin viikon päästä. Sen jälkeen aloin pieni lasti kerrallaan siirtää tavaroitani uuteen asuntoon. Luotin siihen, että mies ei huomaa mitään, eikä hän ilmeisesti olekaan katsonut mm. vaatekaappiini tai työpöytäni laatikoihin. Olisi muuten kyllä havainnut eron entiseen. Mies on kyllä nyt ollut paljon poissa kotoa, joten se on helpottanut operaatiota huomattavasti.
Nyt mies on tämän päivän ja huomisen työreissulla, joten itse otin vapaapäivän ja kuljetin uuteen asuntooni isommat tavarat ja ne harvat huonekalut, jotka ovat minun ja jotka vielä haluan pitää. Viimeisellä reissulla entiseen kotiin jätin avaimen eteiseen. Nyt on muutto valmis, ja olo on aivan ihana. Toisaalta vähän kauhistuttaakin: mies sai tasan tarkkaan mitä ansaitsi, mutta onkohan ihan normaalia että oloni on näin kylmä, ja että saan näin suunnattomasti nautintoa siitä, että mies tulee palatessaan hämmästymään niin suuresti? Luonnollisesti en aio mm. vastata puheluihin tai viesteihin, eikä mies voi tietää mihin olen häipynyt. Syyn varmaan arvaa kyllä.
Joskus elämä näköjään voi olla kuin Salkkareista. Itse tämän draaman kehittelin, mutta näin minä nyt halusin tehdä, lapsellista tai ei :) Ei minua oikeastaan ollenkaan olisi kiinnostanutkaan puhua asiasta. Itse pettäminen on 100% varmaa, joten miksi kuuntelisin 1) huonoja tekosyitä ja valheita, tai 2) itkua ja anteeksi anelemista.
Mä tein just samalla tavalla vuonna 1980.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kannattanut keskustella asia läpikohtaisin lävitse. Pettämisiä voi tulla hyvissäkin suhteissa ja ne kannattaa aina keskustella lävitse. Yksi penetraatio ei ole syy erota. Sitten jos mies on ihan hilipitappeli, niin se on asia erikseen. Seksuaalisuus ei ole mikään tabu aihe, parit voi puhua siitä ja parantaa seksielämää monin tavoin. Seksi on vain yksi osa parisuhdetta, siinä on paljon muita painavimpiakin syitä olla yhdessä. Elämää ei kannata ottaa niin vakavasti. Kaikki täällä tekevät virheitä.
Tuota... jokainen kaiketi päättää itse mikä on syy erota, ja minulle tämä on sitä. Jos jollekin toiselle ei ole, se on heidän asiansa.
Olen nyt avannut tilannetta mielestäni tarpeeksi. En enää ruoki provokommentteja enkä siis vastaa niihin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellista. Aikuiset osaa puhua asioista, eikä vaan karata.
Mä olen kerran tehnyt suunnilleen ap:n tavoin, ja näin jälkikäteen ajateltuna se oli lapsellista ja typerää, ja häpeän sitä syvästi. Kunnon drama queen.
En aio kertoa asiasta enää kellekään, ja toivon, ettei kukaan saa sitä selville. Käsi sydämelle: haluaisitko olla parisuhteessa noin julman ihmisen kanssa?
Riippuu pelisäännöistä. Jos pettäminen olisi ehdottoman nounou, kyllä mä olisin mieluusti noin oikeudenmukaisen ihmisen kanssa, joka pitäisi viimeiseen asti kiinni korkeasta moraalista.
Minäkin teen nyt niinkuin ap, mutta lähden pakoon väkivaltaltaista miestä, joka ei suostu keskustelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin teen nyt niinkuin ap, mutta lähden pakoon väkivaltaltaista miestä, joka ei suostu keskustelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ei ole mitään velkaa exälleen.
Näitä asioita kannattaa ehkäistä tapahtuvan eikä itkeä jälkikäteen.
Tsemppiä!!!
AP olisi voinut ehkäistä myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin se huomaa, että olet kadonnut ja on vain tyytyväinen kun saa peuhata uuden kumppanin kanssa vapaasti. On tyytyväinen, että päästit hänet ilman seuraamuksia.
Oletko täysin satavarma, että mies on pettänyt?
Voi jäädä asia vaivaamaan, kun en et juttele asiasta miehen kanssa.
Itse ainakin haluaisin keskustella asiat selväksi ja sen jälkeen lähtisin hyvillä mielin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kannattanut keskustella asia läpikohtaisin lävitse. Pettämisiä voi tulla hyvissäkin suhteissa ja ne kannattaa aina keskustella lävitse. Yksi penetraatio ei ole syy erota. Sitten jos mies on ihan hilipitappeli, niin se on asia erikseen. Seksuaalisuus ei ole mikään tabu aihe, parit voi puhua siitä ja parantaa seksielämää monin tavoin. Seksi on vain yksi osa parisuhdetta, siinä on paljon muita painavimpiakin syitä olla yhdessä. Elämää ei kannata ottaa niin vakavasti. Kaikki täällä tekevät virheitä.
Tuota... jokainen kaiketi päättää itse mikä on syy erota, ja minulle tämä on sitä. Jos jollekin toiselle ei ole, se on heidän asiansa.
Olen nyt avannut tilannetta mielestäni tarpeeksi. En enää ruoki provokommentteja enkä siis vastaa niihin.
Ap
Et muuten päätä. Me täällä AV:lla päätämme oikean ja väärän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap suunnittelee muina naisina kuukausien ajan kostoa, samalla kun näyttelee kotona, että kaikki hyvin. Ei tuo nyt mitenkään terveeltä kuulosta. Hyvä kuitenkin, jos av-mammat voimautuu.
Kyse ei ole useista kuukausista. Ja tuostakin ajasta mies on ollut paljon työmatkoilla ja itsekin olen etäännyttänyt itseäni tietoisesti kotioloista, joten eipä tässä hirveästi ole joutunut näyttelemään.
Ap
Tässä se syy on, pariskunta ei ole vain myöntänyt, että ero on lähellä ja on pakoillut toisiaan. Pettäminen on vain seuraus, ei syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellista. Aikuiset osaa puhua asioista, eikä vaan karata.
Mä olen kerran tehnyt suunnilleen ap:n tavoin, ja näin jälkikäteen ajateltuna se oli lapsellista ja typerää, ja häpeän sitä syvästi. Kunnon drama queen.
En aio kertoa asiasta enää kellekään, ja toivon, ettei kukaan saa sitä selville. Käsi sydämelle: haluaisitko olla parisuhteessa noin julman ihmisen kanssa?
Riippuu pelisäännöistä. Jos pettäminen olisi ehdottoman nounou, kyllä mä olisin mieluusti noin oikeudenmukaisen ihmisen kanssa, joka pitäisi viimeiseen asti kiinni korkeasta moraalista.
Itsehän siis jäisin todennäköisesti vain kyselemään, että niin mut miks ja kuinka ja mitä kävi ja miten sä nyt silleen ja mutkunsitkun. Se ei johda mihinkään. Minun kohdallani se johtaisi ainoastaan siihen, että nostaisi asian myöhemminkin esille, ja todennäköisesti silloinkaan en saisi itseäni tyydyttäviä vastauksia. Olen vannoutunut puhumisen puolestapuhuja, mutta olen oikeasti todennut, että hyvin harvoin se johtaa mihinkään hedelmälliseen. Etenkin jos toinen on joku puupää puhuja, joka ei kuitenkaan anna minulle riittäviä selontekoja.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kannattanut keskustella asia läpikohtaisin lävitse. Pettämisiä voi tulla hyvissäkin suhteissa ja ne kannattaa aina keskustella lävitse. Yksi penetraatio ei ole syy erota. Sitten jos mies on ihan hilipitappeli, niin se on asia erikseen. Seksuaalisuus ei ole mikään tabu aihe, parit voi puhua siitä ja parantaa seksielämää monin tavoin. Seksi on vain yksi osa parisuhdetta, siinä on paljon muita painavimpiakin syitä olla yhdessä. Elämää ei kannata ottaa niin vakavasti. Kaikki täällä tekevät virheitä.
Eli suhde mielestäsi vaan paranee, kun mies on hyvässä lykyssä saanut jonkun sukupuolitaudin?
Sukupuolitauti ei ole ihan "pikku virhe."
Tule sitten kertomaan, miten eksäsi otti asian. Yrittikö ottaa yhteyttä vai menikö suoraan kimppaan vosunsa kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellista. Aikuiset osaa puhua asioista, eikä vaan karata.
Mä olen kerran tehnyt suunnilleen ap:n tavoin, ja näin jälkikäteen ajateltuna se oli lapsellista ja typerää, ja häpeän sitä syvästi. Kunnon drama queen.
En aio kertoa asiasta enää kellekään, ja toivon, ettei kukaan saa sitä selville. Käsi sydämelle: haluaisitko olla parisuhteessa noin julman ihmisen kanssa?
Riippuu pelisäännöistä. Jos pettäminen olisi ehdottoman nounou, kyllä mä olisin mieluusti noin oikeudenmukaisen ihmisen kanssa, joka pitäisi viimeiseen asti kiinni korkeasta moraalista.
Korkean moraalin ihmiset ovat yleensä tylsiä ja huonoja seksissä. Ei kannata ryhtyä ellei kiihotu esim. A-Studiosta.
Kenties samasta syystä kun itse petti? Ap taisi kirjoittaa että jos mies lähtee soittelemaan tutuille niin saa kyllä tiedon sieltä.