Lue keskustelun säännöt.
Kerrankin elämässäni maltoin mieleni (pettävä mies), ja nyt on koston hetki koittanut :)
23.04.2018 |
Sain tietää melkein kaksi kuukautta sitten että avomieheni on pettänyt minua. Tietääkseni vain kerran (työpaikan pikkujoulut), mutta se riittää minulle. Sain tietää kun hän oli työmatkalla, joten pakostakin asian ottaminen puheeksi venähti - onneksi, koska sain päähäni suunnitelman jonka olen nyt toteuttanut.
Tajusin saman tien tiedon saatuani, että tämä oli tässä. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Hetken mietittyäni tein näin: aloin heti etsiä uutta asuntoa, ja ihmeellisellä onnenkantamoisella eräällä puolitutulla oli vapautunut ihana asunto hyvällä paikalla. Eipä siinä mitään, nimet vuokrasopimukseen ja avaimet sain käteen parin viikon päästä. Sen jälkeen aloin pieni lasti kerrallaan siirtää tavaroitani uuteen asuntoon. Luotin siihen, että mies ei huomaa mitään, eikä hän ilmeisesti olekaan katsonut mm. vaatekaappiini tai työpöytäni laatikoihin. Olisi muuten kyllä havainnut eron entiseen. Mies on kyllä nyt ollut paljon poissa kotoa, joten se on helpottanut operaatiota huomattavasti.
Nyt mies on tämän päivän ja huomisen työreissulla, joten itse otin vapaapäivän ja kuljetin uuteen asuntooni isommat tavarat ja ne harvat huonekalut, jotka ovat minun ja jotka vielä haluan pitää. Viimeisellä reissulla entiseen kotiin jätin avaimen eteiseen. Nyt on muutto valmis, ja olo on aivan ihana. Toisaalta vähän kauhistuttaakin: mies sai tasan tarkkaan mitä ansaitsi, mutta onkohan ihan normaalia että oloni on näin kylmä, ja että saan näin suunnattomasti nautintoa siitä, että mies tulee palatessaan hämmästymään niin suuresti? Luonnollisesti en aio mm. vastata puheluihin tai viesteihin, eikä mies voi tietää mihin olen häipynyt. Syyn varmaan arvaa kyllä.
Joskus elämä näköjään voi olla kuin Salkkareista. Itse tämän draaman kehittelin, mutta näin minä nyt halusin tehdä, lapsellista tai ei :) Ei minua oikeastaan ollenkaan olisi kiinnostanutkaan puhua asiasta. Itse pettäminen on 100% varmaa, joten miksi kuuntelisin 1) huonoja tekosyitä ja valheita, tai 2) itkua ja anteeksi anelemista.
Kommentit (1155)
Vierailija kirjoitti:
Nyt ap:n puolisi saattaa esimerkiksi ajatella, että ap on löytänyt toisen ja lähtenyt tämän matkaan.
Hyvinkin mahdollinen ajatus. Yleensähän näin lähtevillä miehillä on jo uusi emäntä odottamassa. Toisaalta aloittajaa ei varmaan haittaa, vaikka mies jäisi käsitykseen että ap on pettänyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hetkinen, et ole millään tavalla ilmaissut miehelle tietäväsi pettämisestä?
En ole. Pidin ajatusta ensin aika mahdottomana, mutta kyllä se onnistui. Lähinnä siis sen ansiosta että olemme viettäneet niin paljon aikaa erillään.
Ap
Et edes lähtösi jälkeen? Vaikka toinen pettikin, olisi silti asiallista kertoa miksi teit niin kuin teit. Haluaisitko itse tulla jätetyksi samalla tavalla, ilman mitään selitystä?
Haluaisitko itse tulla petetyksi ja saada tietää siitä muun tahon kautta. Huomioitavaa on, ettei mies edes tunnustanut, joten keskusteluyhteyden ja avoimuuden vaatimus ap:lta nyt olisi aika tekopyhää. Arvostus tai sen puute toimii ihan kumpaankin suuntaan.
En haluaisi tulla jätetyksi noin.
Jos olisit tullut jätetyksi noin sen jälkeen, kun olisit pettänyt... olisitko sitä mieltä, että petetyksi tullut on jotain sinulle velkaa? Mulla ei olisi pokkaa vaatia petetyltä mitään.
Kyllä, olisin sitä mieltä, että jättäjän pitäisi kertoa vähintäänkin että on lähtenyt omasta tahdostaan syystä X. Nyt ap:n puolisi saattaa esimerkiksi ajatella, että ap on löytänyt toisen ja lähtenyt tämän matkaan.
Ja mitä sillä on väliä, mitä aloittaja puoliso luulee tapahtuneen? Hänhän se itse oli törppö pettäessään. EI pettäjä ansaitse mitään selityksiä.
Antaa olla. Rautalanka ei riitä ja ratakiskoa en jaksa hakea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs on AP sössinyt suhteensa siihen jamaan, että miehelle tullut tarve. Osaltaan sinun vikasi jos suhde on niin huono että on pitänyt hänen valita pettäminen. Molemmat olette suhteestanne vastuussa ja tässä tilanteessa molemmat yhtä epäkypsiä.
Mielestäni meillä meni ihan OK. Työ- ja opiskelukiireitä molemmilla, mutta mitään yksittäistä huonoa puolta suhteessa en kyllä osaa nimetä. En ole pihdannut jne., mitä nyt usein epäillään tällaisissa tilanteissa.... Vähän väljähtänyttä on voinut olla, mutta ei mieskään ole yrittänyt tilannetta kohentaa, eikä edes ottanut puheeksi.
Ap
Eli teidän suhde oli jo niin väljähtynyt, että sä lähdet siitä ilman itkua uuteen osoitteeseen.
Miksi kuvittelet, että miestä surettaisi sen enempää, etenkin kun hän on jo ehtinyt hankkia uuden suhteenkin?
Kalsealta kuulostaa, jos yhteinen elämä lopetetaan mitään sanomatta. Ei ollut selvästi kovin kiihkeä liitto.
Olenhan minä surullinen, vaikka myös tyytyväinen siihen että suunnitelmani toteutui. Ehkä olen vielä turta tai miten vaan, uskon kyllä että oikean surun aika tulee vielä. En ole niin kylmä että voisin elää parisuhteessa joka olisi kylmä, kalsea ja rakkaudeton. Jos olisin tuntenut suhteemme sellaiseksi, olisi ero tullut jo aiemmin.
Jos ex alkaa parisuhteeseen sen pikkujoulunaisen kanssa, niin sepä hienoa hänelle. En keksi kauheampaa suhteen alkutapaa kuin varattujen ihmisten känninen pettämisseikkailu työpaikan pikkujouluissa :D
Ap
Taidat olla mielikuvitusta vailla. Surullinen ja lapsellinen, eikö vaan. Sinä et koskaan saa tietää miksi teille kävi niin ja et opi tästä kokemuksesta mitään. Muuta kuin varovaiseksi, epäluuloiseksi ja araksi. Pelkurin valinta. Mitä jos toistat kuvion seuraavassa suhteessasi ja joka ikisessä suhteessa tästä eteenpäin?
Häviö molemmille kun ei uskalleta kysyä miksi. Arat ihmiset loukkaavat toisiaan. Rohkeammat uskaltavat kysyä miksi meille kävi näin? Petettynä on helpompi jatkaa omaa elämäänsä kun tietää edes vähän miksi näin kävi. Pettäjän on helpompi jatkaa kun tietää miksi toinen lähti. Eikö se ole oleellista, että ihmiset kohtaavat ja eroavat, arvoa annetaan sille yhdessä vietetylle ajalle. Sinä suutuit itserakkaudesta, enkö ollutkaan se maailman tärkein nainen. Joku muu oli parempi.
Eikä se nyt niin tyhmää ole aloittaa suhde pikkujoulutöppäilyissä, kännissä. Siitä voi saada hauskan tarinan, riippuu tyypeistä. (Emme voineet vastustaa toisiamme ja pussailtiin joulukuusen katveessa. Meillä meni glitterit ja järki sekaisin. Mun paras joululahja).
Minua käy vähän sääliksi, koko pettämishomma kirkkaalta taivaalta ja sitten sun tietty typeryys. Kaikille tulee tuulta tupaan. Minusta kannattaa rohkeasti kohdata asiat, hyvät ja pahat.
Tuo glitterikommentti kyllä kertoo sen, että kommentoija on moninkertaisesti ap:ta lapsellisempi... todellakaan ei toimivat suhteet ala niin. :) Ihminen joka rohkeasti kohtaa asiat, tietää sen kyllä.
Idiootti vai tynnyrissä kasvanut? Niin, sinä juuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hetkinen, et ole millään tavalla ilmaissut miehelle tietäväsi pettämisestä?
En ole. Pidin ajatusta ensin aika mahdottomana, mutta kyllä se onnistui. Lähinnä siis sen ansiosta että olemme viettäneet niin paljon aikaa erillään.
Ap
Et edes lähtösi jälkeen? Vaikka toinen pettikin, olisi silti asiallista kertoa miksi teit niin kuin teit. Haluaisitko itse tulla jätetyksi samalla tavalla, ilman mitään selitystä?
Haluaisitko itse tulla petetyksi ja saada tietää siitä muun tahon kautta. Huomioitavaa on, ettei mies edes tunnustanut, joten keskusteluyhteyden ja avoimuuden vaatimus ap:lta nyt olisi aika tekopyhää. Arvostus tai sen puute toimii ihan kumpaankin suuntaan.
En haluaisi tulla jätetyksi noin.
Jos olisit tullut jätetyksi noin sen jälkeen, kun olisit pettänyt... olisitko sitä mieltä, että petetyksi tullut on jotain sinulle velkaa? Mulla ei olisi pokkaa vaatia petetyltä mitään.
Kyllä, olisin sitä mieltä, että jättäjän pitäisi kertoa vähintäänkin että on lähtenyt omasta tahdostaan syystä X. Nyt ap:n puolisi saattaa esimerkiksi ajatella, että ap on löytänyt toisen ja lähtenyt tämän matkaan.
Kysyn edelleen: Olisiko SINULLA pokkaa vaatia tuota, jos olisit pettäjä? (Vai etkö osaa asettua tilanteeseen, oletko moraaliltasi mielestäsi ylempänä, tuomaroit norsunluutornista käsin?)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs on AP sössinyt suhteensa siihen jamaan, että miehelle tullut tarve. Osaltaan sinun vikasi jos suhde on niin huono että on pitänyt hänen valita pettäminen. Molemmat olette suhteestanne vastuussa ja tässä tilanteessa molemmat yhtä epäkypsiä.
Mielestäni meillä meni ihan OK. Työ- ja opiskelukiireitä molemmilla, mutta mitään yksittäistä huonoa puolta suhteessa en kyllä osaa nimetä. En ole pihdannut jne., mitä nyt usein epäillään tällaisissa tilanteissa.... Vähän väljähtänyttä on voinut olla, mutta ei mieskään ole yrittänyt tilannetta kohentaa, eikä edes ottanut puheeksi.
Ap
Eli teidän suhde oli jo niin väljähtynyt, että sä lähdet siitä ilman itkua uuteen osoitteeseen.
Miksi kuvittelet, että miestä surettaisi sen enempää, etenkin kun hän on jo ehtinyt hankkia uuden suhteenkin?
Kalsealta kuulostaa, jos yhteinen elämä lopetetaan mitään sanomatta. Ei ollut selvästi kovin kiihkeä liitto.
Olenhan minä surullinen, vaikka myös tyytyväinen siihen että suunnitelmani toteutui. Ehkä olen vielä turta tai miten vaan, uskon kyllä että oikean surun aika tulee vielä. En ole niin kylmä että voisin elää parisuhteessa joka olisi kylmä, kalsea ja rakkaudeton. Jos olisin tuntenut suhteemme sellaiseksi, olisi ero tullut jo aiemmin.
Jos ex alkaa parisuhteeseen sen pikkujoulunaisen kanssa, niin sepä hienoa hänelle. En keksi kauheampaa suhteen alkutapaa kuin varattujen ihmisten känninen pettämisseikkailu työpaikan pikkujouluissa :D
Ap
Taidat olla mielikuvitusta vailla. Surullinen ja lapsellinen, eikö vaan. Sinä et koskaan saa tietää miksi teille kävi niin ja et opi tästä kokemuksesta mitään. Muuta kuin varovaiseksi, epäluuloiseksi ja araksi. Pelkurin valinta. Mitä jos toistat kuvion seuraavassa suhteessasi ja joka ikisessä suhteessa tästä eteenpäin?
Häviö molemmille kun ei uskalleta kysyä miksi. Arat ihmiset loukkaavat toisiaan. Rohkeammat uskaltavat kysyä miksi meille kävi näin? Petettynä on helpompi jatkaa omaa elämäänsä kun tietää edes vähän miksi näin kävi. Pettäjän on helpompi jatkaa kun tietää miksi toinen lähti. Eikö se ole oleellista, että ihmiset kohtaavat ja eroavat, arvoa annetaan sille yhdessä vietetylle ajalle. Sinä suutuit itserakkaudesta, enkö ollutkaan se maailman tärkein nainen. Joku muu oli parempi.
Eikä se nyt niin tyhmää ole aloittaa suhde pikkujoulutöppäilyissä, kännissä. Siitä voi saada hauskan tarinan, riippuu tyypeistä. (Emme voineet vastustaa toisiamme ja pussailtiin joulukuusen katveessa. Meillä meni glitterit ja järki sekaisin. Mun paras joululahja).
Minua käy vähän sääliksi, koko pettämishomma kirkkaalta taivaalta ja sitten sun tietty typeryys. Kaikille tulee tuulta tupaan. Minusta kannattaa rohkeasti kohdata asiat, hyvät ja pahat.
Sitä nyt en ainakaan kuvittele että se pikkujoulunainen olisi minua parempi :D Minä en koskaan alentuisi toimimaan noin tyylittömästi. Vielä vähemmän tyytyisin parisuhteeseen joka olisi alkanut tuolla tavoin. Onpa hauska tarina joo, petimme puolisoitamme humalassa, hahhaa miten hauskaa! Hyi, en muuta sano.
Minulla on tarpeeksi hyvä itsetunto että selviän kyllä, oli syy pettämiselle mikä tahansa. Jos joskus vielä miehen kanssa keskustelen ja hän antaa jotain sellaista kritiikkiä mitä en nyt osaisi arvata, voin yrittää siitä sitten oppia. En siihen vaan usko. Jos olisin hänen asemassaa, en kehtaisi kritisoida enää yhtään mitään.
Ap
Jos sinun itsetuntosi olisi oikeasti noin hyvä, niin ei olisi tarvinnut tulla tänne hakemaan yläpeukkuja ja hyväksyntää.
Yhtä hyvä itsetunto kuin niiden parisuhde ketkä kertovat iltapäivälehdille, että heillä on parisuhteessa kaikki mallillaan ja vuoden päästä siitä on eropaperit vetämässä.
Kaiken tämän tiedän 5G Kristallipalloni ansiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa ap, olen toteuttanut vähän samantyyppisen suunnitelman exän kohdalla, paitsi että kerroin muutostani pari päivää ennenkuin läksin uuteen kämppään.
Samalla kerroin että olen tiennyt jo useamman kuukauden hänen puuhistaan ja alkanut itsekin sitten tapailemaan toisia ja tapasinkin sitten sillä välin nykyisen aviomieheni.
Exä koki kovan kolauksen ja aneli jäämään, mutta minä olin käynyt eroprosessia läpi jo useampia kuukausia salassa ja olin vain helpottunut kun pääsin pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs on AP sössinyt suhteensa siihen jamaan, että miehelle tullut tarve. Osaltaan sinun vikasi jos suhde on niin huono että on pitänyt hänen valita pettäminen. Molemmat olette suhteestanne vastuussa ja tässä tilanteessa molemmat yhtä epäkypsiä.
Mielestäni meillä meni ihan OK. Työ- ja opiskelukiireitä molemmilla, mutta mitään yksittäistä huonoa puolta suhteessa en kyllä osaa nimetä. En ole pihdannut jne., mitä nyt usein epäillään tällaisissa tilanteissa.... Vähän väljähtänyttä on voinut olla, mutta ei mieskään ole yrittänyt tilannetta kohentaa, eikä edes ottanut puheeksi.
Ap
Eli teidän suhde oli jo niin väljähtynyt, että sä lähdet siitä ilman itkua uuteen osoitteeseen.
Miksi kuvittelet, että miestä surettaisi sen enempää, etenkin kun hän on jo ehtinyt hankkia uuden suhteenkin?
Kalsealta kuulostaa, jos yhteinen elämä lopetetaan mitään sanomatta. Ei ollut selvästi kovin kiihkeä liitto.
Olenhan minä surullinen, vaikka myös tyytyväinen siihen että suunnitelmani toteutui. Ehkä olen vielä turta tai miten vaan, uskon kyllä että oikean surun aika tulee vielä. En ole niin kylmä että voisin elää parisuhteessa joka olisi kylmä, kalsea ja rakkaudeton. Jos olisin tuntenut suhteemme sellaiseksi, olisi ero tullut jo aiemmin.
Jos ex alkaa parisuhteeseen sen pikkujoulunaisen kanssa, niin sepä hienoa hänelle. En keksi kauheampaa suhteen alkutapaa kuin varattujen ihmisten känninen pettämisseikkailu työpaikan pikkujouluissa :D
Ap
Taidat olla mielikuvitusta vailla. Surullinen ja lapsellinen, eikö vaan. Sinä et koskaan saa tietää miksi teille kävi niin ja et opi tästä kokemuksesta mitään. Muuta kuin varovaiseksi, epäluuloiseksi ja araksi. Pelkurin valinta. Mitä jos toistat kuvion seuraavassa suhteessasi ja joka ikisessä suhteessa tästä eteenpäin?
Häviö molemmille kun ei uskalleta kysyä miksi. Arat ihmiset loukkaavat toisiaan. Rohkeammat uskaltavat kysyä miksi meille kävi näin? Petettynä on helpompi jatkaa omaa elämäänsä kun tietää edes vähän miksi näin kävi. Pettäjän on helpompi jatkaa kun tietää miksi toinen lähti. Eikö se ole oleellista, että ihmiset kohtaavat ja eroavat, arvoa annetaan sille yhdessä vietetylle ajalle. Sinä suutuit itserakkaudesta, enkö ollutkaan se maailman tärkein nainen. Joku muu oli parempi.
Eikä se nyt niin tyhmää ole aloittaa suhde pikkujoulutöppäilyissä, kännissä. Siitä voi saada hauskan tarinan, riippuu tyypeistä. (Emme voineet vastustaa toisiamme ja pussailtiin joulukuusen katveessa. Meillä meni glitterit ja järki sekaisin. Mun paras joululahja).
Minua käy vähän sääliksi, koko pettämishomma kirkkaalta taivaalta ja sitten sun tietty typeryys. Kaikille tulee tuulta tupaan. Minusta kannattaa rohkeasti kohdata asiat, hyvät ja pahat.
Sitä nyt en ainakaan kuvittele että se pikkujoulunainen olisi minua parempi :D Minä en koskaan alentuisi toimimaan noin tyylittömästi. Vielä vähemmän tyytyisin parisuhteeseen joka olisi alkanut tuolla tavoin. Onpa hauska tarina joo, petimme puolisoitamme humalassa, hahhaa miten hauskaa! Hyi, en muuta sano.
Minulla on tarpeeksi hyvä itsetunto että selviän kyllä, oli syy pettämiselle mikä tahansa. Jos joskus vielä miehen kanssa keskustelen ja hän antaa jotain sellaista kritiikkiä mitä en nyt osaisi arvata, voin yrittää siitä sitten oppia. En siihen vaan usko. Jos olisin hänen asemassaa, en kehtaisi kritisoida enää yhtään mitään.
Ap
Mieti ettei sinun mahdollinen asenne pyhä sfinksi ole sellainen asenne, että se alkaa tympimään parisuhteessa. Tyylittömyys on joskus aika vetoavaa ihmisessä jos siinä on vaikka heittäytymisen makua, suudelma huulipunan levitessä ja käheä nauru voi olla houkuttelevampi kuin hampaiden pesu ennen hyvänyön suukkoa. Kerron vain miten ihmismieli on kompleksinen, osaat jatkossa miettiä mikä ehkä meni teillä, siis molemmilla , pieleen.
Ei se ole sallittua pettää ja kähmiä pikkujouluissa mutta niin käy usein. Minun exäni petti minua pikkujouluissa ja syytti siitä minua. Jos olisin tullut mukaan niin hän ei olisi pettänyt. Olin ihan hölmistynyt. Ja jätin hänet, meillä oli pitempi suhde kuin teillä. Sanoin vain että jaaha ja minä muuten lähden. En kestänyt sitä, että meillä ei ollut suurta rakkautta, että hän oli niin huomionkipeä, hölmö, että joku oli parempi kuin minä. En pystynyt puhumaan, tein vaan asioita sen eteen, että pystyin lähtemään.
Olisi ollut hyvä keskustella mutta siinä tunteiden vuoristoradassa ei oikein ajatus kulkenut tasaisesti. Olen katunut ettei keskusteltu, että olin ehdoton. Meidän hyvät vuodet olisivat olleet ystävyyden arvoisia. En vaan pystynyt ja se on minun luonteeni heikkous. Suoraselkäinen, jämäkkä mutta herkkä loukkaantumaan verisesti jos en ole se paras, ainoa, rakkain.
Nyt voin sanoa ettei petetystä tule automaattisesti tuomari, jota ei voi kritisoida. Me olemme ihmisiä ja erehtyväisiä. Sinun arvosi ihmisenä on muiden käsissä, siinä miten ojennat kätesi toiselle ihmiselle niin hyvässä tai pahassa. Hyvä ihminen ei arvostele vaan yrittää ymmärtää, se ei tietenkään velvoita jäämään psskaan suhteeseen. Mutta onhan se aurinko joskus paistanut siihen paska.. risukasaan niin onhan se nyt ainakin yhteisen keskustelun paikka. (Me keskusteltiin exän kanssa myöhemmin kun tunteet olivat tasoittuneet ja se oli molemmille hyväksi.)
Olkoot muut sitten tyylittömiä jos se on vetoavaa, minä olen sellainen kuin olen eikä minun pidä muuksi muuttua :) Olen kohdellut miestäni hyvin suhteessa. Jos jotain niin olen konfliktin kammoinen (sen nyt varmaan näkee jo aloituksesta), mutta en tätä ennen myöskään kieltäytynyt selvittämästä asioita loppuun saakka. Täydellisyyttä ei voi keneltäkään vaatia, ja minä olen tehnyt parhaani suhteessa ja jos se ei ole riittänyt, niin olkoon sitten.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs on AP sössinyt suhteensa siihen jamaan, että miehelle tullut tarve. Osaltaan sinun vikasi jos suhde on niin huono että on pitänyt hänen valita pettäminen. Molemmat olette suhteestanne vastuussa ja tässä tilanteessa molemmat yhtä epäkypsiä.
Mielestäni meillä meni ihan OK. Työ- ja opiskelukiireitä molemmilla, mutta mitään yksittäistä huonoa puolta suhteessa en kyllä osaa nimetä. En ole pihdannut jne., mitä nyt usein epäillään tällaisissa tilanteissa.... Vähän väljähtänyttä on voinut olla, mutta ei mieskään ole yrittänyt tilannetta kohentaa, eikä edes ottanut puheeksi.
Ap
Eli teidän suhde oli jo niin väljähtynyt, että sä lähdet siitä ilman itkua uuteen osoitteeseen.
Miksi kuvittelet, että miestä surettaisi sen enempää, etenkin kun hän on jo ehtinyt hankkia uuden suhteenkin?
Kalsealta kuulostaa, jos yhteinen elämä lopetetaan mitään sanomatta. Ei ollut selvästi kovin kiihkeä liitto.
Olenhan minä surullinen, vaikka myös tyytyväinen siihen että suunnitelmani toteutui. Ehkä olen vielä turta tai miten vaan, uskon kyllä että oikean surun aika tulee vielä. En ole niin kylmä että voisin elää parisuhteessa joka olisi kylmä, kalsea ja rakkaudeton. Jos olisin tuntenut suhteemme sellaiseksi, olisi ero tullut jo aiemmin.
Jos ex alkaa parisuhteeseen sen pikkujoulunaisen kanssa, niin sepä hienoa hänelle. En keksi kauheampaa suhteen alkutapaa kuin varattujen ihmisten känninen pettämisseikkailu työpaikan pikkujouluissa :D
Ap
Taidat olla mielikuvitusta vailla. Surullinen ja lapsellinen, eikö vaan. Sinä et koskaan saa tietää miksi teille kävi niin ja et opi tästä kokemuksesta mitään. Muuta kuin varovaiseksi, epäluuloiseksi ja araksi. Pelkurin valinta. Mitä jos toistat kuvion seuraavassa suhteessasi ja joka ikisessä suhteessa tästä eteenpäin?
Häviö molemmille kun ei uskalleta kysyä miksi. Arat ihmiset loukkaavat toisiaan. Rohkeammat uskaltavat kysyä miksi meille kävi näin? Petettynä on helpompi jatkaa omaa elämäänsä kun tietää edes vähän miksi näin kävi. Pettäjän on helpompi jatkaa kun tietää miksi toinen lähti. Eikö se ole oleellista, että ihmiset kohtaavat ja eroavat, arvoa annetaan sille yhdessä vietetylle ajalle. Sinä suutuit itserakkaudesta, enkö ollutkaan se maailman tärkein nainen. Joku muu oli parempi.
Eikä se nyt niin tyhmää ole aloittaa suhde pikkujoulutöppäilyissä, kännissä. Siitä voi saada hauskan tarinan, riippuu tyypeistä. (Emme voineet vastustaa toisiamme ja pussailtiin joulukuusen katveessa. Meillä meni glitterit ja järki sekaisin. Mun paras joululahja).
Minua käy vähän sääliksi, koko pettämishomma kirkkaalta taivaalta ja sitten sun tietty typeryys. Kaikille tulee tuulta tupaan. Minusta kannattaa rohkeasti kohdata asiat, hyvät ja pahat.
Tuo glitterikommentti kyllä kertoo sen, että kommentoija on moninkertaisesti ap:ta lapsellisempi... todellakaan ei toimivat suhteet ala niin. :) Ihminen joka rohkeasti kohtaa asiat, tietää sen kyllä.
Idiootti vai tynnyrissä kasvanut? Niin, sinä juuri.
Peili! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs on AP sössinyt suhteensa siihen jamaan, että miehelle tullut tarve. Osaltaan sinun vikasi jos suhde on niin huono että on pitänyt hänen valita pettäminen. Molemmat olette suhteestanne vastuussa ja tässä tilanteessa molemmat yhtä epäkypsiä.
Mielestäni meillä meni ihan OK. Työ- ja opiskelukiireitä molemmilla, mutta mitään yksittäistä huonoa puolta suhteessa en kyllä osaa nimetä. En ole pihdannut jne., mitä nyt usein epäillään tällaisissa tilanteissa.... Vähän väljähtänyttä on voinut olla, mutta ei mieskään ole yrittänyt tilannetta kohentaa, eikä edes ottanut puheeksi.
Ap
Eli teidän suhde oli jo niin väljähtynyt, että sä lähdet siitä ilman itkua uuteen osoitteeseen.
Miksi kuvittelet, että miestä surettaisi sen enempää, etenkin kun hän on jo ehtinyt hankkia uuden suhteenkin?
Kalsealta kuulostaa, jos yhteinen elämä lopetetaan mitään sanomatta. Ei ollut selvästi kovin kiihkeä liitto.
Olenhan minä surullinen, vaikka myös tyytyväinen siihen että suunnitelmani toteutui. Ehkä olen vielä turta tai miten vaan, uskon kyllä että oikean surun aika tulee vielä. En ole niin kylmä että voisin elää parisuhteessa joka olisi kylmä, kalsea ja rakkaudeton. Jos olisin tuntenut suhteemme sellaiseksi, olisi ero tullut jo aiemmin.
Jos ex alkaa parisuhteeseen sen pikkujoulunaisen kanssa, niin sepä hienoa hänelle. En keksi kauheampaa suhteen alkutapaa kuin varattujen ihmisten känninen pettämisseikkailu työpaikan pikkujouluissa :D
Ap
Taidat olla mielikuvitusta vailla. Surullinen ja lapsellinen, eikö vaan. Sinä et koskaan saa tietää miksi teille kävi niin ja et opi tästä kokemuksesta mitään. Muuta kuin varovaiseksi, epäluuloiseksi ja araksi. Pelkurin valinta. Mitä jos toistat kuvion seuraavassa suhteessasi ja joka ikisessä suhteessa tästä eteenpäin?
Häviö molemmille kun ei uskalleta kysyä miksi. Arat ihmiset loukkaavat toisiaan. Rohkeammat uskaltavat kysyä miksi meille kävi näin? Petettynä on helpompi jatkaa omaa elämäänsä kun tietää edes vähän miksi näin kävi. Pettäjän on helpompi jatkaa kun tietää miksi toinen lähti. Eikö se ole oleellista, että ihmiset kohtaavat ja eroavat, arvoa annetaan sille yhdessä vietetylle ajalle. Sinä suutuit itserakkaudesta, enkö ollutkaan se maailman tärkein nainen. Joku muu oli parempi.
Eikä se nyt niin tyhmää ole aloittaa suhde pikkujoulutöppäilyissä, kännissä. Siitä voi saada hauskan tarinan, riippuu tyypeistä. (Emme voineet vastustaa toisiamme ja pussailtiin joulukuusen katveessa. Meillä meni glitterit ja järki sekaisin. Mun paras joululahja).
Minua käy vähän sääliksi, koko pettämishomma kirkkaalta taivaalta ja sitten sun tietty typeryys. Kaikille tulee tuulta tupaan. Minusta kannattaa rohkeasti kohdata asiat, hyvät ja pahat.
Sitä nyt en ainakaan kuvittele että se pikkujoulunainen olisi minua parempi :D Minä en koskaan alentuisi toimimaan noin tyylittömästi. Vielä vähemmän tyytyisin parisuhteeseen joka olisi alkanut tuolla tavoin. Onpa hauska tarina joo, petimme puolisoitamme humalassa, hahhaa miten hauskaa! Hyi, en muuta sano.
Minulla on tarpeeksi hyvä itsetunto että selviän kyllä, oli syy pettämiselle mikä tahansa. Jos joskus vielä miehen kanssa keskustelen ja hän antaa jotain sellaista kritiikkiä mitä en nyt osaisi arvata, voin yrittää siitä sitten oppia. En siihen vaan usko. Jos olisin hänen asemassaa, en kehtaisi kritisoida enää yhtään mitään.
Ap
Jos sinun itsetuntosi olisi oikeasti noin hyvä, niin ei olisi tarvinnut tulla tänne hakemaan yläpeukkuja ja hyväksyntää.
Yhtä hyvä itsetunto kuin niiden parisuhde ketkä kertovat iltapäivälehdille, että heillä on parisuhteessa kaikki mallillaan ja vuoden päästä siitä on eropaperit vetämässä.
Kaiken tämän tiedän 5G Kristallipalloni ansiosta.
Minulla on hyvä itsetunto siis siinä mielessä että tiedän pärjääväni ilman mitään miehiä, vaikka loppuelämäni jos niikseen tulee. Olen aina tiennyt sen. Minut on kasvatettu ajattelemaan että minä itse olen tarpeeksi, en tarvitse ketään tekemään itsestäni kokonaista. Tämä nyt ei ole mikään palopuhe rakkautta ja kumppanuutta vastaan, tiedostan vain että nuo asiat eivät satu jokaisen kohdalle, ja silloin on pärjättävä ilman.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hetkinen, et ole millään tavalla ilmaissut miehelle tietäväsi pettämisestä?
En ole. Pidin ajatusta ensin aika mahdottomana, mutta kyllä se onnistui. Lähinnä siis sen ansiosta että olemme viettäneet niin paljon aikaa erillään.
Ap
Et edes lähtösi jälkeen? Vaikka toinen pettikin, olisi silti asiallista kertoa miksi teit niin kuin teit. Haluaisitko itse tulla jätetyksi samalla tavalla, ilman mitään selitystä?
Mutta onko ap:lla mitään VELVOLLISUUTTA kertoa tai tehdä toiselle erosta helpompi?
Mielestäni on velvollisuus kertoa edes sen verran, että mies tietää miksi ap on lähtenyt. Kuvitelkaa nyt omalle kohdallenne, että tulette kotiin, puoliso on kadonnut, puolison tavarat on viety, ei mitään tietoa missä puoliso on, ei mitään tietoa miksi näin on käynyt, onko puoliso kunnossa jne. Petetyksi tuleminen on kamalaa, mutta niin paha rikos pettäminen ei ole, että toiselle pitäisi aiheuttaa tällainen tilanne.
Mielestäni miehen olisi pitänyt kertoa pettämisestä. Silloin puoliso olisi tiennyt missä mennään.
Ilman muuta mieluummin näin. Mutta koska niin ei käynyt, ap:n olisi pitänyt vähintään pitänyt kirjoittaa huulipunalla vessan peiliin tietävänsä eikä vain häipyä mitään sanomatta.
Miksi?
Vaikka siksi, että kyseessä on oikeiden ihmisten elämä eikä mikään DaVinci-koodi. Kyllä siallakin on oikeus tietää, miksi hänet jätetään yksin lättiinsä.
Tuo perustelu ei vakuuttanut minua. Paremminkin päinvastoin.
Ymmärrän. Sinusta on kannatettavaa jättää puoliso mitään puhumatta ja jättää hänet yksin selvittämään eron syytä kuin jotain arvoitusta, sen sijaan että käyttäytyisit kuin aikuinen etkä vastaisi lapsellisuuteen lapsellisuudella.
Jos ap:n puoliso käyttäytyy kuin lapsi, miksi ap:n pitäisi toimia hänen äitinään?
Vaikka puoliso käyttäytyisikin kuin lapsi, toisen ei tarvitse käyttäytyä yhtä lapsellisesti.
Ei tarvitse, jos ei koe sitä itsensä kannalta parhaimmaksi tavaksi. Petetyksi tulemisen jälkeen saa kyllä jättää puolisonsa miten tahtoo, harvalla siinä on ensisijaisesti toisen etu mielessä jos ei himmelissä ole lapsia mukana. Hemmetin paljon parempi tapa tämä on oman itsetunnon kannalta kuin vaikka kostopettäminen. Jos pettäminen tulee puun takaa ja shokki päällä, niin siinä nyt kukaan jaksa mitään jeesusta leikkiä.
Katsoo sitten rauhassa myöhemmin haluaako miehelle avata tuntojaan vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs on AP sössinyt suhteensa siihen jamaan, että miehelle tullut tarve. Osaltaan sinun vikasi jos suhde on niin huono että on pitänyt hänen valita pettäminen. Molemmat olette suhteestanne vastuussa ja tässä tilanteessa molemmat yhtä epäkypsiä.
Mielestäni meillä meni ihan OK. Työ- ja opiskelukiireitä molemmilla, mutta mitään yksittäistä huonoa puolta suhteessa en kyllä osaa nimetä. En ole pihdannut jne., mitä nyt usein epäillään tällaisissa tilanteissa.... Vähän väljähtänyttä on voinut olla, mutta ei mieskään ole yrittänyt tilannetta kohentaa, eikä edes ottanut puheeksi.
Ap
Eli teidän suhde oli jo niin väljähtynyt, että sä lähdet siitä ilman itkua uuteen osoitteeseen.
Miksi kuvittelet, että miestä surettaisi sen enempää, etenkin kun hän on jo ehtinyt hankkia uuden suhteenkin?
Kalsealta kuulostaa, jos yhteinen elämä lopetetaan mitään sanomatta. Ei ollut selvästi kovin kiihkeä liitto.
Olenhan minä surullinen, vaikka myös tyytyväinen siihen että suunnitelmani toteutui. Ehkä olen vielä turta tai miten vaan, uskon kyllä että oikean surun aika tulee vielä. En ole niin kylmä että voisin elää parisuhteessa joka olisi kylmä, kalsea ja rakkaudeton. Jos olisin tuntenut suhteemme sellaiseksi, olisi ero tullut jo aiemmin.
Jos ex alkaa parisuhteeseen sen pikkujoulunaisen kanssa, niin sepä hienoa hänelle. En keksi kauheampaa suhteen alkutapaa kuin varattujen ihmisten känninen pettämisseikkailu työpaikan pikkujouluissa :D
Ap
Taidat olla mielikuvitusta vailla. Surullinen ja lapsellinen, eikö vaan. Sinä et koskaan saa tietää miksi teille kävi niin ja et opi tästä kokemuksesta mitään. Muuta kuin varovaiseksi, epäluuloiseksi ja araksi. Pelkurin valinta. Mitä jos toistat kuvion seuraavassa suhteessasi ja joka ikisessä suhteessa tästä eteenpäin?
Häviö molemmille kun ei uskalleta kysyä miksi. Arat ihmiset loukkaavat toisiaan. Rohkeammat uskaltavat kysyä miksi meille kävi näin? Petettynä on helpompi jatkaa omaa elämäänsä kun tietää edes vähän miksi näin kävi. Pettäjän on helpompi jatkaa kun tietää miksi toinen lähti. Eikö se ole oleellista, että ihmiset kohtaavat ja eroavat, arvoa annetaan sille yhdessä vietetylle ajalle. Sinä suutuit itserakkaudesta, enkö ollutkaan se maailman tärkein nainen. Joku muu oli parempi.
Eikä se nyt niin tyhmää ole aloittaa suhde pikkujoulutöppäilyissä, kännissä. Siitä voi saada hauskan tarinan, riippuu tyypeistä. (Emme voineet vastustaa toisiamme ja pussailtiin joulukuusen katveessa. Meillä meni glitterit ja järki sekaisin. Mun paras joululahja).
Minua käy vähän sääliksi, koko pettämishomma kirkkaalta taivaalta ja sitten sun tietty typeryys. Kaikille tulee tuulta tupaan. Minusta kannattaa rohkeasti kohdata asiat, hyvät ja pahat.
Sitä nyt en ainakaan kuvittele että se pikkujoulunainen olisi minua parempi :D Minä en koskaan alentuisi toimimaan noin tyylittömästi. Vielä vähemmän tyytyisin parisuhteeseen joka olisi alkanut tuolla tavoin. Onpa hauska tarina joo, petimme puolisoitamme humalassa, hahhaa miten hauskaa! Hyi, en muuta sano.
Minulla on tarpeeksi hyvä itsetunto että selviän kyllä, oli syy pettämiselle mikä tahansa. Jos joskus vielä miehen kanssa keskustelen ja hän antaa jotain sellaista kritiikkiä mitä en nyt osaisi arvata, voin yrittää siitä sitten oppia. En siihen vaan usko. Jos olisin hänen asemassaa, en kehtaisi kritisoida enää yhtään mitään.
Ap
Mieti ettei sinun mahdollinen asenne pyhä sfinksi ole sellainen asenne, että se alkaa tympimään parisuhteessa. Tyylittömyys on joskus aika vetoavaa ihmisessä jos siinä on vaikka heittäytymisen makua, suudelma huulipunan levitessä ja käheä nauru voi olla houkuttelevampi kuin hampaiden pesu ennen hyvänyön suukkoa. Kerron vain miten ihmismieli on kompleksinen, osaat jatkossa miettiä mikä ehkä meni teillä, siis molemmilla , pieleen.
Ei se ole sallittua pettää ja kähmiä pikkujouluissa mutta niin käy usein. Minun exäni petti minua pikkujouluissa ja syytti siitä minua. Jos olisin tullut mukaan niin hän ei olisi pettänyt. Olin ihan hölmistynyt. Ja jätin hänet, meillä oli pitempi suhde kuin teillä. Sanoin vain että jaaha ja minä muuten lähden. En kestänyt sitä, että meillä ei ollut suurta rakkautta, että hän oli niin huomionkipeä, hölmö, että joku oli parempi kuin minä. En pystynyt puhumaan, tein vaan asioita sen eteen, että pystyin lähtemään.
Olisi ollut hyvä keskustella mutta siinä tunteiden vuoristoradassa ei oikein ajatus kulkenut tasaisesti. Olen katunut ettei keskusteltu, että olin ehdoton. Meidän hyvät vuodet olisivat olleet ystävyyden arvoisia. En vaan pystynyt ja se on minun luonteeni heikkous. Suoraselkäinen, jämäkkä mutta herkkä loukkaantumaan verisesti jos en ole se paras, ainoa, rakkain.
Nyt voin sanoa ettei petetystä tule automaattisesti tuomari, jota ei voi kritisoida. Me olemme ihmisiä ja erehtyväisiä. Sinun arvosi ihmisenä on muiden käsissä, siinä miten ojennat kätesi toiselle ihmiselle niin hyvässä tai pahassa. Hyvä ihminen ei arvostele vaan yrittää ymmärtää, se ei tietenkään velvoita jäämään psskaan suhteeseen. Mutta onhan se aurinko joskus paistanut siihen paska.. risukasaan niin onhan se nyt ainakin yhteisen keskustelun paikka. (Me keskusteltiin exän kanssa myöhemmin kun tunteet olivat tasoittuneet ja se oli molemmille hyväksi.)
Olkoot muut sitten tyylittömiä jos se on vetoavaa, minä olen sellainen kuin olen eikä minun pidä muuksi muuttua :) Olen kohdellut miestäni hyvin suhteessa. Jos jotain niin olen konfliktin kammoinen (sen nyt varmaan näkee jo aloituksesta), mutta en tätä ennen myöskään kieltäytynyt selvittämästä asioita loppuun saakka. Täydellisyyttä ei voi keneltäkään vaatia, ja minä olen tehnyt parhaani suhteessa ja jos se ei ole riittänyt, niin olkoon sitten.
Ap
Eli olet siis myötäillyt miestäsi riidan pelossa. Nössö!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provotrolliperkeletaas
Ja täydestä menee.Jokunen mies on toiminut kuten ap, ei tuossa mitään ihmeellistä ole. Siis lähtenyt sanomatta kun puoliso jossain.
Totta. Tunnen kunnollisena ja vastuullisena puolisona ja isänä pidetyn tohtorismiehen, joka ei saanut suutaan auki, että ei ollut tyytyväinen avioliiton tilaan. Sen sijaan hän etsi salaa itselleen vuokra-asunnon, ja muutti sinne mitään kertomatta vaimon ollessa matkalla lasten kanssa.
Voimme varmaan kuvitella miltä vaimosta ja lapsista tuntui, kun puoliso oli hävinnyt. Vaimolla meni 5 vuotta erosta toipumiseen.
Mies toimi mielestään kunniallisesti: hän kun ei pettänyt vaimoaan kenenkään kanssa.
Jos tohtorismiehen vaimo oli pettänyt, ihan ok toimintaa mieheltä, minusta.
Mistä kohtaa tekstiä luit, että vaimo oli pettänyt??
Hän oli tyytyväinen avioliittoon ja iloisena matkalla lasten kanssa, ja palasi kotiin, mistä mies oli hävinnyt.
Varmaan aikamoinen shokki lapsillekin.
Tällä tavalla toimii täydellinen raukka.
Olin tuntenut molemmat vuosia, miehen paremmin, enkä ikinä tän jälkeen voinut kunnioittaa häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs on AP sössinyt suhteensa siihen jamaan, että miehelle tullut tarve. Osaltaan sinun vikasi jos suhde on niin huono että on pitänyt hänen valita pettäminen. Molemmat olette suhteestanne vastuussa ja tässä tilanteessa molemmat yhtä epäkypsiä.
Mielestäni meillä meni ihan OK. Työ- ja opiskelukiireitä molemmilla, mutta mitään yksittäistä huonoa puolta suhteessa en kyllä osaa nimetä. En ole pihdannut jne., mitä nyt usein epäillään tällaisissa tilanteissa.... Vähän väljähtänyttä on voinut olla, mutta ei mieskään ole yrittänyt tilannetta kohentaa, eikä edes ottanut puheeksi.
Ap
Eli teidän suhde oli jo niin väljähtynyt, että sä lähdet siitä ilman itkua uuteen osoitteeseen.
Miksi kuvittelet, että miestä surettaisi sen enempää, etenkin kun hän on jo ehtinyt hankkia uuden suhteenkin?
Kalsealta kuulostaa, jos yhteinen elämä lopetetaan mitään sanomatta. Ei ollut selvästi kovin kiihkeä liitto.
Olenhan minä surullinen, vaikka myös tyytyväinen siihen että suunnitelmani toteutui. Ehkä olen vielä turta tai miten vaan, uskon kyllä että oikean surun aika tulee vielä. En ole niin kylmä että voisin elää parisuhteessa joka olisi kylmä, kalsea ja rakkaudeton. Jos olisin tuntenut suhteemme sellaiseksi, olisi ero tullut jo aiemmin.
Jos ex alkaa parisuhteeseen sen pikkujoulunaisen kanssa, niin sepä hienoa hänelle. En keksi kauheampaa suhteen alkutapaa kuin varattujen ihmisten känninen pettämisseikkailu työpaikan pikkujouluissa :D
Ap
Taidat olla mielikuvitusta vailla. Surullinen ja lapsellinen, eikö vaan. Sinä et koskaan saa tietää miksi teille kävi niin ja et opi tästä kokemuksesta mitään. Muuta kuin varovaiseksi, epäluuloiseksi ja araksi. Pelkurin valinta. Mitä jos toistat kuvion seuraavassa suhteessasi ja joka ikisessä suhteessa tästä eteenpäin?
Häviö molemmille kun ei uskalleta kysyä miksi. Arat ihmiset loukkaavat toisiaan. Rohkeammat uskaltavat kysyä miksi meille kävi näin? Petettynä on helpompi jatkaa omaa elämäänsä kun tietää edes vähän miksi näin kävi. Pettäjän on helpompi jatkaa kun tietää miksi toinen lähti. Eikö se ole oleellista, että ihmiset kohtaavat ja eroavat, arvoa annetaan sille yhdessä vietetylle ajalle. Sinä suutuit itserakkaudesta, enkö ollutkaan se maailman tärkein nainen. Joku muu oli parempi.
Eikä se nyt niin tyhmää ole aloittaa suhde pikkujoulutöppäilyissä, kännissä. Siitä voi saada hauskan tarinan, riippuu tyypeistä. (Emme voineet vastustaa toisiamme ja pussailtiin joulukuusen katveessa. Meillä meni glitterit ja järki sekaisin. Mun paras joululahja).
Minua käy vähän sääliksi, koko pettämishomma kirkkaalta taivaalta ja sitten sun tietty typeryys. Kaikille tulee tuulta tupaan. Minusta kannattaa rohkeasti kohdata asiat, hyvät ja pahat.
Tuo glitterikommentti kyllä kertoo sen, että kommentoija on moninkertaisesti ap:ta lapsellisempi... todellakaan ei toimivat suhteet ala niin. :) Ihminen joka rohkeasti kohtaa asiat, tietää sen kyllä.
Idiootti vai tynnyrissä kasvanut? Niin, sinä juuri.
Niin. Täytyy olla kasvanut tynnyrissä ja pysynyt siellä, ulkopuolellahan moraali automaattisesti olisi muuttunut suhteelliseksi ja glitterin houkutus ylivoimaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provotrolliperkeletaas
Ja täydestä menee.Jokunen mies on toiminut kuten ap, ei tuossa mitään ihmeellistä ole. Siis lähtenyt sanomatta kun puoliso jossain.
Totta. Tunnen kunnollisena ja vastuullisena puolisona ja isänä pidetyn tohtorismiehen, joka ei saanut suutaan auki, että ei ollut tyytyväinen avioliiton tilaan. Sen sijaan hän etsi salaa itselleen vuokra-asunnon, ja muutti sinne mitään kertomatta vaimon ollessa matkalla lasten kanssa.
Voimme varmaan kuvitella miltä vaimosta ja lapsista tuntui, kun puoliso oli hävinnyt. Vaimolla meni 5 vuotta erosta toipumiseen.
Mies toimi mielestään kunniallisesti: hän kun ei pettänyt vaimoaan kenenkään kanssa.
Jos tohtorismiehen vaimo oli pettänyt, ihan ok toimintaa mieheltä, minusta.
Mistä kohtaa tekstiä luit, että vaimo oli pettänyt??
Hän oli tyytyväinen avioliittoon ja iloisena matkalla lasten kanssa, ja palasi kotiin, mistä mies oli hävinnyt.
Varmaan aikamoinen shokki lapsillekin.Tällä tavalla toimii täydellinen raukka.
Olin tuntenut molemmat vuosia, miehen paremmin, enkä ikinä tän jälkeen voinut kunnioittaa häntä.
Lue se jos...ja jatka niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tekstistä tuli kyllä tyypillinen Salkkareiden katsoja mieleen, oli vähän typerää. Ja vuodatusta, uskottavuuskerroin oli aika heikko.
Se, että livistää kuin sokeritoukka vessan lattialla valojen syttyessä selvittämättä asioita kumppanin kanssa kertoo kehittymättömästä luonteesta ja mikäpä siinä, ei niitä omia tunteita voi paeta kuitenkaan. Tunteellinen siili itkeskelee piikkiensä alla.
Toivottavasti ap ei ala nyt stalkkaamaan entistä avopuolisoa.
Pettäminen ja ero, näitä tapahtuu lähes kaikille ihmisille joskus niin miksi siitä pitää tehdä draamaa, eikö vain voi todeta että oho, näin kävi ja jatketaan eri suuntiin.
Ristiriitainen viesti. Ensin pitää selvittää asioita ja sitten lopussa kuitenkin kelpaa että todetaan oho ja lähdetään eri suuntiin. Aikamoinen tuuliviiri olet.
Tai sitten sinulla on rajallinen ymmärrys. Et ole ehkä joutunut petetyksi? Tai sinulla ei ole kokemusta parisuhteesta? Selvittäminen voi olla lyhyempi kuin jahkaaminen ja vatvominen. Ihan vaikka odottaa, että mies tulee kotiin. Kertoo, että kuulin sinun pettäneen, onko sinulla siihen mitään sanottavaa. Ja tässä on avain, olen lähdössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs on AP sössinyt suhteensa siihen jamaan, että miehelle tullut tarve. Osaltaan sinun vikasi jos suhde on niin huono että on pitänyt hänen valita pettäminen. Molemmat olette suhteestanne vastuussa ja tässä tilanteessa molemmat yhtä epäkypsiä.
Mielestäni meillä meni ihan OK. Työ- ja opiskelukiireitä molemmilla, mutta mitään yksittäistä huonoa puolta suhteessa en kyllä osaa nimetä. En ole pihdannut jne., mitä nyt usein epäillään tällaisissa tilanteissa.... Vähän väljähtänyttä on voinut olla, mutta ei mieskään ole yrittänyt tilannetta kohentaa, eikä edes ottanut puheeksi.
Ap
Eli teidän suhde oli jo niin väljähtynyt, että sä lähdet siitä ilman itkua uuteen osoitteeseen.
Miksi kuvittelet, että miestä surettaisi sen enempää, etenkin kun hän on jo ehtinyt hankkia uuden suhteenkin?
Kalsealta kuulostaa, jos yhteinen elämä lopetetaan mitään sanomatta. Ei ollut selvästi kovin kiihkeä liitto.
Olenhan minä surullinen, vaikka myös tyytyväinen siihen että suunnitelmani toteutui. Ehkä olen vielä turta tai miten vaan, uskon kyllä että oikean surun aika tulee vielä. En ole niin kylmä että voisin elää parisuhteessa joka olisi kylmä, kalsea ja rakkaudeton. Jos olisin tuntenut suhteemme sellaiseksi, olisi ero tullut jo aiemmin.
Jos ex alkaa parisuhteeseen sen pikkujoulunaisen kanssa, niin sepä hienoa hänelle. En keksi kauheampaa suhteen alkutapaa kuin varattujen ihmisten känninen pettämisseikkailu työpaikan pikkujouluissa :D
Ap
Taidat olla mielikuvitusta vailla. Surullinen ja lapsellinen, eikö vaan. Sinä et koskaan saa tietää miksi teille kävi niin ja et opi tästä kokemuksesta mitään. Muuta kuin varovaiseksi, epäluuloiseksi ja araksi. Pelkurin valinta. Mitä jos toistat kuvion seuraavassa suhteessasi ja joka ikisessä suhteessa tästä eteenpäin?
Häviö molemmille kun ei uskalleta kysyä miksi. Arat ihmiset loukkaavat toisiaan. Rohkeammat uskaltavat kysyä miksi meille kävi näin? Petettynä on helpompi jatkaa omaa elämäänsä kun tietää edes vähän miksi näin kävi. Pettäjän on helpompi jatkaa kun tietää miksi toinen lähti. Eikö se ole oleellista, että ihmiset kohtaavat ja eroavat, arvoa annetaan sille yhdessä vietetylle ajalle. Sinä suutuit itserakkaudesta, enkö ollutkaan se maailman tärkein nainen. Joku muu oli parempi.
Eikä se nyt niin tyhmää ole aloittaa suhde pikkujoulutöppäilyissä, kännissä. Siitä voi saada hauskan tarinan, riippuu tyypeistä. (Emme voineet vastustaa toisiamme ja pussailtiin joulukuusen katveessa. Meillä meni glitterit ja järki sekaisin. Mun paras joululahja).
Minua käy vähän sääliksi, koko pettämishomma kirkkaalta taivaalta ja sitten sun tietty typeryys. Kaikille tulee tuulta tupaan. Minusta kannattaa rohkeasti kohdata asiat, hyvät ja pahat.
Sitä nyt en ainakaan kuvittele että se pikkujoulunainen olisi minua parempi :D Minä en koskaan alentuisi toimimaan noin tyylittömästi. Vielä vähemmän tyytyisin parisuhteeseen joka olisi alkanut tuolla tavoin. Onpa hauska tarina joo, petimme puolisoitamme humalassa, hahhaa miten hauskaa! Hyi, en muuta sano.
Minulla on tarpeeksi hyvä itsetunto että selviän kyllä, oli syy pettämiselle mikä tahansa. Jos joskus vielä miehen kanssa keskustelen ja hän antaa jotain sellaista kritiikkiä mitä en nyt osaisi arvata, voin yrittää siitä sitten oppia. En siihen vaan usko. Jos olisin hänen asemassaa, en kehtaisi kritisoida enää yhtään mitään.
Ap
Mieti ettei sinun mahdollinen asenne pyhä sfinksi ole sellainen asenne, että se alkaa tympimään parisuhteessa. Tyylittömyys on joskus aika vetoavaa ihmisessä jos siinä on vaikka heittäytymisen makua, suudelma huulipunan levitessä ja käheä nauru voi olla houkuttelevampi kuin hampaiden pesu ennen hyvänyön suukkoa. Kerron vain miten ihmismieli on kompleksinen, osaat jatkossa miettiä mikä ehkä meni teillä, siis molemmilla , pieleen.
Ei se ole sallittua pettää ja kähmiä pikkujouluissa mutta niin käy usein. Minun exäni petti minua pikkujouluissa ja syytti siitä minua. Jos olisin tullut mukaan niin hän ei olisi pettänyt. Olin ihan hölmistynyt. Ja jätin hänet, meillä oli pitempi suhde kuin teillä. Sanoin vain että jaaha ja minä muuten lähden. En kestänyt sitä, että meillä ei ollut suurta rakkautta, että hän oli niin huomionkipeä, hölmö, että joku oli parempi kuin minä. En pystynyt puhumaan, tein vaan asioita sen eteen, että pystyin lähtemään.
Olisi ollut hyvä keskustella mutta siinä tunteiden vuoristoradassa ei oikein ajatus kulkenut tasaisesti. Olen katunut ettei keskusteltu, että olin ehdoton. Meidän hyvät vuodet olisivat olleet ystävyyden arvoisia. En vaan pystynyt ja se on minun luonteeni heikkous. Suoraselkäinen, jämäkkä mutta herkkä loukkaantumaan verisesti jos en ole se paras, ainoa, rakkain.
Nyt voin sanoa ettei petetystä tule automaattisesti tuomari, jota ei voi kritisoida. Me olemme ihmisiä ja erehtyväisiä. Sinun arvosi ihmisenä on muiden käsissä, siinä miten ojennat kätesi toiselle ihmiselle niin hyvässä tai pahassa. Hyvä ihminen ei arvostele vaan yrittää ymmärtää, se ei tietenkään velvoita jäämään psskaan suhteeseen. Mutta onhan se aurinko joskus paistanut siihen paska.. risukasaan niin onhan se nyt ainakin yhteisen keskustelun paikka. (Me keskusteltiin exän kanssa myöhemmin kun tunteet olivat tasoittuneet ja se oli molemmille hyväksi.)
Olkoot muut sitten tyylittömiä jos se on vetoavaa, minä olen sellainen kuin olen eikä minun pidä muuksi muuttua :) Olen kohdellut miestäni hyvin suhteessa. Jos jotain niin olen konfliktin kammoinen (sen nyt varmaan näkee jo aloituksesta), mutta en tätä ennen myöskään kieltäytynyt selvittämästä asioita loppuun saakka. Täydellisyyttä ei voi keneltäkään vaatia, ja minä olen tehnyt parhaani suhteessa ja jos se ei ole riittänyt, niin olkoon sitten.
Ap
Eli olet siis myötäillyt miestäsi riidan pelossa. Nössö!
Hienosti tulkittu. Siis: en pidä konflikteista ja välttelen niitä jos mahdollista, MUTTA en kieltäydy selvittämästä asioita ja osaan kyllä riidelläkin vaikken siitä pidä.
Kauhea vimma joillain etsiä jotain yksinkertaistettua vikaa minusta. Täydellinen en taatusti ole, mutta en myöskään ole ansainnut petetyksi tulemista. Olen normaali, tavallinen nainen, enkä ole tehnyt exälle mitään pahaa koskaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs on AP sössinyt suhteensa siihen jamaan, että miehelle tullut tarve. Osaltaan sinun vikasi jos suhde on niin huono että on pitänyt hänen valita pettäminen. Molemmat olette suhteestanne vastuussa ja tässä tilanteessa molemmat yhtä epäkypsiä.
Mielestäni meillä meni ihan OK. Työ- ja opiskelukiireitä molemmilla, mutta mitään yksittäistä huonoa puolta suhteessa en kyllä osaa nimetä. En ole pihdannut jne., mitä nyt usein epäillään tällaisissa tilanteissa.... Vähän väljähtänyttä on voinut olla, mutta ei mieskään ole yrittänyt tilannetta kohentaa, eikä edes ottanut puheeksi.
Ap
Eli teidän suhde oli jo niin väljähtynyt, että sä lähdet siitä ilman itkua uuteen osoitteeseen.
Miksi kuvittelet, että miestä surettaisi sen enempää, etenkin kun hän on jo ehtinyt hankkia uuden suhteenkin?
Kalsealta kuulostaa, jos yhteinen elämä lopetetaan mitään sanomatta. Ei ollut selvästi kovin kiihkeä liitto.
Olenhan minä surullinen, vaikka myös tyytyväinen siihen että suunnitelmani toteutui. Ehkä olen vielä turta tai miten vaan, uskon kyllä että oikean surun aika tulee vielä. En ole niin kylmä että voisin elää parisuhteessa joka olisi kylmä, kalsea ja rakkaudeton. Jos olisin tuntenut suhteemme sellaiseksi, olisi ero tullut jo aiemmin.
Jos ex alkaa parisuhteeseen sen pikkujoulunaisen kanssa, niin sepä hienoa hänelle. En keksi kauheampaa suhteen alkutapaa kuin varattujen ihmisten känninen pettämisseikkailu työpaikan pikkujouluissa :D
Ap
Taidat olla mielikuvitusta vailla. Surullinen ja lapsellinen, eikö vaan. Sinä et koskaan saa tietää miksi teille kävi niin ja et opi tästä kokemuksesta mitään. Muuta kuin varovaiseksi, epäluuloiseksi ja araksi. Pelkurin valinta. Mitä jos toistat kuvion seuraavassa suhteessasi ja joka ikisessä suhteessa tästä eteenpäin?
Häviö molemmille kun ei uskalleta kysyä miksi. Arat ihmiset loukkaavat toisiaan. Rohkeammat uskaltavat kysyä miksi meille kävi näin? Petettynä on helpompi jatkaa omaa elämäänsä kun tietää edes vähän miksi näin kävi. Pettäjän on helpompi jatkaa kun tietää miksi toinen lähti. Eikö se ole oleellista, että ihmiset kohtaavat ja eroavat, arvoa annetaan sille yhdessä vietetylle ajalle. Sinä suutuit itserakkaudesta, enkö ollutkaan se maailman tärkein nainen. Joku muu oli parempi.
Eikä se nyt niin tyhmää ole aloittaa suhde pikkujoulutöppäilyissä, kännissä. Siitä voi saada hauskan tarinan, riippuu tyypeistä. (Emme voineet vastustaa toisiamme ja pussailtiin joulukuusen katveessa. Meillä meni glitterit ja järki sekaisin. Mun paras joululahja).
Minua käy vähän sääliksi, koko pettämishomma kirkkaalta taivaalta ja sitten sun tietty typeryys. Kaikille tulee tuulta tupaan. Minusta kannattaa rohkeasti kohdata asiat, hyvät ja pahat.
Sitä nyt en ainakaan kuvittele että se pikkujoulunainen olisi minua parempi :D Minä en koskaan alentuisi toimimaan noin tyylittömästi. Vielä vähemmän tyytyisin parisuhteeseen joka olisi alkanut tuolla tavoin. Onpa hauska tarina joo, petimme puolisoitamme humalassa, hahhaa miten hauskaa! Hyi, en muuta sano.
Minulla on tarpeeksi hyvä itsetunto että selviän kyllä, oli syy pettämiselle mikä tahansa. Jos joskus vielä miehen kanssa keskustelen ja hän antaa jotain sellaista kritiikkiä mitä en nyt osaisi arvata, voin yrittää siitä sitten oppia. En siihen vaan usko. Jos olisin hänen asemassaa, en kehtaisi kritisoida enää yhtään mitään.
Ap
Mieti ettei sinun mahdollinen asenne pyhä sfinksi ole sellainen asenne, että se alkaa tympimään parisuhteessa. Tyylittömyys on joskus aika vetoavaa ihmisessä jos siinä on vaikka heittäytymisen makua, suudelma huulipunan levitessä ja käheä nauru voi olla houkuttelevampi kuin hampaiden pesu ennen hyvänyön suukkoa. Kerron vain miten ihmismieli on kompleksinen, osaat jatkossa miettiä mikä ehkä meni teillä, siis molemmilla , pieleen.
Ei se ole sallittua pettää ja kähmiä pikkujouluissa mutta niin käy usein. Minun exäni petti minua pikkujouluissa ja syytti siitä minua. Jos olisin tullut mukaan niin hän ei olisi pettänyt. Olin ihan hölmistynyt. Ja jätin hänet, meillä oli pitempi suhde kuin teillä. Sanoin vain että jaaha ja minä muuten lähden. En kestänyt sitä, että meillä ei ollut suurta rakkautta, että hän oli niin huomionkipeä, hölmö, että joku oli parempi kuin minä. En pystynyt puhumaan, tein vaan asioita sen eteen, että pystyin lähtemään.
Olisi ollut hyvä keskustella mutta siinä tunteiden vuoristoradassa ei oikein ajatus kulkenut tasaisesti. Olen katunut ettei keskusteltu, että olin ehdoton. Meidän hyvät vuodet olisivat olleet ystävyyden arvoisia. En vaan pystynyt ja se on minun luonteeni heikkous. Suoraselkäinen, jämäkkä mutta herkkä loukkaantumaan verisesti jos en ole se paras, ainoa, rakkain.
Nyt voin sanoa ettei petetystä tule automaattisesti tuomari, jota ei voi kritisoida. Me olemme ihmisiä ja erehtyväisiä. Sinun arvosi ihmisenä on muiden käsissä, siinä miten ojennat kätesi toiselle ihmiselle niin hyvässä tai pahassa. Hyvä ihminen ei arvostele vaan yrittää ymmärtää, se ei tietenkään velvoita jäämään psskaan suhteeseen. Mutta onhan se aurinko joskus paistanut siihen paska.. risukasaan niin onhan se nyt ainakin yhteisen keskustelun paikka. (Me keskusteltiin exän kanssa myöhemmin kun tunteet olivat tasoittuneet ja se oli molemmille hyväksi.)
Olkoot muut sitten tyylittömiä jos se on vetoavaa, minä olen sellainen kuin olen eikä minun pidä muuksi muuttua :) Olen kohdellut miestäni hyvin suhteessa. Jos jotain niin olen konfliktin kammoinen (sen nyt varmaan näkee jo aloituksesta), mutta en tätä ennen myöskään kieltäytynyt selvittämästä asioita loppuun saakka. Täydellisyyttä ei voi keneltäkään vaatia, ja minä olen tehnyt parhaani suhteessa ja jos se ei ole riittänyt, niin olkoon sitten.
Ap
Eli olet siis myötäillyt miestäsi riidan pelossa. Nössö!
Hienosti tulkittu. Siis: en pidä konflikteista ja välttelen niitä jos mahdollista, MUTTA en kieltäydy selvittämästä asioita ja osaan kyllä riidelläkin vaikken siitä pidä.
Kauhea vimma joillain etsiä jotain yksinkertaistettua vikaa minusta. Täydellinen en taatusti ole, mutta en myöskään ole ansainnut petetyksi tulemista. Olen normaali, tavallinen nainen, enkä ole tehnyt exälle mitään pahaa koskaan.
Ap
En usko. Olet vain epäonnistunut suhteessa. Hyväksy se ja jatka elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs on AP sössinyt suhteensa siihen jamaan, että miehelle tullut tarve. Osaltaan sinun vikasi jos suhde on niin huono että on pitänyt hänen valita pettäminen. Molemmat olette suhteestanne vastuussa ja tässä tilanteessa molemmat yhtä epäkypsiä.
Mielestäni meillä meni ihan OK. Työ- ja opiskelukiireitä molemmilla, mutta mitään yksittäistä huonoa puolta suhteessa en kyllä osaa nimetä. En ole pihdannut jne., mitä nyt usein epäillään tällaisissa tilanteissa.... Vähän väljähtänyttä on voinut olla, mutta ei mieskään ole yrittänyt tilannetta kohentaa, eikä edes ottanut puheeksi.
Ap
Eli teidän suhde oli jo niin väljähtynyt, että sä lähdet siitä ilman itkua uuteen osoitteeseen.
Miksi kuvittelet, että miestä surettaisi sen enempää, etenkin kun hän on jo ehtinyt hankkia uuden suhteenkin?
Kalsealta kuulostaa, jos yhteinen elämä lopetetaan mitään sanomatta. Ei ollut selvästi kovin kiihkeä liitto.
Olenhan minä surullinen, vaikka myös tyytyväinen siihen että suunnitelmani toteutui. Ehkä olen vielä turta tai miten vaan, uskon kyllä että oikean surun aika tulee vielä. En ole niin kylmä että voisin elää parisuhteessa joka olisi kylmä, kalsea ja rakkaudeton. Jos olisin tuntenut suhteemme sellaiseksi, olisi ero tullut jo aiemmin.
Jos ex alkaa parisuhteeseen sen pikkujoulunaisen kanssa, niin sepä hienoa hänelle. En keksi kauheampaa suhteen alkutapaa kuin varattujen ihmisten känninen pettämisseikkailu työpaikan pikkujouluissa :D
Ap
Taidat olla mielikuvitusta vailla. Surullinen ja lapsellinen, eikö vaan. Sinä et koskaan saa tietää miksi teille kävi niin ja et opi tästä kokemuksesta mitään. Muuta kuin varovaiseksi, epäluuloiseksi ja araksi. Pelkurin valinta. Mitä jos toistat kuvion seuraavassa suhteessasi ja joka ikisessä suhteessa tästä eteenpäin?
Häviö molemmille kun ei uskalleta kysyä miksi. Arat ihmiset loukkaavat toisiaan. Rohkeammat uskaltavat kysyä miksi meille kävi näin? Petettynä on helpompi jatkaa omaa elämäänsä kun tietää edes vähän miksi näin kävi. Pettäjän on helpompi jatkaa kun tietää miksi toinen lähti. Eikö se ole oleellista, että ihmiset kohtaavat ja eroavat, arvoa annetaan sille yhdessä vietetylle ajalle. Sinä suutuit itserakkaudesta, enkö ollutkaan se maailman tärkein nainen. Joku muu oli parempi.
Eikä se nyt niin tyhmää ole aloittaa suhde pikkujoulutöppäilyissä, kännissä. Siitä voi saada hauskan tarinan, riippuu tyypeistä. (Emme voineet vastustaa toisiamme ja pussailtiin joulukuusen katveessa. Meillä meni glitterit ja järki sekaisin. Mun paras joululahja).
Minua käy vähän sääliksi, koko pettämishomma kirkkaalta taivaalta ja sitten sun tietty typeryys. Kaikille tulee tuulta tupaan. Minusta kannattaa rohkeasti kohdata asiat, hyvät ja pahat.
Sitä nyt en ainakaan kuvittele että se pikkujoulunainen olisi minua parempi :D Minä en koskaan alentuisi toimimaan noin tyylittömästi. Vielä vähemmän tyytyisin parisuhteeseen joka olisi alkanut tuolla tavoin. Onpa hauska tarina joo, petimme puolisoitamme humalassa, hahhaa miten hauskaa! Hyi, en muuta sano.
Minulla on tarpeeksi hyvä itsetunto että selviän kyllä, oli syy pettämiselle mikä tahansa. Jos joskus vielä miehen kanssa keskustelen ja hän antaa jotain sellaista kritiikkiä mitä en nyt osaisi arvata, voin yrittää siitä sitten oppia. En siihen vaan usko. Jos olisin hänen asemassaa, en kehtaisi kritisoida enää yhtään mitään.
Ap
Jos sinun itsetuntosi olisi oikeasti noin hyvä, niin ei olisi tarvinnut tulla tänne hakemaan yläpeukkuja ja hyväksyntää.
Yhtä hyvä itsetunto kuin niiden parisuhde ketkä kertovat iltapäivälehdille, että heillä on parisuhteessa kaikki mallillaan ja vuoden päästä siitä on eropaperit vetämässä.
Kaiken tämän tiedän 5G Kristallipalloni ansiosta.
Ja jos itsetunto olisi kovin huono, ap ei olisi tullut kuuntelemaan tänne sinun kaltaistesi kommentteja. Mutta hyvin hän ne ottaa vastaan, horjumatta kannassaan.
Tämän keskustelun perusteella feminismille on edelleen kysyntää. Kysehän ei ole siitä, kumpi teko on pahempi tai oikeutetumpi. Vaan siitä, että mies nyt voi törttöillä mitä vain säilyttäen silti oikeutensa asialliseen kohteluun. Ap:n, joka ei ole tehnyt väärin kumppanilleen, tulisi tästä huolimatta kantaa vastuuta suhteesta ja olla "aikuinen", loukattuna myötätuntoinen toista kohtaan. Koska se on naisten rooli ja vastuu yhteiskunnassa. Viis naisen tunteista, kunhan miehelle nyt vaan ei kävis mitään, pojat on poikii jne.
Miettikääpä tämän keskustelun kulkua, jos ap olisi pettäjän paikalla itkemässä kun kamat ja mies on häipyneet ilmoittamatta? "Ansionsa mukaan sai l*rtto"
Ja sehän vasta olisikin kohtuuton PETOS, mies kun itse vain käväisi toisen luona ja palasi kuitenkin kiltisti kotiin :)