Lue keskustelun säännöt.
Kerrankin elämässäni maltoin mieleni (pettävä mies), ja nyt on koston hetki koittanut :)
23.04.2018 |
Sain tietää melkein kaksi kuukautta sitten että avomieheni on pettänyt minua. Tietääkseni vain kerran (työpaikan pikkujoulut), mutta se riittää minulle. Sain tietää kun hän oli työmatkalla, joten pakostakin asian ottaminen puheeksi venähti - onneksi, koska sain päähäni suunnitelman jonka olen nyt toteuttanut.
Tajusin saman tien tiedon saatuani, että tämä oli tässä. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Hetken mietittyäni tein näin: aloin heti etsiä uutta asuntoa, ja ihmeellisellä onnenkantamoisella eräällä puolitutulla oli vapautunut ihana asunto hyvällä paikalla. Eipä siinä mitään, nimet vuokrasopimukseen ja avaimet sain käteen parin viikon päästä. Sen jälkeen aloin pieni lasti kerrallaan siirtää tavaroitani uuteen asuntoon. Luotin siihen, että mies ei huomaa mitään, eikä hän ilmeisesti olekaan katsonut mm. vaatekaappiini tai työpöytäni laatikoihin. Olisi muuten kyllä havainnut eron entiseen. Mies on kyllä nyt ollut paljon poissa kotoa, joten se on helpottanut operaatiota huomattavasti.
Nyt mies on tämän päivän ja huomisen työreissulla, joten itse otin vapaapäivän ja kuljetin uuteen asuntooni isommat tavarat ja ne harvat huonekalut, jotka ovat minun ja jotka vielä haluan pitää. Viimeisellä reissulla entiseen kotiin jätin avaimen eteiseen. Nyt on muutto valmis, ja olo on aivan ihana. Toisaalta vähän kauhistuttaakin: mies sai tasan tarkkaan mitä ansaitsi, mutta onkohan ihan normaalia että oloni on näin kylmä, ja että saan näin suunnattomasti nautintoa siitä, että mies tulee palatessaan hämmästymään niin suuresti? Luonnollisesti en aio mm. vastata puheluihin tai viesteihin, eikä mies voi tietää mihin olen häipynyt. Syyn varmaan arvaa kyllä.
Joskus elämä näköjään voi olla kuin Salkkareista. Itse tämän draaman kehittelin, mutta näin minä nyt halusin tehdä, lapsellista tai ei :) Ei minua oikeastaan ollenkaan olisi kiinnostanutkaan puhua asiasta. Itse pettäminen on 100% varmaa, joten miksi kuuntelisin 1) huonoja tekosyitä ja valheita, tai 2) itkua ja anteeksi anelemista.
Kommentit (1155)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provotrolliperkeletaas
Ja täydestä menee.Jokunen mies on toiminut kuten ap, ei tuossa mitään ihmeellistä ole. Siis lähtenyt sanomatta kun puoliso jossain.
Totta. Tunnen kunnollisena ja vastuullisena puolisona ja isänä pidetyn tohtorismiehen, joka ei saanut suutaan auki, että ei ollut tyytyväinen avioliiton tilaan. Sen sijaan hän etsi salaa itselleen vuokra-asunnon, ja muutti sinne mitään kertomatta vaimon ollessa matkalla lasten kanssa.
Voimme varmaan kuvitella miltä vaimosta ja lapsista tuntui, kun puoliso oli hävinnyt. Vaimolla meni 5 vuotta erosta toipumiseen.
Mies toimi mielestään kunniallisesti: hän kun ei pettänyt vaimoaan kenenkään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs on AP sössinyt suhteensa siihen jamaan, että miehelle tullut tarve. Osaltaan sinun vikasi jos suhde on niin huono että on pitänyt hänen valita pettäminen. Molemmat olette suhteestanne vastuussa ja tässä tilanteessa molemmat yhtä epäkypsiä.
Mielestäni meillä meni ihan OK. Työ- ja opiskelukiireitä molemmilla, mutta mitään yksittäistä huonoa puolta suhteessa en kyllä osaa nimetä. En ole pihdannut jne., mitä nyt usein epäillään tällaisissa tilanteissa.... Vähän väljähtänyttä on voinut olla, mutta ei mieskään ole yrittänyt tilannetta kohentaa, eikä edes ottanut puheeksi.
Ap
Eli teidän suhde oli jo niin väljähtynyt, että sä lähdet siitä ilman itkua uuteen osoitteeseen.
Miksi kuvittelet, että miestä surettaisi sen enempää, etenkin kun hän on jo ehtinyt hankkia uuden suhteenkin?
Kalsealta kuulostaa, jos yhteinen elämä lopetetaan mitään sanomatta. Ei ollut selvästi kovin kiihkeä liitto.
Olenhan minä surullinen, vaikka myös tyytyväinen siihen että suunnitelmani toteutui. Ehkä olen vielä turta tai miten vaan, uskon kyllä että oikean surun aika tulee vielä. En ole niin kylmä että voisin elää parisuhteessa joka olisi kylmä, kalsea ja rakkaudeton. Jos olisin tuntenut suhteemme sellaiseksi, olisi ero tullut jo aiemmin.
Jos ex alkaa parisuhteeseen sen pikkujoulunaisen kanssa, niin sepä hienoa hänelle. En keksi kauheampaa suhteen alkutapaa kuin varattujen ihmisten känninen pettämisseikkailu työpaikan pikkujouluissa :D
Ap
Taidat olla mielikuvitusta vailla. Surullinen ja lapsellinen, eikö vaan. Sinä et koskaan saa tietää miksi teille kävi niin ja et opi tästä kokemuksesta mitään. Muuta kuin varovaiseksi, epäluuloiseksi ja araksi. Pelkurin valinta. Mitä jos toistat kuvion seuraavassa suhteessasi ja joka ikisessä suhteessa tästä eteenpäin?
Häviö molemmille kun ei uskalleta kysyä miksi. Arat ihmiset loukkaavat toisiaan. Rohkeammat uskaltavat kysyä miksi meille kävi näin? Petettynä on helpompi jatkaa omaa elämäänsä kun tietää edes vähän miksi näin kävi. Pettäjän on helpompi jatkaa kun tietää miksi toinen lähti. Eikö se ole oleellista, että ihmiset kohtaavat ja eroavat, arvoa annetaan sille yhdessä vietetylle ajalle. Sinä suutuit itserakkaudesta, enkö ollutkaan se maailman tärkein nainen. Joku muu oli parempi.
Eikä se nyt niin tyhmää ole aloittaa suhde pikkujoulutöppäilyissä, kännissä. Siitä voi saada hauskan tarinan, riippuu tyypeistä. (Emme voineet vastustaa toisiamme ja pussailtiin joulukuusen katveessa. Meillä meni glitterit ja järki sekaisin. Mun paras joululahja).
Minua käy vähän sääliksi, koko pettämishomma kirkkaalta taivaalta ja sitten sun tietty typeryys. Kaikille tulee tuulta tupaan. Minusta kannattaa rohkeasti kohdata asiat, hyvät ja pahat.
Tuo glitterikommentti kyllä kertoo sen, että kommentoija on moninkertaisesti ap:ta lapsellisempi... todellakaan ei toimivat suhteet ala niin. :) Ihminen joka rohkeasti kohtaa asiat, tietää sen kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hetkinen, et ole millään tavalla ilmaissut miehelle tietäväsi pettämisestä?
En ole. Pidin ajatusta ensin aika mahdottomana, mutta kyllä se onnistui. Lähinnä siis sen ansiosta että olemme viettäneet niin paljon aikaa erillään.
Ap
Et edes lähtösi jälkeen? Vaikka toinen pettikin, olisi silti asiallista kertoa miksi teit niin kuin teit. Haluaisitko itse tulla jätetyksi samalla tavalla, ilman mitään selitystä?
Haluaisitko itse tulla petetyksi ja saada tietää siitä muun tahon kautta. Huomioitavaa on, ettei mies edes tunnustanut, joten keskusteluyhteyden ja avoimuuden vaatimus ap:lta nyt olisi aika tekopyhää. Arvostus tai sen puute toimii ihan kumpaankin suuntaan.
En haluaisi tulla jätetyksi noin.
Jos olisit tullut jätetyksi noin sen jälkeen, kun olisit pettänyt... olisitko sitä mieltä, että petetyksi tullut on jotain sinulle velkaa? Mulla ei olisi pokkaa vaatia petetyltä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hetkinen, et ole millään tavalla ilmaissut miehelle tietäväsi pettämisestä?
En ole. Pidin ajatusta ensin aika mahdottomana, mutta kyllä se onnistui. Lähinnä siis sen ansiosta että olemme viettäneet niin paljon aikaa erillään.
Ap
Et edes lähtösi jälkeen? Vaikka toinen pettikin, olisi silti asiallista kertoa miksi teit niin kuin teit. Haluaisitko itse tulla jätetyksi samalla tavalla, ilman mitään selitystä?
Mutta onko ap:lla mitään VELVOLLISUUTTA kertoa tai tehdä toiselle erosta helpompi?
Mielestäni on velvollisuus kertoa edes sen verran, että mies tietää miksi ap on lähtenyt. Kuvitelkaa nyt omalle kohdallenne, että tulette kotiin, puoliso on kadonnut, puolison tavarat on viety, ei mitään tietoa missä puoliso on, ei mitään tietoa miksi näin on käynyt, onko puoliso kunnossa jne. Petetyksi tuleminen on kamalaa, mutta niin paha rikos pettäminen ei ole, että toiselle pitäisi aiheuttaa tällainen tilanne.
Mielestäni miehen olisi pitänyt kertoa pettämisestä. Silloin puoliso olisi tiennyt missä mennään.
Ilman muuta mieluummin näin. Mutta koska niin ei käynyt, ap:n olisi pitänyt vähintään pitänyt kirjoittaa huulipunalla vessan peiliin tietävänsä eikä vain häipyä mitään sanomatta.
Miksi?
Vaikka siksi, että kyseessä on oikeiden ihmisten elämä eikä mikään DaVinci-koodi. Kyllä siallakin on oikeus tietää, miksi hänet jätetään yksin lättiinsä.
Tuo perustelu ei vakuuttanut minua. Paremminkin päinvastoin.
Ymmärrän. Sinusta on kannatettavaa jättää puoliso mitään puhumatta ja jättää hänet yksin selvittämään eron syytä kuin jotain arvoitusta, sen sijaan että käyttäytyisit kuin aikuinen etkä vastaisi lapsellisuuteen lapsellisuudella.
Jos ap:n puoliso käyttäytyy kuin lapsi, miksi ap:n pitäisi toimia hänen äitinään?
Vaikka puoliso käyttäytyisikin kuin lapsi, toisen ei tarvitse käyttäytyä yhtä lapsellisesti.
Ei tarvitse, mutta onko oikeutta vaatia häneltä aikuismaista käytöstä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provotrolliperkeletaas
Ja täydestä menee.Jokunen mies on toiminut kuten ap, ei tuossa mitään ihmeellistä ole. Siis lähtenyt sanomatta kun puoliso jossain.
Totta. Tunnen kunnollisena ja vastuullisena puolisona ja isänä pidetyn tohtorismiehen, joka ei saanut suutaan auki, että ei ollut tyytyväinen avioliiton tilaan. Sen sijaan hän etsi salaa itselleen vuokra-asunnon, ja muutti sinne mitään kertomatta vaimon ollessa matkalla lasten kanssa.
Voimme varmaan kuvitella miltä vaimosta ja lapsista tuntui, kun puoliso oli hävinnyt. Vaimolla meni 5 vuotta erosta toipumiseen.
Mies toimi mielestään kunniallisesti: hän kun ei pettänyt vaimoaan kenenkään kanssa.
Jos tohtorismiehen vaimo oli pettänyt, ihan ok toimintaa mieheltä, minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tekstistä tuli kyllä tyypillinen Salkkareiden katsoja mieleen, oli vähän typerää. Ja vuodatusta, uskottavuuskerroin oli aika heikko.
Se, että livistää kuin sokeritoukka vessan lattialla valojen syttyessä selvittämättä asioita kumppanin kanssa kertoo kehittymättömästä luonteesta ja mikäpä siinä, ei niitä omia tunteita voi paeta kuitenkaan. Tunteellinen siili itkeskelee piikkiensä alla.
Toivottavasti ap ei ala nyt stalkkaamaan entistä avopuolisoa.
Pettäminen ja ero, näitä tapahtuu lähes kaikille ihmisille joskus niin miksi siitä pitää tehdä draamaa, eikö vain voi todeta että oho, näin kävi ja jatketaan eri suuntiin.
Ristiriitainen viesti. Ensin pitää selvittää asioita ja sitten lopussa kuitenkin kelpaa että todetaan oho ja lähdetään eri suuntiin. Aikamoinen tuuliviiri olet.
Mies tuskin tajuaa jääneensä kiinni pettämisestä koska siitähän on varsin hankala jäädä kiinni, joten saattaa epäillä että suhde päättyi muista syistä. Onko tällä väliä AP:lle, sitä en lähde spekuloimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kai sä olet muistanu omalta osaltasi irtisanoa vuokrasopimuksen sekä muuttaa KAIKKI tietosi luovutuskieltoon jotta pääset äijästä kokonaan eroon?
Vuokrasopimuksesta olen päässyt irti. Tietojen luovutuskieltoa en ole kummemmin ajatellut, osoitettani ei ole kyllä koskaan voinut löytää netistä. Mies (tai siis ex) ei kyllä ole sellaista tyyppiä että alkaisi vainoamaan. Tai mistä sitä tietää, en olisi uskonut petturiksikaan. Jotenkin kuitenkin toivon että olisi hairahtunut vain sen kerran, sillä vaikka en sitäkään antaisi anteeksi, ei koko elämämme siihen saakka olisi ollut täyttä valetta...
Ap
Millä tavalla "pääsit irti vuokrasopimuksesta"?
Jos se on yhteinen, et sinä sitä voi puoliksi purkaa.
Tarvitaan uusi vuokrasopimus, jonka sun ex tekee kokonaan omiin nimiinsä.Joten ei lähde lentoon tämä trolli.
Ei syytä huoleen, tämä(kin) asunto on tutulta vuokrattu, eikä tekemämme sopimus ollut alunperinkään ihan perinteinen joten vaikeuksia ei ollut :)
Ap
Jatkan, siis menemättä enempää yksityiskohtiin tämä sopimus salli minulle lähtemisen omin päin. Onni onnettomuudessa.
Ap
Jaa jaa, eli asuit ilmaiseksi.
No mikä siinä on sitten lähtiessä.
Pettäminen on seurausta pitkään jatkuneesta tylsistymisestä suhteeseen ja elämään. AP on selkeästi itsekin jo pitempään ollut tyytymätön suhteeseen kerta on noin päämärätietoisesti hoitanut homman kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hetkinen, et ole millään tavalla ilmaissut miehelle tietäväsi pettämisestä?
En ole. Pidin ajatusta ensin aika mahdottomana, mutta kyllä se onnistui. Lähinnä siis sen ansiosta että olemme viettäneet niin paljon aikaa erillään.
Ap
Et edes lähtösi jälkeen? Vaikka toinen pettikin, olisi silti asiallista kertoa miksi teit niin kuin teit. Haluaisitko itse tulla jätetyksi samalla tavalla, ilman mitään selitystä?
Mutta onko ap:lla mitään VELVOLLISUUTTA kertoa tai tehdä toiselle erosta helpompi?
Mielestäni on velvollisuus kertoa edes sen verran, että mies tietää miksi ap on lähtenyt. Kuvitelkaa nyt omalle kohdallenne, että tulette kotiin, puoliso on kadonnut, puolison tavarat on viety, ei mitään tietoa missä puoliso on, ei mitään tietoa miksi näin on käynyt, onko puoliso kunnossa jne. Petetyksi tuleminen on kamalaa, mutta niin paha rikos pettäminen ei ole, että toiselle pitäisi aiheuttaa tällainen tilanne.
Mielestäni miehen olisi pitänyt kertoa pettämisestä. Silloin puoliso olisi tiennyt missä mennään.
Ilman muuta mieluummin näin. Mutta koska niin ei käynyt, ap:n olisi pitänyt vähintään pitänyt kirjoittaa huulipunalla vessan peiliin tietävänsä eikä vain häipyä mitään sanomatta.
Miksi?
Vaikka siksi, että kyseessä on oikeiden ihmisten elämä eikä mikään DaVinci-koodi. Kyllä siallakin on oikeus tietää, miksi hänet jätetään yksin lättiinsä.
Tuo perustelu ei vakuuttanut minua. Paremminkin päinvastoin.
Ymmärrän. Sinusta on kannatettavaa jättää puoliso mitään puhumatta ja jättää hänet yksin selvittämään eron syytä kuin jotain arvoitusta, sen sijaan että käyttäytyisit kuin aikuinen etkä vastaisi lapsellisuuteen lapsellisuudella.
Jos ap:n puoliso käyttäytyy kuin lapsi, miksi ap:n pitäisi toimia hänen äitinään?
Vaikka puoliso käyttäytyisikin kuin lapsi, toisen ei tarvitse käyttäytyä yhtä lapsellisesti.
Ei tarvitse, mutta onko oikeutta vaatia häneltä aikuismaista käytöstä?
Omasta mielestäni aikuiselta voi aina vaatia aikuismaista käytöstä. Mutta ilmeisesti täällä on nyt menossa sellainen JSSAP-kiima, ettei tälle näkökulmalle ole tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kai sä olet muistanu omalta osaltasi irtisanoa vuokrasopimuksen sekä muuttaa KAIKKI tietosi luovutuskieltoon jotta pääset äijästä kokonaan eroon?
Vuokrasopimuksesta olen päässyt irti. Tietojen luovutuskieltoa en ole kummemmin ajatellut, osoitettani ei ole kyllä koskaan voinut löytää netistä. Mies (tai siis ex) ei kyllä ole sellaista tyyppiä että alkaisi vainoamaan. Tai mistä sitä tietää, en olisi uskonut petturiksikaan. Jotenkin kuitenkin toivon että olisi hairahtunut vain sen kerran, sillä vaikka en sitäkään antaisi anteeksi, ei koko elämämme siihen saakka olisi ollut täyttä valetta...
Ap
Millä tavalla "pääsit irti vuokrasopimuksesta"?
Jos se on yhteinen, et sinä sitä voi puoliksi purkaa.
Tarvitaan uusi vuokrasopimus, jonka sun ex tekee kokonaan omiin nimiinsä.Joten ei lähde lentoon tämä trolli.
Ei syytä huoleen, tämä(kin) asunto on tutulta vuokrattu, eikä tekemämme sopimus ollut alunperinkään ihan perinteinen joten vaikeuksia ei ollut :)
Ap
Jatkan, siis menemättä enempää yksityiskohtiin tämä sopimus salli minulle lähtemisen omin päin. Onni onnettomuudessa.
Ap
Jaa jaa, eli asuit ilmaiseksi.
No mikä siinä on sitten lähtiessä.
Maksoin kyllä asumisesta tasan 50 % :)
Kun niin monet ovat penänneet sen perään mikä kertomuksessani muka on se kosto, niin tässä yksi vaihtoehto: jos mies jatkossa halua maksaa vuokraa kokonaan itse, joutuu hänkin muuttamaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mun ensimmäinen reaktio olisi soittaa sukulaiset, ystävät ja poliisi, jos puoliso olisi kadonnut yhtäkkiä. En pidä kovin kypsänä ratkaisuna vaikka en pettämistä hyväksykään. Aikuinen osaa kohdata asiat ja kertoa suoraan tietävänsä pettämisestä sekä suhteen päättyneen. Se on toki vaikeaa, vaikeampaa kuin kadota ja pestä kätensä, mutta aikuisuus on muutenkin vaikeaa.
Millainen toope pitää olla että alkaa sukulaisilta, ystäviltä ja poliisilta kysellä mitä on tapahtunut kun puoliso on tavaroidensa kanssa kadonnut asunnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hetkinen, et ole millään tavalla ilmaissut miehelle tietäväsi pettämisestä?
En ole. Pidin ajatusta ensin aika mahdottomana, mutta kyllä se onnistui. Lähinnä siis sen ansiosta että olemme viettäneet niin paljon aikaa erillään.
Ap
Et edes lähtösi jälkeen? Vaikka toinen pettikin, olisi silti asiallista kertoa miksi teit niin kuin teit. Haluaisitko itse tulla jätetyksi samalla tavalla, ilman mitään selitystä?
Haluaisitko itse tulla petetyksi ja saada tietää siitä muun tahon kautta. Huomioitavaa on, ettei mies edes tunnustanut, joten keskusteluyhteyden ja avoimuuden vaatimus ap:lta nyt olisi aika tekopyhää. Arvostus tai sen puute toimii ihan kumpaankin suuntaan.
En haluaisi tulla jätetyksi noin.
No sitten ei varmastikaan kannata pettää tai kohdella toista huonosti, niin mahdollisuus tähän pienenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hetkinen, et ole millään tavalla ilmaissut miehelle tietäväsi pettämisestä?
En ole. Pidin ajatusta ensin aika mahdottomana, mutta kyllä se onnistui. Lähinnä siis sen ansiosta että olemme viettäneet niin paljon aikaa erillään.
Ap
Et edes lähtösi jälkeen? Vaikka toinen pettikin, olisi silti asiallista kertoa miksi teit niin kuin teit. Haluaisitko itse tulla jätetyksi samalla tavalla, ilman mitään selitystä?
Haluaisitko itse tulla petetyksi ja saada tietää siitä muun tahon kautta. Huomioitavaa on, ettei mies edes tunnustanut, joten keskusteluyhteyden ja avoimuuden vaatimus ap:lta nyt olisi aika tekopyhää. Arvostus tai sen puute toimii ihan kumpaankin suuntaan.
En haluaisi tulla jätetyksi noin.
Jos olisit tullut jätetyksi noin sen jälkeen, kun olisit pettänyt... olisitko sitä mieltä, että petetyksi tullut on jotain sinulle velkaa? Mulla ei olisi pokkaa vaatia petetyltä mitään.
Kyllä, olisin sitä mieltä, että jättäjän pitäisi kertoa vähintäänkin että on lähtenyt omasta tahdostaan syystä X. Nyt ap:n puolisi saattaa esimerkiksi ajatella, että ap on löytänyt toisen ja lähtenyt tämän matkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs on AP sössinyt suhteensa siihen jamaan, että miehelle tullut tarve. Osaltaan sinun vikasi jos suhde on niin huono että on pitänyt hänen valita pettäminen. Molemmat olette suhteestanne vastuussa ja tässä tilanteessa molemmat yhtä epäkypsiä.
Mielestäni meillä meni ihan OK. Työ- ja opiskelukiireitä molemmilla, mutta mitään yksittäistä huonoa puolta suhteessa en kyllä osaa nimetä. En ole pihdannut jne., mitä nyt usein epäillään tällaisissa tilanteissa.... Vähän väljähtänyttä on voinut olla, mutta ei mieskään ole yrittänyt tilannetta kohentaa, eikä edes ottanut puheeksi.
Ap
Eli teidän suhde oli jo niin väljähtynyt, että sä lähdet siitä ilman itkua uuteen osoitteeseen.
Miksi kuvittelet, että miestä surettaisi sen enempää, etenkin kun hän on jo ehtinyt hankkia uuden suhteenkin?
Kalsealta kuulostaa, jos yhteinen elämä lopetetaan mitään sanomatta. Ei ollut selvästi kovin kiihkeä liitto.
Olenhan minä surullinen, vaikka myös tyytyväinen siihen että suunnitelmani toteutui. Ehkä olen vielä turta tai miten vaan, uskon kyllä että oikean surun aika tulee vielä. En ole niin kylmä että voisin elää parisuhteessa joka olisi kylmä, kalsea ja rakkaudeton. Jos olisin tuntenut suhteemme sellaiseksi, olisi ero tullut jo aiemmin.
Jos ex alkaa parisuhteeseen sen pikkujoulunaisen kanssa, niin sepä hienoa hänelle. En keksi kauheampaa suhteen alkutapaa kuin varattujen ihmisten känninen pettämisseikkailu työpaikan pikkujouluissa :D
Ap
Taidat olla mielikuvitusta vailla. Surullinen ja lapsellinen, eikö vaan. Sinä et koskaan saa tietää miksi teille kävi niin ja et opi tästä kokemuksesta mitään. Muuta kuin varovaiseksi, epäluuloiseksi ja araksi. Pelkurin valinta. Mitä jos toistat kuvion seuraavassa suhteessasi ja joka ikisessä suhteessa tästä eteenpäin?
Häviö molemmille kun ei uskalleta kysyä miksi. Arat ihmiset loukkaavat toisiaan. Rohkeammat uskaltavat kysyä miksi meille kävi näin? Petettynä on helpompi jatkaa omaa elämäänsä kun tietää edes vähän miksi näin kävi. Pettäjän on helpompi jatkaa kun tietää miksi toinen lähti. Eikö se ole oleellista, että ihmiset kohtaavat ja eroavat, arvoa annetaan sille yhdessä vietetylle ajalle. Sinä suutuit itserakkaudesta, enkö ollutkaan se maailman tärkein nainen. Joku muu oli parempi.
Eikä se nyt niin tyhmää ole aloittaa suhde pikkujoulutöppäilyissä, kännissä. Siitä voi saada hauskan tarinan, riippuu tyypeistä. (Emme voineet vastustaa toisiamme ja pussailtiin joulukuusen katveessa. Meillä meni glitterit ja järki sekaisin. Mun paras joululahja).
Minua käy vähän sääliksi, koko pettämishomma kirkkaalta taivaalta ja sitten sun tietty typeryys. Kaikille tulee tuulta tupaan. Minusta kannattaa rohkeasti kohdata asiat, hyvät ja pahat.
Sitä nyt en ainakaan kuvittele että se pikkujoulunainen olisi minua parempi :D Minä en koskaan alentuisi toimimaan noin tyylittömästi. Vielä vähemmän tyytyisin parisuhteeseen joka olisi alkanut tuolla tavoin. Onpa hauska tarina joo, petimme puolisoitamme humalassa, hahhaa miten hauskaa! Hyi, en muuta sano.
Minulla on tarpeeksi hyvä itsetunto että selviän kyllä, oli syy pettämiselle mikä tahansa. Jos joskus vielä miehen kanssa keskustelen ja hän antaa jotain sellaista kritiikkiä mitä en nyt osaisi arvata, voin yrittää siitä sitten oppia. En siihen vaan usko. Jos olisin hänen asemassaa, en kehtaisi kritisoida enää yhtään mitään.
Ap
Mieti ettei sinun mahdollinen asenne pyhä sfinksi ole sellainen asenne, että se alkaa tympimään parisuhteessa. Tyylittömyys on joskus aika vetoavaa ihmisessä jos siinä on vaikka heittäytymisen makua, suudelma huulipunan levitessä ja käheä nauru voi olla houkuttelevampi kuin hampaiden pesu ennen hyvänyön suukkoa. Kerron vain miten ihmismieli on kompleksinen, osaat jatkossa miettiä mikä ehkä meni teillä, siis molemmilla , pieleen.
Ei se ole sallittua pettää ja kähmiä pikkujouluissa mutta niin käy usein. Minun exäni petti minua pikkujouluissa ja syytti siitä minua. Jos olisin tullut mukaan niin hän ei olisi pettänyt. Olin ihan hölmistynyt. Ja jätin hänet, meillä oli pitempi suhde kuin teillä. Sanoin vain että jaaha ja minä muuten lähden. En kestänyt sitä, että meillä ei ollut suurta rakkautta, että hän oli niin huomionkipeä, hölmö, että joku oli parempi kuin minä. En pystynyt puhumaan, tein vaan asioita sen eteen, että pystyin lähtemään.
Olisi ollut hyvä keskustella mutta siinä tunteiden vuoristoradassa ei oikein ajatus kulkenut tasaisesti. Olen katunut ettei keskusteltu, että olin ehdoton. Meidän hyvät vuodet olisivat olleet ystävyyden arvoisia. En vaan pystynyt ja se on minun luonteeni heikkous. Suoraselkäinen, jämäkkä mutta herkkä loukkaantumaan verisesti jos en ole se paras, ainoa, rakkain.
Nyt voin sanoa ettei petetystä tule automaattisesti tuomari, jota ei voi kritisoida. Me olemme ihmisiä ja erehtyväisiä. Sinun arvosi ihmisenä on muiden käsissä, siinä miten ojennat kätesi toiselle ihmiselle niin hyvässä tai pahassa. Hyvä ihminen ei arvostele vaan yrittää ymmärtää, se ei tietenkään velvoita jäämään psskaan suhteeseen. Mutta onhan se aurinko joskus paistanut siihen paska.. risukasaan niin onhan se nyt ainakin yhteisen keskustelun paikka. (Me keskusteltiin exän kanssa myöhemmin kun tunteet olivat tasoittuneet ja se oli molemmille hyväksi.)
Mitähän muita tempauksia ap on suhteessaan harrastanut. Vaikuttaa persoonalta, jonka kanssa muut joutuvat olemaan koko ajan varpaillaan.
Vierailija kirjoitti:
Mies vaan nauraa: "Hyvä että pääsin siitäkin debiilistä páskápérséestä eroon! Nyt voi rauhassa tehdä mitä huvittaa!"
Voimafantasiaa. Aika monelle pettäjälle on kova paikka tulla petetyksi. Lapselliset miehet tyypillisesti hakee suhteen ulkopuolelta pelkkää seksiä, mutta puolisoaan pitävät jonain äitihahmona. Joten kyllä lasta itkettää, kun äiti hylkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies vaan nauraa: "Hyvä että pääsin siitäkin debiilistä páskápérséestä eroon! Nyt voi rauhassa tehdä mitä huvittaa!"
Voimafantasiaa. Aika monelle pettäjälle on kova paikka tulla petetyksi. Lapselliset miehet tyypillisesti hakee suhteen ulkopuolelta pelkkää seksiä, mutta puolisoaan pitävät jonain äitihahmona. Joten kyllä lasta itkettää, kun äiti hylkää.
Siis kova paikka tulla jätetyksi. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hetkinen, et ole millään tavalla ilmaissut miehelle tietäväsi pettämisestä?
En ole. Pidin ajatusta ensin aika mahdottomana, mutta kyllä se onnistui. Lähinnä siis sen ansiosta että olemme viettäneet niin paljon aikaa erillään.
Ap
Et edes lähtösi jälkeen? Vaikka toinen pettikin, olisi silti asiallista kertoa miksi teit niin kuin teit. Haluaisitko itse tulla jätetyksi samalla tavalla, ilman mitään selitystä?
Haluaisitko itse tulla petetyksi ja saada tietää siitä muun tahon kautta. Huomioitavaa on, ettei mies edes tunnustanut, joten keskusteluyhteyden ja avoimuuden vaatimus ap:lta nyt olisi aika tekopyhää. Arvostus tai sen puute toimii ihan kumpaankin suuntaan.
En haluaisi tulla jätetyksi noin.
Jos olisit tullut jätetyksi noin sen jälkeen, kun olisit pettänyt... olisitko sitä mieltä, että petetyksi tullut on jotain sinulle velkaa? Mulla ei olisi pokkaa vaatia petetyltä mitään.
Kyllä, olisin sitä mieltä, että jättäjän pitäisi kertoa vähintäänkin että on lähtenyt omasta tahdostaan syystä X. Nyt ap:n puolisi saattaa esimerkiksi ajatella, että ap on löytänyt toisen ja lähtenyt tämän matkaan.
Ja mitä sillä on väliä, mitä aloittaja puoliso luulee tapahtuneen? Hänhän se itse oli törppö pettäessään. EI pettäjä ansaitse mitään selityksiä.
Sitä nyt en ainakaan kuvittele että se pikkujoulunainen olisi minua parempi :D Minä en koskaan alentuisi toimimaan noin tyylittömästi. Vielä vähemmän tyytyisin parisuhteeseen joka olisi alkanut tuolla tavoin. Onpa hauska tarina joo, petimme puolisoitamme humalassa, hahhaa miten hauskaa! Hyi, en muuta sano.
Minulla on tarpeeksi hyvä itsetunto että selviän kyllä, oli syy pettämiselle mikä tahansa. Jos joskus vielä miehen kanssa keskustelen ja hän antaa jotain sellaista kritiikkiä mitä en nyt osaisi arvata, voin yrittää siitä sitten oppia. En siihen vaan usko. Jos olisin hänen asemassaa, en kehtaisi kritisoida enää yhtään mitään.
Ap