Lue keskustelun säännöt.
Kerrankin elämässäni maltoin mieleni (pettävä mies), ja nyt on koston hetki koittanut :)
23.04.2018 |
Sain tietää melkein kaksi kuukautta sitten että avomieheni on pettänyt minua. Tietääkseni vain kerran (työpaikan pikkujoulut), mutta se riittää minulle. Sain tietää kun hän oli työmatkalla, joten pakostakin asian ottaminen puheeksi venähti - onneksi, koska sain päähäni suunnitelman jonka olen nyt toteuttanut.
Tajusin saman tien tiedon saatuani, että tämä oli tässä. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Hetken mietittyäni tein näin: aloin heti etsiä uutta asuntoa, ja ihmeellisellä onnenkantamoisella eräällä puolitutulla oli vapautunut ihana asunto hyvällä paikalla. Eipä siinä mitään, nimet vuokrasopimukseen ja avaimet sain käteen parin viikon päästä. Sen jälkeen aloin pieni lasti kerrallaan siirtää tavaroitani uuteen asuntoon. Luotin siihen, että mies ei huomaa mitään, eikä hän ilmeisesti olekaan katsonut mm. vaatekaappiini tai työpöytäni laatikoihin. Olisi muuten kyllä havainnut eron entiseen. Mies on kyllä nyt ollut paljon poissa kotoa, joten se on helpottanut operaatiota huomattavasti.
Nyt mies on tämän päivän ja huomisen työreissulla, joten itse otin vapaapäivän ja kuljetin uuteen asuntooni isommat tavarat ja ne harvat huonekalut, jotka ovat minun ja jotka vielä haluan pitää. Viimeisellä reissulla entiseen kotiin jätin avaimen eteiseen. Nyt on muutto valmis, ja olo on aivan ihana. Toisaalta vähän kauhistuttaakin: mies sai tasan tarkkaan mitä ansaitsi, mutta onkohan ihan normaalia että oloni on näin kylmä, ja että saan näin suunnattomasti nautintoa siitä, että mies tulee palatessaan hämmästymään niin suuresti? Luonnollisesti en aio mm. vastata puheluihin tai viesteihin, eikä mies voi tietää mihin olen häipynyt. Syyn varmaan arvaa kyllä.
Joskus elämä näköjään voi olla kuin Salkkareista. Itse tämän draaman kehittelin, mutta näin minä nyt halusin tehdä, lapsellista tai ei :) Ei minua oikeastaan ollenkaan olisi kiinnostanutkaan puhua asiasta. Itse pettäminen on 100% varmaa, joten miksi kuuntelisin 1) huonoja tekosyitä ja valheita, tai 2) itkua ja anteeksi anelemista.
Kommentit (1155)
Mies ei jättänyt eteisen pöydälle lappua: kävin pettämässä.
Miksi apn olisi pitänyt jättää lappu: jätin sut, kiitos kaikesta ja hyvää jatkoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin toimittu 👍
Itse laittaisin tekstarin perään, jossa kiittäisin yhteisistä vuosista jotka sitten lopulta valitettavasti päättyivät puolison pettämiseen. Toivottaisin hyvää jatkoa valitsemalleen tielle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs on AP sössinyt suhteensa siihen jamaan, että miehelle tullut tarve. Osaltaan sinun vikasi jos suhde on niin huono että on pitänyt hänen valita pettäminen. Molemmat olette suhteestanne vastuussa ja tässä tilanteessa molemmat yhtä epäkypsiä.
Mielestäni meillä meni ihan OK. Työ- ja opiskelukiireitä molemmilla, mutta mitään yksittäistä huonoa puolta suhteessa en kyllä osaa nimetä. En ole pihdannut jne., mitä nyt usein epäillään tällaisissa tilanteissa.... Vähän väljähtänyttä on voinut olla, mutta ei mieskään ole yrittänyt tilannetta kohentaa, eikä edes ottanut puheeksi.
Ap
Eli teidän suhde oli jo niin väljähtynyt, että sä lähdet siitä ilman itkua uuteen osoitteeseen.
Miksi kuvittelet, että miestä surettaisi sen enempää, etenkin kun hän on jo ehtinyt hankkia uuden suhteenkin?
Kalsealta kuulostaa, jos yhteinen elämä lopetetaan mitään sanomatta. Ei ollut selvästi kovin kiihkeä liitto.
Olenhan minä surullinen, vaikka myös tyytyväinen siihen että suunnitelmani toteutui. Ehkä olen vielä turta tai miten vaan, uskon kyllä että oikean surun aika tulee vielä. En ole niin kylmä että voisin elää parisuhteessa joka olisi kylmä, kalsea ja rakkaudeton. Jos olisin tuntenut suhteemme sellaiseksi, olisi ero tullut jo aiemmin.
Jos ex alkaa parisuhteeseen sen pikkujoulunaisen kanssa, niin sepä hienoa hänelle. En keksi kauheampaa suhteen alkutapaa kuin varattujen ihmisten känninen pettämisseikkailu työpaikan pikkujouluissa :D
Ap
Oman soppasi olet suhteessasi keittänyt, nyt sitten syöt sitä.
Olen ollut täysin salonkikelpoinen puoliso, tiedoksesi vaan. Olen muistanut aina antaa pusun poskelle vaikka kuinka väsyttäisi tai olisi kiire, olen kysellyt päivän kuulumiset, laittanut ruuat, pitänyt kodin siistinä kun kerran siellä häntä enemmän aikaa vietin. En ole kieltänyt poikien iltoja, olemme matkustaneet yhdessä, olen pitänyt itsestäni huolta. Mitään isoa vääryyttä en ole koskaan hänelle tehnyt. Hieman tylsää on voinut välillä olla, mutta jos niin ei saisi koskaan olla, en sitten viitsi parisuhdetta jatkossa enää yrittääkään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä tossa oli se kosto?
Juttu on niin hutera etten usko sitä.Kuka omisti asunnon/ maksoi vuokran, sähkön, vakuutukset, omisti auton...?
Mitä tapahtui yhteiselle omaisuudelle?Sokeakin huomaa, jos asunnosta häviää puolet tavaroista.
Mikäli miehellä on uusi nainen, hän on vain mielissään kun häivyit riitelemättä.
Kai edes pujotit ne klassiset katkaravut verhotankoon, suolasit miehen lempimehun, leikkelit sen parhaaseen paitaan reikiä (pieniä), ripottelit chiliä kalsareihin, ompelit muutaman katkaravun sen talvitakin käänteeseen, kusaisit viskipulloon, irtisanoit sen rinnakkaiskortit?Mitä, ei mitään näistä? No erittäin heikko kosto.
Toisilla viiraa päässä enemmän ja toisilla vähemmän. Aikalaillaylilyöntejä nuo sun keksimät skenaariot.
Älä viitsi hurskastella: pikku jäyniä nämä ovat. Eikö sulla ole huumorintajua?
Teekkarit ja inttipojat tekee pahempaa. Kiukustuneet petetyt halkovat huonekaluja kirveellä ja sytyttävät talon palamaan, katkaisevat sähköt, jne. Ja pahempaa.
Se että kävelee nokka pystyssä ulos on arvokas poistuminen, mutta koston kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs on AP sössinyt suhteensa siihen jamaan, että miehelle tullut tarve. Osaltaan sinun vikasi jos suhde on niin huono että on pitänyt hänen valita pettäminen. Molemmat olette suhteestanne vastuussa ja tässä tilanteessa molemmat yhtä epäkypsiä.
Mielestäni meillä meni ihan OK. Työ- ja opiskelukiireitä molemmilla, mutta mitään yksittäistä huonoa puolta suhteessa en kyllä osaa nimetä. En ole pihdannut jne., mitä nyt usein epäillään tällaisissa tilanteissa.... Vähän väljähtänyttä on voinut olla, mutta ei mieskään ole yrittänyt tilannetta kohentaa, eikä edes ottanut puheeksi.
Ap
Kuten sanoin, teidän yhteinen ongelma takana.
Ongelmia tai ei, pettäjä on aina itse vastuussa omasta pettämisestään. Turha vierittää osavastuuta petetylle.
Toki. Suhteesta he ovat silti yhdessä vastuussa ja AP itse sanoi että kumpikaan ei tehnyt mitään arjen parantamiseksi. Mies valitsi pettämisen ratkaisuksi ja AP lapsellisen tavan reagoida.
Ei mies ratkaissut asiaa mitenkään vaan petti, toimi toisen selän takana eikä edes eronnut. Ap oli se joka ratkaisi asian ja erosi.
Lapsellisen pitäisin pettäjää en sitä joka ottaa tilanteessa eron.Eron voi hoitaa niinkuin aikuiset, ei niinkuin lapset.
Ihan riehumattahan tuo tapahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap hoiti asian tyylikkäästi. Tähän todella harva pystyy, vaikka aihetta olisikin enemmän kuin tarpeeksi. Tästä voisivat parisuhdeväkivallasta ja alkoholistin tempauksista kärsivät ottaa oppia.
Varmaan tulee jossain vaiheessa katumusta ja haikeita hetkiä. Niitä tulee aina, kun parisuhde päättyy. Toiminta voimaannuttaa, ja nimenomaan se, että voi tehdä asioille jotakin. Ja näin ap on tehnyt. En ihan ymmärrä tuomitsevia kommentteja. Tässä on toimittu nyt erittäin järkevästi, (liian järkevästi?) sekö tässä hiertää?
Emme tiedä ap:n parisuhteen taustoista enempää, kuin mitä hän tässä on kertonut. Epäilen, että eroa on ehkä alitajuisesti työstetty jo pidempään, ja pettäminen oli tavallaan viimeinen niitti. Mutta kuka tietää.
Jokainen voi omalta osaltaan miettiä, hyväksyykö pettämisen vai ei. Jotkut pääsevät pettämisestä yli, joillekin se on olosuhteista riippumatta absoluuttisen tuomittava asia. Jotkut eivät edes halua tietää. Helppoa se ei ole kenellekään, mikäli tunteita on yhtään toista osapuolta kohtaan jäljellä.
Selviytymiskeinonsa parisuhdekarikossa kullakin. Nostan ap:lle hattua, ja toivotan hyvää jatkoa elämässä.
Kiitos, tämä oli aivan ihana kommentti!
Ap
Kuka sinä aloittaja luulet olevasi?
Sinä olet 50% lapsesta. Et mitään muuta.
Vaimosi on velvoitettu hoitamaan lasta äitiyslomalla kun sinä olet töissä 7.5h, Suomen lainsäädännön mukaan + matkat.
Tämän jälkeen teidän vapaa-aika on tasa-arvoista.
Vaihda asennettasi tai menetät lapsesi johon kyllä kiinnyt syntymän jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs on AP sössinyt suhteensa siihen jamaan, että miehelle tullut tarve. Osaltaan sinun vikasi jos suhde on niin huono että on pitänyt hänen valita pettäminen. Molemmat olette suhteestanne vastuussa ja tässä tilanteessa molemmat yhtä epäkypsiä.
Mielestäni meillä meni ihan OK. Työ- ja opiskelukiireitä molemmilla, mutta mitään yksittäistä huonoa puolta suhteessa en kyllä osaa nimetä. En ole pihdannut jne., mitä nyt usein epäillään tällaisissa tilanteissa.... Vähän väljähtänyttä on voinut olla, mutta ei mieskään ole yrittänyt tilannetta kohentaa, eikä edes ottanut puheeksi.
Ap
Eli teidän suhde oli jo niin väljähtynyt, että sä lähdet siitä ilman itkua uuteen osoitteeseen.
Miksi kuvittelet, että miestä surettaisi sen enempää, etenkin kun hän on jo ehtinyt hankkia uuden suhteenkin?
Kalsealta kuulostaa, jos yhteinen elämä lopetetaan mitään sanomatta. Ei ollut selvästi kovin kiihkeä liitto.
Olenhan minä surullinen, vaikka myös tyytyväinen siihen että suunnitelmani toteutui. Ehkä olen vielä turta tai miten vaan, uskon kyllä että oikean surun aika tulee vielä. En ole niin kylmä että voisin elää parisuhteessa joka olisi kylmä, kalsea ja rakkaudeton. Jos olisin tuntenut suhteemme sellaiseksi, olisi ero tullut jo aiemmin.
Jos ex alkaa parisuhteeseen sen pikkujoulunaisen kanssa, niin sepä hienoa hänelle. En keksi kauheampaa suhteen alkutapaa kuin varattujen ihmisten känninen pettämisseikkailu työpaikan pikkujouluissa :D
Ap
Oman soppasi olet suhteessasi keittänyt, nyt sitten syöt sitä.
Olen ollut täysin salonkikelpoinen puoliso, tiedoksesi vaan. Olen muistanut aina antaa pusun poskelle vaikka kuinka väsyttäisi tai olisi kiire, olen kysellyt päivän kuulumiset, laittanut ruuat, pitänyt kodin siistinä kun kerran siellä häntä enemmän aikaa vietin. En ole kieltänyt poikien iltoja, olemme matkustaneet yhdessä, olen pitänyt itsestäni huolta. Mitään isoa vääryyttä en ole koskaan hänelle tehnyt. Hieman tylsää on voinut välillä olla, mutta jos niin ei saisi koskaan olla, en sitten viitsi parisuhdetta jatkossa enää yrittääkään.
Ap
Pysy vaan poissa markkinoilta. Ei tartte miehet tuommosia vaan kunnolla jalat levittävää rouvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hetkinen, et ole millään tavalla ilmaissut miehelle tietäväsi pettämisestä?
En ole. Pidin ajatusta ensin aika mahdottomana, mutta kyllä se onnistui. Lähinnä siis sen ansiosta että olemme viettäneet niin paljon aikaa erillään.
Ap
Et edes lähtösi jälkeen? Vaikka toinen pettikin, olisi silti asiallista kertoa miksi teit niin kuin teit. Haluaisitko itse tulla jätetyksi samalla tavalla, ilman mitään selitystä?
Mutta onko ap:lla mitään VELVOLLISUUTTA kertoa tai tehdä toiselle erosta helpompi?
Mielestäni on velvollisuus kertoa edes sen verran, että mies tietää miksi ap on lähtenyt. Kuvitelkaa nyt omalle kohdallenne, että tulette kotiin, puoliso on kadonnut, puolison tavarat on viety, ei mitään tietoa missä puoliso on, ei mitään tietoa miksi näin on käynyt, onko puoliso kunnossa jne. Petetyksi tuleminen on kamalaa, mutta niin paha rikos pettäminen ei ole, että toiselle pitäisi aiheuttaa tällainen tilanne.
Mielestäni miehen olisi pitänyt kertoa pettämisestä. Silloin puoliso olisi tiennyt missä mennään.
Ilman muuta mieluummin näin. Mutta koska niin ei käynyt, ap:n olisi pitänyt vähintään pitänyt kirjoittaa huulipunalla vessan peiliin tietävänsä eikä vain häipyä mitään sanomatta.
Miksi?
Vaikka siksi, että kyseessä on oikeiden ihmisten elämä eikä mikään DaVinci-koodi. Kyllä siallakin on oikeus tietää, miksi hänet jätetään yksin lättiinsä.
Ei ole mitään oikeutta. Se on täysin kiinni siitä toisen ystävällisyydestä, jos haluaa tehdä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs on AP sössinyt suhteensa siihen jamaan, että miehelle tullut tarve. Osaltaan sinun vikasi jos suhde on niin huono että on pitänyt hänen valita pettäminen. Molemmat olette suhteestanne vastuussa ja tässä tilanteessa molemmat yhtä epäkypsiä.
Mielestäni meillä meni ihan OK. Työ- ja opiskelukiireitä molemmilla, mutta mitään yksittäistä huonoa puolta suhteessa en kyllä osaa nimetä. En ole pihdannut jne., mitä nyt usein epäillään tällaisissa tilanteissa.... Vähän väljähtänyttä on voinut olla, mutta ei mieskään ole yrittänyt tilannetta kohentaa, eikä edes ottanut puheeksi.
Ap
Eli teidän suhde oli jo niin väljähtynyt, että sä lähdet siitä ilman itkua uuteen osoitteeseen.
Miksi kuvittelet, että miestä surettaisi sen enempää, etenkin kun hän on jo ehtinyt hankkia uuden suhteenkin?
Kalsealta kuulostaa, jos yhteinen elämä lopetetaan mitään sanomatta. Ei ollut selvästi kovin kiihkeä liitto.
Olenhan minä surullinen, vaikka myös tyytyväinen siihen että suunnitelmani toteutui. Ehkä olen vielä turta tai miten vaan, uskon kyllä että oikean surun aika tulee vielä. En ole niin kylmä että voisin elää parisuhteessa joka olisi kylmä, kalsea ja rakkaudeton. Jos olisin tuntenut suhteemme sellaiseksi, olisi ero tullut jo aiemmin.
Jos ex alkaa parisuhteeseen sen pikkujoulunaisen kanssa, niin sepä hienoa hänelle. En keksi kauheampaa suhteen alkutapaa kuin varattujen ihmisten känninen pettämisseikkailu työpaikan pikkujouluissa :D
Ap
Oman soppasi olet suhteessasi keittänyt, nyt sitten syöt sitä.
Olen ollut täysin salonkikelpoinen puoliso, tiedoksesi vaan. Olen muistanut aina antaa pusun poskelle vaikka kuinka väsyttäisi tai olisi kiire, olen kysellyt päivän kuulumiset, laittanut ruuat, pitänyt kodin siistinä kun kerran siellä häntä enemmän aikaa vietin. En ole kieltänyt poikien iltoja, olemme matkustaneet yhdessä, olen pitänyt itsestäni huolta. Mitään isoa vääryyttä en ole koskaan hänelle tehnyt. Hieman tylsää on voinut välillä olla, mutta jos niin ei saisi koskaan olla, en sitten viitsi parisuhdetta jatkossa enää yrittääkään.
Ap
Miten pitkä teidän parisuhde nyt oli? Ei jaksa selata kännykällä läpi keskustelua xD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hetkinen, et ole millään tavalla ilmaissut miehelle tietäväsi pettämisestä?
En ole. Pidin ajatusta ensin aika mahdottomana, mutta kyllä se onnistui. Lähinnä siis sen ansiosta että olemme viettäneet niin paljon aikaa erillään.
Ap
Et edes lähtösi jälkeen? Vaikka toinen pettikin, olisi silti asiallista kertoa miksi teit niin kuin teit. Haluaisitko itse tulla jätetyksi samalla tavalla, ilman mitään selitystä?
Haluaisitko itse tulla petetyksi ja saada tietää siitä muun tahon kautta. Huomioitavaa on, ettei mies edes tunnustanut, joten keskusteluyhteyden ja avoimuuden vaatimus ap:lta nyt olisi aika tekopyhää. Arvostus tai sen puute toimii ihan kumpaankin suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs on AP sössinyt suhteensa siihen jamaan, että miehelle tullut tarve. Osaltaan sinun vikasi jos suhde on niin huono että on pitänyt hänen valita pettäminen. Molemmat olette suhteestanne vastuussa ja tässä tilanteessa molemmat yhtä epäkypsiä.
Mielestäni meillä meni ihan OK. Työ- ja opiskelukiireitä molemmilla, mutta mitään yksittäistä huonoa puolta suhteessa en kyllä osaa nimetä. En ole pihdannut jne., mitä nyt usein epäillään tällaisissa tilanteissa.... Vähän väljähtänyttä on voinut olla, mutta ei mieskään ole yrittänyt tilannetta kohentaa, eikä edes ottanut puheeksi.
Ap
Eli teidän suhde oli jo niin väljähtynyt, että sä lähdet siitä ilman itkua uuteen osoitteeseen.
Miksi kuvittelet, että miestä surettaisi sen enempää, etenkin kun hän on jo ehtinyt hankkia uuden suhteenkin?
Kalsealta kuulostaa, jos yhteinen elämä lopetetaan mitään sanomatta. Ei ollut selvästi kovin kiihkeä liitto.
Olenhan minä surullinen, vaikka myös tyytyväinen siihen että suunnitelmani toteutui. Ehkä olen vielä turta tai miten vaan, uskon kyllä että oikean surun aika tulee vielä. En ole niin kylmä että voisin elää parisuhteessa joka olisi kylmä, kalsea ja rakkaudeton. Jos olisin tuntenut suhteemme sellaiseksi, olisi ero tullut jo aiemmin.
Jos ex alkaa parisuhteeseen sen pikkujoulunaisen kanssa, niin sepä hienoa hänelle. En keksi kauheampaa suhteen alkutapaa kuin varattujen ihmisten känninen pettämisseikkailu työpaikan pikkujouluissa :D
Ap
Oman soppasi olet suhteessasi keittänyt, nyt sitten syöt sitä.
Mieshän sopan keitti, ap lisäsi vain mausteita. Sopan ap joutuisi syömään, vaikka ei olisi mitään lisännyt ja jos se noilla mausteilla on helpompi ap:n niellä, niin hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hetkinen, et ole millään tavalla ilmaissut miehelle tietäväsi pettämisestä?
En ole. Pidin ajatusta ensin aika mahdottomana, mutta kyllä se onnistui. Lähinnä siis sen ansiosta että olemme viettäneet niin paljon aikaa erillään.
Ap
Et edes lähtösi jälkeen? Vaikka toinen pettikin, olisi silti asiallista kertoa miksi teit niin kuin teit. Haluaisitko itse tulla jätetyksi samalla tavalla, ilman mitään selitystä?
Mutta onko ap:lla mitään VELVOLLISUUTTA kertoa tai tehdä toiselle erosta helpompi?
Mielestäni on velvollisuus kertoa edes sen verran, että mies tietää miksi ap on lähtenyt. Kuvitelkaa nyt omalle kohdallenne, että tulette kotiin, puoliso on kadonnut, puolison tavarat on viety, ei mitään tietoa missä puoliso on, ei mitään tietoa miksi näin on käynyt, onko puoliso kunnossa jne. Petetyksi tuleminen on kamalaa, mutta niin paha rikos pettäminen ei ole, että toiselle pitäisi aiheuttaa tällainen tilanne.
Mielestäni miehen olisi pitänyt kertoa pettämisestä. Silloin puoliso olisi tiennyt missä mennään.
Ilman muuta mieluummin näin. Mutta koska niin ei käynyt, ap:n olisi pitänyt vähintään pitänyt kirjoittaa huulipunalla vessan peiliin tietävänsä eikä vain häipyä mitään sanomatta.
Miksi?
Vaikka siksi, että kyseessä on oikeiden ihmisten elämä eikä mikään DaVinci-koodi. Kyllä siallakin on oikeus tietää, miksi hänet jätetään yksin lättiinsä.
Tuo perustelu ei vakuuttanut minua. Paremminkin päinvastoin.
Ymmärrän. Sinusta on kannatettavaa jättää puoliso mitään puhumatta ja jättää hänet yksin selvittämään eron syytä kuin jotain arvoitusta, sen sijaan että käyttäytyisit kuin aikuinen etkä vastaisi lapsellisuuteen lapsellisuudella.
Jos ap:n puoliso käyttäytyy kuin lapsi, miksi ap:n pitäisi toimia hänen äitinään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs on AP sössinyt suhteensa siihen jamaan, että miehelle tullut tarve. Osaltaan sinun vikasi jos suhde on niin huono että on pitänyt hänen valita pettäminen. Molemmat olette suhteestanne vastuussa ja tässä tilanteessa molemmat yhtä epäkypsiä.
Mielestäni meillä meni ihan OK. Työ- ja opiskelukiireitä molemmilla, mutta mitään yksittäistä huonoa puolta suhteessa en kyllä osaa nimetä. En ole pihdannut jne., mitä nyt usein epäillään tällaisissa tilanteissa.... Vähän väljähtänyttä on voinut olla, mutta ei mieskään ole yrittänyt tilannetta kohentaa, eikä edes ottanut puheeksi.
Ap
Eli teidän suhde oli jo niin väljähtynyt, että sä lähdet siitä ilman itkua uuteen osoitteeseen.
Miksi kuvittelet, että miestä surettaisi sen enempää, etenkin kun hän on jo ehtinyt hankkia uuden suhteenkin?
Kalsealta kuulostaa, jos yhteinen elämä lopetetaan mitään sanomatta. Ei ollut selvästi kovin kiihkeä liitto.
Olenhan minä surullinen, vaikka myös tyytyväinen siihen että suunnitelmani toteutui. Ehkä olen vielä turta tai miten vaan, uskon kyllä että oikean surun aika tulee vielä. En ole niin kylmä että voisin elää parisuhteessa joka olisi kylmä, kalsea ja rakkaudeton. Jos olisin tuntenut suhteemme sellaiseksi, olisi ero tullut jo aiemmin.
Jos ex alkaa parisuhteeseen sen pikkujoulunaisen kanssa, niin sepä hienoa hänelle. En keksi kauheampaa suhteen alkutapaa kuin varattujen ihmisten känninen pettämisseikkailu työpaikan pikkujouluissa :D
Ap
Taidat olla mielikuvitusta vailla. Surullinen ja lapsellinen, eikö vaan. Sinä et koskaan saa tietää miksi teille kävi niin ja et opi tästä kokemuksesta mitään. Muuta kuin varovaiseksi, epäluuloiseksi ja araksi. Pelkurin valinta. Mitä jos toistat kuvion seuraavassa suhteessasi ja joka ikisessä suhteessa tästä eteenpäin?
Häviö molemmille kun ei uskalleta kysyä miksi. Arat ihmiset loukkaavat toisiaan. Rohkeammat uskaltavat kysyä miksi meille kävi näin? Petettynä on helpompi jatkaa omaa elämäänsä kun tietää edes vähän miksi näin kävi. Pettäjän on helpompi jatkaa kun tietää miksi toinen lähti. Eikö se ole oleellista, että ihmiset kohtaavat ja eroavat, arvoa annetaan sille yhdessä vietetylle ajalle. Sinä suutuit itserakkaudesta, enkö ollutkaan se maailman tärkein nainen. Joku muu oli parempi.
Eikä se nyt niin tyhmää ole aloittaa suhde pikkujoulutöppäilyissä, kännissä. Siitä voi saada hauskan tarinan, riippuu tyypeistä. (Emme voineet vastustaa toisiamme ja pussailtiin joulukuusen katveessa. Meillä meni glitterit ja järki sekaisin. Mun paras joululahja).
Minua käy vähän sääliksi, koko pettämishomma kirkkaalta taivaalta ja sitten sun tietty typeryys. Kaikille tulee tuulta tupaan. Minusta kannattaa rohkeasti kohdata asiat, hyvät ja pahat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs on AP sössinyt suhteensa siihen jamaan, että miehelle tullut tarve. Osaltaan sinun vikasi jos suhde on niin huono että on pitänyt hänen valita pettäminen. Molemmat olette suhteestanne vastuussa ja tässä tilanteessa molemmat yhtä epäkypsiä.
Mielestäni meillä meni ihan OK. Työ- ja opiskelukiireitä molemmilla, mutta mitään yksittäistä huonoa puolta suhteessa en kyllä osaa nimetä. En ole pihdannut jne., mitä nyt usein epäillään tällaisissa tilanteissa.... Vähän väljähtänyttä on voinut olla, mutta ei mieskään ole yrittänyt tilannetta kohentaa, eikä edes ottanut puheeksi.
Ap
Eli teidän suhde oli jo niin väljähtynyt, että sä lähdet siitä ilman itkua uuteen osoitteeseen.
Miksi kuvittelet, että miestä surettaisi sen enempää, etenkin kun hän on jo ehtinyt hankkia uuden suhteenkin?
Kalsealta kuulostaa, jos yhteinen elämä lopetetaan mitään sanomatta. Ei ollut selvästi kovin kiihkeä liitto.
Olenhan minä surullinen, vaikka myös tyytyväinen siihen että suunnitelmani toteutui. Ehkä olen vielä turta tai miten vaan, uskon kyllä että oikean surun aika tulee vielä. En ole niin kylmä että voisin elää parisuhteessa joka olisi kylmä, kalsea ja rakkaudeton. Jos olisin tuntenut suhteemme sellaiseksi, olisi ero tullut jo aiemmin.
Jos ex alkaa parisuhteeseen sen pikkujoulunaisen kanssa, niin sepä hienoa hänelle. En keksi kauheampaa suhteen alkutapaa kuin varattujen ihmisten känninen pettämisseikkailu työpaikan pikkujouluissa :D
Ap
Oman soppasi olet suhteessasi keittänyt, nyt sitten syöt sitä.
Olen ollut täysin salonkikelpoinen puoliso, tiedoksesi vaan. Olen muistanut aina antaa pusun poskelle vaikka kuinka väsyttäisi tai olisi kiire, olen kysellyt päivän kuulumiset, laittanut ruuat, pitänyt kodin siistinä kun kerran siellä häntä enemmän aikaa vietin. En ole kieltänyt poikien iltoja, olemme matkustaneet yhdessä, olen pitänyt itsestäni huolta. Mitään isoa vääryyttä en ole koskaan hänelle tehnyt. Hieman tylsää on voinut välillä olla, mutta jos niin ei saisi koskaan olla, en sitten viitsi parisuhdetta jatkossa enää yrittääkään.
Ap
Miten pitkä teidän parisuhde nyt oli? Ei jaksa selata kännykällä läpi keskustelua xD
Hyvä kun et selannut kun en sitä vielä kertonut :) Lähes 6 vuotta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hetkinen, et ole millään tavalla ilmaissut miehelle tietäväsi pettämisestä?
En ole. Pidin ajatusta ensin aika mahdottomana, mutta kyllä se onnistui. Lähinnä siis sen ansiosta että olemme viettäneet niin paljon aikaa erillään.
Ap
Et edes lähtösi jälkeen? Vaikka toinen pettikin, olisi silti asiallista kertoa miksi teit niin kuin teit. Haluaisitko itse tulla jätetyksi samalla tavalla, ilman mitään selitystä?
Mutta onko ap:lla mitään VELVOLLISUUTTA kertoa tai tehdä toiselle erosta helpompi?
Mielestäni on velvollisuus kertoa edes sen verran, että mies tietää miksi ap on lähtenyt. Kuvitelkaa nyt omalle kohdallenne, että tulette kotiin, puoliso on kadonnut, puolison tavarat on viety, ei mitään tietoa missä puoliso on, ei mitään tietoa miksi näin on käynyt, onko puoliso kunnossa jne. Petetyksi tuleminen on kamalaa, mutta niin paha rikos pettäminen ei ole, että toiselle pitäisi aiheuttaa tällainen tilanne.
Mielestäni miehen olisi pitänyt kertoa pettämisestä. Silloin puoliso olisi tiennyt missä mennään.
Ilman muuta mieluummin näin. Mutta koska niin ei käynyt, ap:n olisi pitänyt vähintään pitänyt kirjoittaa huulipunalla vessan peiliin tietävänsä eikä vain häipyä mitään sanomatta.
Miksi?
Vaikka siksi, että kyseessä on oikeiden ihmisten elämä eikä mikään DaVinci-koodi. Kyllä siallakin on oikeus tietää, miksi hänet jätetään yksin lättiinsä.
Tuo perustelu ei vakuuttanut minua. Paremminkin päinvastoin.
Ymmärrän. Sinusta on kannatettavaa jättää puoliso mitään puhumatta ja jättää hänet yksin selvittämään eron syytä kuin jotain arvoitusta, sen sijaan että käyttäytyisit kuin aikuinen etkä vastaisi lapsellisuuteen lapsellisuudella.
Jos ap:n puoliso käyttäytyy kuin lapsi, miksi ap:n pitäisi toimia hänen äitinään?
Vaikka puoliso käyttäytyisikin kuin lapsi, toisen ei tarvitse käyttäytyä yhtä lapsellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hetkinen, et ole millään tavalla ilmaissut miehelle tietäväsi pettämisestä?
En ole. Pidin ajatusta ensin aika mahdottomana, mutta kyllä se onnistui. Lähinnä siis sen ansiosta että olemme viettäneet niin paljon aikaa erillään.
Ap
Et edes lähtösi jälkeen? Vaikka toinen pettikin, olisi silti asiallista kertoa miksi teit niin kuin teit. Haluaisitko itse tulla jätetyksi samalla tavalla, ilman mitään selitystä?
Haluaisitko itse tulla petetyksi ja saada tietää siitä muun tahon kautta. Huomioitavaa on, ettei mies edes tunnustanut, joten keskusteluyhteyden ja avoimuuden vaatimus ap:lta nyt olisi aika tekopyhää. Arvostus tai sen puute toimii ihan kumpaankin suuntaan.
En haluaisi tulla jätetyksi noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs on AP sössinyt suhteensa siihen jamaan, että miehelle tullut tarve. Osaltaan sinun vikasi jos suhde on niin huono että on pitänyt hänen valita pettäminen. Molemmat olette suhteestanne vastuussa ja tässä tilanteessa molemmat yhtä epäkypsiä.
Mielestäni meillä meni ihan OK. Työ- ja opiskelukiireitä molemmilla, mutta mitään yksittäistä huonoa puolta suhteessa en kyllä osaa nimetä. En ole pihdannut jne., mitä nyt usein epäillään tällaisissa tilanteissa.... Vähän väljähtänyttä on voinut olla, mutta ei mieskään ole yrittänyt tilannetta kohentaa, eikä edes ottanut puheeksi.
Ap
Eli teidän suhde oli jo niin väljähtynyt, että sä lähdet siitä ilman itkua uuteen osoitteeseen.
Miksi kuvittelet, että miestä surettaisi sen enempää, etenkin kun hän on jo ehtinyt hankkia uuden suhteenkin?
Kalsealta kuulostaa, jos yhteinen elämä lopetetaan mitään sanomatta. Ei ollut selvästi kovin kiihkeä liitto.
Olenhan minä surullinen, vaikka myös tyytyväinen siihen että suunnitelmani toteutui. Ehkä olen vielä turta tai miten vaan, uskon kyllä että oikean surun aika tulee vielä. En ole niin kylmä että voisin elää parisuhteessa joka olisi kylmä, kalsea ja rakkaudeton. Jos olisin tuntenut suhteemme sellaiseksi, olisi ero tullut jo aiemmin.
Jos ex alkaa parisuhteeseen sen pikkujoulunaisen kanssa, niin sepä hienoa hänelle. En keksi kauheampaa suhteen alkutapaa kuin varattujen ihmisten känninen pettämisseikkailu työpaikan pikkujouluissa :D
Ap
Oman soppasi olet suhteessasi keittänyt, nyt sitten syöt sitä.
Olen ollut täysin salonkikelpoinen puoliso, tiedoksesi vaan. Olen muistanut aina antaa pusun poskelle vaikka kuinka väsyttäisi tai olisi kiire, olen kysellyt päivän kuulumiset, laittanut ruuat, pitänyt kodin siistinä kun kerran siellä häntä enemmän aikaa vietin. En ole kieltänyt poikien iltoja, olemme matkustaneet yhdessä, olen pitänyt itsestäni huolta. Mitään isoa vääryyttä en ole koskaan hänelle tehnyt. Hieman tylsää on voinut välillä olla, mutta jos niin ei saisi koskaan olla, en sitten viitsi parisuhdetta jatkossa enää yrittääkään.
Ap
Miten pitkä teidän parisuhde nyt oli? Ei jaksa selata kännykällä läpi keskustelua xD
Hyvä kun et selannut kun en sitä vielä kertonut :) Lähes 6 vuotta.
Ap
Okei eli aika pitkä. Kyllähän se arki astuu kuvioihin pahasti tuossa vaiheessa, jos ei elämä / suhde etene. Esimerkiksi lapsia ei ole? Ei se alkuhuuma kestä kuin max pari vuotta, sitten pitäisi alkaa tapahtumaan muuta! Näin se vaan menee.
Kuulosti kyllä aika kuolleelta suhteelta muutenkin? Ei noin suunnitelmallinen ja kylmän laskelmoiva voi olla jos olisi vielä jotain jäljellä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hetkinen, et ole millään tavalla ilmaissut miehelle tietäväsi pettämisestä?
En ole. Pidin ajatusta ensin aika mahdottomana, mutta kyllä se onnistui. Lähinnä siis sen ansiosta että olemme viettäneet niin paljon aikaa erillään.
Ap
Et edes lähtösi jälkeen? Vaikka toinen pettikin, olisi silti asiallista kertoa miksi teit niin kuin teit. Haluaisitko itse tulla jätetyksi samalla tavalla, ilman mitään selitystä?
Mutta onko ap:lla mitään VELVOLLISUUTTA kertoa tai tehdä toiselle erosta helpompi?
Mielestäni on velvollisuus kertoa edes sen verran, että mies tietää miksi ap on lähtenyt. Kuvitelkaa nyt omalle kohdallenne, että tulette kotiin, puoliso on kadonnut, puolison tavarat on viety, ei mitään tietoa missä puoliso on, ei mitään tietoa miksi näin on käynyt, onko puoliso kunnossa jne. Petetyksi tuleminen on kamalaa, mutta niin paha rikos pettäminen ei ole, että toiselle pitäisi aiheuttaa tällainen tilanne.
Mielestäni miehen olisi pitänyt kertoa pettämisestä. Silloin puoliso olisi tiennyt missä mennään.
Ilman muuta mieluummin näin. Mutta koska niin ei käynyt, ap:n olisi pitänyt vähintään pitänyt kirjoittaa huulipunalla vessan peiliin tietävänsä eikä vain häipyä mitään sanomatta.
Miksi?
Vaikka siksi, että kyseessä on oikeiden ihmisten elämä eikä mikään DaVinci-koodi. Kyllä siallakin on oikeus tietää, miksi hänet jätetään yksin lättiinsä.
Tuo perustelu ei vakuuttanut minua. Paremminkin päinvastoin.
Ymmärrän. Sinusta on kannatettavaa jättää puoliso mitään puhumatta ja jättää hänet yksin selvittämään eron syytä kuin jotain arvoitusta, sen sijaan että käyttäytyisit kuin aikuinen etkä vastaisi lapsellisuuteen lapsellisuudella.
Jos ap:n puoliso käyttäytyy kuin lapsi, miksi ap:n pitäisi toimia hänen äitinään?
Koska naisellahan tietenkin on velvollisuus käyttäytyä aikuisesti aina, tilanteessa kuin tilanteessa, teki mies mitä tahansa...
Ap:sta en tiedä, mutta mulla ainakin on sellainen on-off pää. Siirryn todella nopeasti rakkaudesta vihaan ja juuri tämä ominaisuus tekee minusta kiihkeän.