Kerrankin elämässäni maltoin mieleni (pettävä mies), ja nyt on koston hetki koittanut :)

Huuli pyöreänä luen näitä kaavailuja joissa ap sanoo että haluan erota ja mies sanoo että okei eikä synny minkäänlaista konfliktia tai välienselvittelyä tai asian vatkaamista.

Vierailija kirjoitti:

Huuli pyöreänä luen näitä kaavailuja joissa ap sanoo että haluan erota ja mies sanoo että okei eikä synny minkäänlaista konfliktia tai välienselvittelyä tai asian vatkaamista.

Miksi sinä pelkäät konfliktia tai välienselvittelyä tai asian vatkaamista? Ne kuuluu elämään, ihmissuhteisiin ja niiden jälkeen elämä jatkuu.

Yksi opetus elämässä on että anna anteeksi. Se hyödyttää eniten itseäsi. Silloin asia ei jää itsellesi kannettavaksi eikä rasita sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huuli pyöreänä luen näitä kaavailuja joissa ap sanoo että haluan erota ja mies sanoo että okei eikä synny minkäänlaista konfliktia tai välienselvittelyä tai asian vatkaamista.

Miksi sinä pelkäät konfliktia tai välienselvittelyä tai asian vatkaamista? Ne kuuluu elämään, ihmissuhteisiin ja niiden jälkeen elämä jatkuu.

Niin, ensin mies pettää, sitten naisella on vielä velvollisuus kuunnella kaikki loukkaukset ja miehen pahan olon purkaukset joista ei ole mitään takeita että sieltä tulee jotain "totuutta". Hyvässä lykyssä ne jää pitkäksi aikaa painamaan mieltä. Siitähän siinä vatvomisessa on aina enemmän tai vähemmän kyse, että jompi kumpi osapuoli haluaa purkaa pahaa oloaan ja/tai painostaa jatkamaan. Sori, jos petät menetät oikeuden tuohon. Ap ei selvästi ole kiinnostunut kummastakaan. Älä petä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän ero ole mikään ilmoitusluonteinen asia millään jos asut ex-kumppanin kanssa vielä mahdollisesti kuukausia. Kyllähän siitä seuraa väistämättä kahden kuukauden vatvominen. Siitä olen samaa mieltä että jos kumpikin on ollut parisuhteessa uskollinen ja on seurusteltu kuusi vuotta, toiselle on selityksen velkaa ja vatvomistilaisuuden. Pettäjälle ei.

En ole samaa mieltä. Jos olet parisuhteessa ja on seurusteltu x vuotta, olit sitten uskollinen tai uskoton, toiselle on selityksen velkaa mutta ei sitä vatvomistilaisuutra. Selitys tarkoittaa hei, haluan erota, muutan pois kodistamme. Ja voi halutessaan kertoa syynkin.

Miten vältät vatvomiseen jos asut viikkotolkulla saman katon alla (kun nyt on kauhisteltu sitä että ap oli salamyhkäisesti kaksi kuukautta kertomatta kunnes sai kämppäasiat kuntoon). Et mitenkään. Vatvominen on fakta. Loukatut tunteet on fakta.

Välttihän he vatvomisen, mies tiesi pettäneensä, ei sanonut mitään. Ap tiesi petoksesta, ei sanonut mitään. Se ei estä ap:ta sanomasta kun lähtee, hei me erotaan nyt, minä muutan.

Mutta miksi niin olisi tullut toimia? Koska pitää, pitää, pitää, on velkaa jadajada... vastasi miehen viestiin ja homma toimi perfecto, ei jäänyt mieskään jankkaamaan kun ymmärsi asemansa. Ainiin, mutta ap ei alleviivannut eron syytä, voi mies parkaa, mitä JOS SE EI TAJUU?! Ja nyt sitten ap joutuu koko loppuelämänsä pohtimaan, tajuskohan se? Entä jos jotain jäi sanomatta? Entä jos mies ei ymmärtänyt, eikä vaan uskalla kysyä kun ap ei toiminut avoimen keskustelun herättelijänä. Voi jösses.

Sinulla voi olla hankaluuksia ihmissuhteissa. Jäät ongelmien kehään miettimään kun tuo teki niin niin minä teen näin ja tuo teki väärin minä kostan ja tuo aloitti ei ole minun syy ja minä en aikakaan ensin ala. Vertaat ja valtataistelet. Unohda se, kun parisuhteessa taistellaan niin ei ole voittajia, on vain häviäjiä. Jos sinun on pidettävä puolesi olet huonossa suhteessa ja sinun on lähdettävä.

Sinulla on liikaa sanoja miksi, puhut että miehen pitää ymmärtää asemansa (alistua) ja tekosäälittelet.

Ihmisen, joka ymmärtää itsensä, ihmisluontoa ja jolla on hyvä itsetunto osaa ikävissäkin tilanteissa kommunikoida sen tarvittavan ja pitää tilanteen selkeänä, esimerkiksi lopettaa parisuhteensa kasvokkain puolisonsa kanssa. Parisuhteilla on elinkaarensa ja piste. Totuutta ei voi paeta.

Hyvä itsetuntoiset kumminkoivat tarvittavan. Apn mielestä ei tarvinnut kommunikoida. Miksi pitää inttää jostain toimivan parisuhteen reseptistä, kun selkeää oli, että sen haluaa ainakin toinen kuopata. Minulla ei ole vaikeuksia ihmissuhteissa normaalia enempää. Olen jättänyt ihmisiä taakseni ilman eroseminaareja, mutta pystynyt toisten kanssa myös keskustelemaan asiat halki. Tilanteen mukaan, näin jää enemmän aikaa niille mukaville. Ei tarvitse pelata valtapelejä, koska voin itse valita, ketä pidän ympärilläni.

Vierailija kirjoitti:

Toisille se on vain niin tärkeää olla oikeassa kuin olla onnellinen. En tarkoita pettämistä vaan miten siihen suhtautuu, käsittelee asian ja pääsee yli. Sitten ihmetellään että samat ongelmat vain toistuu seuraavissa suhteissa.

Jos et osaa kommunikoida niin älä lähde parisuhteeseen, ole mieluummin yksin ja opettele tuntemaan itsesi.

Tunnen surua, täällä halutaan niin paljon olla oikeassa, että laitetaan pettäminen petetyn syyksi ja oletetaan häntä petettävän uudestaan, sen olevan jopa todennäköistä ja hänen vika. Joten kehotetaan pysymään yksin (=ei ansaitse kumppania). Vain koska joku ei ole omassa elämässään toiminut, kuten kirjoittajat edellyttävät korkeassa moraalissaan. Menkää itseenne ja miettikää, näettekö nyt metsää puilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yksi heistä, joka on ollut keskustelun kannalla mutta tarkennetaan.

Olen sen kannalla, että on raukkamaista tehdä KOSTOKSI lähtöä SALASSA 2 kk ja yhtenä päivänä vain häipyä. Ja hykerrellä, että ähäkutti siitäpä sait.

Mieluummin lähtijä sanoo suoraan puolisolleen, että on lähdössä. Sanoo syynkin, että tietää pettämisestä eikä hyväksy asiaa, siksi haluaa erota. That's it. Minusta tuo riittää suhteen lopettamiseksi ja siitä jää pois KOSTO ja SALAKÄHMÄISYYS. Mikä reaktiona tai moraalikäsityksenä tai elämänarvona on paska idea.

Ei, minua ei nyt kiinnosta onko ap:n mies salalähmäinen, kyllä hän on ja pettäjä ja luuseri jne. Otan vain kantaa mikä on hyvä tapa erota, en tähän eron syyhyn. Kumpi on oikeassa tai pahempi tai sitä rataa.

Sitten av-keskustelu kääntyi aiheeseen erokeskustelu, ettei ole ap:n velvollisuus käydä keskusteluita tai aloittaa keskustelua ja keskustelu blaa blaa blaa blaa. No olikohan tästä edes kysymys alunperin vai käsittikö osa vain sen niin.

Minusta Erokeskustelut on parempi käydä ennen eroa, nyt ne voi olla hyödytöntä käydä kun asia on kipeä, tuore tai ei olla koskaan samaa mieltä eron syistä. Ja ne tosiaan voi mennä riidoiksi ja keskustelu vaatii taitoa ja tahtoa. Ei onnistu kaikilta.

En minä ollut vaatimassa ap:lta erokeskustelua.

MUTTA Minusta pitää kertoa puolisolle, että haluaa erota ja on jättämässä, muuttamassa. Tämä on must. Minusta kostaminen ja salakähmäisyys on tässä turhaa. Riittää ihan ilmoitusluonteinen asian tiedoksi saattaminen.

(Se, että telkkari ja isommat huonekalut häviää yhteisestä kodista ei ole se suositeltava tapa millä asiat hoidetaan.)

Täydellisessä maailmassa varmaan näin. Tai toisaalta, onko se kovin täydellistä, jos toinen perseilee ja toinen on silti jeesus. 

Niinpä, siitäpä sai. Niin makaa kuin petaa. Mites paljon se mies kertoi siitä pettämisestään toiselle? Ei kertonut. Joo, toisen tasolle ei varmasti tarvitsisi mennä. Mutta joskus toisaalta on tervehenkistä toimia täsmälleen yhtä nilkillä tavalla, koska toinen ei sen enempää tunnu ansaitsevan eikä osaa arvostaa sitä muuta. 

Kuinka huonot vuorovaikutustaidot sinulla itselläsi on kun pidät täydellisenä maailmana sitä, että kertoo puolisolle haluavansa erota ja että jättää hänet ja muuttaa pois? Onko tässä jotain erityisen haastavaa?

Täsmälleen yhtä nilkillä tavalla toimiminen taas olisi kostopettäminen, eikö vaan?

Arvelen, että tuossa suhteessa oli haasteita kommunikoinnin kanssa.

Minä pidän täydellisenä maailmana sitä, että aina koitetaan tehdä millin päälle kaikki. Ainoa vaan, että illuusio vähän kärsii, kun tästä tulee yhden miehen/naisen show, eikä kyse ole molemminpuolisesta kuviosta. 

Yhtä nilkillä tavalla toimiminen olisi sitä, että toinen maistaa vähän omaa lääkettään. Kosto, no jaa, mutta olisihan hänkin voinut miettiä hieman toisen tunteita, ennen kuin työntää heppinsä jonnekin kuraojaan. Ja olisi tosiaan voinut avata suunsa kertoakseen asiasta. Ei se ole pettämistä, jos poistuu omasta kodistaan eikä vain tule sinne enää takaisin. Tuota ennen toinen on rikkonut jo yhteistä sopimusta, joten lieneekö siinä enää kauheasti tarvetta Kunnollisille Jäähyväispuheille. Jos niihin joku hyvä ihminen vaivautuu, niin ihan hienoa, mutta hyvällä omallatunnolla voi olla, jos ei vaivaudu.

Mitä sinä selität? Ei pettäminen olekaan sama kuin oven avaus, lähtee kodistaan palaamatta koskaan - ei kai kukaan niin ole luullutkaan. Pettämistapahtuma menee ilmeisesti ilman alushousuja ja kotoa taas ei yleensä lähdetä perse paljaana? Eikä tässä haeta joulurauhan julistusta, ei tarvita ehdottamaasi "Kunnollisia Jäähyväispuheita".

Tähän viiteen sekkaan pitäisi nähdä vaivaa jos on suhteeseen lähtenyt, kävi miten kävi.

Petetty nainen sanoo: "Hei me erotaan nyt, minä muutan pois". Petetty nainen lähtee.

Kaipa joillekin ihmisille tuo on liian haastavaa.

Tuossa yllä käytettiin sanaa kostopettäminen tästä naisen poistumisesta, minkä takia täsmensin, että no eipä tuo ole pettämistä.

Ei se ehkä ole liian haastavaa, mutta ei tarpeellistakaan, jos toisella ei ole pysyneet ne housut jalassa ja jumala mielessä. Tai edes puoliso mielessä. Kunnioitus ja kunnioitus. Minä varmasti kertoisinkin vastaavassa tilanteessa, mutta mielestäni melkoisen turhaa pehmoilua. Että yy, taas minä ajattelen sinua ja ajattelin ihan kertoa, jotta sinun ei tarvitse ihmetellä. 

Sekoilet täysin: Sinä sanoit "Mutta joskus toisaalta on tervehenkistä toimia täsmälleen yhtä nilkillä tavalla, koska toinen ei sen enempää tunnu ansaitsevan eikä osaa arvostaa sitä muuta."

Ja minä sanoin että samalla tavalla toimiminen olisi ollut kostopettäminen.

Ja edelleen, "hei vaan minä muutan pois kotoa, me erotaan nyt" ei ole vaativa suoritus.

Kyllä " hei vaan minä muutan pois kotoa, me erotaan nyt" on aina vaativa suoritus. Joskus niin vaativa ettei siihen pysty vaan jää paskaan suhteeseen. Tai sitten täytyy toimia kuin ap.

Eipä aloittajan mieskään siihen pystynyt. Miksi siis aloittajankaan pitäisi?

Vierailija kirjoitti:

Toisille se on vain niin tärkeää olla oikeassa kuin olla onnellinen. En tarkoita pettämistä vaan miten siihen suhtautuu, käsittelee asian ja pääsee yli. Sitten ihmetellään että samat ongelmat vain toistuu seuraavissa suhteissa.

Jos et osaa kommunikoida niin älä lähde parisuhteeseen, ole mieluummin yksin ja opettele tuntemaan itsesi.

Tuota neuvoa noudattamalla suurin osa ihmisista olisi sinkkuja koko ikänsä. Harvassa parisuhteessa kommumikointi toimii.

Vierailija kirjoitti:

Toisille se on vain niin tärkeää olla oikeassa kuin olla onnellinen. En tarkoita pettämistä vaan miten siihen suhtautuu, käsittelee asian ja pääsee yli. Sitten ihmetellään että samat ongelmat vain toistuu seuraavissa suhteissa.

Jos et osaa kommunikoida niin älä lähde parisuhteeseen, ole mieluummin yksin ja opettele tuntemaan itsesi.

Onnetonta. Mieshän tässä ei kommunikoinut, kertonut pettäneensä. Ap pystyy luultavasti nyt käsittelemään asian omassa rauhassaan, ei siihen sitä toista ihmistä tarvita, jotta asiasta pääsee yli. Mieluummin oikeassa kuin onnellinen? Kummallista tässä yhteydessä. Nyt ap pystyy alkaa rakentamaan elämäänsä jälleen kohti sitä onnea. Tuskin siinä oikeassa olemisen tunnetta pääsee kokemaan, kun parisuhde päättyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisille se on vain niin tärkeää olla oikeassa kuin olla onnellinen. En tarkoita pettämistä vaan miten siihen suhtautuu, käsittelee asian ja pääsee yli. Sitten ihmetellään että samat ongelmat vain toistuu seuraavissa suhteissa.

Jos et osaa kommunikoida niin älä lähde parisuhteeseen, ole mieluummin yksin ja opettele tuntemaan itsesi.

Tunnen surua, täällä halutaan niin paljon olla oikeassa, että laitetaan pettäminen petetyn syyksi ja oletetaan häntä petettävän uudestaan, sen olevan jopa todennäköistä ja hänen vika. Joten kehotetaan pysymään yksin (=ei ansaitse kumppania). Vain koska joku ei ole omassa elämässään toiminut, kuten kirjoittajat edellyttävät korkeassa moraalissaan. Menkää itseenne ja miettikää, näettekö nyt metsää puilta.

Vai oletko sinä käsittänyt väärin? Parisuhdekriisissä tai ikävissä tilanteissa helposti toimitaan tunnekuohussa eikä ajatella selkeästi. Valitaan myös itsensä kannalta väärät valinnat. Kostaminen ja mykkäkoulu eivät koskaan ole hyviä tapoja käsitellä asioita. En ole yhdenkään parisuhteen asiantuntijan kuullut suosittelevan tällaisia tapoja. Anteeksianto hyödyttää eniten itseä niin ei tarvitse kantaa kaunaa ja painolastia läpi elämänsä. Toki anteeksianto vaatii aikaa.

Pettäminen ei voi mitenkään olla petetyn syy koska ihmiset tekevät aina omat valintansa. Mutta miksi oletat, että petetyksi tuleminen oikeuttaa kostoon? Nehän ovat molemmat vääriä asioita, kumpi on pahempi, mene ja tiedä.

Yksin olo on parempi kuin mennä suoraan toiseen suhteeseen missä toistaa samat virheet. Jos oma toimintatapa on loukattuna kosto ja keskustelun sijaan mykkäkoulu, ja konfliktien välttäminen niin kyky toimia parisuhteessa on heikko, valitettavasti.

Jos olet joutunut petetyksi, loukatuksi niin olen pahoillani puolestasi, se on ikävää. Mutta se että on tullut kohdelluksi väärin ei oikeuta tekemään väärin. Se on väärien valintojen kehä eikä johda mihinkään itselle hyvään tai terveeseen käyttäytymiseen.

Itse olen kommentoinut niin että pettäminen on väärin, myös kostaminen on väärin ja keskustelu on useimmin hyväksi kun vertaa esim. mykkäkouluun, puhumattomuuteen.

Luulen, että täällä porukalla on vaikeaa sisäistää ajatusta, että petetty olisi väärässä minkään asian suhteen. Että asiat olisivat muuta kuin mustaa ja valkoista.

Mitä jos tarina jatkuisi niin, että lähtiessään petetty ap olisi peruuttanut miehen koiran päälle ja sanonut Haa! siitäs sait petturi. Olisiko se ollut ok? Koira on parempi koska uudenkarhea maastopyörä olisi ollut niin helppo sanoa ihan oikein sille petturille. Siis mitä jos ap lähtiessään raivoissaan ja petettynä kotoaan olisi peruuttanut silmät kyynelten sumentamana miehen rakkaan, kuurosokean ja lapsirakkaan kultaisennoutajan päälle?

Joo, on vaikea tilanne ymmärrettäväksi koska ap on pitänyt puoliaan petoksista pahinta kohtaan eli pettämistä kohtaan, ap on kostanut ja salannut aikeensa. Ja sehän on vain puolensa pitämistä. Silloin saa tehdä kaiken päin persettä ja toimia miten vaan koska kosto. Ja pettäminen. Moraali, yhteiskunnan säännöt ja nukkumaanmenoajat eivät silloin koske petettyä. Hän voi rällätä miten vaan.

Joistakin henkinen pettäminen on pahempaa kuin fyysinen pettäminen. Että salaa rakastaa toista tai lakkaa rakastamasta. Mies petti fyysisesti mutta pettikö ap henkisesti miestä, ap lopetti rakastamasta mutta salaili sitä 2 kk? Onko se henkistä pettämistä?

Mutta onko tässä nyt joku sellainen sääntö, että fyysinen pettäminen on pahempaa tai että kuka petti ensin on pahempi eikä sen jälkeisiä tapahtumia oteta huomioon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisille se on vain niin tärkeää olla oikeassa kuin olla onnellinen. En tarkoita pettämistä vaan miten siihen suhtautuu, käsittelee asian ja pääsee yli. Sitten ihmetellään että samat ongelmat vain toistuu seuraavissa suhteissa.

Jos et osaa kommunikoida niin älä lähde parisuhteeseen, ole mieluummin yksin ja opettele tuntemaan itsesi.

Tunnen surua, täällä halutaan niin paljon olla oikeassa, että laitetaan pettäminen petetyn syyksi ja oletetaan häntä petettävän uudestaan, sen olevan jopa todennäköistä ja hänen vika. Joten kehotetaan pysymään yksin (=ei ansaitse kumppania). Vain koska joku ei ole omassa elämässään toiminut, kuten kirjoittajat edellyttävät korkeassa moraalissaan. Menkää itseenne ja miettikää, näettekö nyt metsää puilta.

Vai oletko sinä käsittänyt väärin? Parisuhdekriisissä tai ikävissä tilanteissa helposti toimitaan tunnekuohussa eikä ajatella selkeästi. Valitaan myös itsensä kannalta väärät valinnat. Kostaminen ja mykkäkoulu eivät koskaan ole hyviä tapoja käsitellä asioita. En ole yhdenkään parisuhteen asiantuntijan kuullut suosittelevan tällaisia tapoja. Anteeksianto hyödyttää eniten itseä niin ei tarvitse kantaa kaunaa ja painolastia läpi elämänsä. Toki anteeksianto vaatii aikaa.

Pettäminen ei voi mitenkään olla petetyn syy koska ihmiset tekevät aina omat valintansa. Mutta miksi oletat, että petetyksi tuleminen oikeuttaa kostoon? Nehän ovat molemmat vääriä asioita, kumpi on pahempi, mene ja tiedä.

Yksin olo on parempi kuin mennä suoraan toiseen suhteeseen missä toistaa samat virheet. Jos oma toimintatapa on loukattuna kosto ja keskustelun sijaan mykkäkoulu, ja konfliktien välttäminen niin kyky toimia parisuhteessa on heikko, valitettavasti.

Jos olet joutunut petetyksi, loukatuksi niin olen pahoillani puolestasi, se on ikävää. Mutta se että on tullut kohdelluksi väärin ei oikeuta tekemään väärin. Se on väärien valintojen kehä eikä johda mihinkään itselle hyvään tai terveeseen käyttäytymiseen.

Itse olen kommentoinut niin että pettäminen on väärin, myös kostaminen on väärin ja keskustelu on useimmin hyväksi kun vertaa esim. mykkäkouluun, puhumattomuuteen.

Luulen, että täällä porukalla on vaikeaa sisäistää ajatusta, että petetty olisi väärässä minkään asian suhteen. Että asiat olisivat muuta kuin mustaa ja valkoista.

Mitä jos tarina jatkuisi niin, että lähtiessään petetty ap olisi peruuttanut miehen koiran päälle ja sanonut Haa! siitäs sait petturi. Olisiko se ollut ok? Koira on parempi koska uudenkarhea maastopyörä olisi ollut niin helppo sanoa ihan oikein sille petturille. Siis mitä jos ap lähtiessään raivoissaan ja petettynä kotoaan olisi peruuttanut silmät kyynelten sumentamana miehen rakkaan, kuurosokean ja lapsirakkaan kultaisennoutajan päälle?

Eiköhän kaikki tiedä nämä asiat anteeksi antamisesta saakka. Mutta siihenkään ei ap tarvitse keskustelua miehen kanssa. Tapahtuneen voi hyväksyä ja antaa anteeksi ja mennä eteenpäin. Puhuminen yleisesti ottaen on hyväksi, kyllä, siinäpä oiva ja ennenkuulumaton neuvo. Ap oli ehtinyt miettiä asiaa pari kk, ei hän ihan tunnekuohuissaan toiminut. Kostaminen taisi olla vähän väärä sanavalinta, nimenomaan kun mitään noin naurettavaa kuin viimeisessä kappaleessasi kuvailit ei tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Joo, on vaikea tilanne ymmärrettäväksi koska ap on pitänyt puoliaan petoksista pahinta kohtaan eli pettämistä kohtaan, ap on kostanut ja salannut aikeensa. Ja sehän on vain puolensa pitämistä. Silloin saa tehdä kaiken päin persettä ja toimia miten vaan koska kosto. Ja pettäminen. Moraali, yhteiskunnan säännöt ja nukkumaanmenoajat eivät silloin koske petettyä. Hän voi rällätä miten vaan.

Joistakin henkinen pettäminen on pahempaa kuin fyysinen pettäminen. Että salaa rakastaa toista tai lakkaa rakastamasta. Mies petti fyysisesti mutta pettikö ap henkisesti miestä, ap lopetti rakastamasta mutta salaili sitä 2 kk? Onko se henkistä pettämistä?

Mutta onko tässä nyt joku sellainen sääntö, että fyysinen pettäminen on pahempaa tai että kuka petti ensin on pahempi eikä sen jälkeisiä tapahtumia oteta huomioon?

Erikoista tekstiä. Eiköhän fyysisen pettämisen ohessa tullut myös se henkinen luottamuksen pettäminen miehen taholta.

Ap todennäköisesti jätti kuluvan kuun vuokran ja sähkölaskun maksamatta. Hänen olisi pitänyt maksaa myös seuraavan kuun kulut, kuukauden irtisanomisaika. Samoin kotivakuutuksen osuus. Vai siirtääkö hän rahan miehen tilille?

Kulut voi laskea siitä päivästä kun hän on tehnyt kirjallisen asunnon irtisanomisilmoituksen ja tarkistaa vuokrasopimus. Suullinen ilmoitus ei riitä, tarvitaan kirjallinen ilmoitus, muuten vuokrasopimus on edelleen voimassa miehen kannalta. Sitten kuluista voi lähettää ap:lle laskun tai vähentää ap:n osuuden vuokratakuusta ja laskuttaa vain ylimenevä osuus. Tietysti asiaan vaikuttaa kenen nimissä vuokrasopimus ja sähkösopimus on ja onko ap tehnyt muuttoilmoituksen. Muuttoilmoitus on aika ratkaiseva. Näin nämä riitatapaukset on yleensä ratkaistu eli kannattaa turvata oikeutensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisille se on vain niin tärkeää olla oikeassa kuin olla onnellinen. En tarkoita pettämistä vaan miten siihen suhtautuu, käsittelee asian ja pääsee yli. Sitten ihmetellään että samat ongelmat vain toistuu seuraavissa suhteissa.

Jos et osaa kommunikoida niin älä lähde parisuhteeseen, ole mieluummin yksin ja opettele tuntemaan itsesi.

Tunnen surua, täällä halutaan niin paljon olla oikeassa, että laitetaan pettäminen petetyn syyksi ja oletetaan häntä petettävän uudestaan, sen olevan jopa todennäköistä ja hänen vika. Joten kehotetaan pysymään yksin (=ei ansaitse kumppania). Vain koska joku ei ole omassa elämässään toiminut, kuten kirjoittajat edellyttävät korkeassa moraalissaan. Menkää itseenne ja miettikää, näettekö nyt metsää puilta.

Vai oletko sinä käsittänyt väärin? Parisuhdekriisissä tai ikävissä tilanteissa helposti toimitaan tunnekuohussa eikä ajatella selkeästi. Valitaan myös itsensä kannalta väärät valinnat. Kostaminen ja mykkäkoulu eivät koskaan ole hyviä tapoja käsitellä asioita. En ole yhdenkään parisuhteen asiantuntijan kuullut suosittelevan tällaisia tapoja. Anteeksianto hyödyttää eniten itseä niin ei tarvitse kantaa kaunaa ja painolastia läpi elämänsä. Toki anteeksianto vaatii aikaa.

Pettäminen ei voi mitenkään olla petetyn syy koska ihmiset tekevät aina omat valintansa. Mutta miksi oletat, että petetyksi tuleminen oikeuttaa kostoon? Nehän ovat molemmat vääriä asioita, kumpi on pahempi, mene ja tiedä.

Yksin olo on parempi kuin mennä suoraan toiseen suhteeseen missä toistaa samat virheet. Jos oma toimintatapa on loukattuna kosto ja keskustelun sijaan mykkäkoulu, ja konfliktien välttäminen niin kyky toimia parisuhteessa on heikko, valitettavasti.

Jos olet joutunut petetyksi, loukatuksi niin olen pahoillani puolestasi, se on ikävää. Mutta se että on tullut kohdelluksi väärin ei oikeuta tekemään väärin. Se on väärien valintojen kehä eikä johda mihinkään itselle hyvään tai terveeseen käyttäytymiseen.

Itse olen kommentoinut niin että pettäminen on väärin, myös kostaminen on väärin ja keskustelu on useimmin hyväksi kun vertaa esim. mykkäkouluun, puhumattomuuteen.

Luulen, että täällä porukalla on vaikeaa sisäistää ajatusta, että petetty olisi väärässä minkään asian suhteen. Että asiat olisivat muuta kuin mustaa ja valkoista.

Mitä jos tarina jatkuisi niin, että lähtiessään petetty ap olisi peruuttanut miehen koiran päälle ja sanonut Haa! siitäs sait petturi. Olisiko se ollut ok? Koira on parempi koska uudenkarhea maastopyörä olisi ollut niin helppo sanoa ihan oikein sille petturille. Siis mitä jos ap lähtiessään raivoissaan ja petettynä kotoaan olisi peruuttanut silmät kyynelten sumentamana miehen rakkaan, kuurosokean ja lapsirakkaan kultaisennoutajan päälle?

Eiköhän kaikki tiedä nämä asiat anteeksi antamisesta saakka. Mutta siihenkään ei ap tarvitse keskustelua miehen kanssa. Tapahtuneen voi hyväksyä ja antaa anteeksi ja mennä eteenpäin. Puhuminen yleisesti ottaen on hyväksi, kyllä, siinäpä oiva ja ennenkuulumaton neuvo. Ap oli ehtinyt miettiä asiaa pari kk, ei hän ihan tunnekuohuissaan toiminut. Kostaminen taisi olla vähän väärä sanavalinta, nimenomaan kun mitään noin naurettavaa kuin viimeisessä kappaleessasi kuvailit ei tapahtunut.

Voi tuon sanoa lyhyemminkin, kostaminen taisi olla vähän väärä valinta.

Ei ehkä tunnekuohuissaan, mutta kuitenkin koko ajan suunnitelmaansa toteuttamalla ja siitä hekumoimalla?

Tuskin tuohon kahteen kuukauteen paljonkaan sisältyi muuta miettimistä, sehän se oli kantava voima.

Jos pystyy olemaan kaksi kuukautta vaiti pettämisestä ja saman katon alla, niin kyllä se ajatusenergia ja muukin vastaava menee ihan siihen aloittajan päässä ja käsillä olevan asian miettimiseen.

Eli salaa poistumiseen ja poistumisen salaamiseen. Sekä kosto- ja katkeruusajatuksiin.

Ja kyllä siinä tunnekuohuakin oli mukana, ei se mihinkään poistunut, mutta suunnitelma ja sen tuottama mielihyvä ehkä työnsi sen vähän takaa-alalle.

Suunnitelma oli tavallaan sijaistoimintaa sille pohdinnalle ja vaihtoehdolle, että voisiko eroasian muullakin tavoin hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisille se on vain niin tärkeää olla oikeassa kuin olla onnellinen. En tarkoita pettämistä vaan miten siihen suhtautuu, käsittelee asian ja pääsee yli. Sitten ihmetellään että samat ongelmat vain toistuu seuraavissa suhteissa.

Jos et osaa kommunikoida niin älä lähde parisuhteeseen, ole mieluummin yksin ja opettele tuntemaan itsesi.

Tunnen surua, täällä halutaan niin paljon olla oikeassa, että laitetaan pettäminen petetyn syyksi ja oletetaan häntä petettävän uudestaan, sen olevan jopa todennäköistä ja hänen vika. Joten kehotetaan pysymään yksin (=ei ansaitse kumppania). Vain koska joku ei ole omassa elämässään toiminut, kuten kirjoittajat edellyttävät korkeassa moraalissaan. Menkää itseenne ja miettikää, näettekö nyt metsää puilta.

Vai oletko sinä käsittänyt väärin? Parisuhdekriisissä tai ikävissä tilanteissa helposti toimitaan tunnekuohussa eikä ajatella selkeästi. Valitaan myös itsensä kannalta väärät valinnat. Kostaminen ja mykkäkoulu eivät koskaan ole hyviä tapoja käsitellä asioita. En ole yhdenkään parisuhteen asiantuntijan kuullut suosittelevan tällaisia tapoja. Anteeksianto hyödyttää eniten itseä niin ei tarvitse kantaa kaunaa ja painolastia läpi elämänsä. Toki anteeksianto vaatii aikaa.

Pettäminen ei voi mitenkään olla petetyn syy koska ihmiset tekevät aina omat valintansa. Mutta miksi oletat, että petetyksi tuleminen oikeuttaa kostoon? Nehän ovat molemmat vääriä asioita, kumpi on pahempi, mene ja tiedä.

Yksin olo on parempi kuin mennä suoraan toiseen suhteeseen missä toistaa samat virheet. Jos oma toimintatapa on loukattuna kosto ja keskustelun sijaan mykkäkoulu, ja konfliktien välttäminen niin kyky toimia parisuhteessa on heikko, valitettavasti.

Jos olet joutunut petetyksi, loukatuksi niin olen pahoillani puolestasi, se on ikävää. Mutta se että on tullut kohdelluksi väärin ei oikeuta tekemään väärin. Se on väärien valintojen kehä eikä johda mihinkään itselle hyvään tai terveeseen käyttäytymiseen.

Itse olen kommentoinut niin että pettäminen on väärin, myös kostaminen on väärin ja keskustelu on useimmin hyväksi kun vertaa esim. mykkäkouluun, puhumattomuuteen.

Luulen, että täällä porukalla on vaikeaa sisäistää ajatusta, että petetty olisi väärässä minkään asian suhteen. Että asiat olisivat muuta kuin mustaa ja valkoista.

Mitä jos tarina jatkuisi niin, että lähtiessään petetty ap olisi peruuttanut miehen koiran päälle ja sanonut Haa! siitäs sait petturi. Olisiko se ollut ok? Koira on parempi koska uudenkarhea maastopyörä olisi ollut niin helppo sanoa ihan oikein sille petturille. Siis mitä jos ap lähtiessään raivoissaan ja petettynä kotoaan olisi peruuttanut silmät kyynelten sumentamana miehen rakkaan, kuurosokean ja lapsirakkaan kultaisennoutajan päälle?

Mutta eihän tässä ap kostanutkaan suoraan vahingoittaakseen miestä, "kosto" oli se, että hänellä on valta omaan elämäänsä ja valintoihinsa. Miksi oletat annettuna, että ap joutuu loukatuksi seuraavassa suhteessaan? Miten käsittely ehkäisee tätä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisille se on vain niin tärkeää olla oikeassa kuin olla onnellinen. En tarkoita pettämistä vaan miten siihen suhtautuu, käsittelee asian ja pääsee yli. Sitten ihmetellään että samat ongelmat vain toistuu seuraavissa suhteissa.

Jos et osaa kommunikoida niin älä lähde parisuhteeseen, ole mieluummin yksin ja opettele tuntemaan itsesi.

Tunnen surua, täällä halutaan niin paljon olla oikeassa, että laitetaan pettäminen petetyn syyksi ja oletetaan häntä petettävän uudestaan, sen olevan jopa todennäköistä ja hänen vika. Joten kehotetaan pysymään yksin (=ei ansaitse kumppania). Vain koska joku ei ole omassa elämässään toiminut, kuten kirjoittajat edellyttävät korkeassa moraalissaan. Menkää itseenne ja miettikää, näettekö nyt metsää puilta.

Vai oletko sinä käsittänyt väärin? Parisuhdekriisissä tai ikävissä tilanteissa helposti toimitaan tunnekuohussa eikä ajatella selkeästi. Valitaan myös itsensä kannalta väärät valinnat. Kostaminen ja mykkäkoulu eivät koskaan ole hyviä tapoja käsitellä asioita. En ole yhdenkään parisuhteen asiantuntijan kuullut suosittelevan tällaisia tapoja. Anteeksianto hyödyttää eniten itseä niin ei tarvitse kantaa kaunaa ja painolastia läpi elämänsä. Toki anteeksianto vaatii aikaa.

Pettäminen ei voi mitenkään olla petetyn syy koska ihmiset tekevät aina omat valintansa. Mutta miksi oletat, että petetyksi tuleminen oikeuttaa kostoon? Nehän ovat molemmat vääriä asioita, kumpi on pahempi, mene ja tiedä.

Yksin olo on parempi kuin mennä suoraan toiseen suhteeseen missä toistaa samat virheet. Jos oma toimintatapa on loukattuna kosto ja keskustelun sijaan mykkäkoulu, ja konfliktien välttäminen niin kyky toimia parisuhteessa on heikko, valitettavasti.

Jos olet joutunut petetyksi, loukatuksi niin olen pahoillani puolestasi, se on ikävää. Mutta se että on tullut kohdelluksi väärin ei oikeuta tekemään väärin. Se on väärien valintojen kehä eikä johda mihinkään itselle hyvään tai terveeseen käyttäytymiseen.

Itse olen kommentoinut niin että pettäminen on väärin, myös kostaminen on väärin ja keskustelu on useimmin hyväksi kun vertaa esim. mykkäkouluun, puhumattomuuteen.

Luulen, että täällä porukalla on vaikeaa sisäistää ajatusta, että petetty olisi väärässä minkään asian suhteen. Että asiat olisivat muuta kuin mustaa ja valkoista.

Mitä jos tarina jatkuisi niin, että lähtiessään petetty ap olisi peruuttanut miehen koiran päälle ja sanonut Haa! siitäs sait petturi. Olisiko se ollut ok? Koira on parempi koska uudenkarhea maastopyörä olisi ollut niin helppo sanoa ihan oikein sille petturille. Siis mitä jos ap lähtiessään raivoissaan ja petettynä kotoaan olisi peruuttanut silmät kyynelten sumentamana miehen rakkaan, kuurosokean ja lapsirakkaan kultaisennoutajan päälle?

Eiköhän kaikki tiedä nämä asiat anteeksi antamisesta saakka. Mutta siihenkään ei ap tarvitse keskustelua miehen kanssa. Tapahtuneen voi hyväksyä ja antaa anteeksi ja mennä eteenpäin. Puhuminen yleisesti ottaen on hyväksi, kyllä, siinäpä oiva ja ennenkuulumaton neuvo. Ap oli ehtinyt miettiä asiaa pari kk, ei hän ihan tunnekuohuissaan toiminut. Kostaminen taisi olla vähän väärä sanavalinta, nimenomaan kun mitään noin naurettavaa kuin viimeisessä kappaleessasi kuvailit ei tapahtunut.

Voi tuon sanoa lyhyemminkin, kostaminen taisi olla vähän väärä valinta.

Ei vaan kostaminen sanavalintana oli väärä :)

Vierailija kirjoitti:

Ei ehkä tunnekuohuissaan, mutta kuitenkin koko ajan suunnitelmaansa toteuttamalla ja siitä hekumoimalla?

Tuskin tuohon kahteen kuukauteen paljonkaan sisältyi muuta miettimistä, sehän se oli kantava voima.

Jos pystyy olemaan kaksi kuukautta vaiti pettämisestä ja saman katon alla, niin kyllä se ajatusenergia ja muukin vastaava menee ihan siihen aloittajan päässä ja käsillä olevan asian miettimiseen.

Eli salaa poistumiseen ja poistumisen salaamiseen. Sekä kosto- ja katkeruusajatuksiin.

Ja kyllä siinä tunnekuohuakin oli mukana, ei se mihinkään poistunut, mutta suunnitelma ja sen tuottama mielihyvä ehkä työnsi sen vähän takaa-alalle.

Suunnitelma oli tavallaan sijaistoimintaa sille pohdinnalle ja vaihtoehdolle, että voisiko eroasian muullakin tavoin hoitaa.

Olet ilmeisen hieno ihminen, kun on valtaa arvostella toisten selviytymismoodeja vaikeassa tilanteessa.

Meillä oli erotessa, avoliitto, sähkösopimus molempien nimillä. Se täytyi purkaa virallisesti ja kummatkin sitten tekivät omat sopimuksensa miten halusivat.

Sitä ei voinut suullisesti purkaa. Ja vaikka olisi kumman nimillä tahansa, jos on sovittu sähkölaskut puoliksi, on ne maksettava asumisajaltaan. Sähkölasku tulee taannehtivasti.

Se on ihan totta, että josylipäätään on laskuja tms., joita on muodostunut ennen lähtöä, tai jotka niin, että joku lasku on vielä tulematta, mutta on taannehtivaa kertymää, niin aloittaja joutuu niistä oman osuutensa hoitamaan.

Usein, jos asutaan yhdessä, on paljonkin asioita, jotka eivät vain katkea siihen fyysiseen poistumiseen. Jos siis halutaan, että ne eivät jää sen kontolle joka siihen asuntoon jää vielä asumaan.

Tässä nyt kun niistä ei ole puhuttu, niin tuskin mies on niin höveli, että maksaa mitään muuta kuin oman osuutensa?

Eli fiksua olisi ollut sanoa: Olen lähdössä pois asunnosta. Miten sovimme vuokrasopimuksen, minua koskevat laskut ja muut vastaavat asiat?

Sen sanominen ainakin luulisi olevan itsestäänselvää, jos kysymyksessä kolmikymppinen ihminen?

Jos joku on tästä lauseesta eri mieltä, niin perustelkoot.