Lue keskustelun säännöt.
Kerrankin elämässäni maltoin mieleni (pettävä mies), ja nyt on koston hetki koittanut :)
23.04.2018 |
Sain tietää melkein kaksi kuukautta sitten että avomieheni on pettänyt minua. Tietääkseni vain kerran (työpaikan pikkujoulut), mutta se riittää minulle. Sain tietää kun hän oli työmatkalla, joten pakostakin asian ottaminen puheeksi venähti - onneksi, koska sain päähäni suunnitelman jonka olen nyt toteuttanut.
Tajusin saman tien tiedon saatuani, että tämä oli tässä. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Hetken mietittyäni tein näin: aloin heti etsiä uutta asuntoa, ja ihmeellisellä onnenkantamoisella eräällä puolitutulla oli vapautunut ihana asunto hyvällä paikalla. Eipä siinä mitään, nimet vuokrasopimukseen ja avaimet sain käteen parin viikon päästä. Sen jälkeen aloin pieni lasti kerrallaan siirtää tavaroitani uuteen asuntoon. Luotin siihen, että mies ei huomaa mitään, eikä hän ilmeisesti olekaan katsonut mm. vaatekaappiini tai työpöytäni laatikoihin. Olisi muuten kyllä havainnut eron entiseen. Mies on kyllä nyt ollut paljon poissa kotoa, joten se on helpottanut operaatiota huomattavasti.
Nyt mies on tämän päivän ja huomisen työreissulla, joten itse otin vapaapäivän ja kuljetin uuteen asuntooni isommat tavarat ja ne harvat huonekalut, jotka ovat minun ja jotka vielä haluan pitää. Viimeisellä reissulla entiseen kotiin jätin avaimen eteiseen. Nyt on muutto valmis, ja olo on aivan ihana. Toisaalta vähän kauhistuttaakin: mies sai tasan tarkkaan mitä ansaitsi, mutta onkohan ihan normaalia että oloni on näin kylmä, ja että saan näin suunnattomasti nautintoa siitä, että mies tulee palatessaan hämmästymään niin suuresti? Luonnollisesti en aio mm. vastata puheluihin tai viesteihin, eikä mies voi tietää mihin olen häipynyt. Syyn varmaan arvaa kyllä.
Joskus elämä näköjään voi olla kuin Salkkareista. Itse tämän draaman kehittelin, mutta näin minä nyt halusin tehdä, lapsellista tai ei :) Ei minua oikeastaan ollenkaan olisi kiinnostanutkaan puhua asiasta. Itse pettäminen on 100% varmaa, joten miksi kuuntelisin 1) huonoja tekosyitä ja valheita, tai 2) itkua ja anteeksi anelemista.
Kommentit (1155)
Vierailija kirjoitti:
Huono,liian pitkä ja liikaa koukeroita.
Minusta ihan totuudenmukainen. Avomieheni teki samoin. Paitsi, että muutti samalla uuden tyttöystävän kanssa asumaan.
Oli hommannut vuokrakämpän ja vienyt tavaroitaan pikkuhiljaa. Ollessani työvuorossa oli tilannut kaverin peräkärryineen ja vei loput tavaransa. Kun tulin töistä, oli asunto puolityhjä ja ei edes lappua pöydällä. Kuulin sitten soiteltuani kavereita läpi, että muutti uuden tyttöystävänsä kanssa yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, eihän nekään, jotka nyt sanovat, että se heidän tekemänsä puhumaton lähtö oli heille *oikein* ratkaisu voi koskaan tietää millainen ja kuinka hyvä olisi, kuitenkin, ollut joku muu tapa?
Silloin ja siksi kun lähtijä tekee kaiken mitä tehtävissä on, ennekuin lähtee ja katsoo, että enää muuta ei voinut tehdä, ei jatkossa tarvitse miettiä tai tule tilanetta pohtia tekikö (kuitenkaan) oikein.
Tietää tehneensä parhaansa omalta osaltaan.
Parhaansa tehty ei ole kosto mielessä ja salaa tehty.
Jos se siltä nyt tuntuukin.
Vierailija kirjoitti:
Ette te sen paremmin tiedä, jotka myötäilette aloittajaa, oliko se parempi tapa.
Miksi sitten vain ne, jotka ovat eri mieltä teilataan ja ne samaa mieltä olevat ovat oikeassa?
Koska tällä hetkellä kukaan ei tiedä mikä olisi ollut se oikea tai väärä menettely.
Vaan juuri spekuloidaan.
(Joka joidenkin mielestä on turhaa)
Eihän sitä tiedäkään kukaan! Mutta on siinä vähän eroa tsempata ap:tä kuin alkaa esittää yläpuolelta parempana ihmisenä neuvoja - anteeksi siis mielipiteitä - että tuo ap:n toiminta on häiriintynyttä ja että hän löytää sen vielä edestään. Huomaatko millään eroa?
Vierailija kirjoitti:
No, eihän nekään, jotka nyt sanovat, että se heidän tekemänsä puhumaton lähtö oli heille *oikein* ratkaisu voi koskaan tietää millainen ja kuinka hyvä olisi, kuitenkin, ollut joku muu tapa?
Silloin ja siksi kun lähtijä tekee kaiken mitä tehtävissä on, ennekuin lähtee ja katsoo, että enää muuta ei voinut tehdä, ei jatkossa tarvitse miettiä tai tule tilanetta pohtia tekikö (kuitenkaan) oikein.
Tietää tehneensä parhaansa omalta osaltaan.
Parhaansa tehty ei ole kosto mielessä ja salaa tehty.
Jos se siltä nyt tuntuukin.
Luetko sä edes näitä muiden kommentteja, kun suollat samaa epäselvää tekstiä ilman ajatusta. Joo, eihän elämässä ikinä kai voi tietää, mitä olisi tapahtunut, jos olisi tietyissä asioissa toiminutkin toisin. Jännää, eikös olekin?
Mutta moni on todennut tietävänsä sen omalta kohdaltaan, että se keskusteleminen on ollut aivan yhtä tyhjän kanssa ja jopa hajottavampaa kuin mitä mahdollisesti tällä tavoin lähteminen olisi ollut.
Voiko tämän jankkaamisen nyt lopettaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne aloittajaa, mutta harvemmin tuontyyppinen lähteminen on parempi vaihtoehto kuin joku muu.
Ei tässä nyt puhutakaan useimmista lähtijöistä. Puhutaan nyt vain ainoastaan tästä yhdestä ja tässä yhdessä tapauksessa sinulla ei ole mitään perusteita väittää, että tietäisit apta paremmin, mikä oli paras tai parempi tapa.
Eikö tässä nimeonmaan puhutaan yleisellä tasolla? Minusta ap on vain keksinyt keskustelua herättävän tarinan, mutta vaikka se olisi tosikin mitään kovin syvääluotaavaa analyysia hänen persoonansa emme voi muutaman viestin perusteella tehdä. Miten järkevää olisi pohtia pelkästään hänen ominaisuuksiaan tai niiden nyansseja jotka ovat kenenkin mielestä saattaneet vaikuttaa? Tuskin siitä olisi näin pitkää ketjua syntynyt. Jokainen kommantoi täällä oman kokemuksensa ja pesoonansa perusteella kuten aina.
En myöskään näe miten ap:n toimintapaa kritisoivat olisivat juuri niitä jotka yrittävät nostaa sen esiin ainoana mahdollisena- itse olen ainakin sanonut että olen sen kannalla että jokainen tekee kuten tahtoo. Muttei se että haluaa keskustella/vaatia selitystä/itkupotkia seinää hetken tee minusta kenestäkään yhtään heikompaa luonnetta/huonompaa ihmistä. Eikä sekään että haluaa jotenkin selvittää sen toisen ajatuksenkulun suhteen tapahtumista, ja verrata sitä omaansa.
Eroaminen on yleensä rankkaa ja etenkin jos on tullut petetyksi, mutta toiset ovat taas sen luonteisia että haluavat mahdollisuuksiensa mukaan ymmärtää elämää ja varsinkin omaansa. Eikö senkin voi siis hyväksyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen yksi heistä, joka on ollut keskustelun kannalla mutta tarkennetaan.
Olen sen kannalla, että on raukkamaista tehdä KOSTOKSI lähtöä SALASSA 2 kk ja yhtenä päivänä vain häipyä. Ja hykerrellä, että ähäkutti siitäpä sait.
Mieluummin lähtijä sanoo suoraan puolisolleen, että on lähdössä. Sanoo syynkin, että tietää pettämisestä eikä hyväksy asiaa, siksi haluaa erota. That's it. Minusta tuo riittää suhteen lopettamiseksi ja siitä jää pois KOSTO ja SALAKÄHMÄISYYS. Mikä reaktiona tai moraalikäsityksenä tai elämänarvona on paska idea.
Ei, minua ei nyt kiinnosta onko ap:n mies salalähmäinen, kyllä hän on ja pettäjä ja luuseri jne. Otan vain kantaa mikä on hyvä tapa erota, en tähän eron syyhyn. Kumpi on oikeassa tai pahempi tai sitä rataa.
Sitten av-keskustelu kääntyi aiheeseen erokeskustelu, ettei ole ap:n velvollisuus käydä keskusteluita tai aloittaa keskustelua ja keskustelu blaa blaa blaa blaa. No olikohan tästä edes kysymys alunperin vai käsittikö osa vain sen niin.
Minusta Erokeskustelut on parempi käydä ennen eroa, nyt ne voi olla hyödytöntä käydä kun asia on kipeä, tuore tai ei olla koskaan samaa mieltä eron syistä. Ja ne tosiaan voi mennä riidoiksi ja keskustelu vaatii taitoa ja tahtoa. Ei onnistu kaikilta.
En minä ollut vaatimassa ap:lta erokeskustelua.
MUTTA Minusta pitää kertoa puolisolle, että haluaa erota ja on jättämässä, muuttamassa. Tämä on must. Minusta kostaminen ja salakähmäisyys on tässä turhaa. Riittää ihan ilmoitusluonteinen asian tiedoksi saattaminen.
(Se, että telkkari ja isommat huonekalut häviää yhteisestä kodista ei ole se suositeltava tapa millä asiat hoidetaan.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne aloittajaa, mutta harvemmin tuontyyppinen lähteminen on parempi vaihtoehto kuin joku muu.
Ei tässä nyt puhutakaan useimmista lähtijöistä. Puhutaan nyt vain ainoastaan tästä yhdestä ja tässä yhdessä tapauksessa sinulla ei ole mitään perusteita väittää, että tietäisit apta paremmin, mikä oli paras tai parempi tapa.
Eikö tässä nimeonmaan puhutaan yleisellä tasolla? Minusta ap on vain keksinyt keskustelua herättävän tarinan, mutta vaikka se olisi tosikin mitään kovin syvääluotaavaa analyysia hänen persoonansa emme voi muutaman viestin perusteella tehdä. Miten järkevää olisi pohtia pelkästään hänen ominaisuuksiaan tai niiden nyansseja jotka ovat kenenkin mielestä saattaneet vaikuttaa? Tuskin siitä olisi näin pitkää ketjua syntynyt. Jokainen kommantoi täällä oman kokemuksensa ja pesoonansa perusteella kuten aina.
En myöskään näe miten ap:n toimintapaa kritisoivat olisivat juuri niitä jotka yrittävät nostaa sen esiin ainoana mahdollisena- itse olen ainakin sanonut että olen sen kannalla että jokainen tekee kuten tahtoo. Muttei se että haluaa keskustella/vaatia selitystä/itkupotkia seinää hetken tee minusta kenestäkään yhtään heikompaa luonnetta/huonompaa ihmistä. Eikä sekään että haluaa jotenkin selvittää sen toisen ajatuksenkulun suhteen tapahtumista, ja verrata sitä omaansa.
Eroaminen on yleensä rankkaa ja etenkin jos on tullut petetyksi, mutta toiset ovat taas sen luonteisia että haluavat mahdollisuuksiensa mukaan ymmärtää elämää ja varsinkin omaansa. Eikö senkin voi siis hyväksyä?
No kyllä itse ainakin keskustelupalstalla kommentoin nimenomaista asiaa enkä mitenkään yleisluonteisesti ja yleismaailmallisesti. Vaikka emme kovin monia yksityiskohtia välttämättä saa tietää, niin keskusteluthan alkavat rönsyillä aivan päättömästi, jos ei keskitytä juuri keskusteltavaan asiaan siinä omassa kontekstissaan. Esim. tästä asiasta olen sitä mieltä, että ap teki varmaankin itselleen ihan hyvän ratkaisun, kun taas jos ajattelisin yleisellä tasolla, niin olisin sitä mieltä, että kumppanin kanssa kannattaa tietenkin keskustella eropäätöksestä. Mutta miksi alkaisin jankuttaa "yleisistä käytösnormeista" tässä? Menisi vähän sivuun.
Mutta kiitos, tämä selvensikin oikeastaan sitä, miksi ihmiset alkavat tuputtaa omia näkemyksiään sillä tavalla kuin tässäkin ketjussa on nähty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yksi heistä, joka on ollut keskustelun kannalla mutta tarkennetaan.
Olen sen kannalla, että on raukkamaista tehdä KOSTOKSI lähtöä SALASSA 2 kk ja yhtenä päivänä vain häipyä. Ja hykerrellä, että ähäkutti siitäpä sait.
Mieluummin lähtijä sanoo suoraan puolisolleen, että on lähdössä. Sanoo syynkin, että tietää pettämisestä eikä hyväksy asiaa, siksi haluaa erota. That's it. Minusta tuo riittää suhteen lopettamiseksi ja siitä jää pois KOSTO ja SALAKÄHMÄISYYS. Mikä reaktiona tai moraalikäsityksenä tai elämänarvona on paska idea.
Ei, minua ei nyt kiinnosta onko ap:n mies salalähmäinen, kyllä hän on ja pettäjä ja luuseri jne. Otan vain kantaa mikä on hyvä tapa erota, en tähän eron syyhyn. Kumpi on oikeassa tai pahempi tai sitä rataa.
Sitten av-keskustelu kääntyi aiheeseen erokeskustelu, ettei ole ap:n velvollisuus käydä keskusteluita tai aloittaa keskustelua ja keskustelu blaa blaa blaa blaa. No olikohan tästä edes kysymys alunperin vai käsittikö osa vain sen niin.
Minusta Erokeskustelut on parempi käydä ennen eroa, nyt ne voi olla hyödytöntä käydä kun asia on kipeä, tuore tai ei olla koskaan samaa mieltä eron syistä. Ja ne tosiaan voi mennä riidoiksi ja keskustelu vaatii taitoa ja tahtoa. Ei onnistu kaikilta.
En minä ollut vaatimassa ap:lta erokeskustelua.
MUTTA Minusta pitää kertoa puolisolle, että haluaa erota ja on jättämässä, muuttamassa. Tämä on must. Minusta kostaminen ja salakähmäisyys on tässä turhaa. Riittää ihan ilmoitusluonteinen asian tiedoksi saattaminen.
(Se, että telkkari ja isommat huonekalut häviää yhteisestä kodista ei ole se suositeltava tapa millä asiat hoidetaan.)
Varmaan vähemmälläkin selostuksella pointti olisi tullut selväksi. Ja onhan se muutenkin, että yleisesti ottaen ilmoitus asiasta on toivottavaa ja ok. Ei epäselvyyttä tästä. Mutta sitten se kysymys, että jos on normaali, muita kivasti kohteleva "hyvä ihminen", jonka "elämänarvona" ei ole kostaminen ja salailu, mitä niin hirveää hallaa voi tehdä omille "moraalikäsityksilleen" tai arvoilleen, jos nyt kerran toimii tällä lailla? Pitää tietysti pyrkiä toimimaan "oikein" tässä elämässä, ehkäpä jopa niitä kohtaan, jotka ovat meille ikäviä, mutta ei siitä mitään sädekehää saa eikä aina sen suurempaa tyydytystäkään, että "voi kun osasinkin käyttäytyä hienosti, tapu-tapu, on minulla sentään hyvä moraali".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne aloittajaa, mutta harvemmin tuontyyppinen lähteminen on parempi vaihtoehto kuin joku muu.
Ei tässä nyt puhutakaan useimmista lähtijöistä. Puhutaan nyt vain ainoastaan tästä yhdestä ja tässä yhdessä tapauksessa sinulla ei ole mitään perusteita väittää, että tietäisit apta paremmin, mikä oli paras tai parempi tapa.
Eikö tässä nimeonmaan puhutaan yleisellä tasolla? Minusta ap on vain keksinyt keskustelua herättävän tarinan, mutta vaikka se olisi tosikin mitään kovin syvääluotaavaa analyysia hänen persoonansa emme voi muutaman viestin perusteella tehdä. Miten järkevää olisi pohtia pelkästään hänen ominaisuuksiaan tai niiden nyansseja jotka ovat kenenkin mielestä saattaneet vaikuttaa? Tuskin siitä olisi näin pitkää ketjua syntynyt. Jokainen kommantoi täällä oman kokemuksensa ja pesoonansa perusteella kuten aina.
En myöskään näe miten ap:n toimintapaa kritisoivat olisivat juuri niitä jotka yrittävät nostaa sen esiin ainoana mahdollisena- itse olen ainakin sanonut että olen sen kannalla että jokainen tekee kuten tahtoo. Muttei se että haluaa keskustella/vaatia selitystä/itkupotkia seinää hetken tee minusta kenestäkään yhtään heikompaa luonnetta/huonompaa ihmistä. Eikä sekään että haluaa jotenkin selvittää sen toisen ajatuksenkulun suhteen tapahtumista, ja verrata sitä omaansa.
Eroaminen on yleensä rankkaa ja etenkin jos on tullut petetyksi, mutta toiset ovat taas sen luonteisia että haluavat mahdollisuuksiensa mukaan ymmärtää elämää ja varsinkin omaansa. Eikö senkin voi siis hyväksyä?
No kyllä itse ainakin keskustelupalstalla kommentoin nimenomaista asiaa enkä mitenkään yleisluonteisesti ja yleismaailmallisesti. Vaikka emme kovin monia yksityiskohtia välttämättä saa tietää, niin keskusteluthan alkavat rönsyillä aivan päättömästi, jos ei keskitytä juuri keskusteltavaan asiaan siinä omassa kontekstissaan. Esim. tästä asiasta olen sitä mieltä, että ap teki varmaankin itselleen ihan hyvän ratkaisun, kun taas jos ajattelisin yleisellä tasolla, niin olisin sitä mieltä, että kumppanin kanssa kannattaa tietenkin keskustella eropäätöksestä. Mutta miksi alkaisin jankuttaa "yleisistä käytösnormeista" tässä? Menisi vähän sivuun.
Mutta kiitos, tämä selvensikin oikeastaan sitä, miksi ihmiset alkavat tuputtaa omia näkemyksiään sillä tavalla kuin tässäkin ketjussa on nähty.
Pointtini oli, ettemme tiedä millainen persoona ap on- hän on itse ensin sanonut toimineensa kostoksi, sitten koska halusi viimeisen sanan. Nekin jotka jankuttavat tämän olleen paras itsesuojellulinen keino, puhuvat omasta vinkkelistään eikä ap:n, ihan niin kuin kaikki muutkin. Yleisiin käytösnormeihin sen sijaan en ole huomannut monenkaan viitanneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne aloittajaa, mutta harvemmin tuontyyppinen lähteminen on parempi vaihtoehto kuin joku muu.
Ei tässä nyt puhutakaan useimmista lähtijöistä. Puhutaan nyt vain ainoastaan tästä yhdestä ja tässä yhdessä tapauksessa sinulla ei ole mitään perusteita väittää, että tietäisit apta paremmin, mikä oli paras tai parempi tapa.
Eikö tässä nimeonmaan puhutaan yleisellä tasolla? Minusta ap on vain keksinyt keskustelua herättävän tarinan, mutta vaikka se olisi tosikin mitään kovin syvääluotaavaa analyysia hänen persoonansa emme voi muutaman viestin perusteella tehdä. Miten järkevää olisi pohtia pelkästään hänen ominaisuuksiaan tai niiden nyansseja jotka ovat kenenkin mielestä saattaneet vaikuttaa? Tuskin siitä olisi näin pitkää ketjua syntynyt. Jokainen kommantoi täällä oman kokemuksensa ja pesoonansa perusteella kuten aina.
En myöskään näe miten ap:n toimintapaa kritisoivat olisivat juuri niitä jotka yrittävät nostaa sen esiin ainoana mahdollisena- itse olen ainakin sanonut että olen sen kannalla että jokainen tekee kuten tahtoo. Muttei se että haluaa keskustella/vaatia selitystä/itkupotkia seinää hetken tee minusta kenestäkään yhtään heikompaa luonnetta/huonompaa ihmistä. Eikä sekään että haluaa jotenkin selvittää sen toisen ajatuksenkulun suhteen tapahtumista, ja verrata sitä omaansa.
Eroaminen on yleensä rankkaa ja etenkin jos on tullut petetyksi, mutta toiset ovat taas sen luonteisia että haluavat mahdollisuuksiensa mukaan ymmärtää elämää ja varsinkin omaansa. Eikö senkin voi siis hyväksyä?
No kyllä itse ainakin keskustelupalstalla kommentoin nimenomaista asiaa enkä mitenkään yleisluonteisesti ja yleismaailmallisesti. Vaikka emme kovin monia yksityiskohtia välttämättä saa tietää, niin keskusteluthan alkavat rönsyillä aivan päättömästi, jos ei keskitytä juuri keskusteltavaan asiaan siinä omassa kontekstissaan. Esim. tästä asiasta olen sitä mieltä, että ap teki varmaankin itselleen ihan hyvän ratkaisun, kun taas jos ajattelisin yleisellä tasolla, niin olisin sitä mieltä, että kumppanin kanssa kannattaa tietenkin keskustella eropäätöksestä. Mutta miksi alkaisin jankuttaa "yleisistä käytösnormeista" tässä? Menisi vähän sivuun.
Mutta kiitos, tämä selvensikin oikeastaan sitä, miksi ihmiset alkavat tuputtaa omia näkemyksiään sillä tavalla kuin tässäkin ketjussa on nähty.
Silloinhan paras vastaus on teet varmaankin itsellesi hyvän ratkaisun- aina.
Eihän ero ole mikään ilmoitusluonteinen asia millään jos asut ex-kumppanin kanssa vielä mahdollisesti kuukausia. Kyllähän siitä seuraa väistämättä kahden kuukauden vatvominen. Siitä olen samaa mieltä että jos kumpikin on ollut parisuhteessa uskollinen ja on seurusteltu kuusi vuotta, toiselle on selityksen velkaa ja vatvomistilaisuuden. Pettäjälle ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yksi heistä, joka on ollut keskustelun kannalla mutta tarkennetaan.
Olen sen kannalla, että on raukkamaista tehdä KOSTOKSI lähtöä SALASSA 2 kk ja yhtenä päivänä vain häipyä. Ja hykerrellä, että ähäkutti siitäpä sait.
Mieluummin lähtijä sanoo suoraan puolisolleen, että on lähdössä. Sanoo syynkin, että tietää pettämisestä eikä hyväksy asiaa, siksi haluaa erota. That's it. Minusta tuo riittää suhteen lopettamiseksi ja siitä jää pois KOSTO ja SALAKÄHMÄISYYS. Mikä reaktiona tai moraalikäsityksenä tai elämänarvona on paska idea.
Ei, minua ei nyt kiinnosta onko ap:n mies salalähmäinen, kyllä hän on ja pettäjä ja luuseri jne. Otan vain kantaa mikä on hyvä tapa erota, en tähän eron syyhyn. Kumpi on oikeassa tai pahempi tai sitä rataa.
Sitten av-keskustelu kääntyi aiheeseen erokeskustelu, ettei ole ap:n velvollisuus käydä keskusteluita tai aloittaa keskustelua ja keskustelu blaa blaa blaa blaa. No olikohan tästä edes kysymys alunperin vai käsittikö osa vain sen niin.
Minusta Erokeskustelut on parempi käydä ennen eroa, nyt ne voi olla hyödytöntä käydä kun asia on kipeä, tuore tai ei olla koskaan samaa mieltä eron syistä. Ja ne tosiaan voi mennä riidoiksi ja keskustelu vaatii taitoa ja tahtoa. Ei onnistu kaikilta.
En minä ollut vaatimassa ap:lta erokeskustelua.
MUTTA Minusta pitää kertoa puolisolle, että haluaa erota ja on jättämässä, muuttamassa. Tämä on must. Minusta kostaminen ja salakähmäisyys on tässä turhaa. Riittää ihan ilmoitusluonteinen asian tiedoksi saattaminen.
(Se, että telkkari ja isommat huonekalut häviää yhteisestä kodista ei ole se suositeltava tapa millä asiat hoidetaan.)
Varmaan vähemmälläkin selostuksella pointti olisi tullut selväksi. Ja onhan se muutenkin, että yleisesti ottaen ilmoitus asiasta on toivottavaa ja ok. Ei epäselvyyttä tästä. Mutta sitten se kysymys, että jos on normaali, muita kivasti kohteleva "hyvä ihminen", jonka "elämänarvona" ei ole kostaminen ja salailu, mitä niin hirveää hallaa voi tehdä omille "moraalikäsityksilleen" tai arvoilleen, jos nyt kerran toimii tällä lailla? Pitää tietysti pyrkiä toimimaan "oikein" tässä elämässä, ehkäpä jopa niitä kohtaan, jotka ovat meille ikäviä, mutta ei siitä mitään sädekehää saa eikä aina sen suurempaa tyydytystäkään, että "voi kun osasinkin käyttäytyä hienosti, tapu-tapu, on minulla sentään hyvä moraali".
Ei näemmä ole tullut pointti selväksi, niin paljon löpinää keskustelun merkityksestä, tarpeellisuudesta ja velvollisuuksista olen lukenut ja blaa blaa blaa blaa. Siksi kirjoitin novellin, ainakin yritin alleviivata.
Jos ei soimata ap:ta kostosta ja sakakähmäisyydestä niin voiko soimata ap:n exää pettämisestä? Sama moraali ja arvot siellä pelittää. Se onkin ollut kiintoisaa luettavaa saako petetty laajemmat oikeudet tehdä väärin jos häntä on kohdeltu väärin. Jos nyt kerran toimii tällä tavalla. Minusta ei saa kun jokaisen omaa toimintaa tarkastellaan.
Niin, eihän se pettäjäkään saa sädekehää tai taputuksia jos on uskollinen toisaalta taisi saada kirjaimellisesti tyydytyksen uskottomuudestaan.
Itsellä huomio kiinnittyy palstan kommenttien, väitteiden, mielipiteiden ja perustelujen logiikkaan, kestääkö se myös lähemmän tarkastelun. Se on oma kiksi tällä palstalla.
Hiukan ohi, mutta ihan yleisesti kyllä minusta keskusteleminen on sitä, että voidaan mennä laajemmallekin kuin pyayä pelkästään suppeasti aloitusaiheessa, siis ainahan keskustelu yleensä laajenee?
Ainakin minun tuttavapiirissäni kun lähdetään näkökulmasta A niin hetken päästä on tullut esiin myös B, C jne.
A, B ja C ovat vaihtelevasti joko yhtäaikaisesti tai vaihdellen. Sekä lisääkin.
Jos useampi ihminen mukana keskustelussa.
Mitä isompi sakki sitä rönsylevämpi keskustelu. Sehän juuri onkin mielenkiintoista.
Eihän keskutelua edes tarvittaisiin tai huvittaisi pitää yllä jos vain täytyisi väkisin pysyä siinä yhdessä näkökulmassa.
Ja miten edes saisi koskaan uusia näkökulmia jos ainut sallittu olisi se aloittajan antama.
Samalla siinä saattaa tulla ahaa-elämyksiä tai*mielenkiintoista, tuota en ennen ole ajatellutkaan*-efektejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän ero ole mikään ilmoitusluonteinen asia millään jos asut ex-kumppanin kanssa vielä mahdollisesti kuukausia. Kyllähän siitä seuraa väistämättä kahden kuukauden vatvominen. Siitä olen samaa mieltä että jos kumpikin on ollut parisuhteessa uskollinen ja on seurusteltu kuusi vuotta, toiselle on selityksen velkaa ja vatvomistilaisuuden. Pettäjälle ei.
En ole samaa mieltä. Jos olet parisuhteessa ja on seurusteltu x vuotta, olit sitten uskollinen tai uskoton, toiselle on selityksen velkaa mutta ei sitä vatvomistilaisuutra. Selitys tarkoittaa hei, haluan erota, muutan pois kodistamme. Ja voi halutessaan kertoa syynkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ero ole mikään ilmoitusluonteinen asia millään jos asut ex-kumppanin kanssa vielä mahdollisesti kuukausia. Kyllähän siitä seuraa väistämättä kahden kuukauden vatvominen. Siitä olen samaa mieltä että jos kumpikin on ollut parisuhteessa uskollinen ja on seurusteltu kuusi vuotta, toiselle on selityksen velkaa ja vatvomistilaisuuden. Pettäjälle ei.
En ole samaa mieltä. Jos olet parisuhteessa ja on seurusteltu x vuotta, olit sitten uskollinen tai uskoton, toiselle on selityksen velkaa mutta ei sitä vatvomistilaisuutra. Selitys tarkoittaa hei, haluan erota, muutan pois kodistamme. Ja voi halutessaan kertoa syynkin.
Mikä radikaali ero tuossa nyt sitten on siihen että avain on pöydällä?
Mies on pettänyt ja ellei ole ihan imbesilli, niin tasan tarkkaan tulee ajatus siitä että ahaa, kumppani on saanut selville että olen pettänyt.
Ja kun puhelimessakin on ollut todistusaineistoa asiasta , on se täytynyt jotenkin mieltä painaa ellei ole ihan tunteeton eli syy on kyllä tiedossa.
Ihan eri asia on sitten jos on lapsia, yhteistä omaisuutta tai ei ole mitään selvää syytä eroon eikä asiasta mitään puhetta vaan
tulee ns puskista.
Silloin on selvitettävää enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yksi heistä, joka on ollut keskustelun kannalla mutta tarkennetaan.
Olen sen kannalla, että on raukkamaista tehdä KOSTOKSI lähtöä SALASSA 2 kk ja yhtenä päivänä vain häipyä. Ja hykerrellä, että ähäkutti siitäpä sait.
Mieluummin lähtijä sanoo suoraan puolisolleen, että on lähdössä. Sanoo syynkin, että tietää pettämisestä eikä hyväksy asiaa, siksi haluaa erota. That's it. Minusta tuo riittää suhteen lopettamiseksi ja siitä jää pois KOSTO ja SALAKÄHMÄISYYS. Mikä reaktiona tai moraalikäsityksenä tai elämänarvona on paska idea.
Ei, minua ei nyt kiinnosta onko ap:n mies salalähmäinen, kyllä hän on ja pettäjä ja luuseri jne. Otan vain kantaa mikä on hyvä tapa erota, en tähän eron syyhyn. Kumpi on oikeassa tai pahempi tai sitä rataa.
Sitten av-keskustelu kääntyi aiheeseen erokeskustelu, ettei ole ap:n velvollisuus käydä keskusteluita tai aloittaa keskustelua ja keskustelu blaa blaa blaa blaa. No olikohan tästä edes kysymys alunperin vai käsittikö osa vain sen niin.
Minusta Erokeskustelut on parempi käydä ennen eroa, nyt ne voi olla hyödytöntä käydä kun asia on kipeä, tuore tai ei olla koskaan samaa mieltä eron syistä. Ja ne tosiaan voi mennä riidoiksi ja keskustelu vaatii taitoa ja tahtoa. Ei onnistu kaikilta.
En minä ollut vaatimassa ap:lta erokeskustelua.
MUTTA Minusta pitää kertoa puolisolle, että haluaa erota ja on jättämässä, muuttamassa. Tämä on must. Minusta kostaminen ja salakähmäisyys on tässä turhaa. Riittää ihan ilmoitusluonteinen asian tiedoksi saattaminen.
(Se, että telkkari ja isommat huonekalut häviää yhteisestä kodista ei ole se suositeltava tapa millä asiat hoidetaan.)
Onhan mies voinut olla salalähmäinenkin, jos ei ole käynyt pesulla pettämisen jälkeen 😂
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yksi heistä, joka on ollut keskustelun kannalla mutta tarkennetaan.
Olen sen kannalla, että on raukkamaista tehdä KOSTOKSI lähtöä SALASSA 2 kk ja yhtenä päivänä vain häipyä. Ja hykerrellä, että ähäkutti siitäpä sait.
Mieluummin lähtijä sanoo suoraan puolisolleen, että on lähdössä. Sanoo syynkin, että tietää pettämisestä eikä hyväksy asiaa, siksi haluaa erota. That's it. Minusta tuo riittää suhteen lopettamiseksi ja siitä jää pois KOSTO ja SALAKÄHMÄISYYS. Mikä reaktiona tai moraalikäsityksenä tai elämänarvona on paska idea.
Ei, minua ei nyt kiinnosta onko ap:n mies salalähmäinen, kyllä hän on ja pettäjä ja luuseri jne. Otan vain kantaa mikä on hyvä tapa erota, en tähän eron syyhyn. Kumpi on oikeassa tai pahempi tai sitä rataa.
Sitten av-keskustelu kääntyi aiheeseen erokeskustelu, ettei ole ap:n velvollisuus käydä keskusteluita tai aloittaa keskustelua ja keskustelu blaa blaa blaa blaa. No olikohan tästä edes kysymys alunperin vai käsittikö osa vain sen niin.
Minusta Erokeskustelut on parempi käydä ennen eroa, nyt ne voi olla hyödytöntä käydä kun asia on kipeä, tuore tai ei olla koskaan samaa mieltä eron syistä. Ja ne tosiaan voi mennä riidoiksi ja keskustelu vaatii taitoa ja tahtoa. Ei onnistu kaikilta.
En minä ollut vaatimassa ap:lta erokeskustelua.
MUTTA Minusta pitää kertoa puolisolle, että haluaa erota ja on jättämässä, muuttamassa. Tämä on must. Minusta kostaminen ja salakähmäisyys on tässä turhaa. Riittää ihan ilmoitusluonteinen asian tiedoksi saattaminen.
(Se, että telkkari ja isommat huonekalut häviää yhteisestä kodista ei ole se suositeltava tapa millä asiat hoidetaan.)
Täydellisessä maailmassa varmaan näin. Tai toisaalta, onko se kovin täydellistä, jos toinen perseilee ja toinen on silti jeesus.
Niinpä, siitäpä sai. Niin makaa kuin petaa. Mites paljon se mies kertoi siitä pettämisestään toiselle? Ei kertonut. Joo, toisen tasolle ei varmasti tarvitsisi mennä. Mutta joskus toisaalta on tervehenkistä toimia täsmälleen yhtä nilkillä tavalla, koska toinen ei sen enempää tunnu ansaitsevan eikä osaa arvostaa sitä muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ero ole mikään ilmoitusluonteinen asia millään jos asut ex-kumppanin kanssa vielä mahdollisesti kuukausia. Kyllähän siitä seuraa väistämättä kahden kuukauden vatvominen. Siitä olen samaa mieltä että jos kumpikin on ollut parisuhteessa uskollinen ja on seurusteltu kuusi vuotta, toiselle on selityksen velkaa ja vatvomistilaisuuden. Pettäjälle ei.
En ole samaa mieltä. Jos olet parisuhteessa ja on seurusteltu x vuotta, olit sitten uskollinen tai uskoton, toiselle on selityksen velkaa mutta ei sitä vatvomistilaisuutra. Selitys tarkoittaa hei, haluan erota, muutan pois kodistamme. Ja voi halutessaan kertoa syynkin.
Miten vältät vatvomiseen jos asut viikkotolkulla saman katon alla (kun nyt on kauhisteltu sitä että ap oli salamyhkäisesti kaksi kuukautta kertomatta kunnes sai kämppäasiat kuntoon). Et mitenkään. Vatvominen on fakta. Loukatut tunteet on fakta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs on AP sössinyt suhteensa siihen jamaan, että miehelle tullut tarve. Osaltaan sinun vikasi jos suhde on niin huono että on pitänyt hänen valita pettäminen. Molemmat olette suhteestanne vastuussa ja tässä tilanteessa molemmat yhtä epäkypsiä.
Mielestäni meillä meni ihan OK. Työ- ja opiskelukiireitä molemmilla, mutta mitään yksittäistä huonoa puolta suhteessa en kyllä osaa nimetä. En ole pihdannut jne., mitä nyt usein epäillään tällaisissa tilanteissa.... Vähän väljähtänyttä on voinut olla, mutta ei mieskään ole yrittänyt tilannetta kohentaa, eikä edes ottanut puheeksi.
Ap
Eli teidän suhde oli jo niin väljähtynyt, että sä lähdet siitä ilman itkua uuteen osoitteeseen.
Miksi kuvittelet, että miestä surettaisi sen enempää, etenkin kun hän on jo ehtinyt hankkia uuden suhteenkin?
Kalsealta kuulostaa, jos yhteinen elämä lopetetaan mitään sanomatta. Ei ollut selvästi kovin kiihkeä liitto.
Olenhan minä surullinen, vaikka myös tyytyväinen siihen että suunnitelmani toteutui. Ehkä olen vielä turta tai miten vaan, uskon kyllä että oikean surun aika tulee vielä. En ole niin kylmä että voisin elää parisuhteessa joka olisi kylmä, kalsea ja rakkaudeton. Jos olisin tuntenut suhteemme sellaiseksi, olisi ero tullut jo aiemmin.
Jos ex alkaa parisuhteeseen sen pikkujoulunaisen kanssa, niin sepä hienoa hänelle. En keksi kauheampaa suhteen alkutapaa kuin varattujen ihmisten känninen pettämisseikkailu työpaikan pikkujouluissa :D
Ap
Oman soppasi olet suhteessasi keittänyt, nyt sitten syöt sitä.
Olen ollut täysin salonkikelpoinen puoliso, tiedoksesi vaan. Olen muistanut aina antaa pusun poskelle vaikka kuinka väsyttäisi tai olisi kiire, olen kysellyt päivän kuulumiset, laittanut ruuat, pitänyt kodin siistinä kun kerran siellä häntä enemmän aikaa vietin. Anaaliseksiäkin olen antanut. En ole kieltänyt poikien iltoja, olemme matkustaneet yhdessä, olen pitänyt itsestäni huolta. Mitään isoa vääryyttä en ole koskaan hänelle tehnyt. Hieman tylsää on voinut välillä olla, mutta jos niin ei saisi koskaan olla, en sitten viitsi parisuhdetta jatkossa enää yrittääkään.
Ap
Voi kun minullakin olisi tuollainen puoliso.
Ette te sen paremmin tiedä, jotka myötäilette aloittajaa, oliko se parempi tapa.
Miksi sitten vain ne, jotka ovat eri mieltä teilataan ja ne samaa mieltä olevat ovat oikeassa?
Koska tällä hetkellä kukaan ei tiedä mikä olisi ollut se oikea tai väärä menettely.
Vaan juuri spekuloidaan.
(Joka joidenkin mielestä on turhaa)