Lue keskustelun säännöt.
Kerrankin elämässäni maltoin mieleni (pettävä mies), ja nyt on koston hetki koittanut :)
23.04.2018 |
Sain tietää melkein kaksi kuukautta sitten että avomieheni on pettänyt minua. Tietääkseni vain kerran (työpaikan pikkujoulut), mutta se riittää minulle. Sain tietää kun hän oli työmatkalla, joten pakostakin asian ottaminen puheeksi venähti - onneksi, koska sain päähäni suunnitelman jonka olen nyt toteuttanut.
Tajusin saman tien tiedon saatuani, että tämä oli tässä. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Hetken mietittyäni tein näin: aloin heti etsiä uutta asuntoa, ja ihmeellisellä onnenkantamoisella eräällä puolitutulla oli vapautunut ihana asunto hyvällä paikalla. Eipä siinä mitään, nimet vuokrasopimukseen ja avaimet sain käteen parin viikon päästä. Sen jälkeen aloin pieni lasti kerrallaan siirtää tavaroitani uuteen asuntoon. Luotin siihen, että mies ei huomaa mitään, eikä hän ilmeisesti olekaan katsonut mm. vaatekaappiini tai työpöytäni laatikoihin. Olisi muuten kyllä havainnut eron entiseen. Mies on kyllä nyt ollut paljon poissa kotoa, joten se on helpottanut operaatiota huomattavasti.
Nyt mies on tämän päivän ja huomisen työreissulla, joten itse otin vapaapäivän ja kuljetin uuteen asuntooni isommat tavarat ja ne harvat huonekalut, jotka ovat minun ja jotka vielä haluan pitää. Viimeisellä reissulla entiseen kotiin jätin avaimen eteiseen. Nyt on muutto valmis, ja olo on aivan ihana. Toisaalta vähän kauhistuttaakin: mies sai tasan tarkkaan mitä ansaitsi, mutta onkohan ihan normaalia että oloni on näin kylmä, ja että saan näin suunnattomasti nautintoa siitä, että mies tulee palatessaan hämmästymään niin suuresti? Luonnollisesti en aio mm. vastata puheluihin tai viesteihin, eikä mies voi tietää mihin olen häipynyt. Syyn varmaan arvaa kyllä.
Joskus elämä näköjään voi olla kuin Salkkareista. Itse tämän draaman kehittelin, mutta näin minä nyt halusin tehdä, lapsellista tai ei :) Ei minua oikeastaan ollenkaan olisi kiinnostanutkaan puhua asiasta. Itse pettäminen on 100% varmaa, joten miksi kuuntelisin 1) huonoja tekosyitä ja valheita, tai 2) itkua ja anteeksi anelemista.
Kommentit (1155)
Miksi neuvo asiallisesta keskustelusta halutaan muuttaa neuvoksi "vatvominen, jauhaminen ja jankkaaminen"?
En tarkoita tällä nyt tätä henkilöä, joka itse tunnusti jauhavansa ja jankkaavansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huuli pyöreänä luen näitä kaavailuja joissa ap sanoo että haluan erota ja mies sanoo että okei eikä synny minkäänlaista konfliktia tai välienselvittelyä tai asian vatkaamista.
Joo ja minä luen huuli pyöreänä, kun porukka täällä tivaa, että kyllä olisi pitänyt ilmoittaa ja keskustella ja jeesusjeesus. Missähän nämä jeesukset tosielämässä oikein lymyävät? :D
Mitenhän olisi vaikka onnellisissa parisuhteissa?
Ehkä juuri nyt. Mutta kun eron hetki tulee, nekään erot eivät ole mitään prinsessa Ruususen keskustelueroja.
Vierailija kirjoitti:
Minua on petetty ja tiedän miltä se tuntuu.
Mutta en ole ajatellut, että se pettäjä olisi 100 % yksin syyllinen. Ja että kuitenkin olisi hyväksi miettiä tai ottaa selville mikä on suhteemme tila kun pettäminen tuli ajankohtaiseksi ja julki. Olenko itsekin jotenkin "laiminlyönyt" suhdetta.
Että ymmärtäisin itseäni ja käytöstäni tässä suhteessa paremmin sekä seuraavissa suhteissa. Etten ajattelisi tai kuvittelisi olevani täydellinen ja virheetön jatkamaan siitä vaan ja ehkä toimimalla samalla tavalla.
Pettämiseen mies on itse vastuullinen, mutta joku osuus minullakin, tavallaan ehkä, siihen on ollut. Vaihtoehtoja on, tai myös voi yhdistelmiä eri osioista. Puhun nyt lapsettomasta suhteesta.
A: mies on sen tyyppinen, että on heikko naisiin. (tähän ei paljonkaan voi toinen vaikuttaa)
B: suhteemme on ollut sellainen, että, emme ole huomioineet tarpeeksi toisiamme, eli pidämme toisiamme itsestäänselvyytenä.
C: Olemme käsittäneet väärin toisiamme ja sanomisiamme ja emme ole tajunneet tai puhuneet siitä keskenämme.
D: Olemme/olen liikaa olettaneet asioita.
E: Seksi ei toimi tai jompikumpi on kyllästynyt, mutta siitä ei ole puhuttu.
F: Suhde vain on tullut tiensä päähän, kumpikaan ei ole "syyllinen". Asiaa ei vain ole otettu pöydälle.
G, H, I....jne
Jos esimerkiksi tajuaisin, että olen vahvasti "olettaja", niin hyvä kun se tuli nyt puhutuksi. Saatan huomata ja hyvässä lykyssä välttää sitä seuraavssa suhteessa. Ainakin nyt tiedostan "heikkouteni".
Jos "virheeni on "päällepuhuminen, inttäminen ja viimeisen sanan sanominen", niin sekin on asia, mikä ei seuraavassa suhteessa ole hyvä, osaan varoa, ainakin jonkin verran tämän toistamista. Tai olen ainakin tietoinen, että se ei ehkä kuitenkaan ole hyvä juttu.
Jne...
Tämä on siis minun näkökantani, en halua tulevaisuudessa jatkaa parisuhdetta heikentävää toimintaani, mutta en ole ollut siitä tarpeeksi tietoinen.
Miehen asia on eron jälkeen itse pohtia omia toimintamallejaan jatkossa, se ei ole minun päänsärkyni enää.
Ihan sama ajatus minulla. Kolme eroa ja ensimmäisestä avoliitosta lähdin keskustelematta kun olin loukkaantunut pettämisestä, asia vaivasi pitkään. Kahdesta seuraavasta seurustelusuhteesta niin toisesta lähdin vain kertomalla miksi en halua jatkaa ja toinen loppui yhteisellä keskustelulla. Yhteisesti lopetetusta jäi tietenkin vähän parempi mieli. Kaikissa näissä eroissa syy oli loppujen lopuksi se, ettemme olleetkaan sopivat toisillemme, kaipasin jotain muuta.
Nyt olen ollut avioliitossa useamman vuoden ja olemme toisillemme sopivat. Keskustellaan eikä oleteta. Kaikki on paremmalla pohjalla mutta rakennetaan ymmärrystä ja samalla luottamusta joka päivä, sanotaan sitä rakkaudeksi ;)
Jos korjaisin jotain niin aikaisemmissa liitoissa olisin keskustelulla ymmärtänyt meitä paremmin, olisin lähtenyt aikaisemmin kun suhde oli jo osittain ei niin hyvä tai ei vastannut mikä oli haaveeni elämän suuresta rakkaudesta ja sitten olisin keskustellut miksi nyt päätän lähteä. Ollaan kuitenkin lähdetty yhteiselle matkalle niin siinä kohtaa syntyy velvollisuuksia kommunikoida. Vaikka toinen pettäisi ja jäisi siitä vasta sattumien kautta kiinni. Ihan itseni vuoksi, haluan selkeyttä elämääni ja olen kissa vieköön tehnyt töitäkin sen eteen.
Törkeä temppu mieheltäsi.
Toivottavasti saat elämäsi kuntoon ja toivut mahd. pian. Selvästi olet jo hyvässä vauhdissa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi neuvo asiallisesta keskustelusta halutaan muuttaa neuvoksi "vatvominen, jauhaminen ja jankkaaminen"?
En tarkoita tällä nyt tätä henkilöä, joka itse tunnusti jauhavansa ja jankkaavansa.
Minä sen tunnustin, ja itse tällä haluan ainakin karrikoida sitä, että joo, kyllähän minä voin nössönä keskustella ja kuunnella. Pinnaa riittää, puhutaan vaikka koko yö. Jauhaa tappiin asti, että miksikäs sitä nyt petettiin ja analysoida tilannetta. MUTTA: elämässäni olen muissa tilanteissa todennut, että muilla ihmisillä ei ole samanlaista mielenkiintoa ruotia asioita yhtä perinpohjaisesti eikä kykyä tai halua vastailla miksi-kysymyksiin, joten sama kai se on tällainen keskustelu jättää kokonaan sitten väliin, jos vastaukset ovat luokkaa "en mä tiä", "olin kännissä" tai "kunhan vaan huvitti". Sori kyynisyyteni, mutta laatukeskustelijat ilman pienintäkään riidanhalua ovat harvassa tässä maassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huuli pyöreänä luen näitä kaavailuja joissa ap sanoo että haluan erota ja mies sanoo että okei eikä synny minkäänlaista konfliktia tai välienselvittelyä tai asian vatkaamista.
Miksi sinä pelkäät konfliktia tai välienselvittelyä tai asian vatkaamista? Ne kuuluu elämään, ihmissuhteisiin ja niiden jälkeen elämä jatkuu.
Niin, ensin mies pettää, sitten naisella on vielä velvollisuus kuunnella kaikki loukkaukset ja miehen pahan olon purkaukset joista ei ole mitään takeita että sieltä tulee jotain "totuutta". Hyvässä lykyssä ne jää pitkäksi aikaa painamaan mieltä. Siitähän siinä vatvomisessa on aina enemmän tai vähemmän kyse, että jompi kumpi osapuoli haluaa purkaa pahaa oloaan ja/tai painostaa jatkamaan. Sori, jos petät menetät oikeuden tuohon. Ap ei selvästi ole kiinnostunut kummastakaan. Älä petä.
Näin juuri! En enempää voisi olla samaa mieltä. Kaikki valinnat on tehty jo pettäessä, ja kaikki oikeudet menetetty sen myötä. Jotain voi saada, ja jos ei saakaan, on turha enää itkeä. Kaikki on toisen hyväntahtoisuudesta kiinni.
Itse siis olen juuri niitä, jotka keskustelevat ja jauhavat ja jankkaavat eikä se johda mihinkään. Siksi ihailen tällä kerralla tätä ap:n tyyliä.
Se keskustelu tehdään ennen eroa niin jos sinä "keskustelet ja jauhat ja jankkaat" parisuhteessasi niin ei hyvä tule. Kokeile muuttaa tyyliäsi. Jätä ensin pois jankkaaminen ja sitten jauhaminen.
Tässä puhuttiin nyt kuitenkin kai nimenomaan siitä erokeskustelusta.
No eipä oikeastaan, se on mennyt tässä pitkässä ketjussa jo sekaisin. Itse olen sitä mieltä että keskustelut tehdään ennen eroa mutta eropäätöksestä täytyy kumppania informoida. Harva on samaa mieltä eron syistä niin keskustelu vaatii taitoa ja malttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi neuvo asiallisesta keskustelusta halutaan muuttaa neuvoksi "vatvominen, jauhaminen ja jankkaaminen"?
En tarkoita tällä nyt tätä henkilöä, joka itse tunnusti jauhavansa ja jankkaavansa.
Minä sen tunnustin, ja itse tällä haluan ainakin karrikoida sitä, että joo, kyllähän minä voin nössönä keskustella ja kuunnella. Pinnaa riittää, puhutaan vaikka koko yö. Jauhaa tappiin asti, että miksikäs sitä nyt petettiin ja analysoida tilannetta. MUTTA: elämässäni olen muissa tilanteissa todennut, että muilla ihmisillä ei ole samanlaista mielenkiintoa ruotia asioita yhtä perinpohjaisesti eikä kykyä tai halua vastailla miksi-kysymyksiin, joten sama kai se on tällainen keskustelu jättää kokonaan sitten väliin, jos vastaukset ovat luokkaa "en mä tiä", "olin kännissä" tai "kunhan vaan huvitti". Sori kyynisyyteni, mutta laatukeskustelijat ilman pienintäkään riidanhalua ovat harvassa tässä maassa.
No onhan tuokin syy, pettäjä ei ymmärrä motiivejaan, tunne itseään, oli kännissä ja kontrolli petti, tai luopui kontrollista, halusi lisää seksikumppaneita. Tuo on paras taso tuon tyypin keskustelulle mutta onhan tuossa syyt. Hänen syynsä, pettäminen on valinta ja syy ei ole petetyn. Ei kannata analysoida asioita puhki, ei keskustelun tasoa ole missään määritelty. Mutta olet kuullut kumppanisi käsityksen tilanteesta, kai sekin on jotain.
Nainen: Minä halusin jo viedä suhdettamme eteenpäin, kehittyä pariskuntana, perustaa perheen ja olin siihen valmis mutta sitten Arto petti minua ja en enää ollut valmis panostamaan meidän suhteeseen samalla lailla. Luottamus meni ja sen mukana kaikki.
Mies: en mä tiä.
Käsi sydämelle: Olet ihan itse valinnut kumppanisi, että voitko loppujen lopuksi syyttää idiootti-Artoa ettei teidän keskustelut ole kovinkaan kummosia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huuli pyöreänä luen näitä kaavailuja joissa ap sanoo että haluan erota ja mies sanoo että okei eikä synny minkäänlaista konfliktia tai välienselvittelyä tai asian vatkaamista.
Joo ja minä luen huuli pyöreänä, kun porukka täällä tivaa, että kyllä olisi pitänyt ilmoittaa ja keskustella ja jeesusjeesus. Missähän nämä jeesukset tosielämässä oikein lymyävät? :D
Mitenhän olisi vaikka onnellisissa parisuhteissa?
Ehkä juuri nyt. Mutta kun eron hetki tulee, nekään erot eivät ole mitään prinsessa Ruususen keskustelueroja.
No ei niin, minä en sulje silmiäni ja nuku sadan vuoden unta parisuhteen aikana. En usko satuihin.
Tietysti asiallinen keskustelu ei toimi jos toisena osapuolena on normaaliin keskustelutasoon kykenemätän ihminen. Silloin ei toimi mikään muukaan keskustelu ko. ihmisen kanssa.
Mutta se on sitten tullut jo ilmi siinä suhteessakin?
Oma asiansa on silloin itse miettiä miksi ihmeessä on ollut vuosia ihmisen kanssa joka ei kykene aikuiseen ja järjelliseen kommunikointiin?
Vaikka tämänkaltainen mies sitten kännipäissään pettäisikin, niin tuskin silloin on enää tarvetta kostamiseen. Tunteet ovat jo niin laimeita muutenkin?
Ja miksi aluanalkaen on valinnut tämän kumppanikseen? Silloin onkin hyvä kohta miettiä miksi hakee tämäntyyppistä miestä ja miettiä voisiko jotain omaa toimintaansa muuttaa seuraavaa kumppania valitessa. Ellei halua asian näin jatkossakin olevan.
Olen olettanut siis, että aloittajan vastapuoli on kutakuinkin samaa tasoa kuin itsekin, ja pystyy sanomaan muutakin kuin "emmätie".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huuli pyöreänä luen näitä kaavailuja joissa ap sanoo että haluan erota ja mies sanoo että okei eikä synny minkäänlaista konfliktia tai välienselvittelyä tai asian vatkaamista.
Joo ja minä luen huuli pyöreänä, kun porukka täällä tivaa, että kyllä olisi pitänyt ilmoittaa ja keskustella ja jeesusjeesus. Missähän nämä jeesukset tosielämässä oikein lymyävät? :D
Mitenhän olisi vaikka onnellisissa parisuhteissa?
Missä sellaisia on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huuli pyöreänä luen näitä kaavailuja joissa ap sanoo että haluan erota ja mies sanoo että okei eikä synny minkäänlaista konfliktia tai välienselvittelyä tai asian vatkaamista.
Joo ja minä luen huuli pyöreänä, kun porukka täällä tivaa, että kyllä olisi pitänyt ilmoittaa ja keskustella ja jeesusjeesus. Missähän nämä jeesukset tosielämässä oikein lymyävät? :D
Mitenhän olisi vaikka onnellisissa parisuhteissa?
Missä sellaisia on?
Meidän kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi neuvo asiallisesta keskustelusta halutaan muuttaa neuvoksi "vatvominen, jauhaminen ja jankkaaminen"?
En tarkoita tällä nyt tätä henkilöä, joka itse tunnusti jauhavansa ja jankkaavansa.
Minä sen tunnustin, ja itse tällä haluan ainakin karrikoida sitä, että joo, kyllähän minä voin nössönä keskustella ja kuunnella. Pinnaa riittää, puhutaan vaikka koko yö. Jauhaa tappiin asti, että miksikäs sitä nyt petettiin ja analysoida tilannetta. MUTTA: elämässäni olen muissa tilanteissa todennut, että muilla ihmisillä ei ole samanlaista mielenkiintoa ruotia asioita yhtä perinpohjaisesti eikä kykyä tai halua vastailla miksi-kysymyksiin, joten sama kai se on tällainen keskustelu jättää kokonaan sitten väliin, jos vastaukset ovat luokkaa "en mä tiä", "olin kännissä" tai "kunhan vaan huvitti". Sori kyynisyyteni, mutta laatukeskustelijat ilman pienintäkään riidanhalua ovat harvassa tässä maassa.
No onhan tuokin syy, pettäjä ei ymmärrä motiivejaan, tunne itseään, oli kännissä ja kontrolli petti, tai luopui kontrollista, halusi lisää seksikumppaneita. Tuo on paras taso tuon tyypin keskustelulle mutta onhan tuossa syyt. Hänen syynsä, pettäminen on valinta ja syy ei ole petetyn. Ei kannata analysoida asioita puhki, ei keskustelun tasoa ole missään määritelty. Mutta olet kuullut kumppanisi käsityksen tilanteesta, kai sekin on jotain.
Nainen: Minä halusin jo viedä suhdettamme eteenpäin, kehittyä pariskuntana, perustaa perheen ja olin siihen valmis mutta sitten Arto petti minua ja en enää ollut valmis panostamaan meidän suhteeseen samalla lailla. Luottamus meni ja sen mukana kaikki.
Mies: en mä tiä.Käsi sydämelle: Olet ihan itse valinnut kumppanisi, että voitko loppujen lopuksi syyttää idiootti-Artoa ettei teidän keskustelut ole kovinkaan kummosia?
Minä siis otin ihan hypoteettisen esimerkin tuossa, sillä minua ei ole tietääkseni petetty. Tällä hetkellä olen ihan sinkku. ;) Ehkä juuri siitä syystä, että minä en ole löytänyt sellaista sopivaa keskustelijaa, vaan perusmiehiä suomalaiseen tapaan.
Minua lähinnä ärsyttää ja ärsyttäisi pettämis-/erotilanteessakin tuollaiset turhanpäiväiset seliselit tai "en mä tiä" -jupinat. Sitä paitsi itse olen ainakin niin ehdoton pettämisen suhteen, ettei minulle anna oikeastaan mikään syy mikään, koska ainoastaan jokin ihan timanttinen ja järkevä "mut pakotettiin/huumattiin" -syy voisi mennä läpi. No mitenkäs usein tällaisia tulee eteen...
Olin aikoinani isommassa työpaikassa jossa oli sekä miehiä, että naisia. Melko tasapuolisesti.
Siihen aikaan oli pikkujouluja ja muita tilaisuuksia ja talon tarjoilut melko runsaita.
Suurin osa oli parisuhteessa, tavalla tai toisella.
Sanon vaan, että jos niissä juhlissa tms. tapahtunut jokainen pettäminen, kerta- tai vaki- olisi johtanut tunnustamiseen ja sitä kautta eroon, niin harvassapa ne pariskunnat olisi, jotka nyt kaupungilla edelleen kävelevät yhdessä. Ihan tyytyväisenä, ainakin ulkoisesti.
Ja ihmeellisintä oli, että usein juuri ne harmaimmat hiirulaiset olivat innokkaimpia, eikä ne ulospäinsuuntautuvat ja rempseät. He saattoivat olla hyvinkin kiltisti.
Kertapettäminen on yleisempää kuin uskottekaan, en sitä puolusta, mutta näin vaan on. Silti sen ei ole tarkoituskaan päätyä eroon. Ainakin silloin.
Eikä tunnustamiseen. Kirjoittamaton sääntö oli ainakin siellä työpaikassa, että se kaikki mitä juhlissa tai muissa vastaavissa nähtiin tai kuultiin jäi sinne seinien sisälle.
En tiedä saiko joku asianomainen joskus tietää, mutta harva kuitenkin erosi, ja usein ehkä muista syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yksi heistä, joka on ollut keskustelun kannalla mutta tarkennetaan.
Olen sen kannalla, että on raukkamaista tehdä KOSTOKSI lähtöä SALASSA 2 kk ja yhtenä päivänä vain häipyä. Ja hykerrellä, että ähäkutti siitäpä sait.
Mieluummin lähtijä sanoo suoraan puolisolleen, että on lähdössä. Sanoo syynkin, että tietää pettämisestä eikä hyväksy asiaa, siksi haluaa erota. That's it. Minusta tuo riittää suhteen lopettamiseksi ja siitä jää pois KOSTO ja SALAKÄHMÄISYYS. Mikä reaktiona tai moraalikäsityksenä tai elämänarvona on paska idea.
Ei, minua ei nyt kiinnosta onko ap:n mies salalähmäinen, kyllä hän on ja pettäjä ja luuseri jne. Otan vain kantaa mikä on hyvä tapa erota, en tähän eron syyhyn. Kumpi on oikeassa tai pahempi tai sitä rataa.
Sitten av-keskustelu kääntyi aiheeseen erokeskustelu, ettei ole ap:n velvollisuus käydä keskusteluita tai aloittaa keskustelua ja keskustelu blaa blaa blaa blaa. No olikohan tästä edes kysymys alunperin vai käsittikö osa vain sen niin.
Minusta Erokeskustelut on parempi käydä ennen eroa, nyt ne voi olla hyödytöntä käydä kun asia on kipeä, tuore tai ei olla koskaan samaa mieltä eron syistä. Ja ne tosiaan voi mennä riidoiksi ja keskustelu vaatii taitoa ja tahtoa. Ei onnistu kaikilta.
En minä ollut vaatimassa ap:lta erokeskustelua.
MUTTA Minusta pitää kertoa puolisolle, että haluaa erota ja on jättämässä, muuttamassa. Tämä on must. Minusta kostaminen ja salakähmäisyys on tässä turhaa. Riittää ihan ilmoitusluonteinen asian tiedoksi saattaminen.
(Se, että telkkari ja isommat huonekalut häviää yhteisestä kodista ei ole se suositeltava tapa millä asiat hoidetaan.)
Täydellisessä maailmassa varmaan näin. Tai toisaalta, onko se kovin täydellistä, jos toinen perseilee ja toinen on silti jeesus.
Niinpä, siitäpä sai. Niin makaa kuin petaa. Mites paljon se mies kertoi siitä pettämisestään toiselle? Ei kertonut. Joo, toisen tasolle ei varmasti tarvitsisi mennä. Mutta joskus toisaalta on tervehenkistä toimia täsmälleen yhtä nilkillä tavalla, koska toinen ei sen enempää tunnu ansaitsevan eikä osaa arvostaa sitä muuta.
Kuinka huonot vuorovaikutustaidot sinulla itselläsi on kun pidät täydellisenä maailmana sitä, että kertoo puolisolle haluavansa erota ja että jättää hänet ja muuttaa pois? Onko tässä jotain erityisen haastavaa?
Täsmälleen yhtä nilkillä tavalla toimiminen taas olisi kostopettäminen, eikö vaan?
Arvelen, että tuossa suhteessa oli haasteita kommunikoinnin kanssa.
Minä pidän täydellisenä maailmana sitä, että aina koitetaan tehdä millin päälle kaikki. Ainoa vaan, että illuusio vähän kärsii, kun tästä tulee yhden miehen/naisen show, eikä kyse ole molemminpuolisesta kuviosta.
Yhtä nilkillä tavalla toimiminen olisi sitä, että toinen maistaa vähän omaa lääkettään. Kosto, no jaa, mutta olisihan hänkin voinut miettiä hieman toisen tunteita, ennen kuin työntää heppinsä jonnekin kuraojaan. Ja olisi tosiaan voinut avata suunsa kertoakseen asiasta. Ei se ole pettämistä, jos poistuu omasta kodistaan eikä vain tule sinne enää takaisin. Tuota ennen toinen on rikkonut jo yhteistä sopimusta, joten lieneekö siinä enää kauheasti tarvetta Kunnollisille Jäähyväispuheille. Jos niihin joku hyvä ihminen vaivautuu, niin ihan hienoa, mutta hyvällä omallatunnolla voi olla, jos ei vaivaudu.
Mitä sinä selität? Ei pettäminen olekaan sama kuin oven avaus, lähtee kodistaan palaamatta koskaan - ei kai kukaan niin ole luullutkaan. Pettämistapahtuma menee ilmeisesti ilman alushousuja ja kotoa taas ei yleensä lähdetä perse paljaana? Eikä tässä haeta joulurauhan julistusta, ei tarvita ehdottamaasi "Kunnollisia Jäähyväispuheita".
Tähän viiteen sekkaan pitäisi nähdä vaivaa jos on suhteeseen lähtenyt, kävi miten kävi.
Petetty nainen sanoo: "Hei me erotaan nyt, minä muutan pois". Petetty nainen lähtee.
Kaipa joillekin ihmisille tuo on liian haastavaa.
Tuossa yllä käytettiin sanaa kostopettäminen tästä naisen poistumisesta, minkä takia täsmensin, että no eipä tuo ole pettämistä.
Ei se ehkä ole liian haastavaa, mutta ei tarpeellistakaan, jos toisella ei ole pysyneet ne housut jalassa ja jumala mielessä. Tai edes puoliso mielessä. Kunnioitus ja kunnioitus. Minä varmasti kertoisinkin vastaavassa tilanteessa, mutta mielestäni melkoisen turhaa pehmoilua. Että yy, taas minä ajattelen sinua ja ajattelin ihan kertoa, jotta sinun ei tarvitse ihmetellä.
Sekoilet täysin: Sinä sanoit "Mutta joskus toisaalta on tervehenkistä toimia täsmälleen yhtä nilkillä tavalla, koska toinen ei sen enempää tunnu ansaitsevan eikä osaa arvostaa sitä muuta."
Ja minä sanoin että samalla tavalla toimiminen olisi ollut kostopettäminen.
Ja edelleen, "hei vaan minä muutan pois kotoa, me erotaan nyt" ei ole vaativa suoritus.Kyllä " hei vaan minä muutan pois kotoa, me erotaan nyt" on aina vaativa suoritus. Joskus niin vaativa ettei siihen pysty vaan jää paskaan suhteeseen. Tai sitten täytyy toimia kuin ap.
Eipä aloittajan mieskään siihen pystynyt. Miksi siis aloittajankaan pitäisi?
Sitäpä juuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi neuvo asiallisesta keskustelusta halutaan muuttaa neuvoksi "vatvominen, jauhaminen ja jankkaaminen"?
En tarkoita tällä nyt tätä henkilöä, joka itse tunnusti jauhavansa ja jankkaavansa.
Minä sen tunnustin, ja itse tällä haluan ainakin karrikoida sitä, että joo, kyllähän minä voin nössönä keskustella ja kuunnella. Pinnaa riittää, puhutaan vaikka koko yö. Jauhaa tappiin asti, että miksikäs sitä nyt petettiin ja analysoida tilannetta. MUTTA: elämässäni olen muissa tilanteissa todennut, että muilla ihmisillä ei ole samanlaista mielenkiintoa ruotia asioita yhtä perinpohjaisesti eikä kykyä tai halua vastailla miksi-kysymyksiin, joten sama kai se on tällainen keskustelu jättää kokonaan sitten väliin, jos vastaukset ovat luokkaa "en mä tiä", "olin kännissä" tai "kunhan vaan huvitti". Sori kyynisyyteni, mutta laatukeskustelijat ilman pienintäkään riidanhalua ovat harvassa tässä maassa.
No onhan tuokin syy, pettäjä ei ymmärrä motiivejaan, tunne itseään, oli kännissä ja kontrolli petti, tai luopui kontrollista, halusi lisää seksikumppaneita. Tuo on paras taso tuon tyypin keskustelulle mutta onhan tuossa syyt. Hänen syynsä, pettäminen on valinta ja syy ei ole petetyn. Ei kannata analysoida asioita puhki, ei keskustelun tasoa ole missään määritelty. Mutta olet kuullut kumppanisi käsityksen tilanteesta, kai sekin on jotain.
Nainen: Minä halusin jo viedä suhdettamme eteenpäin, kehittyä pariskuntana, perustaa perheen ja olin siihen valmis mutta sitten Arto petti minua ja en enää ollut valmis panostamaan meidän suhteeseen samalla lailla. Luottamus meni ja sen mukana kaikki.
Mies: en mä tiä.Käsi sydämelle: Olet ihan itse valinnut kumppanisi, että voitko loppujen lopuksi syyttää idiootti-Artoa ettei teidän keskustelut ole kovinkaan kummosia?
Minä siis otin ihan hypoteettisen esimerkin tuossa, sillä minua ei ole tietääkseni petetty. Tällä hetkellä olen ihan sinkku. ;) Ehkä juuri siitä syystä, että minä en ole löytänyt sellaista sopivaa keskustelijaa, vaan perusmiehiä suomalaiseen tapaan.
Minua lähinnä ärsyttää ja ärsyttäisi pettämis-/erotilanteessakin tuollaiset turhanpäiväiset seliselit tai "en mä tiä" -jupinat. Sitä paitsi itse olen ainakin niin ehdoton pettämisen suhteen, ettei minulle anna oikeastaan mikään syy mikään, koska ainoastaan jokin ihan timanttinen ja järkevä "mut pakotettiin/huumattiin" -syy voisi mennä läpi. No mitenkäs usein tällaisia tulee eteen...
Kun tajuaa tulleensa petetyksi niin miehessä ärsyttää ihan kaikki, seliselit ja jupinat, väpättävät nenäkarvat ja ne uudet valkoiset kepeän pettäjän keväthuumakengät. Vaikka se mies näyttäisi Brad Pittile ja puhuisi hunajaa niin se mies ärsyttää. Ja ei pettämisellä ole mitään järkevää syytä.
Pettämisen aiheuttamasta ärsytyksestä ei pääse eroon kuin ajan kanssa, miehestä pääsee eroon nopeammin. Mutta (asiallinen) keskustelu miten nyt tehdään on käytävä. Käytännön asiat järjestettävä, sovittava ja kerrottava. Ihmiset eivät ole ajatuksenlukijoita.
Keskustelupalstalla kaikki kiroavat feidaajia tyyliin: "Onko liikaa vaatia ihmiseltä, että laittaisi tekstarin, jos ei uskalla soittaa tai sanoa kasvokkain, että ohi on, ei kiinnosta."
Mitä jos feidaaja onkin puoliso, eihän se muuta asiaa. Jos feidauksen syy on pettäminen, eihän sekään muuta asiaa. Eroon on syyt mutta itse ero täytyy kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisille se on vain niin tärkeää olla oikeassa kuin olla onnellinen. En tarkoita pettämistä vaan miten siihen suhtautuu, käsittelee asian ja pääsee yli. Sitten ihmetellään että samat ongelmat vain toistuu seuraavissa suhteissa.
Jos et osaa kommunikoida niin älä lähde parisuhteeseen, ole mieluummin yksin ja opettele tuntemaan itsesi.
Tunnen surua, täällä halutaan niin paljon olla oikeassa, että laitetaan pettäminen petetyn syyksi ja oletetaan häntä petettävän uudestaan, sen olevan jopa todennäköistä ja hänen vika. Joten kehotetaan pysymään yksin (=ei ansaitse kumppania). Vain koska joku ei ole omassa elämässään toiminut, kuten kirjoittajat edellyttävät korkeassa moraalissaan. Menkää itseenne ja miettikää, näettekö nyt metsää puilta.
Vai oletko sinä käsittänyt väärin? Parisuhdekriisissä tai ikävissä tilanteissa helposti toimitaan tunnekuohussa eikä ajatella selkeästi. Valitaan myös itsensä kannalta väärät valinnat. Kostaminen ja mykkäkoulu eivät koskaan ole hyviä tapoja käsitellä asioita. En ole yhdenkään parisuhteen asiantuntijan kuullut suosittelevan tällaisia tapoja. Anteeksianto hyödyttää eniten itseä niin ei tarvitse kantaa kaunaa ja painolastia läpi elämänsä. Toki anteeksianto vaatii aikaa.
Pettäminen ei voi mitenkään olla petetyn syy koska ihmiset tekevät aina omat valintansa. Mutta miksi oletat, että petetyksi tuleminen oikeuttaa kostoon? Nehän ovat molemmat vääriä asioita, kumpi on pahempi, mene ja tiedä.
Yksin olo on parempi kuin mennä suoraan toiseen suhteeseen missä toistaa samat virheet. Jos oma toimintatapa on loukattuna kosto ja keskustelun sijaan mykkäkoulu, ja konfliktien välttäminen niin kyky toimia parisuhteessa on heikko, valitettavasti.
Jos olet joutunut petetyksi, loukatuksi niin olen pahoillani puolestasi, se on ikävää. Mutta se että on tullut kohdelluksi väärin ei oikeuta tekemään väärin. Se on väärien valintojen kehä eikä johda mihinkään itselle hyvään tai terveeseen käyttäytymiseen.
Itse olen kommentoinut niin että pettäminen on väärin, myös kostaminen on väärin ja keskustelu on useimmin hyväksi kun vertaa esim. mykkäkouluun, puhumattomuuteen.
Luulen, että täällä porukalla on vaikeaa sisäistää ajatusta, että petetty olisi väärässä minkään asian suhteen. Että asiat olisivat muuta kuin mustaa ja valkoista.
Mitä jos tarina jatkuisi niin, että lähtiessään petetty ap olisi peruuttanut miehen koiran päälle ja sanonut Haa! siitäs sait petturi. Olisiko se ollut ok? Koira on parempi koska uudenkarhea maastopyörä olisi ollut niin helppo sanoa ihan oikein sille petturille. Siis mitä jos ap lähtiessään raivoissaan ja petettynä kotoaan olisi peruuttanut silmät kyynelten sumentamana miehen rakkaan, kuurosokean ja lapsirakkaan kultaisennoutajan päälle?
No aika kauas heilahti sinulla tuo esimerkki siitä että ap lähti kaikessa rauhassa huutamatta, tekemättä mitään ilkeää.
Että pysypä sinäkin asiassa.
Apn mies tietää kyllä miksi ap lähti.
Aika kova vaatimus on että ap pitäisi petetyksi tulemisensa jälkeen vielä jonkun eroseminaarin pettäjälle.
Aplla on kaikki oikeus olla loukkaantunut.
Tuskin ap on virheetön kuten ei olla kukaan. Mutta pettämistä hän ei ansaitse niin kuin emme kukaan.
Hirveesti kiinnostaakin teidän jorinat!! Tulen tänne kerran toisensa jälkeen katsomaan, onko Ap tullut kertomaan kuulumisia. Miten ärsyttävää, kun on vain tätä helkutin ulkopuolisten jauhantaa täällä.
Vierailija kirjoitti:
Hirveesti kiinnostaakin teidän jorinat!! Tulen tänne kerran toisensa jälkeen katsomaan, onko Ap tullut kertomaan kuulumisia. Miten ärsyttävää, kun on vain tätä helkutin ulkopuolisten jauhantaa täällä.
Minua ärsyttää sinun uteliaisuutesi, sosiaaliporno ja kyvyttämyys keskustella ja eniten ärsyttää turha kommenttisi koska se vie tilaa asialliselta keskustelulta.
Vierailija kirjoitti:
Hirveesti kiinnostaakin teidän jorinat!! Tulen tänne kerran toisensa jälkeen katsomaan, onko Ap tullut kertomaan kuulumisia. Miten ärsyttävää, kun on vain tätä helkutin ulkopuolisten jauhantaa täällä.
Helvettiäkö sinä siinä jännäät. Ero on tullut, siinä se - mitä odotat, sitäkö, että mies itkee ap:n perään? Tai, että ap katuu? Jos olet yhtään lukenut ketjua niin ap kertoi, että he ovat etääntyneet toisistaan, paljon viettäneet aikaa erossa toisistaan ja aika on mennyt työkiireisiin ja opiskeluun. Ero ei ole yllätys kenellekään.
Jos vuosia avoliitossa yhdessä asunut pariskunta erotessaan lähettää toisilleen pari viestiä hymiöineen niin ei siinä tunteita ole pelissä kenelläkään, mieti nyt vähän.
Tässä puhuttiin nyt kuitenkin kai nimenomaan siitä erokeskustelusta.