Kerrankin elämässäni maltoin mieleni (pettävä mies), ja nyt on koston hetki koittanut :)

Ap voisi myös itse osallistua keskusteluun.

Koska häneltä ei uutta tietoa ole tullut, niin väkisin keskustelu junnaa vanhassa.

Jos tietoa häneltä on tullut parin, kolmen viestin verran, niin niillä tiedoilla nyt sitten jatketaan, tai sitten keskustelu tyrehtyy.

Emme oikein voi itse alkaa kehitellä jutun juonta laajemmaksi ilman uutta faktaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...........

Sellaisessa yhteiskunnassa en myöskään haluaisi asua jossa kaikki mielenosoituksellisesti katkovat välejään vasemmalle ja oikealle heti kun jotain viitettä siitä että itseä on loukattu ilmaantuu. Ap taisi iskeä hyvin herkkään ytimeen kun tämä herättää näin paljon tunteita, luulen että eniten nuorilta naisilta siinä kohtaa kun pettäminen oli vielä se suurin demoni mitä saattoi kuvitella.

Jos tämä on sinun mielestäsi mielenosoituksellista, niin meille suurimmalle osalle ei. En näe pettämisestä seurannutta eroa mielenosoituksellina tekona. Ja uskon että myös meille vanhemmille naisille pettäminen on se suurin demoni, ja sitä ei vaan voi hyväksyä. Yrittää voi mutta tekee hallaa itselleen, katsokaa nyt vaikka OC-Shannonia, jäi liittoon pettäjämiehensä kanssa ja nyt on lihonut ihan muodottomaksi kun syö ja juo pahoinvointiinsa.

Suurimmalle osalle? Ap itse sanoi sitä mielenosoitukselliseksi- hän halusi osoittaa että hän tiesi pettämisestä ja erosta ennen kuin miehellä oli hajuakaan.

En ole ihan varma puhutko tv-sarjasta tässä yhteydessä tehdäksesi itsesi epäuskottavaksi vai onko kyseessä vitsi. Tämä on hyvin suurella todennäköisyydellä keksitty juttu, mutta keskustelun oletin olevan reaalielämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiltä hyvin ehdottomilta ap-faneilta kysyisin, tarviiko tähän siis sen että on harrastettu seksiä toisen kanssa, vai riittääkö esim. suutelu pikkujouluissa kännissä kollegan kanssa kommandopoistumiseen? Entäs jos tekstiviestit joita löydät ovat vihjaavia, mutteivat suoraan paljasta seksiä olleen, pitääkö silloin kysyä?

Oma mielipiteeni on että kyseessä on vain yksi selviytymysstrategia muiden joukossa, siis sen petetyn, eikä sen enempää tai vähempää. Se että toinen ihminen muuttuisi yhdentekeväksi sillä sekunnilla kun tekee jotain epätoivottua on tosin toiveajattelua. Viha on se tunne mikä silloin jyllää, ja saa jyllätäkin koska sitä tarvitaan irtautumaan itselle vahingollisista tilanteista. Ihmiset vaan tuppaavat käsittelemään vihaansa eri tavoin, ja kaikille tulee myös ne myöhemmät vaiheet eteen ennen kuin voi/kannattaa jatkaa eteenpäin.

Sellaisessa yhteiskunnassa en myöskään haluaisi asua jossa kaikki mielenosoituksellisesti katkovat välejään vasemmalle ja oikealle heti kun jotain viitettä siitä että itseä on loukattu ilmaantuu. Ap taisi iskeä hyvin herkkään ytimeen kun tämä herättää näin paljon tunteita, luulen että eniten nuorilta naisilta siinä kohtaa kun pettäminen oli vielä se suurin demoni mitä saattoi kuvitella.

Olen jo lähellä eläkeikää ja olen muuttunut ehdottomammaksi tässä pettämisasiassa.

Kyseessä ei ole niinkään moraali eikä pettäminen ole sinänsä mikään demoni.

Kyseessä on se että suhteen pitää antaa enemmän kuin se ottaa.

Kun lapset on kasvatettu ja tulen taloudellisesti toimeen omillani, ei ole tämän tyyppisiä syitä pysyä yhdessä.

Haluan olla suhteessani huoleton ja luottaa siihen että mihin tahansa mies meneekin , hän tulee sovitusti kotiin eikä ole salaisuuksia eikä aihetta pelkäämiseen.

Haluan arvostaa miestäni enkä halveksia. Jos tietäisin että hän käy vieraissa ,en pystyisi olemaan v*******matta. Sitä en missään nimessä halua.

Eli se on kerrasta poikki koska rauha ja harmonia omassa kodissani on äärimmäisen tärkeää nykyään.

Tämä selvä, mutta ymmärtänet että kirjoituksestasi kuultaa enemmänkin vuosikymmenten epäireiluksi kokemasi kohtelu, kuin pelkkä uskottomuus.

Nuorena se kaikki helpommin kulminoituu siihen, ainakin oma kokemukseni mukaan. Poikkeuksiakin tietysti on.

Kyllähän vuosikymmeniin mahtuu kaikenlaista, pettämistä en ole koskaan edes epäillyt saati saanut mitään konkreettista vihiä.

En koe tulleeni kohdelluksi epäreilusti , päinvastoin, mutta nuoruuden symbioosi on kyllä vaihtunut kahden todella itsenäisen ihmisen rinnakkaineloon ja se itseasiassa on aika vaativaa. Erot ovat yleistyneet kovasti juuri ikäluokassani ja ymmärrän sen hyvin. Kaikki " pakot" pysyä yhdessä ovat poistuneet eikä toista tarvitse enää pönkittämään mitään. Eli jäljelle jää ainoastaan se että on hyvä olla yhdessä.

Pettäminen ei tuohon sovi varsinkin kun yksin eläminen on erittäin hyvä vaihtoehto myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiltä hyvin ehdottomilta ap-faneilta kysyisin, tarviiko tähän siis sen että on harrastettu seksiä toisen kanssa, vai riittääkö esim. suutelu pikkujouluissa kännissä kollegan kanssa kommandopoistumiseen? Entäs jos tekstiviestit joita löydät ovat vihjaavia, mutteivat suoraan paljasta seksiä olleen, pitääkö silloin kysyä?

Oma mielipiteeni on että kyseessä on vain yksi selviytymysstrategia muiden joukossa, siis sen petetyn, eikä sen enempää tai vähempää. Se että toinen ihminen muuttuisi yhdentekeväksi sillä sekunnilla kun tekee jotain epätoivottua on tosin toiveajattelua. Viha on se tunne mikä silloin jyllää, ja saa jyllätäkin koska sitä tarvitaan irtautumaan itselle vahingollisista tilanteista. Ihmiset vaan tuppaavat käsittelemään vihaansa eri tavoin, ja kaikille tulee myös ne myöhemmät vaiheet eteen ennen kuin voi/kannattaa jatkaa eteenpäin.

Sellaisessa yhteiskunnassa en myöskään haluaisi asua jossa kaikki mielenosoituksellisesti katkovat välejään vasemmalle ja oikealle heti kun jotain viitettä siitä että itseä on loukattu ilmaantuu. Ap taisi iskeä hyvin herkkään ytimeen kun tämä herättää näin paljon tunteita, luulen että eniten nuorilta naisilta siinä kohtaa kun pettäminen oli vielä se suurin demoni mitä saattoi kuvitella.

Olen jo lähellä eläkeikää ja olen muuttunut ehdottomammaksi tässä pettämisasiassa.

Kyseessä ei ole niinkään moraali eikä pettäminen ole sinänsä mikään demoni.

Kyseessä on se että suhteen pitää antaa enemmän kuin se ottaa.

Kun lapset on kasvatettu ja tulen taloudellisesti toimeen omillani, ei ole tämän tyyppisiä syitä pysyä yhdessä.

Haluan olla suhteessani huoleton ja luottaa siihen että mihin tahansa mies meneekin , hän tulee sovitusti kotiin eikä ole salaisuuksia eikä aihetta pelkäämiseen.

Haluan arvostaa miestäni enkä halveksia. Jos tietäisin että hän käy vieraissa ,en pystyisi olemaan v*******matta. Sitä en missään nimessä halua.

Eli se on kerrasta poikki koska rauha ja harmonia omassa kodissani on äärimmäisen tärkeää nykyään.

Tämä selvä, mutta ymmärtänet että kirjoituksestasi kuultaa enemmänkin vuosikymmenten epäireiluksi kokemasi kohtelu, kuin pelkkä uskottomuus.

Nuorena se kaikki helpommin kulminoituu siihen, ainakin oma kokemukseni mukaan. Poikkeuksiakin tietysti on.

Kyllähän vuosikymmeniin mahtuu kaikenlaista, pettämistä en ole koskaan edes epäillyt saati saanut mitään konkreettista vihiä.

En koe tulleeni kohdelluksi epäreilusti , päinvastoin, mutta nuoruuden symbioosi on kyllä vaihtunut kahden todella itsenäisen ihmisen rinnakkaineloon ja se itseasiassa on aika vaativaa. Erot ovat yleistyneet kovasti juuri ikäluokassani ja ymmärrän sen hyvin. Kaikki " pakot" pysyä yhdessä ovat poistuneet eikä toista tarvitse enää pönkittämään mitään. Eli jäljelle jää ainoastaan se että on hyvä olla yhdessä.

Pettäminen ei tuohon sovi varsinkin kun yksin eläminen on erittäin hyvä vaihtoehto myös.

Tiedätkö että on edelleen pareja jotka nauttivat toistensa seurasta? Onko se ollut koskaan rakkautta jos on perustunut yksinomaan pakkoon ja pönkittämiseen? 

Jos vuosikymmenten jälkeen yksinoleminen on hyvä vaihtoehto, onko edes tarpeellista odottaa sitä pettämistä ennen eroa. Tämä siis tosin on hyvin kaukana parista joka vasta päättää haluaako sitoutua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiltä hyvin ehdottomilta ap-faneilta kysyisin, tarviiko tähän siis sen että on harrastettu seksiä toisen kanssa, vai riittääkö esim. suutelu pikkujouluissa kännissä kollegan kanssa kommandopoistumiseen? Entäs jos tekstiviestit joita löydät ovat vihjaavia, mutteivat suoraan paljasta seksiä olleen, pitääkö silloin kysyä?

Oma mielipiteeni on että kyseessä on vain yksi selviytymysstrategia muiden joukossa, siis sen petetyn, eikä sen enempää tai vähempää. Se että toinen ihminen muuttuisi yhdentekeväksi sillä sekunnilla kun tekee jotain epätoivottua on tosin toiveajattelua. Viha on se tunne mikä silloin jyllää, ja saa jyllätäkin koska sitä tarvitaan irtautumaan itselle vahingollisista tilanteista. Ihmiset vaan tuppaavat käsittelemään vihaansa eri tavoin, ja kaikille tulee myös ne myöhemmät vaiheet eteen ennen kuin voi/kannattaa jatkaa eteenpäin.

Sellaisessa yhteiskunnassa en myöskään haluaisi asua jossa kaikki mielenosoituksellisesti katkovat välejään vasemmalle ja oikealle heti kun jotain viitettä siitä että itseä on loukattu ilmaantuu. Ap taisi iskeä hyvin herkkään ytimeen kun tämä herättää näin paljon tunteita, luulen että eniten nuorilta naisilta siinä kohtaa kun pettäminen oli vielä se suurin demoni mitä saattoi kuvitella.

Olen jo lähellä eläkeikää ja olen muuttunut ehdottomammaksi tässä pettämisasiassa.

Kyseessä ei ole niinkään moraali eikä pettäminen ole sinänsä mikään demoni.

Kyseessä on se että suhteen pitää antaa enemmän kuin se ottaa.

Kun lapset on kasvatettu ja tulen taloudellisesti toimeen omillani, ei ole tämän tyyppisiä syitä pysyä yhdessä.

Haluan olla suhteessani huoleton ja luottaa siihen että mihin tahansa mies meneekin , hän tulee sovitusti kotiin eikä ole salaisuuksia eikä aihetta pelkäämiseen.

Haluan arvostaa miestäni enkä halveksia. Jos tietäisin että hän käy vieraissa ,en pystyisi olemaan v*******matta. Sitä en missään nimessä halua.

Eli se on kerrasta poikki koska rauha ja harmonia omassa kodissani on äärimmäisen tärkeää nykyään.

Tämä selvä, mutta ymmärtänet että kirjoituksestasi kuultaa enemmänkin vuosikymmenten epäireiluksi kokemasi kohtelu, kuin pelkkä uskottomuus.

Nuorena se kaikki helpommin kulminoituu siihen, ainakin oma kokemukseni mukaan. Poikkeuksiakin tietysti on.

Kyllähän vuosikymmeniin mahtuu kaikenlaista, pettämistä en ole koskaan edes epäillyt saati saanut mitään konkreettista vihiä.

En koe tulleeni kohdelluksi epäreilusti , päinvastoin, mutta nuoruuden symbioosi on kyllä vaihtunut kahden todella itsenäisen ihmisen rinnakkaineloon ja se itseasiassa on aika vaativaa. Erot ovat yleistyneet kovasti juuri ikäluokassani ja ymmärrän sen hyvin. Kaikki " pakot" pysyä yhdessä ovat poistuneet eikä toista tarvitse enää pönkittämään mitään. Eli jäljelle jää ainoastaan se että on hyvä olla yhdessä.

Pettäminen ei tuohon sovi varsinkin kun yksin eläminen on erittäin hyvä vaihtoehto myös.

Tiedätkö että on edelleen pareja jotka nauttivat toistensa seurasta? Onko se ollut koskaan rakkautta jos on perustunut yksinomaan pakkoon ja pönkittämiseen? 

Jos vuosikymmenten jälkeen yksinoleminen on hyvä vaihtoehto, onko edes tarpeellista odottaa sitä pettämistä ennen eroa. Tämä siis tosin on hyvin kaukana parista joka vasta päättää haluaako sitoutua.

Tokihan minä sen tiedän että noita pareja on kun itse mieheni kanssa olen yksi noista.

Mutta kyllähän ihmisillä on hyvin monenlaisia motiiveja pysyä yhdessä, ei se ole niin mustavalkoista kuin esität eikä useimmiten perustu " yksinomaan" mihinkään yhteen asiaan.

Motiivien joukossa on ihan yhtä aikaa sekä " hyviä" että" huonoja".

Yhteiselo on parempaa silloin kun yksin eläminen tuntuu täysin mahdolliselta ja hyvältä vaihtoehdolta myös.

Silloin yhdessäolo ei ole sitä että yksinolo on niin pelottavaa että siitä tulee yksi yhdessä pysymisen motiivi.

On varmasti ihmisiä jotka pystyvät elää pettävän kumppanin kanssa ja säilyttää silti aidosti rakkautensa, arvostuksensa , ystävällisyytensä tätä kohtaan sekä tuntea mielenrauhaa.

Minä en kuulu heihin, en sitten tiedä olenko niin keskeneräinen edelleen vai tiedostanko rajani selkeämmin .

Sinun kirjoituksestasi saa käsityksen että vanhemmiten pettäminen hyväksytään helpommin eikä se häiritse yhdessä viihtymistä.

Uskallan epäillä tätä.

Miksi jotenkin fiilaan niin paljon ap:ta ja naamapalmuilen kaikkia näitä, jotka kuuluttavat sen keskustelun perään, asioista yhdessä sopimiseen ja ties mihin kompromissiratkaisuihin. 

Erosin itse todella riitaisista suhteesta, jossa oli pettämistä puolin jos toisin. Miehen pettäminen oli pitkäkestoisempaa, ja perustui avoimelle halveksunnalleni, joka sitä paitsi alkoi välittömästi yhteenmuuton jälkeen. Hän ei myöntänyt mitään, vaikka kaikki klassiset merkit olivat ilmassa puhelin piilottamisesta tietokoneen salaamiseen. En ole koskaan ennen nähnyt että kukaan omassa kodissaan suojaa kaikki viestimensä niin tiukasti kuin eksäni teki, voi herraisä, ja se syyllistämisen määrä oli niin valtavaa että jos kuvittelin ennen olevani teräksinen sisältä, niin hajosin niin palasiksi ja muserruin ihan täysin. 

Itkin viikkoja, pian kuukausia ja kun vuosi tuli täyteen niin oli pakko erota. En saanut koskaan vastausta kysymyksiini tai aikaiseksi sellaista keskustelua, josta olisi ollut mitään hyötyä puoleen tai toiseen, joten ihmettelen vieläkin miksi en vain lähtenyt menemään kerrasta poikki periaatteella. Sitä paitsi eksä sitten meni ja teki sen, mistä täällä aiemmin kiisteltiin vuokrasopimuksesta, eli hän irtisanoi ilman että kyseli minulta mitään ja vielä sellaiseen ajankohtaan, että se tuli mahdollisimman kalliiksi. 

Tuota irtisanomista edelsi ero, jonka tein vain naps. En päästänyt kyyneltäkään kun tajusin, että meidän on mentävä eri teille ja mitään selittelemättä aloin vain järjestellä sitä. Se, että eksän tajuttua aikeeni hän meni ominpäin irtisanomaan vuokrasopparin oli hänen tapansa reagoi tilanteeseen. Hän möykkäsi, itki, raivosi minulle viikkoja kun halusin erota ja käyttäytyi niin kummallisesti että epäilin hänellä olevan muitakin mielenterveydenongelmia, mutta voi luoja jos minulla olisi ollut muita tapoja kohdata ero kuin tuo ihme vatvominen mistä ei ollut mitään apua niin olisin kiittänyt luojaani. Ymmärrän hyvin vihapäissään tehdyn kerrasta poikki vedoksen ennemin kuin tuon, jossa kumpikaan ei voita mitään. Muserruin vain entisestään, koska eksä ei nähnyt omassa käytöksessään metsää puilta eikä tullut yhtään vastaan, vaikka se oli hän joka hakkasi seiniin jäljet ja lamput rikki kun vain tiedustelin ohimennen missä hän oli viettänyt taas yönsä. JATKUU--

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika pahalta kuulostaisi, kun uusi kumppani kertoisi, että kostin exälleni lähtemällä salaa ja puhumatta mitään.

*Kostin* ja *salaa*ja *puhumatta* ovat kaikki hälytysmerkkejä.

Miettisin mitähän hän minulle joskus kostaa, salaa tai jättää puhumatta.

Ja mitkähän mahtavat olla hänen ongelmaratkaisukeinonsa, siis onko niitä lainkaan.

Tai ovatko niin heikkoja.

Kun tässä nyt vaan perataan ap:n potentiaalia tulevaksi kumppaniksi, niin miten suhtautuisitte, jos uusi mies kertoisi, että petin, leikin kotia vielä monta kk, en aikonutkaan kertoa ja jäin kiinni, muija lähti? Niin, ei hän välttämättä edes kertoisikaan, koska pystyy salailemaan, eikä halua hälytyskellojen soivan.

Voin oikein kuvitella, miten palstailijat sitten lohduttaisivat miestä, kaikille virheitä sattuu, ymmärrän ettet kertonut satuttamisen pelossa, tiedän että olisit halunnut oikeasti olla rehellinen 😂 Ja myöhemmin ihmetellään, miten tässä nyt kävikään kalpaten, se oli se exä pahis ja kylmä ihminen.

Oletkos yksinkertainen? Ei kumpikaan tehnyt oikein, ei ap eikä petturimies. Ei näistä tarvitse valita kumpi on a) kamalampi tai b) enemmän väärässä vaan molemmat tekivät väärin. Kumpikaan ei ole parasta parisuhdemateriaalia niin ei tarvitse sinun vääntää.

No kyllähän siihen on ollut syyt, miksi ap toimi kuten toimi. Ymmärtäisin hyvin hänen toiminnan jos kertoisi pettämisestä ja salailusta. Sinä taas et halua taustoja nähdä, vaan takerrut irrallisen menettelyn, ja samalla koko ihmisen tuomitsemiseen. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, miehen teko ap:n reagointiin. Tuskin olisi noin kylmästi käyttäytynyt, jos olisi erottu "hyvissä merkeissä".

Ja ap:n ongelmanratkaisukeinoissa ei ole mitään vikaa, päinvastoin. Normaali-ihmistä funktionaalisemmin ajatteli asian ja irtautui toivottomasta tilanteesta itseään säästäen ja tehokkaasti, koska oli päätöksensä tehnyt. EIi halunnut uhrata voimavarojaan nyt yhdentekevään ihmiseen. Selviämistä saattoi jopa auttaa ajatus itsenäisesti pärjäämisestä ja tulevasta mahdollisuudesta siihen. Luottaisin tällaiseen ihmiseen ebnemmän kuin turhanjauhajiin. Täällä ihmiset eivät ymmärrä, mikä on keskeistä ja mikä lillukanvarsissa roikkumista jonkun keksityn moraalin varjolla.

Sori mutta ei. Kosto ja salailu eivät ole hyviä asioita missään muodossa ja kenellekään vaikka kuinka sulla riittää ymmärrys moiseen toimintaan. Ja puhumattomuus on myös vähän huono tapa hoitaa ihmissuhteita. Ei nämä ole kovin vaikeita asioita ymmärtää. (Ei tarvitse sinunkaan olla niin monisanainen.)

Hirveän hyvin argumentoitu :) Sinä ajattelet toisella tavalla, hivenen yksinkertaistaen asioita, mutta suurin osa näyttäisi komppaavan ap:n tapaa toimia tässä tilanteessa näissä olosuhteissa, joten "sori mutta ei" ei ole mikään yleismaailmallinen totuus, ainoastaan sinun mielipiteesi tähän asiaan.

Kysy oraakkelilta tai terapeutiltasi onko elämän tarkoitus kosto tahi salailu, onko se ihmislapselle hyväksi, tätäkö tällä kaikella haetaan - mitäpä luulet saavasi vastaukseksi?

Voi luoja. Oletko tosissasi niin yksinkertainen, että et ymmärrä, että joissain harvoissa tilanteissa tämä saattaa olla ainoa toimiva tapa jollekin henkilölle? Se ei tee kostamisesta ja salailemisesta kenellekään elämäntapaa tai tarkoita, että se olisi ylipäätään yleispätevä tapa toimia elämässä. Mutta aina ei tarvitse olla se suurempi ihminen, jos toinen on ensin ottanut salailun ja luottamuksen pettämisen toimintatavakseen.

Voi luoja itsellesi. Älä nyt veny kuin purkka. En minä kysy onko kosto ja salailu hyvä elämäntapana vaan onko se hyvä tapa tässä tapauksessa toimia. Kun sinä et voi muuttaa toista ihmistä tai vaikuttaa häneen - vain itseesi.

Mitä mieltä olet, toimiko ap oikein? Minusta ei ja ei kissa vieköön hänen petturi mieskään. Kaksi toopea siis. Ja mistä sinä tiedät, että ap:n mies on ottanut pettämisen toimintatavakseen? Oletko keskustellut hänen kanssaan? Entä jos se oli hänen elämänsä pahin ja ainutkertainen virhe?

Sun logiikka ontuu. Ja, olen nainen, en petä, olen lähtenyt suhteesta petettynä. Olen sanonut lähteväni, kertonut miksi, kuunnellut toisen näkemyksen, pitänyt keskustelun lyhyenä koska mielestäni erosta keskustellaan ennen kuin valitaan vaikka ihan toinen ihminen keskusteluun kuin oma kumppani, ja en usko että eron syistä ollaan aina samaa mieltä.

Mutta erota nyt kostamalla ja salailemalla, ei nyt sentään, se on selkärangatonta. En kehtaisi katsoa peiliin.

Ja en ole katkera, olen uudelleen naimisissa sopivamman miehen kanssa. Opin myös erossa paljon asioita, joten toinen suhteeni on parempi. Minä olen parempi, lopultakin.

Kun kerran pettää se kertoo että on ottanut pettämisen toimintatavakseen. Oliko ainutkertainen virhe? Minulle riittäisi se yksi ja ainut, se rikkoo jo luottamisen ja tappaa rakkauden, miksi jäisin odottamaan oliko ensimmäinen ja viimeinen kerta?

Väitteesi että olet parempi nyt kun keskustelit, viittaa siihen että syyllistät itseäsi pettämisestä ja olet muuttanut käytöstäsi ettei uusi miehesi pettäisi. Pettämisellä ei yleensä ole mitään tekemistä puolison käytöksen kanssa. Tässäkin tapauksessa mies todennäköisesti ryyppäsi pikkujouluissa ja antoi mielihaluilleen periksi. Ainoastaan mies voi tällaisen estää muuttamalla omaa käytöstään; jos on riski että housut tippuu humalassa, juo vähemmän ja jos ei pysty juomaan vähemmän niin pysyy vesilinjalla.

En ole kanssasi samaa mieltä, että yhdestä pettämisestä tulee toimintatapa. Enkä todellakaan syyllistä itseäni toisen tekemisistä. Olen sitä mieltä, että jokainen tekee omat valintansa ja on niistä vastuussa. Toki olen mielestäni parempi ihminen nyt kun olen oppinut kokemuksestani, oman pohdinnan ja exän kanssa keskustelun myötä ja en tee enää samoja virheitä. Kuten valitse vaikenemista kun olen loukattu, tai odota, että toinen tajuaa itse. Olen itse avoimempi nykyään.

Olen muuttanut käytöstäni siten, että en oleta vaan kysyn ja keskustelen enemmän nykyisen mieheni kanssa. Toki hän on myös erilainen, hän tuntee itsensä paremmin, hän osaa olla yksin niin hän osaa myös olla paremmin toisen kanssa. Minä en pelkää pettämistä, lähtökohta on se luottamus niin miksi pelätä turhaan.

Tuossa kohtaa kun melkein jo tiesi, että keskustelusta ei ole mitään hyötyä, sitä silti yritti löytää yhteistä säveltä. Vaan ei, sitä ei löytynyt. Vielä vuosi jälkeen päin kun pohdiskelin miksi meillä oli niin riitaisaa kaiken aikaa, ja juttelin eksän kanssa eräänä yönä, niin silloinkaan hänelle ei tullut mieleen tulla yhtään vastaan vaan ihan mielellään edelleen syyllisti minua. Keskustelumme sujui silti aikuismaisen asiallisesti, mutta puheensisältö oli vanhan toistoa. Huomattuani, että hänen kanssaan ei vain tule hullua hurskaammaksi on parempi antaa olla ja olisi ollut jo silloin kun ekan kerran hänen huutoraivareiden jälkeen piilouduin koko maailmalta. 

Kaikissa parisuhteissa on oma dynamiikkansa, ja toisiin niistä ei vain kuulu asiallinen keskustelu jossa yritettäisiin löytää yhteinen tulkinta. Kaikissa ei edes tarvitse. Uskon, että suurin osa näistä "Oletpa lapsellinen ap" kommentoijista on joko elänyt tasapainoisissa suhteissa, eläneet kauhean turvallisesti tai ovat hirveän alistettuja siellä kotonaan. Koska eniten tuollaista itsenäisen naisen proppaamista kuulin yllätysyllätys äidiltäni, joka oli alistettu olemaan miehen vallan alla. Kun hän sieltä vapautui, lakkasi samassa itsenäisten ja rohkeiden naisten haukkuminen lapselliseksi siinä samalla.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiltä hyvin ehdottomilta ap-faneilta kysyisin, tarviiko tähän siis sen että on harrastettu seksiä toisen kanssa, vai riittääkö esim. suutelu pikkujouluissa kännissä kollegan kanssa kommandopoistumiseen? Entäs jos tekstiviestit joita löydät ovat vihjaavia, mutteivat suoraan paljasta seksiä olleen, pitääkö silloin kysyä?

Oma mielipiteeni on että kyseessä on vain yksi selviytymysstrategia muiden joukossa, siis sen petetyn, eikä sen enempää tai vähempää. Se että toinen ihminen muuttuisi yhdentekeväksi sillä sekunnilla kun tekee jotain epätoivottua on tosin toiveajattelua. Viha on se tunne mikä silloin jyllää, ja saa jyllätäkin koska sitä tarvitaan irtautumaan itselle vahingollisista tilanteista. Ihmiset vaan tuppaavat käsittelemään vihaansa eri tavoin, ja kaikille tulee myös ne myöhemmät vaiheet eteen ennen kuin voi/kannattaa jatkaa eteenpäin.

Sellaisessa yhteiskunnassa en myöskään haluaisi asua jossa kaikki mielenosoituksellisesti katkovat välejään vasemmalle ja oikealle heti kun jotain viitettä siitä että itseä on loukattu ilmaantuu. Ap taisi iskeä hyvin herkkään ytimeen kun tämä herättää näin paljon tunteita, luulen että eniten nuorilta naisilta siinä kohtaa kun pettäminen oli vielä se suurin demoni mitä saattoi kuvitella.

Olen jo lähellä eläkeikää ja olen muuttunut ehdottomammaksi tässä pettämisasiassa.

Kyseessä ei ole niinkään moraali eikä pettäminen ole sinänsä mikään demoni.

Kyseessä on se että suhteen pitää antaa enemmän kuin se ottaa.

Kun lapset on kasvatettu ja tulen taloudellisesti toimeen omillani, ei ole tämän tyyppisiä syitä pysyä yhdessä.

Haluan olla suhteessani huoleton ja luottaa siihen että mihin tahansa mies meneekin , hän tulee sovitusti kotiin eikä ole salaisuuksia eikä aihetta pelkäämiseen.

Haluan arvostaa miestäni enkä halveksia. Jos tietäisin että hän käy vieraissa ,en pystyisi olemaan v*******matta. Sitä en missään nimessä halua.

Eli se on kerrasta poikki koska rauha ja harmonia omassa kodissani on äärimmäisen tärkeää nykyään.

Tämä selvä, mutta ymmärtänet että kirjoituksestasi kuultaa enemmänkin vuosikymmenten epäireiluksi kokemasi kohtelu, kuin pelkkä uskottomuus.

Nuorena se kaikki helpommin kulminoituu siihen, ainakin oma kokemukseni mukaan. Poikkeuksiakin tietysti on.

Kyllähän vuosikymmeniin mahtuu kaikenlaista, pettämistä en ole koskaan edes epäillyt saati saanut mitään konkreettista vihiä.

En koe tulleeni kohdelluksi epäreilusti , päinvastoin, mutta nuoruuden symbioosi on kyllä vaihtunut kahden todella itsenäisen ihmisen rinnakkaineloon ja se itseasiassa on aika vaativaa. Erot ovat yleistyneet kovasti juuri ikäluokassani ja ymmärrän sen hyvin. Kaikki " pakot" pysyä yhdessä ovat poistuneet eikä toista tarvitse enää pönkittämään mitään. Eli jäljelle jää ainoastaan se että on hyvä olla yhdessä.

Pettäminen ei tuohon sovi varsinkin kun yksin eläminen on erittäin hyvä vaihtoehto myös.

Pitkään yhdessä olleista pareista suuri osa on yhdessä koska eivät vain ole koskaan halunneet erota samaan aikaan. Tämä on lainaus itseäni viisaammilta.

Eroihin kuuluu lähes aina tunne siitä ettei ole ollut tarpeeksi arvostettu. Perheellisillä karrikoiden molemmat ovat yleensä kokeneet kantaneensa liikaa vastuuta taloudellisesti/kodista, muttei kumpikaan ole osannut siitä toiselle puhua ajoissa tai rakentavasti. Molempien joustavuuden pankkitili tyhjenee. Sitä voi toki sietää kunnes lapset ovat aikuisia, mittei se puhumattomuuden kulttuuri sen jälkeenkään parane.

Tässä nyt suorastaan juhlitaan sitä samaa sankaritarinana. En väitä että kenenkään parisuhde olisi noin yksinkertainen, mutta näitä kannattaa oikeasti jokaisen edes vähän miettiä sillin kun sillä on vielä väliä, jos haluaa että lapsensa saa onnellisen perheen.

No ei ole ollut kummoinen suhde, jos toinen pettää ja toinen muuttaa salaa sanaa sanomatta. 

Siihen loppui kuuden vuoden suhde. 

Turha vastata noille jankkaajille. Melkeinpä koko ketju on samaa jankkausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkein kaikki tuntemani petetyt ovat viipymättä hankkiutuneet pettäjästä eroon.

Melkein kaikki näiden pettäjät ovat jääneet ihmettelemään, että eiks voitais keskustella, hei älä ota noin vakavasti.

Pettäjä kuvittelee saavansa määritellä molempien puolesta, onko satunnaispano tai sivusuhde tärkeä vai ei. Esim. jos kännisekoilu ei ole tuottanut pettäjälle sen isompaa onnea kuin käteenveto, hänen pikku päähänsä ei mahdu, että sillä teollaan hän silti rikkoi suhteen eikä häntä enää haluta.

Hyvä! Nyt on asiantuntija paikalla!

Kuule, olenkin halunnut kysyä, mistä se pettäjä on saanut tietää, että niiden suhde on ohi?

Petetty ei ole vastuussa pettäjän kyvyttömyydestä uskollisuuteen.

Syy on pettäjän itse selvitettävä.

Joillain vain on niin sairas psyyke, että he tekevät kumppanilleen näin pahasti.

Petetty on vihoviimeinen henkilö, jonka tarvitsee jäädä syitä vatvomaan tai vielä pahempaa ymmärtämään.

Nyt vastasit ohi kysymykseni, olen ihan samaa mieltä kanssasi, että ei tarvitse jäädä vatvomaan tai ymmärtämään. Kysyin sinulta miten pettäjä saa tietää, että suhde on ohi? Miten neuvoisit pettäjää tekemään asian selväksi?

Pettäjä saa tietää, kun kumppani asuu muualla, eikä enää vastaa. Hitaammalla voi mennä hetki, mutta sehän ei ole ennenkään esim. estänyt elämistä ja muita suhteita, vaikkei heti tajuaisikaan. Jos pettäjä ei voi kohtaloaan hyväksyä, hän voi elää suhteen illuusiossa ihan vapaasti, toiseen tämä ei enää vaikuta. Toki jos on avioliitossa oltu, eropapereiden lähettäminenhän on se klassinen keino, tämäkin muuten tehdään joskus ihan ilman yhteistä keskustelua :)

No mutta kiva. Kerrotko lapsillekin sitten, että tämä on tällainen leikki? Lähdetään salaa isiltä tai äidiltä? Ei varmaan jää lapsille traumoja mutta mikäpä siinä. Yhteinen omaisuus, kuka hoitaa talon, mökin ja muun kiinteän omaisuuden myynnin? Miten kaikki kauppatilaisuudet kun toista ei saa kiinni vai luopuuko hän sitten omaisuudesta? Luopuuko hän myös huoltajuudesta vai kaappaako lapset? Miten nämä menee tällä toiminnalla kun lähdetään eikä enää vastata? Onko sinulla kokemusta?

Ajattelin lapsetonta suhdetta, täällähän on puhuttu, että se mahdollistaa tällaisen menettelyn (luojan kiitos). Lapsiperheessä jo se, että kohtelee kumppaniaan huonosti (pettää), laittaa pettäjän vielä huonompaan valoon, hänen kun tulisi ymmärtää, että teko vaikuttaa laajemminkin jos homma kosahtaa. Silloin olisi erityisen tärkeää hoitaa ero ilman kolmansia osapuolia, jolloin voidaan vielä neuvotella. Tässähän peräänkuulutetaan taas sitä, että petetyn tulee ainoana kantaa vastuu perheen hyvinvoinnista, kun toinen on ollut minä-minä. Ja käytännön asiat muutoin voi hoitaa vaikkapa asianajajan ja asuntovälittäjien avulla, kuten usein tehdään.

Ok, eli lapset muuttaa tilanteen. Jos on lapsia niin ei saa jättää puolisoa sanomatta mitään. Mutta jos ei ole lapsia niin saa jättää puolison sanomatta mitään. Liitot, joissa on lapsia niin puolisot ovat ilmeisesti sitoutuneempia toisiinsa ja samat teot arvioidaan eri tavalla. Teolla itsessään ei ole niin suurta merkitystä vaan ympäristö ratkaisee. Liitto jossa on lapsia on siis vahvempi kuin lapseton liitto. Lapsiperheessä ero ja jättäminen harkitaan, lapsettomassa perheessä ei. Ymmärsinkö oikein mitä tarkoitit?

Olen eri kenelle kirjoitit, mutta: ei mielestäni lapset muuta suhdetta siten, että sitoutuminen puolisoon olisi erilaista. Sen sijaan lapset kyllä muuttavat tilanteen siten, että samat teot arvioidaan eri tavalla.

Kuten esimerkiksi se, pettääkö vain puolisoa ja näin riskeeraa parisuhteen tulevaisuuden, vai pettääkö puolisoa ja riskeeraa koko perheen tulevaisuuden.

Liitto, jossa on lapsia ei ole automaattisesti vahvempi kuin lapseton liitto, mutta se on paljon vaikeampi purkaa.

Minä ja mieheni keskustelemme kaikesta. Jos pettamistilanne jostain syystä tulisi, keskustelisimme siitä varmasti, ja olen jopa vakuuttunut että voisin antaa anteeksi.

12 vuotta yhteiseloa...

Olen huomannut, että jos sydämensä sulkee, asettaa muurin, ja silloin on erittäin helppo olla kylmä.

En ymmärrä miksi asioista ei keskustella. Keskustelun aloitus olisi kuulunut tietenkin miehellesi.

Millä perusteella jaetaan vuorot kuka aloittaa keskustelun?

Ilmeisesti pettäjä aloittaa aina? Ja jos on riidelty niin riidan aloittaja aloittaa keskustelun? Jos molemmat ovat pettäneet niin katsotaan kalenteria kuka on pettänyt ensin niin hän aloittaa? Jos ei tiedetä mistä riita sai alkunsa niin koviten huutanut aloittaa keskustelun?

Te olette kyllä aika idiootteja.

Luontotyttö ja äiti - Hanna kirjoitti:

Minä ja mieheni keskustelemme kaikesta. Jos pettamistilanne jostain syystä tulisi, keskustelisimme siitä varmasti, ja olen jopa vakuuttunut että voisin antaa anteeksi.

12 vuotta yhteiseloa...

Olen huomannut, että jos sydämensä sulkee, asettaa muurin, ja silloin on erittäin helppo olla kylmä.

En ymmärrä miksi asioista ei keskustella. Keskustelun aloitus olisi kuulunut tietenkin miehellesi.

Niin ja lässyn lää. Tietysti miehen olisi pitänyt aloittaa, tai AP:n jo hyvissä ajoin. Itse asiassa ihan ennen suhteen aloitusta olisi pitänyt todeta, ettei tämä pari loppujen lopuksi sovi toisilleen!

Siinä sullekin jälkiviisautta.

Mutta hei, kiva että te keskustelette kaikesta pariskuntana. Niinhän sen pitäisi mennäkin.

Tarina nro jotain. Liian koruteltu teksti ja tyyli näyttää saman pakinoitsijan tuotokselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne sun tuntees jossain vaiheessa ryöpsähtää esiin. Vai etkö rakastanut miestä? Joka tapauksessa kova mimmi oot ja onnea jatkoon.

Jos, ihmisen kovuuden määrittää se, että luikkii pakoon sanomatta sanaakaan. Eikä kohtaa toista rehellisesti. Olen missannut, jotain....

Miksi pitäisi kohdata rehellisesti ihminen joka on itse käyttäytynyt erittäin epärehellisesti?

Varmaan sen takia ettei itse alennu yhtä naurettavalle tasolle niin kuin tässä tapauksessa.

Mun mielestä toi ei tee kenestäkään kovaa ihmistä vaan selkärangattoman luikertelijan.

Ihan sama onko toinen ollut epärehellinen, ei se tee omasta epärehellisyydestä yhtään hyväksyttävämpää.

Luontotyttö ja äiti - Hanna kirjoitti:

Minä ja mieheni keskustelemme kaikesta. Jos pettamistilanne jostain syystä tulisi, keskustelisimme siitä varmasti, ja olen jopa vakuuttunut että voisin antaa anteeksi.

12 vuotta yhteiseloa...

Olen huomannut, että jos sydämensä sulkee, asettaa muurin, ja silloin on erittäin helppo olla kylmä.

En ymmärrä miksi asioista ei keskustella. Keskustelun aloitus olisi kuulunut tietenkin miehellesi.

Sinä et tiedä miten reagoisit jos saisit jostain kuulla että miehesi pettää.

Se selviää vasta kun osuu kohdalle.

eiköhän miehesi lue tätä jo täältä vauvapalstalta eli tietänee syyn eroon

Täällä suositellaan käyttäytymään kuin pikkulapset.

*Mutta kun toi aloitti*.

Kun *toi* on pettänyt niin minulla on oikeus kostaa.

Turha edes muuta miettiä.

Neuvotteko omia lapsianne, että aina pitää kostaa, ei kannata keskustella tai sopia?

Ja olen eri mieltä, kun joku sanoi, että vanhemmiten tulee pettämisen suhteen jyrkemmäksi. Itse olen paljon lievempi monia asioita kohtaan joissa ennen olin hyvinkin jyrkkä. Se elämänkoulu, nääs.

Olen vanhemmiten tullut paljon armeliaammaksi niin muita kuin myös itseäni kohtaan. Enkä ollenkaan näe sitä pahana piirteenä.

Niin, ja tiedän miltä pettäminen tuntuu.