Kerrankin elämässäni maltoin mieleni (pettävä mies), ja nyt on koston hetki koittanut :)

Vierailija kirjoitti:

Onko avoparin koti vankila, kun nimitätte sieltä pois muuttamista karkaamiseksi?

Kaikesta päätellen on ollut, kun sieltä ei ole voinut lähteä avoimesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ihan ansiokas temppu ap:lta. Tuo on parempi tapa kuin saada joku draamakohtaus. Toisaalta vaikka ap olisi loukkaantunut ja surullinen - kuten hän on ainakin ollut arvatenkin - hänen ei tarvitse sitä näyttää pettäjälle. Miksi pitäisi? Se on hänen surunsa.

Nyt mies ja suhde on pesty ja detoxattu pois ja puhtaalta pöydältä on helpompi aloittaa. Tuo "salapuuha" on varmasti myös auttanut kestämään sen ensishokin, ja jotain jälkikäsittelyä voi vielä tulla myöhemmin. Tai sitten ei. Voihan olla, että ap on alitajuisesti tiennyt, ettei suhde ole toimiva ja tämä on vain tuonut sen päivänvaloon ja ero onkin _helpotus_.

Sen verran olisin tehnyt eri tavalla, että olisin jättänyt miehelle lapun pöydälle, jossa olisin kiittänyt yhteisestä ajasta ja kertonut muuttaneeni pois. Ihan sen takia, että jos mies on muuten kunnon ihminen hän voi säikähtää, että jotain on sattunut.

Olen itsekin aika varma, että tämä oma pikku projektini on pitänyt minut järjissäni viime viikkoina. Uutta aloitusta olen odottanut koko sen ajan, ja nyt se hetki on tässä.

Mietin samaa, että mahtaako hän huolestua, mutta sitten totesin että kyllä hän tajuaa mistä on kyse kun tavarani ovat poissa. Ja realistisesti, saa hän tietenkin yhteyden sukulaisiini tai ystäviini, jos niin haluaa.

Ap

Kannattaa kertoa sukulaisille, miksi lähdit, koska mies voi oikeasti olla niin urpo, ettei ymmärrä asiayhteyttä ja tekee itsestään uhrin, jolloin  sinusta leivotaan tarinan pahis.

Sillä ei kuulemma ole mitään väliä, ainakaan jos on uskominen joitakin aiempia (ei ap:n) kommentteja.

Vierailija kirjoitti:

Sain tietää melkein kaksi kuukautta sitten että avomieheni on pettänyt minua. Tietääkseni vain kerran (työpaikan pikkujoulut), mutta se riittää minulle. Sain tietää kun hän oli työmatkalla, joten pakostakin asian ottaminen puheeksi venähti - onneksi, koska sain päähäni suunnitelman jonka olen nyt toteuttanut.

Tajusin saman tien tiedon saatuani, että tämä oli tässä. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Hetken mietittyäni tein näin: aloin heti etsiä uutta asuntoa, ja ihmeellisellä onnenkantamoisella eräällä puolitutulla oli vapautunut ihana asunto hyvällä paikalla. Eipä siinä mitään, nimet vuokrasopimukseen ja avaimet sain käteen parin viikon päästä. Sen jälkeen aloin pieni lasti kerrallaan siirtää tavaroitani uuteen asuntoon. Luotin siihen, että mies ei huomaa mitään, eikä hän ilmeisesti olekaan katsonut mm. vaatekaappiini tai työpöytäni laatikoihin. Olisi muuten kyllä havainnut eron entiseen. Mies on kyllä nyt ollut paljon poissa kotoa, joten se on helpottanut operaatiota huomattavasti.

Nyt mies on tämän päivän ja huomisen työreissulla, joten itse otin vapaapäivän ja kuljetin uuteen asuntooni isommat tavarat ja ne harvat huonekalut, jotka ovat minun ja jotka vielä haluan pitää. Viimeisellä reissulla entiseen kotiin jätin avaimen eteiseen. Nyt on muutto valmis, ja olo on aivan ihana. Toisaalta vähän kauhistuttaakin: mies sai tasan tarkkaan mitä ansaitsi, mutta onkohan ihan normaalia että oloni on näin kylmä, ja että saan näin suunnattomasti nautintoa siitä, että mies tulee palatessaan hämmästymään niin suuresti? Luonnollisesti en aio mm. vastata puheluihin tai viesteihin, eikä mies voi tietää mihin olen häipynyt. Syyn varmaan arvaa kyllä.

Joskus elämä näköjään voi olla kuin Salkkareista. Itse tämän draaman kehittelin, mutta näin minä nyt halusin tehdä, lapsellista tai ei :) Ei minua oikeastaan ollenkaan olisi kiinnostanutkaan puhua asiasta. Itse pettäminen on 100% varmaa, joten miksi kuuntelisin 1) huonoja tekosyitä ja valheita, tai 2) itkua ja anteeksi anelemista.

Erään tutun mies teki oikeesti näin. Nainen oli teatterissa, mies vei tavarat uuden naisen luo sillä aikaa. Ei enää vastannut puhelimeen tai kertonut missä on. Aika järkkyä. Kenellekään ei soisi tällasta tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkein kaikki tuntemani petetyt ovat viipymättä hankkiutuneet pettäjästä eroon.

Melkein kaikki näiden pettäjät ovat jääneet ihmettelemään, että eiks voitais keskustella, hei älä ota noin vakavasti.

Pettäjä kuvittelee saavansa määritellä molempien puolesta, onko satunnaispano tai sivusuhde tärkeä vai ei. Esim. jos kännisekoilu ei ole tuottanut pettäjälle sen isompaa onnea kuin käteenveto, hänen pikku päähänsä ei mahdu, että sillä teollaan hän silti rikkoi suhteen eikä häntä enää haluta.

Hyvä! Nyt on asiantuntija paikalla!

Kuule, olenkin halunnut kysyä, mistä se pettäjä on saanut tietää, että niiden suhde on ohi?

Petetty ei ole vastuussa pettäjän kyvyttömyydestä uskollisuuteen.

Syy on pettäjän itse selvitettävä.

Joillain vain on niin sairas psyyke, että he tekevät kumppanilleen näin pahasti.

Petetty on vihoviimeinen henkilö, jonka tarvitsee jäädä syitä vatvomaan tai vielä pahempaa ymmärtämään.

Jos petetty ei ymmärrä syitä, niin sama tulee toistumaan seuraavassa suhteessa. Ja sitten jo itketäänkin, että kaikki miehet ovat samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkein kaikki tuntemani petetyt ovat viipymättä hankkiutuneet pettäjästä eroon.

Melkein kaikki näiden pettäjät ovat jääneet ihmettelemään, että eiks voitais keskustella, hei älä ota noin vakavasti.

Pettäjä kuvittelee saavansa määritellä molempien puolesta, onko satunnaispano tai sivusuhde tärkeä vai ei. Esim. jos kännisekoilu ei ole tuottanut pettäjälle sen isompaa onnea kuin käteenveto, hänen pikku päähänsä ei mahdu, että sillä teollaan hän silti rikkoi suhteen eikä häntä enää haluta.

Hyvä! Nyt on asiantuntija paikalla!

Kuule, olenkin halunnut kysyä, mistä se pettäjä on saanut tietää, että niiden suhde on ohi?

Petetty ei ole vastuussa pettäjän kyvyttömyydestä uskollisuuteen.

Syy on pettäjän itse selvitettävä.

Joillain vain on niin sairas psyyke, että he tekevät kumppanilleen näin pahasti.

Petetty on vihoviimeinen henkilö, jonka tarvitsee jäädä syitä vatvomaan tai vielä pahempaa ymmärtämään.

Nyt vastasit ohi kysymykseni, olen ihan samaa mieltä kanssasi, että ei tarvitse jäädä vatvomaan tai ymmärtämään. Kysyin sinulta miten pettäjä saa tietää, että suhde on ohi? Miten neuvoisit pettäjää tekemään asian selväksi?

Pettäjä saa tietää, kun kumppani asuu muualla, eikä enää vastaa. Hitaammalla voi mennä hetki, mutta sehän ei ole ennenkään esim. estänyt elämistä ja muita suhteita, vaikkei heti tajuaisikaan. Jos pettäjä ei voi kohtaloaan hyväksyä, hän voi elää suhteen illuusiossa ihan vapaasti, toiseen tämä ei enää vaikuta. Toki jos on avioliitossa oltu, eropapereiden lähettäminenhän on se klassinen keino, tämäkin muuten tehdään joskus ihan ilman yhteistä keskustelua :)

No mutta kiva. Kerrotko lapsillekin sitten, että tämä on tällainen leikki? Lähdetään salaa isiltä tai äidiltä? Ei varmaan jää lapsille traumoja mutta mikäpä siinä. Yhteinen omaisuus, kuka hoitaa talon, mökin ja muun kiinteän omaisuuden myynnin? Miten kaikki kauppatilaisuudet kun toista ei saa kiinni vai luopuuko hän sitten omaisuudesta? Luopuuko hän myös huoltajuudesta vai kaappaako lapset? Miten nämä menee tällä toiminnalla kun lähdetään eikä enää vastata? Onko sinulla kokemusta?

Ajattelin lapsetonta suhdetta, täällähän on puhuttu, että se mahdollistaa tällaisen menettelyn (luojan kiitos). Lapsiperheessä jo se, että kohtelee kumppaniaan huonosti (pettää), laittaa pettäjän vielä huonompaan valoon, hänen kun tulisi ymmärtää, että teko vaikuttaa laajemminkin jos homma kosahtaa. Silloin olisi erityisen tärkeää hoitaa ero ilman kolmansia osapuolia, jolloin voidaan vielä neuvotella. Tässähän peräänkuulutetaan taas sitä, että petetyn tulee ainoana kantaa vastuu perheen hyvinvoinnista, kun toinen on ollut minä-minä. Ja käytännön asiat muutoin voi hoitaa vaikkapa asianajajan ja asuntovälittäjien avulla, kuten usein tehdään.

Ok, eli lapset muuttaa tilanteen. Jos on lapsia niin ei saa jättää puolisoa sanomatta mitään. Mutta jos ei ole lapsia niin saa jättää puolison sanomatta mitään. Liitot, joissa on lapsia niin puolisot ovat ilmeisesti sitoutuneempia toisiinsa ja samat teot arvioidaan eri tavalla. Teolla itsessään ei ole niin suurta merkitystä vaan ympäristö ratkaisee. Liitto jossa on lapsia on siis vahvempi kuin lapseton liitto. Lapsiperheessä ero ja jättäminen harkitaan, lapsettomassa perheessä ei. Ymmärsinkö oikein mitä tarkoitit?

No et ihan. Lapsettoman ei tarvitse ajatella ketään muuta erotessaan, toisin kuin lapsellisen tietysti. Lähinnä, ettei kyse ole vain periskunnasta, vaan lapset on laitettava mieluiten edelle tai otettava ainakin huomioon, vaikkei exää enää ajattelisikaan. Tämähän tekeekin asian vaikeaksi ja jotkut epäilemättä käyttävät tätä hyödyksi, lapset jäävät sitten ikävästi siihen väliin.

Näiltä hyvin ehdottomilta ap-faneilta kysyisin, tarviiko tähän siis sen että on harrastettu seksiä toisen kanssa, vai riittääkö esim. suutelu pikkujouluissa kännissä kollegan kanssa kommandopoistumiseen? Entäs jos tekstiviestit joita löydät ovat vihjaavia, mutteivat suoraan paljasta seksiä olleen, pitääkö silloin kysyä?

Oma mielipiteeni on että kyseessä on vain yksi selviytymysstrategia muiden joukossa, siis sen petetyn, eikä sen enempää tai vähempää. Se että toinen ihminen muuttuisi yhdentekeväksi sillä sekunnilla kun tekee jotain epätoivottua on tosin toiveajattelua. Viha on se tunne mikä silloin jyllää, ja saa jyllätäkin koska sitä tarvitaan irtautumaan itselle vahingollisista tilanteista. Ihmiset vaan tuppaavat käsittelemään vihaansa eri tavoin, ja kaikille tulee myös ne myöhemmät vaiheet eteen ennen kuin voi/kannattaa jatkaa eteenpäin.

Sellaisessa yhteiskunnassa en myöskään haluaisi asua jossa kaikki mielenosoituksellisesti katkovat välejään vasemmalle ja oikealle heti kun jotain viitettä siitä että itseä on loukattu ilmaantuu. Ap taisi iskeä hyvin herkkään ytimeen kun tämä herättää näin paljon tunteita, luulen että eniten nuorilta naisilta siinä kohtaa kun pettäminen oli vielä se suurin demoni mitä saattoi kuvitella.

Se että muuttaa omilleen puolison petettyä on looginen reaktio.

Raukkamainen karkaaja on se, jota ei ole petetty. Silti hän lähtee ostaan kiskalta tupakkaa, ja häviää jälkiä jättämättä.

Odottamassa voi olla uusi nainen, tai sit vaan perhearki lakkasi huvittamasta, jos lähtis vaikka maasta.

Karkaajat on miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain tietää melkein kaksi kuukautta sitten että avomieheni on pettänyt minua. Tietääkseni vain kerran (työpaikan pikkujoulut), mutta se riittää minulle. Sain tietää kun hän oli työmatkalla, joten pakostakin asian ottaminen puheeksi venähti - onneksi, koska sain päähäni suunnitelman jonka olen nyt toteuttanut.

Tajusin saman tien tiedon saatuani, että tämä oli tässä. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Hetken mietittyäni tein näin: aloin heti etsiä uutta asuntoa, ja ihmeellisellä onnenkantamoisella eräällä puolitutulla oli vapautunut ihana asunto hyvällä paikalla. Eipä siinä mitään, nimet vuokrasopimukseen ja avaimet sain käteen parin viikon päästä. Sen jälkeen aloin pieni lasti kerrallaan siirtää tavaroitani uuteen asuntoon. Luotin siihen, että mies ei huomaa mitään, eikä hän ilmeisesti olekaan katsonut mm. vaatekaappiini tai työpöytäni laatikoihin. Olisi muuten kyllä havainnut eron entiseen. Mies on kyllä nyt ollut paljon poissa kotoa, joten se on helpottanut operaatiota huomattavasti.

Nyt mies on tämän päivän ja huomisen työreissulla, joten itse otin vapaapäivän ja kuljetin uuteen asuntooni isommat tavarat ja ne harvat huonekalut, jotka ovat minun ja jotka vielä haluan pitää. Viimeisellä reissulla entiseen kotiin jätin avaimen eteiseen. Nyt on muutto valmis, ja olo on aivan ihana. Toisaalta vähän kauhistuttaakin: mies sai tasan tarkkaan mitä ansaitsi, mutta onkohan ihan normaalia että oloni on näin kylmä, ja että saan näin suunnattomasti nautintoa siitä, että mies tulee palatessaan hämmästymään niin suuresti? Luonnollisesti en aio mm. vastata puheluihin tai viesteihin, eikä mies voi tietää mihin olen häipynyt. Syyn varmaan arvaa kyllä.

Joskus elämä näköjään voi olla kuin Salkkareista. Itse tämän draaman kehittelin, mutta näin minä nyt halusin tehdä, lapsellista tai ei :) Ei minua oikeastaan ollenkaan olisi kiinnostanutkaan puhua asiasta. Itse pettäminen on 100% varmaa, joten miksi kuuntelisin 1) huonoja tekosyitä ja valheita, tai 2) itkua ja anteeksi anelemista.

Erään tutun mies teki oikeesti näin. Nainen oli teatterissa, mies vei tavarat uuden naisen luo sillä aikaa. Ei enää vastannut puhelimeen tai kertonut missä on. Aika järkkyä. Kenellekään ei soisi tällasta tilannetta.

No ihan eri tilanne!

Vaimoko oli pettänyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkein kaikki tuntemani petetyt ovat viipymättä hankkiutuneet pettäjästä eroon.

Melkein kaikki näiden pettäjät ovat jääneet ihmettelemään, että eiks voitais keskustella, hei älä ota noin vakavasti.

Pettäjä kuvittelee saavansa määritellä molempien puolesta, onko satunnaispano tai sivusuhde tärkeä vai ei. Esim. jos kännisekoilu ei ole tuottanut pettäjälle sen isompaa onnea kuin käteenveto, hänen pikku päähänsä ei mahdu, että sillä teollaan hän silti rikkoi suhteen eikä häntä enää haluta.

Hyvä! Nyt on asiantuntija paikalla!

Kuule, olenkin halunnut kysyä, mistä se pettäjä on saanut tietää, että niiden suhde on ohi?

Petetty ei ole vastuussa pettäjän kyvyttömyydestä uskollisuuteen.

Syy on pettäjän itse selvitettävä.

Joillain vain on niin sairas psyyke, että he tekevät kumppanilleen näin pahasti.

Petetty on vihoviimeinen henkilö, jonka tarvitsee jäädä syitä vatvomaan tai vielä pahempaa ymmärtämään.

Jos petetty ei ymmärrä syitä, niin sama tulee toistumaan seuraavassa suhteessa. Ja sitten jo itketäänkin, että kaikki miehet ovat samanlaisia.

Ei ollenkaan. Kyllä se pettäjä on luultavasti antanut varomerkkejä, mutta niitä ei osannut lukea. Niitä plumpsahtelee mielee suhdetta muistellessa, nyt kun se on takana. Terapeutti voi olla hyvä jälkiselvityksen apuna.

Kun aika on kypsä uudelle suhteelle, petetty on viisaampi ja osaa varoa, luultavasti kysyäkin tärkeät mielipiteet.

Vierailija kirjoitti:

Se että muuttaa omilleen puolison petettyä on looginen reaktio.

Raukkamainen karkaaja on se, jota ei ole petetty. Silti hän lähtee ostaan kiskalta tupakkaa, ja häviää jälkiä jättämättä.

Odottamassa voi olla uusi nainen, tai sit vaan perhearki lakkasi huvittamasta, jos lähtis vaikka maasta.

Karkaajat on miehiä.

Eikö kyse ole siitä miten järkevää on esittää että kaikki hyvin parikin kuukautta, vain jotta omien sanojensa mukaan tiesi ensin ja sai viimeisen sanan, eikä suinkaan siitä (että häipyy kaverin nurkkiin ja) järjestää itselleen uuden asunnon?

Ap kertoi etteivät he juurikaan nähneet toisiaan viimeiseen kahteen kuukauteen. Läheisyyttä ainakin siis on vaikea kuvitella olleen - kuitenkin tämä oli ilmeisesti niin normaalia ettei mieskään havahtunut asiaan ollenkaan. Kuinka monen lapsettoman kolmekymppisen mielestä tuollainen suhde on siis perushyvä, eikä ole tullut mieleen kummallakaan nostaa asiaa esille, ja puhua tarpeistaan/ toiveistaan?

Ihmettelen siis heiman miten ko kommunikointikyky parisuhteessa - omien halujensa ja toiveidensa ilmaiseminen, toisen kuunteleminen ja nimenomaan niin että on aidostikin kiinnostunut sen toisen voinnista - maagisesti sitten ilmaantuu kun on vaihtanut kumppania?

Pettäjästä todellakin saa/kannattaa erota, esim. nämä asiat vaan minua kuten ilmeisesti joitain muitakin ihmetyttää tässä keskustelussa. En siis edelleen ymmärrä miksi tästä halutaan tehdä jonkilainen sankari-vässykkä kilpailu, jos joku vaikka haluasikin puhua sen exänsä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika pahalta kuulostaisi, kun uusi kumppani kertoisi, että kostin exälleni lähtemällä salaa ja puhumatta mitään.

*Kostin* ja *salaa*ja *puhumatta* ovat kaikki hälytysmerkkejä.

Miettisin mitähän hän minulle joskus kostaa, salaa tai jättää puhumatta.

Ja mitkähän mahtavat olla hänen ongelmaratkaisukeinonsa, siis onko niitä lainkaan.

Tai ovatko niin heikkoja.

Kun tässä nyt vaan perataan ap:n potentiaalia tulevaksi kumppaniksi, niin miten suhtautuisitte, jos uusi mies kertoisi, että petin, leikin kotia vielä monta kk, en aikonutkaan kertoa ja jäin kiinni, muija lähti? Niin, ei hän välttämättä edes kertoisikaan, koska pystyy salailemaan, eikä halua hälytyskellojen soivan.

Voin oikein kuvitella, miten palstailijat sitten lohduttaisivat miestä, kaikille virheitä sattuu, ymmärrän ettet kertonut satuttamisen pelossa, tiedän että olisit halunnut oikeasti olla rehellinen 😂 Ja myöhemmin ihmetellään, miten tässä nyt kävikään kalpaten, se oli se exä pahis ja kylmä ihminen.

Oletkos yksinkertainen? Ei kumpikaan tehnyt oikein, ei ap eikä petturimies. Ei näistä tarvitse valita kumpi on a) kamalampi tai b) enemmän väärässä vaan molemmat tekivät väärin. Kumpikaan ei ole parasta parisuhdemateriaalia niin ei tarvitse sinun vääntää.

No kyllähän siihen on ollut syyt, miksi ap toimi kuten toimi. Ymmärtäisin hyvin hänen toiminnan jos kertoisi pettämisestä ja salailusta. Sinä taas et halua taustoja nähdä, vaan takerrut irrallisen menettelyn, ja samalla koko ihmisen tuomitsemiseen. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, miehen teko ap:n reagointiin. Tuskin olisi noin kylmästi käyttäytynyt, jos olisi erottu "hyvissä merkeissä".

Ja ap:n ongelmanratkaisukeinoissa ei ole mitään vikaa, päinvastoin. Normaali-ihmistä funktionaalisemmin ajatteli asian ja irtautui toivottomasta tilanteesta itseään säästäen ja tehokkaasti, koska oli päätöksensä tehnyt. EIi halunnut uhrata voimavarojaan nyt yhdentekevään ihmiseen. Selviämistä saattoi jopa auttaa ajatus itsenäisesti pärjäämisestä ja tulevasta mahdollisuudesta siihen. Luottaisin tällaiseen ihmiseen ebnemmän kuin turhanjauhajiin. Täällä ihmiset eivät ymmärrä, mikä on keskeistä ja mikä lillukanvarsissa roikkumista jonkun keksityn moraalin varjolla.

Sori mutta ei. Kosto ja salailu eivät ole hyviä asioita missään muodossa ja kenellekään vaikka kuinka sulla riittää ymmärrys moiseen toimintaan. Ja puhumattomuus on myös vähän huono tapa hoitaa ihmissuhteita. Ei nämä ole kovin vaikeita asioita ymmärtää. (Ei tarvitse sinunkaan olla niin monisanainen.)

Hirveän hyvin argumentoitu :) Sinä ajattelet toisella tavalla, hivenen yksinkertaistaen asioita, mutta suurin osa näyttäisi komppaavan ap:n tapaa toimia tässä tilanteessa näissä olosuhteissa, joten "sori mutta ei" ei ole mikään yleismaailmallinen totuus, ainoastaan sinun mielipiteesi tähän asiaan.

Kysy oraakkelilta tai terapeutiltasi onko elämän tarkoitus kosto tahi salailu, onko se ihmislapselle hyväksi, tätäkö tällä kaikella haetaan - mitäpä luulet saavasi vastaukseksi?

Voi luoja. Oletko tosissasi niin yksinkertainen, että et ymmärrä, että joissain harvoissa tilanteissa tämä saattaa olla ainoa toimiva tapa jollekin henkilölle? Se ei tee kostamisesta ja salailemisesta kenellekään elämäntapaa tai tarkoita, että se olisi ylipäätään yleispätevä tapa toimia elämässä. Mutta aina ei tarvitse olla se suurempi ihminen, jos toinen on ensin ottanut salailun ja luottamuksen pettämisen toimintatavakseen.

Voi luoja itsellesi. Älä nyt veny kuin purkka. En minä kysy onko kosto ja salailu hyvä elämäntapana vaan onko se hyvä tapa tässä tapauksessa toimia. Kun sinä et voi muuttaa toista ihmistä tai vaikuttaa häneen - vain itseesi.

Mitä mieltä olet, toimiko ap oikein? Minusta ei ja ei kissa vieköön hänen petturi mieskään. Kaksi toopea siis. Ja mistä sinä tiedät, että ap:n mies on ottanut pettämisen toimintatavakseen? Oletko keskustellut hänen kanssaan? Entä jos se oli hänen elämänsä pahin ja ainutkertainen virhe?

Sun logiikka ontuu. Ja, olen nainen, en petä, olen lähtenyt suhteesta petettynä. Olen sanonut lähteväni, kertonut miksi, kuunnellut toisen näkemyksen, pitänyt keskustelun lyhyenä koska mielestäni erosta keskustellaan ennen kuin valitaan vaikka ihan toinen ihminen keskusteluun kuin oma kumppani, ja en usko että eron syistä ollaan aina samaa mieltä.

Mutta erota nyt kostamalla ja salailemalla, ei nyt sentään, se on selkärangatonta. En kehtaisi katsoa peiliin.

Ja en ole katkera, olen uudelleen naimisissa sopivamman miehen kanssa. Opin myös erossa paljon asioita, joten toinen suhteeni on parempi. Minä olen parempi, lopultakin.

Kun kerran pettää se kertoo että on ottanut pettämisen toimintatavakseen. Oliko ainutkertainen virhe? Minulle riittäisi se yksi ja ainut, se rikkoo jo luottamisen ja tappaa rakkauden, miksi jäisin odottamaan oliko ensimmäinen ja viimeinen kerta?

Väitteesi että olet parempi nyt kun keskustelit, viittaa siihen että syyllistät itseäsi pettämisestä ja olet muuttanut käytöstäsi ettei uusi miehesi pettäisi. Pettämisellä ei yleensä ole mitään tekemistä puolison käytöksen kanssa. Tässäkin tapauksessa mies todennäköisesti ryyppäsi pikkujouluissa ja antoi mielihaluilleen periksi. Ainoastaan mies voi tällaisen estää muuttamalla omaa käytöstään; jos on riski että housut tippuu humalassa, juo vähemmän ja jos ei pysty juomaan vähemmän niin pysyy vesilinjalla.

Taas tullut ihan kiitettävästi viestejä yhden päivän aikana, jotenkin osaan arvata sisällön suurimpaan osaan, (luin ensimmäiset about 52 sivua) mutta onko ap laittanut mitään päivitystä sen jälkeen, kun kertoi vastanneen ex miehen kysymysmerkkiin ja hymiöön tyylillä "taidat tietää miksi lähdin", eikä mies vastannut enää sen jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkein kaikki tuntemani petetyt ovat viipymättä hankkiutuneet pettäjästä eroon.

Melkein kaikki näiden pettäjät ovat jääneet ihmettelemään, että eiks voitais keskustella, hei älä ota noin vakavasti.

Pettäjä kuvittelee saavansa määritellä molempien puolesta, onko satunnaispano tai sivusuhde tärkeä vai ei. Esim. jos kännisekoilu ei ole tuottanut pettäjälle sen isompaa onnea kuin käteenveto, hänen pikku päähänsä ei mahdu, että sillä teollaan hän silti rikkoi suhteen eikä häntä enää haluta.

Hyvä! Nyt on asiantuntija paikalla!

Kuule, olenkin halunnut kysyä, mistä se pettäjä on saanut tietää, että niiden suhde on ohi?

Petetty ei ole vastuussa pettäjän kyvyttömyydestä uskollisuuteen.

Syy on pettäjän itse selvitettävä.

Joillain vain on niin sairas psyyke, että he tekevät kumppanilleen näin pahasti.

Petetty on vihoviimeinen henkilö, jonka tarvitsee jäädä syitä vatvomaan tai vielä pahempaa ymmärtämään.

Jos petetty ei ymmärrä syitä, niin sama tulee toistumaan seuraavassa suhteessa. Ja sitten jo itketäänkin, että kaikki miehet ovat samanlaisia.

Mitä syitä? Pettäjä pettää koska on itsekäs , empatiakyvytön tms.

Ei pettäminen ole mikään kosto toisen " huonosta" käytöksestä.

Niin kuin että koska nalkutin niin mies petti ja kunhan en nalkuta seuraavassa suhteessa niin vältyn petetyksi tulemisesta.

Sellainen mies ( tai nainen) joutaa mennä joka oikeuttaa pettämisensä " huonolla" suhteella tai puolisolla.

Huono suhde voi olla yhtä paljon pettäjän syytä kuin petetyn tai enemmänkin jos ajatusmaailma on tämä eikä taatusti parane sillä että toinen pettää.

Minä olen myös sellaisella linjalla että ihminen jolla on tarve katkoa välejään suoraan radiohiljaisuuteen kokee olevansa haavoittuva, eikä luota siihen että osaa keskustellen päästä päämääräänsä- täytyyhän silloin sallia sen toisenkin kertoa näkemyksensä.

Tässä vedetään nyt hyvin kurveja suoraksi jos muka ainoa keskustelu mitä aikuiset, pitkään parisuhteessa olleet ihmiset voisivat ikinä käydä olisi miehen surkea manipulaatioyritys ja väistely ja tietysti naisen yleisesti hysteerinen käytös. Kuten monella muullakin minullakin on kokemus erosta jossa lopulta oppi ymmärtämään toista ihmistä ja myös itseään uudella tavalla, eikä siitä ole elämässä tähän asti haittakaan ollut.

Vierailija kirjoitti:

...........

Sellaisessa yhteiskunnassa en myöskään haluaisi asua jossa kaikki mielenosoituksellisesti katkovat välejään vasemmalle ja oikealle heti kun jotain viitettä siitä että itseä on loukattu ilmaantuu. Ap taisi iskeä hyvin herkkään ytimeen kun tämä herättää näin paljon tunteita, luulen että eniten nuorilta naisilta siinä kohtaa kun pettäminen oli vielä se suurin demoni mitä saattoi kuvitella.

Jos tämä on sinun mielestäsi mielenosoituksellista, niin meille suurimmalle osalle ei. En näe pettämisestä seurannutta eroa mielenosoituksellina tekona. Ja uskon että myös meille vanhemmille naisille pettäminen on se suurin demoni, ja sitä ei vaan voi hyväksyä. Yrittää voi mutta tekee hallaa itselleen, katsokaa nyt vaikka OC-Shannonia, jäi liittoon pettäjämiehensä kanssa ja nyt on lihonut ihan muodottomaksi kun syö ja juo pahoinvointiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Se että muuttaa omilleen puolison petettyä on looginen reaktio.

Raukkamainen karkaaja on se, jota ei ole petetty. Silti hän lähtee ostaan kiskalta tupakkaa, ja häviää jälkiä jättämättä.

Odottamassa voi olla uusi nainen, tai sit vaan perhearki lakkasi huvittamasta, jos lähtis vaikka maasta.

Karkaajat on miehiä.

Tämä oli hyvin tiivistetty, juuri näin se menee.

Vierailija kirjoitti:

Näiltä hyvin ehdottomilta ap-faneilta kysyisin, tarviiko tähän siis sen että on harrastettu seksiä toisen kanssa, vai riittääkö esim. suutelu pikkujouluissa kännissä kollegan kanssa kommandopoistumiseen? Entäs jos tekstiviestit joita löydät ovat vihjaavia, mutteivat suoraan paljasta seksiä olleen, pitääkö silloin kysyä?

Oma mielipiteeni on että kyseessä on vain yksi selviytymysstrategia muiden joukossa, siis sen petetyn, eikä sen enempää tai vähempää. Se että toinen ihminen muuttuisi yhdentekeväksi sillä sekunnilla kun tekee jotain epätoivottua on tosin toiveajattelua. Viha on se tunne mikä silloin jyllää, ja saa jyllätäkin koska sitä tarvitaan irtautumaan itselle vahingollisista tilanteista. Ihmiset vaan tuppaavat käsittelemään vihaansa eri tavoin, ja kaikille tulee myös ne myöhemmät vaiheet eteen ennen kuin voi/kannattaa jatkaa eteenpäin.

Sellaisessa yhteiskunnassa en myöskään haluaisi asua jossa kaikki mielenosoituksellisesti katkovat välejään vasemmalle ja oikealle heti kun jotain viitettä siitä että itseä on loukattu ilmaantuu. Ap taisi iskeä hyvin herkkään ytimeen kun tämä herättää näin paljon tunteita, luulen että eniten nuorilta naisilta siinä kohtaa kun pettäminen oli vielä se suurin demoni mitä saattoi kuvitella.

Olen jo lähellä eläkeikää ja olen muuttunut ehdottomammaksi tässä pettämisasiassa.

Kyseessä ei ole niinkään moraali eikä pettäminen ole sinänsä mikään demoni.

Kyseessä on se että suhteen pitää antaa enemmän kuin se ottaa.

Kun lapset on kasvatettu ja tulen taloudellisesti toimeen omillani, ei ole tämän tyyppisiä syitä pysyä yhdessä.

Haluan olla suhteessani huoleton ja luottaa siihen että mihin tahansa mies meneekin , hän tulee sovitusti kotiin eikä ole salaisuuksia eikä aihetta pelkäämiseen.

Haluan arvostaa miestäni enkä halveksia. Jos tietäisin että hän käy vieraissa ,en pystyisi olemaan v*******matta. Sitä en missään nimessä halua.

Eli se on kerrasta poikki koska rauha ja harmonia omassa kodissani on äärimmäisen tärkeää nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Näiltä hyvin ehdottomilta ap-faneilta kysyisin, tarviiko tähän siis sen että on harrastettu seksiä toisen kanssa, vai riittääkö esim. suutelu pikkujouluissa kännissä kollegan kanssa kommandopoistumiseen? Entäs jos tekstiviestit joita löydät ovat vihjaavia, mutteivat suoraan paljasta seksiä olleen, pitääkö silloin kysyä?

Oma mielipiteeni on että kyseessä on vain yksi selviytymysstrategia muiden joukossa, siis sen petetyn, eikä sen enempää tai vähempää. Se että toinen ihminen muuttuisi yhdentekeväksi sillä sekunnilla kun tekee jotain epätoivottua on tosin toiveajattelua. Viha on se tunne mikä silloin jyllää, ja saa jyllätäkin koska sitä tarvitaan irtautumaan itselle vahingollisista tilanteista. Ihmiset vaan tuppaavat käsittelemään vihaansa eri tavoin, ja kaikille tulee myös ne myöhemmät vaiheet eteen ennen kuin voi/kannattaa jatkaa eteenpäin.

Sellaisessa yhteiskunnassa en myöskään haluaisi asua jossa kaikki mielenosoituksellisesti katkovat välejään vasemmalle ja oikealle heti kun jotain viitettä siitä että itseä on loukattu ilmaantuu. Ap taisi iskeä hyvin herkkään ytimeen kun tämä herättää näin paljon tunteita, luulen että eniten nuorilta naisilta siinä kohtaa kun pettäminen oli vielä se suurin demoni mitä saattoi kuvitella.

Toisaalta esim. omat lapset voivat pahastikin pettää luottamuksen, mutta tuskin silloin kukaan harkitsisi sitä ihanteelliseksi että vain vaihdetaan puhelinnumero/lukot. Toki hyvinkin eri asia, mutta vaikka sitten yhteisen tulevaisuuden ja lastenhankinnan vinkkelistä en myöskään pitäisi tuolla tavalla toimivaa kumppania ihan riskittömänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiltä hyvin ehdottomilta ap-faneilta kysyisin, tarviiko tähän siis sen että on harrastettu seksiä toisen kanssa, vai riittääkö esim. suutelu pikkujouluissa kännissä kollegan kanssa kommandopoistumiseen? Entäs jos tekstiviestit joita löydät ovat vihjaavia, mutteivat suoraan paljasta seksiä olleen, pitääkö silloin kysyä?

Oma mielipiteeni on että kyseessä on vain yksi selviytymysstrategia muiden joukossa, siis sen petetyn, eikä sen enempää tai vähempää. Se että toinen ihminen muuttuisi yhdentekeväksi sillä sekunnilla kun tekee jotain epätoivottua on tosin toiveajattelua. Viha on se tunne mikä silloin jyllää, ja saa jyllätäkin koska sitä tarvitaan irtautumaan itselle vahingollisista tilanteista. Ihmiset vaan tuppaavat käsittelemään vihaansa eri tavoin, ja kaikille tulee myös ne myöhemmät vaiheet eteen ennen kuin voi/kannattaa jatkaa eteenpäin.

Sellaisessa yhteiskunnassa en myöskään haluaisi asua jossa kaikki mielenosoituksellisesti katkovat välejään vasemmalle ja oikealle heti kun jotain viitettä siitä että itseä on loukattu ilmaantuu. Ap taisi iskeä hyvin herkkään ytimeen kun tämä herättää näin paljon tunteita, luulen että eniten nuorilta naisilta siinä kohtaa kun pettäminen oli vielä se suurin demoni mitä saattoi kuvitella.

Olen jo lähellä eläkeikää ja olen muuttunut ehdottomammaksi tässä pettämisasiassa.

Kyseessä ei ole niinkään moraali eikä pettäminen ole sinänsä mikään demoni.

Kyseessä on se että suhteen pitää antaa enemmän kuin se ottaa.

Kun lapset on kasvatettu ja tulen taloudellisesti toimeen omillani, ei ole tämän tyyppisiä syitä pysyä yhdessä.

Haluan olla suhteessani huoleton ja luottaa siihen että mihin tahansa mies meneekin , hän tulee sovitusti kotiin eikä ole salaisuuksia eikä aihetta pelkäämiseen.

Haluan arvostaa miestäni enkä halveksia. Jos tietäisin että hän käy vieraissa ,en pystyisi olemaan v*******matta. Sitä en missään nimessä halua.

Eli se on kerrasta poikki koska rauha ja harmonia omassa kodissani on äärimmäisen tärkeää nykyään.

Tämä selvä, mutta ymmärtänet että kirjoituksestasi kuultaa enemmänkin vuosikymmenten epäireiluksi kokemasi kohtelu, kuin pelkkä uskottomuus.

Nuorena se kaikki helpommin kulminoituu siihen, ainakin oma kokemukseni mukaan. Poikkeuksiakin tietysti on.

Onko joku ehdottanut jo, että moralisoijat vs ap:n puolustajat - sananvääntö siirrettäisiin toiseen keskusteluun ja tsempit, aiheeseen liittyvät kokemukset ja suorat kysymykset ap:lle tulisivat vain tähän keskusteluun. Ja tietenkin ap:n tilannepäivitykset.

Toki ymmärrän molempien "puolien" kannan ja täten olenkin puolueeton. Siksi on oikeasti turhauttavaa lukea lävitse sivutolkulla tuota loputonta vääntöä tekikö ap oikein vai ei.