Kerrankin elämässäni maltoin mieleni (pettävä mies), ja nyt on koston hetki koittanut :)
Sain tietää melkein kaksi kuukautta sitten että avomieheni on pettänyt minua. Tietääkseni vain kerran (työpaikan pikkujoulut), mutta se riittää minulle. Sain tietää kun hän oli työmatkalla, joten pakostakin asian ottaminen puheeksi venähti - onneksi, koska sain päähäni suunnitelman jonka olen nyt toteuttanut.
Tajusin saman tien tiedon saatuani, että tämä oli tässä. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Hetken mietittyäni tein näin: aloin heti etsiä uutta asuntoa, ja ihmeellisellä onnenkantamoisella eräällä puolitutulla oli vapautunut ihana asunto hyvällä paikalla. Eipä siinä mitään, nimet vuokrasopimukseen ja avaimet sain käteen parin viikon päästä. Sen jälkeen aloin pieni lasti kerrallaan siirtää tavaroitani uuteen asuntoon. Luotin siihen, että mies ei huomaa mitään, eikä hän ilmeisesti olekaan katsonut mm. vaatekaappiini tai työpöytäni laatikoihin. Olisi muuten kyllä havainnut eron entiseen. Mies on kyllä nyt ollut paljon poissa kotoa, joten se on helpottanut operaatiota huomattavasti.
Nyt mies on tämän päivän ja huomisen työreissulla, joten itse otin vapaapäivän ja kuljetin uuteen asuntooni isommat tavarat ja ne harvat huonekalut, jotka ovat minun ja jotka vielä haluan pitää. Viimeisellä reissulla entiseen kotiin jätin avaimen eteiseen. Nyt on muutto valmis, ja olo on aivan ihana. Toisaalta vähän kauhistuttaakin: mies sai tasan tarkkaan mitä ansaitsi, mutta onkohan ihan normaalia että oloni on näin kylmä, ja että saan näin suunnattomasti nautintoa siitä, että mies tulee palatessaan hämmästymään niin suuresti? Luonnollisesti en aio mm. vastata puheluihin tai viesteihin, eikä mies voi tietää mihin olen häipynyt. Syyn varmaan arvaa kyllä.
Joskus elämä näköjään voi olla kuin Salkkareista. Itse tämän draaman kehittelin, mutta näin minä nyt halusin tehdä, lapsellista tai ei :) Ei minua oikeastaan ollenkaan olisi kiinnostanutkaan puhua asiasta. Itse pettäminen on 100% varmaa, joten miksi kuuntelisin 1) huonoja tekosyitä ja valheita, tai 2) itkua ja anteeksi anelemista.
Kommentit (1155)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kannattanut keskustella asia läpikohtaisin lävitse. Pettämisiä voi tulla hyvissäkin suhteissa ja ne kannattaa aina keskustella lävitse. Yksi penetraatio ei ole syy erota. Sitten jos mies on ihan hilipitappeli, niin se on asia erikseen. Seksuaalisuus ei ole mikään tabu aihe, parit voi puhua siitä ja parantaa seksielämää monin tavoin. Seksi on vain yksi osa parisuhdetta, siinä on paljon muita painavimpiakin syitä olla yhdessä. Elämää ei kannata ottaa niin vakavasti. Kaikki täällä tekevät virheitä.
Olen mies ja avokki petti. En jäänyt kuuntelemaan ja sopimaan mitään. Miksi olisin? Se on tasan kerrasta poikki ja minä en häntä ajanut pettämään. Se, että toinen menee sänkyyn vieraan kanssa niin se kertoo ettei se oma kumppani ole enää vahvaa valuuttaa. Ja petetyn ei tarvitse olla polvillaan eikä kuunnella turhaa ruikutusta.
Pettäjä tietää tasan mitä on tehny/tekemässä. Jos vaikka olisin ite yrittänyt antaa anteeksi, niin viimeistään se olisi kariutunut siihen, kun olisi housut tippunu jalasta. Siinä se olis taas tullu mieleen, nin että joo näiden haarojen välissä oli viimeksi joku muun kuin minä. Se vtutus alkaa tasan alusta. Sellanen asia on vaan oikeasti aina mielessä.
Pettämisiä ei tule > puoliso pettää
Ampumavälikohtauksia ei satu > ihmiset ampuvat
Perheväkivaltaa ei esiinny > puoliso lyö.
Teko ei tipahda taivaasta. Sen tekee joku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kannattanut keskustella asia läpikohtaisin lävitse. Pettämisiä voi tulla hyvissäkin suhteissa ja ne kannattaa aina keskustella lävitse. Yksi penetraatio ei ole syy erota. Sitten jos mies on ihan hilipitappeli, niin se on asia erikseen. Seksuaalisuus ei ole mikään tabu aihe, parit voi puhua siitä ja parantaa seksielämää monin tavoin. Seksi on vain yksi osa parisuhdetta, siinä on paljon muita painavimpiakin syitä olla yhdessä. Elämää ei kannata ottaa niin vakavasti. Kaikki täällä tekevät virheitä.
Olen mies ja avokki petti. En jäänyt kuuntelemaan ja sopimaan mitään. Miksi olisin? Se on tasan kerrasta poikki ja minä en häntä ajanut pettämään. Se, että toinen menee sänkyyn vieraan kanssa niin se kertoo ettei se oma kumppani ole enää vahvaa valuuttaa. Ja petetyn ei tarvitse olla polvillaan eikä kuunnella turhaa ruikutusta.
Pettäjä tietää tasan mitä on tehny/tekemässä. Jos vaikka olisin ite yrittänyt antaa anteeksi, niin viimeistään se olisi kariutunut siihen, kun olisi housut tippunu jalasta. Siinä se olis taas tullu mieleen, nin että joo näiden haarojen välissä oli viimeksi joku muun kuin minä. Se vtutus alkaa tasan alusta. Sellanen asia on vaan oikeasti aina mielessä.
Pettämisiä ei tule > puoliso pettää
Ampumavälikohtauksia ei satu > ihmiset ampuvat
Perheväkivaltaa ei esiinny > puoliso lyö.Teko ei tipahda taivaasta. Sen tekee joku.
Ja yrität viisastella miten??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai kauhia, moni ulvoo sivutolkulla "pettäjän oikeuksista" suu vaahdossa vaikka muut juttelee täysin normaalisti ja lohduttaa petettyä. Miten tavallinen keskustelu voi mennä noin tunteisiin että aletaan syyllistää aviorikoksen uhria? :DDDDDDDD Ei jösses!
En vois nauraa tän enempää. Kiitos AV!
Naurattaako sinua oikeasti? Mielenkiintoista.
Miten itse luin kommentteja puolesta ja vastaan niin pettämistä ei hyväksytty mutta ei myöskään kostamista, kumpaakin pidettiin kehittymättömänä käytöksenä. Eli ei kannatettu mustavalkoista käyttäytymistä. Ja keskustelua pidettiin hyvänä tapana käsitellä eroasia, tosin osa oli sitä mieltä ettei petetyn tarvitse tehdä aloitetta keskusteluun.
Menikö tämä sinulta ohi, et ymmärtänyt tai sinua ei kiinnostanut, lähdit myös siihen petetty on kaikessa oikeassa = uhri ja pettäjä on kaikessa väärässä = syyllinen.
Tosi mielenkiintoista, katson tätä ketjua sillä silmällä mikä vie ihmistä mustavalkoiseen ajatteluun ja mikä taas vie ajattelua ulos kehästä. Kiitos hyvästä havaintomateriaalista taas kerran.
Mä taas luin tätä sitä sillä silmällä, miten keskustelun tärkeyttä korostavissa kommenteissa vastuullisuutta hoitaa asia aikuismaisesti penättiin juuri ap:lta. Ja tämä vastuullisuuden vaatimus on erityisen mielenkiintoinen, kun sitä tarkastelee sukupuolen näkökulmasta.
Toisaalta se johtuu siitä, että ap on täällä keskustelemassa eikä hänen miehensä, tai molemmat. Joskus looginen päätelmä kannattaa tehdä ensin eikä niinkään lähteä vetämään johtopäätöksiä.
Parisuhde on kuin tango, siihen tarvitaan kaksi. Eivät ole osanneet. EVO!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hetkinen, et ole millään tavalla ilmaissut miehelle tietäväsi pettämisestä?
En ole. Pidin ajatusta ensin aika mahdottomana, mutta kyllä se onnistui. Lähinnä siis sen ansiosta että olemme viettäneet niin paljon aikaa erillään.
Ap
Et edes lähtösi jälkeen? Vaikka toinen pettikin, olisi silti asiallista kertoa miksi teit niin kuin teit. Haluaisitko itse tulla jätetyksi samalla tavalla, ilman mitään selitystä?
Mutta onko ap:lla mitään VELVOLLISUUTTA kertoa tai tehdä toiselle erosta helpompi?
Mielestäni on velvollisuus kertoa edes sen verran, että mies tietää miksi ap on lähtenyt. Kuvitelkaa nyt omalle kohdallenne, että tulette kotiin, puoliso on kadonnut, puolison tavarat on viety, ei mitään tietoa missä puoliso on, ei mitään tietoa miksi näin on käynyt, onko puoliso kunnossa jne. Petetyksi tuleminen on kamalaa, mutta niin paha rikos pettäminen ei ole, että toiselle pitäisi aiheuttaa tällainen tilanne.
Ihan kuin sitä pettänyttä kiinnostaisi. Mun exällä meni 3 päivää, ennen kuin se noteerasi mun poissaolon. Silloinkin tuli vain viesti, että missä oot ja milloin oot tulossa takaisin. Vastasin, että vanhemmilla ja en ikinä ja sen jälkeen ei oo kuulunut mitään. Meidän tapauksessa minä sentään varoitin, että jos käytös (pettäminen) ei muutu niin minä häivyn. Toteutin uhkauksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai kauhia, moni ulvoo sivutolkulla "pettäjän oikeuksista" suu vaahdossa vaikka muut juttelee täysin normaalisti ja lohduttaa petettyä. Miten tavallinen keskustelu voi mennä noin tunteisiin että aletaan syyllistää aviorikoksen uhria? :DDDDDDDD Ei jösses!
En vois nauraa tän enempää. Kiitos AV!
Naurattaako sinua oikeasti? Mielenkiintoista.
Miten itse luin kommentteja puolesta ja vastaan niin pettämistä ei hyväksytty mutta ei myöskään kostamista, kumpaakin pidettiin kehittymättömänä käytöksenä. Eli ei kannatettu mustavalkoista käyttäytymistä. Ja keskustelua pidettiin hyvänä tapana käsitellä eroasia, tosin osa oli sitä mieltä ettei petetyn tarvitse tehdä aloitetta keskusteluun.
Menikö tämä sinulta ohi, et ymmärtänyt tai sinua ei kiinnostanut, lähdit myös siihen petetty on kaikessa oikeassa = uhri ja pettäjä on kaikessa väärässä = syyllinen.
Tosi mielenkiintoista, katson tätä ketjua sillä silmällä mikä vie ihmistä mustavalkoiseen ajatteluun ja mikä taas vie ajattelua ulos kehästä. Kiitos hyvästä havaintomateriaalista taas kerran.
Mä taas luin tätä sitä sillä silmällä, miten keskustelun tärkeyttä korostavissa kommenteissa vastuullisuutta hoitaa asia aikuismaisesti penättiin juuri ap:lta. Ja tämä vastuullisuuden vaatimus on erityisen mielenkiintoinen, kun sitä tarkastelee sukupuolen näkökulmasta.
Toisaalta se johtuu siitä, että ap on täällä keskustelemassa eikä hänen miehensä, tai molemmat. Joskus looginen päätelmä kannattaa tehdä ensin eikä niinkään lähteä vetämään johtopäätöksiä.
AP ei keskustele. AP päteää.
Ei pettämisestä tarvitse puhua kun vahinko on jo käynyt.
Jos pettäjää olisi kiinnostanut, hän olisi keskustellut ennen tapahtumia ja ottanut selvää missä asemassa on jos niin ikinä käy.
Ei ottanut. Eikä näyttäny haittaavan.
Löydät paremman miehen :)
Vierailija kirjoitti:
Ei pettämisestä tarvitse puhua kun vahinko on jo käynyt.
Jos pettäjää olisi kiinnostanut, hän olisi keskustellut ennen tapahtumia ja ottanut selvää missä asemassa on jos niin ikinä käy.
Ei ottanut. Eikä näyttäny haittaavan.Löydät paremman miehen :)
AP sanoi että ei ehkä halua miestä.
Ja jos ap sanoo että on tehnyt parisuhteessa parhaansa niin siinä on jäänyt parisuhde oivaltamatta tai ihmiset eivät ole toisilleen tarkoitettuja. Tiedän, että ihmiset ovat oivaltaneet jotakin jos he sanovat, että me tehtiin parhaamme.
Jos joku tästä ymmärtää niin hyvä juttu: parisuhde ei toimi niin, että kun minä teen kaiken hyvin ja oikein niin saan palkintona hyvästä työstä onnen. Mutta jos otat kumppanin mukaan siihen kaiken tekemiseen ja hän haluaa tehdä asiat yhdessä, myös sen parisuhteen tekemisen niin teette oikeita asioita kohti häilyvää onnea. Olette oikeat ihmiset toisillenne ja se on jo hemmetin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Ja jos ap sanoo että on tehnyt parisuhteessa parhaansa niin siinä on jäänyt parisuhde oivaltamatta tai ihmiset eivät ole toisilleen tarkoitettuja. Tiedän, että ihmiset ovat oivaltaneet jotakin jos he sanovat, että me tehtiin parhaamme.
Jos joku tästä ymmärtää niin hyvä juttu: parisuhde ei toimi niin, että kun minä teen kaiken hyvin ja oikein niin saan palkintona hyvästä työstä onnen. Mutta jos otat kumppanin mukaan siihen kaiken tekemiseen ja hän haluaa tehdä asiat yhdessä, myös sen parisuhteen tekemisen niin teette oikeita asioita kohti häilyvää onnea. Olette oikeat ihmiset toisillenne ja se on jo hemmetin paljon.
Voihan olla, että ap:lla on ennen pettämistä ollut kokemus siitä, että ovat puolisonsa kanssa tehneet parhaansa ja ovat kokonaisuus nimeltään "me". Mutta pettäminen on rikkonut sen yhteyden tunteen eikä enää voi puhua muodossa "me".
AP:n tarinassa näyttäytyy raha myös hyvin opiskelijan budjetissa riittävän. Mies on töissä, kun taas nainen maksaa 50% nykyisestä asunnosta ja vakuuden sekä vuokran uuteen kämppään.
Vierailija kirjoitti:
AP:n tarinassa näyttäytyy raha myös hyvin opiskelijan budjetissa riittävän. Mies on töissä, kun taas nainen maksaa 50% nykyisestä asunnosta ja vakuuden sekä vuokran uuteen kämppään.
Molemmat tekevät töitä, ap kertoi tekevänsä lyhyempää työpäivää kuin mies joten hän valmistaa ruuat.
Ex siellä aattelee, että vaimo löysi paremman ja lähti. Kokee tulleensa petetyksi. Onko ystävä luotettava, joka vinkkasi näkemänsä, mikä hänen motiivinsaboli asiasta kertoa. Litä puhelimen viestit kertoivat. Olisiko miehellä ollut oikeus kertoa asiaan omakantansa. Itsekin mietin, että kumpikaan ei oppinut tästä suhteesta mitään. Voimia ja jaksuja sinulle ap.
Parisuhde pettäjän ja kostajan välillä ei yleensä pääty hyvin.
Hei Ap,
itselle kävi vuosia sitten hieman samantyylinen tilanne; mies jäi kiinni pettämisestä puhelimen kautta (oli hommannut "sala"liittymän ja puhelimen josta en tiennyt kunnes löytyi kun televisio rupesi ottamaan häiriötä kun puhelimeen saapui viestejä ja puhelu). Luin viestit joista selvisi pettäminen. Itse tulisena luonteena ampaisin heti ukolta vaatimaan selitystä asiaan, jälkeenpäin mietin että olisi ollut parempi selvittää sitä itsekseen ennenkuin marssia miehen eteen ja antaa hänen tuhota todisteet.
Summa summarum, irtisanouduin yhteisestä asunnosta ja muutin pois, hän itse joutui myös myöhemmin muuttamaan (en tiedä eikö rahat riittäneet maksaa vuokraa yksin vai kokiko asunnon liian isoksi yhdelle vai mitä). Jälkeenpäin olin ajoittain surullinen tapahtuneesta mutta yhtäkään hetkeä ei ole tullut että olisin katunut lähtöäni. Uskon ettei sinullekaan tule.
En näe sinun toimintaasi kostona vaan ennemminkin syy ja seuraus- tilanteena. Et ole ollut tuossa tilanteessa velvollinen kertomaan lähtöaikeistasi. Olet lähtenyt koska suhteen toinen osapuoli ei enää kunnioittanut eikä rakastanut sinua. Miksi kenenkään pitäisi jäädä tälläiseen suhteeseen?
Ainoa mikä särähti teksteissäsi oli kommenttisi "Se toki harmittaa, että hukkaan meni vuosikausien suhde, ja että näin yli 30-vuotiaana joutuu yllättäen uudelleen yksineläjäksi". En usko että suhde "menee hukkaan" vaikka se päättyykin, vaan jokaisesta ihmissuhteesta elämässään oppii ja saa kokemuksia. Itse olen myös hieman yli 30-kymppinen enkä koe yksinelämistä kauhistukseksi. Itse asiassa nautin siitä.
Tsemppiä kesään!
Pettäjäukkoja nyt hirvittää jos jäävät kiinni ja vaimo ottaa ja jättää mitään sanomatta.
Vierailija kirjoitti:
Mä varmaan miehenä menettäisin malttini niin pahasti, että hankkisin aseen, ampuisin ex-vaimon, ja sen jälkeen itseni. Sekopäistähän se olisi, myönnän, eikä tervettä, mutta joskus ihmiset sekoavat täydellisesti. Se riippuisi siitä kokonaan, miten tulee toimeen sen pettymyksen kanssa.
Kannattaa varmaan harkita jotain terapiaa tai vihanhallintakursseja jos susta oikeasti tuntuu tuolta, että olisit tuollaiseen kykeneväinen. Hyvähän se on että tiedostaa omat pimeät puolensa, silloin niihin voi vielä vaikuttaa.
En nyt kyllä yhtään keksi miksi täällä ollaan niin suuttuneita ap:lle? Miten se että hän olisi hermostunut pettämisestä ja heti huutanut miehelleen monta päivää, olisi parempi kuin hoitaa ensin käytännön asiat kuntoon. Eli uusi asunto.
Nyt hän sai asunnon hoidettua rauhallisesti ja pysyi itse rauhallisena.
Olisi joutunut kuuntelemaan "en minä tahallani, se oli vahinko, anteeksi.." yms muuta teennäistä ulinaa mieheltä, joutua samalla etsimään asuntoa ja hoitamaan käytännön juttuja ja sitten tyypillisen pettäjän tavoin mies olisi alkanut vielä mahdollisesti hankalaksi. Kun joku kehtaakin pettäjän jättää.
Voihan hän vaikka lähettää miehelle kirjeen myöhemmin jossa selittää että minä en pettäjän kanssa suhteeseen jää, siksi lähdin.
Mutta eihän tämä muiden närkästymisen aihe ole, jos ei sitten itse ole käynyt kastamassa vehjettään/ottanut vierasta kettua koloon ja on köyhä ja rupesi pelottamaan, että mitä jos oma nainen/mies muuttaisi pois, millä maksaisi vuokran.
Tule ap kertomaan, onko miehestä kuulunut jotain.
Mä taas luin tätä sitä sillä silmällä, miten keskustelun tärkeyttä korostavissa kommenteissa vastuullisuutta hoitaa asia aikuismaisesti penättiin juuri ap:lta. Ja tämä vastuullisuuden vaatimus on erityisen mielenkiintoinen, kun sitä tarkastelee sukupuolen näkökulmasta.