Miten pääsen eroon liian pitkään viipyvistä vieraista?

Mulla oli joskus 24-vuotiaana kaveri, joka oli tosi kiva ja mukavaa seuraa.

Hänellä oli 2 isoa koiraa.

Vaikka monta kertaa sovittiin, että soitetaan ennen seuraavaa tapaamista, hän oli poikkeuksetta yllättäen monta kertaa viikossa koiriensa kanssa ovikelloa pimputtamassa. Oli todella vaikeaa teeskennellä välillä, etten ole kotona. Jos päästin sisälle ja ilmoitin, että olen lähdössä paikkaan x, niin hän saattoi sanoa joko tulevansa mukaan tai jäävänsä odottamaan mun luokse, että palaan! Kyllä oli kiusallista, enkä tietenkään suostunut kumpaankaan.

Sama saattoi toistua vaikka heti seuraavana päivänä. Lopulta en nähnyt hänessä enää mitään mukavaa tämän kiusallisen tunkeilun takia, keksin aina jotain muuta tekemistä ja olin avaamatta ovea.

Puistattava tunkeilija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aikuinen ihminen ei viihdy kotonaan tai on yksinäinen, pitäisi osata käsitellä sitä asiaa jollain muulla tavalla kuin kaverin luona siipeilemällä. Muutenhan kaikkien ihmisten kodit täyttyisivät yksinäisistä kavereista, joilla ei ole muuta tekemistä kuin istua muiden sohvalla katsomassa telkkaria.

Tää

Vierailija kirjoitti:

Jos aikuinen ihminen ei viihdy kotonaan tai on yksinäinen, pitäisi osata käsitellä sitä asiaa jollain muulla tavalla kuin kaverin luona siipeilemällä

Toivon todella, että näiden kirjoittaja on joskus samassa tilanteessa kuin tämä yksinäinen kaverinsa ja että kaikki sanoo, että mene muualle hoidattamaan ittses siipeilijä. Ihan karseeta luettava, kuinka k-päitä voi jotkut olla.

Kestittäjä kirjoitti:

Musta on inhottavaa tuollainen valehtelu, vihjailu ja tekosyiden keksiminen lähtöä kokoajan silmälläpitäen. Kyllä minä ainakin, jos kerran olen kylään kutsunut, varaudun siihen, että vieraat kestitetään ja viihdytetään ja voi jäädä vaikka yöksi, jos haluaa. En ikinä aja ketään pois kotoani, minusta se on typerryttävän epäkohteliasta ja raakaa ajaa tyyliin johonkin yönselkään, kun on ensin kuitenkin antanut ymmärtää, että on lämpimästi tervetullut.

Tulee mieleen, että onko sitten ne, jotka haluaa vaan pikapan..käyntejä omilta vierailtaan, niitä, jotka muutenkin sitten elämässään ja esim. ystävyyssuhteissaan haluaa vaan sellaista nopeaa ja helppoa hyötyä ystävistään? Että sanotaan vaan siksi, että tule käymään, kun halutaan ne tuliaiset tai juorut tai viihdykettä, ja kun ne on saatu, voidaankin jo potkia pihalle? Hyi... Miksi muuten niitä vieraita kutsuttaisiin ja ajettaisiin pois, vieläpä jollain valheella?

Olen jostain perinyt myös tuollaisen asenteen vieraisiin ja itseasiassa se on se oikea  ja  mukavampi.  Urbaania kutsukulttuuriahan ei meillä ole, jossa vierailuaika mainittaisiin esim. tervetuloa kahville klo 15-17.  Mutta osin siksi en juuri kutsukaan paljon koska aikaa ei riittäisi koko proseduuriin.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ei, tajusin juuri että olen todennäköisesti ollut tällainen liian kauan istuva vieras! En siis ajallisesti ole jäänyt kovinkaan pitkäksi aikaa, mutta jälkikäteen ajatellen olisi varmasti pitänyt ymmärtää jo sen vajaan jälkeen lähteä pois.

Meidät kutsuttiin synttärikahveille tosi yllättäen, toki mentiin. Kahvit juotiin ja jäätiin hetkeksi istumaan, vajaa tunti oltiin. Sitten rupesi emäntä kyselemään että pitääkö teidän jo mennä. Ja me idiootit vastattiin, että ei tässä ole mitään kiirettä. Todennäköisesti heillä oli muita suunnitelmia, ovat aika extempore ihmisiä.

Ollaan vain totuttu että joku 2-3 tuntia voidaan helpostikin olla kylässä puolin ja toisin ilman että on kiire mihinkään.

Aika ikävää jälkikäteen huomata, että jonkin sanottu vihje oli tarkoitettu vierailun päättymiseksi eikä ymmärtänyt lähteä. Itse kannatan tuota määrätietoisempaa ja ystävällistä tapaa päättää vierailu, josta joku jo kirjoitti.

Kaikki eivät ole piilov*ttuilun asiantuntijoita, jotta ymmärtäisivät nämä muka hienovaraiset vihjailut. Toisille ihmisille on ihan normaalia viettää aikaa, vaikka toinen tekisi siinä sivussa aika ajoin kotitöitä. Ei kaikki ymmärrä, että joillekin vierailu tarkoittaa vain sitä, että istutaan kasvot vastakkain ja keskitytään yhtäjaksoisesti ja intensiivisesti vain vieraaseen ihmiseen, jolloin "minun täytyy laittaa pesukone päälle"-vihje tarkoittaa vierailun päättymistä.

Toi on niin totta toi asiantuntijuus-juttu. En minä ainakaan odota jossain kylässä ollessani, että koko talo pysähtyy minun takia ja ala varpaisillani jatkuvasti kuulostelemaan, että oliko tuo joku vihje. Tehköön jokainen mitä tekee. Joskus ohessa, joskus ei, riippuu tilanteesta. Luotan siihen, että jos minua ei haluta, minulle sanotaan se. Kai nyt aikuiset osaa kertoa, jos ei sovi.

Vierailija kirjoitti:

Kestittäjä kirjoitti:

Musta on inhottavaa tuollainen valehtelu, vihjailu ja tekosyiden keksiminen lähtöä kokoajan silmälläpitäen. Kyllä minä ainakin, jos kerran olen kylään kutsunut, varaudun siihen, että vieraat kestitetään ja viihdytetään ja voi jäädä vaikka yöksi, jos haluaa. En ikinä aja ketään pois kotoani, minusta se on typerryttävän epäkohteliasta ja raakaa ajaa tyyliin johonkin yönselkään, kun on ensin kuitenkin antanut ymmärtää, että on lämpimästi tervetullut.

Tulee mieleen, että onko sitten ne, jotka haluaa vaan pikapan..käyntejä omilta vierailtaan, niitä, jotka muutenkin sitten elämässään ja esim. ystävyyssuhteissaan haluaa vaan sellaista nopeaa ja helppoa hyötyä ystävistään? Että sanotaan vaan siksi, että tule käymään, kun halutaan ne tuliaiset tai juorut tai viihdykettä, ja kun ne on saatu, voidaankin jo potkia pihalle? Hyi... Miksi muuten niitä vieraita kutsuttaisiin ja ajettaisiin pois, vieläpä jollain valheella?

Olen jostain perinyt myös tuollaisen asenteen vieraisiin ja itseasiassa se on se oikea  ja  mukavampi.  Urbaania kutsukulttuuriahan ei meillä ole, jossa vierailuaika mainittaisiin esim. tervetuloa kahville klo 15-17.  Mutta osin siksi en juuri kutsukaan paljon koska aikaa ei riittäisi koko proseduuriin.  

Perinyt siis kumman näistä kahdesta tavasta? Pitkä kaava vai pikaiset?

Kerran oli yksi hyvänpäivän tuttu käymässä uudessa kotikaupungissani ja tavattiin kahvilla. Luulin että hänellä on ko. kaupungissa ystäviä, joiden luo hän on tullut, mutta eipäs ollutkaan. En päässyt hänestä eroon koko päivänä, iltana saati yönäkään vaikka käytin takuulla kaikki vihjausvarastot tyhjiin. Aamulla kun hän heräili luotani en jaksanut enää vaan sanoin tylysti, että en jaksa hoitaa aamupalahommia, osaat varmaan tästä junalle. Sitten hän lopulta lähti! Ja kyseessä ihan samaa sukupuolta oleva tuttu.

Yhdellä kaverilla oli tapana kutsua kylään ulkona tapaamisen jälkeen mutta sitten kuitenkin haukotteli ja oli innoton kun tulin käymään. Nopeasti sitten tein lähtöä aina. Miksi pitää kysyä ja puhua jos ei halua, lämpimikseen? Toisaalta ei se kauheasti haittaa kun aika pian muutenkin olisin lähdössä.

Olisipa palvelu mistä vois tilata paikalle "häirikkösukulaiset". Voisi tulle vieraille äkkilähtö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaiva esiin Raamattu ja virsikirja ja sano, että "rukoillaan nyt läksiäisiksi, jotta teidän matkanne olisi turvallinen".

Alan olla niin epätoivoinen, että voisin turvautua tähän!

Mulla toimi se kun otin yöpaitani ja laitoin sen sängylle ja nostin helmojani jo. Ei tarvinnut sanoa mitään.

-Ai hyvänen kellohan on noin paljon, meidän varmaan pitääkin lähtea jo...anteeksi.....

Ihan hyvin meni. Myös voi keksiä miksi on lähdettävä just silloin.

Vierailija kirjoitti:

Kerran oli yksi hyvänpäivän tuttu käymässä uudessa kotikaupungissani ja tavattiin kahvilla. Luulin että hänellä on ko. kaupungissa ystäviä, joiden luo hän on tullut, mutta eipäs ollutkaan. En päässyt hänestä eroon koko päivänä, iltana saati yönäkään vaikka käytin takuulla kaikki vihjausvarastot tyhjiin. Aamulla kun hän heräili luotani en jaksanut enää vaan sanoin tylysti, että en jaksa hoitaa aamupalahommia, osaat varmaan tästä junalle. Sitten hän lopulta lähti! Ja kyseessä ihan samaa sukupuolta oleva tuttu.

Tuohan on sinun inhottavuutta ja  kyvyttömyyttä nyt kysy miten olisit halunnut itseäsi kohdeltavan? Tuskin noin? Olisit varmaan halunnut suoraa kommunikaatiota vai? Asettukaa toisen asemaan aina ja sitten se onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Olisipa palvelu mistä vois tilata paikalle "häirikkösukulaiset". Voisi tulle vieraille äkkilähtö.

Ei vaan nämä taidot pitää opetella itse, se on aikuistuistumista vaikka olisit 70 v jo.

Vierailija kirjoitti:

Kerran oli yksi hyvänpäivän tuttu käymässä uudessa kotikaupungissani ja tavattiin kahvilla. Luulin että hänellä on ko. kaupungissa ystäviä, joiden luo hän on tullut, mutta eipäs ollutkaan. En päässyt hänestä eroon koko päivänä, iltana saati yönäkään vaikka käytin takuulla kaikki vihjausvarastot tyhjiin. Aamulla kun hän heräili luotani en jaksanut enää vaan sanoin tylysti, että en jaksa hoitaa aamupalahommia, osaat varmaan tästä junalle. Sitten hän lopulta lähti! Ja kyseessä ihan samaa sukupuolta oleva tuttu.

Jos kutsut kotiisi kahville, kuulumisten jälkeen lähdette ulos syömään. Sieltä häivyt sitten kotiisi yksin.

Taidan olla tuttavapiirisdäni ihan "kuuluisa" siitä, että laitan vieraat kotiin, kun en jaksa heitä enää.

Ovat asialla naureskelleet itsellenikin, kun olen sanonut, että pitäisiköhän teidän jo lähteä läppäsemään täältä.

Kuulema tahallaankin odottavat, koska käsky käy. Koska niin siinä sit aina käy 😆😇 itse en jaksa kyläillä.

Mieluummin tapaan tyyppejä, jossain harrastusten tiimoilla, kuin kotona.

Mä sanon aina, että sammuttavat valot, kun lähtevät ja vetäydyn makuuhuoneeseen.

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä ongelma teillä on oikeasti sanoa suoraan, että nyt vieraiden on aika lähteä? Luovutatteko lastenkin kanssa heti kun ne vähän väittää vastaan?

Ei siinä tarvitse ilkeä olla ja jos joku sellaisesta loukkaantuu, niin sittenpähän loukkaantuu

Niinpä.

"Hei, kiva kun kävitte mutta nyt minun pitää pyytää teitä lähtemään, koska alamme iltatoimille" ja nouset ylös, menet eteiseen, etsit laukut ja nyssäkät ja lykkäät käteen, autat takkia päälle ja avaat oven.

Jos mukana on lapsia, menet sanomaan heillekin että nyt on aika lopettaa leikit, menkääpäs vanhempienne luo, he ovat jo lähdössä.

Viipyville vieraille voi sanoa suoraan, että oli kiva nähdä, saattelen teidät nyt ovelle. Tulen vuorostaan teillä käymään jonain päivänä, niin jatketaan sitten kuulumisien vaihtoa.

Olisiko rehellinen suora puhe mitään? Noin aikuisten(?) ihmisten(?) kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran oli yksi hyvänpäivän tuttu käymässä uudessa kotikaupungissani ja tavattiin kahvilla. Luulin että hänellä on ko. kaupungissa ystäviä, joiden luo hän on tullut, mutta eipäs ollutkaan. En päässyt hänestä eroon koko päivänä, iltana saati yönäkään vaikka käytin takuulla kaikki vihjausvarastot tyhjiin. Aamulla kun hän heräili luotani en jaksanut enää vaan sanoin tylysti, että en jaksa hoitaa aamupalahommia, osaat varmaan tästä junalle. Sitten hän lopulta lähti! Ja kyseessä ihan samaa sukupuolta oleva tuttu.

Tuohan on sinun inhottavuutta ja  kyvyttömyyttä nyt kysy miten olisit halunnut itseäsi kohdeltavan? Tuskin noin? Olisit varmaan halunnut suoraa kommunikaatiota vai? Asettukaa toisen asemaan aina ja sitten se onnistuu.

Mietin myös että tuossa on varmasti käynyt väärinkäsitys. Toinen oli ajatellut tulevansa yön yli vierailulle ja toinen oli ymmärtänyt että kyse on pikaisesta kahvittelusta. On varmaan karsea tunne olla vieraassa kaupungissa toisen ihmisen varassa ja yhtäkkiä tajuta ettei olekaan tervetullut vieras..

Vierailija kirjoitti:

No me oltiin kerran sovittu, että tuodaan miehen ystävälle yksi lainaamiemme lastenvaunujen osa ja varmistettiin moneen kertaan, että sopiiko varmasti tulla myöhään (klo 22), kun olemme ajamassa ohi. Sopi. Talon emäntä halusi näyttää meille pari juttua ja kävelimme peremmälle taloon. Tehdessämme jo lähtöä mieheni kaveri tuli töistä. Vaihdettuamme pikaiset kuulumiset, hän käveli eteiseen ja toi meille kaikille kenkämme. Asia nauratti, sillä olimme jo muutenkin olleet jo tovin lähdössä, mutta emme kehdanneet lähteä kesken talon emännän lauseen. Kiitin kenkien tuomisesta ja pahoittelin, että piipahdimme niin myöhään illalla. Lähdettiin ja autossa totesin, että miehen kaverin ei tarvi tuoda minulle koskaan kenkiä käteen, sillä viesti meni kerralla perille ja minä en tuohon taloon enää jalallakaan astu. Enkä ole astunut. Siitä on jo kolme vuotta. Käskin heidän viedä lastenvaunut kaatopaikalle, koska en halunnut enää mennä käymään niillä etten vain vahingossa viivy liian myöhään heillä. Olen kutsunut heidät muutaman kerran tapauksen jälkeen kylään. Heille harvoin sopii, pari kertaa ovat käyneet. Heidän kuopus on nyt vakavasti sairas joten emme ole voineet tavata 1,5 vuoteen infektioriskin vuoksi. He eivät ole pitäneet meihin lainkaan yhteyttä tänä aikana ja kun ollaan kyselty kuulumisia, ollaan vastausten sävystä päätelty ettei kuulumisten kysely ole ollut heistä toivottavaa. Joten olemme tulleet siihen tulokseen etteivät he kaipaa meitä enää elämäänsä vaan meidän paikan on joku muu ottanut. Moni samassa tilanteessa ollut ystävä ja sukulainen on nimittäin välillä laittanut kuulumisiaan viestillä tai soittanut. Nyt olemme päättäneet antaa ystävyyssuhteen vähitellen hiipua. Emme pidä enää heihin mitään yhteyttä emmekä kutsu heitä kylään. Jos he pyytävät kylään, olemme miehen kanssa päättäneet, että meillä on jatkossa aina juuri silloin sovittu muuta menoa. Me emme halua olla enää heille vaivaksi.

Toiset haluavat olla rauhassa vakavasti sairaan lapsen kanssa ja keskittää voimavaransa tilanteessa selviämiseen. Se ei ole henkilökohtaista teitä kohtaan eikä siitä kannata loukkaantua. Lapsen vakava sairastuminen on ihmisen elämän raskaimpia tilanteita.

Täällä kun on keskusteltu myös päinvastaisesta ongelmasta eli vieraiden pitämisestä panttivankeina, niin heitänpä oman lusikkani tähän soppaan. Edesmennyt ukkini oli minulle tosi rakas, mutta hänellä oli todella hermoja riipivä tapa, jonka takia en tykännyt mennä kylään vaikka lähellä asuinkin.

Ihan sama mitä aina lähtöä tekiessäni sanoinkin, hän alkoi joka kerta hirveäksi marttyyriksi. Jos kerroin syyn miksi piti lähteä (esim. täytyi mennä laittamaan pikkusisaruksille ruokaa) se ei kelvannut, koska "tuo on vain tekosyy jonka varjolla lähdet koska et halua olla täällä". Sitten jos taas yksinkertaisesti vain ilmoitin lähteväni kotiin ilman mitään perusteluja, siitäkin valitettiin kuinka "niin sitä vaan lähdetään kun ei haluta olla seurassamme".

Yritin kyllä aina kohteliaasti syytöksiin selittää, että ukki vaimoineen olivat toivottua seuraa, mutta minun oli vain oikeasti lähdettävä kotiin. Siihenkin vastattiin vain tuolla samalla vinkumisella jankkaavasti niin loppujen lopuksi en sitten enää oikeasti halunnut mennä edes käymään. Harmitti aina kovasti kun muuten kivasti mennyt vierailu päättyi joka kerta hirveään syyllistämiseen.