Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten pääsen eroon liian pitkään viipyvistä vieraista?
Jotkut vieraat tulevat kylään, mutteivat haluaisi millään lähteä pois. Minulla ei ole aikaa eikä kiinnostusta koko päivän kestäville yllätysvierailuille. Miten pääsen liian pitkään viipyvistä kylävieraista eroon ajallaan ilman, että välit täysin menevät? En jaksa tätä!
Olen yrittänyt vaikka mitä, mutta aina on yhtä hankalaa päästä näistä tietyistä vieraista eroon. Päällimmäinen tunne vierailun jälkeen onkin yleensä pelkkä väsymys ja koulutus siitä, että kaikki omat suunnitelmat menevät ihan uusiksi, jos nämä ihmiset sattuvat kylään "poikkeamaan".
Ennakkoon sovituista lähtöajoistakaan he eivät haluaisi pitää kiinni, jos sellaisia yrittää asettaa kyläilyn ehdoksi.
Kommentit (1164)
Vierailija kirjoitti:
Sano suoraan, mutta asiallisesti mitä haluat.
Kaikki vihjailu on ihan hanurista, koska et voi tietää, millä tavalla toinen ihminen ajattelee hienovaraisen vihjeen.
Suora viesti uppoaa tyhmempäänkin kalloon.
Pitäisi jokaisen opetella anomaan suoraan ja kunnioittaa toisen suoraan sanomista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kyläillä tai ottaa vieraita vastaan kun se on noin vastenmielistä. Yhdet tollot ei ymmärrä lähteä ja toiset kertoa, että teitä ei tänne kaivata. Ottakaa mallia Keski-Euroopasta, missä vieraina monia ja ruokaa sekä juomaa ja juttua piisaa. Ennen kaikkea hauskaa riittää! Täällä on sellaista ankeaa kinkerikahvi perinnettä edelleen. Toinen vaihtoehto, että hoitaa ystävyyssuhteita kahviloissa tai muissa kodin ulkopuolisissa paikoissa. Kolmas, ettei turhaan rasita itseään teeskentelemällä välittävänsä väkinäisestä seurustelusta.
Itsellä on ADHD ja aikakäsitteet on välillä näin yli 30vuotiaana hukassa. Aika vain juoksee ja kaskummaan ollaan oltu kylässä 4t. Ehkä ne on semmoisia vieraita joillakin?
Itse huomasin vasta jälkikäteen, että joitakin tämä ärsytti kun eivät halunneet nähdä enää eikä antaneet mahdollisuutta ns korjata.
No tästä oppineena kyläilen perheeni kanssa 2-3t maksimissaan kavereiden luona. Siksi tämä aika koska se tuntuu muillakin olevan se aika. Ehkä enemmän vieraat on sen 2t. Tähän itsekin nykyisin pyrin.
Jos vieras ei älyä lähteä, ehdotan yhteistä kävelylenkkiä. Joka hups sattumalta suuntautuu vierailijan kotia kohti. Sopivassa risteyksessä sitten vain heipat. :D
No me oltiin kerran sovittu, että tuodaan miehen ystävälle yksi lainaamiemme lastenvaunujen osa ja varmistettiin moneen kertaan, että sopiiko varmasti tulla myöhään (klo 22), kun olemme ajamassa ohi. Sopi. Talon emäntä halusi näyttää meille pari juttua ja kävelimme peremmälle taloon. Tehdessämme jo lähtöä mieheni kaveri tuli töistä. Vaihdettuamme pikaiset kuulumiset, hän käveli eteiseen ja toi meille kaikille kenkämme. Asia nauratti, sillä olimme jo muutenkin olleet jo tovin lähdössä, mutta emme kehdanneet lähteä kesken talon emännän lauseen. Kiitin kenkien tuomisesta ja pahoittelin, että piipahdimme niin myöhään illalla. Lähdettiin ja autossa totesin, että miehen kaverin ei tarvi tuoda minulle koskaan kenkiä käteen, sillä viesti meni kerralla perille ja minä en tuohon taloon enää jalallakaan astu. Enkä ole astunut. Siitä on jo kolme vuotta. Käskin heidän viedä lastenvaunut kaatopaikalle, koska en halunnut enää mennä käymään niillä etten vain vahingossa viivy liian myöhään heillä. Olen kutsunut heidät muutaman kerran tapauksen jälkeen kylään. Heille harvoin sopii, pari kertaa ovat käyneet. Heidän kuopus on nyt vakavasti sairas joten emme ole voineet tavata 1,5 vuoteen infektioriskin vuoksi. He eivät ole pitäneet meihin lainkaan yhteyttä tänä aikana ja kun ollaan kyselty kuulumisia, ollaan vastausten sävystä päätelty ettei kuulumisten kysely ole ollut heistä toivottavaa. Joten olemme tulleet siihen tulokseen etteivät he kaipaa meitä enää elämäänsä vaan meidän paikan on joku muu ottanut. Moni samassa tilanteessa ollut ystävä ja sukulainen on nimittäin välillä laittanut kuulumisiaan viestillä tai soittanut. Nyt olemme päättäneet antaa ystävyyssuhteen vähitellen hiipua. Emme pidä enää heihin mitään yhteyttä emmekä kutsu heitä kylään. Jos he pyytävät kylään, olemme miehen kanssa päättäneet, että meillä on jatkossa aina juuri silloin sovittu muuta menoa. Me emme halua olla enää heille vaivaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos vieras ei älyä lähteä, ehdotan yhteistä kävelylenkkiä. Joka hups sattumalta suuntautuu vierailijan kotia kohti. Sopivassa risteyksessä sitten vain heipat. :D
No onhan se keino tämäkin, vaikkakin helpompi olisi vaan sanoa että nyt pitää päästä omiin hommiin, kiva kun kävit.
En päästä sisälle jos ei ole ennalta sovittu. Olen parille tyypille joutunut sanomaan, ettei nyt sovi vierailut. Ekalla kerralla sanoin, että mulla on muuta tekemistä, ei käy ja toisella, että olen väsynyt ja katson elokuvaa, ei käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sukulaisia jotka ovat sellaisia että kysyvät voivatko tulla kahville, mutta tulevat nyssäköiden kanssa ja olettavat että voivat jäädä päiviksi viikoiksi kuukausiksi, joten sanon ettei kahville voi tulla.
En ava ovea, niin ongelma ohitettu. Jos joskus vahingossa avaan, niin sanon suoraan päin naamaa, että en ole kotona ja näkemiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olen introvertti ja puoliso on myös. Meillä ei käy vieraita, viihdytään vallan hyvin keskenämme 🙂
Ei tarvitse kestitä ketään, eikä toisaalta myöskään olla itse kenellekään toiselle vaivaksi. Ihmiskontaktit riittää töissä tavattaviksi.
Nauttikaa te muut sosiaalisuudestanne, sitähän aina hehkutetaan, kuinka ihanaa se on tavata ihmisiä 😅
Vierailija kirjoitti:
Jos vieras ei älyä lähteä, ehdotan yhteistä kävelylenkkiä. Joka hups sattumalta suuntautuu vierailijan kotia kohti. Sopivassa risteyksessä sitten vain heipat. :D
Voi myös pyytää osallistumaan kotitöihin, kummasti alkaa muistumaan muita menoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen vaan kestänyt tai sitten olen ihan tietoisesti sopinut jonkun menon siihen vierailun perään. Ihan vaikka vaan kauppakäynti, mutta sit ei kyllä mikään auta, jos jäävät teille, vaikka sä kiität kyläilystä ja sanot, että nyt on pakko mennä.
Tietysti yllätysvierailujen osalta tää on hivenen vaikeampaa. Jos asut yksin, sulla voi ”olla joku meno”, mutta perheellisillä joku perheenjäsen voi paljastaa olemalla ihan pihalla.Meillä on tosi vaikeaa päästä sinne kauppaan, kun vieraat ilmoittavat olevansa lähdössä "kohtapuolin", kun kerrot että pitäisi ehtiä ostoksille. Eivät sen jälkeen liikahda pitkään aikaan mihinkään, vaikka yrität hoputtaa lähtemään.
Entäpä jos vain lähtisit sinne kauppaan? Luultavasti vieraat löytävät ihan itse ulos jos talonne ei ole ihan linna.
Pitää sanoa suoraan, eikä kierrellä. Nyt teidän pitää lähteä kotiin. Voit sanoa lisäksi miksi, lähden kauppaan, lapset pitää laittaa nukkumaan, en jaksa enää vierailua, tulkaa uudestaan vaikka la klo 2.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vieras ei älyä lähteä, ehdotan yhteistä kävelylenkkiä. Joka hups sattumalta suuntautuu vierailijan kotia kohti. Sopivassa risteyksessä sitten vain heipat. :D
Voi myös pyytää osallistumaan kotitöihin, kummasti alkaa muistumaan muita menoja.
Tai sitten ihan vaan sanoa, että nyt pitää teidän lähteä, heippa.
Kuinka vaikeaa näiden ihmisten elämä muissa asioissa on, jotka yrittävät keksiä kaikenlaisia vihjeitä ja pelejä toisille eivätkä uskalla sanoa mitä oikeasti haluavat :/
Eräs ehtoisa emäntä alkaa yleensä tunnin vierailun jälkeen kyselemään: vieläks te ootte täällä?
Vierailija kirjoitti:
Kyläily kulttuuri, ennen ( jo 25 v sitten kun aikuistuin), mentiin aina ilmoittamatta ja jos isäntäperheellä oli menoa niin jäätiin tosiaan odottelemaan, joskus kylässä oli useampiakin. Olipa silloin vielä osa taloja niin että ei ollut ovet lukossa, mentiin kylään, kylässä pelkkä toinen kyläilijä joka oli jo laittanut kahvit tulemaan. Lopulta ei ehditty edes näkemään omistajia vaan istuttiin keskenämme ja lopusta tiskattiin ja lähdettiin:D Voi niitä aikoja....nyt kukaan ei tule ilmoittamatta, ja kaikkia vierailuja pitää suunnitella kalenterin kanssa.
Taitaa olla paikkakuntakohtaisia eroja, koska vuonna -97 (25v sitten) meidän pikkukylällä ei todellakaan kävelty luvatta toisten koteihin sisälle, saatu alettu keittämään kahveja itselleen. Ovet saattoi olla lukitsematta mutta toisten koteja kunnioitettiin. Puhelimetkin oli kaikilla ja jos ei ihan naapurissa oltu niin ennen kyläilyä varmistettiin soitolla että ollaanhan siellä kotona.
Vierailija kirjoitti:
No me oltiin kerran sovittu, että tuodaan miehen ystävälle yksi lainaamiemme lastenvaunujen osa ja varmistettiin moneen kertaan, että sopiiko varmasti tulla myöhään (klo 22), kun olemme ajamassa ohi. Sopi. Talon emäntä halusi näyttää meille pari juttua ja kävelimme peremmälle taloon. Tehdessämme jo lähtöä mieheni kaveri tuli töistä. Vaihdettuamme pikaiset kuulumiset, hän käveli eteiseen ja toi meille kaikille kenkämme. Asia nauratti, sillä olimme jo muutenkin olleet jo tovin lähdössä, mutta emme kehdanneet lähteä kesken talon emännän lauseen. Kiitin kenkien tuomisesta ja pahoittelin, että piipahdimme niin myöhään illalla. Lähdettiin ja autossa totesin, että miehen kaverin ei tarvi tuoda minulle koskaan kenkiä käteen, sillä viesti meni kerralla perille ja minä en tuohon taloon enää jalallakaan astu. Enkä ole astunut. Siitä on jo kolme vuotta. Käskin heidän viedä lastenvaunut kaatopaikalle, koska en halunnut enää mennä käymään niillä etten vain vahingossa viivy liian myöhään heillä. Olen kutsunut heidät muutaman kerran tapauksen jälkeen kylään. Heille harvoin sopii, pari kertaa ovat käyneet. Heidän kuopus on nyt vakavasti sairas joten emme ole voineet tavata 1,5 vuoteen infektioriskin vuoksi. He eivät ole pitäneet meihin lainkaan yhteyttä tänä aikana ja kun ollaan kyselty kuulumisia, ollaan vastausten sävystä päätelty ettei kuulumisten kysely ole ollut heistä toivottavaa. Joten olemme tulleet siihen tulokseen etteivät he kaipaa meitä enää elämäänsä vaan meidän paikan on joku muu ottanut. Moni samassa tilanteessa ollut ystävä ja sukulainen on nimittäin välillä laittanut kuulumisiaan viestillä tai soittanut. Nyt olemme päättäneet antaa ystävyyssuhteen vähitellen hiipua. Emme pidä enää heihin mitään yhteyttä emmekä kutsu heitä kylään. Jos he pyytävät kylään, olemme miehen kanssa päättäneet, että meillä on jatkossa aina juuri silloin sovittu muuta menoa. Me emme halua olla enää heille vaivaksi.
Huhhuh. Viestin alku oli ihan hauskaa luettavaa, mutta voisikohan tuo "vastausten sävy" johtua ihan vaan lapsen vakavasta sairastumisesta, eikä olla mitään henkilökohtaista juuri teitä kohtaan? Varmaan parempikin että pysytte kaukana perheestä jolla on noin vaikea elämäntilanne.
Päräytät ujeltavan pierun ja toteat, että se ois isännän/emännän aika mennä paskalle ja vieraat löytävät varmasti ulos,hejdå.
Musta on inhottavaa tuollainen valehtelu, vihjailu ja tekosyiden keksiminen lähtöä kokoajan silmälläpitäen. Kyllä minä ainakin, jos kerran olen kylään kutsunut, varaudun siihen, että vieraat kestitetään ja viihdytetään ja voi jäädä vaikka yöksi, jos haluaa. En ikinä aja ketään pois kotoani, minusta se on typerryttävän epäkohteliasta ja raakaa ajaa tyyliin johonkin yönselkään, kun on ensin kuitenkin antanut ymmärtää, että on lämpimästi tervetullut.
Tulee mieleen, että onko sitten ne, jotka haluaa vaan pikapan..käyntejä omilta vierailtaan, niitä, jotka muutenkin sitten elämässään ja esim. ystävyyssuhteissaan haluaa vaan sellaista nopeaa ja helppoa hyötyä ystävistään? Että sanotaan vaan siksi, että tule käymään, kun halutaan ne tuliaiset tai juorut tai viihdykettä, ja kun ne on saatu, voidaankin jo potkia pihalle? Hyi... Miksi muuten niitä vieraita kutsuttaisiin ja ajettaisiin pois, vieläpä jollain valheella?
Alue: Aihe vapaa
Tää