Lue keskustelun säännöt.
Pilalle menneet hautajaiset?
20.04.2018 |
Onko jotkut hautajaiset, joissa olette olleet, menneet täysin pilalle? Mitä tapahtui? Olin kerran hautajaisissa, jossa vainajan serkku oli aivan umpihumalassa ja mölysi kunnes talutettiin pois paikalta. Ei se tilaisuutta täysin pilannut, mutta häiritsi paljon.
Kommentit (301)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulainen, joka kärsi vakavista mielenterveysongelmista, tuli hautajaisiin ihan psykoottisena. Ei kyennyt hallitsemaan itseään ja häpäisi käytöksellään koko tilaisuuden. Moni vieraista ilmoitti sen kokemuksen jälkeen, että he eivät enää osallistu tilaisuuksiin, johon tämä henkilö on tulossa. Minä muiden muassa.
Jopas riittää myötätuntoa mt-ongelmaiselle.
Psykoottinenhan ei voi hourailulleen mitään.
Olen minäkin ollut hautajaisissa, joissa leski oli enemmän vihamielinen(psykoosin rajalla keikkui) kuin surullinen.
Kuinka psykoottiselta voi odottaakaan korrektia käytöstä?
Tarvitseeko sen psykoottisen tyypin edes tunkea tällaisiin tapahtumiin? Mielestäni ei. On ihmisillä oikeus surra ilman että joku itsekseen puhuva ja hermostunut tyyppi heiluu siinä siunaustilaisuudessa kontrolloimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähiomainen kuoli viinanjuontiin.
Hautajaisiin tuli vainajan vanha baarikärpässeurue (siis kunnon lasol-tenujengi) kutsumattomana, viinalle haisten. Latisti tunnelmaa (jos näin hautajaisista voidaan sanoa) :(
Niin no voisit miettiä, kuinka paljon itse olit tämän lähiomaisesi elämässä verrattuna siihen kuinka paljon hän liikkui näiden ystäviensä kanssa? Suurin osa suvustanne on todennäköisesti kuitenkin sulkenut alkoholistin elämästään ulos ja ystävät ovat olleet kaikista läheisimpiä hänelle. Ja se oli kuitenkin ystäviltä nimenomaan kunnioittavaa tulla häntä saattamaan, senkin uhalla että te sukulaiset nyrpistätte nokkaanne. Kyllä alkoholistitkin ovat ihmisiä ja tietävät, että heitä pidetään ihan roskasakkina ja uskalsivat silti. Omaisesi oli pidetty ihminen.
Eri asia tulla kännissä sekoilemaan ja häiritsemään tilaisuutta. Kyllä minäkin oman läheiseni hautajaisiin (joka on alkoholisti) kutsun myös hänen kaverinsa, koska he kuuluvat sinne enemmän kuin jotkut sukulaiset.
Hienoa, että te hurskastelijat tiedätte paremmin meidän suvun suhteet ja alkoholismin syyt/seuraukset. Tiedoksenne, olimme kaikin tavoin yrittäneet auttaa tätä henkilöä irti alkosta, tukeneet häntä hyvinä ja huonoina aikoina. Hän ajautui lopulta (vasta 40-vuotiaana) huonoon seuraan, siis sanalla sanoen lasol- ja pirtupiireihin, mukana loppuaikoina jopa huumeita ja rikollisuutta, vaikkei tämä teille varsinaisesti kuulu.
apumme ei kuitenkaan ns. mennyt perille, ja tämä hlö kuoli pitkän tenutuskauden päätteeksi, kun maksa sanoin vaan poks. Tämä oli koko perheelle ja suvulle traaginen paikka, ja hautajaisissa viimeinen asia mitä olisimme halunneet nähdä, oli etanolinhajuinen metsäjengi, joka veti rakkaan sukulaisemme mukanaan käyttäen häntä rahallisesti hyväkseen. Tätähän ei täällä kukaan ymmärrä, vaan naiivina ihmettelette "miksei rakkaat ystävät saaneet hyvästellä"?
He eivät todellakaan olleet ystäviä, vaan hyväksikäyttäjiä, narkkeja ja alkoholisteja.
Teillä on sellainen käsitys asiasta tietysti että olivat hyväksikäyttäjiä ja syypäitä läheisesi kuolemaan mutta todellisuudessa ne ei olis vaivautunut paikalle siinä tapauksessa
Ohis, mutta kyllä hyväksikäyttäjäkin voi esittää vaikka mitä. Tiedän tapauksen, että tyyppi varasti syöpään sairastuneelta ystävältään rahat ja kipulääkkeet (tyypin oikea luonto selvisi siis myöhemmin, potilaan jo kuoltua), ja esitti silti hautajaisissa suurinta surijaa, jota lohduteltiin kuin leskeä konsanaan.
Miksiköhän tätä miinustetaan? Onko vaikea uskoa, että raadollisia ihmisiä on olemassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulainen, joka kärsi vakavista mielenterveysongelmista, tuli hautajaisiin ihan psykoottisena. Ei kyennyt hallitsemaan itseään ja häpäisi käytöksellään koko tilaisuuden. Moni vieraista ilmoitti sen kokemuksen jälkeen, että he eivät enää osallistu tilaisuuksiin, johon tämä henkilö on tulossa. Minä muiden muassa.
Jopas riittää myötätuntoa mt-ongelmaiselle.
Psykoottinenhan ei voi hourailulleen mitään.
Olen minäkin ollut hautajaisissa, joissa leski oli enemmän vihamielinen(psykoosin rajalla keikkui) kuin surullinen.
Kuinka psykoottiselta voi odottaakaan korrektia käytöstä?Tarvitseeko sen psykoottisen tyypin edes tunkea tällaisiin tapahtumiin? Mielestäni ei. On ihmisillä oikeus surra ilman että joku itsekseen puhuva ja hermostunut tyyppi heiluu siinä siunaustilaisuudessa kontrolloimatta.
Psykoottinen ihminen ei itse ymmärrä käytöstään. Paha siinä on sitten arvioida, että kehtaanko minä nyt mennä hautajaisiin vai en.
Mä en osallistu koskaan hautajaisiin. Ei se haudattava henkilö siitä mitään kostu että tulen sinne katsomaan kun ihmiset itkee ja paheksuu sitten jälkikäteen sitä jos ei itse itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähiomainen kuoli viinanjuontiin.
Hautajaisiin tuli vainajan vanha baarikärpässeurue (siis kunnon lasol-tenujengi) kutsumattomana, viinalle haisten. Latisti tunnelmaa (jos näin hautajaisista voidaan sanoa) :(
Se jengi oli varmaan ollut vainajan kanssa läheisemmissä väleissä kuin viinaan meneville nenäänsä nyrpistelevät sukulaiset. Miksi eivät olisi saaneet tulla hyvästelemään ystäväänsä?
Niin, miksipä he eivät olisi saameet tulla saattelemaan?
Minustakin outoa, ettei ne kaikkein lähimmät kaverit olisi saanet jättää hyvästejä.
Täällä on helppo hurskastella, että kyllähän se tenujengi on ihan tervetullut hautajaisiin, mutta jos olisikin oman läheisen hautajaiset, niin tillaane ei luultavasti enää olisikaan ihan niin jees.
Niinpä. Mietipä lähiomaisen hautajaisissa, että tenujengi on siinä kunnossa, että joku sekoile/haastaa riitaa kännissä tai oksentaa arkun päälle/paskoo housuihinsa kirkossa. Siinä on kunnioitus kaukana. Eikä jengi edes seuraavana päivänä muista olleensa hautajaisissa.
Ei lue Raamatussakaan, että "antakaa tenujengin tulla tyköni"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin kymmenkunta vuotta sitten olin yhden rakastettavan mummelimme hautajaisissa.
Pappi ei muistanut edesmenneen puolisonsa nimeä oikein toisteli sitä väärää nimeä ja kertoili mummelin elosta tämän tyypin kanssa niitä näitä.
Olisi jo huvittanut, jos ei olisi niin tympäissyt vainajan puolesta, joka oli aina ollut hyvin toisia ihmisiä kunnioittava ja lempeä ihminen.
Muutenkin k.o. pappi tuntui olevan jotenkin "kuutamolla" ja itsekseen hymyilevä.
Ulkona taas oli pimeää, haudalle vievät jäiset polut liukkaita ja räntää satoi viistosti.
Pappi horisi jostain virrenveisuusta vielä haudalla.
Hyytävä viima esti hytisevää saattojoukkoa kuulemasta häntä.
Tämä outo pappi saapui vielä mummelin kotiin itsetyytyväisenä kahvittelemaan, eikä meinannut ymmärtää lainkaan poistua.
Kaiken lisäksi mummelimme oli haudattu väärään hautaan ja arkku oli jouduttu myöhemmin nostamaan ylös ja siirtämään oikeaan paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Teatraaliset itkijät ovat kiusallisimpia, koska heillä on hautajaisissa tavallaan lupalappu huomionhaulleen. Pari kertaa olen todistanut ihan käsittämättömiä "tunnepurkauksia" henkilöiltä joilla ei ole ollut vainajaan juuri mitään sidettä elinaikanaan. Mutta sitten ulvotaan, hyperventiloidaan ja ollaan niin wt kuin olla ja voi.
Et voi olla ihan varma siitä, mitä nämä tyypit oikeastaan itkevät. Hautajaiset ovat surullisia tilaisuuksia, jotka voivat nostaa tunteita pintaan, vaikka nuo tunteet eivät liittyisi juuri haudattavaan vainajaan. Ihmettelimme kovasti, miksi erään sukulaisen tuore tyttöystävä (niin tuore, ettei ollut ehtinyt tavata vainajaa kuin kerran) vollotti ihan solkenaan isoisäni hautajaisissa. Kävi ilmi, että tyttöystävän oma isoisä teki samaan aikaan sairaalassa kuolemaa. Hän tietysti ajatteli, että kohta joutuu käymään läpi samat jutut oman isoisänsä hautajaisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei varsinaisesti hautajaisiin liittyen, mutta eräs sukulaismies otti kuvan ruumisarkussa makaavasta kuolleesta äidistään. Vuosia myöhemmin näin tämän kuvan perhealbumissa lomamatkakuvien yms. seassa. Tuntui jotenkin karmivalta ja väärältä.
Ennen aikaan saattoi pirttien seinillä nähdä senaikaisesti "photoshopattuja" postmortem henkilökuvia, jopa hääkuvina, kun ei toisesta muutakaan kuvaa oltu saatu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi sanoa, että hautajaiset menivät pilalle, kun olivat juuri sellaiset kuin leski halusi, eli sikäli varmaan onnistuneet. Haudalla ei sanottu sanaakaan, leski vain iljahti kuuluvasti, kun uurna laskettiin hautaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varsinaisesti hautajaisiin liittyen, mutta eräs sukulaismies otti kuvan ruumisarkussa makaavasta kuolleesta äidistään. Vuosia myöhemmin näin tämän kuvan perhealbumissa lomamatkakuvien yms. seassa. Tuntui jotenkin karmivalta ja väärältä.
Ennen aikaan saattoi pirttien seinillä nähdä senaikaisesti "photoshopattuja" postmortem henkilökuvia, jopa hääkuvina, kun ei toisesta muutakaan kuvaa oltu saatu.
Tuli mieleen kun ostin huutokaupasta vanhan lipaston niin sen sisältä löytyi oikein valokuvaamon ottama kuva pienestä vauvasta arkussa. Oli sellainen huntu siinä päällä, jonka läpi näki kauniisti puetun pienen lapsen. Tuli mietittyä mihin pienokainen mahtoi menehtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähiomainen kuoli viinanjuontiin.
Hautajaisiin tuli vainajan vanha baarikärpässeurue (siis kunnon lasol-tenujengi) kutsumattomana, viinalle haisten. Latisti tunnelmaa (jos näin hautajaisista voidaan sanoa) :(
Se jengi oli varmaan ollut vainajan kanssa läheisemmissä väleissä kuin viinaan meneville nenäänsä nyrpistelevät sukulaiset. Miksi eivät olisi saaneet tulla hyvästelemään ystäväänsä?
Niin, miksipä he eivät olisi saameet tulla saattelemaan?
Minustakin outoa, ettei ne kaikkein lähimmät kaverit olisi saanet jättää hyvästejä.
Täällä on helppo hurskastella, että kyllähän se tenujengi on ihan tervetullut hautajaisiin, mutta jos olisikin oman läheisen hautajaiset, niin tillaane ei luultavasti enää olisikaan ihan niin jees.
Niinpä. Mietipä lähiomaisen hautajaisissa, että tenujengi on siinä kunnossa, että joku sekoile/haastaa riitaa kännissä tai oksentaa arkun päälle/paskoo housuihinsa kirkossa. Siinä on kunnioitus kaukana. Eikä jengi edes seuraavana päivänä muista olleensa hautajaisissa.
😂😂😂 jos tenujengu on SIINÄ kunnossa, paikalle ei edes vaivauduta. Jos kyseessä on läheinen ja hyvä ystävä, paikalla ollessa kunnioitetaan viimeiseen asti edesmennyttä. Korkki narskahtaa jälkeenpäin.
En usko että alkup.viestin kirjoittaneella olisi hautajaiset menneet PILALLE mainittujen henkilöiden toimesta (koska ei viestissään viitannut muuhun kuin läsnäolon latistavuuteen).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainaja haisi arkun läpi. Oli ollut kuolleena viikkoja ennen kuin löydettiin. Tai eihän nyt pilalle menny, mutta oli jotenkin karmivaa. Oli vielä ihan pieni kirkkosali.
Olen ollut myös tällaisissa hautajaisissa.
Vainaja oli ollut lämpimässä järvivedessä viikon (heinäkuun helteillä) ennen kuin löydettiin. Joten arkku haisi, koko kirkko haisi (hautajaispäivä oli kuuma kesäpäivä). Eipä tuolle mitään voinut.Olisi voitu tuhkata?
Tuhkauksen tehdään vasta hautajaisten jälkeen, arkku on aina kirkossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä valokuvan ottaminen pienistä lapsivainajista oli hyvin yleistä vähänkin varakkaammissa perheissä 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa.
Silloin olilapsikuolleisuus Suomessa paljon korkeampi, esim tuhkarokko ja tulirokko olivat tavallisia kuolinsyitä.
Ajettiin n 700km yhteen suuntaan papan hautajaisiin, sattuneista syistä ei voitu lentää. Siunauksen jälkeen mentiin tilaan, jossa kahvitus, 3 pitkää pöytää istumapaikkoineen. Mentiin miehen kanssa viimeiseen, pappi tuli sanomaan, että tämä pöytä on sitten omaisille. Nyökyteltiin, omaisia kun oltiin. Hetken päästä pappi tuli ajamaan pois, sanoin että tämä pöytä on LÄHIomaisille. Jahas. Toisessa pöydässä oli muu suku ja me sitten kaksin jouduttiin siihen kolmanteen pitkään pöytään.
Harmitti kovasti istua siinä yli 4h kaksin miehen kanssa (ei kehdattu lähteä kun olisi pitänyt hyvästellä tms), olisi kiva ollut jutella sukulaisille kun niin pitkän matkan takaa tulimme. ”Lähi”sukulaisten pöytään jäi tilaa, toiseen pöytään ei mitenkään mahtunut.
Joku muukin kuulutti papeille vähän pelisilmää...
Ajoimme takas ja aamuyöllä kotona, siinä kohtaa itketti kovasti kun harmitti ja nolotti.
Isäni hautajaiset pilasi sukulaiset jotka valokuvasivat ja yrittivät minustakin ottaa kuvia vaikka kieltäydyin. Lähdin lopulta lätkimään kesken kahvittelu tilaisuuden kun kävi liian raskaaksi. Olisi kiva tietää mitä he tekevät kuvilla joissa itken ja olen aivan rikki. Onneksi kukaan ei sentään hautajaisten jälkeen tullut tuputtamaan kuvia minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulainen, joka kärsi vakavista mielenterveysongelmista, tuli hautajaisiin ihan psykoottisena. Ei kyennyt hallitsemaan itseään ja häpäisi käytöksellään koko tilaisuuden. Moni vieraista ilmoitti sen kokemuksen jälkeen, että he eivät enää osallistu tilaisuuksiin, johon tämä henkilö on tulossa. Minä muiden muassa.
Jopas riittää myötätuntoa mt-ongelmaiselle.
Psykoottinenhan ei voi hourailulleen mitään.
Olen minäkin ollut hautajaisissa, joissa leski oli enemmän vihamielinen(psykoosin rajalla keikkui) kuin surullinen.
Kuinka psykoottiselta voi odottaakaan korrektia käytöstä?Tarvitseeko sen psykoottisen tyypin edes tunkea tällaisiin tapahtumiin? Mielestäni ei. On ihmisillä oikeus surra ilman että joku itsekseen puhuva ja hermostunut tyyppi heiluu siinä siunaustilaisuudessa kontrolloimatta.
Psykoottinen ihminen ei itse ymmärrä käytöstään. Paha siinä on sitten arvioida, että kehtaanko minä nyt mennä hautajaisiin vai en.
Okei, no olkoon ja paskantakoon sitten vaikka arkun päälle. Muiden on vaan hyväksyttävä se, koska hänhän ei itse ymmärrä käytöstään.
No kuka näin on sanonut?? Mutta siinä tapauksessa (ja toivottavasti jo ennen kuin tuollaista tapahtuu) jonkun pitää tarttua tyyppiin ja taluttaa pois tilanteesta, vaikka sitten toimittaa hoitoon jos yhtään k.o. sukulaisesta välittää. Tarkoitin vain, että "tarvitseeko sen psykoottisen tyypin tunkea tällaiseen tapahtumiin" on vääristynyt suhtautumistapa, kun eihän se tyyppi tajua olevansa psykoosissa ja aiheuttavansa muille harmia.
Vierailija kirjoitti:
Isäni hautajaiset pilasi sukulaiset jotka valokuvasivat ja yrittivät minustakin ottaa kuvia vaikka kieltäydyin. Lähdin lopulta lätkimään kesken kahvittelu tilaisuuden kun kävi liian raskaaksi. Olisi kiva tietää mitä he tekevät kuvilla joissa itken ja olen aivan rikki. Onneksi kukaan ei sentään hautajaisten jälkeen tullut tuputtamaan kuvia minulle.
Muakin ihmetytti, kun kahdeksankymppinen mieheni mummo lähes suuttui, kun en ollut ottanut hänestä valokuvia poikansa hautajaisissa/muistotilaisuudessa. Kuvia otin pari kirkosta ja haudalta, mutta nämä eivät riittäneet. Onko tämä joku ikäpolvikysymys? Vaikka nykyajan ihmiset ovat koko ajan kuvaamassa, niin jostain syystä minä en näe yhtään syytä kuvata itkevää ihmistä jossain muistotilaisuudessa...
Vierailija kirjoitti:
Ajettiin n 700km yhteen suuntaan papan hautajaisiin, sattuneista syistä ei voitu lentää. Siunauksen jälkeen mentiin tilaan, jossa kahvitus, 3 pitkää pöytää istumapaikkoineen. Mentiin miehen kanssa viimeiseen, pappi tuli sanomaan, että tämä pöytä on sitten omaisille. Nyökyteltiin, omaisia kun oltiin. Hetken päästä pappi tuli ajamaan pois, sanoin että tämä pöytä on LÄHIomaisille. Jahas. Toisessa pöydässä oli muu suku ja me sitten kaksin jouduttiin siihen kolmanteen pitkään pöytään.
Harmitti kovasti istua siinä yli 4h kaksin miehen kanssa (ei kehdattu lähteä kun olisi pitänyt hyvästellä tms), olisi kiva ollut jutella sukulaisille kun niin pitkän matkan takaa tulimme. ”Lähi”sukulaisten pöytään jäi tilaa, toiseen pöytään ei mitenkään mahtunut.
Joku muukin kuulutti papeille vähän pelisilmää...
Ajoimme takas ja aamuyöllä kotona, siinä kohtaa itketti kovasti kun harmitti ja nolotti.
Älä välitä, meille kävi noin, mutta poiskäskijänä oli tympääntyneen oloinen vainajan miniä, joka oli viikon parin päästä jo eronnutkin.
Jouduttiin neljän hengen pöytäseurueeseen pariskunta, joita emme tunteneet lainkaan ja, jotka ainoastaan nyökkäsivät.
Joku oli päättänyt jakaa mielettömän pitkän virsinumeroluettelon kaikille.
Niitä siinä sitten veisattiin maailman tappiin.
Eikä vainaja edes ollut mikään erityisen uskovainen.
On mullakin kokemus haisevasta arkusta. Kotiinsa kuollut kesäkuumalla ja hautajaistenkin aikaan 25 lämmintä. Ei se paljoa haissut eikä sitä muut huomanneet mutta kun arkkua olin kantamassa niin siinä sen huomasi kun ihan vieressä olin. Ja saman huomasi myös toinen kantaja jonka kanssa asiasta myöhemmin keskustelin...