Pilalle menneet hautajaiset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasteni isoäidin hautajaiset menivät sikäli piloille, että hän ilmoitti eläessään ja tolkuissaan ollessa ettei halua hautajaisia ollenkaan. Ymmärsin täysin asian.

Sitten kun hän kuoli, esille astui hänen veljensä, joka vaati hautajaisia pidettäväksi. Tiesin, että isoäiti oli tehnyt listan, jossa luki ne henkilöt, joille hänen kuolemastaan voi ilmoittaa (ei siis pitää hautajaisia kuitenkaan). Isoäiti joutui sairaalaan viimeiseksi puoleksi vuodeksi. Itse luovutin hänen antamansa avaimet pois jo alkuvaiheessa, että tiesin veljen olevan kiero ja varmasti alkavan väittää, että asunnosta häviää koruja yms. Tästä syystä siis luovutin avaimet sairaalaan ja sain niistä kuittauksen.

Veljellä oli myös avain, mutta isoäiti oli ilmeisesti sopinut erään lapsuudenystävänsä kanssa, että siellä saa käydä vain kahdestaan (ystävä+veli).

Kun kuolema sitten tuli, pari päivää sen jälkeen tämä kaksikko pyysi ja pyysi, että järjestän hautajaiset. Kuitenkaan listaa ei löytynyt mistään. Lupasin, koska olin itsekin vähän shokissa. Soittelin läpi kaikki tutut ja tuntemattomat ja hautajaiset järjestyivät.

Pappi otti minuun, joka siis olin pesänhoitaja yhteyttä muistopuheen vuoksi. Olin kysynyt tältä veljeltä asiaa aiemmin, mutta hän ei halunnut antaa mitään tietoja tms. muistoja. Kuitenkin kun saavuin paikalle, siellä oli veli odottamassa. Lähdin. Pappi sanoi laittaneensa minulle tiedon asiasta. Sitä ei koskaan tullut. Totuus oli varmasti se, että veli oli luvannut ilmoittaa minulle. 

Pappi pahoitteli todella syvästi tätä tietokatkosta ... veli ei. Olin kysynyt myös häntä arkunkantajaksi. Ei. Kuitenkin istui etupenkissä nahkahanskat mukanaan. Olin siis järjestänyt arkunkantajat muualta. Pappi istui meidän pöydässämme koko ajan, ei mennyt veljen pöytään.

Kova kiire hänellä oli kahvin kimppuun heti kun arkkua nostettiin autoon. Itse jäimme tapojen mukaan seuraamaan auton lipumista krematoriota kohti.

Kun pääsin pesän kimppuun, niin ilmeni, että sieltä oli hävinnyt muutama arvokas sormus. Veli ei tiennyt tietenkään mitään asiasta.

Se harmittaa, että minun olisi pitänyt pysyä vainajan tahdossa eikä taipua siihen, mitä kiero veli viritteli.

En ole kuullut hänestä mitään useampaan vuoteen eikä ole tarviskaan.

Proosan kirjoittaminen on taitolaji, en suosittelis sulle. Tämän uskottavuus on nolla. Kuittaus sairaalassa avainten säilytyksestä, just just.

No kuulepas. Otapa yhteyttä Laakson sairaalaan Helsingissä ja kysy onko mahdollista luovuttaa potilaan säilytettäviin tavaroihin hänen kotinsa avaimet, kun hän itse on sairaalan kirjoissa. Ei siis ollenkaan vielä kuollut. Minulla on paperi asiasta. Mietipä nyt tarkkaan. Laakso kuuluu HUS:n sairaaloihin. Kysy heidän käytäntöjään.

Minä kerroin tositarinan johon liittyy paljon muutakin, mutta nyt puhuttiin hautajaisista.

Juuri näin! Nykyään aina vain tarkemmin kirjataan talteen otettu omaisuus, jotta niitä luovutettaessa ei tule vastaan mitään ylläreitä, jotta jotain puuttuisi! Tämä on kaikkien oikeusturvan kannalta tärkeää! Esim. muistisairautta poteva saattaa muistaa arvoesineensä, korut tmv. väärin. Toisaalta myös vainajien omaisuuden luovutuksessa pitää olla tarkkana! 

Jaa, vai että jotain luetteloa pidetään ja hoitsut kirjaa omaisuutta listoiksi. Niin varmaan, sairaala ei ole mikään löytötavaratoimisto, eikä tasan vastaa omaisuuden säilyttämisestä. Ihan kukkua. Trollaamista tietenkin pienesti haittaa tämä tosiasia, kun oikein kahteen otteeseen väität muuta. Sairaala tai terveysasema ei ole ottanut mitään vakuutusta ao. toimintoa varten. Pikemmin ohjataan, että arvoesineet kotiin. Lässyn lää trollokka

Olin pari viikkoa sitten isohkossa leikkauksessa. Mennessä ihan oikeasti kirjattiin tavarat jotka minulla oli mukana. Tyyliin vaatteet, kengät, hygieniatarvikkeet, puhelin, rannekello, ipad. Kysyttiin onko muita arvotavaroita.

Nämä ei menneet pilalle, mutta...

Esimieheni, jonka kanssa oltiin hyvä pieni tiimi (oikeastaan meitä ei ollut kuin me kaksi) sairastui, jäi pois töistä ja kuoli 6 viikkoa myöhemmin.

Tietysti menin hautajaisiin ja itkin silmät päästäni.

Kunnes tajusin, että lauma sukulaisia varmaan oletti että meillä on ollut suhde. Muut läsnäolijat varmaan ajatteli että se on ainoa syy, miksi tyrskin niin kamalasti kun joku sukulainen sentään saattoi vuodattaa pari sivistynyttä kyyneltä.

Esimieheni oli ollut vanhapoika, eikä ihan nuorikaan enää, mutta silti. En alkanut selitellä.

Ei nyt pilalle, mutta nolotti. Soitan erästä instrumenttia ja lupauduin soittamaan eräissä hautajaisissa, ei oman sukulaisen. Kesken soiton aloin vapista niin että oli pakko keskeyttää ja jättää koko touhu. Sittemmin olen soittanut parissa hautajaisissa vähän paremmalla menestyksellä. Lähisukulaisten kohdalla en edes yrittäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuori mies oli menettänyt molemmat vanhempansa. Pappi alkoi puhua, että sinä ole nyt orpo jne. Tuli todella paha mieli pojan puolesta. Oli kyllä niin synkkää tekstiä, että hui kauhistus. 

Tuli mieleen pappani hautajaiset. Pappi puheli siinä arkun äärellä mummuleni että "ei enää ****** ole tuomassa sinulle jokavuotista äitienpäiväkukkaa" ja mummu kyynelehtii. Oli inhottavaa surun lietsontaa!

No voi uliuli. Eiköhän se mummu ihan itse ole kertonut papille asioista, jotka pappasi käytöksessä liikuttivat häntä ja joita hän kaipaa. Ihmiset kertovat näitä asioita, että pappi voisi kertoa puheessaan jotain persoonallista vainajasta.

Oman puolison takia hautajaisissa kyynelehtiminen ei ole mitään noloa, vaan ihan normaalia inhimillistä käytöstä. Olisit antanut mummusi kyynelehtiä ihan rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vainaja haisi arkun läpi. Oli ollut kuolleena viikkoja ennen kuin löydettiin. Tai eihän nyt pilalle menny, mutta oli jotenkin karmivaa. Oli vielä ihan pieni kirkkosali.

Olen ollut myös tällaisissa hautajaisissa.

Vainaja oli ollut lämpimässä järvivedessä viikon (heinäkuun helteillä) ennen kuin löydettiin. Joten arkku haisi, koko kirkko haisi (hautajaispäivä oli kuuma kesäpäivä). Eipä tuolle mitään voinut.

Olisi voitu tuhkata?

Kaikki vainajat eivät halua tulla tuhkatuksi. Vainajan toivetta on kunnioitettava.

Vainaja ja hänen perheensä eivät olleet kovin uskonnollisia ja tämä oli kerrottu papille ja toivottu, että tilaisuus olisi tämän mukainen. Pappi sitten piti kunnon käännytyssaarnan ja muutenkin puhui ihan uskomattomia tarinoita kuinka vainaja niin ja näin etsi uskoaan ja keskusteli jumalan kanssa.

Tässä ei ole kyse itse hautajaisista vaan ennen hautajaisia tapahtuneesta.

Mummuni (isän äiti) hyvä ystävä oli kuollut ja mummu tietenkin halusi hautajaisiin hyvästelemään hänet viimeisen kerran. Mummu oli tällöin pyörätuolissa jalkavamman takia ja tarvitsi avustajan mukaan. Hän oli kysynyt isääni sinne, joka kuitenkin kieltäytyi. Mummu kysyi myös toista poikaansa mutta hänkin kieltäytyi. Molemmat ovat eläkkellä, eikä heillä ole mitään muuta menoa, mutta eivät siltikään viitsineet lähteä. Mummulla tuli jo kauhea huoli, ettei hän pääse hautajaisiin ollenkaan. Onneksi 18v serkkuni lähti mummun seuraksi. On se kumma että aikuisilla pojilla ei ole ymmärrystä ja viitsimystä lähteä vanhan mummun seuraksi hautajaisiin kun se ei ole edes suuri urakka.

Hautajaiset meni siis varmaan hyvin, mutta itsellä jäi paha maku suuhun, erityisesti oman isän itsekkyydestä. Jos en asuisi toisella puolella Suomea, olisin lähtenyt mummun seuraksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vainaja haisi arkun läpi. Oli ollut kuolleena viikkoja ennen kuin löydettiin. Tai eihän nyt pilalle menny, mutta oli jotenkin karmivaa. Oli vielä ihan pieni kirkkosali.

Olen ollut myös tällaisissa hautajaisissa.

Vainaja oli ollut lämpimässä järvivedessä viikon (heinäkuun helteillä) ennen kuin löydettiin. Joten arkku haisi, koko kirkko haisi (hautajaispäivä oli kuuma kesäpäivä). Eipä tuolle mitään voinut.

Olisi voitu tuhkata?

Kaikki vainajat eivät halua tulla tuhkatuksi. Vainajan toivetta on kunnioitettava.

Voidaan siitä laki säätää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vainaja haisi arkun läpi. Oli ollut kuolleena viikkoja ennen kuin löydettiin. Tai eihän nyt pilalle menny, mutta oli jotenkin karmivaa. Oli vielä ihan pieni kirkkosali.

Olen ollut myös tällaisissa hautajaisissa.

Vainaja oli ollut lämpimässä järvivedessä viikon (heinäkuun helteillä) ennen kuin löydettiin. Joten arkku haisi, koko kirkko haisi (hautajaispäivä oli kuuma kesäpäivä). Eipä tuolle mitään voinut.

Olisi voitu tuhkata?

Kaikki vainajat eivät halua tulla tuhkatuksi. Vainajan toivetta on kunnioitettava.

Voidaan siitä laki säätää. 

Ei voida. Esim. uskonnonvapaus on ihan perusoikeus ja on oikeus tulla haudatuksi oman uskonnon menoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi pappi oli koko tilaisuuden uskonnollisessa hurmoksessa, eikä sanonut juuri mitään vainajaan liittyvää, mistään lohdullisesta puhumattakaan. Toinen veti eläytymisen surijoiden tunteisiin överiksi ja itki koko tilaisuuden ajan, vaikka ei tuntemut vainajaa. Tuli sellainen olo, että feikkaa.

Minä saattaisin olla tällainen. Toisten ihmisten suru ja kaipaus tarttuu herkästi, ja sitten on hanat auki. Lähiomaisten hautajaisissa olen valunut kyyneliä ja räkää niin että on nenäliinat loppuneet kesken. Ahdistaa hiljaisessa kirkossa, missä muutama ihminen nyyhkii ja minä en saa pidettyä itseäni kasassa. Ole kuitenkin kiltti, äläkä tuomitse meitä itkupillejä feikkaajiksi.

Eihän se mitään haittaakkaan, kun olet hautajaisissa siellä muiden joukossa kirkonpenkeillä istumassa. Mutta tuossa kerrottiin, että PAPPI itki koko toimituksen ajan, se meni jo överiksi.

Nimenomaan siinä sanotaan että TOINEN (ihminen) itki.

EI PAPPI

Hänen kommenttinsa alkaa: " YKSI pappi..." ja seuraava lause alkaa "TOINEN..."

eli viittaisi molemmat pappeihin. Näin ainakin minä äidinkielen opintojen perusteella tulkitsisin. Ja niin taisivat ymmärtää myös nuo sinulle alanuolia antaneet myös. 😄

Hautajaisvieras oli kukat arkulle laskettuaan niin surullinen että ripustautui eturivissä istuneen vainajan lesken kaulaan halaamaan huutoitkien kiusallisen pitkäksi ajaksi. Leski yritti häntä sitten vähän lohdutella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähiomainen kuoli viinanjuontiin.

Hautajaisiin tuli vainajan vanha baarikärpässeurue (siis kunnon lasol-tenujengi) kutsumattomana, viinalle haisten. Latisti tunnelmaa (jos näin hautajaisista voidaan sanoa) :(

Se jengi oli varmaan ollut vainajan kanssa läheisemmissä väleissä kuin viinaan meneville nenäänsä nyrpistelevät sukulaiset. Miksi eivät olisi saaneet tulla hyvästelemään ystäväänsä?

Niin, miksipä he eivät olisi saameet tulla saattelemaan?

Minustakin outoa, ettei ne kaikkein lähimmät kaverit olisi saanet jättää hyvästejä. 

Täällä on helppo hurskastella, että kyllähän se tenujengi on ihan tervetullut hautajaisiin, mutta jos olisikin oman läheisen hautajaiset, niin tillaane ei luultavasti enää olisikaan ihan niin jees. 

Niinpä. Mietipä lähiomaisen hautajaisissa, että tenujengi on siinä kunnossa, että joku sekoile/haastaa riitaa kännissä tai oksentaa arkun päälle/paskoo housuihinsa kirkossa. Siinä on kunnioitus kaukana. Eikä jengi edes seuraavana päivänä muista olleensa hautajaisissa.

Näinkö pipä sulle kävi?

Kyllä vaan on todettu viimeksi pari vuotta sitten että vainaja voi ikävä kyllä haista arkussa, vaikka niin ei pitäisi käydä.

Vainaja löytyi kotoaan kesällä kuolleena. Kyseessä todella pieni paikka, jonne hänet siirrettiin päivä ennen hautajaisia muistaakseni lähikunnasta, siellä kun ei ole kunnollista paikkaa jossa vainajia mahtuisi enemmän olemaan. Puoliso kertoi että oli todella hirveää kun vainaja sitten haisi ja sitä ei voinut olla huomaamatta. Oli vielä "käsitelty" mutta ei auttanut.

Olin setäni, isän pikkuveljen hautajaisissa. Paikalle ilmestyi  nuori nainen jota setäni ja vaimoni olivat hoitaneet tämän ollessa pieni ja josta oli tullut sedälle lähes oma tytär. Oli kantanut huolta ja tukenut myöhemmissa päihdesekoiluissa ym ja tätähän ei oltu ymmärretty yhtään eikä katsottu hyvällä , oli jopa epäilty sedälläni olleen suhde tähän tyttöön josta tuli teini-ikäisenä kaunis, sekä melko villi.

  Suku kohisi,  kun tämä kutsumaton  vieras käveli paikalle mustissa nahkahousuissa ja yksi ainoa  ruusu kädessä, heitti kukan  haudalle, sanoi " varafaija, kiitti kaikesta" ja lähti.  

Minä en kokenut hautajaisten menneen pilalle tästä ollenkaan,  olin pikemmin liikuttunut  ja yllättynyt mutta muu suku oli eri mieltä. Leski itki ,että pitikö sen tulla pilaamaan hänen Pekkansa hautajaiset ja mummo sai kuviteltuja  sydänvärinöitä ja  huusi suurieleisesti ambulanssia.  MInun piti mennä vessaan nauramaan, meno oli kuin huonosta komediasta ja kohta sain seuraa äidistäni, jolta myös oli pettänyt pokka " siellä ne nyt huutaa kuorossa voiiii voiiii ja ooooi oiii ja yksi istuu maassa , ei hemmetti"...

äijä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuori mies oli menettänyt molemmat vanhempansa. Pappi alkoi puhua, että sinä ole nyt orpo jne. Tuli todella paha mieli pojan puolesta. Oli kyllä niin synkkää tekstiä, että hui kauhistus. 

Tuli mieleen pappani hautajaiset. Pappi puheli siinä arkun äärellä mummuleni että "ei enää ****** ole tuomassa sinulle jokavuotista äitienpäiväkukkaa" ja mummu kyynelehtii. Oli inhottavaa surun lietsontaa!

No voi uliuli. Eiköhän se mummu ihan itse ole kertonut papille asioista, jotka pappasi käytöksessä liikuttivat häntä ja joita hän kaipaa. Ihmiset kertovat näitä asioita, että pappi voisi kertoa puheessaan jotain persoonallista vainajasta.

Oman puolison takia hautajaisissa kyynelehtiminen ei ole mitään noloa, vaan ihan normaalia inhimillistä käytöstä. Olisit antanut mummusi kyynelehtiä ihan rauhassa.

Mutta pitääkö sen papin tarkoituksella itkettää surijoita? Mielestäni ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähiomainen kuoli viinanjuontiin.

Hautajaisiin tuli vainajan vanha baarikärpässeurue (siis kunnon lasol-tenujengi) kutsumattomana, viinalle haisten. Latisti tunnelmaa (jos näin hautajaisista voidaan sanoa) :(

Niin no voisit miettiä, kuinka paljon itse olit tämän lähiomaisesi elämässä verrattuna siihen kuinka paljon hän liikkui näiden ystäviensä kanssa? Suurin osa suvustanne on todennäköisesti kuitenkin sulkenut alkoholistin elämästään ulos ja ystävät ovat olleet kaikista läheisimpiä hänelle. Ja se oli kuitenkin ystäviltä nimenomaan kunnioittavaa tulla häntä saattamaan, senkin uhalla että te sukulaiset nyrpistätte nokkaanne. Kyllä alkoholistitkin ovat ihmisiä ja tietävät, että heitä pidetään ihan roskasakkina ja uskalsivat silti. Omaisesi oli pidetty ihminen.

Eri asia tulla kännissä sekoilemaan ja häiritsemään tilaisuutta. Kyllä minäkin oman läheiseni hautajaisiin (joka on alkoholisti) kutsun myös hänen kaverinsa, koska he kuuluvat sinne enemmän kuin jotkut sukulaiset.

Hienoa, että te hurskastelijat tiedätte paremmin meidän suvun suhteet ja alkoholismin syyt/seuraukset. Tiedoksenne, olimme kaikin tavoin yrittäneet auttaa tätä henkilöä irti alkosta, tukeneet häntä hyvinä ja huonoina aikoina. Hän ajautui lopulta (vasta 40-vuotiaana) huonoon seuraan, siis sanalla sanoen lasol- ja pirtupiireihin, mukana loppuaikoina jopa huumeita ja rikollisuutta, vaikkei tämä teille varsinaisesti kuulu. 

apumme ei kuitenkaan ns. mennyt perille, ja tämä hlö kuoli pitkän tenutuskauden päätteeksi, kun maksa sanoin vaan poks. Tämä oli koko perheelle ja suvulle traaginen paikka, ja hautajaisissa viimeinen asia mitä olisimme halunneet nähdä, oli etanolinhajuinen metsäjengi, joka veti rakkaan sukulaisemme mukanaan käyttäen häntä rahallisesti hyväkseen. Tätähän ei täällä kukaan ymmärrä, vaan naiivina ihmettelette "miksei rakkaat ystävät saaneet hyvästellä"?

He eivät todellakaan olleet ystäviä, vaan hyväksikäyttäjiä, narkkeja ja alkoholisteja. 

Teillä on sellainen käsitys asiasta tietysti että olivat hyväksikäyttäjiä ja syypäitä läheisesi kuolemaan mutta todellisuudessa ne ei olis vaivautunut paikalle siinä tapauksessa

Ohis, mutta kyllä hyväksikäyttäjäkin voi esittää vaikka mitä. Tiedän tapauksen, että tyyppi varasti syöpään sairastuneelta ystävältään rahat ja kipulääkkeet (tyypin oikea luonto selvisi siis myöhemmin, potilaan jo kuoltua), ja esitti silti hautajaisissa suurinta surijaa, jota lohduteltiin kuin leskeä konsanaan.

Sukulainen, joka kärsi vakavista mielenterveysongelmista, tuli hautajaisiin ihan psykoottisena. Ei kyennyt hallitsemaan itseään ja häpäisi käytöksellään koko tilaisuuden. Moni vieraista ilmoitti sen kokemuksen jälkeen, että he eivät enää osallistu tilaisuuksiin, johon tämä henkilö on tulossa. Minä muiden muassa.

Teatraaliset itkijät ovat kiusallisimpia, koska heillä on hautajaisissa tavallaan lupalappu huomionhaulleen. Pari kertaa olen todistanut ihan käsittämättömiä "tunnepurkauksia" henkilöiltä joilla ei ole ollut vainajaan juuri mitään sidettä elinaikanaan. Mutta sitten ulvotaan, hyperventiloidaan ja ollaan niin wt kuin olla ja voi. 

Vierailija kirjoitti:

Sukulainen, joka kärsi vakavista mielenterveysongelmista, tuli hautajaisiin ihan psykoottisena. Ei kyennyt hallitsemaan itseään ja häpäisi käytöksellään koko tilaisuuden. Moni vieraista ilmoitti sen kokemuksen jälkeen, että he eivät enää osallistu tilaisuuksiin, johon tämä henkilö on tulossa. Minä muiden muassa.

Jopas riittää myötätuntoa mt-ongelmaiselle.

Psykoottinenhan ei voi hourailulleen mitään.

Olen minäkin ollut hautajaisissa, joissa leski oli enemmän vihamielinen(psykoosin rajalla keikkui) kuin surullinen.

Kuinka psykoottiselta voi odottaakaan korrektia käytöstä?

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut mukana hautajaisissa, jossa vainaja laskettiin sukuhautaan. Alla oleva arkku häämötti vielä edellisestä hautauksesta. On ehkä normaalia, mutta minusta se oli karmivaa....

Työkamu kertoi että kun laski äitinsä tuollaiseen sukuhautaan ja pohjalla oli hieman vettä. Tuli kantoliinojen mukana melko löyhkä käsiin.