Lue keskustelun säännöt.
Pilalle menneet hautajaiset?
20.04.2018 |
Onko jotkut hautajaiset, joissa olette olleet, menneet täysin pilalle? Mitä tapahtui? Olin kerran hautajaisissa, jossa vainajan serkku oli aivan umpihumalassa ja mölysi kunnes talutettiin pois paikalta. Ei se tilaisuutta täysin pilannut, mutta häiritsi paljon.
Kommentit (301)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainaja haisi arkun läpi. Oli ollut kuolleena viikkoja ennen kuin löydettiin. Tai eihän nyt pilalle menny, mutta oli jotenkin karmivaa. Oli vielä ihan pieni kirkkosali.
Olen ollut myös tällaisissa hautajaisissa.
Vainaja oli ollut lämpimässä järvivedessä viikon (heinäkuun helteillä) ennen kuin löydettiin. Joten arkku haisi, koko kirkko haisi (hautajaispäivä oli kuuma kesäpäivä). Eipä tuolle mitään voinut.Eikö tuollaisissa tapauksissa kannattaisi laittaa vainaja johonkin biohajoavaan pussiin?
Mikä ettei, kunhan niitä tehtäisiin riittävän suurina (ruumis on vähän isompi kuin koirankakkapussi) ja kunhan pussi kestäisi kuukauden siellä ruumishuoneen jääkaapissa eikä alkaisi heti hajota ruumiista valuvan nesteen liottamana.
Muovi on kielletty.
Siinä on ihan vapaa tuotekehitysidea tulevalle yrittäjälle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta kotelomekko ei taida olla ihan hautajaisasu. Yleensäkin ei riitä, että on vain pelkästään mustaa vaan pitää olla myös tilaisuuteen sopivaa.
Musta kotelomekko sopii oikein hyvin hautajaisiin., kunhan mekon kangas on siisti ja säädyllinen - ei siis pitsiä, läpinäkyvyyttä tai kiiltävyyttä. Suosikkimateriaalejani ovat himmeä silkki ja ohut villasekoitekangas.
Kotelomekkoon voi yhdistää vielä mustan jakun, mustat matalakorkoiset kengät ja mustat sukkahousut. Näin saa säädyllisen asun. Omat kotelomekkoni kaula-aukot ovat täysin säädyllisiä, mutta isonkin kaula-aukon voi peittää mustalla huivilla. Koruja käytän hautajaisissa hyvin niukasti, kuten muulloinkin.
Mistä lähtien pitsi on kiellettyä hautajaisissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uurnanlaskutilaisuuteen ei hautaustoimisto ollut tuonut uurnaa. Jouduttiin soittamaan perään ja odottamaan pakkasessa toista tuntia.
Kaikki kolme omaistani kun olen haudannut, on uurna pitänyt hakea itse krematoriosta, hautaustoimisto kuljetti arkun kirkkoon siunattavaksi, ja kirkosta krematorioon.
Eli onkohan ollut väärinkäsitys kyseessä?
Eiköhän nää kaikki riipu ihan tilauksesta. Meillä vainaja kuljetettiin vanhainkodista sairaalaan josta sitten hautajaispaikkakunnalle. Muistotilaisuus oli kirkossa josta arkku kannettiin suoraan autoon joka vei arkun krematorioon ja samainen firma vielä toi uurnan takaisin hautajaispaikkakunnalle uurnan laskuun.
Ihan tilatessa sovittiin ja käytiin hinnat läpi mitä maksaa arkun vienti Hämeenlinnaan ja uurnan tuonti takaisin. Tietenkin tämä oli sovittu ja maksettu palvelu niin alkuperäisen viestin kirjoittaja ei ehkä ole tajunnut tätä tilata tai lähinnä hautaustoimisto ei ole osannut esitellä palvelulujaan.
Olen ollut pilalle menneissä hautajaisissa, jotka olivat jo kuin suoraan elokuvasta. Tarina on siinä määrin helppo tunnistaa, että en mene yksityiskohtiin, mutta lyhyesti sanottuna kuolleen lapset alkoivat sekoilla. Vaikka kuinka joku tyyppi ärsyttäisi, kannattaisi ehkä miettiä omille avautumisille parempi aika ja paikka, jotta oman vanhemman ei tarvitsisi kääntyä haudassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasteni isoäidin hautajaiset menivät sikäli piloille, että hän ilmoitti eläessään ja tolkuissaan ollessa ettei halua hautajaisia ollenkaan. Ymmärsin täysin asian.
Sitten kun hän kuoli, esille astui hänen veljensä, joka vaati hautajaisia pidettäväksi. Tiesin, että isoäiti oli tehnyt listan, jossa luki ne henkilöt, joille hänen kuolemastaan voi ilmoittaa (ei siis pitää hautajaisia kuitenkaan). Isoäiti joutui sairaalaan viimeiseksi puoleksi vuodeksi. Itse luovutin hänen antamansa avaimet pois jo alkuvaiheessa, että tiesin veljen olevan kiero ja varmasti alkavan väittää, että asunnosta häviää koruja yms. Tästä syystä siis luovutin avaimet sairaalaan ja sain niistä kuittauksen.
Veljellä oli myös avain, mutta isoäiti oli ilmeisesti sopinut erään lapsuudenystävänsä kanssa, että siellä saa käydä vain kahdestaan (ystävä+veli).
Kun kuolema sitten tuli, pari päivää sen jälkeen tämä kaksikko pyysi ja pyysi, että järjestän hautajaiset. Kuitenkaan listaa ei löytynyt mistään. Lupasin, koska olin itsekin vähän shokissa. Soittelin läpi kaikki tutut ja tuntemattomat ja hautajaiset järjestyivät.
Pappi otti minuun, joka siis olin pesänhoitaja yhteyttä muistopuheen vuoksi. Olin kysynyt tältä veljeltä asiaa aiemmin, mutta hän ei halunnut antaa mitään tietoja tms. muistoja. Kuitenkin kun saavuin paikalle, siellä oli veli odottamassa. Lähdin. Pappi sanoi laittaneensa minulle tiedon asiasta. Sitä ei koskaan tullut. Totuus oli varmasti se, että veli oli luvannut ilmoittaa minulle.
Pappi pahoitteli todella syvästi tätä tietokatkosta ... veli ei. Olin kysynyt myös häntä arkunkantajaksi. Ei. Kuitenkin istui etupenkissä nahkahanskat mukanaan. Olin siis järjestänyt arkunkantajat muualta. Pappi istui meidän pöydässämme koko ajan, ei mennyt veljen pöytään.
Kova kiire hänellä oli kahvin kimppuun heti kun arkkua nostettiin autoon. Itse jäimme tapojen mukaan seuraamaan auton lipumista krematoriota kohti.
Kun pääsin pesän kimppuun, niin ilmeni, että sieltä oli hävinnyt muutama arvokas sormus. Veli ei tiennyt tietenkään mitään asiasta.
Se harmittaa, että minun olisi pitänyt pysyä vainajan tahdossa eikä taipua siihen, mitä kiero veli viritteli.
En ole kuullut hänestä mitään useampaan vuoteen eikä ole tarviskaan.
Proosan kirjoittaminen on taitolaji, en suosittelis sulle. Tämän uskottavuus on nolla. Kuittaus sairaalassa avainten säilytyksestä, just just.
No kuulepas. Otapa yhteyttä Laakson sairaalaan Helsingissä ja kysy onko mahdollista luovuttaa potilaan säilytettäviin tavaroihin hänen kotinsa avaimet, kun hän itse on sairaalan kirjoissa. Ei siis ollenkaan vielä kuollut. Minulla on paperi asiasta. Mietipä nyt tarkkaan. Laakso kuuluu HUS:n sairaaloihin. Kysy heidän käytäntöjään.
Minä kerroin tositarinan johon liittyy paljon muutakin, mutta nyt puhuttiin hautajaisista.
Eipä liity tähän tarinaan juuri mitenkään eikä edes hautajaisiin, mutta itseäni on tyrmistyttänyt se, että sairaalassa voidaan tyhjätä kuolleen ihmisen huone noin vaan. Ottaa tavaroita omaan käyttöön tai heittää roskiin jne. En tiedä, onko tässä ideana hygieniasyyt, mutta ihmetyttää sikäli, että yhteenkään elävään ihmiseen ei voida kuitenkaan suhtautua siten, että hei, mä vaan otan sulta tästä nyt nää tai heitän luvatta sulta kysymättä nää roskiin. Olen antanut itse tällaisesta sairaalaan palautetta, mutta vastaukset olivat lähinnä "se on voi voi" -sarjaa. Kukaan ei siis ottanut varsinaista vastuuta eikä kertonut, mitä tapahtui. Joitakin erittäin ontuvia selityksiä saimme - toisaalta jos todella pitivät paikkansa eivätkä olleet liioittelua, herättivät lähinnä lisää huolta itse kuolemasta, mikä ei taas sekään hyvä omaisten kannalta. Esim. kommentit tyyliin "kaikki olivat sekaisin laatikossa", kun ed. päivänä ollut siistiä. Tai miksi ottaa avaamaton hammastahna ja kynä? Ei sillä, että olisivat ehdottoman tärkeitä surun keskellä tai muutenkaan, mutta esim. tuo kynä olisi tullut minulle, koska sillä oli tunnearvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähiomainen kuoli viinanjuontiin.
Hautajaisiin tuli vainajan vanha baarikärpässeurue (siis kunnon lasol-tenujengi) kutsumattomana, viinalle haisten. Latisti tunnelmaa (jos näin hautajaisista voidaan sanoa) :(
Se jengi oli varmaan ollut vainajan kanssa läheisemmissä väleissä kuin viinaan meneville nenäänsä nyrpistelevät sukulaiset. Miksi eivät olisi saaneet tulla hyvästelemään ystäväänsä?
Tuumin samaa... Saattaahan tuo joitakin muistuttaa ikävästi kuolemaa edesauttaneesta syystä, mutta heidän kanssaan vainaja oli varmasti ollut läheisissä väleissä, kun halusivat kutsumattominakin muistoaan kunnioittaa. Jos pahinta hautajaisissa on tunnelman latteus, ei liene kyse tyystin pilatusta tapahtumasta?
Sitä paitsi nostan hattua, että nuo tenukepit ylipäätään ilmestyivät paikalle! Tuon sortin äijät eivät ihmeemmin välitä tai uskalla raahautua paikalle, eli miekkosen on pitänyt eläessään olla oikeasti pidetty henkilö koska nuo eivät olisi muuten sinne ilmestyneet. En sitä paitsi kehtaisi kohdella vainajaa kunnioittamaan tulleita alkaa arvostelemaan nokka nyrpyllään.
Mä oon ollut hautajaisissa johon tenukepit tulivat hyvästelemään kaverinsa. Ja mun mielestä oli liikuttavaa, kun menivät siihen arkun luo, ja sen sijaan että olisi tullut teennäistä muistovärssyä, yksi niistä piti puheen. Sisältö oli jotakuinkin, että Arska, meille tulee sua ikävä. Ostettiin porukassa tälläinen pullo, ajateltiin et laitetaan se mukaan sulle matkaevääks. Mut älä nyt pahastu, mut me tyhjennettiin tää, jätettiin sulle pohjat. Hyvää matkaa sulle, olit hyvä jätkä. Minusta tuo oli aidointa ja kauneinta pitkään aikaan. Saattoväki oli muutenkin pieni, vaan ei kenellekään tullut mieleen pahastua. Kaverit ei halunneet tulla kakkukahveille meidän kanssa, mutta mun veli vei niille jäljelle jääneitä voikkareita ja kakkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainaja haisi arkun läpi. Oli ollut kuolleena viikkoja ennen kuin löydettiin. Tai eihän nyt pilalle menny, mutta oli jotenkin karmivaa. Oli vielä ihan pieni kirkkosali.
Olen ollut myös tällaisissa hautajaisissa.
Vainaja oli ollut lämpimässä järvivedessä viikon (heinäkuun helteillä) ennen kuin löydettiin. Joten arkku haisi, koko kirkko haisi (hautajaispäivä oli kuuma kesäpäivä). Eipä tuolle mitään voinut.Eikö tuollaisissa tapauksissa kannattaisi laittaa vainaja johonkin biohajoavaan pussiin?
Vainajan voi myös polttaa ensin ja sitten kirkossa siunataan vain tuhkat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainaja haisi arkun läpi. Oli ollut kuolleena viikkoja ennen kuin löydettiin. Tai eihän nyt pilalle menny, mutta oli jotenkin karmivaa. Oli vielä ihan pieni kirkkosali.
Olen ollut myös tällaisissa hautajaisissa.
Vainaja oli ollut lämpimässä järvivedessä viikon (heinäkuun helteillä) ennen kuin löydettiin. Joten arkku haisi, koko kirkko haisi (hautajaispäivä oli kuuma kesäpäivä). Eipä tuolle mitään voinut.Eikö tuollaisissa tapauksissa kannattaisi laittaa vainaja johonkin biohajoavaan pussiin?
Vainajan voi myös polttaa ensin ja sitten kirkossa siunataan vain tuhkat.
Tällaisen neuvon minäkin sain, kun veljeni oli mädäntynyt kotiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasteni isoäidin hautajaiset menivät sikäli piloille, että hän ilmoitti eläessään ja tolkuissaan ollessa ettei halua hautajaisia ollenkaan. Ymmärsin täysin asian.
Sitten kun hän kuoli, esille astui hänen veljensä, joka vaati hautajaisia pidettäväksi. Tiesin, että isoäiti oli tehnyt listan, jossa luki ne henkilöt, joille hänen kuolemastaan voi ilmoittaa (ei siis pitää hautajaisia kuitenkaan). Isoäiti joutui sairaalaan viimeiseksi puoleksi vuodeksi. Itse luovutin hänen antamansa avaimet pois jo alkuvaiheessa, että tiesin veljen olevan kiero ja varmasti alkavan väittää, että asunnosta häviää koruja yms. Tästä syystä siis luovutin avaimet sairaalaan ja sain niistä kuittauksen.
Veljellä oli myös avain, mutta isoäiti oli ilmeisesti sopinut erään lapsuudenystävänsä kanssa, että siellä saa käydä vain kahdestaan (ystävä+veli).
Kun kuolema sitten tuli, pari päivää sen jälkeen tämä kaksikko pyysi ja pyysi, että järjestän hautajaiset. Kuitenkaan listaa ei löytynyt mistään. Lupasin, koska olin itsekin vähän shokissa. Soittelin läpi kaikki tutut ja tuntemattomat ja hautajaiset järjestyivät.
Pappi otti minuun, joka siis olin pesänhoitaja yhteyttä muistopuheen vuoksi. Olin kysynyt tältä veljeltä asiaa aiemmin, mutta hän ei halunnut antaa mitään tietoja tms. muistoja. Kuitenkin kun saavuin paikalle, siellä oli veli odottamassa. Lähdin. Pappi sanoi laittaneensa minulle tiedon asiasta. Sitä ei koskaan tullut. Totuus oli varmasti se, että veli oli luvannut ilmoittaa minulle.
Pappi pahoitteli todella syvästi tätä tietokatkosta ... veli ei. Olin kysynyt myös häntä arkunkantajaksi. Ei. Kuitenkin istui etupenkissä nahkahanskat mukanaan. Olin siis järjestänyt arkunkantajat muualta. Pappi istui meidän pöydässämme koko ajan, ei mennyt veljen pöytään.
Kova kiire hänellä oli kahvin kimppuun heti kun arkkua nostettiin autoon. Itse jäimme tapojen mukaan seuraamaan auton lipumista krematoriota kohti.
Kun pääsin pesän kimppuun, niin ilmeni, että sieltä oli hävinnyt muutama arvokas sormus. Veli ei tiennyt tietenkään mitään asiasta.
Se harmittaa, että minun olisi pitänyt pysyä vainajan tahdossa eikä taipua siihen, mitä kiero veli viritteli.
En ole kuullut hänestä mitään useampaan vuoteen eikä ole tarviskaan.
Proosan kirjoittaminen on taitolaji, en suosittelis sulle. Tämän uskottavuus on nolla. Kuittaus sairaalassa avainten säilytyksestä, just just.
No kuulepas. Otapa yhteyttä Laakson sairaalaan Helsingissä ja kysy onko mahdollista luovuttaa potilaan säilytettäviin tavaroihin hänen kotinsa avaimet, kun hän itse on sairaalan kirjoissa. Ei siis ollenkaan vielä kuollut. Minulla on paperi asiasta. Mietipä nyt tarkkaan. Laakso kuuluu HUS:n sairaaloihin. Kysy heidän käytäntöjään.
Minä kerroin tositarinan johon liittyy paljon muutakin, mutta nyt puhuttiin hautajaisista.
Juuri näin! Nykyään aina vain tarkemmin kirjataan talteen otettu omaisuus, jotta niitä luovutettaessa ei tule vastaan mitään ylläreitä, jotta jotain puuttuisi! Tämä on kaikkien oikeusturvan kannalta tärkeää! Esim. muistisairautta poteva saattaa muistaa arvoesineensä, korut tmv. väärin. Toisaalta myös vainajien omaisuuden luovutuksessa pitää olla tarkkana!
Jaa, vai että jotain luetteloa pidetään ja hoitsut kirjaa omaisuutta listoiksi. Niin varmaan, sairaala ei ole mikään löytötavaratoimisto, eikä tasan vastaa omaisuuden säilyttämisestä. Ihan kukkua. Trollaamista tietenkin pienesti haittaa tämä tosiasia, kun oikein kahteen otteeseen väität muuta. Sairaala tai terveysasema ei ole ottanut mitään vakuutusta ao. toimintoa varten. Pikemmin ohjataan, että arvoesineet kotiin. Lässyn lää trollokka
Ihan miten vaan rolloolloo, mutta meillä sairaalassa on kirjalliset ohjeet, miten henkilöllä mukana oleva omaisuus kirjataan ja säilytetään ja hoitajathan sen tekee! Mikäli sairaalaan saapuminen tiedetään, ohjeistetaan jättämään arvotavarat kotiin, mutta kaikki reissut eivät ole suunniteltuja! Että semmosta!
Olisi meidänkin kannattanut jättää arvoesineet kotiin. Äitini jäämistöstä hävisi kaksi kultasormusta sairaalan säilytyksessä.944
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta kotelomekko ei taida olla ihan hautajaisasu. Yleensäkin ei riitä, että on vain pelkästään mustaa vaan pitää olla myös tilaisuuteen sopivaa.
Musta kotelomekko sopii oikein hyvin hautajaisiin., kunhan mekon kangas on siisti ja säädyllinen - ei siis pitsiä, läpinäkyvyyttä tai kiiltävyyttä. Suosikkimateriaalejani ovat himmeä silkki ja ohut villasekoitekangas.
Kotelomekkoon voi yhdistää vielä mustan jakun, mustat matalakorkoiset kengät ja mustat sukkahousut. Näin saa säädyllisen asun. Omat kotelomekkoni kaula-aukot ovat täysin säädyllisiä, mutta isonkin kaula-aukon voi peittää mustalla huivilla. Koruja käytän hautajaisissa hyvin niukasti, kuten muulloinkin.
Mistä lähtien pitsi on kiellettyä hautajaisissa?
Sisareni oli ostanut hautajaisiin mustan leningin, jossa pitkät hihat oli mustaa pitsiä. Joku oli hänellekin sanonut, ettei saisi olla pitsiä. Sisko googlasi asiaa ja ei löytänyt mainintaa, etteikö pitsiä saisi olla. Mekko oli tosi kaunis, en ymmärrä, miksi sellaisella ei voisi mennä hautajaisiin.
Olen hautausalan ihminen, töissä sekä hautaustoimistossa että tarvittaessa kirkossa tai kappelissa.
Ihmiset ovat niin liikuttuneessa mielentilassa läheisen poismennessä, hautajaisissa, etten yhtään ihmettele ns. pilalle menneitä hautajaisia.
..
Niitä on.
..
Usein menee pieleen.
Asiakkaat eivät pidäkään papista, vaikka tiesivät hänen olevan tummaihoinen ja täysin suomalainen.
Asiakkaat pitävät koristeluja väärin tehtyinä, vaikka on etukäteen kaikki sovittu.
Papin puhe on väärä, valokuvaaja ei ottanut kuvaa kukkalaitteesta, kaikki on väärin.
..
"Ammattihautaajana" ymmärrän kyllä omaisten surun ja tunteiden sekamelskan, mutten sitä, että kaikki haukutaan pataluhaksi.
Pieleen menee elämäsää, myös kuolemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haudalla siunaus ei nykyjään onnistu kaikissa seurakunnissa, papit ei tykkää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainaja haisi arkun läpi. Oli ollut kuolleena viikkoja ennen kuin löydettiin. Tai eihän nyt pilalle menny, mutta oli jotenkin karmivaa. Oli vielä ihan pieni kirkkosali.
Olen ollut myös tällaisissa hautajaisissa.
Vainaja oli ollut lämpimässä järvivedessä viikon (heinäkuun helteillä) ennen kuin löydettiin. Joten arkku haisi, koko kirkko haisi (hautajaispäivä oli kuuma kesäpäivä). Eipä tuolle mitään voinut.Ihan terveen järjen käyttö on sallittua. Hautajaiset voidaan toimittaa kirkon sijaan suoraan haudalla.
Hautajaisia ei nykyjään voi pitää haudalla, ainakaan osassa seurakunnissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haudalla siunaus ei nykyjään onnistu kaikissa seurakunnissa, papit ei tykkää
Haudalla siunaus on nykyään hyvin harvinaista.
En tiedä pappien tykkäämisistä, mutta harva omainenkaan sitä haluaa, koska tuhkaus on niin yleistä, ettei tätä edes vaadita.
Pari vuotta sitten olin työni puolesta hautajaisissa, jossa poika (=pappi) siunasi äitinsä arkkuhautajaisissa.
Hyvin koskettava tilanne.
Pappi alkoi vääntämään aika mautonta vitsiä vainajan "värikkäästä" parisuhde-elämästä, paikalla oli kolme ex-vaimoa ja tuon ensimmäisen vaimon ja vainajan aikuiset lapset. Tuo pappi ei ollut entuudestaan tuttu kellekään, mutta ilmeisesti sitten exät hautajaisissa olivat hänelle tavaton näky.
Olen ollut mukana hautajaisissa, jossa vainaja laskettiin sukuhautaan. Alla oleva arkku häämötti vielä edellisestä hautauksesta. On ehkä normaalia, mutta minusta se oli karmivaa....
Vierailija kirjoitti:
Pappi alkoi vääntämään aika mautonta vitsiä vainajan "värikkäästä" parisuhde-elämästä, paikalla oli kolme ex-vaimoa ja tuon ensimmäisen vaimon ja vainajan aikuiset lapset. Tuo pappi ei ollut entuudestaan tuttu kellekään, mutta ilmeisesti sitten exät hautajaisissa olivat hänelle tavaton näky.
Tuollainen on tosi mautonta. Ihmettelen, jos ja kun pappi sortuu moiseen!
-----
Siunaustilaisuus on avoin, jonne voivat tullat exätkin.
Papin puheet voi unohtaa saman tien, jos ne ovat loukkaavia.
On kunnia, jos poappi on parin vihkinyt ja vielä tulee toista siunaamaan kastaen lapsen tai kaksi siinä välissä.
Kaikille ei tätä suoda: ei tuttua pappia, ei lasta, ei häitä.
Hautajaiset kyllä meille kaikille suodaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainaja haisi arkun läpi. Oli ollut kuolleena viikkoja ennen kuin löydettiin. Tai eihän nyt pilalle menny, mutta oli jotenkin karmivaa. Oli vielä ihan pieni kirkkosali.
Joku päästi suhupierun.
No ei.
Kyllä se oli ruumiin haju. Tunnen kyllä sen, valitettavasti.
Tuollaisessa tapauksessa kannattaisi ruumis tuhkata ennen hautajaisia ja hautajaisissa siunata se tuhkauurna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta kotelomekko ei taida olla ihan hautajaisasu. Yleensäkin ei riitä, että on vain pelkästään mustaa vaan pitää olla myös tilaisuuteen sopivaa.
Musta kotelomekko sopii oikein hyvin hautajaisiin., kunhan mekon kangas on siisti ja säädyllinen - ei siis pitsiä, läpinäkyvyyttä tai kiiltävyyttä. Suosikkimateriaalejani ovat himmeä silkki ja ohut villasekoitekangas.
Kotelomekkoon voi yhdistää vielä mustan jakun, mustat matalakorkoiset kengät ja mustat sukkahousut. Näin saa säädyllisen asun. Omat kotelomekkoni kaula-aukot ovat täysin säädyllisiä, mutta isonkin kaula-aukon voi peittää mustalla huivilla. Koruja käytän hautajaisissa hyvin niukasti, kuten muulloinkin.
Mistä lähtien pitsi on kiellettyä hautajaisissa?
Sisareni oli ostanut hautajaisiin mustan leningin, jossa pitkät hihat oli mustaa pitsiä. Joku oli hänellekin sanonut, ettei saisi olla pitsiä. Sisko googlasi asiaa ja ei löytänyt mainintaa, etteikö pitsiä saisi olla. Mekko oli tosi kaunis, en ymmärrä, miksi sellaisella ei voisi mennä hautajaisiin.
Hautajaisasussa voi olla pitsiä ja jopa tylliä, koska esim. suruharso hatussa on usein jompaa kumpaa. Sitä ei ole kielletty.
On totta, että teologiseen tiedekuntaan pääsee opiskelemaan kuka vaan, jolla on riittävä kapasiteetti läpäistä pääsykokeet.
Jos haluaa saada pappisvihkimyksen, pitää läpäistä psykologiset soveltuvuuskokeet sekä saada vakuutettua monta henkilöä (sekä seurakunnassa että tuomiokapitulissa) siitä, että omaa riittävät sosiaaliset taidot ja on riittävän motivoitunut. Eli siltä osin en menisi allekirjoittamaan kommenttiasi...