Lue keskustelun säännöt.
Pilalle menneet hautajaiset?
20.04.2018 |
Onko jotkut hautajaiset, joissa olette olleet, menneet täysin pilalle? Mitä tapahtui? Olin kerran hautajaisissa, jossa vainajan serkku oli aivan umpihumalassa ja mölysi kunnes talutettiin pois paikalta. Ei se tilaisuutta täysin pilannut, mutta häiritsi paljon.
Kommentit (301)
Pappi alkoi silmät palaen ja tukka tuulessa hulmuten uhkailemaan omaisia helvetin tulella, johon vainaja nyt oli menossa, ja omaisetkin, jolleivat tee parannusta. Siltä ainakin puhe haudalla kuulosti.
Oltiin kerrottu papille, ettei vainaja ollut uskonnollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Körttiläispappi ei ymmärtänyt mustaa huumoria.
Onpa ollut poikkeuksellinen körtti. Ketkä yhtään heitä tuntee, niin tietää että he jos ketkä ovat yleensä kirkollisessa piirissä juuri niitä mustan huumorin ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasteni isoäidin hautajaiset menivät sikäli piloille, että hän ilmoitti eläessään ja tolkuissaan ollessa ettei halua hautajaisia ollenkaan. Ymmärsin täysin asian.
Sitten kun hän kuoli, esille astui hänen veljensä, joka vaati hautajaisia pidettäväksi. Tiesin, että isoäiti oli tehnyt listan, jossa luki ne henkilöt, joille hänen kuolemastaan voi ilmoittaa (ei siis pitää hautajaisia kuitenkaan). Isoäiti joutui sairaalaan viimeiseksi puoleksi vuodeksi. Itse luovutin hänen antamansa avaimet pois jo alkuvaiheessa, että tiesin veljen olevan kiero ja varmasti alkavan väittää, että asunnosta häviää koruja yms. Tästä syystä siis luovutin avaimet sairaalaan ja sain niistä kuittauksen.
Veljellä oli myös avain, mutta isoäiti oli ilmeisesti sopinut erään lapsuudenystävänsä kanssa, että siellä saa käydä vain kahdestaan (ystävä+veli).
Kun kuolema sitten tuli, pari päivää sen jälkeen tämä kaksikko pyysi ja pyysi, että järjestän hautajaiset. Kuitenkaan listaa ei löytynyt mistään. Lupasin, koska olin itsekin vähän shokissa. Soittelin läpi kaikki tutut ja tuntemattomat ja hautajaiset järjestyivät.
Pappi otti minuun, joka siis olin pesänhoitaja yhteyttä muistopuheen vuoksi. Olin kysynyt tältä veljeltä asiaa aiemmin, mutta hän ei halunnut antaa mitään tietoja tms. muistoja. Kuitenkin kun saavuin paikalle, siellä oli veli odottamassa. Lähdin. Pappi sanoi laittaneensa minulle tiedon asiasta. Sitä ei koskaan tullut. Totuus oli varmasti se, että veli oli luvannut ilmoittaa minulle.
Pappi pahoitteli todella syvästi tätä tietokatkosta ... veli ei. Olin kysynyt myös häntä arkunkantajaksi. Ei. Kuitenkin istui etupenkissä nahkahanskat mukanaan. Olin siis järjestänyt arkunkantajat muualta. Pappi istui meidän pöydässämme koko ajan, ei mennyt veljen pöytään.
Kova kiire hänellä oli kahvin kimppuun heti kun arkkua nostettiin autoon. Itse jäimme tapojen mukaan seuraamaan auton lipumista krematoriota kohti.
Kun pääsin pesän kimppuun, niin ilmeni, että sieltä oli hävinnyt muutama arvokas sormus. Veli ei tiennyt tietenkään mitään asiasta.
Se harmittaa, että minun olisi pitänyt pysyä vainajan tahdossa eikä taipua siihen, mitä kiero veli viritteli.
En ole kuullut hänestä mitään useampaan vuoteen eikä ole tarviskaan.
Proosan kirjoittaminen on taitolaji, en suosittelis sulle. Tämän uskottavuus on nolla. Kuittaus sairaalassa avainten säilytyksestä, just just.
No kuulepas. Otapa yhteyttä Laakson sairaalaan Helsingissä ja kysy onko mahdollista luovuttaa potilaan säilytettäviin tavaroihin hänen kotinsa avaimet, kun hän itse on sairaalan kirjoissa. Ei siis ollenkaan vielä kuollut. Minulla on paperi asiasta. Mietipä nyt tarkkaan. Laakso kuuluu HUS:n sairaaloihin. Kysy heidän käytäntöjään.
Minä kerroin tositarinan johon liittyy paljon muutakin, mutta nyt puhuttiin hautajaisista.
Juuri näin! Nykyään aina vain tarkemmin kirjataan talteen otettu omaisuus, jotta niitä luovutettaessa ei tule vastaan mitään ylläreitä, jotta jotain puuttuisi! Tämä on kaikkien oikeusturvan kannalta tärkeää! Esim. muistisairautta poteva saattaa muistaa arvoesineensä, korut tmv. väärin. Toisaalta myös vainajien omaisuuden luovutuksessa pitää olla tarkkana!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasteni isoäidin hautajaiset menivät sikäli piloille, että hän ilmoitti eläessään ja tolkuissaan ollessa ettei halua hautajaisia ollenkaan. Ymmärsin täysin asian.
Sitten kun hän kuoli, esille astui hänen veljensä, joka vaati hautajaisia pidettäväksi. Tiesin, että isoäiti oli tehnyt listan, jossa luki ne henkilöt, joille hänen kuolemastaan voi ilmoittaa (ei siis pitää hautajaisia kuitenkaan). Isoäiti joutui sairaalaan viimeiseksi puoleksi vuodeksi. Itse luovutin hänen antamansa avaimet pois jo alkuvaiheessa, että tiesin veljen olevan kiero ja varmasti alkavan väittää, että asunnosta häviää koruja yms. Tästä syystä siis luovutin avaimet sairaalaan ja sain niistä kuittauksen.
Veljellä oli myös avain, mutta isoäiti oli ilmeisesti sopinut erään lapsuudenystävänsä kanssa, että siellä saa käydä vain kahdestaan (ystävä+veli).
Kun kuolema sitten tuli, pari päivää sen jälkeen tämä kaksikko pyysi ja pyysi, että järjestän hautajaiset. Kuitenkaan listaa ei löytynyt mistään. Lupasin, koska olin itsekin vähän shokissa. Soittelin läpi kaikki tutut ja tuntemattomat ja hautajaiset järjestyivät.
Pappi otti minuun, joka siis olin pesänhoitaja yhteyttä muistopuheen vuoksi. Olin kysynyt tältä veljeltä asiaa aiemmin, mutta hän ei halunnut antaa mitään tietoja tms. muistoja. Kuitenkin kun saavuin paikalle, siellä oli veli odottamassa. Lähdin. Pappi sanoi laittaneensa minulle tiedon asiasta. Sitä ei koskaan tullut. Totuus oli varmasti se, että veli oli luvannut ilmoittaa minulle.
Pappi pahoitteli todella syvästi tätä tietokatkosta ... veli ei. Olin kysynyt myös häntä arkunkantajaksi. Ei. Kuitenkin istui etupenkissä nahkahanskat mukanaan. Olin siis järjestänyt arkunkantajat muualta. Pappi istui meidän pöydässämme koko ajan, ei mennyt veljen pöytään.
Kova kiire hänellä oli kahvin kimppuun heti kun arkkua nostettiin autoon. Itse jäimme tapojen mukaan seuraamaan auton lipumista krematoriota kohti.
Kun pääsin pesän kimppuun, niin ilmeni, että sieltä oli hävinnyt muutama arvokas sormus. Veli ei tiennyt tietenkään mitään asiasta.
Se harmittaa, että minun olisi pitänyt pysyä vainajan tahdossa eikä taipua siihen, mitä kiero veli viritteli.
En ole kuullut hänestä mitään useampaan vuoteen eikä ole tarviskaan.
Proosan kirjoittaminen on taitolaji, en suosittelis sulle. Tämän uskottavuus on nolla. Kuittaus sairaalassa avainten säilytyksestä, just just.
No kuulepas. Otapa yhteyttä Laakson sairaalaan Helsingissä ja kysy onko mahdollista luovuttaa potilaan säilytettäviin tavaroihin hänen kotinsa avaimet, kun hän itse on sairaalan kirjoissa. Ei siis ollenkaan vielä kuollut. Minulla on paperi asiasta. Mietipä nyt tarkkaan. Laakso kuuluu HUS:n sairaaloihin. Kysy heidän käytäntöjään.
Minä kerroin tositarinan johon liittyy paljon muutakin, mutta nyt puhuttiin hautajaisista.
Juuri näin! Nykyään aina vain tarkemmin kirjataan talteen otettu omaisuus, jotta niitä luovutettaessa ei tule vastaan mitään ylläreitä, jotta jotain puuttuisi! Tämä on kaikkien oikeusturvan kannalta tärkeää! Esim. muistisairautta poteva saattaa muistaa arvoesineensä, korut tmv. väärin. Toisaalta myös vainajien omaisuuden luovutuksessa pitää olla tarkkana!
Jaa, vai että jotain luetteloa pidetään ja hoitsut kirjaa omaisuutta listoiksi. Niin varmaan, sairaala ei ole mikään löytötavaratoimisto, eikä tasan vastaa omaisuuden säilyttämisestä. Ihan kukkua. Trollaamista tietenkin pienesti haittaa tämä tosiasia, kun oikein kahteen otteeseen väität muuta. Sairaala tai terveysasema ei ole ottanut mitään vakuutusta ao. toimintoa varten. Pikemmin ohjataan, että arvoesineet kotiin. Lässyn lää trollokka
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on totaaliohiskommentti, mutta papeista valitettavan usein huomaa, että koulutukseen pääsee lähes kuka tahansa, joka saa päntättyä pääsykoekirjat. Minkäänlaista sosiaalista pelisilmää ei tarvita. Pääsykokeisiin pitäisi ehdottomasti saada soveltuvuuskokeet. Eivätkä hautajaiset ole ainoa tilaisuus, jossa me tavikset saamme kärsiä näistä ongelmista.
Todella surullista, jos sinulla on ikäviä kokemuksia. Omat kokemukseni papeista ovat enimmäkseen vähintään hyviä, osa erinomaisia.
Esimerkiksi sisarusteni ja minun suhteet isään eivät olleet hyvät, emmekä olisi halunneet tuoda asiaa esiin. Ihan ystävällisesti jutellen pappi sai ongelman esiin, ja hautajaispuhe oli muotoiltu niin, että se kuulosti kauniilta vieraille. Me sisarukset tiesimme, mitä ne sanat tarkoittivat.
Myös minun isäni hautajaiset olivat oikein onnistuneet. Isän hautajaisissa pappi taas puhui totuudenmukaisesti suoraan mutta kauniisti isäni vaikeasta luonteesta. Mitä sitä kieltämään. Kaikki läsnäolijat (lähimmät omaiset) tiesivät, millainen ihminen hän oli eläessään. Myöskään muistotilaisuudessa puhuimme suoraan ja rehellisesti asioista niin kuin ne olivat. Tuntui hyvältä, kun ei tarvinnut kaunistella totuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä taisi olla taannoin isot jutut iltapäivälehdissä, mutta kerrotaan silti. Eli aika oli jättänyt paikkakunnan silmäätekevän ja arkku piti olla sitten ihan viimeisen päälle. Ja niinhän siinä kävi, ettei mahtunut hautamonttuun vaikka siinä väki kuinka koitti kalistaakin ja toista päätä ensin. No onneksi "Rane" eli hautausmaan konekuski oli paikalla toimistollaan ja saatiin hätyytettyä apuun. No siinä sitten tuli jokin sekaannus ja Rane oli laittanut koneenkin jo käyntiin, ja eikä kaikki varmaan kuulleet ohjeita ihan loppuun asti. Eli Rane oli käskenyt jättää arkun siihen montun vierelle ja lähteä Seurojen talolle kahveille, niin hän hoitaa loput. Mutta ne olikin peijakkaat kaikki menneet kirkon portaille katsomaan kun Rane nosti arkun liinoilla montun päälle ja kyllähän se sinne monttuun peijakas pulahti kun kauhalla survoi. Sitten kun oli tasaista vasta huomasi yleisönsä. No Rane huusi sitten vaan porukalle, että "kahvit on sitten Seurojen talolla".
Vierailija kirjoitti:
Kuollut lähiomaiseni oli eläessään hankala tapaus, hyväksikäytti ja huijasi lähimpiään sekä harrasti henkistä ja fyysistäkin väkivaltaa. Toki hän oli ajoittain mukava, hänessä oli ikäänkuin kaksi puolta joista pimeä kylläkin oli vallalla enimmäkseen. Hän oli vanhalla iällä sitten lyönyt hynttyyt yhteen vertaisensa kanssa, joka oli kertonut papille vainajasta muistopuhetta varten. Saimme kuulla papin suusta että vainaja oli oikea enkeli ihmismuodossa, aina lempeä, kärsivällinen ja niin edespäin. Kyllä siinä piti purra kieltä muutamaan kertaan, etten olisi purskahtanut nauruun, ja välttää visusti vilkaisemasta perheenjäseniin. Pappi puhui niin paksua p.askaa ettei omaistani tunnistanut muistopuheesta ja sekin kävi mielessä, että onko mennyt nyt puheet sekaisin, mutta elämänkumppani näytti olevan tyytyväinen kaikkeen sanottuun. En nyt tiedä menikö hautajaiset tuosta piloille, mutta valheelliselta se tuntui kaikin puolin ja pientä realiteettia olisin kaivannut siihen jeesusteluun.
Mutta mistä pappi olisi voinut tietää totuuden? Hän ei varmaan tuntenut vainajaa kuitenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta kotelomekko ei taida olla ihan hautajaisasu. Yleensäkin ei riitä, että on vain pelkästään mustaa vaan pitää olla myös tilaisuuteen sopivaa.
Musta kotelomekko sopii oikein hyvin hautajaisiin., kunhan mekon kangas on siisti ja säädyllinen - ei siis pitsiä, läpinäkyvyyttä tai kiiltävyyttä. Suosikkimateriaalejani ovat himmeä silkki ja ohut villasekoitekangas.
Kotelomekkoon voi yhdistää vielä mustan jakun, mustat matalakorkoiset kengät ja mustat sukkahousut. Näin saa säädyllisen asun. Omat kotelomekkoni kaula-aukot ovat täysin säädyllisiä, mutta isonkin kaula-aukon voi peittää mustalla huivilla. Koruja käytän hautajaisissa hyvin niukasti, kuten muulloinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainaja haisi arkun läpi. Oli ollut kuolleena viikkoja ennen kuin löydettiin. Tai eihän nyt pilalle menny, mutta oli jotenkin karmivaa. Oli vielä ihan pieni kirkkosali.
Olen ollut myös tällaisissa hautajaisissa.
Vainaja oli ollut lämpimässä järvivedessä viikon (heinäkuun helteillä) ennen kuin löydettiin. Joten arkku haisi, koko kirkko haisi (hautajaispäivä oli kuuma kesäpäivä). Eipä tuolle mitään voinut.Ihan terveen järjen käyttö on sallittua. Hautajaiset voidaan toimittaa kirkon sijaan suoraan haudalla.
Ja tietämys sallittua. Se ei ole kirkko vaan KAPPELI 🙄
Hautajaiset voivat olla kirkossa tai kappelissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut laitettiin 13-vuotiaana lukemaan addresseja isoissa hautajaisissa, ja adresseja olikin melkoinen kasa luettavana.... mikrofoniin.
Koska vainaja oli vanha isoäitini, oli suuri osa vieraistakin +80 -vuotiaita mummuja ja papparaisia. Arviolta luin joka toisen nimen päin pyllyä, koska en saanut niistä vapisevin käsin kirjoitetuista nimistä selvää..
Adressien ääneen lukeminen on kyllä todella turha ohjelmanumero muistotilaisuuteen. Onneksi nykyään suurimmassa osassa tilaisuuksista onkin jätetty se pois. Miksi lukea moneen kertaan samoja kuluneita värssyjä ja yrittää tavata huonoilla harakanvarpailla kirjoitettuja nimiä, jotka eivät kerro suurelle osalle kuulijoista mitään?
Viime aikoina on yleistynyt onneksi tapa, jossa muistotilaisuudessa lähipiiri vain kiittää adresseista, ja kertoo lukevansa ne keskenään myöhemmin.
Adressien lukeminen ei ole jäämässä pois muistotilaisuuksista, vaan se on edelleen tärkeä osa tilaisuutta. Tiedän tämän ammattini kautta. Mutta joissakin piireissä sukulaisten kesken tuollainen mainitsemasi käytäntö voi yleistyä. En suosittele.
Vierailija kirjoitti:
Tilaisuuden jälkeen kuulin tädiltäni, että tämmöistä puhetta ei oltu edes sovittu pitää, että pappi sooloili menemään minkä ehti. Pappi piti pitkät puheet myös muistotilaisuudessa ja senkin osuuden suhteen oli sovittu että pappi ei pidä puheita.
Tai sitten tätisi oli jutellut papin kanssa ympäripyöreästi ja tilanne oli väärinkäsitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vainaja tuhkataan hautajaisten jälkeen. Hautajaisissa on arkku, jossa on vainaja!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähiomainen kuoli viinanjuontiin.
Hautajaisiin tuli vainajan vanha baarikärpässeurue (siis kunnon lasol-tenujengi) kutsumattomana, viinalle haisten. Latisti tunnelmaa (jos näin hautajaisista voidaan sanoa) :(
Eivätkö suvun miehet saatelleet pultsareita pihapuolelle? :o
Hyi olkoon jos vielä ottivat "siivua" tilaisuudessa, örisivät pultsariörinää ja jäivät lopuksi pummaamaan rahaa omaisilta "leipää varten". Kyllä meidän suvun tilaisuuksissa sellaiset toimitettaisiin armotta ulos.Ja niille jotka höpöttävät "hyvistä ystävistä", niin millaisia ystäviä ne on joidenka takia vainaja ensinnäkin kuoli. Juu nou, puliukkojengissä tuskin tuettiin vainajan pyrkimystä raittiuteen kovinkaan aktiivisesti. Jos ihminen kuolee huumeisiin, niin tuskin täällä kovinkaan moni on ensimmäisenä kutsumassa vainajan tuntemia huumediilereitä ja narkkareita tilaisuuteen.
Alkoholisti kuolee ihan omasta syystään. Kukaan ei alkkiksen kurkusta sitä viinaa alas kaada. Juominen on täysin oma valinta.
Itseasiassa se on sairaus.
Käsittämätöntä, että 2018 vielä täälläkin moni puhuu valinnasta, omasta syystä jne. Sivistymätöntä ja moukkamaisuutta ja tietämätöntä.
Tiedättekö lääketiedettä muka paremmin. Kyse on KROONISESTA SAIRAUDESTA.
Oletteko te yhtä kylmiä myös syöpää sairastaville. Onko sekin heidän oma syy!
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…
En vertaisi alkoholismia syöpään... Alkoholismiin saa apua, jos tahtoo, syöpähoidot taas eivät välttämättä tehoa kaikesta yrityksestä ja paranemishalusta huolimatta.
En vertaisi minäkään. Syöpään sairastuminen ei ole valinta eikä siitä parantuminen tai siihen kuoleminen. Se on valinta, mitä kurkustansa alas kaataa tai suoneensa pistää ja mitä sille tekee itselleen. Kyse on tahdonlujuudesta ja siitä mitä arvostaa enemmän. Päihdettä vai sitä muuta.
Olen alkoholistin tytär ja omainen on juuri kuollut leukemiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sand kirjoitti:
Vainaja tuhkataan hautajaisten jälkeen. Hautajaisissa on arkku, jossa on vainaja!!
Tämä on yleistä jos muistotilaisuus (siis se missä on arkku) pidetään siellä missä vainaja on asunut ja suurin osa läheisitä asuu (esim. Helsinki), mutta itse uurna päätyy synnyinpaikkaan (esim. Rovaniemi).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut laitettiin 13-vuotiaana lukemaan addresseja isoissa hautajaisissa, ja adresseja olikin melkoinen kasa luettavana.... mikrofoniin.
Koska vainaja oli vanha isoäitini, oli suuri osa vieraistakin +80 -vuotiaita mummuja ja papparaisia. Arviolta luin joka toisen nimen päin pyllyä, koska en saanut niistä vapisevin käsin kirjoitetuista nimistä selvää..
Adressien ääneen lukeminen on kyllä todella turha ohjelmanumero muistotilaisuuteen. Onneksi nykyään suurimmassa osassa tilaisuuksista onkin jätetty se pois. Miksi lukea moneen kertaan samoja kuluneita värssyjä ja yrittää tavata huonoilla harakanvarpailla kirjoitettuja nimiä, jotka eivät kerro suurelle osalle kuulijoista mitään?
Viime aikoina on yleistynyt onneksi tapa, jossa muistotilaisuudessa lähipiiri vain kiittää adresseista, ja kertoo lukevansa ne keskenään myöhemmin.
Adressien lukeminen ei ole jäämässä pois muistotilaisuuksista, vaan se on edelleen tärkeä osa tilaisuutta. Tiedän tämän ammattini kautta. Mutta joissakin piireissä sukulaisten kesken tuollainen mainitsemasi käytäntö voi yleistyä. En suosittele.
Juuri menneenä viikonloppuna olin muistotilaisuudessa, jossa adresseja oli noin 40 cm korkea kasa. Useat ihmiset, joiden kanssa juttelin, olivat tyytyväisiä siitä jotta niitä ei ruvettu lukemaan.
Vainajan aikuinen tytär tuli isänsä hautajaisiin helteessä avojaloin ja hyvin lyhyessä minihameessa ja avonaisessa topissa että enempi iho vaan paistoi ja tatuointeja pääsi ihmettelemään järkyttynyt mummikin. Ei se nyt varsinaisesti pilannut hautajaisia mutta mummi oli loukkaantunut ja oli melko sopimaton asu kirkkoon. Tiedän että isänsä olisi paheksunut sitä ja pistänyt pukemaan. Laitettiin järkytyksen piikkiin, että hautajaisasu jäi hommaamatta. On kyllä muutenkin kulmia nostattava persoona tämä tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainaja haisi arkun läpi. Oli ollut kuolleena viikkoja ennen kuin löydettiin. Tai eihän nyt pilalle menny, mutta oli jotenkin karmivaa. Oli vielä ihan pieni kirkkosali.
Olen ollut myös tällaisissa hautajaisissa.
Vainaja oli ollut lämpimässä järvivedessä viikon (heinäkuun helteillä) ennen kuin löydettiin. Joten arkku haisi, koko kirkko haisi (hautajaispäivä oli kuuma kesäpäivä). Eipä tuolle mitään voinut.Ihan terveen järjen käyttö on sallittua. Hautajaiset voidaan toimittaa kirkon sijaan suoraan haudalla.
Ja tietämys sallittua. Se ei ole kirkko vaan KAPPELI 🙄
Hautajaiset voivat olla kirkossa tai kappelissa.
Ei pienissä seurakunnissa ja kylissä ole ollut, eikä ole nykyäänkään, erikseen siunauskappeleita, vaan siunaukset on tehty haudalla tai kirkossa. Esim. kotikyläni käytäntö lapsuudessani oli, että kaikki siunattiin haudalla oli talvi pakkanen tai kesäsade, säistä huolimatta. Nykyään tällä kotikylällänikin siunaus on kirkossa ja sieltä vainaja saatellaan hautausmaalle ja tullaan takaisin kirkkoon muistotilaisuuteen. Samat kukat lasketaan tavallaan kahteen kertaan, mikä minusta on hölmöä, joten siinä mielessä olen haudalla siunaamisen kannalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasteni isoäidin hautajaiset menivät sikäli piloille, että hän ilmoitti eläessään ja tolkuissaan ollessa ettei halua hautajaisia ollenkaan. Ymmärsin täysin asian.
Sitten kun hän kuoli, esille astui hänen veljensä, joka vaati hautajaisia pidettäväksi. Tiesin, että isoäiti oli tehnyt listan, jossa luki ne henkilöt, joille hänen kuolemastaan voi ilmoittaa (ei siis pitää hautajaisia kuitenkaan). Isoäiti joutui sairaalaan viimeiseksi puoleksi vuodeksi. Itse luovutin hänen antamansa avaimet pois jo alkuvaiheessa, että tiesin veljen olevan kiero ja varmasti alkavan väittää, että asunnosta häviää koruja yms. Tästä syystä siis luovutin avaimet sairaalaan ja sain niistä kuittauksen.
Veljellä oli myös avain, mutta isoäiti oli ilmeisesti sopinut erään lapsuudenystävänsä kanssa, että siellä saa käydä vain kahdestaan (ystävä+veli).
Kun kuolema sitten tuli, pari päivää sen jälkeen tämä kaksikko pyysi ja pyysi, että järjestän hautajaiset. Kuitenkaan listaa ei löytynyt mistään. Lupasin, koska olin itsekin vähän shokissa. Soittelin läpi kaikki tutut ja tuntemattomat ja hautajaiset järjestyivät.
Pappi otti minuun, joka siis olin pesänhoitaja yhteyttä muistopuheen vuoksi. Olin kysynyt tältä veljeltä asiaa aiemmin, mutta hän ei halunnut antaa mitään tietoja tms. muistoja. Kuitenkin kun saavuin paikalle, siellä oli veli odottamassa. Lähdin. Pappi sanoi laittaneensa minulle tiedon asiasta. Sitä ei koskaan tullut. Totuus oli varmasti se, että veli oli luvannut ilmoittaa minulle.
Pappi pahoitteli todella syvästi tätä tietokatkosta ... veli ei. Olin kysynyt myös häntä arkunkantajaksi. Ei. Kuitenkin istui etupenkissä nahkahanskat mukanaan. Olin siis järjestänyt arkunkantajat muualta. Pappi istui meidän pöydässämme koko ajan, ei mennyt veljen pöytään.
Kova kiire hänellä oli kahvin kimppuun heti kun arkkua nostettiin autoon. Itse jäimme tapojen mukaan seuraamaan auton lipumista krematoriota kohti.
Kun pääsin pesän kimppuun, niin ilmeni, että sieltä oli hävinnyt muutama arvokas sormus. Veli ei tiennyt tietenkään mitään asiasta.
Se harmittaa, että minun olisi pitänyt pysyä vainajan tahdossa eikä taipua siihen, mitä kiero veli viritteli.
En ole kuullut hänestä mitään useampaan vuoteen eikä ole tarviskaan.
Proosan kirjoittaminen on taitolaji, en suosittelis sulle. Tämän uskottavuus on nolla. Kuittaus sairaalassa avainten säilytyksestä, just just.
No kuulepas. Otapa yhteyttä Laakson sairaalaan Helsingissä ja kysy onko mahdollista luovuttaa potilaan säilytettäviin tavaroihin hänen kotinsa avaimet, kun hän itse on sairaalan kirjoissa. Ei siis ollenkaan vielä kuollut. Minulla on paperi asiasta. Mietipä nyt tarkkaan. Laakso kuuluu HUS:n sairaaloihin. Kysy heidän käytäntöjään.
Minä kerroin tositarinan johon liittyy paljon muutakin, mutta nyt puhuttiin hautajaisista.
Juuri näin! Nykyään aina vain tarkemmin kirjataan talteen otettu omaisuus, jotta niitä luovutettaessa ei tule vastaan mitään ylläreitä, jotta jotain puuttuisi! Tämä on kaikkien oikeusturvan kannalta tärkeää! Esim. muistisairautta poteva saattaa muistaa arvoesineensä, korut tmv. väärin. Toisaalta myös vainajien omaisuuden luovutuksessa pitää olla tarkkana!
Jaa, vai että jotain luetteloa pidetään ja hoitsut kirjaa omaisuutta listoiksi. Niin varmaan, sairaala ei ole mikään löytötavaratoimisto, eikä tasan vastaa omaisuuden säilyttämisestä. Ihan kukkua. Trollaamista tietenkin pienesti haittaa tämä tosiasia, kun oikein kahteen otteeseen väität muuta. Sairaala tai terveysasema ei ole ottanut mitään vakuutusta ao. toimintoa varten. Pikemmin ohjataan, että arvoesineet kotiin. Lässyn lää trollokka
Ihan miten vaan rolloolloo, mutta meillä sairaalassa on kirjalliset ohjeet, miten henkilöllä mukana oleva omaisuus kirjataan ja säilytetään ja hoitajathan sen tekee! Mikäli sairaalaan saapuminen tiedetään, ohjeistetaan jättämään arvotavarat kotiin, mutta kaikki reissut eivät ole suunniteltuja! Että semmosta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähiomainen kuoli viinanjuontiin.
Hautajaisiin tuli vainajan vanha baarikärpässeurue (siis kunnon lasol-tenujengi) kutsumattomana, viinalle haisten. Latisti tunnelmaa (jos näin hautajaisista voidaan sanoa) :(
Niin no voisit miettiä, kuinka paljon itse olit tämän lähiomaisesi elämässä verrattuna siihen kuinka paljon hän liikkui näiden ystäviensä kanssa? Suurin osa suvustanne on todennäköisesti kuitenkin sulkenut alkoholistin elämästään ulos ja ystävät ovat olleet kaikista läheisimpiä hänelle. Ja se oli kuitenkin ystäviltä nimenomaan kunnioittavaa tulla häntä saattamaan, senkin uhalla että te sukulaiset nyrpistätte nokkaanne. Kyllä alkoholistitkin ovat ihmisiä ja tietävät, että heitä pidetään ihan roskasakkina ja uskalsivat silti. Omaisesi oli pidetty ihminen.
Eri asia tulla kännissä sekoilemaan ja häiritsemään tilaisuutta. Kyllä minäkin oman läheiseni hautajaisiin (joka on alkoholisti) kutsun myös hänen kaverinsa, koska he kuuluvat sinne enemmän kuin jotkut sukulaiset.
Hienoa, että te hurskastelijat tiedätte paremmin meidän suvun suhteet ja alkoholismin syyt/seuraukset. Tiedoksenne, olimme kaikin tavoin yrittäneet auttaa tätä henkilöä irti alkosta, tukeneet häntä hyvinä ja huonoina aikoina. Hän ajautui lopulta (vasta 40-vuotiaana) huonoon seuraan, siis sanalla sanoen lasol- ja pirtupiireihin, mukana loppuaikoina jopa huumeita ja rikollisuutta, vaikkei tämä teille varsinaisesti kuulu.
apumme ei kuitenkaan ns. mennyt perille, ja tämä hlö kuoli pitkän tenutuskauden päätteeksi, kun maksa sanoin vaan poks. Tämä oli koko perheelle ja suvulle traaginen paikka, ja hautajaisissa viimeinen asia mitä olisimme halunneet nähdä, oli etanolinhajuinen metsäjengi, joka veti rakkaan sukulaisemme mukanaan käyttäen häntä rahallisesti hyväkseen. Tätähän ei täällä kukaan ymmärrä, vaan naiivina ihmettelette "miksei rakkaat ystävät saaneet hyvästellä"?
He eivät todellakaan olleet ystäviä, vaan hyväksikäyttäjiä, narkkeja ja alkoholisteja.
Teillä on sellainen käsitys asiasta tietysti että olivat hyväksikäyttäjiä ja syypäitä läheisesi kuolemaan mutta todellisuudessa ne ei olis vaivautunut paikalle siinä tapauksessa
Kyllä kutsuisin. Ei ole vainajan läheisten tarve arvioida ystävyyssuhteita, tuttavuuksien tasoa yms juttuja. Selkeästi et myöskään tiedä aiheesta mitään.