Eikö lähihoitajan työ ollut ennen niin rankkaa kuin nykyään?

Ja paikoissa oli enemmän avustavia työntekijöitä.

Ja hoitajat olivat parempikuntoisia eivätkä sellaisia kölleröitä kuin nykyään.

En tiedä kun olen vasta ollut alle 2v. alalla, mutta tämä on aivan järkyttävän raskasta. Meidän 20v sh-kesätyöntekijätkin näyttävät rähjäisiltä silmäpusseineen ja väsymyksen vuoksi. Ja näin heidät kun olivat harkassa. Kuin varjo entisestä.

Ja 40v kääkät joiden kanssa työskentelen ovat sen näköisiä kuin olisivat raataneet koko ikänsä, eivätkä koskaan nukkuneet.

Ei ollut ryhmäkoot pienempiä vaan suurempia. Mutta hoitajat, kuten muutkin ihmiset, olivat jo lapsesta tottuneet tekemään työtä, tekivät mitä on tehtävä ja nostivat palkkansa tyytyväisenä.

Työntekijöitä oli enemmän joten työtä oli yhtä ihmistä kohtaan vähemmän ja esim vanhusten kanssa ehti jopa keskustella ja lasten kanssa leikkiä yms mukavaa tehdä niitten vähemmän mukavien työtehtävien lomassa.

Nykyään teet vain vähemmän mukavia työtehtäviä niin kovassa kiireessä ettet ehdi tehdä niitä kunnolla.

Ennen oli keittäjät ja siivoojat ja apulaiset laitoksissa erikseen. Heidät säästettiin pois ja työt jaettiin lähihoitajille. Eli ihan tekemällä tehty tämä ongelma.

Kun aloitin 70-luvulla niin esim. öisin kaksi hoitajaa vastasi 96 asukkaasta. Apuvälineitä ei juuri ollut.

Pikkuveljeni syntyi -85 keskosena ja kotiäitinä olevan äitini piti olla hänen kanssa sairaalassa. Koko sen ajan kun veli sairaalassa viipyi, niin meidän isompien lasten kanssa oli joka päivä kotonamme kaupungin palkkalistoilla ollut kodinhoitaja. Hän laittoi ruokaa, siivosi ja leikki meidän lasten kanssa siihen asti että isäni tuli töistä.

Voitteko kuvitella tänä päivänä tilannetta että lähihoitaja tulisi jonkun kotiin päivä toisensa perään leikkimään lasten kanssa??

Vierailija kirjoitti:

Pikkuveljeni syntyi -85 keskosena ja kotiäitinä olevan äitini piti olla hänen kanssa sairaalassa. Koko sen ajan kun veli sairaalassa viipyi, niin meidän isompien lasten kanssa oli joka päivä kotonamme kaupungin palkkalistoilla ollut kodinhoitaja. Hän laittoi ruokaa, siivosi ja leikki meidän lasten kanssa siihen asti että isäni tuli töistä.

Voitteko kuvitella tänä päivänä tilannetta että lähihoitaja tulisi jonkun kotiin päivä toisensa perään leikkimään lasten kanssa??

Se oli kodinhoitaja ja ne on lopetettu. Meilläkin oli hetken kun äiti joutui sairaalaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkuveljeni syntyi -85 keskosena ja kotiäitinä olevan äitini piti olla hänen kanssa sairaalassa. Koko sen ajan kun veli sairaalassa viipyi, niin meidän isompien lasten kanssa oli joka päivä kotonamme kaupungin palkkalistoilla ollut kodinhoitaja. Hän laittoi ruokaa, siivosi ja leikki meidän lasten kanssa siihen asti että isäni tuli töistä.

Voitteko kuvitella tänä päivänä tilannetta että lähihoitaja tulisi jonkun kotiin päivä toisensa perään leikkimään lasten kanssa??

Se oli kodinhoitaja ja ne on lopetettu. Meilläkin oli hetken kun äiti joutui sairaalaan.

Aivan, kodinhoitajat ja apuhoitajat lopetettiin ja korvattiin lähihoitajilla. Tai siis ei korvattu, joten lähihoitajien työn raskaus ja muut ongelmat alkoivat siitä.

Vanhuspuoli on mennyt sitä mahdottomammaksi mitä enemmän mm. Lääketiede on kehittynyt. Nyt on mahdollisuus elää pitkään, mutta osalla se loppuelämä on aivan kauhea.

Pitääkö lääketieteen kehittyä lisää vai jätetäänkö vaan pillerit antamatta ja isketään kipulaastaria käteen?

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut ryhmäkoot pienempiä vaan suurempia. Mutta hoitajat, kuten muutkin ihmiset, olivat jo lapsesta tottuneet tekemään työtä, tekivät mitä on tehtävä ja nostivat palkkansa tyytyväisenä.

Kaikki oli yksinkertaisempaa. Maalaisjärkeä sai käyttää. Kirjauksia, raportteja ja muistettavia asioita oli vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä kun olen vasta ollut alle 2v. alalla, mutta tämä on aivan järkyttävän raskasta. Meidän 20v sh-kesätyöntekijätkin näyttävät rähjäisiltä silmäpusseineen ja väsymyksen vuoksi. Ja näin heidät kun olivat harkassa. Kuin varjo entisestä.

Ja 40v kääkät joiden kanssa työskentelen ovat sen näköisiä kuin olisivat raataneet koko ikänsä, eivätkä koskaan nukkuneet.

Tämä juuri. Ennen oli erikseen yöhoitaja monessa paikkaa. Se vähän helpottaisi rytmissä pysymistä ja ne jotka kokevat pystyvänsä yötyöhön tekivät vain sitä. Näin Harvassa paikassa enää. Nykyään sairaalatkin vaativat tekemään kaikkia vuoroja, jotta osaa varmasti tehdä kaikkea mitä talossa tapahtuu.

Ihan epäinhimillistä hyppiä yöstä aamuun ja aamusta iltaan. Jos alalla saisi valita edes vuoronsa voisi kummasti helpottaa edes vähän vaikka kyllähän tuo työ on raskasta silti olisi.

Tietokoneen naputtelu pilasi kaiken. Ihan kaikki tekemäsi on kirjattava ja moneen paikkaan ja koko ajan keskeytetään. Kuntohoitajat kuntoutti ja keittiöhenkilökunta tarjoili ruuan. Nyt kaikki on hoitajilla pyykkäyksestä ja leipien voitelusta lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkuveljeni syntyi -85 keskosena ja kotiäitinä olevan äitini piti olla hänen kanssa sairaalassa. Koko sen ajan kun veli sairaalassa viipyi, niin meidän isompien lasten kanssa oli joka päivä kotonamme kaupungin palkkalistoilla ollut kodinhoitaja. Hän laittoi ruokaa, siivosi ja leikki meidän lasten kanssa siihen asti että isäni tuli töistä.

Voitteko kuvitella tänä päivänä tilannetta että lähihoitaja tulisi jonkun kotiin päivä toisensa perään leikkimään lasten kanssa??

Se oli kodinhoitaja ja ne on lopetettu. Meilläkin oli hetken kun äiti joutui sairaalaan.

Ennen ei ollut lähihoitajia. Oli kodinhoitajia, kotiavustajia, lastenhoitajia, apuhoitajia. Vuosituhannen vaihteessa loppui apu lapsiperheille ja kodinhoitajat siirtyivät hoitamaan vanhuksia laitoksiin. Ei ollut enää se sama ammatti, johon olivat hakeutuneet vaan aivan muuta.

Oli. Äitini oli töissä vanhainkodissa joskus 80-90 -lvulla ja kertoi, että siihen aikaan vanhukset oli parempikuntoisia (koska vanhainkotiin pääsi helpommin, eikä tarvinut olla puolikuollut) ja omaiset ja vanhukset oli kiitollisempia. Olivat tulleet jostain metsämökistä, missä suunnilleen kannettiin vesi joesta sisään. Heistä tuntui, kuin olisivat päässeet hotelliin kun olivat vanhainkodissa. Ja voivottelivat aina, että eeeiiii ei tarvitse voi sinä älä sinä minun takiani, kiitos, kiitos kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkuveljeni syntyi -85 keskosena ja kotiäitinä olevan äitini piti olla hänen kanssa sairaalassa. Koko sen ajan kun veli sairaalassa viipyi, niin meidän isompien lasten kanssa oli joka päivä kotonamme kaupungin palkkalistoilla ollut kodinhoitaja. Hän laittoi ruokaa, siivosi ja leikki meidän lasten kanssa siihen asti että isäni tuli töistä.

Voitteko kuvitella tänä päivänä tilannetta että lähihoitaja tulisi jonkun kotiin päivä toisensa perään leikkimään lasten kanssa??

Se oli kodinhoitaja ja ne on lopetettu. Meilläkin oli hetken kun äiti joutui sairaalaan.

Ennen ei ollut lähihoitajia. Oli kodinhoitajia, kotiavustajia, lastenhoitajia, apuhoitajia. Vuosituhannen vaihteessa loppui apu lapsiperheille ja kodinhoitajat siirtyivät hoitamaan vanhuksia laitoksiin. Ei ollut enää se sama ammatti, johon olivat hakeutuneet vaan aivan muuta.

Oli myös omat saunottajat ja pyykkärit ja kokit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä kun olen vasta ollut alle 2v. alalla, mutta tämä on aivan järkyttävän raskasta. Meidän 20v sh-kesätyöntekijätkin näyttävät rähjäisiltä silmäpusseineen ja väsymyksen vuoksi. Ja näin heidät kun olivat harkassa. Kuin varjo entisestä.

Ja 40v kääkät joiden kanssa työskentelen ovat sen näköisiä kuin olisivat raataneet koko ikänsä, eivätkä koskaan nukkuneet.

Tämä juuri. Ennen oli erikseen yöhoitaja monessa paikkaa. Se vähän helpottaisi rytmissä pysymistä ja ne jotka kokevat pystyvänsä yötyöhön tekivät vain sitä. Näin Harvassa paikassa enää. Nykyään sairaalatkin vaativat tekemään kaikkia vuoroja, jotta osaa varmasti tehdä kaikkea mitä talossa tapahtuu.

Ihan epäinhimillistä hyppiä yöstä aamuun ja aamusta iltaan. Jos alalla saisi valita edes vuoronsa voisi kummasti helpottaa edes vähän vaikka kyllähän tuo työ on raskasta silti olisi.

Sivusta seuranneena kaikkien vuorojen tekemistä vaativat ovat työtoverit. Eivät he salli sitä, että joku tekee helpompi (?) yövuoroja ja saa siitä vielä parempaa palkkaa, vaikka itselle yövuorot olisivat kuinka vaikeita. Siellä pätee suomalainen periaate, että ennen otetaan itselle iso vahinko ennen kuin annetaan toiselle pieni hyöty.

Ennen (lue : 1960-luvulla) hoitajien työvuorot olivat inhimillisemmät. Suorastaan kauhistuin itse potilaana ollessa, kun aamulla oli vuorossa se sama hoitaja, joka oli ollut iltavuorossa. Miten hän jaksoi? Silloin apuhoitajana työskennellyt tätini odotti aina yökkövapaita, mutta nyt se on täysin tuntematon käsite nuoremmille hoitajille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä kun olen vasta ollut alle 2v. alalla, mutta tämä on aivan järkyttävän raskasta. Meidän 20v sh-kesätyöntekijätkin näyttävät rähjäisiltä silmäpusseineen ja väsymyksen vuoksi. Ja näin heidät kun olivat harkassa. Kuin varjo entisestä.

Ja 40v kääkät joiden kanssa työskentelen ovat sen näköisiä kuin olisivat raataneet koko ikänsä, eivätkä koskaan nukkuneet.

Tämä juuri. Ennen oli erikseen yöhoitaja monessa paikkaa. Se vähän helpottaisi rytmissä pysymistä ja ne jotka kokevat pystyvänsä yötyöhön tekivät vain sitä. Näin Harvassa paikassa enää. Nykyään sairaalatkin vaativat tekemään kaikkia vuoroja, jotta osaa varmasti tehdä kaikkea mitä talossa tapahtuu.

Ihan epäinhimillistä hyppiä yöstä aamuun ja aamusta iltaan. Jos alalla saisi valita edes vuoronsa voisi kummasti helpottaa edes vähän vaikka kyllähän tuo työ on raskasta silti olisi.

ööö yövuoro tarkoittaa, että oot siellä koko yön eli illan ja aamun.... Näin on kyllä aina ollut.

Sivusta seuranneena kaikkien vuorojen tekemistä vaativat ovat työtoverit. Eivät he salli sitä, että joku tekee helpompi (?) yövuoroja ja saa siitä vielä parempaa palkkaa, vaikka itselle yövuorot olisivat kuinka vaikeita. Siellä pätee suomalainen periaate, että ennen otetaan itselle iso vahinko ennen kuin annetaan toiselle pieni hyöty.

Ennen (lue : 1960-luvulla) hoitajien työvuorot olivat inhimillisemmät. Suorastaan kauhistuin itse potilaana ollessa, kun aamulla oli vuorossa se sama hoitaja, joka oli ollut iltavuorossa. Miten hän jaksoi? Silloin apuhoitajana työskennellyt tätini odotti aina yökkövapaita, mutta nyt se on täysin tuntematon käsite nuoremmille hoitajille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä kun olen vasta ollut alle 2v. alalla, mutta tämä on aivan järkyttävän raskasta. Meidän 20v sh-kesätyöntekijätkin näyttävät rähjäisiltä silmäpusseineen ja väsymyksen vuoksi. Ja näin heidät kun olivat harkassa. Kuin varjo entisestä.

Ja 40v kääkät joiden kanssa työskentelen ovat sen näköisiä kuin olisivat raataneet koko ikänsä, eivätkä koskaan nukkuneet.

Tämä juuri. Ennen oli erikseen yöhoitaja monessa paikkaa. Se vähän helpottaisi rytmissä pysymistä ja ne jotka kokevat pystyvänsä yötyöhön tekivät vain sitä. Näin Harvassa paikassa enää. Nykyään sairaalatkin vaativat tekemään kaikkia vuoroja, jotta osaa varmasti tehdä kaikkea mitä talossa tapahtuu.

Ihan epäinhimillistä hyppiä yöstä aamuun ja aamusta iltaan. Jos alalla saisi valita edes vuoronsa voisi kummasti helpottaa edes vähän vaikka kyllähän tuo työ on raskasta silti olisi.

Sivusta seuranneena kaikkien vuorojen tekemistä vaativat ovat työtoverit. Eivät he salli sitä, että joku tekee helpompi (?) yövuoroja ja saa siitä vielä parempaa palkkaa, vaikka itselle yövuorot olisivat kuinka vaikeita. Siellä pätee suomalainen periaate, että ennen otetaan itselle iso vahinko ennen kuin annetaan toiselle pieni hyöty.

Ennen (lue : 1960-luvulla) hoitajien työvuorot olivat inhimillisemmät. Suorastaan kauhistuin itse potilaana ollessa, kun aamulla oli vuorossa se sama hoitaja, joka oli ollut iltavuorossa. Miten hän jaksoi? Silloin apuhoitajana työskennellyt tätini odotti aina yökkövapaita, mutta nyt se on täysin tuntematon käsite nuoremmille hoitajille.

ööö yövuoro tarkoittaa, että oot siellä koko yön eli illan ja aamun.... Näin on kyllä aina ollut.