Mitä nyt eli kun keinoja oman tason nostamiseen ei enää ole

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

AP:n ei kannata kysyä tuota naisilta, koska ei naisten tarvitse tuollaisia asioita miettiä naisia saadakseen, vaan miesten; naisten ei tarvitse miettiä edes sitä miten miehiä saadaan, joten sitäkään ei välttämättä kannata naisilta kysyä. Rupea lukemaan Roosh Valdezin foorumia ja muita sellaisia blogeja. Toisaalta ei tarkoituksena varmaan ollutkaan tässä muuta kuin vuodattaa ja saada naisten vihaisia vastauksia.

Aloituksesta ei tule myöskään esille miten rohkeasti ja aktiivisesti naisia on lähestytty. Miehelle ei riitä, että on vain olemassa ja menee baarin ovesta sisään tai kirjautuu nettideittiin.

Minustakin ap:n kannattaa kysyä asiaa "tasoisiltaan" miehiltä, jotka ovat parisuhteessa, eikä meiltä naisilta. 

Juuri näin. Leivontavinkkejäkin yleensä kysytään niiltä, jotka ovat leiponeet, eikä niiltä, jotka ovat vain syöneet leivonnaisia.

En huolisi, sillä miehen täytyy etsiä samanikäistä seuraa kuin itse on, ja niin että plus-miinus iät on molempiin suuntiin saman verran. Eli jos mies on itse 35v, hän hakee 30-40 vuotiasta naista, ei 22-34-vuotiasta. Joten en vilkaisisikaan aloittajaan.

Jos itse naisena saisin itselleni yli 10 vuotta nuoremman miehen tiedän toki sen, että saisin viriilin, vanhan ja energisen miehen, josta piisaa silmäruokaakin, mutta miettisin myös siten, että minä itse haurastun ja vanhenen häntä aikaisemmin.

Hennonko antaa tämän miehen hoivaavan minua parhaimmat vuotensa kotona ja saattohoitavan minut lopuksi hautaan ja kantavan surua, kun elämänkumppani viereltä lähtee?

Olisihan se kiva, jos saisin viettää aikani loppuun asti kotona jonkun minua hoivatessa siellä, mutta mikä velvollisuus ja työ se olisikaan nuorelle puolisolleni? Onko miehen rakkaus koskaan niin pyyteetöntä, että joku nuorikko minut tulisi hoitamaan ja vaihtaisi päivät katetria hymy huulilla ja sydän rakkautta tulvillaan?

Miksi mies etsiessään nuorikkoa itselleen ajattele sen nuorikon asemaa yhtään?

Mies, joka haluaa itselleen paljon nuoremman naisen täytyy olla todella itsekäs, kun on valmis uhraamaan ja vetämään ennenaikaiseen vanhuuteen rakkaansa elämän :(

Eri asia on naiset, jotka tykkäävät itseään vanhemmista miehistä, niitä löytyy todellisuudessa varmasti yhtä paljon, kun miehiä, jotka tykkäävät vanhemmista naisista. Jostain syystä käsitys, että kaikki naiset tykkäävät vanhemmista miehistä on edelleen vallalla, vaikka siinä ei ole totuuden häivää.

vanhan=vahvan :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

AP:n ei kannata kysyä tuota naisilta, koska ei naisten tarvitse tuollaisia asioita miettiä naisia saadakseen, vaan miesten; naisten ei tarvitse miettiä edes sitä miten miehiä saadaan, joten sitäkään ei välttämättä kannata naisilta kysyä. Rupea lukemaan Roosh Valdezin foorumia ja muita sellaisia blogeja. Toisaalta ei tarkoituksena varmaan ollutkaan tässä muuta kuin vuodattaa ja saada naisten vihaisia vastauksia.

Aloituksesta ei tule myöskään esille miten rohkeasti ja aktiivisesti naisia on lähestytty. Miehelle ei riitä, että on vain olemassa ja menee baarin ovesta sisään tai kirjautuu nettideittiin.

Minustakin ap:n kannattaa kysyä asiaa "tasoisiltaan" miehiltä, jotka ovat parisuhteessa, eikä meiltä naisilta. 

Juuri näin. Leivontavinkkejäkin yleensä kysytään niiltä, jotka ovat leiponeet, eikä niiltä, jotka ovat vain syöneet leivonnaisia.

Netissä vaan tuppaa innokkaimmat vinkin antajat olemaan niitä, jotka eivöt osaa leipoa, eivätkä ikinä ole syöneet leivonnaisia. Heidät kannattaa ohittaa täysin, koska he eivöt tiedä aiheesta yhtään mitään.

Epätoivo karkoittaa ihmiset ympäriltä.

Ei naisen saadakseen tarvi olla timmi, koulutettu ja komea, se riittää että oot oma ittes. Joten itsetunto on se, mihin minä kiinnittäisi huomiota

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

dfgsdfsdfgsdf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole pitkään aikaan hakenut miestä, koska mulla on jo erittäin hyvä. On silti ihan selvä, että jos mulla olis haku päällä, ei aapeellä olisi silti mitään saumaa. Tämä johtuu pääsääntöisesti siitä, että hän ei edes puhu siitä asiasta, joka on minun tasonmäärityslistallani korkeimmalla, eli onko on mukava ja kiva ihminen, ajatteleeko hän ystävällisesti ja käyttäytyykö luotettavasti. Enkä tosiaan tarkoita pelkkiä käytöstapoj, vaan sitä ONKO ihminen oikeasti mukava vai ei. Monista aapee, oman kuvauksensa perusteella, vaikuttaa lähinnä pinnalliselta ja ikäänsä nähden lapselliselta k-päältä.

Tätä aapee voisi yrittää parantaa ja nostaa tasoaan realistisella tavalla, mutta ei taida ymmärtää sen arvoa.

Lisäksi minusta aapee tekee virhee hakiessaan itsään huomattavasti nuorempaa naista ja pitäessään ulkonäkökriteereitä pääosassa sekä ”kelpuuttamiensa” naisten kohdalla että siinä millä perusteella luulee itse tulevansa halutuksi. Ulkonäöln perusteella haetaan lyhyttä suhdetta. HYVÄÄ suhdetta haetaan ensisijaisesti ihan muilla perusteilla ja ulkonäkö on lähinnä bonus jos sekin sattuu olemaan jotenkin keskimääräisestä poikkeava.

Juuri samaa olin tulossa sanomaan. Olen itse nainen, jolla on aina ollut paljon vientiä, ja parisuhteeni ovat onnistuneet hyvin. En koskaan ole valinnut kumppania ulkonäkö edellä. Jonkin verran se ehkä vaikuttaa, mutta miehet joihin olen ihastunut elämäni aikana, ovat kyllä ulkoisesti niin eri muotista, että kovin suuri tuo vaikutus ei kohdallani voi olla.

Ap vaikuttaa minusta niin heikkotasoiselta, että en jäisi Tinderissä häneen sen kummemmin tutustumaan. Heikkotasoisuuden merkki on juuri tuo, että ei pidä persoonallisuutta ja arvoja minään - ei itsensä eikä etsityn naisen osalta. Fiksut miehet ovat tässä iässä jo kauan sitten jättäneet ulkonäkökeskeisyyden taakseen, jos sellaista asennetta heillä on koskaan ollutkaan. Itse löysin jo 25-vuotiaana miehen, jolla oli kehittynyt naismaku, joka ei perustunut ensisijaisesti ulkonäköön vaan persoonallisuuden piirteisiin, ja joka myös ymmärsi miten ihmisten aitoon persoonallisuuteen tutustutaan.

Ap:n kaltainen yli-ikäinen teini voi todellakin kehittää "tasoaan" paljonkin, jos vain ymmärtää mistä se oikeasti on kiinni, sen sijaan että ottaa vauva-palstan lassukoiden ulkonäkökeskeiset kategorisoinnit tasoista totuutena.

N40

Vai olisiko niin, että persoonan ja arvojen yhteensopivuus on itsestäänselvyys, niitä piirteitä on siis turha alkaa luetella ja kemian muodostavia asioita on muutenkin mahdoton laittaa peprille. Ulkonäkö sen sijaan on helpommin rajattavissa omien mieltymysten mukaan ja sen persoonankin on kuitenkin tultava itseä miellyttävässä paketissa, siitä ei pääse mihinkään. Sinäkään et ottaisi unelmiesi persoonaa Klonkun ruumiissa ja piste.

Mulle käy yleensä niin päin, että ihastun johonkin, mitä mies sanoo ja sen jälkeen ala tykätä tämän ulkomuodostakin. Tämä on tapahtunut aika monen näköisten miesten kanssa enkä menisi vanomaan, ettei joukossa voisi olla Klonkun näköinenkin. Mutta ei Klonkun luonteinen.

Sama. Olen ensitapaamisella pitänyt miestä rumana, sitten tutustumme ja olemme enemmän tekemisissä, ihastun mieheen ja alan pitää häntä oikeastaan aika suloisena tai jopa seksikkäänä :D

Sama myös. Mulla oli salasuhde itseäni 10cm lyhyemmän ja 40kg lihavamman miehen kanssa, jumankauta se akateeminen mies osasi puhua naisen pyörryksiin. Ulkonäkö ei siis sytyttänyt pätkääkään.

Kyllä näin miehenäkin tulee eka ajatus, että jostain vaatimuksesta vain pitää ap:nkin tinkiä. 

Kokemusta on sinkkuelämästä aika paljon ja näin yleismaailmallisesti voisin todeta, että nuoremmasta päästä jos ulkonäölliset asiat natsaa, niin sitten tulee 90% varmasti muita ongelmia.

Mitä enemmän menee kohti sinun ikääsi, niin ne joilla on haluamasi hoikka kroppa, elämä joka tavalla kunnossa ja asenne aurinkoinen, kulkevat jo monetta vuotta sen oman rakkaansa kainalossa. Ja sille on varmasti hyvä perusteltu syy.

Itse parin vuoden sinkkuilun jälkeen hyväksyin asian. En sano, että olisin 100% tyytyväinen joka asiassa, mutta en usko että kumppaninikaan ajattelee niin. Rakastamme parhaita puoliamme ja koitamme ymmärtää niitä huonoimpia. Ja niin se menee niillä upeimmillakin pariskunnilla.

Ei sinussa ole mitään vikaa, eikä tasoa tarvitse miettiä tai yrittää nostaa.

Ikäkriteerisi tosiaan voi vaikuttaa. 40v joka etsii 25-vuotiasta on vähän ällö, eikä fiksut ja toivomasi ikäiset naiset halua tutustua sen mielikuvan takia. Laita kriteeriksi sama haarukka kuin itsekin olet tai edes 30-40v. Se antaa paremman kuvan vaikka sitten oikeasti nuoremmasta päästä olevista enemmän kiinnostuisitkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

AP:n ei kannata kysyä tuota naisilta, koska ei naisten tarvitse tuollaisia asioita miettiä naisia saadakseen, vaan miesten; naisten ei tarvitse miettiä edes sitä miten miehiä saadaan, joten sitäkään ei välttämättä kannata naisilta kysyä. Rupea lukemaan Roosh Valdezin foorumia ja muita sellaisia blogeja. Toisaalta ei tarkoituksena varmaan ollutkaan tässä muuta kuin vuodattaa ja saada naisten vihaisia vastauksia.

Aloituksesta ei tule myöskään esille miten rohkeasti ja aktiivisesti naisia on lähestytty. Miehelle ei riitä, että on vain olemassa ja menee baarin ovesta sisään tai kirjautuu nettideittiin.

Minustakin ap:n kannattaa kysyä asiaa "tasoisiltaan" miehiltä, jotka ovat parisuhteessa, eikä meiltä naisilta. 

Juuri näin. Leivontavinkkejäkin yleensä kysytään niiltä, jotka ovat leiponeet, eikä niiltä, jotka ovat vain syöneet leivonnaisia.

Netissä vaan tuppaa innokkaimmat vinkin antajat olemaan niitä, jotka eivöt osaa leipoa, eivätkä ikinä ole syöneet leivonnaisia. Heidät kannattaa ohittaa täysin, koska he eivöt tiedä aiheesta yhtään mitään.

Siksi ei kannatakaan kysellä netissä vaan ihan livenä tuntemiltaan ihmisiltä. 

Siihen ilmoitukseen ei kannata kirjoittaa että toiveissa on hoikka 25-vuotias, vaikka olisikin.

Oikeasti BMI 22 on miehellä tosi vähän. Melko kukkakeppi. Useimmat tuntemani naiset tykkää vähän lihaksikkaammasta. Lihas painaa, ja joku yli 25 BMI lihaksikkaalla miehellä ei oo todellakaan paha ollenkaan!

Laihat miehet ei vaan iske.

Kuulostat oikein hyvältä!

Aina se oikea ei vaan tule heti vastaan vaikka itsessä ei mitään vikaa olisikaan.

Mukavaa kevättä, yritä keskittyä nauttimaan muista asioista - kumppani löytyy sitten jos on löytyäkseen.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti BMI 22 on miehellä tosi vähän. Melko kukkakeppi. Useimmat tuntemani naiset tykkää vähän lihaksikkaammasta. Lihas painaa, ja joku yli 25 BMI lihaksikkaalla miehellä ei oo todellakaan paha ollenkaan!

Laihat miehet ei vaan iske.

Montakohan prosenttia suomalaisista miehistä ja naisista on painoindeksin mukaan ylipainoisia, mutta vain koska omaavat poikkeuksellisen suuren lihasmassan? Mitä luulet?

Palstaa lukiessa minulle alkaa pikku hiljaa tulemaan sellainen mielikuva, että täällä keskustelee pääasiassa ainoastaan ammattimaisia kehonrakentajia..

Vaikutat tylsältä, kuivalta ja mitäänsanomattomalta tyypiltä. Tuon kirjoituksesi perusteella siis. Jos sulla on oikeassa elämässä hitusenkaan enemmän luonnetta, niin älä pelkää pistää sitä peliin. Unohda nuo listat ja luettelot, ne ei kiinnosta ketään. Jos haet netin kautta seuraa, laita ilmoitukseen oma kuvasi, mutta älä luettele noita jaarituksia painoindekseistä ja erottuvista lihaksista, se kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. 

Kai sulla on jotain mielenkiinnonkohteita, jotain mikä saa sut innostumaan, edes jotain luonnetta? Huumorintajua? Pistä ne peliin, ole rohkeasti oma itsesi, erotu joukosta. Taatusti nappaat jonkun vierellesi tuota pikaa. 

Toivon ettet loukkaannu tästä kirjoituksestani, koska se ei ole tarkoitukseni. Mutta itse kysyit neuvoa ja vastasin sen perusteella millaisen kuvan sinusta tuon aloituksen kirjallisen annin perusteella saa. Muista että sinua voidaan arvioida täällä vain kirjoittamasi perusteella, kun kukaan ei sinua oikeasti tunne, joten ei kannata ottaa itseensä. Tsemppiä seuranhakuun! :) 

Pässinpäät kehittävät ulkonaisia, pinnallisia juttuja. Fiksut luonnettaan ja käytöstään. Ihmissuhde on huteralla pohjalla, jos se perustuu punttisaliin, tutkintoon tai räätälin tekemään pukuun.

Rakkaus syttyy aivojen välille, vain hetkellinen ihastus voi herätä päälleliimattujen seikkojen perusteella. Ja sen varaan on hullua mitään elämänmittaista rakentaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies etsiessään nuorikkoa itselleen ajattele sen nuorikon asemaa yhtään?

Mies, joka haluaa itselleen paljon nuoremman naisen täytyy olla todella itsekäs, kun on valmis uhraamaan ja vetämään ennenaikaiseen vanhuuteen rakkaansa elämän :(

Älä huoli. Mies, jolla on pakkomielle nuoriin, heivaa naisen viimeistään siinä vaiheessa, kun tämä on nelikymppinen. Sillä naisella on vielä mahdollisuus löytää kiva mies sen jälkeen.

Luin koko ketjun, ja saadut vastaukset voinee jakaa seuraaviin luokkiin:

1) Asiattomat huutelut takarivistä rohkeana, joita ei kannata noteerata lainkaan

2) ”Laske rimaa”

3) ”Nosta rimaa”

4) ”Muuta persoonaasi”

5) ”Ole oma itsesi”

6) ”Tavaraa ei osata markkinoida oikein”

7) ”Älä ole sitä-ja-sitä” eli negaation kautta pitäisi päätellä, mitä sitten oikeastaan pitäisi tehdä ja olla.

Riman laskemisen vaatimus on sikäli kiintoisa, että noin käytännössä se merkitsee koko riman poistamista. Rimahan oli seuraava: a) ”Painopiste kuitenkin yli 30-vuotiaissa” ja b) ” Selkein yksittäinen karsiva tekijä on ylipaino, ja melkein kaikesta muusta voidaan joustaa tilanteen mukaan.” Paino kertoo elintavoista, ja siksi kumppanin elämäntapojen olisi hyvä olla edes suunnilleen samansuuntaiset. Lisäksi vaikka kuinka olen vuosien ajan (välillä) yrittänyt niin läski ei vain kiihota. Ei sitten millään. En myöskään ole keksinyt, miten sellaisen taidon voisi opetella.

Riman nostamisen resepti on sellainen, että siinä menestymisen logiikka jäi epäselväksi. Jos kerran jo minimaalisella rimalla on lähes mahdotonta löytää ketään, miten ihmeessä se sitten onnistuisi vaatimuksia kasvattamalla?

Jatkuu...

Jatkuu...

Persoonan muuttaminen eli siis pitäisi olla puhelias, avoin, tilanteiden keskipiste ja niin edelleen. Viimeiset 20 vuotta olen koettanut muuttaa persoonaani ekstrovertimpaan suuntaan. Onnistuuhan se aina välillä varsinkin työtehtävien ja harrastusten niin vaatiessa. Joka ainoa kerta se kuitenkin on aivan omanlaisensa ponnistus, joka vaatii palautumisen kuin urheilusuorituksesta ikään. Alan hiljalleen kallistua sille kannalle, ettei omaa persoonaansa pysty pysyvästi muuttamaan toiseksi. Lisäksi en edes tunne ketään, jonka persoona olisi olennaisesti muuttunut ajan kuluessa. Kaikki peruskouluaikaiset tuttavani ovat olennaisilta luonteenpiirteiltään ihan samanlaisia kuin silloin joskus teineinäkin. Päinvastoin ehkä jopa jo olemassa olleet piirteet ovat korostuneet iän myötä, mutta mitään selvästi uusia ei ole ilmaantunut.

”Ole oma itsesi” on klassikkotokaisu. Kokemukseni mukaan joillakin se oikeasti toimii: itsekin tunnen yhden sellaisen. Tunnen myös niitä, joilla omana itsenä oleminen ei ole koskaan tuottanut menestystä. Varmaan jo arvaatte, kumpaan kategoriaan kuulun tässä ole oma itsesi -asetelmassa.

Ainoa edes hämärästi hyödyllinen kommentti on se, ettei tavaraa osata markkinoida oikein. Toisin sanoen paketti on hyvä, mutta sitä ei osata tuoda oikealla tavalla esille. Noin käytännössähän tämä tarkoittaa geneettisiä ominaisuuksia, kehonkieltä, pukeutumista, tilannetajua, tarjolle menemistä ja niin edelleen. Pukeutumista, kehonkieltä ja sitä tarjolle menemistä voi harjoitella, mutta muut osa-alueet ovatkin sitten sellaisia, joihin voi vaikuttaa hyvin vähän tai ei lainkaan.

Täällä nostettiin esille myös se, ettei saa olla liian laiha. Lihasmassan kertymisellä on rajat, ja varsinkin ilman anabolisia steroideja ne rajat tulevat nopeammin vastaan. Myöskään oman vartalon mittasuhteita ei voi muuttaa ilman kirurgisia operaatioita. Niin ikään omaan pituuteensa ei voi vaikuttaa enää mitenkään aikuisena. Tämä aihe on juuri sellainen, johon panostaminen ei ole enää omassa tapauksessani mielekästä: geneettinen raja on jo ainakin melkein saavutettu niin lihasmassan kuin vartalon yleisen muodonkin suhteen.

Vaikuttaa siis siltä, että ainoat asiat, joihin voi realistisesti vielä panostaa, ovat pukeutuminen ja sosiaalisen silmän kehittäminen eli käytännössä jonkinlainen ihmisten lukemisen harjoitteleminen. Kumpaakin pääsen onneksi treenaamaan myös työn puolesta.

Sen voin luvata, että jatkossa kysyn neuvoa vain toisilta miehiltä: hyvin vähäiseksi tästä palstasta saatu hyöty lopulta jäi. En tietysti paljoa odottanutkaan.