Mitä nyt eli kun keinoja oman tason nostamiseen ei enää ole
Miestenhän pitää tunnetusti nostaa tasoaan. Silloin saattaisi ehkä saada naisen elämäänsä. Mitä sitten, kun tasoa on nostettu niin korkealle kuin se ikään, varallisuuteen ja kokemustasoon suhteutettuna on realistisesti mahdollista? Jäljellä ovat tietysti lottovoitto, rikolliset keinot, anaboliset steroidit, plastiikkakirurgia ja kuuluisaksi sankariksi tuleminen, mutta näitä en laskisi ihan heti suositeltavien keinojen joukkoon.
Olen ollut elämästäni yhteensä ehkä kolmanneksen parisuhteissa, mutta nyt sinkkuna kolmatta vuotta. Ikä haarukassa 35-40. Pituus välillä 180-185 cm. Ruumiinrakenne hoikka ja rasvaprosentti niin alhainen, että lihakset erottuvat. Leveät hartiat, pitkät jalat ja (omat) hiljalleen harmaantuvat hiukset. Kuntosalilla käydään 3-4x viikossa, lenkillä ajoittain ja ravintoasiat kiinnostavat ihan muuten vain. Painoindeksi 22, ja näkyvätpä ne kuuluisat vatsalihaksetkin (mikä on tässä ikäluokassa jokseenkin harvinaista). Velkaa ei ole, tulot vakituiset, säännöllinen työ, yliopistotutkinto. Terveydestä, hygieniasta ja pukeutumisesta huolehditaan. Yksin asutaan. Lapsia ei (vielä) ole. Mielenterveysongelmia ei ole. Asevelvollisuus suoritettu. Maailmalla jonkun verran matkusteltu. Lukuisia kieliä opiskeltu. Kavereita on. Omia harrastuksia on. Kirjoja luetaan koko ajan itsensä sivistämisen vuoksi (se on kivaa). Ulosanti vähintäänkin normaalilla tasolla niin kirjallisesti kuin suullisestikin.
Kulttuuritapahtumissa sun muissa kokoontumisissa käydään. Netti- ja pikadeitit kokeiltu. Kohderyhmäni ovat 25-36-vuotiaat. Joukkoon on mahtunut jokunen 23-vuotiaskin, koskapa ikä ei aina näy päälle varsinkaan illan hämärässä ihmisten ilmoilla. Painopiste kuitenkin yli 30-vuotiaissa. Luonnollisestikaan en huoli ketä tahansa (miksi pitäisikään). Selkein yksittäinen karsiva tekijä on ylipaino, ja melkein kaikesta muusta voidaan joustaa tilanteen mukaan.
Toisin sanoen minulla alkavat keinot loppua. En yksinkertaisesti enää keksi, miten voisin sitä omaa tasoani lisää nostaa, ja miten voisin vielä enemmän asettaa itseäni tarjolle. Omaa ”rimaani” en puolestaan enää haluaisi laskea, koska ei ole enää kauheasti mitä laskea.
PS. Yritin koota aloitukseen jo valmiiksi kaikki ne helpot kommentit, joita yleensä tällaisiin kysymyksiin heitetään. Varmasti unohdin osan niistä mainita, ja varmasti luen ne alta lähitulevaisuudessa.
Kommentit (296)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen ilmoitukseen ei kannata kirjoittaa että toiveissa on hoikka 25-vuotias, vaikka olisikin.
Kyllä kannattaa. Jos ei kerro suoraan mitä haluaa, niin suurin osa siitä suomalaisesta, yli 80% ylipainoisesta akkalaumasta on kimpussa, ennenkuin ehdit vaakaa sanoa.
Eli siis miehet saavatkin ihan järkyttävästi vastauksia naisilta. Se nolla vastausta tarkoittaa siis, nolla vastausta alle 25-vuotiaalta fitnesspimulta?
AP ei ymmärrä pelistä mitään, ei oo ulkonäön kanssa mitään tekemistä. Persoona ja pikku flirtti on toiminut ihan hyvin. Kyse on tunneälystä. Kyllä sen helposti huomaa kannattaako edes yrittää. Ja vaikka synkkaisikin ei kannata hätäillä vaan pitää yllä pientä jännitystä. Luulis että noi hommat ois opittu jo alaasteella.
Vierailija kirjoitti:
Tunsin joskus tällaisen +30v sinkkumiehen, jolla oli ilmeisesti jonkinlainen fiksaatio tasoihin ja koko ajan piti olla verenmaku suussa suorittamassa elämää, treeniä ja treffejä buukattuna joka viikolle. Tyyppi sai ihan todella nättejä itseään nuorempia naisia kanssaan treffeille, mutta jostain syystä parisuhdetta ei kenenkään kanssa syntynyt, vaan koko ajan piti etsiä jotain 'parempaa'. Miehellä oli ura, treenattu kroppa, kiva naama, paljon harrastuksia ja kavereita. Muutama vuosi tätä, niin mies sai jonkinlaisen henkisen romahduksen ja on nykyään nelikymppinen, n 20kg lihonut, urheilematon mielenterveyspotilas. Eli ehkä kannattaa höllätä sitä pipoa ajoissa ja kelpuuttaa edes joku niistä kumppaniehdokkaista.
No hänellä ei selvästikään olleet asiat kunnossa päänupissa ja silloin on kumppanin löytäminen aika vaikeaa muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunsin joskus tällaisen +30v sinkkumiehen, jolla oli ilmeisesti jonkinlainen fiksaatio tasoihin ja koko ajan piti olla verenmaku suussa suorittamassa elämää, treeniä ja treffejä buukattuna joka viikolle. Tyyppi sai ihan todella nättejä itseään nuorempia naisia kanssaan treffeille, mutta jostain syystä parisuhdetta ei kenenkään kanssa syntynyt, vaan koko ajan piti etsiä jotain 'parempaa'. Miehellä oli ura, treenattu kroppa, kiva naama, paljon harrastuksia ja kavereita. Muutama vuosi tätä, niin mies sai jonkinlaisen henkisen romahduksen ja on nykyään nelikymppinen, n 20kg lihonut, urheilematon mielenterveyspotilas. Eli ehkä kannattaa höllätä sitä pipoa ajoissa ja kelpuuttaa edes joku niistä kumppaniehdokkaista.
Mä tunnen kanssa yhden, nyt jo 40 eikä ole seurustellut 10 vuoteen, silloinkin suhde oli lyhyt. Hänellä oli tapana puhua epämääräisesti, miten haluaa tosi spesiaalin naisen ja antoi aina ymmärtää, että tuo spesiaalisuus oli jotain henkistä/älyllistä/kulturellia juttua joka klikkaisia hänen oman henkisyytensä kanssa. Kuitenkin huomasin tietyn kuvion: aina kun hän tapasi poikkeuksellisen kauniin naisen, hän keksi jonkin syyn, miksi tämä nainen olisi hänelle henkisesti juuri se oikea. Esim. tapasi bileissä yhden todella kauniin kaverini, joka on myös sosiaalinen, hauska ja itsevarma -> mies puhui pitkät ajat jälkeenpäin, että hänelle sopisi sellainen puhelias ja sosiaalinen nainen. Tapasi toisen kauniin kaverini, joka on todella iloinen -> puhui jälkeenpäin, miten hän tykkää erityisesti iloisista naisista. Kenenkään tavallisen näköisen kaverini suhteen ei ikinä syntynyt tällaista mietintää (molemmat nämä kaverini olivat varattuja tuolloin).
Nyt on epämääräisten psykosomaattisten vaivojen takia osittain työkyvytön ja eristäytynyt aika pitkälti ihmisistä.
Tuollaistahan se on, kun ei puhu tasoista rehellisesti vaan naamioi haluamansa asiat muiksi ominaisuuksiksi. Ei ole hirveän harvinaista naistenkaan keskuudessa tämä "sisin ratkaisee" -höpötys.
sdfgsdfgsdfgsd kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus oikeastaan paljastaa, että mies ei koe olevansa riittävä saadakseen kumppanin.
No onko mikään ihme? Onhan täälläkin tehty suorastaan kristallin kirkkaaksi, ettei ole riittävän hyvä.
Ei, itse asiassa ei. Ei miehessä mitään vikaa varmaan ole, vaan tuossa fiksoitumisessa siihen että tietyn "tasoiset" "ansaitsevat" jotain tietyn "tasoista". Ikinä ei ole rakentava lähtökohta että maailma on sinulle jotain velkaa, että sinä ansaitset jotain.
Lisäksi usein saa vain sitä mitä etsii. Jos oikein kovasti luokittelee ihmisiä tasoihin, tulee luokitelleeksi myös itsensä. Huono itsetunto syö ihmistä ja estää häntä itse uskomasta itseensä. Tässä vain ap itse on määritellyt mikä on "hyvä taso" ja mikä " huono". Tämä ansa on hänellä omassa päässään.
Pöh, kyseessä on harvinaisen rationaalisesti asiaa lähestyvä ihminen. Hän ymmärtää, että omia mahdollisuuksia pariutumismarkkinoilla voi tiettyyn rajaan asti parantaa ja on valmis myös tekemään asialle jotain. Harvinaisen ihailtava asenne sen sijaan, että jäisi vain uikuttamaan nurkkaan kuin joku lihava nainen että tällainen minä nyt vain olen, ei mahda mitään ja en saa sitä unelmamiestäni. Kyllä, tasot ovat meillä kaikilla päässämme eikä niistä pääse eroon. Sinullakin on minimikriteerit olemassa kumppanille, usko tai älä.
Siis juuri siihenhän ap kuitenkin on päätynyt, että ”tämmöinen minä nyt vain olen, ei mahda mitään, en saa unemanaistani”. Että enpä nyt tiedä, missä se ero loppujen lopuksi on. Emmehän me tiedä, minkå prosessin jälkeen tuo dissaamasi nainen on päätynyt nurkkaansa itkemään. Ehkä hänkin on, kuten ap väittää tehneensä, parantanut itseään kaikissa niissä asioissa, joilla haluaisi parisuhteen saada.
Ja inusta vaikuttaa aika epårationaaliselta, jos ap ei itse huomaa päätyneensä juuri samaan.
Ihan vain neuvo: lopeta jankkaaminen tasoista ja kohtaa ihmiset ihan vaan ihmisinä. Ehkä sieltä lyötyy sielunkumppani, eikä vain muodollisesti pätevä nainen.
Rationaalisuus ja tasot kattaa vain osan pariutumislogiikasta, loppu on "kemiaa" ja juuri sen uberrarionaalisuus tappaa
Tässä on yksinkertaisesti se ongelma että ap on eskapistisesti takertunut niiden ei niin naisten suosiossa olevien kanssamiesten näkemykseen siitä mitä naiset etsivät. Kaiken sen ajan kun ap on kykkinyt salilla ’nostamassa tasoaan’ hän on ignorannut faktan ettei luultavasti ole kovin mieleniintoinen ihminen. Tiedättehän sen tunteen kun joku josta ette ole kovin kiinnostunut ihmisenä kertoo maailmanympärysmatkastaan mutta ei jaksa kiinnostaa. Ja sitten tulee se joku joka kiinnostaa ja kertoo maalin kuivumisesta ja mikään maailmassa ei ole kiehtovampaa. Ap on lähtenyt sille maailmanympärysmatkalle vaikka parempaa tulosta olisi tullut kehittämällä kotipitäjällä omia tunnetaitoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet liian vanha etsimään nuorta lapsentekijää.
Onneksi Sauli Niinistö ei lukenut tätä ennen kun lisääntyi.
Vain poikkeusyksilöt lisääntyvät tuossa iässä. Lajinselviytymisessä poikkeusyksilön geeniperimä on kompensoinut iän tuomia riskejä. Onko ap poikkeusyksilö? Poikkeuksellisen menestynyt? Poikkeuksellisen ihana ihminen?
Ap on poikkeuksellinen mies. Jos sitä ei aloituksen luettuaan ymmärtänyt, niin voi lähteä kertaamaan peruskoulua. Paperilla tuollaiselle miehelle löytyisi helposti 10 vuotta nuorempi nainen. Varmaan on sitten jotain vikaa kehonkielessä, ulosannissa tai naamassa, kun ei ole löytynyt. Tosin onhan hän aiemminkin seurustellut. Nyt vain iski joku heikko hetki ja siten hän tuli kirjoittamaan tämän viestin.
Mies joka saa kymmenen vuotta nuoremman naisen, on poikkeuksellinen, mutta koulutuksessa ja urheilullisessa vartalossa ei ole mitään niin erinomaista vielä. Mies jolla on karismaa, saa vaikka 20 vuotta nuoremman naisen, eikä sillä ole mitään tekemistä vatsalihasten eikä rahan kanssa.
Niinpä. Tiedän pariskunnan, jolla on joku 18 vuotta ikäeroa. Mies on heistö se vanhempi.
Mitä tämä mies on tehnyt toisin?
En usko että hän olisi hakemalla hakenut huonmattavasti itseään nuorempaa. Nainen on parikymppinen ja tuttu kaveripiireistä.
Mies on ns. todella todella nuorekas. Voin kuvitella, että moni ikäisensä nainen ei ole pysynyt kyydissä enää aikoihin. Ulkonäkökin on 10 vuotta nuoremman.
Mies ei voi brassailla koulutuksella, mutta hänellä on paljon hauskaa elämää nähtynä ja kulttuuriharrastuksia.
Kyllä se vetovoima tosiaan tulee jostain ihan muusta kuin kuivista faktoista.
Niitä naisia toki löytyy, joita kiinnostaa miehen tarjoama elämäntyyli (raha), tunnistat heidät kalliista laukusta ja huolitellusta ulkonäöstä. Näille naisille on vaan ulkonäkö ja status kaikki kaikessa. Sun pitäs olla nimee urheilijana edes omalla paikkakunnallas. Ja jos haluat paljon nuoremman, sun on oltava itsekin sellainen kesyttämätön vilperi.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on yksinkertaisesti se ongelma että ap on eskapistisesti takertunut niiden ei niin naisten suosiossa olevien kanssamiesten näkemykseen siitä mitä naiset etsivät. Kaiken sen ajan kun ap on kykkinyt salilla ’nostamassa tasoaan’ hän on ignorannut faktan ettei luultavasti ole kovin mieleniintoinen ihminen. Tiedättehän sen tunteen kun joku josta ette ole kovin kiinnostunut ihmisenä kertoo maailmanympärysmatkastaan mutta ei jaksa kiinnostaa. Ja sitten tulee se joku joka kiinnostaa ja kertoo maalin kuivumisesta ja mikään maailmassa ei ole kiehtovampaa. Ap on lähtenyt sille maailmanympärysmatkalle vaikka parempaa tulosta olisi tullut kehittämällä kotipitäjällä omia tunnetaitoja.
Kyyllä kyllä. Kaveripiirin laajentaminen voisi esim tehdä hyvää. Ja oikeiden ihmisten kanssa sen puinti mistä kiikastaa. Joku oikea kaveri voisi järjestää treffit.
Tutustuin joskus personal traineriin, jolla oli kroppaa, työ- ja finanssielämä kunnossa.
Hän vaan ei muuten ollut mielestäni mukava. Haukkui ensitapaamisella exänsä. Vaikutti negatiiviselta ajatusmaailmaltaan, tiedättekö.
Älä AP valita naisten seurassa. Se on iso turn off.
Vierailija kirjoitti:
dfgsdfgsdfgdgf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta en ihmettele ettei nykyään tunnu löytyvän partnereita kauniimmillekaan luomuksille, kun se huomio pidetään pelkässä ulkokuoressa... Ymmärrän että nykyajan ihmiselle on tärkeä aihe ulkonäkö ja perusarvoista työ ja auto esimerkiksi, mutta eikö ihminen enää todella ymmärrä näiden pinnallisten arvojen aikoina miten ylipäätään ihmissuhde kuin ihmissuhde toimii ja mistä se koostuu?
Eihän se sitä tarkoita, etteivätkö ne sisäiset asiat olisi ratkaisevia, vaikka profiilissa puhutaan pelkästä ulkonäöstä. Kaikki meistä haluavat ihmisen, jolla on itselle sopiva sisäinen maailma ja tietyt perusedellytykset kunnossa sillä puolella, mutta niistä on oikeastaan turha jauhaa profiilissa koska vasta tutustuessa näkee että toimiiko se puoli hyvin yhteen. Ulkoiset asiat taas ovat hyvinkin kiistattomia ja objektiivisia, joten niiden pohjalta on mahdollista tehdä esirajausta. Esimerkiksi jos lihavuus ei viehätä niin miksi ei voisi säästää kaikkien aikaa ja ilmoittaa sen heti alkuunsa?
Jos profiilissa puhutaan pelkästään ulkonäöstä, en lähde treffeille, vaikka olisi millainen adonis tahansa. Jotain muutakin profiilissa täytyy olla, jotta kiinnostus tapaamiseen tai edes ilmoitukseen vastaamiseen heräisi.
Tuossa olet oikeassa, profiili ei saa olla liian pragmaattinen. Tekstistä täytyy voida aistia jotakin toisen luonteesta ja siihen ei riitä ulkonäön kuvailut.
Vierailija kirjoitti:
Mitä rationaalista on siinä, ettei lainkaan ymmärrä koko pariutumisprosessin luonnetta?
Homman juju onkin siinä, että pariutumisprosessi ei ole rationaalinen.
Vierailija kirjoitti:
Rationaalisuus ja tasot kattaa vain osan pariutumislogiikasta, loppu on "kemiaa" ja juuri sen uberrarionaalisuus tappaa
Jep, virhe on siinä jos lähdetään tietoisesti hakemaan "tietyn tasoista" kumppania. Tasomekaniikka toimii alitajuisesti, pitäisi siis keskittyä kaikkeen siihen muuhun mitä pariutumiseen liittyy.
Sulla on pienet siksi et saa naista, ei koulutusekkä mitään merkitystä, pittää on Isot Munat, isot Munat, isoot Munat ja isot Munat
Mitä rationaalista on siinä, ettei lainkaan ymmärrä koko pariutumisprosessin luonnetta?