Lue keskustelun säännöt.
Mitä nyt eli kun keinoja oman tason nostamiseen ei enää ole
18.04.2018 |
Miestenhän pitää tunnetusti nostaa tasoaan. Silloin saattaisi ehkä saada naisen elämäänsä. Mitä sitten, kun tasoa on nostettu niin korkealle kuin se ikään, varallisuuteen ja kokemustasoon suhteutettuna on realistisesti mahdollista? Jäljellä ovat tietysti lottovoitto, rikolliset keinot, anaboliset steroidit, plastiikkakirurgia ja kuuluisaksi sankariksi tuleminen, mutta näitä en laskisi ihan heti suositeltavien keinojen joukkoon.
Olen ollut elämästäni yhteensä ehkä kolmanneksen parisuhteissa, mutta nyt sinkkuna kolmatta vuotta. Ikä haarukassa 35-40. Pituus välillä 180-185 cm. Ruumiinrakenne hoikka ja rasvaprosentti niin alhainen, että lihakset erottuvat. Leveät hartiat, pitkät jalat ja (omat) hiljalleen harmaantuvat hiukset. Kuntosalilla käydään 3-4x viikossa, lenkillä ajoittain ja ravintoasiat kiinnostavat ihan muuten vain. Painoindeksi 22, ja näkyvätpä ne kuuluisat vatsalihaksetkin (mikä on tässä ikäluokassa jokseenkin harvinaista). Velkaa ei ole, tulot vakituiset, säännöllinen työ, yliopistotutkinto. Terveydestä, hygieniasta ja pukeutumisesta huolehditaan. Yksin asutaan. Lapsia ei (vielä) ole. Mielenterveysongelmia ei ole. Asevelvollisuus suoritettu. Maailmalla jonkun verran matkusteltu. Lukuisia kieliä opiskeltu. Kavereita on. Omia harrastuksia on. Kirjoja luetaan koko ajan itsensä sivistämisen vuoksi (se on kivaa). Ulosanti vähintäänkin normaalilla tasolla niin kirjallisesti kuin suullisestikin.
Kulttuuritapahtumissa sun muissa kokoontumisissa käydään. Netti- ja pikadeitit kokeiltu. Kohderyhmäni ovat 25-36-vuotiaat. Joukkoon on mahtunut jokunen 23-vuotiaskin, koskapa ikä ei aina näy päälle varsinkaan illan hämärässä ihmisten ilmoilla. Painopiste kuitenkin yli 30-vuotiaissa. Luonnollisestikaan en huoli ketä tahansa (miksi pitäisikään). Selkein yksittäinen karsiva tekijä on ylipaino, ja melkein kaikesta muusta voidaan joustaa tilanteen mukaan.
Toisin sanoen minulla alkavat keinot loppua. En yksinkertaisesti enää keksi, miten voisin sitä omaa tasoani lisää nostaa, ja miten voisin vielä enemmän asettaa itseäni tarjolle. Omaa ”rimaani” en puolestaan enää haluaisi laskea, koska ei ole enää kauheasti mitä laskea.
PS. Yritin koota aloitukseen jo valmiiksi kaikki ne helpot kommentit, joita yleensä tällaisiin kysymyksiin heitetään. Varmasti unohdin osan niistä mainita, ja varmasti luen ne alta lähitulevaisuudessa.
Kommentit (296)
Olisit tällaisen tilastofriikin nörtin unelmamies! Kaikki ominaisuudet lueteltavissa ja mitattavissa. Harmi, että en kuulu ikähaarukkaasi.
Onko sun kohdallasi käynyt niin, että deitti-ilmoituksissasi ja/tai treffeillä olet liian "matemaattis-analyyttinen" suorittaja? Et ole osannut tai halunnut näyttää itsestäsi sitä puolta, joka ei nyt näy tekemässäsi aloituksessakaan? Tunnepuolta? Kertoa toiveistasi, pettymyksistäsi jne? Asioista, jotka tekevät susta robotin sijasta ihmisen? En sano tätä pahalla, koska olen itsekin sellainen, jonka on helpompaa luetella mitattavissa olevia asioita kuin avata sieluaan ja sydäntään toiselle ihmiselle. Naisellekin tämä on ongelma, koska miehet toivovat näkevänsä naisessa pehmeyttä, lempeyttä, empaattisuutta sekä tunteikkuutta ja minä taas melkein voisin vetää koko treffit läpi jollain ohjelmointikielellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
dfgsdfgsdfgsdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hfgfhfggfh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisin sanoen minulla alkavat keinot loppua. En yksinkertaisesti enää keksi, miten voisin sitä omaa tasoani lisää nostaa, ja miten voisin vielä enemmän asettaa itseäni tarjolle. Omaa ”rimaani” en puolestaan enää haluaisi laskea, koska ei ole enää kauheasti mitä laskea.
"Paperilla" paketti kuulostaa hyvältä. Oletko pyytänyt kavereita esittelemään kiinnostavia naisia? Kavereiden rouvien kauttahan uudet naistuttavuudet syntyvät helpoiten.
Minulla on yksi kaveri, joka olisi voinut kirjoittaa tämän kuvauksesi (on nuorempi kylläkin). On todella herttainen tyyppi, ihan mukiinmenevän näköinen ja kropankin on ruvennut treenaamaan minttiin, kun on ajatellut sen olevan esteenä. Meidän ystävystymisen esteenä ei aikanaan ollut se, että hän oli "kynäniska", kuten hän itse itseään kutsui. Työpaikka löytyy, ei mitään kummempaa vikaa. Hän sitten kerran kysyi, että miksi me olemme pysyneet kavereina, vaikka hän on kaikkensa tehnyt iskeäkseen minut (olen tyhmä, en tajua että minua yritetään iskeä), mutta jouduin ihan oikeasti miettimään. Hän ei ole seksikäs, ei tippaakaan. Siis, hän on ihan mahtava tyyppi, mutta en tunne grammaakaan fyysistä vetoa siihen suuntaan. Hän on todella fiksu ja hitusen nörtti, eli hänen jutut uppoavat minuun, mutta veikkaan, että noin puolet naissukupuolesta poistuu henkisesti paikalta, kun hän alkaa vaahdota mielenkiinnon kohteistaan. Lisäksi hänen huumorintajunsa on hieman karkea ja sarkastinen, joten naiselta täytyy löytyä samantasoinen huumori, ettei heittoja oteta loukkauksena. Löytyisikö sinultakin, vaikka tapa piikitellä?
Eli oikeastaan sinulla ei ole ongelmaa, muuta, kuin ettet ole tavannut vaan "sitä oikeaa", tai edes "sitä melkein oikeaa". Oletko katsonut kauempaa? Itselleni ei meinannut löytyä mieleistä miestä samasta tai edes naapurikaupungista, joten rupesin katsomaan 300 kilometrin päästä. Sieltä löytyi ja muuttokin onnistui...
Ei sitä rimaa tarvitse loputtomiin laskea, varsinkaan, jos itse olet jo tehnyt töitä oman tasosi nostaaksesi...
Mutta, jos naisen ylipaino on sinulle se viimeinen niitti, valitettavasti se karsii todella paljon fiksuja, ihania naisia pois. Ja tulee jatkossa karsimaankin, koska lihavuus lisääntyy koko ajan.
Tunnen muuten pari nuorta naista; lapsettomia, fiksuja, koulutettuja, työssäkäyviä, sieviä, kilttejä... heillä on sama ongelma kuin sinulla. Ei tunnu löytyvän sitä toista puolikasta... mutta arvaapa miksi? Molemmilla elopainoa pari vaatekokoa liikaa (ei kuitenkaan niin, että olisivat hirveitä laardiläjiä, ovatpahan vain pyöreitä). He ovat alistuneet jäämään vanhoiksipiioiksi, koska heidän mielestään "kaikki miehet etsivät fitnesspimuja". Saan melkein joka viikko kuulla heidän nettitreffeistään, että mies ei halunnut jatkaa tuttavuutta ensitapaamisen jälkeen. Koska nämä naiset ovat todella ihania, ulosanniltaan raikkaita ja kauniita, en keksi muuta syytä, kuin että ne 10-15 kg ovat liikaa.
Veikkaan, että 2/3 sinkkumiehistä saisi naisen, jos laskisi rimaa painon suhteen, eli kestäisi läskiä. Mutta valitettavasti sitä fyysistä vetovoimaa ei voi mieskään pakottaa sen enempää kuin itse pystyn, joten en usko, että tilanne tulee koskaan parantumaan, ellei keksitä nopeasti jotain lääkettä, joka laihduttaa varmasti, helposti ja halvalla. Niin kauan, kun ulkonäkö kävelee kaiken muun yli, ollaan pattitilanteessa. Ja tämä koskee molempia osapuolia.
Valitettavasti biologiaakaan ei voi potkia pois. Yhä edelleen etsitään sitä parasta geeniä lisääntymistä varten ja se vaan ei ole se geeni, joka tekee miehestä kynäniskan vätyksen, jonka elämä pyörii kaljan ja sossumassien ympärillä...
Sekö on sitten ihan mahdoton ajatus, että laihduttaisi sen 10-15 kiloa pois? Olisi rehellinen syömistensä kanssa ja suhteuttaisi sen energiantarpeeseen, ei mitään ihmepillereitä tarvittaisi. Vähän kärsimystähän se vaatii, se on kauneuden hinta kenellä tahansa. Jostain syystä useimmat naiset eivät ole valmiita näkemään sitä vaivaa, vaan haluavat päästä helpolla ja ovat mieluummin vaikka ilman miestä. Vähän surullista, ennemmin maapallo alkaa pyöriä väärään suuntaan kuin nainen laittaa itsensä kuntoon.
Miesten on helppo sanoa koska heidän on niin paljon helpompi laihduttaa. Omalla miehellä laihdutus alkaa siitä että jättää päivittäisen suklaalevyn syömättä. Tuttu nainen oli juuri Jutan dietillä kuusi viikkoa (kun tavattiin) ja oli saanut puolitoista kiloa pois, ja siitäkin osa luultavasti nesteitä.
Kerron salaisuuden. Myös naisen laihtuminen alkaa siitä, että jättää päivittäisen suklaalevyn syömättä.
En enää ees muista milloin olen ostanut suklaalevyn. Tai mitään muutakaan karkkia. Olen syönyt liikaa ihan tavallista ruokaa. Ruisleipä päivässä liikaa kerryttää ylimääärisiä kiloja viisi vuodessa. Tuohon nähden en ole syönyt edes ruisleivällistä liikaa nyt kun on 10 kg ylipainoa ja ikää 40+.
Vinkki: Sinun ei tarvitse puolustella itseäsi aloittajalle. Hän on se, jonka on vaikea löytää kumppania. Ja miehistä ylipainoisia on 2/3, naisista 1/2.
Oletko vain tylsä kopio ilman omaa todellista persoonaa. Se ei vetoa, jos vain matkii, että millainen tulisi olla. Aitous vetoaa aitoihin ihmisiin. Muille käy teatterikin sekä kulissit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
dfgsdfgsdfgsdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hfgfhfggfh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisin sanoen minulla alkavat keinot loppua. En yksinkertaisesti enää keksi, miten voisin sitä omaa tasoani lisää nostaa, ja miten voisin vielä enemmän asettaa itseäni tarjolle. Omaa ”rimaani” en puolestaan enää haluaisi laskea, koska ei ole enää kauheasti mitä laskea.
"Paperilla" paketti kuulostaa hyvältä. Oletko pyytänyt kavereita esittelemään kiinnostavia naisia? Kavereiden rouvien kauttahan uudet naistuttavuudet syntyvät helpoiten.
Minulla on yksi kaveri, joka olisi voinut kirjoittaa tämän kuvauksesi (on nuorempi kylläkin). On todella herttainen tyyppi, ihan mukiinmenevän näköinen ja kropankin on ruvennut treenaamaan minttiin, kun on ajatellut sen olevan esteenä. Meidän ystävystymisen esteenä ei aikanaan ollut se, että hän oli "kynäniska", kuten hän itse itseään kutsui. Työpaikka löytyy, ei mitään kummempaa vikaa. Hän sitten kerran kysyi, että miksi me olemme pysyneet kavereina, vaikka hän on kaikkensa tehnyt iskeäkseen minut (olen tyhmä, en tajua että minua yritetään iskeä), mutta jouduin ihan oikeasti miettimään. Hän ei ole seksikäs, ei tippaakaan. Siis, hän on ihan mahtava tyyppi, mutta en tunne grammaakaan fyysistä vetoa siihen suuntaan. Hän on todella fiksu ja hitusen nörtti, eli hänen jutut uppoavat minuun, mutta veikkaan, että noin puolet naissukupuolesta poistuu henkisesti paikalta, kun hän alkaa vaahdota mielenkiinnon kohteistaan. Lisäksi hänen huumorintajunsa on hieman karkea ja sarkastinen, joten naiselta täytyy löytyä samantasoinen huumori, ettei heittoja oteta loukkauksena. Löytyisikö sinultakin, vaikka tapa piikitellä?
Eli oikeastaan sinulla ei ole ongelmaa, muuta, kuin ettet ole tavannut vaan "sitä oikeaa", tai edes "sitä melkein oikeaa". Oletko katsonut kauempaa? Itselleni ei meinannut löytyä mieleistä miestä samasta tai edes naapurikaupungista, joten rupesin katsomaan 300 kilometrin päästä. Sieltä löytyi ja muuttokin onnistui...
Ei sitä rimaa tarvitse loputtomiin laskea, varsinkaan, jos itse olet jo tehnyt töitä oman tasosi nostaaksesi...
Mutta, jos naisen ylipaino on sinulle se viimeinen niitti, valitettavasti se karsii todella paljon fiksuja, ihania naisia pois. Ja tulee jatkossa karsimaankin, koska lihavuus lisääntyy koko ajan.
Tunnen muuten pari nuorta naista; lapsettomia, fiksuja, koulutettuja, työssäkäyviä, sieviä, kilttejä... heillä on sama ongelma kuin sinulla. Ei tunnu löytyvän sitä toista puolikasta... mutta arvaapa miksi? Molemmilla elopainoa pari vaatekokoa liikaa (ei kuitenkaan niin, että olisivat hirveitä laardiläjiä, ovatpahan vain pyöreitä). He ovat alistuneet jäämään vanhoiksipiioiksi, koska heidän mielestään "kaikki miehet etsivät fitnesspimuja". Saan melkein joka viikko kuulla heidän nettitreffeistään, että mies ei halunnut jatkaa tuttavuutta ensitapaamisen jälkeen. Koska nämä naiset ovat todella ihania, ulosanniltaan raikkaita ja kauniita, en keksi muuta syytä, kuin että ne 10-15 kg ovat liikaa.
Veikkaan, että 2/3 sinkkumiehistä saisi naisen, jos laskisi rimaa painon suhteen, eli kestäisi läskiä. Mutta valitettavasti sitä fyysistä vetovoimaa ei voi mieskään pakottaa sen enempää kuin itse pystyn, joten en usko, että tilanne tulee koskaan parantumaan, ellei keksitä nopeasti jotain lääkettä, joka laihduttaa varmasti, helposti ja halvalla. Niin kauan, kun ulkonäkö kävelee kaiken muun yli, ollaan pattitilanteessa. Ja tämä koskee molempia osapuolia.
Valitettavasti biologiaakaan ei voi potkia pois. Yhä edelleen etsitään sitä parasta geeniä lisääntymistä varten ja se vaan ei ole se geeni, joka tekee miehestä kynäniskan vätyksen, jonka elämä pyörii kaljan ja sossumassien ympärillä...
Sekö on sitten ihan mahdoton ajatus, että laihduttaisi sen 10-15 kiloa pois? Olisi rehellinen syömistensä kanssa ja suhteuttaisi sen energiantarpeeseen, ei mitään ihmepillereitä tarvittaisi. Vähän kärsimystähän se vaatii, se on kauneuden hinta kenellä tahansa. Jostain syystä useimmat naiset eivät ole valmiita näkemään sitä vaivaa, vaan haluavat päästä helpolla ja ovat mieluummin vaikka ilman miestä. Vähän surullista, ennemmin maapallo alkaa pyöriä väärään suuntaan kuin nainen laittaa itsensä kuntoon.
Miesten on helppo sanoa koska heidän on niin paljon helpompi laihduttaa. Omalla miehellä laihdutus alkaa siitä että jättää päivittäisen suklaalevyn syömättä. Tuttu nainen oli juuri Jutan dietillä kuusi viikkoa (kun tavattiin) ja oli saanut puolitoista kiloa pois, ja siitäkin osa luultavasti nesteitä.
Kerron salaisuuden. Myös naisen laihtuminen alkaa siitä, että jättää päivittäisen suklaalevyn syömättä.
En enää ees muista milloin olen ostanut suklaalevyn. Tai mitään muutakaan karkkia. Olen syönyt liikaa ihan tavallista ruokaa. Ruisleipä päivässä liikaa kerryttää ylimääärisiä kiloja viisi vuodessa. Tuohon nähden en ole syönyt edes ruisleivällistä liikaa nyt kun on 10 kg ylipainoa ja ikää 40+.
Vinkki: Sinun ei tarvitse puolustella itseäsi aloittajalle. Hän on se, jonka on vaikea löytää kumppania. Ja miehistä ylipainoisia on 2/3, naisista 1/2.
Jep. Minulla on jo kumppani. Hän on lihonut enemmän kuin minä meidän 20v parisuhteen aikana, ja hän on se joka oikeasti niitä suklaalevyjä tässä perheessä vetää. Kaikki suklaa mitä syön, silloin harvoin kun osallistun tai edes ehdin vaatia osaa, on peräisin niistä suklaalevyistä ja murto-osa siitä mitä mies syö.
Vierailija kirjoitti:
Rentoudu vähän, äläkä mieti "miten voisin nostaa tasoani". Ole oma itsesi.
Tämä. Tasopuhe on mulle niin iso turn off. Tulee olo että mies ei ajattele yhtään minua tai meitä vaan on päähänpinttymä yhteiskunnan odotuksista (pakko vaan olla joku nainen) ja muiden mielipiteistä ja nyhvää netissä valittamassa näistä tasoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin kuntosalilla käydään, lenkillä käydään, matkoilla käydään, kirjoja luetaan, kieliä luetaan, töissä käydään, vatsalihakset pilkottaa, konserteissa käydään. Terveydestä, hygieniasta, jopa pukeutumisesta huolehditaan. Yksin asutaan.
Ja ei miestä.
Sou?
Pitääkö tässä tilanteessa tehdä valitus jonnekin? Kuka on vastuussa? Speksit on ja missä tulos?
Oot ihana ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin kuntosalilla käydään, lenkillä käydään, matkoilla käydään, kirjoja luetaan, kieliä luetaan, töissä käydään, vatsalihakset pilkottaa, konserteissa käydään. Terveydestä, hygieniasta, jopa pukeutumisesta huolehditaan. Yksin asutaan.
Ja ei miestä.
Sou?
Pitääkö tässä tilanteessa tehdä valitus jonnekin? Kuka on vastuussa? Speksit on ja missä tulos?
Tähän profiilitekstiin vastaisin heti
Äijjjä on kone. Ei ihme että noin itsekeskeisen oloinen ja pintaa ajatteleva ihminen jää yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistä huomiosi seuraavaksi niihin sisäisiin arvoihin. On hyvä että ulkoinen tasosi on ok kuosissa, mutta kun se kuori on kuorta jos sisällä ei ole yhtän mitään mielenkiintoista mihin tarttua. Mieti intohimonkohteitasi, mielenkiinnonkohteitasi, arvomaailmaasi, kuinka voisit lähteä kasvattamaan henkistä puoltasi? Näin pääset jo rutkasti pitemmälle kuin pelkkään deittikierteeseen. Sinusta on löydyttävä jotain aitoa että saat jotain aitoa.
Toisaalta en ihmettele ettei nykyään tunnu löytyvän partnereita kauniimmillekaan luomuksille, kun se huomio pidetään pelkässä ulkokuoressa... Ymmärrän että nykyajan ihmiselle on tärkeä aihe ulkonäkö ja perusarvoista työ ja auto esimerkiksi, mutta eikö ihminen enää todella ymmärrä näiden pinnallisten arvojen aikoina miten ylipäätään ihmissuhde kuin ihmissuhde toimii ja mistä se koostuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus oikeastaan paljastaa, että mies ei koe olevansa riittävä saadakseen kumppanin.
Miksi ei? Huono itsetuntoko? Kotoa saatu?
Vai onko hän oman tasoajattelunsa vanki: kokee että jos kumppania ei löydy, hänen tasonsa ei riitä sellaiseen kumppaniin jonka hän haluaisi.
Jos ajatellaan tasoina, hänenhän pitäisi laskea sitä tasoa mihin tähtää. Eihän siinä ole mieltä, kuten hän itse sanookin, jos halut herää vain hoikista eikä maku suuntaudu isoperäisiin.
Miehen oitäisikin päästä tästä tasoajattelusta irti ihan osan parhaansa vuoksi. Ymmärtää, että jollekulle hän on hyvä juuri sellaisena kuin on. Ehkä vähän sosiaalisesti kömpelönäkin, vähän ylisuorittajana. Mutta uskoisi itse että on riittävä, ei olisi niin ankara itselleen ja niille naisille.
Tai hyväksyisi sitten sen että on löydettävä kumppani joka suhtautuu yhtä intohimoisesti rasvaprosentteihin, ja on valmis jäämään ilman ellei oikeaa löydy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on rinnallani treenattu mies hyvässä asemassa. Hän ei näe itseään sen kautta, eikä minuakaan, eikä ajattele tasoja eikä ole ylimielinen.
No älä nyt viitsi. Ei mies käyttäisi treenaamiseen tai hyvän aseman hankkimiseen älyttömästi aikaa, jos taustalla ei olisi tarve olla muita parempi.
Eipä ole käyttänyt kun se on jatkumo hänen ensitestä harrastuksesta ja aina ollut liikunnallinen, harrastanut salia mm. 16 v lähtien. Toiset eivät ole tuollaisia omanedun itsekkäitä tavoittelijoita kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
dfgsdfgsdfgsdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hfgfhfggfh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisin sanoen minulla alkavat keinot loppua. En yksinkertaisesti enää keksi, miten voisin sitä omaa tasoani lisää nostaa, ja miten voisin vielä enemmän asettaa itseäni tarjolle. Omaa ”rimaani” en puolestaan enää haluaisi laskea, koska ei ole enää kauheasti mitä laskea.
"Paperilla" paketti kuulostaa hyvältä. Oletko pyytänyt kavereita esittelemään kiinnostavia naisia? Kavereiden rouvien kauttahan uudet naistuttavuudet syntyvät helpoiten.
Minulla on yksi kaveri, joka olisi voinut kirjoittaa tämän kuvauksesi (on nuorempi kylläkin). On todella herttainen tyyppi, ihan mukiinmenevän näköinen ja kropankin on ruvennut treenaamaan minttiin, kun on ajatellut sen olevan esteenä. Meidän ystävystymisen esteenä ei aikanaan ollut se, että hän oli "kynäniska", kuten hän itse itseään kutsui. Työpaikka löytyy, ei mitään kummempaa vikaa. Hän sitten kerran kysyi, että miksi me olemme pysyneet kavereina, vaikka hän on kaikkensa tehnyt iskeäkseen minut (olen tyhmä, en tajua että minua yritetään iskeä), mutta jouduin ihan oikeasti miettimään. Hän ei ole seksikäs, ei tippaakaan. Siis, hän on ihan mahtava tyyppi, mutta en tunne grammaakaan fyysistä vetoa siihen suuntaan. Hän on todella fiksu ja hitusen nörtti, eli hänen jutut uppoavat minuun, mutta veikkaan, että noin puolet naissukupuolesta poistuu henkisesti paikalta, kun hän alkaa vaahdota mielenkiinnon kohteistaan. Lisäksi hänen huumorintajunsa on hieman karkea ja sarkastinen, joten naiselta täytyy löytyä samantasoinen huumori, ettei heittoja oteta loukkauksena. Löytyisikö sinultakin, vaikka tapa piikitellä?
Eli oikeastaan sinulla ei ole ongelmaa, muuta, kuin ettet ole tavannut vaan "sitä oikeaa", tai edes "sitä melkein oikeaa". Oletko katsonut kauempaa? Itselleni ei meinannut löytyä mieleistä miestä samasta tai edes naapurikaupungista, joten rupesin katsomaan 300 kilometrin päästä. Sieltä löytyi ja muuttokin onnistui...
Ei sitä rimaa tarvitse loputtomiin laskea, varsinkaan, jos itse olet jo tehnyt töitä oman tasosi nostaaksesi...
Mutta, jos naisen ylipaino on sinulle se viimeinen niitti, valitettavasti se karsii todella paljon fiksuja, ihania naisia pois. Ja tulee jatkossa karsimaankin, koska lihavuus lisääntyy koko ajan.
Tunnen muuten pari nuorta naista; lapsettomia, fiksuja, koulutettuja, työssäkäyviä, sieviä, kilttejä... heillä on sama ongelma kuin sinulla. Ei tunnu löytyvän sitä toista puolikasta... mutta arvaapa miksi? Molemmilla elopainoa pari vaatekokoa liikaa (ei kuitenkaan niin, että olisivat hirveitä laardiläjiä, ovatpahan vain pyöreitä). He ovat alistuneet jäämään vanhoiksipiioiksi, koska heidän mielestään "kaikki miehet etsivät fitnesspimuja". Saan melkein joka viikko kuulla heidän nettitreffeistään, että mies ei halunnut jatkaa tuttavuutta ensitapaamisen jälkeen. Koska nämä naiset ovat todella ihania, ulosanniltaan raikkaita ja kauniita, en keksi muuta syytä, kuin että ne 10-15 kg ovat liikaa.
Veikkaan, että 2/3 sinkkumiehistä saisi naisen, jos laskisi rimaa painon suhteen, eli kestäisi läskiä. Mutta valitettavasti sitä fyysistä vetovoimaa ei voi mieskään pakottaa sen enempää kuin itse pystyn, joten en usko, että tilanne tulee koskaan parantumaan, ellei keksitä nopeasti jotain lääkettä, joka laihduttaa varmasti, helposti ja halvalla. Niin kauan, kun ulkonäkö kävelee kaiken muun yli, ollaan pattitilanteessa. Ja tämä koskee molempia osapuolia.
Valitettavasti biologiaakaan ei voi potkia pois. Yhä edelleen etsitään sitä parasta geeniä lisääntymistä varten ja se vaan ei ole se geeni, joka tekee miehestä kynäniskan vätyksen, jonka elämä pyörii kaljan ja sossumassien ympärillä...
Sekö on sitten ihan mahdoton ajatus, että laihduttaisi sen 10-15 kiloa pois? Olisi rehellinen syömistensä kanssa ja suhteuttaisi sen energiantarpeeseen, ei mitään ihmepillereitä tarvittaisi. Vähän kärsimystähän se vaatii, se on kauneuden hinta kenellä tahansa. Jostain syystä useimmat naiset eivät ole valmiita näkemään sitä vaivaa, vaan haluavat päästä helpolla ja ovat mieluummin vaikka ilman miestä. Vähän surullista, ennemmin maapallo alkaa pyöriä väärään suuntaan kuin nainen laittaa itsensä kuntoon.
Miesten on helppo sanoa koska heidän on niin paljon helpompi laihduttaa. Omalla miehellä laihdutus alkaa siitä että jättää päivittäisen suklaalevyn syömättä. Tuttu nainen oli juuri Jutan dietillä kuusi viikkoa (kun tavattiin) ja oli saanut puolitoista kiloa pois, ja siitäkin osa luultavasti nesteitä.
Kerron salaisuuden. Myös naisen laihtuminen alkaa siitä, että jättää päivittäisen suklaalevyn syömättä.
Minäkin kerron sinulle jotain. Kenenkään naisen laihtuminen ei nyt auta ap:n ongelmaan.
Yksi on varmaa, koska uskot tasoihin niin sinun kielelläsi et siis ole niille ketä yrität ritttävän tasokas.
Vierailija kirjoitti:
Ei "ylipaino" ole sama kuin "lihava". Siksihän käytetään sanaa "pyöreä".
Monella naisella on 5-15 kg liikaa, naisella nyt rasvakudos on luontaista. Jos ei yhtään naisella saa olla perää, reittä, pömppistä, niin moni naisellinen nainen jäisi ilman perhettä.Jopa urheilullinen nainen voi olla tällainen. Naapurini tekee joka päivä 20 km pyörälenkin, hänen reisilihaksillaan rutistaisi hennommasta miehestä hengen pihalle, ja pakaralihaksilla murskaisi katukiviä. Mutta niin vain Bmi sanoo että 10 kg on yli ihanteen.
Jos haluaa maratoonarin tai fitnesspimun, he ovat kyllä myös aika arvonsa tuntevia, ja miehellä pitää olla tarjota muutakin kuin "on työpaikka".
BMI nyt on sivuseikka eikä sitä oikein voikaan soveltaa kovin lihaksikkaisiin ja urheilullisiin ihmisiin. Kyllä sä näet, onko ihmisellä ylimääräistä RASVA-kudosta tietämättä hänen BMI:tään ja sitä ylipainolla yleensä tarkoitetaan. Naisille runsaampi rasvakudos tietyissä kehonosissa on luontaista, joo. Rasvan liiallinen kokonaismäärä taas ei ole kenellekään "luontaista".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei "ylipaino" ole sama kuin "lihava". Siksihän käytetään sanaa "pyöreä".
Monella naisella on 5-15 kg liikaa, naisella nyt rasvakudos on luontaista. Jos ei yhtään naisella saa olla perää, reittä, pömppistä, niin moni naisellinen nainen jäisi ilman perhettä.Jopa urheilullinen nainen voi olla tällainen. Naapurini tekee joka päivä 20 km pyörälenkin, hänen reisilihaksillaan rutistaisi hennommasta miehestä hengen pihalle, ja pakaralihaksilla murskaisi katukiviä. Mutta niin vain Bmi sanoo että 10 kg on yli ihanteen.
Jos haluaa maratoonarin tai fitnesspimun, he ovat kyllä myös aika arvonsa tuntevia, ja miehellä pitää olla tarjota muutakin kuin "on työpaikka".
BMI nyt on sivuseikka eikä sitä oikein voikaan soveltaa kovin lihaksikkaisiin ja urheilullisiin ihmisiin. Kyllä sä näet, onko ihmisellä ylimääräistä RASVA-kudosta tietämättä hänen BMI:tään ja sitä ylipainolla yleensä tarkoitetaan. Naisille runsaampi rasvakudos tietyissä kehonosissa on luontaista, joo. Rasvan liiallinen kokonaismäärä taas ei ole kenellekään "luontaista".
Sinun jumittaminen rasvaprosenttiin ei edistä tätä ketjua eikä ap:n ongelmaa. Ei ole pakko olla sellaisen kanssa joka ei sytytä, ei.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus oikeastaan paljastaa, että mies ei koe olevansa riittävä saadakseen kumppanin.
No onko mikään ihme? Onhan täälläkin tehty suorastaan kristallin kirkkaaksi, ettei ole riittävän hyvä.
Otsikkohan on suorastaan epätoivoinen.
Mitä nyt kun keinoja oman tason nostamiseen ei enää ole?
Silloin pitää lakata ajattelemasta että voi kontrolloida kaikkea. Että kaiken voi saada kun vain tarpeeksi kovasti tekee töitä. Valitettavasti asiat joskus joko tapahtuu tai sitten ei, eikä se ole reilua. Elämä vaan ei ole reilua.
On ihan mahdollista ap, että se oikea tulee vastaan vasta kun olette yli 50, hänellä lapset jo tehty ja sinulla ne jäi tekemättä. Joskus elämä menee niinkin. Toivottavasti saat kuitenkin hänet löytää edes silloin.
Täälläkin kuntosalilla käydään, lenkillä käydään, matkoilla käydään, kirjoja luetaan, kieliä luetaan, töissä käydään, vatsalihakset pilkottaa, konserteissa käydään. Terveydestä, hygieniasta, jopa pukeutumisesta huolehditaan. Yksin asutaan.
Ja ei miestä.
Sou?
Pitääkö tässä tilanteessa tehdä valitus jonnekin? Kuka on vastuussa? Speksit on ja missä tulos?