Kuinka kipeänä jäät pois töistä?
Olo on ollut eilisillasta asti sellainen että olen tulossa kipeäksi. Ei kuumetta, mutta on kipeä olo. Kurkku karhea, mutta ei pahempaa yskää eikä suurempaa nuhaakaan. Korvissa tuntuu siltä että saattaisi hieman olla tulossa tulehdusta.
Ajattelin että tämä vaatii kuitenkin lepoa ja pääsee pienemmällä riesalla, kun ei kampeudu töihin vaan jää potemaan tämän pois. Kuitenkin omatunto on hieman kolkutellut näin "pienestä", vaikka eihän siihen pitäisi olla mitään syytä? Parempi se on muutenkin näin etten tartuta tätä kehenkään sitten töissä ja annan itselleni ihan luvan parantua.
Kommentit (259)
Kun olen selkeästi sairas, en mene töihin. En kuitenkaan jää kotiin koska vähän tuntuu siltä että ehkä kolottaa tai karheaa tai ainakin tuntuu että kohta on kurkku kipeä. Kyllä mä pääsen sieltä töistä sitten kotiin jos tulen oikeasti sairaaksi kesken päivän, en jää kotiin odottelemaan että iskeekö flunssa.
Vierailija kirjoitti:
Äh, perusflunssa tyyliin yskittää, kurkku vähän karhea, nuhaa ja yleisnuhjuinen olo jos on, niin ei se tauti mihinkään lyhene kotona makaamalla. Kestää minkä kestää, kunhan jättää isoimmat urheilut väliin.
Jep, tämä on vähän urbaanilegendaa, että tauti lyhenee lepäämällä. Saman asian ajaa, että menee illalla ajoissa nukkumaan ja jättää juuri ne urheiluharrastukset tauolle. Vanhan kansan viisaus: flunssa kestää hoidettuna kaksi viikkoa ja hoitamattomana 14 vrk.
Toki jos on taipumusta jälkitauteihin, kannattaa olla varovainen. Ja kuume ottaa aina vakavasti. Mutta jos nyt puhutaan siitä tavisflunssasta, joka on juurikin sitä niiskutusta, köhimistä ja semisti v-mäistä oloa.
Oksennustaudissa en töihin mene ja yksi oireeton päivä kotona. Siinä olen tarkka. Pikkuflunssa ei haittaa. Poskiontelotulehdukseenkaan ei lääkäri meillä kirjoita saikkua. Jos kuume nousee, kurkku niin kipeä etten voi nielaista tai ääni lähtenyt jään suosiolla pariksi päiväksi kotiin. Meillä työlääkäri sanoo ettei töistä olla pois pikku flunssan takia ajatuksella tartutan muut. Kaikki keskittyy vain omaan paranemiseen.
Kuumetta ei nouse kuin kerran kymmeneen vuoteen. Perussairautena astma, flunssassa menee niin väsyneeksi ettei pysy iltapäivällä hereillä. Laskutan työt tehtyjen tuntien mukaan ja työn luonteen vuoksi aikatauluja on helppo säätää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jää pois. Viimeksi kun olin sairaana pidin viikon koulutuksen ainoana kouluttajana jossain hemmetin ruokamyrkytyksessä. Se oli kyllä raskasta mutta ei sitä koulutusta voinut peruakaan.
Meinaatko, että jos sulta umpisuoli puhkeemassa, et mene kiireiseen leikkaukseen, koska koulutusta ei voi perua?
Taas niin työnsankarin höpinää.Umpisuoli puhkesi vuosia sitten. Kävin duunissa normaalisti (kesätyö, ei malttanut olla pois tai tilit kusee) ja illalla lääkärissä, kahteenkin kertaan. Ei se lääkäri silti löytänyt minusta mitään vikaa. Sitten koko roska puhkesi. Tässä vaiheessa mentiin sairaalaan aika vikkelästi.
Kaikki ei vingu vaan sietävät pientä kipua ja epämukavuutta.
Tajuatko, että vaikka sinulle umpparin puhkeaminen oli noin helppo niin kaikille se ei ole?! Miehellä puhkesi pari vuotta sitten ja korkean kipukynnyksen omaava, vähästä valittamaton mieheni makasi sohvalla kykenemättä edes puhumaan tuskiltaan, kipu alkoi lauantai-iltana saunassa ja kävi sunnuntai-aamupäivänä sietämättömäksi.
Nostanut nyt pienen kuumeen. En mene tänään töihin.
- AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jää pois. Viimeksi kun olin sairaana pidin viikon koulutuksen ainoana kouluttajana jossain hemmetin ruokamyrkytyksessä. Se oli kyllä raskasta mutta ei sitä koulutusta voinut peruakaan.
Meinaatko, että jos sulta umpisuoli puhkeemassa, et mene kiireiseen leikkaukseen, koska koulutusta ei voi perua?
Taas niin työnsankarin höpinää.Umpisuoli puhkesi vuosia sitten. Kävin duunissa normaalisti (kesätyö, ei malttanut olla pois tai tilit kusee) ja illalla lääkärissä, kahteenkin kertaan. Ei se lääkäri silti löytänyt minusta mitään vikaa. Sitten koko roska puhkesi. Tässä vaiheessa mentiin sairaalaan aika vikkelästi.
Kaikki ei vingu vaan sietävät pientä kipua ja epämukavuutta.
Tajuatko, että vaikka sinulle umpparin puhkeaminen oli noin helppo niin kaikille se ei ole?! Miehellä puhkesi pari vuotta sitten ja korkean kipukynnyksen omaava, vähästä valittamaton mieheni makasi sohvalla kykenemättä edes puhumaan tuskiltaan, kipu alkoi lauantai-iltana saunassa ja kävi sunnuntai-aamupäivänä sietämättömäksi.
Tajuan, mutta on järjetöntä tuoda jotain umpisuolen puhkeamista vertailukohdaksi kun puhutaan pienessä flunssassa töihin menosta. Aivan yhtä hyvin voisit inttää siitä että menenkö toihin jos jalkani on irtipoikki. By the way, en väittänyt että se oli helppoa. Tulehtuneena umppari ei ollut erityisen kipeä mutta kun se puhkesi niin olihan se aivan helvetin kipeä mutta se on ihan eri asia kuin mistä tässä keskustellaan.
En minä ainakaan haluaisi että tarjoilija/kampaaja/bussikuski tms. olisi töissä kipeänä levittämässä tautia. En halua flunssaa kollegaltakaan. Äitini sairastaa keuhkoahtaumaa ja käyn auttamassa häntä. Pienikin flunssa johtaa helposti sairaalareissuun, joten kaikki arjen sankarit, voitte tappaa äitini tuolla asenteellanne.
Kannattaa olla vain itselleen rehellinen. Tässä ketjussa on jo useamman kerran sanottu että kukaan ei tule mitään stipendiä/pokaalia/mitalia jakamaan siitä että tulee lääkkeiden voimalla ja pahasti puolikuntoisena töihin.
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja mies kokee paineita talon ainoana tienaajana, mikä johtaa siihen että menee usein kipeänä töihin :( Lievässä vatsataudissa imoduimin voimalla, kuumeettomassa räkätaudissa , jopa silloin kun oli niin paha niskajumi että käveli pitkin seiniä ja lopulta oksensi. Meillä ei todellakaan podeta miesflunssaa!
Meillä.työterveyslääkäri ei kirjoita sairauslomaa pienillä oireilla ja todistus tarvitaan jokaiseen poissaoloon. Yksikin työkaveri oli jatkuvasti pienessä lämmössä töissä. Lääkäri ei pitänyt sitä minään.
Riippuu siitä minkälainen päivä on tulossa. Olen jäänyt pienen kurkkukivun takia pois, kun tiesin, että päivässä on odotettavissa portaiden kävelyä ja tavaroiden kantamista. Toisaalta olen osallistunut etäpalaveriin vaikka olin aika kovassa kuumeessa. Vedän rajan siihen, etten tartuta muita.
Ymmärrän kyllä, että jollekin voi tulla itselleen huono omatunto jos on vähän kipeänä pois töistä. Mutta minkälainen ihminen haluaa, että muut tulevat kipeinä töihin?
Entisessä duunissa lähetin varmaan 100 kertaa alaisia kotiin, koska en todellakaan halua muiden joutuvan katselemaan sitä, kun joku niistää aivonsa pihalle tai tartuttavan kaikkia paskatautiin. En ole koskaan joutunut epäilemään, että joku olisi saikulla ilman syytä mutta useamman kerran jouduin selittämään aikuisille ihmisille, ettei ripulissa, keuhkoputkentulehduksessa tai hirveässä migreenissä tulla töihin. Siitä on vain haittaa.
Kun minulla on kuumetta tai niin kovia kipuja, etteivät kipulääkkeet hillitse niitä niin että kykenisin tekemään työni. Joskus oli niin kova ripuli, että oli pakko jäädä pois, kun en olisi selvinnyt housut puhtaina edes töihin asti. Ja kerran niin kova yskä, että olisin tartuttanut kaikki ja asiakaspalvelusta ei olisi yskimiseltä tullut mitään.
Tuollaista pikkunuhaa jos jäisi potemaan kotiin, saisi olla kotona aina. Mutta riippuu työpaikasta, esimerkiksi hengityshalvauspotilaan hoitajana saisi tarkemmin miettiä, mitä pöpöjä kantaa töihin.
Työskentelen vanhusten- ja lastenpalveluissa. Kiertävää työtä, vaihdan yksiköstä toiseen usean kerran päivässä. Kynnys jäädä kotiin on matala laajan tartuntariskin vuoksi. Kova flunssa ilman kuumetta riittää.
Vierailija kirjoitti:
Mikset jää etätöihin?
Sinä voit tehdä etätöitä ja kuvittelet, että kaikki muutkin pystyvät? Kapeaa ajattelua, aina vain!
Lapsien kanssa ollaan me vanhemmat kotona melko matalalla kynnyksellä; ei laiteta lämpöilevää lasta hoitoon ja viime viikolla oli torstaina 4-vuotiaalla maha niin löysällä, että tuli vahinko hoidossa housuun. Ei laitettu perjantaina hoitoon, vaikka muuten oli kunnossa. Lasten takia on tullut oltua töistä pois useamman kerran vuodessa (yleensä 4-7krt/vuosi muutaman päivän pätkiä).
Itse en ole ollut juuri sairas; onnekseni minuun ei taudit juuri tartu (kahdesti ollut kuumetauti viimeisen kahdentoista vuoden aikana) joten ei ole tarvinut miettiä niiden takia kotona oloa.
Joskus tuntuu, että jotain olisi itämässä (juurikin kurkku hieman kipeä tmv.), mutta ei häiritsevästi.
Selkää podin muutama vuosi sitten turhan sinnikkäästi töissä, vaikka olin todella kipeä. Vuosien aikana kipuun kuitenkin tottui. Nyt kun kaksi vuotta sitten selkä leikattiin ja kivut jäivät melko pitkälti leikkauspöydälle olen vasa tajunnut, miten kipeä olin ja että työpaikka (toimistohommia) ei olisi ollut silloin oikea paikka.
En ymmärrä näitä, jotka yskäisinä räkivät ympäri toimistoa selvästi kipeinä; mitalia siitä ei tosiaan saa ja mitä sitä pöpöjä vasiten levittämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset jää etätöihin?
Sinä voit tehdä etätöitä ja kuvittelet, että kaikki muutkin pystyvät? Kapeaa ajattelua, aina vain!
Se oliskin tosissaan kun tästä omalta tietokoneelta pystyisi vaikka skypen välityksellä palvelemaan asiakkaita :) Tosiaan työni on sellaista että sitä ei etänä voi tehdä, kuten on nopeasti mietittynä ylivoimainen enemmistö muistakin duuneista mitä tässä valtakunnassa tehdään.
Tyypillisiä kateellisia taas liikenteessä. Jos joku on terve eikä sairastele, niin sekin on huono asia. En minä ainakaan kuvittele mitään kruunua saavani tai luule itsestäni mitään, mutta jos ei juuri koskaan ole sairaana ni miksi pitäisi teeskennellä sairastuneensa, käsittääkseni se on lintsaamista. Mutta sairastamattomuuskin tuntuu joitain ärsyttävän.
Jos en pysty tekemään työtäni normaalisti tai lievästi alentuneella teholla. Käytännössä siis vatsatauti, oikein raju flunssa (tai influenssa) tai toki jos olisi jotain vakavampaa.
Aloittajan oireilla en missään nimessä jäisi kotiin. Karhean kurkkuun auttaa nesteiden juominen, aamulla tarvittaessa särkylääke ja menoksi. Ellei tietysti ole pahentunut olennaisesti.