Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millainen huutaminen on parisuhteessa normaalia? Mies huutaa minulle...
15.04.2018 |
Siinä se jo tulikin. Missä menee raja, mikä on normaalia ja mikä epänormaalia?
Meillä mies huutaa minulle. Nykyään paljon harvemmin kuin ennen, mutta suuttuessaan jostain hän osaa sanoa todella ilkeästi. Huutaminen on vain harvoin varsinaisesti riitelyä, yleensä mies vain huutaa ja minä itken. Tivaa vastauksia samoihin kysymyksiin uudestaan ja uudestaan, mutta joko vastaukset eivät kelpaa tai kysymys on alunperinkin sellainen, että siihen ei ole olemassa mitään tyydyttävää vastausta (jotain tyyliin "miten sä voit ajatella että toi on hyvä idea"/"eikö sun päässä liiku yhtään mitään"/"mikä sulla on ongelma"/jne). Aiheet eivät usein ole mitään kauhean isoja. Viimeisin huuto tuli siitä, kun pyysin yhteistä ystäväämme meidän luoksemme käymään kysymättä ensin mieheltä. Laitoin sitten ystävällemme viestiä, ettei se sovikaan, mutta huuto jatkui vielä kauan sen jälkeen, kun asia oli jo periaatteessa hoidettu.
Minulle jää noista huudoista todella paha mieli moneksi päiväksi. Olen tälläkin hetkellä aivan maassa. En ymmärrä, miksi hän tekee niin, mutta asiasta on vaikea keskustella. Mies ei myönnä osuuttaan mielipahaani, vaikka on saanut minut sanoillaan itkemään ja itse tarkoituksella jatkanut tuota tivaamista ja samojen asioiden toistelua niin kauan että murrun. Jos jatkan aiheesta puhumista ja sanon, ettei ollut reilua huutaa minulle sillä tavalla, hän joko kieltää huutaneensa ollenkaan, väittää että oikeasti minä olin se joka huusi, suuttuu alkuperäisestä huudon aiheuttaneesta asiasta uudestaan minulle, koska en hänen mielestään ole myöntänyt tai ymmärtänyt jotain, sanoo olevansa minusta "huolissaan" tai alkaa väitellä siitä, oliko jokin yksittäinen minusta sanottu juttu ilkeästi sanottu vai ei. Ei varmaan tarvitse sanoa, etteivät ne keskustelut johda mihinkään muuhun kuin siihen että pahoitan vain uudestaan mieleni. :(
Kommentit (122)
No, mitä ajattelet näistä sun saamista viesteistä ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi mies ei ole hiljaa, koska se olisi henkistä väkivaltaa.
Sama kuin edellisellä eli kiitä onneasi, ettei ole mykkäkouluilija.
Huutaminen ei kuulu kunnioittavaan ja asialliseen käytökseen. Kuuntelin itse puolison huutoa vuosia ja siinä vaiheessa kun huomasin alkavani itsekin huutamaan, totesin, että tämä oli nyt tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huutaminen ei kuulu kunnioittavaan ja asialliseen käytökseen. Kuuntelin itse puolison huutoa vuosia ja siinä vaiheessa kun huomasin alkavani itsekin huutamaan, totesin, että tämä oli nyt tässä.
Apua, vuosia?
Pelottava ukko sulla, hankala varmaan elää tuommoisen kanssa. Yksin olisi parempi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä elämä on outoa.
Toiset kysyvät, onko aihetta erota, kun mies haukkuu tai käyttää henkistä väkivaltaa.
Toiset ottavat eron, kun mies ei siivoa tarpeeksi tai ei tarpeeksi osallistu perhe-elämään.
Miksi meillä ei ole ymmärrystä kohtuudesta ja normaaliudesta?
Meillä mies huusi mulle yhden kerran ja piti tuota kehää kiertävää kyselymonologiaan. Olen todella pitkäpinnainen mutta silloin kuohahti. Iskin kattilankannet yhteen miehen pään vieressä ja käskin eli karjuin pitää turvan kiinni. Huusin että mulle ei koskaan kukaan huuda eikä karju. Lähdin kotoa pois kahdeksi yöksi. Mies säikähti ja sanoi jälkikäteen luulleensa minun jättävän hänet. Ei ole huutanut tuon jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies huusi mulle yhden kerran ja piti tuota kehää kiertävää kyselymonologiaan. Olen todella pitkäpinnainen mutta silloin kuohahti. Iskin kattilankannet yhteen miehen pään vieressä ja käskin eli karjuin pitää turvan kiinni. Huusin että mulle ei koskaan kukaan huuda eikä karju. Lähdin kotoa pois kahdeksi yöksi. Mies säikähti ja sanoi jälkikäteen luulleensa minun jättävän hänet. Ei ole huutanut tuon jälkeen.
Oot kova jätkä!
Miehesi siis huutaa sinulle, nykyisin harvemmin kuin ennen, sinä rupeat itkemään ja pahoitat mielesi moneksi päiväksi.
Meillä riitelemme mieheni kanssa lyhyitä riitoja ja silloin molemmat huudamme, jotta saamme äänemme kuuluviin. Aiheet ovat arkipäiväisiä, harvoin vakavia. Jälkipuinti on usein luokkaa; sorry kun huusin ja toinen vastaa että joo. Sitten keitetään kahvit ja ihmetellään. miten riita syntyikin niin hullusta asiasta.. Joskus suutuspäissäni sanon miestäni tyhmäksi, mutta riidan jälkeen kyllä pahoittelen. Emme ole väkivaltaisia. Riiteleminen ei ole pahasta, riidan välttäminen kertoo usein siitä että toinen alistuu liikaa toisen tahtoon, eikä uskalla sanoa mielipidettään, vaan pelkää mitä siitä seuraa. Pariskunnan olisi hyvä uskaltaa myös riidellä, mutta tärkeää on sitten sopia riidan jälkeen ja oppia. Iän myötä riitamme ovat vähentyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riiteleminen on aivan turhaa. Asiat voi keskustella myös rakentavasti. Riiteleminen parisuhteessa on lapsellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, toisille on normaalia huutaa riidellessä, mutta silloin yleensä molemmat ovat "vähän räiskyvämpiä". Tuosta ei tule mitään että toinen on herkkä ja toinen raivoaa. Ja tuo jankkaus ja pikkuasioista kilahtaminen kuulostaa pelottavalta eikä vaan siltä että toinen ei osaa riidellä sen rakentavammin..
Ei ole normaalia. Huutaminen on henkistä väkivaltaa, jos se ahdistaa ja pelottaa toista osapuolta. Vain apinan tasolla oleva ei osaa ratkaista riitoja muuta kuin karjumalla. Asiat voi selvittää ihan normaalilla äänellä. Yhhh tulee narsisti eksä mieleen.
Lähtekää naiset noista suhteista.
Mun isä oli tuollainen. Mutta vain omalle perheelleen. Oli tosi vaikea olo, kun ystäväni välillä kehuivat, miten kiva isä mulla on. Eivät meinanneet uskoa, kun kerroin, millä tavalla isä käyttäytyi äitiä ja minua kohtaan, vaan neuvoivat, että kyllä sun pitäisi puhua isästäsi kauniimmin ja hemmotella häntä välillä. Hän kun on sen varmasti ansainnut.
Joopa joo.
Vierailija kirjoitti:
Mun isä oli tuollainen. Mutta vain omalle perheelleen. Oli tosi vaikea olo, kun ystäväni välillä kehuivat, miten kiva isä mulla on. Eivät meinanneet uskoa, kun kerroin, millä tavalla isä käyttäytyi äitiä ja minua kohtaan, vaan neuvoivat, että kyllä sun pitäisi puhua isästäsi kauniimmin ja hemmotella häntä välillä. Hän kun on sen varmasti ansainnut.
Joopa joo.
Isä ei pyytänyt anteeksi huutamisia, koska hänen mielestään anteeksi pyytäminen olisi ollut lapsellista.
Ja siis en suosittele tuollaista ihmissuhdetta.
Nostanpa ketjua kun tämän löysin. Meillä on aiheen tiimoilta käyty terapiassakin jossa puoliso vain totesi huutamisen olevan normaalia ja minun epänormaali kun en sitä kestä.
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa.
Ei mikään huutaminen ole normaalia. Meillä on 15 vuoden aikana pari kertaa korotettu ääntä. Kumpikaan ei koskaan ole haukkunut toista, enkä sellaista sietäisi. Ei meillä kotonakaan vanhemmat haukkuneet eivätkä huutaneet.
Lähtisin heti, jos mieheni haukkuisi minua. Miksi olisin ihmisen kanssa, jonka mielestä olen tyhmä tai idiootti? Mieheni kunnioittaa minua, ja minä häntä. Omaa pahaa mieltä ei pureta rakkaaseen ihmiseen.
Ai lähtisit HETI? Minne lapset? Miten omaisuus? Minne lähtisit? Miten lähtisit?
Älkää viitsikö kirjoittaa tuollaista schaibaa - kukaan ei lähde heti (ellei henkeä olla uhkaamassa).
Meillä huudetaan ja paljon. Minäkin. Mutta suhde on jo loppumassa. Odotan vuoden, kunhan lapsi saa alakoulun käytyä.
Alue: Aihe vapaa
Hulluhan tuo äijä on, jos joku ystävän kylään kutsuminen on noin hirveetä että pitää alkaa huutaa.