Millainen huutaminen on parisuhteessa normaalia? Mies huutaa minulle...

Ihan kuin meillä :( Nyt mykkäkoulua kolmatta päivää. Parempi sekin kuin riitely. En vaan jaksa enää.

Huutaminen ei ole normaalia. Ei minkäänlainen. 

Kumppanin pelottelu ja hänen yläpuolelleen asettuminen huutamalla, ilkeilemällä, haukkumalla tai muulla tavoin ei ole normaalia. 

Selitykset, kuten "temperamentti", stressi, paineet tms. ovat vain tekosyitä, joilla huutajan paha olo siirretään kumppanin kannettavaksi. Mikä on väärin, aina.

Vielä jatkan edelliseen, että nykyään meidän aikuisten välillä olisi suht rauhallista, mutta vielä kotona olevan lähes aikuisen lapsen ja isänsä välillä tulee repiviä huutokohtauksia. Aiemmin ne olivat vanhemman lapsemme ja isän välisiä. Mies tolkuttaa lapsille omia kasvatusperiaatteitaan ja loukkaantuu ja suuttuu, jos he ovat eri mieltä tai nuorempi on murrosiän kuohuissa. Lapsemme ovat oikeasti kunnollisia ihmisiä.

Ulpukankakku kirjoitti:

Mitä siinä huutamisessa sitten on pahaa jos ymmärtää mistä toinen huutaa. Kukaan ei huuda syyttä. On se rasittavaa jos toinen ei kerro miksi valehteli tai ei tullut kotiin ja petti lupauksensa. Sitten kun kysyy ja toinen kiertelee vastausta tai lähtee tilanteesta pois, niin mitä siinä jää jäljelle? Päähänkö sitä pitäisi heti lyödä ja erota?

Siis sä olet sitä mieltä että huutamalla se viesti jotenkin tulee selvemmäksi? Huutamalla ei ole ainuttakaan liittoa pelastettu. Eikä  väkivallalla. Kyllä se toinen osapuoli aikanaan kertoo miksi  teki  mitä teki. Se että edes harkitset päähän lyömistä on huono merkki. Kas kun parisuhde perustuu täysin vapaaehtoisuuteen. Perässä seuraamalla ja räksyttämällä vaan pahentaa tilannetta.Jos toinen ei halua puhua, hän ei ole siihen valmis eikä se valmius mitenkään parane huutamalla. Eron valmistelu on tuossa tilanteessa parempi vaihtoehto.Miksi kukaan kunnioittaisi itseään niin vähän että haluaisi jatkaa epäluotettavan kumppanin kanssa? Silkkaa masokismiahan se on jos toinen on jo  teollaan selkeästi osoittanut ettei arvosta nykyistä parisuhdettaan.Siinä vaiheessa suhteeseen jääminen ei petetyn puolelta perustu rakkauteen vaan henkiseen ja/tai taloudelliseen riippuvuuteen, yksinjäämisen pelkoon, häpeään  petetyksi tulemisesta ulkopuolisten silmissä tai  elintason laskemisesta eikä näillä asioilla ole mitään tekemistä rakkauden tai hyvän parisuhteen kanssa.

Ei minkäänlainen huutaminen ole normaalia, sitä vain alkaa luulla normaaliksi, kun tarpeeksi kauan joutuu sitä kuuntelemaan. Riidellessä joskus ääni kohoaa, mutta tuollainen tiukkaaminen ja jankkaaminen kuulostaa luonnehäiriöiseltä, lähinnä narsistiselta. Sinuna viheltäisin pelin poikki välittömästi, oli se sitten ero, terapia tai muu hyvin vakava keskustelu. 

Esimerkkejä tilanteista joissa on normaalia huutaa:

1. Toinen on kaukana, eikä kuule muuten

2. Ympärillä on meteliä, eikä toinen kuule muuten

3. Tarve varoittaa vaarasta tai hätätilanteesta

4. Pelästynyt huudahdus, esim. kun hämähäkki kiipeää naamalle

5. Innostunut huuto, esim. jos Suomi voittaa lätkän MM-kultaa

Riitelyhuuto, etenkin toistuvana, kertoo kykenemättömyydestä käyttäytyä sivistyneen aikuisen tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni samantyyppinen tilanne kuin keskustelun aloittajalla, naimisissa vain jo yli 30 v. Olisin toivonut aloittajalle fiksumpia vastauksia kuin "jätä se sika" tai "älä ole lammas". Mieheni on kasvanut perheessä, jossa vanhemmat ovat huutaneet milloin mistäkin. Hän on kertonut kärsineensä ja pelänneensä sitä lapsena. Mieheni oli nuorena rauhallinen ja osasi ottaa huomioon tunteeni ja herkkyyteni. Emme juuri riidelleet, emmekä varsinkaan huutaneet. Myöhemmin hän alkoi kilahtaa milloin mistäkin ja se tapa hänelle on jäänyt. Syy on kuitenkin aina joko minussa tai nyt jo aikuisissa lapsissamme. "Se joka aloittaa on aina pahin" on hänen lempilauseensa sen jälkeen kun hän on saanut huutoraivarin. Syy on yleensä se, että häntä ei kuulemma arvosteta ja että hän joutuu raatamaan meidän muiden eteen tai yksinkertaisesti se, että olen eri mieltä hänen kanssaan jostain asiasta. Hän kokee sen aina uhkaksi itseään kohtaan. Molemmat käymme kuitenkin työssä täysipäiväisesti kotimme eteen ja lisäksi minä hoidan pääosin kodin, koska hänellä on yritys ja työpäivät venyvät ympäripyöreiksi. Alkuvuosina itkin ja olin rikki näiden huutokohtausten jälkeen, nyt otan tilanteet olemalla rauhallinen ja tyyni. Lasten takia olen halunnut olla se, jolla säilyy tolkku. Aluksi mieheni pyysi anteeksi ja sovimme tilanteen, nykyisin hän ei pahoittele käytöstään. Saattaa tosin joskus osoittaa sen jollain myönnytyksellä. Miehessäni on kuitenkin hyvät puolensa, joten ei ole niin yksinkertaista vain erota. Eniten kärsin, kun hän huutaa lapsillemme ja kadun sitä, etten ole kyennyt vaikuttamaan mieheni käytökseen paremmin ja suojelemaan lapsia huudolta ja loukkauksilta. Mieheni raivostuu vain lisää, kun puolustan lapsia ja lopulta saan kaikki syyt niskoilleni. Hän odottaa lapsuudenperheessään opitun tavan mukaan lapsilta kuuliaisuutta ja vanhempien arvostusta. Lapsemme ovat kuitenkin omillakin aivoillaan ajattelevia, herkkiä ja väliin vahvatahtoisia. Mieheni ei useinkaan kestä sitä, vaan kokee asemansa uhatuksi ja alkaa huutaa, kunnes kaikkien mieli on pahoitettu. Väsyttää ja surettaa. Olen suunnitellut meneväni terapiaan purkamaan tätä ja toivottavasti löytämään rajojen asettamista sekä uusia toimintatapoja. Jos se ei auta, niin uskallusta tehdä omia ratkaisujani tämän liiton jatkamisesta.

Aivan kuin oma tarinani! :(

Kamalaa. Minullakin oli tuollainen mies. Lisäksi hän saattoi heitellä tavaroita, lyödä nyrkillä pöytään tai seinään... jos/kun rupesin itkemään niin sanoi kerrankin että ”v....ako siinä uliset”.

Ero siitä tuli heti kun uskalsin, ja ahdistun vieläkin kuin ajattelenkin häntä ja sairasta suhdetta.

Ei minkäänlainen!

Ei millainenkaan huutaminen ole normaalia. Minä en sietäisi yhtään noin törkeää käytöstä aikuiselta ihmiseltä ja omalta puolisoltani.

En tiedä onko normaalia, mutta mä jätin tommosen. En jaksa kuunnella.

Sairasta.

Meillä ei huudeta. Joskus keskustellaan ns isoilla kirjaimilla mutta asiasta, ei mennä henkilökohtaisuuksiin eikä koskaan haukuta tai ilkeillä.

En edes muista mistä olisi kinattu viimeksi? Ehkä jostain raksaan liittyvästä, jumittuneesta naulapyssystä tai vastaavasta

23v yhdessä

Jättäisin. Jos haluat kokeilla jotain elvytystä ensin, joku miten riidellään -parisuhdekurssi voisi olla hyvä miehelle. Ja sinullekin, että varmasti tajuaisit kuinka törkeää miehen käytös on.

Huutaminen, tavaroiden rikkominen, eristäminen, loukkaavat vitsit, toisen kokemusmaailman mitätönti ja turvattomuuden aiheuttaminen on henkistä väkivaltaa.

Tuollainen käyttäytyminen on väkivaltaa siinä kuin lyöminenkin. Parisuhteessa ei ole sijaa tuollaiselle käyttäytymiselle.

Olet oikeasti rakkauden arvoinen, etkä tarvitse tuollaista miestä. Ero on kipeä ratkaisu, mutta jälkeenpäin ymmärrät, että se oli ainoa oikea.

Usko jo, mitä täällä on sanottu: jätä se mies ennen kuin oma olosi pahenee! Olen seurannut läheltä samanlaista parisuhdetta, joka kolmen vuoden seurustelun jälkeen onneksi päättyi eroon. Tuolla menolla sairastutat itsesi ja eristäydyt ystävistäsi kokonaan. Huutaminen ei ole aikuisen ihmisen käytöstä missään ihmissuhteessa.

Kukaan ei huuda minulle, kaikkein vähiten puolisoni. Aikuisen ihmisen pitää pystyä ilmaisemaan itseään ilman, että äänen taso nousee vaikka kuinka hermostuttaa. Ainoa tilanne, jossa huutaminen on hyväksyttävää on välitön vaaratilanne.

Onko ap:n mies jotenkin tylsämielinen tai onko hänen kehityksessään jokin häiriö? Erityisaikuinen?

Ei minkäänlainen. Terve aikuinen ei huuda toiselle aikuiselle.

Jos joskus tapahtuu pyytää anteeksi.

Jos huudettaisiin lähtisin pois.

Mä olin samanlainen nuorempana. Sitten otin itseäni niskasta kiinni ja päätin muuttua. Opettelin paremman ja rakentavan tavan kommunikoida.

Arvelen tietäväni, miksi miehesi jauhaa näissä tilanteissa loputtomiin samaa mantraa: Siitä tuntuu inhottavalta se, että kutsut kylään vieraita sopimatta etukäteen (mulla sama juttu) ja kun hän asiasta hermostuu ja ahdistuu, ei kuule sun suusta, että sä ymmärtäisit oikeasti ja aidosti olla pahoillaan.

Mä tiedän, että tämä saa alapeukkuja, mutta jos haluat vielä jatkaa miehen kanssa, niin ota huomioon tekemisissäsi myös hänen preferenssit.

Ja sitten vielä... Ehkä hänkin joskus oppii, niin kuin minäkin.

Miehesi kokee olevansa altavastaajana teidän elämässä. Hän kokee olevansa ihminen, jonka ääntä ei kuulla ja jonka ajatuksille ei olla läsnä.