Millainen huutaminen on parisuhteessa normaalia? Mies huutaa minulle...

Miksi haluat elää ja olla tuollaisen miehen kanssa joka aiheuttaa sinulle mielipahaa? Oletko rakastunut häneen niin palavasti että suostut tuollaiseen kynnysmattona olemiseen. Kuulostaa siltä että miehellä on narsistin piirteitä. Toivon mukaan teillä ei lapsia, tuollaisen kanssa ei missään nimessä kannata niitä edes ajatella hankkivansa! Sama huuto jatkuisi nimittäin sitten lapsille.

Mitä se mies sitten tivaa uudelleen ja uudelleen?

Vierailija kirjoitti:

Mitä se mies sitten tivaa uudelleen ja uudelleen?

Että miksi tein jonkun jutun, sitten kun selitän, miksi minä tein niin ja miten minä näen asian ja etten ajatellut sen suututtavan miestä, hän vastaa jotain että minun olisi se pitänyt tajuta tai että en voi ajatella noin. Sitten toistaa saman kysymyksen uudelleen ja juttu kiertää kehää.

Näytä täällä esittämäsi kysymys suoraan hänelle.

Minulle ei muuten huuda kukaan. Oma isäni oli myös suuttuessaan ja varsinkin altavastaajaksi joutuessaan todella ilkeä, mutta on oppinut hillitsemään kielensä, sillä minä ja äitini päätimme, että mies jätetään sillä siunaamalla yksin kun alkaa kuulua ilkeilyä.

Sanoilla voi totisesti haavoittaa yhtä pahoin ja pitkäaikaisesti kuin teoilla, eikä sellaista tarvitse sietää - eikä se auta mitään itse riidan tai muuten epäselvän tilanteen ratkaisemisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se mies sitten tivaa uudelleen ja uudelleen?

Että miksi tein jonkun jutun, sitten kun selitän, miksi minä tein niin ja miten minä näen asian ja etten ajatellut sen suututtavan miestä, hän vastaa jotain että minun olisi se pitänyt tajuta tai että en voi ajatella noin. Sitten toistaa saman kysymyksen uudelleen ja juttu kiertää kehää.

Vaikuttaapa älykkäältä ja hedelmälliseltä touhulta.

Huutaminen on itsessään on asiatonta käytöstä, ihan sama kumpi huutaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se mies sitten tivaa uudelleen ja uudelleen?

Että miksi tein jonkun jutun, sitten kun selitän, miksi minä tein niin ja miten minä näen asian ja etten ajatellut sen suututtavan miestä, hän vastaa jotain että minun olisi se pitänyt tajuta tai että en voi ajatella noin. Sitten toistaa saman kysymyksen uudelleen ja juttu kiertää kehää.

Miehesi  ei ole normaali vaan kyykyttää sua ja kohtelee kuin pientä lasta. Ja sinä suostut siihen.Miksi?

No eipä ole huutanut kuin ehkä kerran kaksi, mutta silloin ihan aiheesta.

-Yhdessä 10 vuotta.

Sinulla on oikeus omiin ajatuksiin ja mielipiteisiin. JSS.

JSSAP

Tuolla käytöksellä on nimikin: henkinen väkivalta.

Kamalaa.

Ei mikään huutaminen ole normaalia. Meillä on 15 vuoden aikana pari kertaa korotettu ääntä. Kumpikaan ei koskaan ole haukkunut toista, enkä sellaista sietäisi. Ei meillä kotonakaan vanhemmat haukkuneet eivätkä huutaneet.

Lähtisin heti, jos mieheni haukkuisi minua. Miksi olisin ihmisen kanssa, jonka mielestä olen tyhmä tai idiootti? Mieheni kunnioittaa minua, ja minä häntä. Omaa pahaa mieltä ei pureta rakkaaseen ihmiseen.

Ensimmäinen poikaystäväni teki vähän samantyyppistä. On entinen.. 

Huutaminen ei ole normaalia, eikä muu henkinen väkivalta. 

Nykyinen mies ei huuda koskaan, ei edes korota ääntä. Ilmoittaa kyllä ärtymyksensä mut osaa keskustella ne pois kuten aikuiset ihmiset. 

Kysy itseltäsi yksi kysymys: kunnioitetaanko minua ja minun tunteitani tässä parisuhteessa?

Jos vastaus on ei, sen jälkeenkin kun olet yrittänyt asiasta toistuvasti keskustella, jätä se. 

Aina sitä voidaan jeesustella, että huutaminen ja äänen korottaminen on aina väärin ja henkistä väkivaltaa. Mutta jos puhutaan aikuisten oikeasti siitä, mikä on normaalia huutamista, niin tuo ap:n kuvaama ei ole sitä. Normaalia on huutaa ja karjua, jos puoliso on vaikkapa juonut liikaa kavereiden kanssa illanvietossa, sammunut, ja häneen ei ole saatu yhteyttä koko yönä, ja toinen on ollut kotona odottamassa huolesta musertuneena. Sellaisesta huutaminen on minusta normaalia, vaikka se olisi ollut vahinko, eikä ollenkaan puolison tapaista. Jostain kavereiden kyläilemään kutsumisesta kysymättä toiselta on mielestäni kohtuutonta huutaa, vaikka en itse olekaan mikään spontaani ihminen ja haluan sopia asioista etukäteen. Myös tuo asioiden jankkaaminen kuulostaa epänormaalilta. Sinänsä on mielestäni rakentavampaa huutaa kysymyksiä juuri tyyliin "mitä oikein ajattelit tehdessäsi niin" tai "miksi teit niin" kuin suoltaa sellaista perinteistä "v**un kusipää!!!!!!!! Miten joku voi olla noin tyhmä!!!!!!!!!"-raivoamista. Tuota jälkimmäistä kommunikointia enemmän pariskuntien riitelyssä. Mutta eihän se tietenkään ole hyvä juttu, jos ap:n miehelle ei mikään vastaus kelpaa ja hän jankkaa ja jankkaa.

Tuosta kuvaamastasi käytöksestä on hyvin lyhyt matka ensimmäiseen lyöntiin.

Ei ole normaalia ja tiedät Ap sen itsekin kun asiaa täällä kysyt. Jätä mies ja mene terapiaan. Sinä et ole hullu, mutta hullun kanssa eläminen saa aikaan masennusta, kuten itsekin kerroit.

"Jos jatkan aiheesta puhumista ja sanon, ettei ollut reilua huutaa minulle sillä tavalla, hän joko kieltää huutaneensa ollenkaan, väittää että oikeasti minä olin se joka huusi"

Eikös tämä ole tätä: "Gaslighting is a form of manipulation that seeks to sow seeds of doubt in a targeted individual or in members of a targeted group, hoping to make them question their own memory, perception, and sanity. Using persistent denial, misdirection, contradiction, and lying, it attempts to destabilize the target and delegitimize the target's belief"

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen poikaystäväni teki vähän samantyyppistä. On entinen.. 

Huutaminen ei ole normaalia, eikä muu henkinen väkivalta. 

Nykyinen mies ei huuda koskaan, ei edes korota ääntä. Ilmoittaa kyllä ärtymyksensä mut osaa keskustella ne pois kuten aikuiset ihmiset. 

Kysy itseltäsi yksi kysymys: kunnioitetaanko minua ja minun tunteitani tässä parisuhteessa?

Jos vastaus on ei, sen jälkeenkin kun olet yrittänyt asiasta toistuvasti keskustella, jätä se. 

Täysin samaa mieltä. Nykyisen kanssa oltu yhdessä reilu 10 vuotta, eikä ikinä kumpikaan ole huutanut. Joskus ollaan saatettu kinastella (sekin hyvin harvoin), mutta ääntä ei ikinä koroteta. Eikä muutenkaan olla ikinä kunnolla tapeltu. Muutama vanha työkaveri oli sitä mieltä, että tottakai kaikissa parisuhteissa tapellaan ja viskellään tavaroita. Ihan normaalia toimintaa kuulemma. Olin vain kesätyöntekijä, mutta mielessäni mietin jo tuolloin, että kuulostaapa raskaalta elämältä jos tuo on normaalia toimintaa.

No, toisille on normaalia huutaa riidellessä, mutta silloin yleensä molemmat ovat "vähän räiskyvämpiä". Tuosta ei tule mitään että toinen on herkkä ja toinen raivoaa. Ja tuo jankkaus ja pikkuasioista kilahtaminen kuulostaa pelottavalta eikä vaan siltä että toinen ei osaa riidellä sen rakentavammin..

Miksi ap ei vaan noudata miehen neuvoja ja ohjeita? Problem solved.

Itse asiassa kiihtyneenä äänen korottaminen sinänsä ei ole henkistä väkivaltaa, vaan sanojen sisältö ratkaisee.

Nuo kuvaamasi sanomiset olisi minusta yhtä paha homma tavallisella äänenpainetasolla kuin huutamalla.

Sen sijaan esim. "Mua ahdistaa, kun sä unohdat kysyä, sopiiko mulle, ja se tuntuu siltä ettei mun mielipiteillä ole väliä!" on rakentavaa sekä puheäänellä, että kovemmallakin äänellä ilmaistuna.