Millainen huutaminen on parisuhteessa normaalia? Mies huutaa minulle...

Huutaminen voi olla opittu tapa, joten on opeteltava riitelemään rakentavasti, käykää parisuhdeterapiassa.

Opettele olemaan hiljaa, anna huutaa. Ole hiljaa vaikka 3 viikkoa, koska mykkäkoulu ei ole yhtään sen pahempi asia kuin huutaminenkaan.

Onko niin vaikea elää kuuliaisena ja kunnioittaa omaa aviomiestä? Mielummin riidellään huutamalla...tämän yhteiskunnan tuhon siemenet on kylvetty.

Huutaminen on normaalia, jos etäisyyden tai melun takia puhe ei kuulu. Muuten ei.

Harvinaisen suutahtamisen ymmärtäisin, mutta en katselisi mitään rähjäävää pelleä. Ei tarvitse sinunkaan, ellet sitten tykkää tuollaisesta.

Toiset on tempperamenttisempia.

Mä oon nainen ja huusin miehelleni onneksi se ei alkanut pillittää.

Jos mä kysyn mieheltäni miksi se ei halua seksiä , niin kyllä mä haluan saada vastauksen kysymykseeni ihan oikeasti, enkä mitään en tiedä vastausta.

Mene terapiaan. Sä oot niinku mun sisko, se oli työharjoittelussa nuorisokodissa, joku teini sano sille haista vittu, niin tää soitti itkien miehelleen kun se oli niin pahasti sanottu.

*suoraan sanottuna en tajua miten 1 meidän lapsuuden perheestä kasvoi tollaseksi, me muut 7 annettaisi mokoman mennä toisesta korvasta ulos. Eikä kukaan muu itkis tollasesta. Herkkä saa olla kyllä mäkin pahotan mieleni välillä helpostikkin. Mutta liika on liikaa , enkä jaksais oikeasti elää kauaa ihmisen kanssa joka vollottais pikku asioista. Pikkasen voi suhteuttaa asioita

Vierailija kirjoitti:

Siinä se jo tulikin. Missä menee raja, mikä on normaalia ja mikä epänormaalia?

Meillä mies huutaa minulle. Nykyään paljon harvemmin kuin ennen, mutta suuttuessaan jostain hän osaa sanoa todella ilkeästi. Huutaminen on vain harvoin varsinaisesti riitelyä, yleensä mies vain huutaa ja minä itken. Tivaa vastauksia samoihin kysymyksiin uudestaan ja uudestaan, mutta joko vastaukset eivät kelpaa tai kysymys on alunperinkin sellainen, että siihen ei ole olemassa mitään tyydyttävää vastausta (jotain tyyliin "miten sä voit ajatella että toi on hyvä idea"/"eikö sun päässä liiku yhtään mitään"/"mikä sulla on ongelma"/jne). Aiheet eivät usein ole mitään kauhean isoja. Viimeisin huuto tuli siitä, kun pyysin yhteistä ystäväämme meidän luoksemme käymään kysymättä ensin mieheltä. Laitoin sitten ystävällemme viestiä, ettei se sovikaan, mutta huuto jatkui vielä kauan sen jälkeen, kun asia oli jo periaatteessa hoidettu.

Minulle jää noista huudoista todella paha mieli moneksi päiväksi. Olen tälläkin hetkellä aivan maassa. En ymmärrä, miksi hän tekee niin, mutta asiasta on vaikea keskustella. Mies ei myönnä osuuttaan mielipahaani, vaikka on saanut minut sanoillaan itkemään ja itse tarkoituksella jatkanut tuota tivaamista ja samojen asioiden toistelua niin kauan että murrun. Jos jatkan aiheesta puhumista ja sanon, ettei ollut reilua huutaa minulle sillä tavalla, hän joko kieltää huutaneensa ollenkaan, väittää että oikeasti minä olin se joka huusi, suuttuu alkuperäisestä huudon aiheuttaneesta asiasta uudestaan minulle, koska en hänen mielestään ole myöntänyt tai ymmärtänyt jotain, sanoo olevansa minusta "huolissaan" tai alkaa väitellä siitä, oliko jokin yksittäinen minusta sanottu juttu ilkeästi sanottu vai ei. Ei varmaan tarvitse sanoa, etteivät ne keskustelut johda mihinkään muuhun kuin siihen että pahoitan vain uudestaan mieleni. :(

Ei kuulosta normaalilta. Joskus voi unohtua, että parisuhde on yhteinen yritys. Kaikki on yhteistä, niin rahankäyttö, koti kuin vieraatkin. Kuulostaa, että sinun kannattaisi mennä pariterapeutille yksin ja myöhemmin, jos mies suostuu niin yhdessä. Kokeile ensin, että kysyt ns. Kaikissa asioissa miehen mielipidettä ja teette yhdessä ratkaisut. Teillä on ongelma kommunikoinnissa ja se pitää korjata.

Älä ole lammas! Mitä tuota itkemään! Poistu paikalta ja ilmoita että sinä et tuollaista kuuntele ja keskustelet vasta kun mies osaa puhua niin kuin ihmisille puhutaan. Toista joka kerta. Jos ei kohtuullisen ajan kuluessa ala oppia eroa. Äläkä anna miehen sanella ja määräillä sinun asioitasi.

Miehesi purkaa pahaa oloaan sinuun. Hän ei osaa käsitellä tunteitaan eikä tunnista niitä. Hän ei halua kohdata sitä että on itse toiminut väärin ja ilkeästi,joten siksi huutaa ja jankkaa, yrittää kääntää asian sinun syyksi.

Mies ei ole ikinä huutanut minulle. Riitoja on ollut, mutta niistä on keskusteltu asiallisesti. 

Vierailija kirjoitti:

"Jos jatkan aiheesta puhumista ja sanon, ettei ollut reilua huutaa minulle sillä tavalla, hän joko kieltää huutaneensa ollenkaan, väittää että oikeasti minä olin se joka huusi"

Eikös tämä ole tätä: "Gaslighting is a form of manipulation that seeks to sow seeds of doubt in a targeted individual or in members of a targeted group, hoping to make them question their own memory, perception, and sanity. Using persistent denial, misdirection, contradiction, and lying, it attempts to destabilize the target and delegitimize the target's belief"

Och samma på svenska.

Henkistä väkivaltaa. Huutaminen ei ole tarpeen parisuhteessa. Vahingollinen suhde ja mies, pelasta itsesi tuosta niin pian kuin mahdollista.

N50

Jotkut ilmeisesti tykkää huutaa, "puhdistaa ilmaa" riitelyllä tai vastaavaa. Kaverini on samanlainen, huutaa ensin ja kun pysyn rauhallisena ja vastailen, alkaakin hän syyttää minua tunteettomaksi, vaikka sisältä olen ihan rikki siitä tilanteesta. En vain osaa tai halua korottaa ääntä tai huutaa. Se on minusta tarpeetonta, rikkovaa ja kaikin puolin lapsellista käytöstä. Minulle se ei ole tapa ratkaista ongelmia vaan se aiheuttaa niitä lisää, olen aikuinen ihminen, joka ymmärtää tavallista puhetta normaalilla volyymillä.

En huolisi kumppania, jonka tapa käsitellä tunteita ja ongelmi on purkaa se kumppaniinsa tuolla tavalla. Osaan itse keskustella ja ottaa vastaan kritiikkiä, jos se asiallisesti annetaan. En näe mitään syytä huutamiselle, ikinä, enkä hyväksyisi sitä.

Mitä siinä huutamisessa sitten on pahaa jos ymmärtää mistä toinen huutaa. Kukaan ei huuda syyttä. On se rasittavaa jos toinen ei kerro miksi valehteli tai ei tullut kotiin ja petti lupauksensa. Sitten kun kysyy ja toinen kiertelee vastausta tai lähtee tilanteesta pois, niin mitä siinä jää jäljelle? Päähänkö sitä pitäisi heti lyödä ja erota?

Ulpukankakku kirjoitti:

Mitä siinä huutamisessa sitten on pahaa jos ymmärtää mistä toinen huutaa. Kukaan ei huuda syyttä. On se rasittavaa jos toinen ei kerro miksi valehteli tai ei tullut kotiin ja petti lupauksensa. Sitten kun kysyy ja toinen kiertelee vastausta tai lähtee tilanteesta pois, niin mitä siinä jää jäljelle? Päähänkö sitä pitäisi heti lyödä ja erota?

Huutajasta kannattaa toki erota heti. Eli jos ap vielä on paskan kanssa suhteessa, Jätä se sika! Aikuinen ihminen ei huuda ja syyttele kumppaniaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se mies sitten tivaa uudelleen ja uudelleen?

Että miksi tein jonkun jutun, sitten kun selitän, miksi minä tein niin ja miten minä näen asian ja etten ajatellut sen suututtavan miestä, hän vastaa jotain että minun olisi se pitänyt tajuta tai että en voi ajatella noin. Sitten toistaa saman kysymyksen uudelleen ja juttu kiertää kehää.

Hah.

Itselläni samantyyppinen tilanne kuin keskustelun aloittajalla, naimisissa vain jo yli 30 v. Olisin toivonut aloittajalle fiksumpia vastauksia kuin "jätä se sika" tai "älä ole lammas". Mieheni on kasvanut perheessä, jossa vanhemmat ovat huutaneet milloin mistäkin. Hän on kertonut kärsineensä ja pelänneensä sitä lapsena. Mieheni oli nuorena rauhallinen ja osasi ottaa huomioon tunteeni ja herkkyyteni. Emme juuri riidelleet, emmekä varsinkaan huutaneet. Myöhemmin hän alkoi kilahtaa milloin mistäkin ja se tapa hänelle on jäänyt. Syy on kuitenkin aina joko minussa tai nyt jo aikuisissa lapsissamme. "Se joka aloittaa on aina pahin" on hänen lempilauseensa sen jälkeen kun hän on saanut huutoraivarin. Syy on yleensä se, että häntä ei kuulemma arvosteta ja että hän joutuu raatamaan meidän muiden eteen tai yksinkertaisesti se, että olen eri mieltä hänen kanssaan jostain asiasta. Hän kokee sen aina uhkaksi itseään kohtaan. Molemmat käymme kuitenkin työssä täysipäiväisesti kotimme eteen ja lisäksi minä hoidan pääosin kodin, koska hänellä on yritys ja työpäivät venyvät ympäripyöreiksi. Alkuvuosina itkin ja olin rikki näiden huutokohtausten jälkeen, nyt otan tilanteet olemalla rauhallinen ja tyyni. Lasten takia olen halunnut olla se, jolla säilyy tolkku. Aluksi mieheni pyysi anteeksi ja sovimme tilanteen, nykyisin hän ei pahoittele käytöstään. Saattaa tosin joskus osoittaa sen jollain myönnytyksellä. Miehessäni on kuitenkin hyvät puolensa, joten ei ole niin yksinkertaista vain erota. Eniten kärsin, kun hän huutaa lapsillemme ja kadun sitä, etten ole kyennyt vaikuttamaan mieheni käytökseen paremmin ja suojelemaan lapsia huudolta ja loukkauksilta. Mieheni raivostuu vain lisää, kun puolustan lapsia ja lopulta saan kaikki syyt niskoilleni. Hän odottaa lapsuudenperheessään opitun tavan mukaan lapsilta kuuliaisuutta ja vanhempien arvostusta. Lapsemme ovat kuitenkin omillakin aivoillaan ajattelevia, herkkiä ja väliin vahvatahtoisia. Mieheni ei useinkaan kestä sitä, vaan kokee asemansa uhatuksi ja alkaa huutaa, kunnes kaikkien mieli on pahoitettu. Väsyttää ja surettaa. Olen suunnitellut meneväni terapiaan purkamaan tätä ja toivottavasti löytämään rajojen asettamista sekä uusia toimintatapoja. Jos se ei auta, niin uskallusta tehdä omia ratkaisujani tämän liiton jatkamisesta.

Voi VTUN MEILLÄMIES!!! ARRGGGGhhh lopettakaa jo.

Se varmaankin on epänormaalia jo siinä vaiheessa, kun sulle tulee tarve kysyä, että mikä huuto on normaalia.

Ap, huutaminen ei kuulu millään lailla parisuhteeseen. Ihan kaikki huutaminen on epänormaalia. Jos ei saa sanottavaansa puheäänellä perille, kannattaa miettiä miten sen  muotoilisi niin että vastapuoli sen haluaa kuulla.