Sairaslomalla oleva työkaveri nähty kaupungilla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mm. Masennukseen, unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen ei hoitokeino ole sängyssä makaaminen. Lisäksi kannattaa työpaikalla keskittyä ihan omaan olemiseen. Toisten kyttääminen on epäterveellistä koko työyhteisölle. T. Työterveyspsykologi.

Hieno kommentti, juuri näin.

Minä olen ollut siinä käsityksessä, että jos masennus on saikun arvoinen, ihminen ei siinä tilassa kykene kuin makaamaan sängyssä, eikä todellakaan hengailemaan missään kaupungilla. Jos taas masennus on sitä tasoa, että pystyy oleskelemaan kaupungilla, voi varmaan miettiä voisiko oleskella töissäkin.

Suoraan sanottuna vituttaa nuo "masentuneet", jotka käyttävät diagnoosia laiskuutensa lupalappuna. Oikeasti masentuneet ihmiset saavat näiden takia sen leiman päähänsä ja paskaa niskaan. 

Hyvä että toit ilmi käsityksesi, niin voimme oikaista sitä. Kuten jo joku kirjoitti, töissä OLESKELU ei tavallisesti riitä. Itse olin pitkään masentunut tajuamatta sitä itse, ajattelin vain että pitää pinnistellä, ottaa itseä siitä kuuluisasta niskasta kiinni, itkeskelin aamuisin ja raahauduin töihin. Sitten ystävä painosti psykiatrille. Tuloksena masennusdiagnoosi, lääkitys, psykoterapia ja aluksi kuukauden sairasloma. Läksin Lappiin hiihtämään viikoksi. Onneksi ei ollut ketään kyttäämässä.

Kyllähän lintsaamistakin on, mutta onko se työtoverien asia valvoa?

Jos nyt jotakin masennusta on, joka kuitenkaan ei ole niin pahaa ettei pysty ulkona liikkumaan, niin sitten varmaan on voimia todistaa se sairausloman syy ilman salaamista työkavereillekin. Saikkulappu vaikka liitetiedostona työpaikan sähköpostiin, jos ei jaksa töihin saakka sitä tuoda. Tällä tavalla parannetaan avoimmuutta ja vähennetään puheita, mutta toisaalta pidetään pientä kontrolliakin ja voidaan tarkkailla työkaverin vointia tulevaisuudessa.

No kun ne sairauslomien syyt eivät kuulu työkavereille! Laita omat saikkulappusi vaikka työpaikkasi ulko-oveen, niin jokainen näkee, miksi olet pois töistä.

No sittne työkavereille jää tunne, että epäillyllä on jotakin salattavaa. Ja se on ikävää paitsi työyhteisön, myös asianosaisen itsensä kannalta. Olemalla avoin hän voisi todistaa itsensä syyttömäksi, mutta jos ei kiinnosta niin eihän siinä. 

Joo..! Seuraavan kerran selostankin kovaan ääneen, että voi jumaliste miten p*ska lensi saikun aikana, ei mennyt ruokaa syötyä viittäkään minuuttua, kun oli pakko juosta pöntölle vesiripulille, joka oli täynnä sulamattoman ruoan palasia salaatteineen kaikkineen 👌

Selostat? Tarvitaan todisteet.

Totta, hitto miten en itse tajunnut! 😱

Valokuva tuotoksista kiertämään työkavereille.

kannattaa varmuuden vuoksi ottaa ulostenäytteitäkin. niitä voi sitten säilyttää ensin kotona jääkaapissa ja töihin palattua töissä.

Moni turhaan saikuttava ja mt-tapaukset ovat saaneet itseni skeptiseksi jos näen saikulla olevan työkaverin kaupungilla shoppailemassa tai raivoamassa lenkkipolulla. Jonkun apteekin ja ruokakaupan vielä ymmärrän, mutta siinä se. Puheet siitä kuinka liikunta nopeutti parantumista on ihan höpöhöpöä. Tottakai peruskuntoa voi kävelemällä pitää yllä, mutta joku kuntosalilla rehkiminen ei todellakaan nopeuta sen leikatun raajan paranemista, päinvastoin saattaa tulla rasitusvammoja ja sitten ollaankin taas leikkauspöydällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkyvytön voi olla muutenkin kuin olemalla täysin vuodepotilaana.

Niin, ainakin silleen ettei vaan nyt huvittaisi mennä töihin. Kyllä jos minä kykenen kaupungille menemään, kykenen sitten menemään töihinkin.

Niin ja jos kykenen lääkäriin menemään, kykenen sitten samalla työpaikallekin menemään. Että silleen.

Ilmeisesti jollakin on vielä nykypäivänä työpaikka, jossa oleminen riittää. Useimmilla työpaikoilla joutuu niitä töitäkin tekemään.

Toimistotyössä toisen käden toiminen riittää, . Kannattaa opetella kaksikätisyys, se ei ole ylivoimaista.Nykyään olen kaksikätinen, en oikea- tai vasenkätinen. Kynällä kirjoittamista "väärällä kädellä" en ole jaksanut opetella, mutta esim. paperin allekirjoittamista varten on olemassa leimasin.

jep, kaikkihan me ollaan toimistotöissä, jossa vain kirjoitustaito merkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mm. Masennukseen, unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen ei hoitokeino ole sängyssä makaaminen. Lisäksi kannattaa työpaikalla keskittyä ihan omaan olemiseen. Toisten kyttääminen on epäterveellistä koko työyhteisölle. T. Työterveyspsykologi.

Hieno kommentti, juuri näin.

Minä olen ollut siinä käsityksessä, että jos masennus on saikun arvoinen, ihminen ei siinä tilassa kykene kuin makaamaan sängyssä, eikä todellakaan hengailemaan missään kaupungilla. Jos taas masennus on sitä tasoa, että pystyy oleskelemaan kaupungilla, voi varmaan miettiä voisiko oleskella töissäkin.

Suoraan sanottuna vituttaa nuo "masentuneet", jotka käyttävät diagnoosia laiskuutensa lupalappuna. Oikeasti masentuneet ihmiset saavat näiden takia sen leiman päähänsä ja paskaa niskaan. 

Hyvä että toit ilmi käsityksesi, niin voimme oikaista sitä. Kuten jo joku kirjoitti, töissä OLESKELU ei tavallisesti riitä. Itse olin pitkään masentunut tajuamatta sitä itse, ajattelin vain että pitää pinnistellä, ottaa itseä siitä kuuluisasta niskasta kiinni, itkeskelin aamuisin ja raahauduin töihin. Sitten ystävä painosti psykiatrille. Tuloksena masennusdiagnoosi, lääkitys, psykoterapia ja aluksi kuukauden sairasloma. Läksin Lappiin hiihtämään viikoksi. Onneksi ei ollut ketään kyttäämässä.

Kyllähän lintsaamistakin on, mutta onko se työtoverien asia valvoa?

Jos nyt jotakin masennusta on, joka kuitenkaan ei ole niin pahaa ettei pysty ulkona liikkumaan, niin sitten varmaan on voimia todistaa se sairausloman syy ilman salaamista työkavereillekin. Saikkulappu vaikka liitetiedostona työpaikan sähköpostiin, jos ei jaksa töihin saakka sitä tuoda. Tällä tavalla parannetaan avoimmuutta ja vähennetään puheita, mutta toisaalta pidetään pientä kontrolliakin ja voidaan tarkkailla työkaverin vointia tulevaisuudessa.

No kun ne sairauslomien syyt eivät kuulu työkavereille! Laita omat saikkulappusi vaikka työpaikkasi ulko-oveen, niin jokainen näkee, miksi olet pois töistä.

No sittne työkavereille jää tunne, että epäillyllä on jotakin salattavaa. Ja se on ikävää paitsi työyhteisön, myös asianosaisen itsensä kannalta. Olemalla avoin hän voisi todistaa itsensä syyttömäksi, mutta jos ei kiinnosta niin eihän siinä. 

Joo..! Seuraavan kerran selostankin kovaan ääneen, että voi jumaliste miten p*ska lensi saikun aikana, ei mennyt ruokaa syötyä viittäkään minuuttua, kun oli pakko juosta pöntölle vesiripulille, joka oli täynnä sulamattoman ruoan palasia salaatteineen kaikkineen 👌

Selostat? Tarvitaan todisteet.

Totta, hitto miten en itse tajunnut! 😱

Valokuva tuotoksista kiertämään työkavereille.

Ei riitä valokuva, aito näyte on oltava :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen totaaliyksinhuoltaja ilman tukiverkkoa. Ja arvaapa: en ole kertaakaan 7 vuoteen ollut niin sairas, ettenkö olisi pystynyt käymään kaupassa ja laittamaan lapsille ruokaa. On varmaan liian vaikea kysymys, mutta mistä arvelet sen johtuvan?

Olet hyvin onnekas?

Eipä kaupoaan pahemmin könytä noron aikana eikä kauppaan kontita jos oot katkaissut molemmat kinttusi.

Missä kuplassa tämäkin kirjoittaja elää? Kyllä käydään kaupassa on noro tai ei. Kaikilla ei ole turvaverkkoa, joka hoitaisi kaupassa käymisen perheellisen puolesta. Kävin kaupassa autolla, penkit oli vuorattu ja oksennusastia mukana. Kaupassa on myös vessa. Kaamea reissu, mutta tulipahan tehtyä - eikä ollut ensimmäinen kerta.

Vierailija kirjoitti:

Moni turhaan saikuttava ja mt-tapaukset ovat saaneet itseni skeptiseksi jos näen saikulla olevan työkaverin kaupungilla shoppailemassa tai raivoamassa lenkkipolulla. Jonkun apteekin ja ruokakaupan vielä ymmärrän, mutta siinä se. Puheet siitä kuinka liikunta nopeutti parantumista on ihan höpöhöpöä. Tottakai peruskuntoa voi kävelemällä pitää yllä, mutta joku kuntosalilla rehkiminen ei todellakaan nopeuta sen leikatun raajan paranemista, päinvastoin saattaa tulla rasitusvammoja ja sitten ollaankin taas leikkauspöydällä.

Kuntosalilla rehkiminen ei ole ainoaa liikuntaa, mitä ihminen pystyy tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Moni turhaan saikuttava ja mt-tapaukset ovat saaneet itseni skeptiseksi jos näen saikulla olevan työkaverin kaupungilla shoppailemassa tai raivoamassa lenkkipolulla. Jonkun apteekin ja ruokakaupan vielä ymmärrän, mutta siinä se. Puheet siitä kuinka liikunta nopeutti parantumista on ihan höpöhöpöä. Tottakai peruskuntoa voi kävelemällä pitää yllä, mutta joku kuntosalilla rehkiminen ei todellakaan nopeuta sen leikatun raajan paranemista, päinvastoin saattaa tulla rasitusvammoja ja sitten ollaankin taas leikkauspöydällä.

Okei, et arvosta mielenterveyskuntoutujia. Ei sitten. Ihmisiä mekin silti olemme. Ja sairastaminen on ihan todellista. Ole onnellinen, jos et itse mielenterveyden ongelmista ole joutunut kärsimään. Monella esimerkiksi työpaikkakiusaaminen laukaisee päälle masennuksen. Elämä ei mitään mukavaa silloin, kun joka ikinen päivä mietit, että jaksatko enää yhtään päivää lisää.

Miten olisi vaikka psyykkinen syy olla sairaslomalla! Esim. masennuksessa, läheisen menehdyttyä tai sairastuttua, eron jälkeen tai työuupumuksessa voi olla täysi työ päästä ulos ihmisten ilmoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkyvytön voi olla muutenkin kuin olemalla täysin vuodepotilaana.

Niin, ainakin silleen ettei vaan nyt huvittaisi mennä töihin. Kyllä jos minä kykenen kaupungille menemään, kykenen sitten menemään töihinkin.

Niin ja jos kykenen lääkäriin menemään, kykenen sitten samalla työpaikallekin menemään. Että silleen.

Ilmeisesti jollakin on vielä nykypäivänä työpaikka, jossa oleminen riittää. Useimmilla työpaikoilla joutuu niitä töitäkin tekemään.

Toimistotyössä toisen käden toiminen riittää, . Kannattaa opetella kaksikätisyys, se ei ole ylivoimaista.Nykyään olen kaksikätinen, en oikea- tai vasenkätinen. Kynällä kirjoittamista "väärällä kädellä" en ole jaksanut opetella, mutta esim. paperin allekirjoittamista varten on olemassa leimasin.

jep, kaikkihan me ollaan toimistotöissä, jossa vain kirjoitustaito merkkaa.

Jep, sitähän juuri tarkoitinkin. Onko muutakin työtä olemassa? Voi s..tana, että täällä on tyhmää sakkia!Olin täällä ensimmäistä ja viimeistä kertaa. Ei tarvitse kommentoida, en lue niitä enää.

Anteeksi että sairastan vakavaa masennusta ja olen ollut sairaslomalla pitkän aikaa. Anteeksi että lääkärin kehoituksesta yritän tavata ystäviä ja käydä kaupungilla - kyllä, eilen erään yhtyeen keikalla. Anteeksi että minulla oli hauskaa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ja nauroin ääneen. Anteeksi etten juuri Sinulle ole muistanut mainita sairauslomani syytä ja ennen kaikkea etten ole kotona 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mm. Masennukseen, unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen ei hoitokeino ole sängyssä makaaminen. Lisäksi kannattaa työpaikalla keskittyä ihan omaan olemiseen. Toisten kyttääminen on epäterveellistä koko työyhteisölle. T. Työterveyspsykologi.

Hieno kommentti, juuri näin.

Minä olen ollut siinä käsityksessä, että jos masennus on saikun arvoinen, ihminen ei siinä tilassa kykene kuin makaamaan sängyssä, eikä todellakaan hengailemaan missään kaupungilla. Jos taas masennus on sitä tasoa, että pystyy oleskelemaan kaupungilla, voi varmaan miettiä voisiko oleskella töissäkin.

Suoraan sanottuna vituttaa nuo "masentuneet", jotka käyttävät diagnoosia laiskuutensa lupalappuna. Oikeasti masentuneet ihmiset saavat näiden takia sen leiman päähänsä ja paskaa niskaan. 

Hyvä että toit ilmi käsityksesi, niin voimme oikaista sitä. Kuten jo joku kirjoitti, töissä OLESKELU ei tavallisesti riitä. Itse olin pitkään masentunut tajuamatta sitä itse, ajattelin vain että pitää pinnistellä, ottaa itseä siitä kuuluisasta niskasta kiinni, itkeskelin aamuisin ja raahauduin töihin. Sitten ystävä painosti psykiatrille. Tuloksena masennusdiagnoosi, lääkitys, psykoterapia ja aluksi kuukauden sairasloma. Läksin Lappiin hiihtämään viikoksi. Onneksi ei ollut ketään kyttäämässä.

Kyllähän lintsaamistakin on, mutta onko se työtoverien asia valvoa?

Jos nyt jotakin masennusta on, joka kuitenkaan ei ole niin pahaa ettei pysty ulkona liikkumaan, niin sitten varmaan on voimia todistaa se sairausloman syy ilman salaamista työkavereillekin. Saikkulappu vaikka liitetiedostona työpaikan sähköpostiin, jos ei jaksa töihin saakka sitä tuoda. Tällä tavalla parannetaan avoimmuutta ja vähennetään puheita, mutta toisaalta pidetään pientä kontrolliakin ja voidaan tarkkailla työkaverin vointia tulevaisuudessa.

Sairasloman syytä ei ole mitään tarvetta todistaa työkavereille, ei kuulu heille.

Ei todellakaan, edes esimiehelle ei toimiteta lääkärintodistusta, ainakaan meillä, vaan henkilöstöosastolle. En tiedä miten pienemmissä työpaikoissa. Pitäisikö kaikki, esim. kohdunpoistot, hedelmällisyyshoidot ja psyykkiset ongelmat ilmoittaa työkavereille? Taidat pilailla.

Olen yksineläjä ja muistan kun aikoinaan muutin töiden takia Helsinkiin. En tuntenut siellä ketään työpaikan ulkopuolelta. Sairastuin rajuun vatsatautiin tai ruokamyrkytykseen, niin että kuume nousi eikä mikään pysynyt sisällä. Piti lähteä kauppaan hakemaan banaania ja mustikkakeittoa. Join ensin vettä ja oksensin muutamaan kertaan. Näin tiesin että voisin tehdä kauppareissun oksentamatta. Oli siis pakko mennä kauppaan kun jotain ravintoa oli saatava eikä kotona ollut mitään sopivaa. Ei ollut ketään jota olisin voinut pyytää avuksi. Onneksi ei työkavereita sattunut tulemaan vastaan. Ap olisi varmaan hankkinut minulle koeajalla potkut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mm. Masennukseen, unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen ei hoitokeino ole sängyssä makaaminen. Lisäksi kannattaa työpaikalla keskittyä ihan omaan olemiseen. Toisten kyttääminen on epäterveellistä koko työyhteisölle. T. Työterveyspsykologi.

Hieno kommentti, juuri näin.

Minä olen ollut siinä käsityksessä, että jos masennus on saikun arvoinen, ihminen ei siinä tilassa kykene kuin makaamaan sängyssä, eikä todellakaan hengailemaan missään kaupungilla. Jos taas masennus on sitä tasoa, että pystyy oleskelemaan kaupungilla, voi varmaan miettiä voisiko oleskella töissäkin.

Suoraan sanottuna vituttaa nuo "masentuneet", jotka käyttävät diagnoosia laiskuutensa lupalappuna. Oikeasti masentuneet ihmiset saavat näiden takia sen leiman päähänsä ja paskaa niskaan. 

Hyvä että toit ilmi käsityksesi, niin voimme oikaista sitä. Kuten jo joku kirjoitti, töissä OLESKELU ei tavallisesti riitä. Itse olin pitkään masentunut tajuamatta sitä itse, ajattelin vain että pitää pinnistellä, ottaa itseä siitä kuuluisasta niskasta kiinni, itkeskelin aamuisin ja raahauduin töihin. Sitten ystävä painosti psykiatrille. Tuloksena masennusdiagnoosi, lääkitys, psykoterapia ja aluksi kuukauden sairasloma. Läksin Lappiin hiihtämään viikoksi. Onneksi ei ollut ketään kyttäämässä.

Kyllähän lintsaamistakin on, mutta onko se työtoverien asia valvoa?

Jos nyt jotakin masennusta on, joka kuitenkaan ei ole niin pahaa ettei pysty ulkona liikkumaan, niin sitten varmaan on voimia todistaa se sairausloman syy ilman salaamista työkavereillekin. Saikkulappu vaikka liitetiedostona työpaikan sähköpostiin, jos ei jaksa töihin saakka sitä tuoda. Tällä tavalla parannetaan avoimmuutta ja vähennetään puheita, mutta toisaalta pidetään pientä kontrolliakin ja voidaan tarkkailla työkaverin vointia tulevaisuudessa.

Sairasloman syytä ei ole mitään tarvetta todistaa työkavereille, ei kuulu heille.

Ei todellakaan, edes esimiehelle ei toimiteta lääkärintodistusta, ainakaan meillä, vaan henkilöstöosastolle. En tiedä miten pienemmissä työpaikoissa. Pitäisikö kaikki, esim. kohdunpoistot, hedelmällisyyshoidot ja psyykkiset ongelmat ilmoittaa työkavereille? Taidat pilailla.

On se kumma jos työnantajan edustaja eli esimies ei saa tietää sairausloman kestoa. Miten ihmeessä voidaan suunnitella töitä eteenpäin jos ei tiedä tuleeko työntekijä päivän tai kuukauden päästä. Jos työntekijä voi olla pitkän aikaa pois ilman että kukaan huomaa voi kyseenalaistaa tarvitaanko tätä työntekijää ollenkaan. Samaan aikaan voi useampi olla pois ja silloin voi olla tarvetta supistaa toimintaa jos lisähenkilökuntaa ei saada tilallle.

Omassa työpaikassa julkisella sektorilla (työntekijöitä tuhansia) ei todellakaan riitä että soitetaan työkaverille että on sairas vaan esimiehelle on myös ilmoitettava jos ei töihin ole tulossa ja kerrottava arvioitu poissaolon kesto. Kolme päivää voi olla pois omalla ilmoituksella ja infektioaikana jopa viisi päivää ennen kuin tarvitsee sairauslomatodistus toimittaa esimiehelle. Pomolla on tietenkin vaitiolovelvollisuus poissaolon syystä eli sitä ei saa kertoa työkavereille. 

Varmaan siihen kaupungilla huvitteluun. Mitä itse teit kaupungilla, etkä hommissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mm. Masennukseen, unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen ei hoitokeino ole sängyssä makaaminen. Lisäksi kannattaa työpaikalla keskittyä ihan omaan olemiseen. Toisten kyttääminen on epäterveellistä koko työyhteisölle. T. Työterveyspsykologi.

Hieno kommentti, juuri näin.

Minä olen ollut siinä käsityksessä, että jos masennus on saikun arvoinen, ihminen ei siinä tilassa kykene kuin makaamaan sängyssä, eikä todellakaan hengailemaan missään kaupungilla. Jos taas masennus on sitä tasoa, että pystyy oleskelemaan kaupungilla, voi varmaan miettiä voisiko oleskella töissäkin.

Suoraan sanottuna vituttaa nuo "masentuneet", jotka käyttävät diagnoosia laiskuutensa lupalappuna. Oikeasti masentuneet ihmiset saavat näiden takia sen leiman päähänsä ja paskaa niskaan. 

Hyvä että toit ilmi käsityksesi, niin voimme oikaista sitä. Kuten jo joku kirjoitti, töissä OLESKELU ei tavallisesti riitä. Itse olin pitkään masentunut tajuamatta sitä itse, ajattelin vain että pitää pinnistellä, ottaa itseä siitä kuuluisasta niskasta kiinni, itkeskelin aamuisin ja raahauduin töihin. Sitten ystävä painosti psykiatrille. Tuloksena masennusdiagnoosi, lääkitys, psykoterapia ja aluksi kuukauden sairasloma. Läksin Lappiin hiihtämään viikoksi. Onneksi ei ollut ketään kyttäämässä.

Kyllähän lintsaamistakin on, mutta onko se työtoverien asia valvoa?

Jos nyt jotakin masennusta on, joka kuitenkaan ei ole niin pahaa ettei pysty ulkona liikkumaan, niin sitten varmaan on voimia todistaa se sairausloman syy ilman salaamista työkavereillekin. Saikkulappu vaikka liitetiedostona työpaikan sähköpostiin, jos ei jaksa töihin saakka sitä tuoda. Tällä tavalla parannetaan avoimmuutta ja vähennetään puheita, mutta toisaalta pidetään pientä kontrolliakin ja voidaan tarkkailla työkaverin vointia tulevaisuudessa.

Sairasloman syytä ei ole mitään tarvetta todistaa työkavereille, ei kuulu heille.

Ei todellakaan, edes esimiehelle ei toimiteta lääkärintodistusta, ainakaan meillä, vaan henkilöstöosastolle. En tiedä miten pienemmissä työpaikoissa. Pitäisikö kaikki, esim. kohdunpoistot, hedelmällisyyshoidot ja psyykkiset ongelmat ilmoittaa työkavereille? Taidat pilailla.

Sitä voi kysyä onko hedelmälisyyshoito sairauden hoitoa. Vapaa-aikana pitäisi tuollaiset asiat hoitaa kun kyse ei ole varsinaisesta sairastamisesta. Sama pätee kauneusleikkauksiin yms. joiden kuluja ei pitäisi laittaa yhteiskunnan maksettavaksi sairausloman muodossa. 

Joo mun kaveri ainakin oli hulluilla päivillä shoppailemassa mutta töihin ei kyennyt kun oli vähän köhää ja kipeä olo. Onneksi ei olla samassa duunissa.

Onko säälittävänpää kuin muiden sairauslomien kyttääminen? Olin itse syövän takia pidempään poissa eikä se todellakaan tuntunut lomalta kun odotti erilaisia testituloksia, kävi oksettavissa hoidoissa ja hormonit olivat aivan sekaisin. Olin välillä täysin kunnossa jolloin kävin ulkona ihan normaalisti mutta valitettavasti etukäteen ei voinut tietää minä päivänä on kunnossa. Olisiko pitänyt mennä aina kokeilemaan onnistuisiko työt tänään ja sitten lähteä sen sijaan että saatiin sijainen palkattua? Turhaan saikuttajista on sen verran kokemusta, että heidät tunnistaa aika nopeasti ja myös esimies tietää tapaukset. Työkavereiden ei siis tarvitse partioida kaupungilla kyttäämässä miten kukin sairauslomallaan liikkuu.

Pomo tuli kaupungilla vastaan ,kun oli sairauslomalla. Toivotti vain ystävällisesti pikaisia paranemisia.

Aloittajalle: No olipa hyvä, että väijyit! Miten me muuten tiedettäisikään, että se käy syöpäpoliklinikalla sytostaattitiputuksessa. Ja arvaa mitä? Sen tukkakin on peruukki! Tosi epäilyttävä tyyppi, eikö olekin?

Meillä on työpaikalla nainen joka saikuttaa ainakin kerran tai kaksi kuukaudessa. Milloin on itse kipeänä ja milloin lapset. Kuitenkin esimerkiksi vatsataudissa ollessaan laittaa ravintolakuvia someen ja flunssassa ulkoilu+reissukuvia. Ja kyllä ärsyttää, sillä työt kaatuu silloin muiden niskaan.