Sairaslomalla oleva työkaveri nähty kaupungilla!

Minä tekisin kyllä ilmiannon, kyllä sairaana pitää olla niin sairaana, ettei pitkin kyliä luuhata jopa kapakkaan. Kunnon karenssi päälle.

Ehkä hänen pitää myös syödä ja käydä kaupassa?  Apteekissa, fysioterapiassa????  Sitäpaitsi monissa sairauksissa lääkäri kehoittaa menemään ulos ja kävelemään eikä makaamaan sisällä.  Kokemusta on.  Ei se makaaminen petissä kaikkia sairauksia varten ole.

Olen ollut monta kuukautta sairauslomalla, käynyt risteylyillä, ennen sairausloman loppua ajattelin käydä etelässäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkyvytön voi olla muutenkin kuin olemalla täysin vuodepotilaana.

Niin, ainakin silleen ettei vaan nyt huvittaisi mennä töihin. Kyllä jos minä kykenen kaupungille menemään, kykenen sitten menemään töihinkin.

Niin ja jos kykenen lääkäriin menemään, kykenen sitten samalla työpaikallekin menemään. Että silleen.

Ilmeisesti jollakin on vielä nykypäivänä työpaikka, jossa oleminen riittää. Useimmilla työpaikoilla joutuu niitä töitäkin tekemään.

Toimistotyössä toisen käden toiminen riittää, . Kannattaa opetella kaksikätisyys, se ei ole ylivoimaista.Nykyään olen kaksikätinen, en oikea- tai vasenkätinen. Kynällä kirjoittamista "väärällä kädellä" en ole jaksanut opetella, mutta esim. paperin allekirjoittamista varten on olemassa leimasin.

Kyllä muuten syntyisi hitaasti koodia jos yhdellä kädellä pitäisi kirjoittaa....

En jaksanut lukea koko ketjua, kun alkoi tulla etova olo. Sairastan toistuvaa masennusta ja ollut sen vuoksi kahdesti pidemmällä sairauslomalla. Ihanalla työpaikallani on halaten toivotettu toipumisrauhaa kun olen itkien käynyt järjestämässä työasiat vielä siihen kuntoon, että olen voinut jäädä pois. Kollegan eläkejuhliin kannustettiin tulemaan jos suinkin jaksan. Ja jaksoinkin. Töihin oli hyvä myös palata, oli tervetullut olo molemmilla kerroilla. Olen ollut samassa, pitkää koulutusta vaativassa työssäni jo 20 vuotta, tiedän että kaikesta ennaltaehkäisystä huolimatta sairauteni uusimisriski on korkea. On kuitenkin työpaikan suhteen turvallinen olo. Kyseessä on vieläpä naisvaltainen työpaikka joita usein haukutaan.

Kyllä syöpähoidot ja muut vakavat sairaudet hyväksytään, muttei mitään krapulapäiviä tai vastaavia, jotka saa ihan soittamalla, moraalia ihmiset, moraalia.

Selkäleikkauksen jälkeen olin saikulla 4 viikkoa. Ja siinä käskettiin kävelylle heti kun voi.

Vierailija kirjoitti:

Minä tekisin kyllä ilmiannon, kyllä sairaana pitää olla niin sairaana, ettei pitkin kyliä luuhata jopa kapakkaan. Kunnon karenssi päälle.

Vaikka sinulle kaupunki tarkoittaakin vain kapakkaa, niin me muut käymme esim. ruokakaupassa, apteekissa jne.

Itselläni oli influessa ja aika lääkäriin. Rahaa 0, joten raahauduin 550 bussiin, jossa voi kulkea pummilla.

Just ennen pysäkkiä tuli tarkastajat. Minusta näki kauas olen tosi kipeä. Sanoin olen niin kipeä, unohdin leimata, meni läpi.

Paluussa oli pakko laahustaa apteekin kautta kotiin ja tietenkin työkaverin puoliso näki.

Olin reippailemassa.

Kommenttini oli ainoastaan harmi ettei vaimolla ollut älliä tarjota kyytiä,

Eipä asiasta puhuttu enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mm. Masennukseen, unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen ei hoitokeino ole sängyssä makaaminen. Lisäksi kannattaa työpaikalla keskittyä ihan omaan olemiseen. Toisten kyttääminen on epäterveellistä koko työyhteisölle. T. Työterveyspsykologi.

Hieno kommentti, juuri näin.

Minä olen ollut siinä käsityksessä, että jos masennus on saikun arvoinen, ihminen ei siinä tilassa kykene kuin makaamaan sängyssä, eikä todellakaan hengailemaan missään kaupungilla. Jos taas masennus on sitä tasoa, että pystyy oleskelemaan kaupungilla, voi varmaan miettiä voisiko oleskella töissäkin.

Suoraan sanottuna vituttaa nuo "masentuneet", jotka käyttävät diagnoosia laiskuutensa lupalappuna. Oikeasti masentuneet ihmiset saavat näiden takia sen leiman päähänsä ja paskaa niskaan. 

Hyvä että toit ilmi käsityksesi, niin voimme oikaista sitä. Kuten jo joku kirjoitti, töissä OLESKELU ei tavallisesti riitä. Itse olin pitkään masentunut tajuamatta sitä itse, ajattelin vain että pitää pinnistellä, ottaa itseä siitä kuuluisasta niskasta kiinni, itkeskelin aamuisin ja raahauduin töihin. Sitten ystävä painosti psykiatrille. Tuloksena masennusdiagnoosi, lääkitys, psykoterapia ja aluksi kuukauden sairasloma. Läksin Lappiin hiihtämään viikoksi. Onneksi ei ollut ketään kyttäämässä.

Kyllähän lintsaamistakin on, mutta onko se työtoverien asia valvoa?

Jos nyt jotakin masennusta on, joka kuitenkaan ei ole niin pahaa ettei pysty ulkona liikkumaan, niin sitten varmaan on voimia todistaa se sairausloman syy ilman salaamista työkavereillekin. Saikkulappu vaikka liitetiedostona työpaikan sähköpostiin, jos ei jaksa töihin saakka sitä tuoda. Tällä tavalla parannetaan avoimmuutta ja vähennetään puheita, mutta toisaalta pidetään pientä kontrolliakin ja voidaan tarkkailla työkaverin vointia tulevaisuudessa.

Sairasloman syytä ei ole mitään tarvetta todistaa työkavereille, ei kuulu heille.

Ei todellakaan, edes esimiehelle ei toimiteta lääkärintodistusta, ainakaan meillä, vaan henkilöstöosastolle. En tiedä miten pienemmissä työpaikoissa. Pitäisikö kaikki, esim. kohdunpoistot, hedelmällisyyshoidot ja psyykkiset ongelmat ilmoittaa työkavereille? Taidat pilailla.

Sitä voi kysyä onko hedelmälisyyshoito sairauden hoitoa. Vapaa-aikana pitäisi tuollaiset asiat hoitaa kun kyse ei ole varsinaisesta sairastamisesta. Sama pätee kauneusleikkauksiin yms. joiden kuluja ei pitäisi laittaa yhteiskunnan maksettavaksi sairausloman muodossa. 

Jaaha. Mä laihdutin 80kg, josta jäi paljon roikkuvaa ihoa. Menin ihon kiristysleikkaukseen, jonka takia olin 4kk palkattomalla sairaslomalla. Leikkaukset maksoin itse.

Ja itse aiheeseen, kyseisen sairasloman aikana kyllä liikuin mm. kaupungilla, mutta en ollut siinä kunnossa, että sitä omaa työtäni olisin pystynyt tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mm. Masennukseen, unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen ei hoitokeino ole sängyssä makaaminen. Lisäksi kannattaa työpaikalla keskittyä ihan omaan olemiseen. Toisten kyttääminen on epäterveellistä koko työyhteisölle. T. Työterveyspsykologi.

Hieno kommentti, juuri näin.

Minä olen ollut siinä käsityksessä, että jos masennus on saikun arvoinen, ihminen ei siinä tilassa kykene kuin makaamaan sängyssä, eikä todellakaan hengailemaan missään kaupungilla. Jos taas masennus on sitä tasoa, että pystyy oleskelemaan kaupungilla, voi varmaan miettiä voisiko oleskella töissäkin.

Suoraan sanottuna vituttaa nuo "masentuneet", jotka käyttävät diagnoosia laiskuutensa lupalappuna. Oikeasti masentuneet ihmiset saavat näiden takia sen leiman päähänsä ja paskaa niskaan. 

Hyvä että toit ilmi käsityksesi, niin voimme oikaista sitä. Kuten jo joku kirjoitti, töissä OLESKELU ei tavallisesti riitä. Itse olin pitkään masentunut tajuamatta sitä itse, ajattelin vain että pitää pinnistellä, ottaa itseä siitä kuuluisasta niskasta kiinni, itkeskelin aamuisin ja raahauduin töihin. Sitten ystävä painosti psykiatrille. Tuloksena masennusdiagnoosi, lääkitys, psykoterapia ja aluksi kuukauden sairasloma. Läksin Lappiin hiihtämään viikoksi. Onneksi ei ollut ketään kyttäämässä.

Kyllähän lintsaamistakin on, mutta onko se työtoverien asia valvoa?

Jos nyt jotakin masennusta on, joka kuitenkaan ei ole niin pahaa ettei pysty ulkona liikkumaan, niin sitten varmaan on voimia todistaa se sairausloman syy ilman salaamista työkavereillekin. Saikkulappu vaikka liitetiedostona työpaikan sähköpostiin, jos ei jaksa töihin saakka sitä tuoda. Tällä tavalla parannetaan avoimmuutta ja vähennetään puheita, mutta toisaalta pidetään pientä kontrolliakin ja voidaan tarkkailla työkaverin vointia tulevaisuudessa.

Sairasloman syytä ei ole mitään tarvetta todistaa työkavereille, ei kuulu heille.

Ei todellakaan, edes esimiehelle ei toimiteta lääkärintodistusta, ainakaan meillä, vaan henkilöstöosastolle. En tiedä miten pienemmissä työpaikoissa. Pitäisikö kaikki, esim. kohdunpoistot, hedelmällisyyshoidot ja psyykkiset ongelmat ilmoittaa työkavereille? Taidat pilailla.

Meilläkin menee tieto henkilöstöosastolle. Pomolle ilmoitan vain olevani sairauslomalla, mutta hänellä ei ole mitään tietoa minkä takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mm. Masennukseen, unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen ei hoitokeino ole sängyssä makaaminen. Lisäksi kannattaa työpaikalla keskittyä ihan omaan olemiseen. Toisten kyttääminen on epäterveellistä koko työyhteisölle. T. Työterveyspsykologi.

Hieno kommentti, juuri näin.

Minä olen ollut siinä käsityksessä, että jos masennus on saikun arvoinen, ihminen ei siinä tilassa kykene kuin makaamaan sängyssä, eikä todellakaan hengailemaan missään kaupungilla. Jos taas masennus on sitä tasoa, että pystyy oleskelemaan kaupungilla, voi varmaan miettiä voisiko oleskella töissäkin.

Suoraan sanottuna vituttaa nuo "masentuneet", jotka käyttävät diagnoosia laiskuutensa lupalappuna. Oikeasti masentuneet ihmiset saavat näiden takia sen leiman päähänsä ja paskaa niskaan. 

Hyvä että toit ilmi käsityksesi, niin voimme oikaista sitä. Kuten jo joku kirjoitti, töissä OLESKELU ei tavallisesti riitä. Itse olin pitkään masentunut tajuamatta sitä itse, ajattelin vain että pitää pinnistellä, ottaa itseä siitä kuuluisasta niskasta kiinni, itkeskelin aamuisin ja raahauduin töihin. Sitten ystävä painosti psykiatrille. Tuloksena masennusdiagnoosi, lääkitys, psykoterapia ja aluksi kuukauden sairasloma. Läksin Lappiin hiihtämään viikoksi. Onneksi ei ollut ketään kyttäämässä.

Kyllähän lintsaamistakin on, mutta onko se työtoverien asia valvoa?

Jos nyt jotakin masennusta on, joka kuitenkaan ei ole niin pahaa ettei pysty ulkona liikkumaan, niin sitten varmaan on voimia todistaa se sairausloman syy ilman salaamista työkavereillekin. Saikkulappu vaikka liitetiedostona työpaikan sähköpostiin, jos ei jaksa töihin saakka sitä tuoda. Tällä tavalla parannetaan avoimmuutta ja vähennetään puheita, mutta toisaalta pidetään pientä kontrolliakin ja voidaan tarkkailla työkaverin vointia tulevaisuudessa.

Sairasloman syytä ei ole mitään tarvetta todistaa työkavereille, ei kuulu heille.

Ei todellakaan, edes esimiehelle ei toimiteta lääkärintodistusta, ainakaan meillä, vaan henkilöstöosastolle. En tiedä miten pienemmissä työpaikoissa. Pitäisikö kaikki, esim. kohdunpoistot, hedelmällisyyshoidot ja psyykkiset ongelmat ilmoittaa työkavereille? Taidat pilailla.

On se kumma jos työnantajan edustaja eli esimies ei saa tietää sairausloman kestoa. Miten ihmeessä voidaan suunnitella töitä eteenpäin jos ei tiedä tuleeko työntekijä päivän tai kuukauden päästä. Jos työntekijä voi olla pitkän aikaa pois ilman että kukaan huomaa voi kyseenalaistaa tarvitaanko tätä työntekijää ollenkaan. Samaan aikaan voi useampi olla pois ja silloin voi olla tarvetta supistaa toimintaa jos lisähenkilökuntaa ei saada tilallle.

Omassa työpaikassa julkisella sektorilla (työntekijöitä tuhansia) ei todellakaan riitä että soitetaan työkaverille että on sairas vaan esimiehelle on myös ilmoitettava jos ei töihin ole tulossa ja kerrottava arvioitu poissaolon kesto. Kolme päivää voi olla pois omalla ilmoituksella ja infektioaikana jopa viisi päivää ennen kuin tarvitsee sairauslomatodistus toimittaa esimiehelle. Pomolla on tietenkin vaitiolovelvollisuus poissaolon syystä eli sitä ei saa kertoa työkavereille. 

Sairausloman KESTO tietysti pitää ilmoittaa esimiehelle, mutta ei sen SYYTÄ eli diagnoosia. Julkisella minäkin olen ollut, mutta ei esimiehelle ole sairauslomatodistusta toimitettu, vaan siis henkilöstöosastolle. Outoa jos se näin vaihtelee. Ongelmatapauksissa, esim. jos saikkuja rupeaa tulemaan paljon, pomo voi neuvotella henkilöstöosaston edustajan kanssa.

Mä en oo koskaan ollu töissä niin isossa organisaatiossa, että siellä olisi joku henkilöstöosasto erikseen. Kun mä soitan pomolle, että olen kipeä, niin se kysyy ekana, että mikäs sulla on. Oletan, että mun täytyy vastata sille. Käytännössä käyn työterveydessä ja sitten saikkutodistuksessa lukee, mikä mulla on.

Eiköhän sen jokainen arvaa mistä on kysymys, jos fyysisesti terveen oloinen tyyppi jää yllättäen vaikka parin kuukauden saikulle. Siis vaikka syytä ei tietenkään tarvitse kellekään sanoa. Ihan absurdi ajatus, että esimerkiksi masennuksesta johtuvan saikun syyn voisi salata tai että jengi ei sitä arvuuttelisi. Eikä siinä mitään, mutta kyllä ne ihmiset on niin uteliaita, että syyt pengotaan tai niillä ainakin spekuloidaan eikä sille voi mitään. Ihmisestä sitten riippuu, miten sitä jaksaa. Itse en halunnut joutua siihen tilanteeseen, joten irtisanouduin ensin ja hakeuduin sairaslomalle vasta sitten, koska häpesin tilaani ja pelkäsin leimaantumista, joka ainakin omalla kohdallani olisi ollut edessä.

Vierailija kirjoitti:

Mä en oo koskaan ollu töissä niin isossa organisaatiossa, että siellä olisi joku henkilöstöosasto erikseen. Kun mä soitan pomolle, että olen kipeä, niin se kysyy ekana, että mikäs sulla on. Oletan, että mun täytyy vastata sille. Käytännössä käyn työterveydessä ja sitten saikkutodistuksessa lukee, mikä mulla on.

Juuri näin, itsellä sama juttu. Ei tulisi mieleenkään alkaa sanomaan, että "ei se sinulle kuulu", koska siitähän vasta soppa syntyisi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on työpaikalla nainen joka saikuttaa ainakin kerran tai kaksi kuukaudessa. Milloin on itse kipeänä ja milloin lapset. Kuitenkin esimerkiksi vatsataudissa ollessaan laittaa ravintolakuvia someen ja flunssassa ulkoilu+reissukuvia. Ja kyllä ärsyttää, sillä työt kaatuu silloin muiden niskaan.

Juuri tällaisten ihmisten takia monissa työpaikoissa on luovuttu kolmen päivän oma ilmoitus -systeemistä, joka muuten olisi rehellisten ihmisten parissa oikein hyvä ja toimiva systeemi, säästäisi turhilta lääkärissä ramppaamisilta ja saikkulapun metsästykseltä perusflunssan takia.

Vierailija kirjoitti:

Mulla tulehdus olkapäässä. Estää työnteon, mutta kävellä pystyn. Saatan näkyä ulkoilemassa.

Mulla oli tenniskyynärpäätulehdus, enkä voinut käyttää tietokonetta. Sairaslomalla vein kummityttöni museoon jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on työpaikalla nainen joka saikuttaa ainakin kerran tai kaksi kuukaudessa. Milloin on itse kipeänä ja milloin lapset. Kuitenkin esimerkiksi vatsataudissa ollessaan laittaa ravintolakuvia someen ja flunssassa ulkoilu+reissukuvia. Ja kyllä ärsyttää, sillä työt kaatuu silloin muiden niskaan.

Juuri tällaisten ihmisten takia monissa työpaikoissa on luovuttu kolmen päivän oma ilmoitus -systeemistä, joka muuten olisi rehellisten ihmisten parissa oikein hyvä ja toimiva systeemi, säästäisi turhilta lääkärissä ramppaamisilta ja saikkulapun metsästykseltä perusflunssan takia.

Meillä on tehty taas päinvastoin eli omalla ilmoituksella saa olla pois viikon. Toki tässä on se, että esimiehellä on oikeus vaatia se todistus jo ensimmäisestäkin päivästä, mutta eikös tämä sama ole tuossa kolmessa päivässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mm. Masennukseen, unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen ei hoitokeino ole sängyssä makaaminen. Lisäksi kannattaa työpaikalla keskittyä ihan omaan olemiseen. Toisten kyttääminen on epäterveellistä koko työyhteisölle. T. Työterveyspsykologi.

Hieno kommentti, juuri näin.

Minä olen ollut siinä käsityksessä, että jos masennus on saikun arvoinen, ihminen ei siinä tilassa kykene kuin makaamaan sängyssä, eikä todellakaan hengailemaan missään kaupungilla. Jos taas masennus on sitä tasoa, että pystyy oleskelemaan kaupungilla, voi varmaan miettiä voisiko oleskella töissäkin.

Suoraan sanottuna vituttaa nuo "masentuneet", jotka käyttävät diagnoosia laiskuutensa lupalappuna. Oikeasti masentuneet ihmiset saavat näiden takia sen leiman päähänsä ja paskaa niskaan. 

Hyvä että toit ilmi käsityksesi, niin voimme oikaista sitä. Kuten jo joku kirjoitti, töissä OLESKELU ei tavallisesti riitä. Itse olin pitkään masentunut tajuamatta sitä itse, ajattelin vain että pitää pinnistellä, ottaa itseä siitä kuuluisasta niskasta kiinni, itkeskelin aamuisin ja raahauduin töihin. Sitten ystävä painosti psykiatrille. Tuloksena masennusdiagnoosi, lääkitys, psykoterapia ja aluksi kuukauden sairasloma. Läksin Lappiin hiihtämään viikoksi. Onneksi ei ollut ketään kyttäämässä.

Kyllähän lintsaamistakin on, mutta onko se työtoverien asia valvoa?

Jos nyt jotakin masennusta on, joka kuitenkaan ei ole niin pahaa ettei pysty ulkona liikkumaan, niin sitten varmaan on voimia todistaa se sairausloman syy ilman salaamista työkavereillekin. Saikkulappu vaikka liitetiedostona työpaikan sähköpostiin, jos ei jaksa töihin saakka sitä tuoda. Tällä tavalla parannetaan avoimmuutta ja vähennetään puheita, mutta toisaalta pidetään pientä kontrolliakin ja voidaan tarkkailla työkaverin vointia tulevaisuudessa.

Sairasloman syytä ei ole mitään tarvetta todistaa työkavereille, ei kuulu heille.

Ei todellakaan, edes esimiehelle ei toimiteta lääkärintodistusta, ainakaan meillä, vaan henkilöstöosastolle. En tiedä miten pienemmissä työpaikoissa. Pitäisikö kaikki, esim. kohdunpoistot, hedelmällisyyshoidot ja psyykkiset ongelmat ilmoittaa työkavereille? Taidat pilailla.

On se kumma jos työnantajan edustaja eli esimies ei saa tietää sairausloman kestoa. Miten ihmeessä voidaan suunnitella töitä eteenpäin jos ei tiedä tuleeko työntekijä päivän tai kuukauden päästä. Jos työntekijä voi olla pitkän aikaa pois ilman että kukaan huomaa voi kyseenalaistaa tarvitaanko tätä työntekijää ollenkaan. Samaan aikaan voi useampi olla pois ja silloin voi olla tarvetta supistaa toimintaa jos lisähenkilökuntaa ei saada tilallle.

Omassa työpaikassa julkisella sektorilla (työntekijöitä tuhansia) ei todellakaan riitä että soitetaan työkaverille että on sairas vaan esimiehelle on myös ilmoitettava jos ei töihin ole tulossa ja kerrottava arvioitu poissaolon kesto. Kolme päivää voi olla pois omalla ilmoituksella ja infektioaikana jopa viisi päivää ennen kuin tarvitsee sairauslomatodistus toimittaa esimiehelle. Pomolla on tietenkin vaitiolovelvollisuus poissaolon syystä eli sitä ei saa kertoa työkavereille. 

Sairausloman KESTO tietysti pitää ilmoittaa esimiehelle, mutta ei sen SYYTÄ eli diagnoosia. Julkisella minäkin olen ollut, mutta ei esimiehelle ole sairauslomatodistusta toimitettu, vaan siis henkilöstöosastolle. Outoa jos se näin vaihtelee. Ongelmatapauksissa, esim. jos saikkuja rupeaa tulemaan paljon, pomo voi neuvotella henkilöstöosaston edustajan kanssa.

Meillä sama juttu eli esimies joutuu käymään asiaa läpi jos tulee sairauslomia liian paljon vaikka kyse olisi vain flunssista. Kaikki poissaolot mukaan lukien sairauslomat, koulutukset ja lomat ovat tietokoneella joten siitä on helppo seurata työntekijöitten asioita vuosien mittaan.  Julkisesta sektorista  terveydenhuoltoalalla on kyse.

Vakituiset toimet ja virat on täytetty pitkän työssäolon jälkeen joten useimmassa työntekijätyhmässä ei saikuttajille töitä ole pitemmän päälle tarjolla. Vielä on sanottava että jos oman alan työntekijöistä yksikin on poissa niin joku joutuu hänen työnsä tekemään. Töitä ei voi jättää tekemättä ja lisää väkeä ei saada korvaamaan. Jos joutuisi koko ajan tekemään työtä liian vähällä väellä niin sitten vaihtaisin työpaikkaa. 

Minulla oli selkäongelmien vuoksi pitkä saikku, mutta liikuin vähän väliä ahkerasti pikku pätkiä kaupungilla. Lääkäri käski liikkua mahdollisimman paljon kivun sallimissa rajoissa, mutta työpäivän seisominen ja istuminen olisi ollut pahasta selälle ja viivästyttänyt parantumista. Syitä ulkona liikkumiseen sairaslomalla voi olla monenlaisia, minäkin näytin päällepäin varmasti täysin työkykyiseltä.