Sairaslomalla oleva työkaveri nähty kaupungilla!

Vierailija kirjoitti:

Oksutaudissa oli pakko käydä kaupassa ostamassa lapsille ruokaa. Ensi kerralla soitan sulle, niin sä voi käydä mun puolesta.

Kerrothan sitten minullekin numeron?

T. Norovirus ruikut housuissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, olen ainakin puolen vuoden sairauslomalla vaikea masennuksen, työuupumuksen ja unettomuuden takia, joten on vähän mahdotontakin olla kotona 24/7. Toki juhlimassa tms. en jaksa käydä, mutta kävelyllä, kaupoissa, uimassa aina silloin kun parempi päivä. Tietysti on päiviä, että itken aamusta iltaan, mutta sitä kukaan muu ei ole näkemässä. Lisäksi muille ihmisille tulee esitettyä reippaampaa kuin oikeasti onkaan, koska ei kukaan jaksa kuulla 100 % totuuksia tämänhetkisestä elämästäni ja olotilasta. Lisäksi aikuisena on vaan asioita, joita on pakko tehdä, koska ei niitä kukaan muukaan sun puolesta voi tehdä. Siihen sitten kerää kaiken voimansa ja yrittää suoriutua näistä velvotteista ja sitä ennen ehkä jaksaa käydä suihkussakin. En tosiaan tiedä itsekään pidetäänkö mua ihan lusmuna vai näkeekö musta ulospäin etten voi hyvin. Vaikea sanoa.

Jos olet noinkin sairas, niin miksi et ole sairaalahoidossa tai käytkö jossakin päivähoitopaikassa edellisen sijaan? Mitenkäs on lääkityksesi laita?  Jos olet noinkin masentunut, niin kuvitteletko parantuvasi vain kotona lojumalla ja tekemällä vain pakolliset velvollisuudet elämässäsi? Menisit hyvä ihminen hoitoon ja terapiaan!

Juu on psykologiin viikottainen hoitosuhde, on lääkitys, on kuntoutussuunnitelma. Ei tarvetta osastohoitoon ja aikuisten päivähoidosta en ole kuullutkaan, mutta jos päivätoimintaa tarkoitat niin on vielä omaa toimintakykyä sen verran, että on mm. nuo harrastukset ja juurikin ne arkitoimet, jotka ovat ne tärkeimmät mistä toipumisessa lähdetään liikkeelle. Luuleeko joku oikeesti, että osastolle noin vain edes pääsisi tai sinne terapiaan ihan vain haluamalla ??? Ja lääkityksilläkään ei mitään ihmeparantumisia ole odotettavissa vaan tie on silti pitkä päästä takaisin sinne ns.normaaliin elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mm. Masennukseen, unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen ei hoitokeino ole sängyssä makaaminen. Lisäksi kannattaa työpaikalla keskittyä ihan omaan olemiseen. Toisten kyttääminen on epäterveellistä koko työyhteisölle. T. Työterveyspsykologi.

Hieno kommentti, juuri näin.

Minä olen ollut siinä käsityksessä, että jos masennus on saikun arvoinen, ihminen ei siinä tilassa kykene kuin makaamaan sängyssä, eikä todellakaan hengailemaan missään kaupungilla. Jos taas masennus on sitä tasoa, että pystyy oleskelemaan kaupungilla, voi varmaan miettiä voisiko oleskella töissäkin.

Suoraan sanottuna vituttaa nuo "masentuneet", jotka käyttävät diagnoosia laiskuutensa lupalappuna. Oikeasti masentuneet ihmiset saavat näiden takia sen leiman päähänsä ja paskaa niskaan. 

Töissä ei oleskella, vaan tehdään töitä. Vai riittääkö teidän työpaikalla pelkkä läsnäolo?

Vierailija kirjoitti:

Itse bongasin kerran työkaverin kaupungilla, vaikka tällä oli sairaslomapäivä. Näin tyypin pienen matkan päästä ja kun se havaitsi minut, se meni selvästi hermostuneeksi ja lopulta yritti tulla juttusille. Minäpä jatkoinkin matkaa nopeasti eteenpäin, jolloin se paniikissa otti jo pieniä juoksuaskelia ja yritti saavuttaa minut. Ei onnistunut, kerkesin metrolle ja se jäi sinne perään katsomaan pelko perseessä. Ei kerennyt selittelemään :D Tämä tapahtui perjantaina, joten lusmun viikonloppu menikin sitten pilalle, kun joutui miettimään mitä paljastan töissä. 

Sairaslomalaisen reaktio paljasti, että oli jotain salattavaa. Sellainen, joka ei sairasta virusinfektiota tai muuta vuodelepoa vaativaa, ei luimistelisi noin.

Mulla seinät alkanu kotona kastua päälle ja tuumasi aamulla perheelle, että kyllä noi tapetit makuuhuoneessa on niin nähty. Päätin yöllä että aamusta lähden ihan kaupungille asti. Kelan taksi vie ja tuo.

Kerron lekurille seuraavalla käynnillä, että olen käynyt ihan itsekseni ihan kaupungilla saakka. Nyt tuntuu olevan virtaa taas pitkästä aikaa.

Saikkua sain kolmeen otteeseen ja tämä viimeisin kestää heinäkuun loppuun. Aion silloin olla työkunnossa, liikkuminen auttaa, iloinen mieli auttaa, ihmisten näkeminen auttaa.

Työkaverit eivät tiedä, miksi ole ollut saikulla ja olen edelleenkin. Varmaan, kun näkevät minut kaupungilla, ihmettelevät kovasti, kuinka minä siellä hengailen.

He eivät näe vaatteitteni alle, jotka minulla on päälläni. He eivät näe leikkausarpia, jotka siellä vatsan alueella ovat. He eivät tiedä, että se päivä, kun olen takaisin töissä, on minulle juhlapäivä, minulle ja perheelleni.

Itse myönnän ihan suoraan että yli puolet saikuistani on ollut keksittyjä, tai ainakin voimakkaasti liioiteltuja. Ja sama juttu on teilläkin, vaikka muuta jeesustelette. En silti ole niin dorka, että ottaisin riskejä ja lähtisin minnekään ulos näyttämään naamaani kun olen saikulla. Tilailen kotiin pizzaa, katselen Netflixiä ja latailen akkuja - siinä se. Sitten sitä jaksaakin töissä taas paljon paremmin, kun on saanut huilata pari ekstrapäivää ja olla omissa oloissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mm. Masennukseen, unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen ei hoitokeino ole sängyssä makaaminen. Lisäksi kannattaa työpaikalla keskittyä ihan omaan olemiseen. Toisten kyttääminen on epäterveellistä koko työyhteisölle. T. Työterveyspsykologi.

Hieno kommentti, juuri näin.

Minä olen ollut siinä käsityksessä, että jos masennus on saikun arvoinen, ihminen ei siinä tilassa kykene kuin makaamaan sängyssä, eikä todellakaan hengailemaan missään kaupungilla. Jos taas masennus on sitä tasoa, että pystyy oleskelemaan kaupungilla, voi varmaan miettiä voisiko oleskella töissäkin.

Suoraan sanottuna vituttaa nuo "masentuneet", jotka käyttävät diagnoosia laiskuutensa lupalappuna. Oikeasti masentuneet ihmiset saavat näiden takia sen leiman päähänsä ja paskaa niskaan. 

Töissä ei oleskella, vaan tehdään töitä. Vai riittääkö teidän työpaikalla pelkkä läsnäolo?

Toisille tuntuu riittävän, kunhan jaksavat pitää meteliä omasta olemisestaan. Nämä ovat muuten useimmin saikullakin.

Pitäisi hakata se.

Minä olin pari viikkoa sitten sterilisaatiossa ja kävin kaupassa seuraavana päivänä. Sain 5 päivää sairauslomaa ja senkään jälkeen en vielä kyennyt töissä tekemään niitä normasleja töitä, joihin kuuluu mm painavien tavaroiden nosteleminen. Työhousut eivät myöskään menneet kunnolla kiinni, kun maha oli turvoksissa ja siinä oli leikkausarpia. Olisin hakenut enemmän saikkua jos ei olisi ollut mahdollista vaihtaa kevyempiin tehtäviin joksikin aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse myönnän ihan suoraan että yli puolet saikuistani on ollut keksittyjä, tai ainakin voimakkaasti liioiteltuja. Ja sama juttu on teilläkin, vaikka muuta jeesustelette. En silti ole niin dorka, että ottaisin riskejä ja lähtisin minnekään ulos näyttämään naamaani kun olen saikulla. Tilailen kotiin pizzaa, katselen Netflixiä ja latailen akkuja - siinä se. Sitten sitä jaksaakin töissä taas paljon paremmin, kun on saanut huilata pari ekstrapäivää ja olla omissa oloissaan.

Ai koska sulla on tapana lintsata töistä, niin oletat, että kaikki muutkin tekevät niin? Näinhän se menee tietenkin......

Jos tuommoinen saikkulainen tiedetään vähänkään juopoksi, niin antennit nousevat pystyyn ymmärtäväisimmilläkin työkavereilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkyvytön voi olla muutenkin kuin olemalla täysin vuodepotilaana.

Niin, ainakin silleen ettei vaan nyt huvittaisi mennä töihin. Kyllä jos minä kykenen kaupungille menemään, kykenen sitten menemään töihinkin.

Pari esimerkkiä elävästä elämästä: Keittiötöissä olevalla on joku oireeton infektio (salmonella?), joka voi olla hengenvaarallinen niille, jotka sen keittiön tuotoksia syövät. Hän ei siis voi olla laittamassa ruokaa ja jos työnantaja ei voi tarjota muuta työtä, hän voi bilettää mielin määrin. Tai autonkuljettaja on saanut epämääräisen tajuttomuuskohtauksen ja epäillään epilepsiaa.  Ei siis mitään asiaa auton rattiin ennen kuin on tutkittu perusteellisesti, mutta ei millään tavalla estä kaupunkikulkemia.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin pari viikkoa sitten sterilisaatiossa ja kävin kaupassa seuraavana päivänä. Sain 5 päivää sairauslomaa ja senkään jälkeen en vielä kyennyt töissä tekemään niitä normasleja töitä, joihin kuuluu mm painavien tavaroiden nosteleminen. Työhousut eivät myöskään menneet kunnolla kiinni, kun maha oli turvoksissa ja siinä oli leikkausarpia. Olisin hakenut enemmän saikkua jos ei olisi ollut mahdollista vaihtaa kevyempiin tehtäviin joksikin aikaa.

Hommasit sitten itsellesi saikkua ehdoin tahdoin menemällä steriloitavaksi ja nyt vingut täällä miten olisi pitänyt saada enemmän saikkua?? Alkaa olla samaa sarjaa kuin ne eukot, jotka hommautuvat raskaaksi että pääsevät töistä pois.

Vierailija kirjoitti:

Itse myönnän ihan suoraan että yli puolet saikuistani on ollut keksittyjä, tai ainakin voimakkaasti liioiteltuja. Ja sama juttu on teilläkin, vaikka muuta jeesustelette. En silti ole niin dorka, että ottaisin riskejä ja lähtisin minnekään ulos näyttämään naamaani kun olen saikulla. Tilailen kotiin pizzaa, katselen Netflixiä ja latailen akkuja - siinä se. Sitten sitä jaksaakin töissä taas paljon paremmin, kun on saanut huilata pari ekstrapäivää ja olla omissa oloissaan.

ei kaikki ole yhtä lusmuja kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mm. Masennukseen, unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen ei hoitokeino ole sängyssä makaaminen. Lisäksi kannattaa työpaikalla keskittyä ihan omaan olemiseen. Toisten kyttääminen on epäterveellistä koko työyhteisölle. T. Työterveyspsykologi.

Hieno kommentti, juuri näin.

Minä olen ollut siinä käsityksessä, että jos masennus on saikun arvoinen, ihminen ei siinä tilassa kykene kuin makaamaan sängyssä, eikä todellakaan hengailemaan missään kaupungilla. Jos taas masennus on sitä tasoa, että pystyy oleskelemaan kaupungilla, voi varmaan miettiä voisiko oleskella töissäkin.

Suoraan sanottuna vituttaa nuo "masentuneet", jotka käyttävät diagnoosia laiskuutensa lupalappuna. Oikeasti masentuneet ihmiset saavat näiden takia sen leiman päähänsä ja paskaa niskaan. 

Hyvä että toit ilmi käsityksesi, niin voimme oikaista sitä. Kuten jo joku kirjoitti, töissä OLESKELU ei tavallisesti riitä. Itse olin pitkään masentunut tajuamatta sitä itse, ajattelin vain että pitää pinnistellä, ottaa itseä siitä kuuluisasta niskasta kiinni, itkeskelin aamuisin ja raahauduin töihin. Sitten ystävä painosti psykiatrille. Tuloksena masennusdiagnoosi, lääkitys, psykoterapia ja aluksi kuukauden sairasloma. Läksin Lappiin hiihtämään viikoksi. Onneksi ei ollut ketään kyttäämässä.

Kyllähän lintsaamistakin on, mutta onko se työtoverien asia valvoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mm. Masennukseen, unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen ei hoitokeino ole sängyssä makaaminen. Lisäksi kannattaa työpaikalla keskittyä ihan omaan olemiseen. Toisten kyttääminen on epäterveellistä koko työyhteisölle. T. Työterveyspsykologi.

Hieno kommentti, juuri näin.

Minä olen ollut siinä käsityksessä, että jos masennus on saikun arvoinen, ihminen ei siinä tilassa kykene kuin makaamaan sängyssä, eikä todellakaan hengailemaan missään kaupungilla. Jos taas masennus on sitä tasoa, että pystyy oleskelemaan kaupungilla, voi varmaan miettiä voisiko oleskella töissäkin.

Suoraan sanottuna vituttaa nuo "masentuneet", jotka käyttävät diagnoosia laiskuutensa lupalappuna. Oikeasti masentuneet ihmiset saavat näiden takia sen leiman päähänsä ja paskaa niskaan. 

Hyvä että toit ilmi käsityksesi, niin voimme oikaista sitä. Kuten jo joku kirjoitti, töissä OLESKELU ei tavallisesti riitä. Itse olin pitkään masentunut tajuamatta sitä itse, ajattelin vain että pitää pinnistellä, ottaa itseä siitä kuuluisasta niskasta kiinni, itkeskelin aamuisin ja raahauduin töihin. Sitten ystävä painosti psykiatrille. Tuloksena masennusdiagnoosi, lääkitys, psykoterapia ja aluksi kuukauden sairasloma. Läksin Lappiin hiihtämään viikoksi. Onneksi ei ollut ketään kyttäämässä.

Kyllähän lintsaamistakin on, mutta onko se työtoverien asia valvoa?

Jos nyt jotakin masennusta on, joka kuitenkaan ei ole niin pahaa ettei pysty ulkona liikkumaan, niin sitten varmaan on voimia todistaa se sairausloman syy ilman salaamista työkavereillekin. Saikkulappu vaikka liitetiedostona työpaikan sähköpostiin, jos ei jaksa töihin saakka sitä tuoda. Tällä tavalla parannetaan avoimmuutta ja vähennetään puheita, mutta toisaalta pidetään pientä kontrolliakin ja voidaan tarkkailla työkaverin vointia tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkyvytön voi olla muutenkin kuin olemalla täysin vuodepotilaana.

Niin, ainakin silleen ettei vaan nyt huvittaisi mennä töihin. Kyllä jos minä kykenen kaupungille menemään, kykenen sitten menemään töihinkin.

Yksin asuessa oli pakko käydä kaupassa 39 asteen kuumeessa, koska pikkuruisessa keittiössäni ei ollut ylimääräisiä säilytystiloja ruoille, ei edes pakastinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mm. Masennukseen, unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen ei hoitokeino ole sängyssä makaaminen. Lisäksi kannattaa työpaikalla keskittyä ihan omaan olemiseen. Toisten kyttääminen on epäterveellistä koko työyhteisölle. T. Työterveyspsykologi.

Hieno kommentti, juuri näin.

Minä olen ollut siinä käsityksessä, että jos masennus on saikun arvoinen, ihminen ei siinä tilassa kykene kuin makaamaan sängyssä, eikä todellakaan hengailemaan missään kaupungilla. Jos taas masennus on sitä tasoa, että pystyy oleskelemaan kaupungilla, voi varmaan miettiä voisiko oleskella töissäkin.

Suoraan sanottuna vituttaa nuo "masentuneet", jotka käyttävät diagnoosia laiskuutensa lupalappuna. Oikeasti masentuneet ihmiset saavat näiden takia sen leiman päähänsä ja paskaa niskaan. 

Hyvä että toit ilmi käsityksesi, niin voimme oikaista sitä. Kuten jo joku kirjoitti, töissä OLESKELU ei tavallisesti riitä. Itse olin pitkään masentunut tajuamatta sitä itse, ajattelin vain että pitää pinnistellä, ottaa itseä siitä kuuluisasta niskasta kiinni, itkeskelin aamuisin ja raahauduin töihin. Sitten ystävä painosti psykiatrille. Tuloksena masennusdiagnoosi, lääkitys, psykoterapia ja aluksi kuukauden sairasloma. Läksin Lappiin hiihtämään viikoksi. Onneksi ei ollut ketään kyttäämässä.

Kyllähän lintsaamistakin on, mutta onko se työtoverien asia valvoa?

Jos nyt jotakin masennusta on, joka kuitenkaan ei ole niin pahaa ettei pysty ulkona liikkumaan, niin sitten varmaan on voimia todistaa se sairausloman syy ilman salaamista työkavereillekin. Saikkulappu vaikka liitetiedostona työpaikan sähköpostiin, jos ei jaksa töihin saakka sitä tuoda. Tällä tavalla parannetaan avoimmuutta ja vähennetään puheita, mutta toisaalta pidetään pientä kontrolliakin ja voidaan tarkkailla työkaverin vointia tulevaisuudessa.

Ja siihen saikkulappuun se syy/diagnoosi, niin tulee selväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Mihin hän tarvitsee sairauslomaa, jos pystyy käymään kaupungilla huvittelemassa?

Hullu kyylä! Hanki elämä. Ihminen voi sairaslomallakin hoitaa asioita vointinsa mukaan. Esimerkiksi ruokaa on kotiin pakko hankkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin pari viikkoa sitten sterilisaatiossa ja kävin kaupassa seuraavana päivänä. Sain 5 päivää sairauslomaa ja senkään jälkeen en vielä kyennyt töissä tekemään niitä normasleja töitä, joihin kuuluu mm painavien tavaroiden nosteleminen. Työhousut eivät myöskään menneet kunnolla kiinni, kun maha oli turvoksissa ja siinä oli leikkausarpia. Olisin hakenut enemmän saikkua jos ei olisi ollut mahdollista vaihtaa kevyempiin tehtäviin joksikin aikaa.

Hommasit sitten itsellesi saikkua ehdoin tahdoin menemällä steriloitavaksi ja nyt vingut täällä miten olisi pitänyt saada enemmän saikkua?? Alkaa olla samaa sarjaa kuin ne eukot, jotka hommautuvat raskaaksi että pääsevät töistä pois.

Missä vinguin? Sitäpaitsi saikku oli palkaton.