Ahdistaa nuo "Lasten hankkiminen 35-vuotiaana - olet jo myöhässä"-uutisoinnit

En tiedä Suomen prosentteja, mutta Tanskassa, jossa naiset myös lykkäävät lapsentekoa hamaan tulevaisuuteen, on nykyään kaikista raskauksista 17% saatu alkuun hormonihoidoilla.

17% on paljon! Biologialle kukaan ei voi mitään.

Ihmisen osa on olla aina myöhässä.

Tajuaa kaksikymppisenä, että olisi pitänyt vaatia sijaisperhettä.

Tajuaa kolmikymppisenä, että olisikin pitänyt opiskella.

Tajuaa nelikymppisenä mihin ammattiin haluaa.

Tajuaa viisikymppisenä ettei olisikaan halunnut lapsia.

Tiedän että ihmispaljous on maailmanloppu. Onneks Suomessa syntyy todella vähän lapsia, emme ole tavallaan osa tuhoa. :)

Suurin osa maailmasta ei tiedä että tuhovat pallon, ehkä meidän elinkautenamme! Eikä taida kiinnostaakkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin päätin, että ikärajani lastenhankintaan on 34 v. Sen jälkeenhän hedelmällisyys laskee ja vaara saada vammaisia lapsia kasvaa huimasti.

Tätä ei tarvitse ajatella. Vielä 40-vuotiaanakin riski on lähes olematon.

"Todennäköisyys saada kehitysvammainen lapsi, jolla on kehitysvamman syynä kromosomipoikkeavuus, kasvaa synnyttäjän iän kasvaessa niin, että 20-vuotiaalla todennäköisyys on 1/1530 vastasyntynyttä (0.07 % riski), 30-vuotiaalla 1/910 vastasyntynyttä (0.1 % riski), 40-vuotiaalla 1/110 vastasyntynyttä (0.9 % riski) ja 48-vuotiaalla 1/11 vastasyntynyttä (9 %)."

Ongelma ei tosiaan ole vain tuo prosentti vastasyntyneistä mitä tuossa lukee, ennen sitä sama riski koskee syntymättömiä soluja. Vanhempana suurempi osa munasoluista ovat viallisia tavalla tai toisella, ja ne eivät hedelmöity, tai hedelmöittyvät ja menevät myöhemmin kesken. Eli on yleensä vaikeampaa tulla raskaaksi vanhempana, on enemmän keskenmenoja, ja lisäksi se suurempi riski eri sairauksiin ja kehitysvammoihin. Ei auta että joku tässä ketjussa kertoo saaneena ihan helposti lapsen 40-vuotiaana "että älkää stressatko", et voi koskaan tietää miten helppoa/vaikeaa juuri sinulla tulee olemaan. Ketä se auttaa että jollekin käy hyvä tuuri ja munasolut sattuvat oleman hyvää laatua myös vanhana, TAI sattui terve munasolu heti ekassa yrityksessä? Ei ketään.

Kukaan ei voi tietää etukäteen meneekö suht nopeasti, vai onko vaikeuksia. Se että joku saa vahingossa lapsen 39-vuotiaana ei auta sitä 31-vuotiasta jolla on jo vaikeaa. Jos aloittaa lähempänä 40v ja on ongelmia, niin ei ole enää kuin pari vuotta aikaa hedelmällisyyshoitojenkaan avulla yrittää raskautta. Hoidossa voi mennä useampi vuosi (ei tässäkään auta että jonkun tuttu onnistui niissä muutamassa kk:ssa tai "max 18kk:ssa" mitä joku tässä ketjussa kertoili) ja mitä vanhempi olet sen huonommat ovat mahdollisuudet, se on ihan faktaa. Vanhempana Kela ei myöskään tue hoitoja, jolloin maksettavaa jää noin 2000-5000+ EUR kuussa. Jos tässä vierähtää jo se "max 18kk", saati sitten enemmän (vuosia voi hyvin mennä) niin pitää olla melko paljon rahaa tilillä että hoitoja voi jatkaa. Hoidot ovat rankkoja ja moni jättää ne siksi kesken, parisuhde kärsii, rahat loppuvat, ne eivät ole mikään quick-fix. Silti moni ihan fiksu ihminen luulee edelleen, että jos ei tule itse raskaaksi niin voi mennä lääkäriin ja lääkäri saa sut sitten hedelmällisyyshoitojen avulla raskaaksi. Väärä luulo, vain osa onnistuu niilläkään ja osa pitkän uuvuttavan kalliin taistelun jälkeen!

Kysyttiin kuka ei tästä hedelmällisyyden laskusta tiedä, tässä ketjussahan näkee niit paljon! Moni on sitä mieltä että ei ole mitään ongelmaa odottaa 35+ tai 40v asti. Moni uskoo olevansa kuolematon, ja kertoilee ystävilleen ettei ole hätää koska joku raskautui helposti melkein nelikymppisenä. Lehdissä kuuluisuudet saavat lapsia 40+, monihan oikeasti luulee että se on ihan normaalia eikä ole kiirettä 35v:nä. Mutta ketä se auttaa että joku muu voittaa lotossa....? Se ei tarkoita että moni voittaa. 

Ilman muuta on tärkeä oivaltaa, että perheen perustamista ei kannata venyttää, koska ei voi tietää mihin ryhmään itse kuuluu. Sitten jos ei ole miestä tms niin ei tietenkään voi muuta kuin odottaa, ta hankkia lapsi yksin. Mutta jos on mies ja hyvä parisuhde, niin miettisin kyllä kaksi kertaa pitäisikö vain uskaltaa hypätä ja perustaa se perhe, vaikkei ole suurta vauvakuumetta, kaikki muu kun voi odottaa, hedelmällisyys ei odota. 

Tunnen kolme naista, jotka kärsivät toteutumattomista lapsihaaveista. Iältään he ovat 39, 41 ja 43. Kahdella "nuoremmalla" ei ole miestä, joten ihan heti ei edes yritys pääse alkamaan. 43 vuotias on parisuhteessa ja oli jo raskaana, mutta sikiön vakavan kehityshäiriön johdosta päätyi aborttiin.

Asenne on se, että lapsettomaksi jääminen "ei ole vaihtoehto", eli pakko saada. MInusta ennuste on jo niin huono, että tilanteeseen kannattaisi sopeutua. Olen siis itsekin lapseton ja 44 vuotias. Omala osaltani ikkuna meni kyllä jo kiinni, kun endometrioosipotilaana ennuste on koko ajan ollut tosi huono.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen kolme naista, jotka kärsivät toteutumattomista lapsihaaveista. Iältään he ovat 39, 41 ja 43. Kahdella "nuoremmalla" ei ole miestä, joten ihan heti ei edes yritys pääse alkamaan. 43 vuotias on parisuhteessa ja oli jo raskaana, mutta sikiön vakavan kehityshäiriön johdosta päätyi aborttiin.

Asenne on se, että lapsettomaksi jääminen "ei ole vaihtoehto", eli pakko saada. MInusta ennuste on jo niin huono, että tilanteeseen kannattaisi sopeutua. Olen siis itsekin lapseton ja 44 vuotias. Omala osaltani ikkuna meni kyllä jo kiinni, kun endometrioosipotilaana ennuste on koko ajan ollut tosi huono.

Olet rasisti. Vauvapalstalainen voi saada lapsen vaikka 90-vuotiaana!

Täytin juuri 30, enkä ole koskaan elämässäni ollut parisuhteessa. Olisin halunnut perheen, mutta taitaa jäädä haaveeksi. Onnea teille, jotka löysitte sen oikean nuorina, kaikilla meillä ei ole samanlaista satumaisen hyvää tuuria.

Toiset naiset on hedelmällisiä 35 vuotta, toiset 15 vuotta, jotkut ei koskaan... Itse raskauduin tosi helposti alle 25-v. mutta yli 35-v. en enää millään.

Älä lue roskalehtiä.

Ihme asioista tehdään kohujuttuja ja yritetään lietsoa paniikkia. Elämää voi elää ihan rauhallisestakin ja niiden puitteiden mukaan, jotka itsellä on.

Vierailija kirjoitti:

Vituttaa kun ihmiset ohittavat biologian täysin. Ei ihmiset tässä yhden sukupolven aikana ole mihinkään suuntaan kehittyneet :D Ihan sairasta ja LUONNOSTA vieraantunutta meininkiä nykyään.

Niin, onhan sitä tähänkin asti saatu lapsia viistoista- vuotiaasta viiskymppisiksi, jokainen oman tilanteensa mukaan. Mitä se kenellekään kuuluu ...

Onneksi oma lapsiluku on jo täynnä, joten otsikointi ei paljoa hetkauta. Täytän tänä vuonna 30 ja lapsi 5. Me teimme lapsen ”aikaisin”, koska meillä oli siihen silloin sopiva tilanne.

Minusta on turha pitää meteliä hedelmällisyyden laskusta ja synnytysiästä. Jokainen kuitenkin toimii omaan elämäänsä sopivalla tavalla. Minulla on paljon ikäisiäni kavereita, jotka eivät vain halua vielä lapsia. Kaikki kyllä tiedostavat, että ikä lisää riskiä, ettei niitä saa ollenkaan. Ei kukaan silti ala tekemään lasta mihin sattuu tilanteeseen vain siltä varalta, ettei sitten joskus ehkä saisikaan ollenkaan.

Vähän vaikeaa, kun ei ole töitä, miestä eikä tukiverkostoa. Onneksi en kauheasti lasta ole ikinä halunnutkaan, näinkin voi elää.

Vierailija kirjoitti:

Gynekologini juuri sanoi, että jos olisi mahdollisuus, hän kirjottaisi reseptin, jolla määrättäisiin lastenteko alkamaan 26-27-vuotiaana, jos aikoo useamman hankkia. Jos yksi riittää, voi odottaa kolmikymppiseksi.

Onneksi sun gyne ei ole määrännyt mun lastenhankinnasta. Muuten mulla olisi nyt 26-27-vuotiaana hommattu lapsi jonka isä on vastuuton ja väkivaltainen kriminaali.

Tai tuon suhteen jälkeen sinkkuna yksin hankittu muksu, spermanluovutuksellako?

Nyt olen 38v ja onnellisesti naimisissa. Lapsia tulee jos on tullakseen, mutta jos ei tule niin sekin on ihan ok.

Lapseton kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin päätin, että ikärajani lastenhankintaan on 34 v. Sen jälkeenhän hedelmällisyys laskee ja vaara saada vammaisia lapsia kasvaa huimasti.

Tätä ei tarvitse ajatella. Vielä 40-vuotiaanakin riski on lähes olematon.

"Todennäköisyys saada kehitysvammainen lapsi, jolla on kehitysvamman syynä kromosomipoikkeavuus, kasvaa synnyttäjän iän kasvaessa niin, että 20-vuotiaalla todennäköisyys on 1/1530 vastasyntynyttä (0.07 % riski), 30-vuotiaalla 1/910 vastasyntynyttä (0.1 % riski), 40-vuotiaalla 1/110 vastasyntynyttä (0.9 % riski) ja 48-vuotiaalla 1/11 vastasyntynyttä (9 %)."

Ongelma ei tosiaan ole vain tuo prosentti vastasyntyneistä mitä tuossa lukee, ennen sitä sama riski koskee syntymättömiä soluja. Vanhempana suurempi osa munasoluista ovat viallisia tavalla tai toisella, ja ne eivät hedelmöity, tai hedelmöittyvät ja menevät myöhemmin kesken. Eli on yleensä vaikeampaa tulla raskaaksi vanhempana, on enemmän keskenmenoja, ja lisäksi se suurempi riski eri sairauksiin ja kehitysvammoihin. Ei auta että joku tässä ketjussa kertoo saaneena ihan helposti lapsen 40-vuotiaana "että älkää stressatko", et voi koskaan tietää miten helppoa/vaikeaa juuri sinulla tulee olemaan. Ketä se auttaa että jollekin käy hyvä tuuri ja munasolut sattuvat oleman hyvää laatua myös vanhana, TAI sattui terve munasolu heti ekassa yrityksessä? Ei ketään.

Kukaan ei voi tietää etukäteen meneekö suht nopeasti, vai onko vaikeuksia. Se että joku saa vahingossa lapsen 39-vuotiaana ei auta sitä 31-vuotiasta jolla on jo vaikeaa. Jos aloittaa lähempänä 40v ja on ongelmia, niin ei ole enää kuin pari vuotta aikaa hedelmällisyyshoitojenkaan avulla yrittää raskautta. Hoidossa voi mennä useampi vuosi (ei tässäkään auta että jonkun tuttu onnistui niissä muutamassa kk:ssa tai "max 18kk:ssa" mitä joku tässä ketjussa kertoili) ja mitä vanhempi olet sen huonommat ovat mahdollisuudet, se on ihan faktaa. Vanhempana Kela ei myöskään tue hoitoja, jolloin maksettavaa jää noin 2000-5000+ EUR kuussa. Jos tässä vierähtää jo se "max 18kk", saati sitten enemmän (vuosia voi hyvin mennä) niin pitää olla melko paljon rahaa tilillä että hoitoja voi jatkaa. Hoidot ovat rankkoja ja moni jättää ne siksi kesken, parisuhde kärsii, rahat loppuvat, ne eivät ole mikään quick-fix. Silti moni ihan fiksu ihminen luulee edelleen, että jos ei tule itse raskaaksi niin voi mennä lääkäriin ja lääkäri saa sut sitten hedelmällisyyshoitojen avulla raskaaksi. Väärä luulo, vain osa onnistuu niilläkään ja osa pitkän uuvuttavan kalliin taistelun jälkeen!

Kysyttiin kuka ei tästä hedelmällisyyden laskusta tiedä, tässä ketjussahan näkee niit paljon! Moni on sitä mieltä että ei ole mitään ongelmaa odottaa 35+ tai 40v asti. Moni uskoo olevansa kuolematon, ja kertoilee ystävilleen ettei ole hätää koska joku raskautui helposti melkein nelikymppisenä. Lehdissä kuuluisuudet saavat lapsia 40+, monihan oikeasti luulee että se on ihan normaalia eikä ole kiirettä 35v:nä. Mutta ketä se auttaa että joku muu voittaa lotossa....? Se ei tarkoita että moni voittaa. 

Ilman muuta on tärkeä oivaltaa, että perheen perustamista ei kannata venyttää, koska ei voi tietää mihin ryhmään itse kuuluu. Sitten jos ei ole miestä tms niin ei tietenkään voi muuta kuin odottaa, ta hankkia lapsi yksin. Mutta jos on mies ja hyvä parisuhde, niin miettisin kyllä kaksi kertaa pitäisikö vain uskaltaa hypätä ja perustaa se perhe, vaikkei ole suurta vauvakuumetta, kaikki muu kun voi odottaa, hedelmällisyys ei odota. 

Tai voi ihan jättää vaikka väkisin lisääntymättä, jos ei minkäänlaista vauvakuumetta kerran tule...

Minua lähinnä vaan ärsyttää ja tympii nuo otsikot.

Kyllä minä sen tottavie tiedän ja ymmärrän, että myöhemmällä iällä hedelmällisyys laskee ja voi olla vaikeaa tulla raskaaksi ja riskit kasvavat. Se ei kuitenkaan muuta sitä seikkaa, että EN HALUA lasta vielä. Olen naimisissa ja 30v ja yhden lapsen voisin haluta just siinä noin kolmevitosena. Jos tämä ei toteudu, niin ilmankin pärjään. En ala pilaamaan elämääni nyt hosumalla lasta ikään kuin varmuuden vuoksi.

Jos lapset (!) olisivat mulle jokin elämän tärkein asia ja täysi välttämättömyys, olisin niitä jo yrittänyt saada ajat sitten, olisi sitten onnistunut tai ei. Muiden ei huolehtia tästä ja holhota, että ei kai se nyt vaan unohda lisääntyä.

Mielestäni myöhemmällä iällä lapsen tekevät ovat jollain tapaa itsekkäitä. Ajatus on vain, etten MINÄ halua. Entäs lapsi, jolla ei ole tukiverkostoja, koska isovanhemmat ovat jo siirtyneet ajasta ikuisuuteen vanhuuttaan tai ovat niin vanhoja, etteivät jaksa osallistua lapsen elämään? Kaikki tädit/sedät/enot/serkut ovat huomattavasti vanhempia kuin lapsi, eikä heihinkään oikein saa läheistä kontaktia. Ymmärrän kyllä, jos lapsia ei saa, mutta kannattaako enää vanhempana väkisin hankkiakaan.

Tunnen 3 naista jotka saivat lapsen 40-50 vuoden välillä. Kaksi ensikertalaista ja yksi aikaisemmin synnyttänyt.  Lapset ovat jo aikuisia ja hyviä ongelmattomia ihmisiä.

Mielestäni parempi saada lapsi kypsemmällä iällä, kuin "lapsena".  Tämä teille naisille jotka haluatte saada lapsen +40 v.

Kypsemmät naiset osaavat yleensä käsitettä lapsia paremmin, kuin 20v.

Niin lisään vielä tuohon edelliseen, että nämä 3 +40 vuotiasta naista eivät ole käytttäneet alkoholia eivätkä tupakoineet.  Ehkä heidän elämäntavoillaan on ollut merkitystä raskaaksi tulemiseen ja terveiden lasten saamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni myöhemmällä iällä lapsen tekevät ovat jollain tapaa itsekkäitä. Ajatus on vain, etten MINÄ halua. Entäs lapsi, jolla ei ole tukiverkostoja, koska isovanhemmat ovat jo siirtyneet ajasta ikuisuuteen vanhuuttaan tai ovat niin vanhoja, etteivät jaksa osallistua lapsen elämään? Kaikki tädit/sedät/enot/serkut ovat huomattavasti vanhempia kuin lapsi, eikä heihinkään oikein saa läheistä kontaktia. Ymmärrän kyllä, jos lapsia ei saa, mutta kannattaako enää vanhempana väkisin hankkiakaan.

Myöhemmällä iällä lapsen tekevät miettivät yleensä enemmän ”mitä annettavaa minulla on lapselle” kuin nuoremmat. Se on osasyy miksi ajankohta siirtyy.