Ahdistaa nuo "Lasten hankkiminen 35-vuotiaana - olet jo myöhässä"-uutisoinnit

Katsokaa sukulaisianne, niin saatte osviittaa omasta hedelmällisyydestänne. Toki sitä voi itse olla ainoa lapseton suvussa, mutta yleensä hedelmällisyys on samantasoisia kuin muilla suvun naisilla. Jos on superhedelmällistä sukua, niin todennäköisesti tulee raskaaksi vanhempanakin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on huvittavan näköistä kun nelikymppisillä on alle ala-asteikäisiä lapsia.

Mitä huvittavaa minussa on?

Ei siitä nyt ole niin pitkä aika, kun naiset synnyttivat niin pitkään kuin olivat hedelmällisiä. Sisarusten ikähaitari 20 vuotta.

Munasoluja voi myös pakastaa tai vähintään käydä tutkituttamassa oman hedelmällisyyden sen kartoittamiseksi, kuinka todennäköiseltä oma raskautuminen näyttäisi vanhemmalla iällä. Ja tietenkin esim. endometrioosi tai hyvin epäsäännöllinen kierto indikoi sitä, että raskautumisessa voi kestää jo nuorempanakin.

Minulla on ystävä, joka raskautui ongelmitta vielä 23- ja 25-vuotiaana. Mutta iltatähteä kun aloitettiin yrittää 34-vuotiaana, seurasi 7 keskenmenoa. Hänen kohdallaan ikkuna sulkeutui hyvin aikaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on huvittavan näköistä kun nelikymppisillä on alle ala-asteikäisiä lapsia.

Mitä huvittavaa minussa on?

Ei siitä nyt ole niin pitkä aika, kun naiset synnyttivat niin pitkään kuin olivat hedelmällisiä. Sisarusten ikähaitari 20 vuotta.

Tuollainen ulkonäkökeskeisyyshän ilmentää erityisen kypsää ajattelua ja onnistunutta vanhemmuutta ...

Vierailija kirjoitti:

Miksei tätä ikinä toiteta miehille. Niin että muistakaahan naisen biologia, että jos haluatte lapsia niin kannattaa alkaa tekemään niitä eikä vain jhlia 40-vuotiaaksi jolloin ei enää löydy sitä 20-v misisä synnyttäjäksi. Ja kyllä se miehenkin sperma huononee, mutta eipä vain kampanjoita ole tästä, vaan autisteja ja muita sairauksia saa tulla rauhassa.

Huononee sillä tavalla että siittiöiden määrä laskee. Ei ne siittiöt itsessään ole mitenkään enemmän vammaisia tai mitään sellaista. Voi hyvänen aika!

Uskon että 40 vuotiaana lapsia vielä ehtii saamaan, mutta keskenmenoihin pitää varautua ja pidempään yritykseen.

Lähinnä ihmettelen että miten ihmeessä ihmiset jaksaa vielä 40 v aloittaa pikkulapsivaiheen alusta. Ovatko he ajateelleet että ovat kuuskymppinen mummoja kun lapsi pääsee lukiosta .. Ja että ovat 70-80v kun saa mahdollisia lapsenlapsia, joiden kanssa pitäisi jaksaa ollakin..

Itselläni on nyt nelikymppisenä ne yli 10 -vuotiaat, jo hieman helpommat, lapset. Olen ollut keskivertolapsentekoiässä nuo ihanat lapset saadessani. En jaksasi nyt työssäkäyvänä nelikymppisenä, kun tiedän mitä kaikkea lapsen hoito ja sisältää, alkaa missään tapauksessa alusta kaikkea. Eikös se työurakin on monilla neli-viisikymppisenä siinä vaativimmassa vaiheessa, jonka vuoksi ainakin vapaa-aika saisi olla jo edes hieman helpompaa ja aikaa olisi myös itselle silloin?

Minulla on vain kaksi tervettä ja nopeasti asiat oppivaa lasta. Hyvin rakkaita ja päivääkään en vaihtaisi pois, mutta siihen yöheräily-jumissaoloalkuun heidän kanssaan en haluaisi enää palata. Koska en millään enää jaksaisi. Todellisuudessa hieman vanhempi oma lapsi on vielä ihanampi kuin sama lapsi aivan pienenä. Varmasti keskivertoa helpommalla ja vähäisillä ongelmilla olen omien lasteni kanssa tähän asti päässyt, mutta silti säälin niitä, jotka nyt nelikymppisenä, aloittavat pitkää ja pikkulapsirumbaa ilman omaa aikaa ja omia harrastuksia..voimia kaikille !

Vierailija kirjoitti:

Uskon että 40 vuotiaana lapsia vielä ehtii saamaan, mutta keskenmenoihin pitää varautua ja pidempään yritykseen.

Lähinnä ihmettelen että miten ihmeessä ihmiset jaksaa vielä 40 v aloittaa pikkulapsivaiheen alusta. Ovatko he ajateelleet että ovat kuuskymppinen mummoja kun lapsi pääsee lukiosta .. Ja että ovat 70-80v kun saa mahdollisia lapsenlapsia, joiden kanssa pitäisi jaksaa ollakin..

Itselläni on nyt nelikymppisenä ne yli 10 -vuotiaat, jo hieman helpommat, lapset. Olen ollut keskivertolapsentekoiässä nuo ihanat lapset saadessani. En jaksasi nyt työssäkäyvänä nelikymppisenä, kun tiedän mitä kaikkea lapsen hoito ja sisältää, alkaa missään tapauksessa alusta kaikkea. Eikös se työurakin on monilla neli-viisikymppisenä siinä vaativimmassa vaiheessa, jonka vuoksi ainakin vapaa-aika saisi olla jo edes hieman helpompaa ja aikaa olisi myös itselle silloin?

Minulla on vain kaksi tervettä ja nopeasti asiat oppivaa lasta. Hyvin rakkaita ja päivääkään en vaihtaisi pois, mutta siihen yöheräily-jumissaoloalkuun heidän kanssaan en haluaisi enää palata. Koska en millään enää jaksaisi. Todellisuudessa hieman vanhempi oma lapsi on vielä ihanampi kuin sama lapsi aivan pienenä. Varmasti keskivertoa helpommalla ja vähäisillä ongelmilla olen omien lasteni kanssa tähän asti päässyt, mutta silti säälin niitä, jotka nyt nelikymppisenä, aloittavat pitkää ja pikkulapsirumbaa ilman omaa aikaa ja omia harrastuksia..voimia kaikille !

Kylläpä kuulostaa vilpittömän ystävälliseltä.

Ajattelevatko ihmiset oikeassa elämässä yhtä stereotyyppisesti kuin täällä v-palstalla?

Tapasin miehen opiskelijariennoissa 22-vuotiaana. Päätimme, että viemme opiskelut loppuun, ostamme asunnon ja etsimme kunnon työpaikat. Ajattelimme, että hankimme lapsen 10 vuoden kuluttua, kun olen 32. Elimme ihanaa aikaa kaksistaan, kävimme ulkona, matkustelimme vaikka missä ja kummallakin riitti aikaa ja energiaa tehdä uraa. Sopimukseen mukaan jätimme ehkäisyn pois, kun täytin 32. Lasta vain ei kuulunut hoidoista huolimatta, ja pettymysten määrä oli kamala! Niiden vuosien aikana tuli kyllä mieleen, että miksi emme yrittäneet lasta jo aikaisemmin. Ei minulle ollut tullut mieleenkään, miten rajusti naisen hedelmällisyys laskee 30:n jälkeen. Kesti 11 vuotta ennenkuin pääsimme nauttimaan perhe-elämästä. Kaiken kukkuraksi unelmatyöhöni oli palkattu sijainen, ja minä sain kenkää, kun olin palaamassa töihin. Pelkäsivät kai, että nythän tuo tekee vielä lisää lapsia.

Tällä järjellä olisin hankkinut pari lasta jo opiskelun loppuvaiheessa. Eihän lapsi elämää estä? 

Aina ei mene putkeen kirjoitti:

Tapasin miehen opiskelijariennoissa 22-vuotiaana. Päätimme, että viemme opiskelut loppuun, ostamme asunnon ja etsimme kunnon työpaikat. Ajattelimme, että hankimme lapsen 10 vuoden kuluttua, kun olen 32. Elimme ihanaa aikaa kaksistaan, kävimme ulkona, matkustelimme vaikka missä ja kummallakin riitti aikaa ja energiaa tehdä uraa. Sopimukseen mukaan jätimme ehkäisyn pois, kun täytin 32. Lasta vain ei kuulunut hoidoista huolimatta, ja pettymysten määrä oli kamala! Niiden vuosien aikana tuli kyllä mieleen, että miksi emme yrittäneet lasta jo aikaisemmin. Ei minulle ollut tullut mieleenkään, miten rajusti naisen hedelmällisyys laskee 30:n jälkeen. Kesti 11 vuotta ennenkuin pääsimme nauttimaan perhe-elämästä. Kaiken kukkuraksi unelmatyöhöni oli palkattu sijainen, ja minä sain kenkää, kun olin palaamassa töihin. Pelkäsivät kai, että nythän tuo tekee vielä lisää lapsia.

Tällä järjellä olisin hankkinut pari lasta jo opiskelun loppuvaiheessa. Eihän lapsi elämää estä? 

Todennäköisesti sinulla olisi ollut ihan samat ongelmat edessä ennenkin. Mutta enemmän aikaa hoitaa ne.

Et voi elää samaan aikaan kokonaisvaltaisesti sekä itsellesi että lapsille.

Aina ei mene putkeen kirjoitti:

Tapasin miehen opiskelijariennoissa 22-vuotiaana. Päätimme, että viemme opiskelut loppuun, ostamme asunnon ja etsimme kunnon työpaikat. Ajattelimme, että hankimme lapsen 10 vuoden kuluttua, kun olen 32. Elimme ihanaa aikaa kaksistaan, kävimme ulkona, matkustelimme vaikka missä ja kummallakin riitti aikaa ja energiaa tehdä uraa. Sopimukseen mukaan jätimme ehkäisyn pois, kun täytin 32. Lasta vain ei kuulunut hoidoista huolimatta, ja pettymysten määrä oli kamala! Niiden vuosien aikana tuli kyllä mieleen, että miksi emme yrittäneet lasta jo aikaisemmin. Ei minulle ollut tullut mieleenkään, miten rajusti naisen hedelmällisyys laskee 30:n jälkeen. Kesti 11 vuotta ennenkuin pääsimme nauttimaan perhe-elämästä. Kaiken kukkuraksi unelmatyöhöni oli palkattu sijainen, ja minä sain kenkää, kun olin palaamassa töihin. Pelkäsivät kai, että nythän tuo tekee vielä lisää lapsia.

Tällä järjellä olisin hankkinut pari lasta jo opiskelun loppuvaiheessa. Eihän lapsi elämää estä? 

Voi olla, että parikymppisenäkin tarvitaan pitkät hoidot, ennen kuin lapsia ehkä tulee.

Jotenkin naurattaa nämä huutelijat täällä "joo mä oon 43 vee ja lapsi tuli heti kun mieheen päin katsoin"

Onnea teille vaan.

Itse olen kipeän tietoinen siitä, että lapsi on joko tehtävä nyt, jos edes onnistuu, tai unohtaa koko asia.

Olen 28, ja pitkän taistelun jälkeen (ei otettu tosissaan) todettu endometrioosi. Lisäksi äidilläni vaihdevuodet alkoivat jo 40-vuotiaana, joten sama hyvin todennäköisesti itselläkin edessä.

Että joo, täällä näin huonot pelikortit. Olisi pitänyt vain tajuta tehdä ne lapset aiemmin.

Väestöliiton sivuilta: Tietämättömyys hedelmällisyyden varhaisesta heikkenemisestä on yllättävän yleistä. On tärkeää informoida nuoria aikuisia hedelmällisyyden heikkenemisestä iän myötä.

Vierailija kirjoitti:

Väestöliiton sivuilta: Tietämättömyys hedelmällisyyden varhaisesta heikkenemisestä on yllättävän yleistä. On tärkeää informoida nuoria aikuisia hedelmällisyyden heikkenemisestä iän myötä.

Niin informoida asiallisesti ja neutraalisti, samalla muistuttaen nuoria, että lapsia ei ole pakko yrittää, jos ei itse halua.

Tuollaiset kohuotsikot levittävät vain vahingollisia asenteita.

Mitä noista lehtien jutuista, jokainen tekee omat ratkaisunsa ja äitiys on jotain muutakin kuin ikä tai oikeammin äitiys ei ole ikä ollenkaan.

35vuotta. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei tätä ikinä toiteta miehille. Niin että muistakaahan naisen biologia, että jos haluatte lapsia niin kannattaa alkaa tekemään niitä eikä vain jhlia 40-vuotiaaksi jolloin ei enää löydy sitä 20-v misisä synnyttäjäksi. Ja kyllä se miehenkin sperma huononee, mutta eipä vain kampanjoita ole tästä, vaan autisteja ja muita sairauksia saa tulla rauhassa.

Huononee sillä tavalla että siittiöiden määrä laskee. Ei ne siittiöt itsessään ole mitenkään enemmän vammaisia tai mitään sellaista. Voi hyvänen aika!

Tuoreet tutkimukset kyllä kertovat, että isän iän noustessa myös todennäköisyys autismiin nousee. Ennen on ajateltu, että liittyvät vain naisen ikään. Nyt tämä uskomus on kumottu. Myös isän ikä vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vituttaa kun ihmiset ohittavat biologian täysin. Ei ihmiset tässä yhden sukupolven aikana ole mihinkään suuntaan kehittyneet :D Ihan sairasta ja LUONNOSTA vieraantunutta meininkiä nykyään.

Niin, onhan sitä tähänkin asti saatu lapsia viistoista- vuotiaasta viiskymppisiksi, jokainen oman tilanteensa mukaan. Mitä se kenellekään kuuluu ...

Sinä olet yksi heistä jotka uskottelevat vanhempia naisia, että on ihan ok odotella. Todella moni EI voi tulla raskaaksi yli 35-vuotiaana, vaikka siitä puhutaankin keskusteluforumeilla paljon. Monet kirjoittavat trolleina (?) että kyllä se lapsi tulee vielä 40-vuotiaanakin.

onneayritykselle kirjoitti:

Tunnen 3 naista jotka saivat lapsen 40-50 vuoden välillä. Kaksi ensikertalaista ja yksi aikaisemmin synnyttänyt.  Lapset ovat jo aikuisia ja hyviä ongelmattomia ihmisiä.

Mielestäni parempi saada lapsi kypsemmällä iällä, kuin "lapsena".  Tämä teille naisille jotka haluatte saada lapsen +40 v.

Kypsemmät naiset osaavat yleensä käsitettä lapsia paremmin, kuin 20v.

Tää on tätä uskottelua muille naisille että he pysyvät hedelmällisinä vanhaksi asti. Tuo on todella harvinaista että yli 40v vielä saa lapsia tai esikoisen. Ei pidä tuudittautua siihen, että aina on mahdollisuus saada se esikoinen... 

Eri ihmiset ovat valmiita lapsen saamiseen eri elämänvaiheissa, siinä elämänvaiheesa niitä joko tulee tai ei tule ja sen mukaan eletään. Jos täällä joku jotain uskottelee, niin nuo hätyyttelijät, joiden mukaan kaikkien kuuluu väkisin saada lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Eri ihmiset ovat valmiita lapsen saamiseen eri elämänvaiheissa, siinä elämänvaiheesa niitä joko tulee tai ei tule ja sen mukaan eletään. Jos täällä joku jotain uskottelee, niin nuo hätyyttelijät, joiden mukaan kaikkien kuuluu väkisin saada lapsia.

Ihan rauhassa voi siis elää. Jos tulee, tulee, jos ei, niin ei.