Ärsytän ihmisiä, mutta en tiedä miksi

Omia "vikojani" miksi minusta ei tykätä.

- Perusilmeeni on hapan. En osaa hymyillä koko aikaa ja perusilmeen perusteella minut tulkitaan ylimieliseksi, jopa hieman vihaiseksi. Olin kävellyt tuttavaa vastaan ja tämä lähetti minulle viestin, miksi olin vihainen. En edes ollut. :D

- Olen hieman hiljainen tuntemattomien seurassa. Tämä yhdistettynä happamaan perusilmeeseen ihmiset olettavat, että en tykkää heistä.

- Lisäksi vielä vitsailen tuolla perusilmeellä mustaa huumoria. Olen kaiketi aika pelottava niiden mielestä, jotka eivät minua tunne. 

Onko ärsyttävää, jos ei kirjoita whatsapp- ja muihin ryhmiin joka lauseen loppuun kahta hymiötä, kuten muut ryhmän jäsenet?

Vierailija kirjoitti:

Löysin näistä kommenteista monta ärsyttäväksi ilmoitettua asiaa, jotka täsmäävät minuun.

Musta huumori, jota ilmeisesti osa ei ymmärrä. Analyyttisyys ja se ettei mielistele. Ei omista telkkaria joten ei osaa puhua tv-ohjelmista. Ei roiku somessa eikä päivitä mitään someen. Ajattelee asioista monesta näkökulmasta ja analyyttisesti, se tulkitaan haasteelliseksi ja ylimieliseksi.

Ap.

Tässähän se ylimielisyys jo on nähtävissä rivienvälistä, "ajattelee itse niin analyyttisesti ja kaikenkattavasti, että tavallisten ihmisten on vaikeaa, ellei mahdotonta pysyä kärryillä" :D

Olen analyyttinen pohdiskelija, eikä minulla ole ongelmaa kenenkään kanssa, koska pystyn esittämään asiat neutraalisti oman näkemyksen korostamisen sijaan. Ymmärrän myös, että kaikki eivät ajattele samoin kuin itse ajattelen. Ja pohdin, kuinka päästään samalle aaltopituudelle nostattamatta kenenkään stressileveleitä.

Tämä ketju on vahvistanut ajatusta, että muiden kanssa toimeentulemattomilla, "ärsyttävillä" ihmisillä on puutteita itsensä tarkastelussa ja oman olemisen arvioinnissa, itsensä suhteuttamisessa muihin.

Oletko tavallista kauniimpi? Tai oletko keskimääräistä naisentolleroa pitempi?

Itse olen tavallisen näköinen ja lyhyenläntä, mutta pari ystävää ovat pitkiä ja kauniita ja olen huomannut, että heitä kohtaan monet naiset ovat ansiotta ikäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua sanotaan usein hyökkääväksi.

Siihen ei tarvita muuta kuin että sanoo "ei" silloin kun siltä tuntuu.

Tai ilmaisee eriävän mielipiteensä, jättäytyy pois sellaisesta, mihin ei halua mukaan.

En aio muuttua. Yleensä olen saanut kalua, jos olen ryhtynyt johonkin vastoin omaa järkeäni ollakseni mieliksi.

Repesin! Vai olet saanut kalua...

Hihiii! Piti olla *katua*.

Mut joo. Olen mä saanut kaluakin.😉

Vierailija kirjoitti:

Oletko tavallista kauniimpi? Tai oletko keskimääräistä naisentolleroa pitempi?

Itse olen tavallisen näköinen ja lyhyenläntä, mutta pari ystävää ovat pitkiä ja kauniita ja olen huomannut, että heitä kohtaan monet naiset ovat ansiotta ikäviä.

Minulla oli kans näitä kaunottaria nuorempana ystävänä.

Nykyään pidän huolen että olen porukan kaunein

Itsetunto kasvaa kohisten...heh

Mustakaan ei tykätä. Ihan vaan siitä huomaan että oon aina ulkopuolinen tai kolmas pyörä. Oon aika hiljanen niin varmaan siitä johtuu. Joskus kun oon saanu naurukohtauksen, osa ihmisistä lämpeneekin sen jälkeen mulle. Ehkä tulkitsevat mun hiljaisuuden töykeydeksi tai ylpeydeksi mutt ilmeisesti mun nauraminen saa mut näyttäytymään jotenkin rennompana. Joskun oon myös jälkikäteen saanu kuulla ett vaikutin vihaselta vaikken sitä ollut lainkaan.

Mutt sitt toisaalta jotkut taas käyttäytyy mua kohtaan niiku luulisivat mun olevan tosi ujo ja aina juttelevat ja haluavat ottaa mutt juttuihin mukaan niin kuin olisin lapsi. Että tuo tavallaan sulkee pois sen vaihtoehdon ett hiljasuuttani luullaan vahingossa töykeydeksi. Ja sitten toki se iän ikuinen "sä oot niin hiljanen!!" -tokaisu, niin en usko että kukaan tuommoista sanoo henkilölle jota pitää ylpeänä ja töykeänä. Paitsi tietysti henkilöt jotka itse ovat tosi röyhkeitä, mutt jos miettii jotain hyväntahtosia, kilttejä, mukavia ihmisiä nii ei ne mee keltään nokka pystyssä kulkevalta nirppanaamalta kyselee miks se on niin hiljaa. Sitä kysytään ihmisiltä jotka näyttää ujoilta,epävarmoilta yms. Vaiķka taidan nyt puhua tosi ristiriitasesti, nii tarkemmin kun mietin niin eihän ne mukavat ihmiset keneltään kysykään "miks oot niin hiljaa" koska on epäystävällistä kysyä niin.. Voi että en nyt tiedä mitä pitäs ajatella :D

Mulla on yks kaveri jolla on semmonen ominaisuus että se pitää mua jonain itsestäänselvyytenä. Tai siis se ja mä tutustuttiin ja tultii kavereiks tosi helposti. Silla on paljon tuttuja (jotka se kai haluais kavereiks??) ja ärsyttävää on se että noiden tuttujen tullessa luoksemme niin kaveri alkaa käyttäytyä niinku mä olisi jotenki toisarvone ja se yrittää vaan saada niide tuttujensa huomion. Kehuu niiden vaatteita, kysyy mitä kuuluu. Mulle ei oo ikinä sanonu/kysyny noin. Naurahtaa ja kikattaa teennäisesti ainaku pikkusenki tuntuu ett joku heitti vitsin. Ja siis jos mä kommentoin näille ihmisille jotain niin kaveri kattoo silmät pyöreinä, ilmeisesti kun ajattelee että eihän mulla voi olla mitään asiaa niille kun ne on hänen tuttujaan ja hän se siinä yrittää luoda parempia kontakteja heihin. Ja jos mä oon kesken kertomassa juttua kaverille ja nää ihmiset pöllähtää paikalle nii kaveri jotenki just ja just kuuntelee mun jutun loppuun (samalla hermostuneesti vilkuillen niitä toisia) ja selkeesti näyttää että hänen nyt täytyis heti antaa kaikki huomionsa näille muille ihmisille.

Mua loukkaa tuo käytös. Tokihan se on kiva että hänen ei tarvii mun seurassa esittää ja selkeästi pitää mua oikeana kaverinaan mutta ei taida ihan tajuta mitä kaikkea tuolla käytöksellään viestittää. En usko että aapeella sama, mutta ehkä joku muu tajuaa tämän viestin avulla käyttäyttyvänsä tökerösti toisia kohtaan.

Hanki anustappi ja puhut sen käytöstä. Saat arvostusta roppakaupalla ja ihmiset kiinnostuvat sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni kuvailee muiden ihmisten ärsyttäviä luonteenpiirteitä. Tätä on kyllä helppo harrastaa näin palstalla ja anonyyminä. Mutta kuka kertoisi aloittajalle hekilökohtaisesti mikä juuri hänessä on yleisen normikäsityksen mukaan muiden mielestä ärsyttävää? Onko olemassa konsultteja, jotka maksusta kertovat tämän suoraan ja kiertelemättä? Mistä löytyy sellainen palvelu?

Palvelun luonteesta johtuen työ maksettaisiin etukäteen. Ja tilaajan persoonallisuuden luonnehdinta tapahtuisi vankilatyyppisesti lasin takaa.

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää aivan suunnattomasti tämä, että suoraa, analyyttistä, loogista puhetta kuvataan "ehkä miesmäiseksi" ja epäillään sitä syyksi, miksi ärsyttää toisia. Siis mitä ihmettä? Onko tällä tarkoitus sanoa, että naisen kuuluu puhua jotenkin muutoin kuin asiallisen suoraan? Vai mitä tämä "miesmäinen" puhe oikein on.

Nyt sellainen uutisväläys jokaiselle, että elämme vuotta 2018 ja tämän vuoksi naistenKIN voi olettaa olevan ihan täyspäisiä puhujia ja toimijoita. Toisaalta taas miehissä piisaa kaikenlaista hölöttäjää ja sössöttäjää, joiden puheista ei tolkkua meinaa ottaa, että mitä nyt halutaan tai tarkoitetaan. Eli tämmöinen luokittelu mies/naismaisiin voitaisiin jo lopettaa.

Minä olen se, joka keskustelun alkupuolella ilmaisi, että puhetapaani on sanottu miesmäiseksi, tai että se olisi ok, jos olisin mies. Tämä on palaute, jonka eräs uudehko tuttavuus minulle antoi.

Olemme mieheni kanssa puhetyyliltä ja eleiltämme kuin kaksi marjaa. Usein keskustelussa kuulen kuinka mieheni sanoo minun sanoillani ja äänenpainoilla, jonkin asian ja sen vastaanotto on aivan eri kuin silloin kun minä sanoin sen toisessa porukassa. Olemme oikeasti todella samanlaisia, mutta mieheni on todella pidetty, minä en.

Minusta olisi tosi kivaa, jos eläisimme tällä vuosituhannella, ja nainen saisi olla looginen ja analyyttinen. Ihmettelen myös kovasti tätä keskustelua, jonka nainen ei saisi olla sellainen.

Eniten kuitenkin ihmetyttää, miksi se olisi ok, jos olisin mies?

AP. Sun täytyy ohjelmoida itsesi uudelleen. Et vaikuta ärsyttävältä. Voisiko olla, että olet jostain pikku jutusta  saanut käsityksen, että olet ärsyttävä. Se on saattanut olla alunperin väärintulkintaa, mutta siitä on tullut "itseään toteuttava profetia", vähän samaan tapaan, kuin joku on vahingossa tallannut toisen jalan päälle ja toinen on tiuskaissut että oletpa sä kömpelö. sitten piruparka on jatkossa yrittänyt olla mahdollisimman sulavaliikkeinen ja jännittäessään ja hermoillessaan, ettei nyt vaan "kömpelöi" mitenkään niin kompastuu kuitenkin omiin koipiinsa. Vähän kuin "pokka pitää"-sarjan Elisabeth päätyy aina pudottamaan sen kahvikupin.

Voi olla, että yrittäessäsi liikaa olla mahdollisimman epä-ärsyttävä, sä päädyt oleen, paradoksaalista kyllä, tosiärsyttävä, koska sä et ole enää luonnollinen ja alat vetään jotain feikkiä ja yrität ehkä miellyttää liikaa. Ihmiset vaistoo sen. Nyt kun sä olet anonyyminä oma itses, sä et ole ärsyttävä, joten lakkaa ylianalysoimasta ihmisten eleitä ja sanomisia ja ole rennosti oma itsesi ja luonnollinen äläkä yritä miellyttää ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää aivan suunnattomasti tämä, että suoraa, analyyttistä, loogista puhetta kuvataan "ehkä miesmäiseksi" ja epäillään sitä syyksi, miksi ärsyttää toisia. Siis mitä ihmettä? Onko tällä tarkoitus sanoa, että naisen kuuluu puhua jotenkin muutoin kuin asiallisen suoraan? Vai mitä tämä "miesmäinen" puhe oikein on.

Nyt sellainen uutisväläys jokaiselle, että elämme vuotta 2018 ja tämän vuoksi naistenKIN voi olettaa olevan ihan täyspäisiä puhujia ja toimijoita. Toisaalta taas miehissä piisaa kaikenlaista hölöttäjää ja sössöttäjää, joiden puheista ei tolkkua meinaa ottaa, että mitä nyt halutaan tai tarkoitetaan. Eli tämmöinen luokittelu mies/naismaisiin voitaisiin jo lopettaa.

Minä olen se, joka keskustelun alkupuolella ilmaisi, että puhetapaani on sanottu miesmäiseksi, tai että se olisi ok, jos olisin mies. Tämä on palaute, jonka eräs uudehko tuttavuus minulle antoi.

Olemme mieheni kanssa puhetyyliltä ja eleiltämme kuin kaksi marjaa. Usein keskustelussa kuulen kuinka mieheni sanoo minun sanoillani ja äänenpainoilla, jonkin asian ja sen vastaanotto on aivan eri kuin silloin kun minä sanoin sen toisessa porukassa. Olemme oikeasti todella samanlaisia, mutta mieheni on todella pidetty, minä en.

Minusta olisi tosi kivaa, jos eläisimme tällä vuosituhannella, ja nainen saisi olla looginen ja analyyttinen. Ihmettelen myös kovasti tätä keskustelua, jonka nainen ei saisi olla sellainen.

Eniten kuitenkin ihmetyttää, miksi se olisi ok, jos olisin mies?

Joo.. Joskus huomaa toisista naisista että ne uskoo paremmin jonkun asian kun mies sen heille sanoo! Olin kavereide kaa koulussa koneella ja sitt ku neuvoin niitä tekee jotain nii ne vaan nauro ja oli ett ei kai sellasta uskalla tehä, hävii kummiski kaikki tiedostot yms. Sitt ku siihe tulee yks miespuolinen opiskelijatoveri ja hän sanoo saman asian nii heti uskotaan ja uskalletaan tehdä niin! Mitä hittoa, mieluummin uskoivat puolituttua kuin hyvää kaveriaan? Ja kyseessä ei ollu kukaa tietokonenörtti, ihan tavan jamppa joka ties asiasta varmasti ihan yhtä hyvin ja vähän kuin mä.

Minä taas ärsytän muita ihmisiä joko tahtomattamani, tai nykyisin jopa ihan tahallani. Ihan vain periaatteesta, tai osoittaakseni heidän oman typeryytensä.

Olen lihava, ruma, keski-ikäinen nainen. Saan inhoavia katseita, mutta en välitä enää. Olen rohkeasti omaa mieltäni ja uskallan sanoa suoraan vääryyksistä, jos niitä havaitsen. Olen myös erittäin kohtelias ja osaan käytöstavat. Olen puhelias ja huumorintajuinen töissä. Jos en tällaisena kelpaa, ei voi mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää aivan suunnattomasti tämä, että suoraa, analyyttistä, loogista puhetta kuvataan "ehkä miesmäiseksi" ja epäillään sitä syyksi, miksi ärsyttää toisia. Siis mitä ihmettä? Onko tällä tarkoitus sanoa, että naisen kuuluu puhua jotenkin muutoin kuin asiallisen suoraan? Vai mitä tämä "miesmäinen" puhe oikein on.

Nyt sellainen uutisväläys jokaiselle, että elämme vuotta 2018 ja tämän vuoksi naistenKIN voi olettaa olevan ihan täyspäisiä puhujia ja toimijoita. Toisaalta taas miehissä piisaa kaikenlaista hölöttäjää ja sössöttäjää, joiden puheista ei tolkkua meinaa ottaa, että mitä nyt halutaan tai tarkoitetaan. Eli tämmöinen luokittelu mies/naismaisiin voitaisiin jo lopettaa.

Minä olen se, joka keskustelun alkupuolella ilmaisi, että puhetapaani on sanottu miesmäiseksi, tai että se olisi ok, jos olisin mies. Tämä on palaute, jonka eräs uudehko tuttavuus minulle antoi.

Olemme mieheni kanssa puhetyyliltä ja eleiltämme kuin kaksi marjaa. Usein keskustelussa kuulen kuinka mieheni sanoo minun sanoillani ja äänenpainoilla, jonkin asian ja sen vastaanotto on aivan eri kuin silloin kun minä sanoin sen toisessa porukassa. Olemme oikeasti todella samanlaisia, mutta mieheni on todella pidetty, minä en.

Minusta olisi tosi kivaa, jos eläisimme tällä vuosituhannella, ja nainen saisi olla looginen ja analyyttinen. Ihmettelen myös kovasti tätä keskustelua, jonka nainen ei saisi olla sellainen.

Eniten kuitenkin ihmetyttää, miksi se olisi ok, jos olisin mies?

Joo.. Joskus huomaa toisista naisista että ne uskoo paremmin jonkun asian kun mies sen heille sanoo! Olin kavereide kaa koulussa koneella ja sitt ku neuvoin niitä tekee jotain nii ne vaan nauro ja oli ett ei kai sellasta uskalla tehä, hävii kummiski kaikki tiedostot yms. Sitt ku siihe tulee yks miespuolinen opiskelijatoveri ja hän sanoo saman asian nii heti uskotaan ja uskalletaan tehdä niin! Mitä hittoa, mieluummin uskoivat puolituttua kuin hyvää kaveriaan? Ja kyseessä ei ollu kukaa tietokonenörtti, ihan tavan jamppa joka ties asiasta varmasti ihan yhtä hyvin ja vähän kuin mä.

Miesten  miellyttäminen on joillain naisilla niin syvässä ja ilmeisesti jo nuorena opittu, että naisten välinen solidaarisuus ei merkitse mitään. Tällaisia naisia en arvosta pätkääkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin näistä kommenteista monta ärsyttäväksi ilmoitettua asiaa, jotka täsmäävät minuun.

Musta huumori, jota ilmeisesti osa ei ymmärrä. Analyyttisyys ja se ettei mielistele. Ei omista telkkaria joten ei osaa puhua tv-ohjelmista. Ei roiku somessa eikä päivitä mitään someen. Ajattelee asioista monesta näkökulmasta ja analyyttisesti, se tulkitaan haasteelliseksi ja ylimieliseksi.

Ap.

Tässähän se ylimielisyys jo on nähtävissä rivienvälistä, "ajattelee itse niin analyyttisesti ja kaikenkattavasti, että tavallisten ihmisten on vaikeaa, ellei mahdotonta pysyä kärryillä" :D

Olen analyyttinen pohdiskelija, eikä minulla ole ongelmaa kenenkään kanssa, koska pystyn esittämään asiat neutraalisti oman näkemyksen korostamisen sijaan. Ymmärrän myös, että kaikki eivät ajattele samoin kuin itse ajattelen. Ja pohdin, kuinka päästään samalle aaltopituudelle nostattamatta kenenkään stressileveleitä.

Tämä ketju on vahvistanut ajatusta, että muiden kanssa toimeentulemattomilla, "ärsyttävillä" ihmisillä on puutteita itsensä tarkastelussa ja oman olemisen arvioinnissa, itsensä suhteuttamisessa muihin.

Onhan tämä varmaan taidokasta, mutta samalla herää kysymys, onko henkilö enää oma itsensä, jos hän ei voi sanoa omia mielipiteitään ja jos hän joutuu ajattelemaan, että "kun minä teen näin, niin sitten ei varmaan tule mitään kahnausta". Väittäisin myös, että läheskään kaikki ihmiset eivät mieti, miten olla nostamatta toisten stressileveleitä eli miten se nakki sitten tulee juuri niille analysoiville, mielipiteistään puhuville ihmisille? Aivan kuin täytyisi himmailla, että nääh, eihän mulla oikein mitään mielipidettä hmmm jooo puhutaan yleisellä tasolla aiheesta, niin ei tarvitse kenenkään ärsyyntyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset käsittävät asiat niin eri tavoin!

- Olen hyvin kiinnostunut ihmisistä ja heidän ajatuksistaan, tunteistaan, syistä käytökseensä jne. Pohdin paljon myös omaa elämääni ja persoonaani, ja kerron avoimesti näistä pohdinnoistani muille. Odotan heidän sitten kertovan omia pohdintojaan itsestään sekä ajatuksista, joita minun pohdintani herätti. Niinpä myös kun joku kertoo pohdintojaan minulle, vastaan kertomalla miten asia omalla kohdallani on ja mitä muuten ajattelen. Täältä opin monen käsittävän käytökseni niin, että haluan vain puhua itsestäni eikä minua kiinnosta muiden asiat. Tosi kiva. :(

Analysoin siis omaa käytöstäni ja esim. tunnereaktioitani paljon ja kerron näistä ystävilleni. Saatan esim. sanoa näin: "Pekka sanoi minulle asian x ja loukkaannuin siitä kauheasti, koska se varmaan muistutti äitini käytöksestä lapsuudessani." Kuitenkin jonkun päässä asia kääntyy muotoon "Ensin vetää herneen nenään ihan turhasta ja sitten haukkuu selän takana ja syyttelee muita." Jep, tosi kivaa taas.

Olen minäkin kiinnostunut ihmisistä, pohdin mielelläni heidän käytöstään kuten omaanikin, analysoin mielelläni, jne. MUTTA vain seurassa, jossa muutkin tätä tekevät. Vain seurassa, jossa on tarkoitus jutella juuri tällä tavalla tämän tyyppisistä asioista.

Oikeasti on todella rasittavaa, kun haluaa vain kevyesti kertoa esim. mitä viikonloppuna teki ja toinen aloittaa siihen päälle jonkun oman juttunsa, jota ruotii sitten herranjumala äitisuhteita myöten. Voihan olla, että kuulijan mielestä ette edes ole niin hyviä kavereita, että hän haluaa kuulla jotain intiimimpää sinusta.

Juuri se on tilannetajua, että ymmärtää pitää jutun sillä tasolla, millä sen on tämän ihmisen/tämän seuran kanssa tarkoitus olla.

Mutta. Entäs jos on kaveri, jonka keskustelun taso on pääsääntöisesti luokkaa "mitä kuuluu, mitä teit tänään, mitä teet nyt, millasista elokuvista tykkäät?" - ja jos taas itse koittaa puhua edes uutisista saati sitten syvällisemmin joistain keskinäisistä jutuista, niin toinen vihastuu. 

Onko siis oikein, että toinen ei koskaan saa päättää joissain ihmissuhteissa puheenaiheita, koska kuulija tyrannisoi ja päättää keskustelunaiheet? Jos on, miksi se on oikein? Tämä on ehkä juuri sitä analysointia, mutta todellakin kiinnostaa. Joudunhan minäkin kuuntelemaan jonninjoutavia juttuja, jotka mielestäni ovat melkoisen turhia (esim. kepeisiin kuulumiskyselyihin harvemmin edes vastataan rehellisesti, että tosi huonostihan tässä menee). Tai joudun kuuntelemaan juttua vaikka autoista tai mistä tahansa toiselle tärkeästä. 

Voihan se olla, että joskus on raskasta kuunnella kanssaeläjiä, mutta mitäpä sitten? Sitä vartenhan ne kaverit ja läheiset ovat. 

Minusta tuo edellinen tarkoittikin, että syvällisiä jutellaan sellaisen kanssa, joka haluaa jutella syvällisiä, ja kevyempiä aiheita sellaisen kanssa, joka haluaa jutella kevyemmistä aiheista. Sitä vartenhan ihmisillä on erilaisia kavereita. 

Täällä kans yks. Oon kaikille ystävällinen ja mukava ja se on ollut aina yksi minun periaatteistani, että kellekkään ei saa syyttä olla epäkohtelias ja ainoa syy jos olen epäkohtelias on se, että joku toinen on ensin ollut törkeä, koska musta ei sellasta pidä niellä. Siitä huolimatta monia ärsyttää ja todella moni ketä on sitten tutustunut minuun paremmin on myöhemmin sanonut, että piti minua aluksi ärsyttävänä, koska mulla on vahvat mielipiteet ja luuli myös että minä en pidä hänestä?? Mutta paremmin kun tutustui tajusi, että sanon vain mielipiteeni enkä tarkoita sillä mitään pahaa tai ole ylimielinen. Tai monia, kellä ei oo kauheen rikas maalaisjärki, ärsyttää se jos heittää ihan tieteellisiä faktoja pöytään, sillon luulet olevasi kaikkitietävä.

Olen huomannut, että kateus saa monet käyttäytymään tympeästi. Kun on kaunis, itsevarma, korkeasti koulutettu, hyvin toimeentuleva, ehkä älykäskin, niin toiset naiset ovat heti nokka nyrpyssä supisemassa ja haukkumassa selän takana. Myös se, että uskaltaa sanoa oman mielipiteensä, eikä alistu toisten hyväksikäytettäväksi ärsyttää monia. Olen huomannut, että naisilla erityisesti korkea koulutus on sellainen ärsytystä aiheuttava seikka, vaikka itse ei sitä edes mainostaisi mitenkään.