Ärsytän ihmisiä, mutta en tiedä miksi

Jos on kovin vaativa kaikessa eikä ota muita huomioon lainkaan aivan kuin muita ei olisikaan. On itse vain etusijalla. Tämä ärsytti entisessä työkaverissani. Tee siinä sitten tiimityötä tuollaisen kanssa. Argghh!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset käsittävät asiat niin eri tavoin!

- Olen hyvin kiinnostunut ihmisistä ja heidän ajatuksistaan, tunteistaan, syistä käytökseensä jne. Pohdin paljon myös omaa elämääni ja persoonaani, ja kerron avoimesti näistä pohdinnoistani muille. Odotan heidän sitten kertovan omia pohdintojaan itsestään sekä ajatuksista, joita minun pohdintani herätti. Niinpä myös kun joku kertoo pohdintojaan minulle, vastaan kertomalla miten asia omalla kohdallani on ja mitä muuten ajattelen. Täältä opin monen käsittävän käytökseni niin, että haluan vain puhua itsestäni eikä minua kiinnosta muiden asiat. Tosi kiva. :(

Analysoin siis omaa käytöstäni ja esim. tunnereaktioitani paljon ja kerron näistä ystävilleni. Saatan esim. sanoa näin: "Pekka sanoi minulle asian x ja loukkaannuin siitä kauheasti, koska se varmaan muistutti äitini käytöksestä lapsuudessani." Kuitenkin jonkun päässä asia kääntyy muotoon "Ensin vetää herneen nenään ihan turhasta ja sitten haukkuu selän takana ja syyttelee muita." Jep, tosi kivaa taas.

Mulla on ihan sama tilanne! Oon nyt joutunut toteamaan että nää jotka tästä ärsyyntyy ei tykkää analysoida asioita ainakaan ääneen samalla tavalla. Niitä kiinnostaa ihan erilaiset keskustelunaiheet ja sisintä ei haluta avata. Monesti nämä ihmiset kyllä juttelee mutta se on aina jotain läpän heittoa tai pinnallisempaa aihetta. Ja silti ovat itse ihan maininneet että esim. piilottelevat masennusta tms. He eivät halua tarttua näihin aiheisiin sitten tietenkään ja kokevat että puhun vain itsestäni, vaikka haluaisin niin paljon keskustella juuri noin kun kirjoitit. Ja osan kanssa se onnistuukin. Kaikkien kanssa ei nyt vaan luonteet mätsää.

He eivät halua keskustella näistä asioista sinun kanssasi. Syitä siihen voi olla monta: esimerkiksi kaikki eivät tunne luontevaksi avata sisintään esim. työkavereille tai harrastuspiirissä. Tai sitten tosiaan voi olla, että tapasi keskustella näistä asioista vaivaannuttaa heitä.

Mutta kun sillä ei oikeastaan ole mitään väliä. Sillä on, että he osoittavat, että sinun kanssasi tahtovat juttelun olevan läpän heittoa ja pinnallisempaa aihetta. Miksi tämä ei riitä?

Ole onnellinen, että sinulla on myös ihmisiä, joiden kanssa syvällinen keskustelu onnistuu. Jatka sitä heidän kanssaan.

En just ymmärrä tätä ajattelutapaa, että koska minä olen niin syvällinen, analysoiva ja haluan puhua asioistasi, sitä vaaditaan toisiltakin. Kaikki eivät ole sellaisia, tai he eivät ole sitä just mun kanssa, ties mistä syystä. Ja se on ihan ok, ihan varmaan jokaisen kanssa löytyy jotain juteltavaa, ilman että avataan sydämen jokainen kipeä sopukka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset käsittävät asiat niin eri tavoin!

- Olen hyvin kiinnostunut ihmisistä ja heidän ajatuksistaan, tunteistaan, syistä käytökseensä jne. Pohdin paljon myös omaa elämääni ja persoonaani, ja kerron avoimesti näistä pohdinnoistani muille. Odotan heidän sitten kertovan omia pohdintojaan itsestään sekä ajatuksista, joita minun pohdintani herätti. Niinpä myös kun joku kertoo pohdintojaan minulle, vastaan kertomalla miten asia omalla kohdallani on ja mitä muuten ajattelen. Täältä opin monen käsittävän käytökseni niin, että haluan vain puhua itsestäni eikä minua kiinnosta muiden asiat. Tosi kiva. :(

Analysoin siis omaa käytöstäni ja esim. tunnereaktioitani paljon ja kerron näistä ystävilleni. Saatan esim. sanoa näin: "Pekka sanoi minulle asian x ja loukkaannuin siitä kauheasti, koska se varmaan muistutti äitini käytöksestä lapsuudessani." Kuitenkin jonkun päässä asia kääntyy muotoon "Ensin vetää herneen nenään ihan turhasta ja sitten haukkuu selän takana ja syyttelee muita." Jep, tosi kivaa taas.

Olen minäkin kiinnostunut ihmisistä, pohdin mielelläni heidän käytöstään kuten omaanikin, analysoin mielelläni, jne. MUTTA vain seurassa, jossa muutkin tätä tekevät. Vain seurassa, jossa on tarkoitus jutella juuri tällä tavalla tämän tyyppisistä asioista.

Oikeasti on todella rasittavaa, kun haluaa vain kevyesti kertoa esim. mitä viikonloppuna teki ja toinen aloittaa siihen päälle jonkun oman juttunsa, jota ruotii sitten herranjumala äitisuhteita myöten. Voihan olla, että kuulijan mielestä ette edes ole niin hyviä kavereita, että hän haluaa kuulla jotain intiimimpää sinusta.

Juuri se on tilannetajua, että ymmärtää pitää jutun sillä tasolla, millä sen on tämän ihmisen/tämän seuran kanssa tarkoitus olla.

Ymmärrän tämän, mutta itse en saa oikein mitään tuollaisista pinnallisista jutellaanpa niitä näitä kaverisuhteista. Taidanpa tiputtaa heidät kokonaan piireistäni sitten. Kaikille parempi näin.

On varmaan parempi kaikille. Itse en taas ymmärrä ajattelutapaa, että kaikista suhteista pitäisi saada jotain. Tai sitten kai vaan tyydyn vähempään, kun musta on ihan kiva, että on sellaisiakin kaverisuhteita, jotka toimivat vähän kevyemmällä setillä  kuin lapsuuden traumojen selaaminen.

Jos on kovin vaativa kaikessa eikä ota muita huomioon lainkaan aivan kuin muita ei olisikaan. On itse vain etusijalla. Tämä ärsytti entisessä työkaverissani. Tee siinä sitten tiimityötä tuollaisen kanssa. Argghh!

Joitain ihmisiä ärsyttää kaikki. Tai siis joidenkin ihmisten pitää löytää joka koulusta tai työpaikasta, sellainen joka ärsyttää. Itsellä oli tuommoinen luokkakaveri, joka tavallaan kerjäsi ikävyyksiä. Alakoulussa tuon tyypin piti tietty ottaa silmätikuksi joku nuorempi. Yläkoulussa sitten tämä joutui vaikeuksiin ja tappeluihin, kun siellä eivät enää päteneet enää samat säännöt kuin pienessä alakoulussa. Töissä tuo sitten sai varoituksia jo ensimmäisissä kesätyöpaikassa rähinöinnistä. On sitten saanut potkutkin jostain töistä, kun ei ole pysynyt kuosissa eli ei pelkästään dissanut ihmisiä vaan haukkunut niitä päin naamaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että ärsytän monia ihmisiä. Eniten puolituttuja tai sellaisia, erityisesti naispuoleisia. En vain yhtään tiedä miksi. Olen useammalta minut hyvin tuntevalta ihmiseltä kysynyt että mikä minussa on sellaista, että se ärsyttää monia uusia ihmisiä, mutta en ole saanut vastausta. Kuvittelet itse olevani uusille ihmsille ja puolitutuille ja kavereiden kavereille ja sellaisille ystävällinen, kohtelias, mukava jne. Miten saan selville että miksi ärsytän? En halua olla sellainen, josta ei tykätä.

Oletko nuori ja kaunis. Pelkkä kauniskin riittää. Sinussa ei taida olla mitään muuta ”vikaa” kuin se, että nuo naiset tuntevat itsensä vähemmän viehättäväksi rinnallasi. Älä siis stressaa vika ei ole sinussa 😊

Seuraavassa on tuntemieni ärsyttävien ihmisten piirteitä. Ehkä sinulla on samoja? Liian hiljainen, ei anna mitään itsestään, vastaa kun kysytään tyylin kyllä tai ei. Liian puhelias, ihan pää hajoaa siihen jatkuvaan papatukseen. Äänekäs määkijä ja hirnuja. Narisevaääninen marisija. Valittaja. Esitelmien pitäjä, joka luennoi omista kiinnostuksen kohteistaan. Omahyväinen ihminen, joka ei itse varmasti tajua olevansa sellainen, eli niin sanottu hyvis, joka on kaiken oikean puolella ja esiintyy täydellisenä äitinä ja puolisona jne. Itseään toistava jankuttaja. Tyyppi töistä, joka kyselee yksityiselämästäni. Huumorintajuton tylsimys, joka ottaa kaiken tosissaan. Ihminen, jolla ei ole hitustakaan itseironian kykyä. Rasisti, sovinisti, kiihkouskovainen. Maaninen mielipiteidensä jakaja. Sosiaalisesti täysin välinpitämätön tai yli-innokas. Kummallinen oudokki, jolta puuttuu tilannetajua. Tyyppi, joka kertoo kaiken aina aatamista alkaen, ehkä olit vielä kiinnostunut aluksi, mutta... Typerys, joka ei tiedä mitään eikä seuraa aikaansa. Vitsien kertoja. Haisuli. Ammattiloukkaantuja. Juorukello. Kielikello. Tyyppi, joka on ihan erilainen miesten kuin naisten seurassa. Huomionhakuinen. Kaikentietäjä. Sottapytty, jonka jälkiä muut siivoavat työpaikallakin. Käytöstavaton, ei tervehdi, ei hymyile, ei tuo tuliaisia, ei onnittele. Mairea yli-iloinen makeilija.

Kuulostaa siltä, että inhoan tyyliin kaikkia. Moni noista kuitenkin ilmenee ihan samassa tyypissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua sanotaan usein hyökkääväksi.

Siihen ei tarvita muuta kuin että sanoo "ei" silloin kun siltä tuntuu.

Tai ilmaisee eriävän mielipiteensä, jättäytyy pois sellaisesta, mihin ei halua mukaan.

En aio muuttua. Yleensä olen saanut katua, jos olen ryhtynyt johonkin vastoin omaa järkeäni ollakseni mieliksi.

Hmm. Minäkään en ole mielistelijä enkä hissukka vaan ilmaisen aika suoraan mielipiteeni, kohteliaasti kuitenkin. Osaan ja uskallan sanoa ei, jos siltä tuntuu. Ehkä sitten ole hyökkäävä? Vaikka olen aina kohtelias. Ap,

Minä olen samanlainen. Olen kohtelias, mutta suora ja itsevarma, kuitenkaan tyrkyttämättä mielipiteitäni. Minulle on sanottu, että puhetapani olisi ok, jos olisin mies.

Iän myötä törmäsin samaan ongelmaan. Itsetuntoni nousi ja uskalsin enemmän ilmaista ajatuksiani. Käytöstavat minulla on edelleen hallussa, osa ihmisistä vain on sitä mieltä, että jos ilmaisen mielipiteeni, minun pitäisi ensin pyytää anteeksi.

Oletko nainen ap?

T.Eräs toinen

Olen nainen, 34-vuotias. Olen itsevarma ja suora kuten sinäkin. Kommunikaatiotyylini on aika analyyttinen, ehkä miesmäinen, vaikka muuten naisellinen tyyppi olenkin. Ap.

Olet liian suorasanainen, se aiheuttaa ärtymistä. Jotkut kokee sut uhkana.

Ap sanoi, että ihmiset luulevat hänen olevan kehitysvammainen hänet tavatessaan. Jos sosiaaliset taidot ovat tuota luokkaa, niin tuskin kukaan pitää uhkana.

Ei se ollut oikea ap.

Minulla sama juttu muutama vuosi sitten, silloin minulle sanottiin että kun olet kaikin puolin noin täydellinen kaikessa niin sinun seurassa on vaikea olla tuntematta itseään huonoksi.

Tämä sai minut ihan sanattomaksi, koska en ole mikään kaikkitietäväinen tyyppi, en tuo itseäni ja saavutuksiani esiin ja itse asiassa puhun vähiten itsestäni koko kaveripiirissä, enkä lähde muiden ihmisten haukkumisrinkeiin koskaan mukaan vaan yritän löytää kaikesta positiivisuutta. Sekö on täydellisyyttä joidenkin mielestä ettei juorua eikä halua juoruta pahantahtoisesti toisista???

Olen päälle kolmikymppinen yksinäinen lesbo nainen a, tosin välit perheenjäseniin ovat vielä ok, mutta hekin asuvat kaukana. Pikkuhiljaa välit sukulaisiin ovat etääntyneet ja kavereita ei ole ollut sitten kouluvuosien, työkavereita lukuun ottamatta. Kaikenlaista olen yrittänyt, jotta tulisi sosiaalista elämää enemmän, mutta ei millään. Qruiserit ym. ovat olleet ihan turhia. Asiaa ei yhtään tee helpommaksi se, että nolostelen yksinäisyyttäni ja aina uudet ihmiset alkavat kysellä ystäväpiiristäni, jota ei siis ole.

Olen alkanut ajatella, että olen vain sellainen ihminen, jonka kanssa oikein kukaan ei halua olla. Naamassa, työssä jne. ei ole vikaa, kai se luonteessa jotenkin on. Hirvittää jo ajatella vanhuutta, millaista silloin on, kun ei ole edes työkavereita.

Vierailija kirjoitti:

Seuraavassa on tuntemieni ärsyttävien ihmisten piirteitä. Ehkä sinulla on samoja? Liian hiljainen, ei anna mitään itsestään, vastaa kun kysytään tyylin kyllä tai ei. Liian puhelias, ihan pää hajoaa siihen jatkuvaan papatukseen. Äänekäs määkijä ja hirnuja. Narisevaääninen marisija. Valittaja. Esitelmien pitäjä, joka luennoi omista kiinnostuksen kohteistaan. Omahyväinen ihminen, joka ei itse varmasti tajua olevansa sellainen, eli niin sanottu hyvis, joka on kaiken oikean puolella ja esiintyy täydellisenä äitinä ja puolisona jne. Itseään toistava jankuttaja. Tyyppi töistä, joka kyselee yksityiselämästäni. Huumorintajuton tylsimys, joka ottaa kaiken tosissaan. Ihminen, jolla ei ole hitustakaan itseironian kykyä. Rasisti, sovinisti, kiihkouskovainen. Maaninen mielipiteidensä jakaja. Sosiaalisesti täysin välinpitämätön tai yli-innokas. Kummallinen oudokki, jolta puuttuu tilannetajua. Tyyppi, joka kertoo kaiken aina aatamista alkaen, ehkä olit vielä kiinnostunut aluksi, mutta... Typerys, joka ei tiedä mitään eikä seuraa aikaansa. Vitsien kertoja. Haisuli. Ammattiloukkaantuja. Juorukello. Kielikello. Tyyppi, joka on ihan erilainen miesten kuin naisten seurassa. Huomionhakuinen. Kaikentietäjä. Sottapytty, jonka jälkiä muut siivoavat työpaikallakin. Käytöstavaton, ei tervehdi, ei hymyile, ei tuo tuliaisia, ei onnittele. Mairea yli-iloinen makeilija.

Kuulostaa siltä, että inhoan tyyliin kaikkia. Moni noista kuitenkin ilmenee ihan samassa tyypissä.

Hyvin selostettu. Minulla muutama em. piirre nimenomaan muutamisssa työkavereissa, onko sinulla? Ollaanko kenties samassa työpaikassa? :DDD

Tämä asia ahdistaa niin kovasti. En haluaisi olla lesbo, mutta silti ihastun tulisesti aina ja vain tyttöihin.

Koen, että en saa tyttösuhteista sitä, mitä haluan elämältä. Haluan biologisia lapsia, sen vahvemman osapuolen ja olla se suhteen ainoa nainen. Mutta silti en vain rakastu miehiin. Olen niin yrittänyt, niin kovasti. Seurustelinkin kerran erään pojan kanssa nelisen kuukautta. Loppujen lopuksi huomasin, että suhteen viehätys on siinä, että saan olla "normaali". En muista sitten seitsemännen luokan, että olisin todella, aidosti ihastunut poikaan.

Koen, että en saa naisiltä sitä, mitä haluan elämältäni. Unelmani on sellanen oikein perinteinen perhemalli. Haluan vahvat käsivarret ympärilleni, biologisia lapsia ja olla se suhteen ainoa nainen. En näe itseäni esimerkiksi alttarilla mitenkään naisen kanssa. Mutta kun ei niin ei.

Vierailija kirjoitti:

Tämä asia ahdistaa niin kovasti. En haluaisi olla lesbo, mutta silti ihastun tulisesti aina ja vain tyttöihin.

Koen, että en saa tyttösuhteista sitä, mitä haluan elämältä. Haluan biologisia lapsia, sen vahvemman osapuolen ja olla se suhteen ainoa nainen. Mutta silti en vain rakastu miehiin. Olen niin yrittänyt, niin kovasti. Seurustelinkin kerran erään pojan kanssa nelisen kuukautta. Loppujen lopuksi huomasin, että suhteen viehätys on siinä, että saan olla "normaali". En muista sitten seitsemännen luokan, että olisin todella, aidosti ihastunut poikaan.

Koen, että en saa naisiltä sitä, mitä haluan elämältäni. Unelmani on sellanen oikein perinteinen perhemalli. Haluan vahvat käsivarret ympärilleni, biologisia lapsia ja olla se suhteen ainoa nainen. En näe itseäni esimerkiksi alttarilla mitenkään naisen kanssa. Mutta kun ei niin ei.

Sinä olet normaali valitsit sitten lesbouden ,eli et.

Lesboåpariskuntakin voi saada lapsia.

Jotkut lesbot ovat hyvinkin miehisiä

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetelly samaa vuosikausia, mutta viime viikonloppuna sain vihdoinkin syyn miksei monet tykkää minusta: huumorini.

Minulla on suht musta / totinen huumori ja olen ollut siinä luulossa, että sitä kaikki ymmärtää, eikä tarvitse erikseen sanoa ”se oli vitsi”. Huumorini voi olla monelle loukkaavaa ja sävyni ilkeä, vaikka luulen olevani vain hauska...

Sulla on samanlainen huumori kuin miehelläni. Tuntemattomammat järkyttyvät. Minä sitten lievennän tilannetta, että vitsi-vitsi. Itsekin tosin alussa loukkaannuin joistakin kommenteista ja toisaalta ajattein, että onpas siinä sydämetön ja kylmä mies!

Ei minullakaan ole mitään lesboja vastaan, mutta lesboparien adoptointia vastustan. Mielestäni ne, joiden ei ole biologisesti tarkoitettu saavan lapsia, eivät sitä oikeutta saa saada. Lisäksi jos "äiti ja isi" ovat samaa sukupuolta, se voi vaikuttaa vakavasti lapsen elämään. Ei myöskään keinohedelmöitystä lesboille.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä itsetunto koetaan varsin usein ylimielisyytenä. Voisiko syy olla tämä?

Toisaalta tiedän henkilön, josta juuri kukaan ei pidä, koska hän ilmoittaa aina muille olevansa "itsetunnoltaan hyvä". Kehuu kovaan ääneen itseään ja tekemisiään, on kaikessa aina paras, suurin, kaunein ja eniten.

Jopa hänen omenapuunsa onnistuu tekemään eniten omenoita.

Häntä siedetään, koska hänellä on mukava puoliso ja kaikki ovat tuon puolison kavereita (ja säälivät häntä, koska elää tuollaisen V:maisen henkilön kanssa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset käsittävät asiat niin eri tavoin!

- Olen hyvin kiinnostunut ihmisistä ja heidän ajatuksistaan, tunteistaan, syistä käytökseensä jne. Pohdin paljon myös omaa elämääni ja persoonaani, ja kerron avoimesti näistä pohdinnoistani muille. Odotan heidän sitten kertovan omia pohdintojaan itsestään sekä ajatuksista, joita minun pohdintani herätti. Niinpä myös kun joku kertoo pohdintojaan minulle, vastaan kertomalla miten asia omalla kohdallani on ja mitä muuten ajattelen. Täältä opin monen käsittävän käytökseni niin, että haluan vain puhua itsestäni eikä minua kiinnosta muiden asiat. Tosi kiva. :(

Analysoin siis omaa käytöstäni ja esim. tunnereaktioitani paljon ja kerron näistä ystävilleni. Saatan esim. sanoa näin: "Pekka sanoi minulle asian x ja loukkaannuin siitä kauheasti, koska se varmaan muistutti äitini käytöksestä lapsuudessani." Kuitenkin jonkun päässä asia kääntyy muotoon "Ensin vetää herneen nenään ihan turhasta ja sitten haukkuu selän takana ja syyttelee muita." Jep, tosi kivaa taas.

Olen minäkin kiinnostunut ihmisistä, pohdin mielelläni heidän käytöstään kuten omaanikin, analysoin mielelläni, jne. MUTTA vain seurassa, jossa muutkin tätä tekevät. Vain seurassa, jossa on tarkoitus jutella juuri tällä tavalla tämän tyyppisistä asioista.

Oikeasti on todella rasittavaa, kun haluaa vain kevyesti kertoa esim. mitä viikonloppuna teki ja toinen aloittaa siihen päälle jonkun oman juttunsa, jota ruotii sitten herranjumala äitisuhteita myöten. Voihan olla, että kuulijan mielestä ette edes ole niin hyviä kavereita, että hän haluaa kuulla jotain intiimimpää sinusta.

Juuri se on tilannetajua, että ymmärtää pitää jutun sillä tasolla, millä sen on tämän ihmisen/tämän seuran kanssa tarkoitus olla.

Mutta. Entäs jos on kaveri, jonka keskustelun taso on pääsääntöisesti luokkaa "mitä kuuluu, mitä teit tänään, mitä teet nyt, millasista elokuvista tykkäät?" - ja jos taas itse koittaa puhua edes uutisista saati sitten syvällisemmin joistain keskinäisistä jutuista, niin toinen vihastuu. 

Onko siis oikein, että toinen ei koskaan saa päättää joissain ihmissuhteissa puheenaiheita, koska kuulija tyrannisoi ja päättää keskustelunaiheet? Jos on, miksi se on oikein? Tämä on ehkä juuri sitä analysointia, mutta todellakin kiinnostaa. Joudunhan minäkin kuuntelemaan jonninjoutavia juttuja, jotka mielestäni ovat melkoisen turhia (esim. kepeisiin kuulumiskyselyihin harvemmin edes vastataan rehellisesti, että tosi huonostihan tässä menee). Tai joudun kuuntelemaan juttua vaikka autoista tai mistä tahansa toiselle tärkeästä. 

Voihan se olla, että joskus on raskasta kuunnella kanssaeläjiä, mutta mitäpä sitten? Sitä vartenhan ne kaverit ja läheiset ovat. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä asia ahdistaa niin kovasti. En haluaisi olla lesbo, mutta silti ihastun tulisesti aina ja vain tyttöihin.

Koen, että en saa tyttösuhteista sitä, mitä haluan elämältä. Haluan biologisia lapsia, sen vahvemman osapuolen ja olla se suhteen ainoa nainen. Mutta silti en vain rakastu miehiin. Olen niin yrittänyt, niin kovasti. Seurustelinkin kerran erään pojan kanssa nelisen kuukautta. Loppujen lopuksi huomasin, että suhteen viehätys on siinä, että saan olla "normaali". En muista sitten seitsemännen luokan, että olisin todella, aidosti ihastunut poikaan.

Koen, että en saa naisiltä sitä, mitä haluan elämältäni. Unelmani on sellanen oikein perinteinen perhemalli. Haluan vahvat käsivarret ympärilleni, biologisia lapsia ja olla se suhteen ainoa nainen. En näe itseäni esimerkiksi alttarilla mitenkään naisen kanssa. Mutta kun ei niin ei.

nuoletko pillua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset käsittävät asiat niin eri tavoin!

- Olen hyvin kiinnostunut ihmisistä ja heidän ajatuksistaan, tunteistaan, syistä käytökseensä jne. Pohdin paljon myös omaa elämääni ja persoonaani, ja kerron avoimesti näistä pohdinnoistani muille. Odotan heidän sitten kertovan omia pohdintojaan itsestään sekä ajatuksista, joita minun pohdintani herätti. Niinpä myös kun joku kertoo pohdintojaan minulle, vastaan kertomalla miten asia omalla kohdallani on ja mitä muuten ajattelen. Täältä opin monen käsittävän käytökseni niin, että haluan vain puhua itsestäni eikä minua kiinnosta muiden asiat. Tosi kiva. :(

Analysoin siis omaa käytöstäni ja esim. tunnereaktioitani paljon ja kerron näistä ystävilleni. Saatan esim. sanoa näin: "Pekka sanoi minulle asian x ja loukkaannuin siitä kauheasti, koska se varmaan muistutti äitini käytöksestä lapsuudessani." Kuitenkin jonkun päässä asia kääntyy muotoon "Ensin vetää herneen nenään ihan turhasta ja sitten haukkuu selän takana ja syyttelee muita." Jep, tosi kivaa taas.

Mulla on ihan sama tilanne! Oon nyt joutunut toteamaan että nää jotka tästä ärsyyntyy ei tykkää analysoida asioita ainakaan ääneen samalla tavalla. Niitä kiinnostaa ihan erilaiset keskustelunaiheet ja sisintä ei haluta avata. Monesti nämä ihmiset kyllä juttelee mutta se on aina jotain läpän heittoa tai pinnallisempaa aihetta. Ja silti ovat itse ihan maininneet että esim. piilottelevat masennusta tms. He eivät halua tarttua näihin aiheisiin sitten tietenkään ja kokevat että puhun vain itsestäni, vaikka haluaisin niin paljon keskustella juuri noin kun kirjoitit. Ja osan kanssa se onnistuukin. Kaikkien kanssa ei nyt vaan luonteet mätsää.

En just ymmärrä tätä ajattelutapaa, että koska minä olen niin syvällinen, analysoiva ja haluan puhua asioistasi, sitä vaaditaan toisiltakin. Kaikki eivät ole sellaisia, tai he eivät ole sitä just mun kanssa, ties mistä syystä. Ja se on ihan ok, ihan varmaan jokaisen kanssa löytyy jotain juteltavaa, ilman että avataan sydämen jokainen kipeä sopukka.

Eli siis pinnallinen voittaa analysoivan aina? Että analysoiva sitten vaan hyppää, pinnallisen ei tarvitse? Onko pinnallisuus lähtökohta, syvällisyys jokin spesiaalimpi vaatimus? Musta nää on ihan 50/50. 

Oikeestaan se ei ole ihan ok. Koska pitäisi kai vuorojen vaihtuakin joskus eikä siten, että toinen antaa aina siimaa. Jos ei halua itsestään puhua, pitäisi vähintään kuunnella toisen analysointia. Mutta kun sekään ei näytä läheskään kaikilta pinnallisilta onnistuvan ilman kiivastumista. 

Itseäni on aina ihmetyttänyt sekin, miten parisuhteissa puhuvalle ja analysoivalle voidaan huutaa, että älä puhu ja älä nalkuta ja blaablaa. Meanwhile tuppisuuta pitäisi vain ymmärtää eikä sille ikään kuin ole oikeutta sanoa, että hei, sä oot epänormaali ja kyvytön puhumaan mistään, alapas puhua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos olet ihan oma itsesi ja lakkaat pähkäilemästä muitten ajatuksia sinusta? Et kuitenkaan voi miellyttää kaikkia, joten ei kannata edes yrittää. Sekin on ärsyttävää ja teennäistä, jos joku yrittää olla mielinkielin kaikille. Kehitä persoonallisuuttasi, ole avoin ja ystävällinen, ja jos joku ei siitä pidä niin anna olla.

Jokin syy ap:llä oli kuitenkin tehdä aloitus. Onkohan hän onnellinen? Ehkä hän etsii vastauksia siihen, miksi hän ei ole onnellinen. Ei silloin pidä tyytyä tilanteeseen vaan silloin muutosten tekeminen voi lisätä ihmisen onnellisuutta.

Luulen, että useampi minut elämänsä aikana tavannut on jotenkin kokenut minut "ärsyttäväksi" - ärsyttäväksi, oudoksi, tahdittomaksi. Se on tuntunut kurjalta, mutta minulle ratkaisu oli nimenomaan tyytyminen tilanteeseen. Sekä hyvien ystävien saaminen - osoitus siitä, että sellaisia ihmisiä on, jotka voivat kokea minut miellyttävänä ja joiden mielestä minussa ei ole sellaisia piirteitä, joita minua kritisoivien mielestä on. Lääkärin mukaan minulla on lievästi asperger-piirteitä, vaikkei minulla ole sitä itse syndroomaa, mikä voinee selittää jotain - olipa se syy "ärsyttävyyteen" tai ei, niin minun lopputulemani on se, että kaikkia ei voi miellyttää ja piste, se olisi loputon suo, johon vain hukkuu. Siitä olen ehdottomasti samaa mieltä, että joissain tapauksissa on paikallaan muutosten miettiminen ja tekeminen. (Minulla on esimerkiksi yksi ystävä, jolla on huono itsetunto ja hän stressaa paljon pieniäkin asioita ja välillä ikään kuin pyytelee anteeksi olemassaoloaan - kokivatpa muut ympärillä tämän ärsyttäväksi tai eivät edes huomaisi, niin turhasta stressaamisesta ym. eroon pääsy tekee ihmisen onnellisemmaksi.)

Minun ärsyttävänä pitäminen ilmenee siis mm. siten, että harrastusporukan ulkomaanreissulla vierailimme kirkossa, jossa meille sanottiin, ettei esillä olleita tauluja saa kuvata. Kysyin, miksei, ja minulle suututtiin kunnolla ja sanottiin, että kysymys/kysymyksen asettelu on loukkaava. Syy valokuvauskieltoon ei oikeastaan edes kiinnostanut minua erityisesti - muutenkin olen kohdannut tilanteita, joissa heitän ilmaan jonkin pienen, harmittomaksi luulemani kommentin ja siitä tuleekin muille iso juttu. Katson, etten ole voinut näille tilanteille mitään. Onnettomaksi tulisin silloin, jos punnitsisin ja mittailisin sanojani joka kerta ennen kuin uskallan avata suutani, ja sekään ei riittäisi näiltä tilanteilta välttymiseen. Ja sitten taas vaikuttaisin esim. siltä, ettei minua kiinnosta tai en halua olla paikalla, jos en koskaan kysyisi mitään, enkä uskaltaisi avata suutani.

Ammattikoulussa opettaja oli käskenyt minut kysymään jotain toiselta opettajalta, jonka ovella kävin koputtelemassa - turhaan. Sanoin ensimmäiselle opettajalle suunnilleen, että "se ei ollut paikalla, hakkasin sen ovea vaikka miten pitkään". Kerroin koputelleeni pitkään ilmaistakseni, että todella yritin saada sitä opettajaa kiinni, eikä kyse siis ole laiskuudesta tai haluttomuudesta saada asiaa hoidettua. Tuo ensimmäinen opettaja ei sanonut siinä kohtaa mitään, mutta ilmoitti myöhemmin, että noin ei olisi saanut sanoa. Eli tilanteessa, jossa itse näen toimivani vain vastuullisesti/reippaasti, joku muu näkee minun käyttävän asiatonta kieltä. Ratkaisu ongelmaan ei varmastikaan olisi se, että toimisin itse välinpitämättömäksi ja passiiviseksi katsomallani tavalla. 

(Sekä harrastuksen että koulun opettaja ovat olleet minua kehuneita ja minuun ystävällisesti suhtautuneita, kaikin puolin asiallisia ihmisiä, joiden kanssa olen voinut vitsaillakin.)