Ärsytän ihmisiä, mutta en tiedä miksi

Vierailija kirjoitti:

Luin ekan ja vikan sivun, mutta joskus joitain saattaa myös ärsyttää ihmiset jotka ovat niin itsevarmoja ja tuo sitä esille. Esim. kyllä se joskus kyllä ehkä minuakin hiukan ärsyttää, mutta en nyt oikein tiedä. Kerrankin jossain kahvilassa mun kaveri otti mukaansa hänen kaverinsa joka oli ihan järkyn itsevarma ja siihen lisäksi juurikin sen verran että oikein ilmaisi kuinka hän uskalsi pitää nämä hänen ”bucket listin” tavoitteet (kuukausi vegaanina, ja vaikka mitä muuta, joka oli turhaa, enkä tarkoita että vegaanina kuukauden oleminen olisi turhaa) ja se alkoi vähän tökkimään itseä ja ärsyttämään.

Allekirjoitan, varmuus ja itsevarmuus (varsinkin naisen) ärsyttää monia. Siksipä välillä pidänkin suuni kiinni ja annan muiden taivastella ja ihmetellä. Varmoista tiedoista ja mielipiteistä ei tykätä.

Mulla on aina ollut kavereita ja oikeastaan ihailijoitakin. Olen se, jonka saapumista juhliin odotetaan, koska teen niistä elävämmät. Mutta aina mua on myös inhottu. Ala- ja yläasteella oli useampia tyyppejä, jotka haukkuivat ja huutelivat perään, vaikka en ollut mitään heille tehnyt tai edes tuntenut näitä ihmisiä. H*oran maineessa olin vielä lukiossakin joidenkin keskuudessa, vaikka olin ujo neitsyt eikä mulla ollut ollut edes poikaystävää. Nyt 30-vuotiaana kohtaan edelleen työ- ja vapaa-ajalla ihmisiä, jotka selvästi inhoavat minua, vaikka eivät tiedä minusta paljon mitään. Olen pitänyt itseäni herkkänä, huonoitsetuntoisena ja jopa alistuvana. Nykyään ymmärrän, että muut eivät näe minua tällaisena, päinvastoin. Jotkut kokevat minut uhkana. Enkä tarkoita sitä, että olisin niin upea, että olisin uhka. Olen ennemminkin liian outo, liian maskuliininen, liian analyyttinen... Jo lapsena huomasin, että puhun eri tavalla kuin muut, enkä oppinut puhumaan murretta vaikka yritin. Minua myöskään ole helppo saada kikattamaan (hymyilen kyllä) tai klikkiytymään. On lopulta ihan ymmärrettävää, että minuun suhtaudutaan negatiivisesti, koska jokainen viihtyy parhaiten kaltaisensa seurassa. Välillä minusta tuntuu, että vain mieheni todella näkee minut sellaisena kuin olen. Luojalle kiitos hänestä! Ja kiitos avauksesta Ap, samaistuin moneen kirjoittajaan.

Mua näissä kanssa vaivaa tämä analyyttisyys.  Olen itse erittäin analyyttinen ja looginen. Minä vain pidän analyysieni mölyt mahassa, enkä tunge loogisia päätelmiäni toisten vaivaksi.

Niiden kanssa, jotka minut tuntevat, voin syväanalysoida loogisesti sydämeni kyllyydestä, muiden kanssa juttelen tavallisia arkisia.

Problem solved.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin ekan ja vikan sivun, mutta joskus joitain saattaa myös ärsyttää ihmiset jotka ovat niin itsevarmoja ja tuo sitä esille. Esim. kyllä se joskus kyllä ehkä minuakin hiukan ärsyttää, mutta en nyt oikein tiedä. Kerrankin jossain kahvilassa mun kaveri otti mukaansa hänen kaverinsa joka oli ihan järkyn itsevarma ja siihen lisäksi juurikin sen verran että oikein ilmaisi kuinka hän uskalsi pitää nämä hänen ”bucket listin” tavoitteet (kuukausi vegaanina, ja vaikka mitä muuta, joka oli turhaa, enkä tarkoita että vegaanina kuukauden oleminen olisi turhaa) ja se alkoi vähän tökkimään itseä ja ärsyttämään.

Allekirjoitan, varmuus ja itsevarmuus (varsinkin naisen) ärsyttää monia. Siksipä välillä pidänkin suuni kiinni ja annan muiden taivastella ja ihmetellä. Varmoista tiedoista ja mielipiteistä ei tykätä.

Sama täällä! Kun päällepäsmärikollega (mies) pätee kahvihuoneessa, nyökyttelen vaan, vaikka puhuisi aivan paskaa. Turha yrittää argumentoida vastaan, koska siitä seuraa vaan pahempaa inttämistä. Energian voi käyttää muuhunkin.

Vierailija kirjoitti:

Mua näissä kanssa vaivaa tämä analyyttisyys.  Olen itse erittäin analyyttinen ja looginen. Minä vain pidän analyysieni mölyt mahassa, enkä tunge loogisia päätelmiäni toisten vaivaksi.

Niiden kanssa, jotka minut tuntevat, voin syväanalysoida loogisesti sydämeni kyllyydestä, muiden kanssa juttelen tavallisia arkisia.

Problem solved.

Täsmälleen. Mä inhoan esimerkiksi urheilusta kohkaamista ja ei voi vähemmän innostaa, kuka hiihtää missäkin, mutta kyllä mä silti voin siitä vähällä tietämykselläni puhua ja kysellä. Jätän sitten ne vähän filosofisemmat jutut jonnekin muualle, jossa ne kiinnostaa muitakin kun mua.

Ei mitään tarvetta esittää, miten paljon syvemmällä tai korkeammalla tasolla olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että ärsytän monia ihmisiä. Eniten puolituttuja tai sellaisia, erityisesti naispuoleisia. En vain yhtään tiedä miksi. Olen useammalta minut hyvin tuntevalta ihmiseltä kysynyt että mikä minussa on sellaista, että se ärsyttää monia uusia ihmisiä, mutta en ole saanut vastausta. Kuvittelet itse olevani uusille ihmsille ja puolitutuille ja kavereiden kavereille ja sellaisille ystävällinen, kohtelias, mukava jne. Miten saan selville että miksi ärsytän? En halua olla sellainen, josta ei tykätä.

ap tässä vielä

Olen normaaliälyinen, kielellistä kykyä mittaavissa tehtävissä jopa hiukan keskimääräistä älykkäämpi. Kuitenkin tosielämässäni huomaan, että moni pitää minua henkisesti jälkeenjääneenä ja moni luulee minun asuvan jossain kehitysvammaisten asuntolassa. He ovat sitten todella ihmeissään, jos heille selviää, että asun yksin.

No sitten sun sosiaalisissa taidoissa on jotain häikkää. Ja pahasti. 

Vierailija kirjoitti:

Mua näissä kanssa vaivaa tämä analyyttisyys.  Olen itse erittäin analyyttinen ja looginen. Minä vain pidän analyysieni mölyt mahassa, enkä tunge loogisia päätelmiäni toisten vaivaksi.

Niiden kanssa, jotka minut tuntevat, voin syväanalysoida loogisesti sydämeni kyllyydestä, muiden kanssa juttelen tavallisia arkisia.

Problem solved.

Sä oletkin varmaan hyvin miellyttävä ihminen. Olet niitä harvinaisia ihmisiä, joilta onnistuu loistavasti sekä looginen päättely että sosiaalinen peli. Tunnen joitakin tällaisia, ovat aivan loistavaa seuraa. Itse kuitenkin olen sellainen, etten osaa aina peittää analyyttista lähestymistapaani. Jos vaikka työpaikalla ratkomme jotain ongelmaa yhdessä, ehdottamani ratkaisut ovat turhan analyyttisia ja myös pragmaattisia, eivätkä saa täten kannatusta.

Ap sanoi jossain kommentissaan että hänellä on musta huumorintaju. En osaa sanoa että millaista mustaa huumoria tarkoitat ja kuinka tuttavuuden alussa se käy ilmi ja miten, mutta olin itsekin tänne tulossa kommentoimaan, että jos uusi tuttavuus alkaa viljelemään sarkastisia kommentteja, tulee varmasti sellainen luotaantyötävä mielikuva ilkeästä henkilöstä, jonka kanssa ei halua olla tekemisissä. Siis ihan jotain perus sarkastisia juttuja vaikka, mitä mun hyvät ystävät joka päivä kertoo, niin jos uusi tuttavuus kertoisi myös, niin hämmästyisin kyllä.

Sarkasmi on mielestäni sellanen asia joka kuuluu vasta hyvään ystävyyteen/kaveruuteen

Vierailija kirjoitti:

Luin juuri tutkimuksen, jonka mukaan jos toinen ihminen näyttää ylimieliseltä, se nostaa stressitasoja. Siis ei tarvita muuta kuin että kasvonpiirteet on sellaiset joista saa sellaisen käsityksen. Käyttäytymisellä ei ole mitään väliä, mutta jos piirteet on vääränlaiset, ihmiset ei tykkää. Pinnallista, totta, mutta ihmiset on niin kehittymättömiä.

Mistä tietää, näyttääkö ylimieliseltä? Voiko sitä jotenkin muuttaa? Olen ihan vakuuttunut että minulla on tuollaiset kasvonpiirteet, koska minua on monesti kuvailtu koppavan oloiseksi vaikka en todellakaan sitä ole.

Ihmettelen syvästi ihmisiä, jotka vetävät monologia vaikka tuntitolkulla. Ei näitä paljon ole, mutta muutaman olen tavannut. He esitelmöivät ilmeisesti oman äänensä lumoissa, eivätkä huomaa millaista epäviihtyvyyttä he luovat ympärilleen. He eivät ylipäänsä huomaa mitään, eikä heitä kiinnosta pätkän vertaa, mitä muut ajattelevat tai tietävät aiheesta. He voivat uppoutua kertomaan triviaalia selostusta omasta (tietenkin!) elämästään, mikä ei kiinnosta ketään.

Jokin syy tietysti on, että yleisö ei pakene paikalta. Mutta oli syy mikä tahansa, puheautomaatti vain soi ja soi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin juuri tutkimuksen, jonka mukaan jos toinen ihminen näyttää ylimieliseltä, se nostaa stressitasoja. Siis ei tarvita muuta kuin että kasvonpiirteet on sellaiset joista saa sellaisen käsityksen. Käyttäytymisellä ei ole mitään väliä, mutta jos piirteet on vääränlaiset, ihmiset ei tykkää. Pinnallista, totta, mutta ihmiset on niin kehittymättömiä.

Mistä tietää, näyttääkö ylimieliseltä? Voiko sitä jotenkin muuttaa? Olen ihan vakuuttunut että minulla on tuollaiset kasvonpiirteet, koska minua on monesti kuvailtu koppavan oloiseksi vaikka en todellakaan sitä ole.

usein ujoa luullaan ylimieliseksi.

Muutamalla vähän ärsyttävällä naisella on ollut tällaisia piirteitä:

-yli-innokkuus. Innostuu nopeasti ja täysillä ja innostus myös loppuu nopeasti.

-Lievä/kohtalainen pakkomielteisyys jotain asiaa kohtaan tai perfektionistinen ajattelutapa, jonka vuoksi vääntää pitkään samasta asiasta.

-Ei pysty pyytämään anteeksi tai myöntämään virheitään.

-Odottaa jatkuvasti muiden kehuja ja ihastelua, eikä pysty peittämään ylpeilevää ilmettään.

Vierailija kirjoitti:

Ap sanoi jossain kommentissaan että hänellä on musta huumorintaju. En osaa sanoa että millaista mustaa huumoria tarkoitat ja kuinka tuttavuuden alussa se käy ilmi ja miten, mutta olin itsekin tänne tulossa kommentoimaan, että jos uusi tuttavuus alkaa viljelemään sarkastisia kommentteja, tulee varmasti sellainen luotaantyötävä mielikuva ilkeästä henkilöstä, jonka kanssa ei halua olla tekemisissä. Siis ihan jotain perus sarkastisia juttuja vaikka, mitä mun hyvät ystävät joka päivä kertoo, niin jos uusi tuttavuus kertoisi myös, niin hämmästyisin kyllä.

Sarkasmi on mielestäni sellanen asia joka kuuluu vasta hyvään ystävyyteen/kaveruuteen

Faktahan on se, että sarkasmi ei toimi lainkaan jos ei tunne ihmistä. Harva sarkasmia viljelevä tämän vain tuntuu tietävän.

[/quote]

Olen nainen, 34-vuotias. Olen itsevarma ja suora kuten sinäkin. Kommunikaatiotyylini on aika analyyttinen, ehkä miesmäinen, vaikka muuten naisellinen tyyppi olenkin. Ap.[/quote]

Tätä minä mietin heti aloituksestasi lähtien, että mahdatko olla miesmäisen suora. Voisit olla yksi ihminen meidän töistä. Hän on reipas ihminen, joo puhuu suoraan, mutta se tuntuu toisista töksäyttelevältä ja tulkitaan helposti ikävän sävyiseksi. Minä olen itse aina vähän varuillani hänen kanssaan, vaikka periaatteessa ollaan ihan kavereita. Sen olen huomannut, etteivät häntä kiinnosta minun asiani, koska ei milloinkaan kysy mitään. Työasioissa hänellä vaikuttaa olevan ylivertainen näkemys omista taidoistaan. Hän ojentaa mieluusti muita, mutta kukaan ei uskalla sanoa mitään hänen virheistään, koska hän kehittää siitä aina riidan. Minä erehdyin kerran huomauttamaan ystävällisesti ja siitä tuli semmoinen soppa, että toista kertaa en uskalla, vaikka kyse olisi ihan todistettavasta tosiasiasta. Yritän pysyä väleissä tuon ihmisen kanssa, mutta koskaan en varmaan oikeasti tule nauttimaan hänen seurastaan. Ongelma on selvästi hänen puolellaan, en ymmärrä mitä me muut voitaisiin tehdä toisin. Meidän työporukkaan kuuluu muutama muukin "suora" ihminen, jotka eivät pehmennä sanomisiaan, mutta jotenkin heistä välittyy kuitenkin lämpöä sieltä alta ja jos heidän kanssaan tulee ryppyjä rakkauteen, ne tilanteet pystyy selvittämään puhumalla viimeistään seuraavana päivänä, kun tunteet ovat jäähtyneet. Heidän ei ole pakko varjella kuvaa omasta täydellisyydestään ja se auttaa paljon kanssakäymisessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin juuri tutkimuksen, jonka mukaan jos toinen ihminen näyttää ylimieliseltä, se nostaa stressitasoja. Siis ei tarvita muuta kuin että kasvonpiirteet on sellaiset joista saa sellaisen käsityksen. Käyttäytymisellä ei ole mitään väliä, mutta jos piirteet on vääränlaiset, ihmiset ei tykkää. Pinnallista, totta, mutta ihmiset on niin kehittymättömiä.

Mistä tietää, näyttääkö ylimieliseltä? Voiko sitä jotenkin muuttaa? Olen ihan vakuuttunut että minulla on tuollaiset kasvonpiirteet, koska minua on monesti kuvailtu koppavan oloiseksi vaikka en todellakaan sitä ole.

Jos kyse on oikeasti vain kasvonpiirteistä, niin sehän on vain ensivaikutelma, eikä sen pitäisi vaikuttaa enää myöhemmässä kanssakäymisessä. Jotain muutakin ongelmaa siinä on, jos siitä vaikutelmasta ei päästä yli. Minä väitän, että useimmilla ihmisillä on sen verran älliä, etteivät anna ensivaikutelman leimata niin pahasti, että peli on heti menetetty.

Eräällä luokkakaverilla, jonka kanssa harva viihtyi, oli mm. tällaisia piirteitä:

-Erittäin epävarma itsestään, mikä näkyi ulospäin ja kuului hänen lähes jokaisesta lauseestaan. Epäili hirveästi, että aina joku puhuu hänestä pahaa ja mietti mitä toiset hänestä ajattelevat. Myös oman ulkonäön jatkuva tarkkailu ja anteeksipyytelevä olemus.

-Tästä epävarmuudesta seurasi myös itsensä vähättelyä ja runsasta toisten kehumista, jolla hän pääsääntöisesti haki vain vastavuoroista kehumista ja kannustamista.

-Negatiiviset puheenaiheet ja jatkuva valittelu sekä surkuttelu. Tällaista ei kukaan oikeasti kauaa jaksa.

-Yksi suurimpia ärsyttäviä tekijöitä hänessä oli se, että hän oli huono keskustelija. Keskusteluissa hän ei oikeastaan kuunnellut sinun juttujasi, ei kommentoinut niitä tai kysynyt, saattoi jopa keskeyttää omilla jutuillaan ennenkuin pääsit loppuun asti. Puhui erittäin paljon lähinnä itsestään ja lopetettuasi oman puheesi pomppasi heti omaan juttuunsa.

-Lisäksi ei osannut huolehtia asioistaan. Kyseli jatkuvasti muilta esim. läksyjä ja kokeiden aikatauluja, sekä teki tehtävänsä usein myöhässä ja lähes poikkeuksetta edellisenä iltana->tästä seurasi valittelua "kiireestä ja hirveästä stressistä". Haittasi myös ryhmätöitä.

Häneen tutustuttaan moni alkoi pitämään häntä ärsyttävänä ja oikein yllättyivät tästä. Ihmettelivätkin alkuun, miksi kyseistä henkilöä kartetaan, mutta ymmärsivät sitten kun itse kokivat.

Tuo keskustelu-asia on oikeasti aika tärkeä. Ei ketään huvita jutella sellaisen kanssa, joka ei arvosta keskustelukumppaniaan..

Täällä moni kuvailee muiden ihmisten ärsyttäviä luonteenpiirteitä. Tätä on kyllä helppo harrastaa näin palstalla ja anonyyminä. Mutta kuka kertoisi aloittajalle hekilökohtaisesti mikä juuri hänessä on yleisen normikäsityksen mukaan muiden mielestä ärsyttävää? Onko olemassa konsultteja, jotka maksusta kertovat tämän suoraan ja kiertelemättä? Mistä löytyy sellainen palvelu?

Sama vika rahikaisella.

Koitan kovasti olla kohtelias, kyselen kuulumiset tungettelematta liikaa, en kiukuttele, kettuile tai muuta sellaista, pidän kiinni siitä mitä lupaan ja autan monta kertaa pyytämättäkin.

Mutta jostain syystä ärsytän ihmisiä. Huomaan että jään kaikesta ulkopuolelle. Viimeisin oli kun säilyttelin kaverin omaisuutta puoli vuotta meiilä kotona kun oli aasiaa kiertämässä, autoin tavaroiden muuttamisessa meille ja meiltä kaverin uuteen kotiin, oli kiva facebookista sitte huomata että koko tuttavapiiri oli tupareissa... paitsi minä. (Ja säilytykset ja muutot ilman vaatimuksia) kyllä mä vähän ihmettelin miksi minua ei voitu kutsua? Mutta ei niin ei sitten.

Olis todellakin kiva tietää mitä sellaista teen joka saa ihmiset kiertämään kaukaa... ymmörtäisin jos olisin epäkohtelias tai puukottaisin selkään. Mutta kai olen sitten liian outo tai jotain.

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni kuvailee muiden ihmisten ärsyttäviä luonteenpiirteitä. Tätä on kyllä helppo harrastaa näin palstalla ja anonyyminä. Mutta kuka kertoisi aloittajalle hekilökohtaisesti mikä juuri hänessä on yleisen normikäsityksen mukaan muiden mielestä ärsyttävää? Onko olemassa konsultteja, jotka maksusta kertovat tämän suoraan ja kiertelemättä? Mistä löytyy sellainen palvelu?

Ei kukaan täällä tunne aloittajaa henkilökohtaisesti saati varmaan ole häntä edes tietämättään tavannut. Siksi ihmiset luettelevat ärsyttäviä piirteitä ihmisistä, joita he tuntevat, että aloittaittaja voisi ehkä tunnistaa omasta käytöksestään joitakin näistä ärsyttävistä piirteistä.

Tuollaiset konsultit olisivat kyllä huippujuttu, ei niitä taida vielä olla missään. Itse voisin melkein ryhtyäkin sellaiseksi, ehkäpä jollain "käytösanalysoija" -nimikkeellä.

Löysin kyllä paljon itseäni tästä ketjusta! Aina ihmetellyt miksi tulen niin huonosti toimeen ison osan naisten kanssa. Lohdutan itseäni sillä, että ainakaan en ole koskaan ilkeä muita kohtaan, vaikka mielistelyä tms. en harrasta ja puhun varmasti liikaa. En mtöskään juoruile tai puhu pahaa ihmisistä, päinvastoin tuntui että ymmärrän melkein kaikkia inhimillisen elämän ulottuvuuksia niin että toisten tuomitseminen on alkanut käydä mahdottomaksi. Ehkä sekin ärsyttää monia...