Lue keskustelun säännöt.
Ystävä naimisiin kesällä vaikka suhteen tila järkyttävä
07.04.2018 |
Olen kaasona hyvälle ystävälle kesällä. Tulossa isot häät, vieraita on kutsuttu 300. Sukulaisten ja kavereiden lisäksi on kutsuttu kollegat perheineen, naapurit, hyvän päivän tutut jne. Rahaa palaa uskomaton määrä, jopa morsiamen hääpuku maksoi useita tuhansia. Jo tässä on aihetta suureen ihmettelyyn: ystäväni on normaalisti säästäväinen, eivätkä he varakkaita ole. Vanhemmat maksavat kyllä osan kustannuksista.
Suurempi kysymys on se, pitäisikö mitään häitä järjestää. Ystäväni ja miehensä ovat olleet yhdessä teineistä saakka (-> kasvaneet kiinni toisiinsa), mutta onnellisia en usko heidän olevan. Molemmat ovat pettäneet ja pettävät toisiaan, eroavat ehkä puolen vuoden välein pariksi päiväksi tai viikoksi. Heillä on parempia kausia ja sitten taas tosi huonoja, jolloin riitelevät ja molemmat ovat myös (lievästi) väkivaltaisia. Ovat sanoneet toisilleen aivan kauheita asioita. Jälkikasvua heillä jo on.
Kun tätä ystävääni tapaa, on kestopuheenaihe se, miten huono mies on ja miten kuluttava parisuhde on. Me ystävät olemme olleet eron kannalla useasti, samoin kuin hänen perheensä, mutta eivät he halua erota. En pysty käsittämään mikä heitä pitää yhdessä. Kyse ei ole mm. rahasta, koska kumpikaan ei ole varakas. Molemmat kuitenkin työelämässä, joten pärjäisivät rahallisesti ilman toisiaan.
Nyt häiden lähestyessä on vain paha maku suussa. Morsian ei ole kertaakaan valmistelujen aikana maininnutkaan, miten romanttista naimisiinmeno on tai miten ihana mies, siis sellaista mielestäni normaalia. Sen sijaan ainoastaan suuri juhla ja hienot puitteet kiinnostavat. Kaiken on oltava kallista, laadukasta ja säihkyvää. Meillä kaasoilla tulee menemään rahaa polttareihin ja merkkivaatteisiin, sillä kaikilla on oltava samanlaiset mekot (ja kampauksetkin kampaajalla) ja polttareiden vaatimuslista on metrin mittainen.
En tiedä miten minä voisin kääntää tai pysäyttää tätä koko projektia. En voi estää ystävää menemästä naimisiin miehensä, lastensa isän kanssa. Enkä voi jättäytyä pois juhlavalmisteluista ja polttareista tässä vaiheessa. En vaan usko että näissä häissä on järkeä miltään kannalta, ja olen hyvin ihmeissäni siitä miten materialistiseksi ystävä on muuttunut.
Pitkä teksti ja vaikea asia, mutta mitä te ajattelette?
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalliilla häillä usein kompensoidaan huonoa puolisovalintaa.
Tässä voi oikeasti olla perää. Uskoisin, että sama pätee myös sormusten hintaan. (siis jos toinen tai molemmat vaatii erittäin kalliit sormukset)
Mieheni kosi minua yllättäen, oltiin kaksistaan kävelyllä. Sormus maksoi vain päälle 200 euroa. Minulle olisi ihan sama vaikka muovia olisi.
Meidät vihittiin maistraatissa. Sekin oli oikein mukava ratkaisu :) Perheenjäsenet kauhisteli että miksei "kunnollisia" häitä? :D
Veljeni ex taas vaati, että jos veljeni häntä joskus kosii, on sormuksen oltava vähintään 5000 euron hintainen. (olisi myös halunnut ökyhäät) Eipä mennyt kauaa kun pari erosi. :I
Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Miksi kukaan käyttäisi mihinkään enemmän rahaa kuin minimin tuolla logiikalla (talo, auto, lomamatkat, harrastukset, vaatteet, asusteet, korut jne.)? Jos on kerran varaa ja arvostaa esimerkiksi laadukkaita ja isoja timantteja niin siitä vaan.
Ja meillä ei ollut kosintaa lainkaan, avioiduimme kahdestaan emmekä ole hankkineet sormuksia, eli suhteemme on ilmeisesti nyt todella kestävä?
Tästä jäin miettimään, että miten on mahdollista, ettei kosintaa ollut lainkaan. Miten päädytään sinne, missä avioliitto solmitaan, jos kumpikaan ei missään vaiheessa ota asiaa puheeksi? Toinen järjestää salaa, ja sanaakaan sanomatta kuskaa toisen alttarille? Tai molemmat vain jotenkin telepaattisesti ryhtyvät järjestämään avioliittoa ilman, että asiasta koskaan keskustellaan?
Toinen ilmoittaa, että meillä on sitten ensi kesänä häät.
Riidan sovitteluvaiheessa asia tulee puheeksi ja tullaan samaan lopputulokseen. Tms.
Mikä olisikaan tuollaisille hupakoille tomanttisempaa kuin riita, sovintoseksi ja päätös naimisiin menosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalia WT-Satuhäät -meininkiä. Mukuloita, rahapulaa ja riitaa :D
Ap, et voi päättää kenenkään muun puolesta, mutta sulla on myös oikeus puolustaa arvojasi ja rajojasi. Jos olet mukana toiminnassa joka sotii arvojasi vastaan niin paljon että sulle tulee siitä paha olo, niin sulla on oikeus irtisanoutua sellaisesta. Se ei ole itsekkyyttä vaan tervettä. Omien arvojen mukainen elämä on terveen itsekunnioituksen peruskivi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalliilla häillä usein kompensoidaan huonoa puolisovalintaa.
Tässä voi oikeasti olla perää. Uskoisin, että sama pätee myös sormusten hintaan. (siis jos toinen tai molemmat vaatii erittäin kalliit sormukset)
Mieheni kosi minua yllättäen, oltiin kaksistaan kävelyllä. Sormus maksoi vain päälle 200 euroa. Minulle olisi ihan sama vaikka muovia olisi.
Meidät vihittiin maistraatissa. Sekin oli oikein mukava ratkaisu :) Perheenjäsenet kauhisteli että miksei "kunnollisia" häitä? :D
Veljeni ex taas vaati, että jos veljeni häntä joskus kosii, on sormuksen oltava vähintään 5000 euron hintainen. (olisi myös halunnut ökyhäät) Eipä mennyt kauaa kun pari erosi. :I
Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Miksi kukaan käyttäisi mihinkään enemmän rahaa kuin minimin tuolla logiikalla (talo, auto, lomamatkat, harrastukset, vaatteet, asusteet, korut jne.)? Jos on kerran varaa ja arvostaa esimerkiksi laadukkaita ja isoja timantteja niin siitä vaan.
Ja meillä ei ollut kosintaa lainkaan, avioiduimme kahdestaan emmekä ole hankkineet sormuksia, eli suhteemme on ilmeisesti nyt todella kestävä?
Häät kuvastaa minusta aika paljon juuri sitä, mitä pari (tai morsian) arvostaa. Jos ei ole ihan superpihit häät, niin pari satsaa siihen, mikä on tärkeää, ja muu jää vähemmälle huomiolle. Esim. meidän häissä panostettiin ruokaan ja musiikkiin, siksi meillä oli laadukas pitopalvelu ja hyvä bändi. Sen sijaan koristeluun en jaksanut laittaa rahaa, vaan mentiin hyvin pienellä budjetilla sen suhteen. Myöskään pukuun ja sormuksiin ei työnnetty omaisuuksia.
Ei tuo tuleva morsian varmasti jätä näitä häitään viettämättä, vaikka ystävä sanoisi mitä ja puhuisi järkeä hänelle. Hänhän on päättänyt.
Pienet lapset on ikävä kyllä aina vanhempiensa armoilla, ellei heitä nyt vallan sijoiteta näistä eroon. Mitä mallia heille tässä annetaan, niinpä niin. Mutta minkä kukaan asialle mahtaa? Nämä vanhemmat on aikuisia ja omista asioistaan itse päättäviä. Myöhemmin sitten sato niitetään.
Niin, noista maksuista, no valittaisiko ap niistä, jos hääpari olisi oikea ihannepari ja liitto varmasti hyvä ja onnellinen? Ymmärrän, että hän olisi omalta osaltaan valmiimpi laittamaan rahaa hääparin onnelliseen tulevaisuuteen, kuin nyt tällaiseen "helmiä sioille" -tapaukseen. Hän voi tietysti yrittää toppuutella morsianta tämän vaatimuksissa, mutta pystyykö hän kuitenkaan vaikuttamaan mitään? Ja kun ei pysty, niin eikö parempi olisi sitten edes yrittää olla ystävälleen mieliksi ja olla mukana hääjärjestelyissä?
300 hengen häät on kyllä aivan mieletön juttu, mutta senkin on hääpari itse päättänyt. Ei tässä hirveästi ole mitään tehtävissä, ellei ap halua kokonaan laistaa tilanteesta. Senhän hän aina voi tehdä, mutta millä hinnalla?
Vielä voi tietysti yrittää sovitella kaason ja ystävien rahanmenoa pienemmiksi. Jos hääpari on noinkin isoja häitä järjestämässä, niin luulisi siitä budjetista sitten lohkeavan näiden ystävättärienkin mekkoihin, kun kerran ne niin tarkasti on määritelty tietynlaisiksi. Samoin polttareiden kustannuksia pitää voida karsia, polttarithan kuuluu ystävien järjestää eikä morsiamen. Ja silloin mennään ystävien rahavarojen mukaan. Eli ainoa mahdollisuus on yrittää sovitella näitä asioita. Häitä tuskin kenenkään ulkopuolisen pyynnöstä perutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalliilla häillä usein kompensoidaan huonoa puolisovalintaa.
Tässä voi oikeasti olla perää. Uskoisin, että sama pätee myös sormusten hintaan. (siis jos toinen tai molemmat vaatii erittäin kalliit sormukset)
Mieheni kosi minua yllättäen, oltiin kaksistaan kävelyllä. Sormus maksoi vain päälle 200 euroa. Minulle olisi ihan sama vaikka muovia olisi.
Meidät vihittiin maistraatissa. Sekin oli oikein mukava ratkaisu :) Perheenjäsenet kauhisteli että miksei "kunnollisia" häitä? :D
Veljeni ex taas vaati, että jos veljeni häntä joskus kosii, on sormuksen oltava vähintään 5000 euron hintainen. (olisi myös halunnut ökyhäät) Eipä mennyt kauaa kun pari erosi. :I
Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Miksi kukaan käyttäisi mihinkään enemmän rahaa kuin minimin tuolla logiikalla (talo, auto, lomamatkat, harrastukset, vaatteet, asusteet, korut jne.)? Jos on kerran varaa ja arvostaa esimerkiksi laadukkaita ja isoja timantteja niin siitä vaan.
Ja meillä ei ollut kosintaa lainkaan, avioiduimme kahdestaan emmekä ole hankkineet sormuksia, eli suhteemme on ilmeisesti nyt todella kestävä?
En koskaan väittänyt, että asiahan on näin ja blaablaa. Sanoin vain että "tässä voi olla perää"
En mennyt kaatiksella naimisiin, pappikin oli tietääkseni selvinpäin.
Tarkoitin tällä enemmänkin, että monella se sormuksen hinta on tärkeämpi, kuin itse parisuhde.
Ja ei tämä mitenkään hyvää kerro parisuhteesta (kuten veljeni kohdalla)
Ja kyllä, meillä on rahaa aika kivasti, mutta en tajua mitä järkeä tuhlata tyyriiseen sormukseen.
En tiedä sinun liitostasi mitään, mutta kertomasi perusteella ainakaan et perusta suhdettasi sille, että miehen on hommattava sinulle kallis sormus ja kalliit häät, eli taidat oikeasti rakastaa häntä?
Jokainen saa tuhlata häihinsä ihan minkä verran haluaa, ei se tarkoita ettei toista rakastaisi.
Kyse oli vaan siitä, että materialla on enemmän väliä, kuin sillä parisuhteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole tuonut ajatuksiasi julki kertaakaan ennen? Nyt taitaa olla pikkuisen myöhäistä.
Kerroin että me ystävät olemme yrittäneet kannustaa häntä eroamaan silloin kun asiat ovat olleet todella huonosti ja hän on itsekin sitä vaihtoehtoa punninnut. Ei viime kerrasta kauaa ole. Häät taas paisuivat melkein huomaamatta näihin mittasuhteisiin. Eikä olekaan minun asiani kieltää ystävää käyttämästä rahojaan miten itse haluaa. Tämä ihmeellinen sokeus mm. kustannusten kasvulle ei ole ystäväni tapaista. Mutta kuten sanottua niin hänen vanhempansa maksavat osan, ehkä rahalla siis ei ole väliä.
ap
Luin vähän huonosti, huolenaihe on siis tuo rahanmeno. Älytöntähän se on, mutta ellei ystävä ole holhouksenalainen niin saa käyttää rahaa miten haluaa.
Polttarikustannuksista saa ja voi sanoa, ellei oma budjetti kestä niin kelkasta voi hypätä pois, ihan missä vaiheessa vain.
En kyllä tarkoittanut sitäkään että rahanmeno olisi isoin huolenaihe! Se on vaan uusin huolenaihe, sanotaan niin. Kyllä rahaa tärkeämpää on se, tuleeko ystäväni muka onnelliseksi naimalla miehen jota en usko hänen rakastaneen enää vuosiin. He eivät edes kunnioita toisiaan eivätkä ole keskenään ystäviä. Joten: mitä järkeä??
ap
Harvoin naimisiin mennään puhtaasti järkisyistä, koskee siis myös niitä onnellisina yhdessä olevia pareja. Ei se onnellisuus lisäänny tietyllä prosenttimäärällä aamenen jälkeen, mutta mikä ystäväsi tilanteessa siis muuttuu huonommaksi?
Sillä tavalla muuttuu huonommaksi että eroaminen muuttuu vaikeammaksi. En minä toivo, että kukaan ystävistäni sitoutuu noin virallisesti mieheen joka pettää ja on ollut jopa väkivaltainen. Olen tässä siis ystäväni puolella, vaikka olen tietoinen siitä että hän on käyttäytynyt itse yhtä huonosti (ja uskon että oikean miehen kanssa hän ei sortuisi sellaiseen). Kai tämä tunne kohoaa siitä, että jo vuosia lähipiiri on toivonut ennemminkin eroa, ja nyt tuleekin häät.
Muutoin häät eivät ole maailmanloppu, olet oikeassa. On vaan vaikea löytää mitään iloa niihin valmistautumisesta. Mutta eivät ole minun juhlani, se on totta.
ap
Aivan, mitä noissa häissä juhlitaan? Pitkää sinnittelyä huonossa suhteessa? Parin lapset hieman surettaa.
Miltähän tuntuu sanoa "tahdon"? Vaikka varmaan aika usein se sanotaan ristiriitaisin tuntein.
Voisiko koko rakkaus-sanan jättää pois vihkikaavasta? Miksi pitää tahtoa rakastaa, monelle parille aivan liikaa vaadittu. Voisi kysyä esimerkiksi tahdotko olla hyvä puoliso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, asiat joista huolehdit, eivät kuulu sinulle itse asiassa lainkaan. Et voi elää toisen ihmisen elämää hänen puolestaan. Voit vain olla tukena, ja sekin on oma valintasi, ei pakko.
Jos muuten kaverisi on joka tapauksessa jo lisääntynyt tämän miehen kanssa, on perintökaaren kannalta järkevämpää, että hän menee naimisiin miehen kanssa, kuin että olisi vain avoliitossa, jossa mitään laillista turvaa ei ole. Avioliitto on ennen kaikkea juridinen asia, ei mikään rakkaudenosoitus, vaikka sitä sellaisena nykyisin käsitellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole tuonut ajatuksiasi julki kertaakaan ennen? Nyt taitaa olla pikkuisen myöhäistä.
Kerroin että me ystävät olemme yrittäneet kannustaa häntä eroamaan silloin kun asiat ovat olleet todella huonosti ja hän on itsekin sitä vaihtoehtoa punninnut. Ei viime kerrasta kauaa ole. Häät taas paisuivat melkein huomaamatta näihin mittasuhteisiin. Eikä olekaan minun asiani kieltää ystävää käyttämästä rahojaan miten itse haluaa. Tämä ihmeellinen sokeus mm. kustannusten kasvulle ei ole ystäväni tapaista. Mutta kuten sanottua niin hänen vanhempansa maksavat osan, ehkä rahalla siis ei ole väliä.
ap
Luin vähän huonosti, huolenaihe on siis tuo rahanmeno. Älytöntähän se on, mutta ellei ystävä ole holhouksenalainen niin saa käyttää rahaa miten haluaa.
Polttarikustannuksista saa ja voi sanoa, ellei oma budjetti kestä niin kelkasta voi hypätä pois, ihan missä vaiheessa vain.
En kyllä tarkoittanut sitäkään että rahanmeno olisi isoin huolenaihe! Se on vaan uusin huolenaihe, sanotaan niin. Kyllä rahaa tärkeämpää on se, tuleeko ystäväni muka onnelliseksi naimalla miehen jota en usko hänen rakastaneen enää vuosiin. He eivät edes kunnioita toisiaan eivätkä ole keskenään ystäviä. Joten: mitä järkeä??
ap
Ei onni tule naimasta ns. oikeaa tyyppiä tai muusta ulkoisesta asiasta, vaan se tulee jokaisen sisältä, tai sitten ei tule. Ei taida olla kaverisi onnellinen nyt, joten onko väliäkään, mitä häiden jälkeen, jos sama tilanne on nytkin? Aina löytyy ihmisiä jotka eivät rakasta itseään terveesti, silloin on vaikeaa rakastaa terveesti ketään muutakaan :( Olen pahoillani kaverisi puolesta, mut jos ei itse tajua niin ehkei voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä puutu asioihin, jotka ei kuulu sulle. Meilläkin oli 400 hlön häät ja edelleen ollaan aviossa 21 vuoden jälkeen. Vaikka välillä lautaset ja ärräpäät lenteleekin, osataan kyllä sopiakin kiihkeästi.
Yksi sana: läheisriippuvuus. Kumpikaan ei ole koskaan joutunut itsenäistymään. Siinä sitä sitten riisutaan pahimmillaan loppuelämä Pasilassa suhteessa, kun yksinolo pelottaa niin paljon.
Enkä sano tätä pahalla, itsekin pakotin itseni irti 21-vuotiaana suhteesta joka alkoi ollessani 16. Yksi elämäni parhaista päätöksistä 😊
Menee vähän aiheen vierestä mutta tämän exäni nykyinen "lievästi" itsetunto-ongelmainen nainen luulee ihan tosissaan mun haikailevan 8 VUOTTA sitten päättyneen suhteen perään. How neurotic can you be. 🤤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi sana: läheisriippuvuus. Kumpikaan ei ole koskaan joutunut itsenäistymään. Siinä sitä sitten riisutaan pahimmillaan loppuelämä Pasilassa suhteessa, kun yksinolo pelottaa niin paljon.
Enkä sano tätä pahalla, itsekin pakotin itseni irti 21-vuotiaana suhteesta joka alkoi ollessani 16. Yksi elämäni parhaista päätöksistä 😊
Menee vähän aiheen vierestä mutta tämän exäni nykyinen "lievästi" itsetunto-ongelmainen nainen luulee ihan tosissaan mun haikailevan 8 VUOTTA sitten päättyneen suhteen perään. How neurotic can you be. 🤤
Riisutaan Pasilassa 😂 Taidan laittaa autocorrectin pois päältä.
Nykyään vielä on ISO juttu viettää ISOT häät, kun jengi katsoo kaikenmaailman höpöhääohjelmia suoraan Yhdysvalloista, ja tosi-tv-ohjelmien mukaan pitäisi sitten juhlat saada.
Ja saadaan, kun mamma och pappa betalar. Kivaaaa! Suorastaan jätte kiva!
Täyttä hulluutta.
Tervetuloa takaisin "naimisiin ruokatunnilla" -trendi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun tehtäväsi ei ole antaa arvioita liiton kestävyydestä.
Sinun tehtävä on tukea ystävääsi.
Siellähän on Sinkkulaivan Flaxi-Jasu
Liityn kuoroon, en muuttaisi missään nimessä.
Mitä se sulle kuuluu, jos joku haluaa rahansa tuhlata juhliin. Viiden vuoden kuluttua ne eroaa ja sitten juhlitaan eroa. Onpahan tuttavilla ainakin juhlia tiedossa.
Outoja kommentteja. Täällä on joskus avauksia, joissa aloittajalla on joku ongelma johon tuntuu oikeasti haluavan neuvoja, ja sitten mikään neuvo ei kelpaa, ja se on turhauttavaa ja ärsyttävää. Sen sijaan ap:sta ei tullut lainkaan sellaista vaikutelmaa vaan minusta hän halusi vain purkaa tunteitaan tilanteesta.
Mä ottaisin fatalistisen asenteen häitä ja suhdetta kohtaan, mutta polttareista ja häävaatteista sanoisin morsiamelle ystävällisesti,, että pyritte täyttämään hänen toiveensa, mutta omaan budjettiinne sopivalla tavalla. Tämä ei ole lainkaan kohtuutonta.
No kuka normaali aikuinen ’pyytää kättä isältä’ tai muuta pelleilyä. Juuri se asian keskustelussa normaalisti puheeksi ottaminen on kosinta. Jompi kumpi sen keskustelun aloittaa aina.