Lue keskustelun säännöt.
Ystävä naimisiin kesällä vaikka suhteen tila järkyttävä
07.04.2018 |
Olen kaasona hyvälle ystävälle kesällä. Tulossa isot häät, vieraita on kutsuttu 300. Sukulaisten ja kavereiden lisäksi on kutsuttu kollegat perheineen, naapurit, hyvän päivän tutut jne. Rahaa palaa uskomaton määrä, jopa morsiamen hääpuku maksoi useita tuhansia. Jo tässä on aihetta suureen ihmettelyyn: ystäväni on normaalisti säästäväinen, eivätkä he varakkaita ole. Vanhemmat maksavat kyllä osan kustannuksista.
Suurempi kysymys on se, pitäisikö mitään häitä järjestää. Ystäväni ja miehensä ovat olleet yhdessä teineistä saakka (-> kasvaneet kiinni toisiinsa), mutta onnellisia en usko heidän olevan. Molemmat ovat pettäneet ja pettävät toisiaan, eroavat ehkä puolen vuoden välein pariksi päiväksi tai viikoksi. Heillä on parempia kausia ja sitten taas tosi huonoja, jolloin riitelevät ja molemmat ovat myös (lievästi) väkivaltaisia. Ovat sanoneet toisilleen aivan kauheita asioita. Jälkikasvua heillä jo on.
Kun tätä ystävääni tapaa, on kestopuheenaihe se, miten huono mies on ja miten kuluttava parisuhde on. Me ystävät olemme olleet eron kannalla useasti, samoin kuin hänen perheensä, mutta eivät he halua erota. En pysty käsittämään mikä heitä pitää yhdessä. Kyse ei ole mm. rahasta, koska kumpikaan ei ole varakas. Molemmat kuitenkin työelämässä, joten pärjäisivät rahallisesti ilman toisiaan.
Nyt häiden lähestyessä on vain paha maku suussa. Morsian ei ole kertaakaan valmistelujen aikana maininnutkaan, miten romanttista naimisiinmeno on tai miten ihana mies, siis sellaista mielestäni normaalia. Sen sijaan ainoastaan suuri juhla ja hienot puitteet kiinnostavat. Kaiken on oltava kallista, laadukasta ja säihkyvää. Meillä kaasoilla tulee menemään rahaa polttareihin ja merkkivaatteisiin, sillä kaikilla on oltava samanlaiset mekot (ja kampauksetkin kampaajalla) ja polttareiden vaatimuslista on metrin mittainen.
En tiedä miten minä voisin kääntää tai pysäyttää tätä koko projektia. En voi estää ystävää menemästä naimisiin miehensä, lastensa isän kanssa. Enkä voi jättäytyä pois juhlavalmisteluista ja polttareista tässä vaiheessa. En vaan usko että näissä häissä on järkeä miltään kannalta, ja olen hyvin ihmeissäni siitä miten materialistiseksi ystävä on muuttunut.
Pitkä teksti ja vaikea asia, mutta mitä te ajattelette?
Kommentit (138)
Jää reilusti pois ja ota etäisyyttä. Ottakoon itse vastuun asioistaan. Sinun tehtäväsi ei ole kannatella. Jos hän tästä paljastuu niin voi voi.
P:tä ei voi kuorruttaa ilman että sisus silti haisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jää reilusti pois ja ota etäisyyttä. Ottakoon itse vastuun asioistaan. Sinun tehtäväsi ei ole kannatella. Jos hän tästä paljastuu niin voi voi.
P:tä ei voi kuorruttaa ilman että sisus silti haisee.
Siis pahastuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalliilla häillä usein kompensoidaan huonoa puolisovalintaa.
Tässä voi oikeasti olla perää. Uskoisin, että sama pätee myös sormusten hintaan. (siis jos toinen tai molemmat vaatii erittäin kalliit sormukset)
Mieheni kosi minua yllättäen, oltiin kaksistaan kävelyllä. Sormus maksoi vain päälle 200 euroa. Minulle olisi ihan sama vaikka muovia olisi.
Meidät vihittiin maistraatissa. Sekin oli oikein mukava ratkaisu :) Perheenjäsenet kauhisteli että miksei "kunnollisia" häitä? :D
Veljeni ex taas vaati, että jos veljeni häntä joskus kosii, on sormuksen oltava vähintään 5000 euron hintainen. (olisi myös halunnut ökyhäät) Eipä mennyt kauaa kun pari erosi. :I
Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Miksi kukaan käyttäisi mihinkään enemmän rahaa kuin minimin tuolla logiikalla (talo, auto, lomamatkat, harrastukset, vaatteet, asusteet, korut jne.)? Jos on kerran varaa ja arvostaa esimerkiksi laadukkaita ja isoja timantteja niin siitä vaan.
Ja meillä ei ollut kosintaa lainkaan, avioiduimme kahdestaan emmekä ole hankkineet sormuksia, eli suhteemme on ilmeisesti nyt todella kestävä?
Vierailija kirjoitti:
Oho, luulin pari tuntia sitten että keskustelu jo loppui mutta tämähän oli jatkunut monta sivua!
En tiedä mihin kommentteihin pitäisi reagoida, mutta tämän sanon ainakin: minä _en_ hyväksy sitä että ystäväni on joutunut kärsimään väkivallasta. En unohda koskaan sitä miten hän on tullut mm. meidän tyttöjen tapaamisiin mustelmilla. Hän on kyllä myöntänyt lyöneensä takaisin, eikä se ole oikein, mutta minä olen tuntenut hänet lähes koko ikäni ja olen mieluummin hänen puolellaan kuin miehensä. Mies oli myös se joka aloitti pettämisen kierteen. Näistä syistä olen sitä mieltä ettei heidän tulisi olla enää yhdessä. He ovat eronneet ja palanneet yhteen säännöllisesti jo vuosien ajan, enkä todellakaan usko että se tapa loppuisi papin aamenen jälkeen.
Tästä lähtökohdasta pidän ihan omituisena myös sitä mielettömien summien käyttämistä yhden päivän juhliin. Mutta jos ystäväni tulisi sen seurauksena oikeasti onnelliseksi, ei minulla olisi valittamista.
En minä tänne kirjoittanut siksi että saisin sen avulla asiat jotenkin muutettua. Halusin vaan kirjoittaa sillä koko juttu tuntuu älyttömältä ja pahalta.
ap
Kuulostaa jotenkin siltä, että häät ovat vedenjakaja: tästä se paranee tai luhistuu. Veikkaan jälkimmäistä. Mies käyttää avioliittoa tekosyynä käyttäytyä vieläkin törkeämmin. Nainen ajattelee pääsevänsä hänestä lopullisesti, jos ei suju ja ottaa eron. Lisäksi hän haluaa uskoa, että naimisiin meno korjaisi ja pyhittäisi jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalliilla häillä usein kompensoidaan huonoa puolisovalintaa.
Tässä voi oikeasti olla perää. Uskoisin, että sama pätee myös sormusten hintaan. (siis jos toinen tai molemmat vaatii erittäin kalliit sormukset)
Mieheni kosi minua yllättäen, oltiin kaksistaan kävelyllä. Sormus maksoi vain päälle 200 euroa. Minulle olisi ihan sama vaikka muovia olisi.
Meidät vihittiin maistraatissa. Sekin oli oikein mukava ratkaisu :) Perheenjäsenet kauhisteli että miksei "kunnollisia" häitä? :D
Veljeni ex taas vaati, että jos veljeni häntä joskus kosii, on sormuksen oltava vähintään 5000 euron hintainen. (olisi myös halunnut ökyhäät) Eipä mennyt kauaa kun pari erosi. :I
Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Miksi kukaan käyttäisi mihinkään enemmän rahaa kuin minimin tuolla logiikalla (talo, auto, lomamatkat, harrastukset, vaatteet, asusteet, korut jne.)? Jos on kerran varaa ja arvostaa esimerkiksi laadukkaita ja isoja timantteja niin siitä vaan.
Ja meillä ei ollut kosintaa lainkaan, avioiduimme kahdestaan emmekä ole hankkineet sormuksia, eli suhteemme on ilmeisesti nyt todella kestävä?
Niinhän sitä sanotaan, että mitä vaatimattommat häät, sitä vahvempi liitto. Moni peittää tyhjyyttä kauniilla pinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan näitä.Yksi tuttava oli jo löytänyt uuden miehen,mutta meni naimisiin edellisen kanssa kun hienot ja kalliit häät oli jo maksettu ja varattu.Törkeyden huippu.Piti saada paistella päivä prinsessana.
Vierailija kirjoitti:
AIKUINEN ihminen saa mennä naimisiin vaikka suhde olisi kuinka paska vaan ja rahaa saa tuhlata just niin paljon kuin tahtoo.
Jokainen ihmininen ja pariskunta tekee omat virheensä ihan itse.
Sinä ap päätät vain omasta elämästäsi.
Ystäväsi haluaa prinseessapäivän ja bileet vaikka suhde on paska niin siitä vaan. Suomi on vapaa maa.
Mutta sitten pitäisi tosiaan olla aikuinen. Henkisesti.
Ei ole erityisen kypsää lavastaa hienoja häitä huonoon suhteeseen ja vaatia muita maksamaan itsensä kipeiksi sen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällä tulevalla hääparilla on luultavasti ns. viharakkaus-suhde. Se on toisinaan voimakkaampi kuin pelkkä rakkaussuhde. Kuohahtava viha antaa tietyin väliajoin potkua suhteelle, siksi sitä puretaan ja keritään. Tätä harvoin ymmärtävät muut, kuin ne, jotka siinä suhteessa elävät. Se on äärimmäisen kuluttavaa ja johtaa yleensä eroon kuitenkin, mutta sitä ennen on käytävä läpi kaikki tunneskaalat pohjamutia myöten, huiput ja laaksot.
Tällaisen parin on saatava kokea myös hienot hääjuhlallisuudet. Se on upea huipentuma jollekin, jota ei osaa edes sanoin määrittää. Sitten sekin on jo koettu.
He haluavat juhlansa, ja sinä ystävänä olet siinä mukana tekemässä heidän juhlaansa. Olet saanut aika paljon pahaa arvostelua täällä, mutta olet ollut varmasti aitiopaikalla näkemässä, miten parin elämä on sujunut, ei siis ole ihme, jos et ole kauhean innostunut häistä. Ainahan sitä haluaisi olla tekemässä juhlaa sellaisella iloisella ja hyvää odottavalla mielellä. Nyt joudut suhtautumaan pessimistisesti heidän tulevaisuuteensa, mikä katkaisee ilolta kärjen. Ymmärrän sinua. Mutta ethän toki ole ainoa.
Olen minäkin ollut sellaisten ihmisten häissä, joista olen ollut varma, että liitto ei onnistu. Eräskin sulhasen sisko sanoi minulle, että nämä häät on aivan liian suureelliset ja hienot hänen veljelleen, jolla on päihdeongelma ja joka eli rikollispiireissä. Morsian halusi "pelastaa" sulhasen avioitumalla tämän kanssa ja rakkaudellaan muuttaa tämän elämän. Se ei todellakaan onnistunut, liitosta tuli katastrofi. Olisi ennemmin "pelastanut" sulhasen ensin, eli katsonut onnistuuko, ja sitten vasta alkanut puuhata suuria hienoja häitä.
Mutta koska olet kuitenkin morsiamen ystävä ja haluat hänelle hyvää, ole mukana tekemässä hänelle hänen suurta päiväänsä. Jokainen meistä tekee virheensä itse, ja niistä sitten oppii sen minkä oppii. Jos ajattelet rahanmenoa, niin sama rahahan se menisi joka tapauksessa, on tuleva avioliitto sitten minkälainen tahansa. Ja aina voit kuitenkin toivottaa onnea!
Mutta tässä ei ole kyse vain pariskunnan omista rahoista ja ajasta. Lisäksi on heidän lapsensa: mitä mallia tässä annetaan?
Vierailija kirjoitti:
Lauri juhlasta ja ystävien seurasta. Siihen et voi vaikuttaa millainen heidän suhteensa on ja miksi haluavat mennä naimisiin (sulhanen ilmeisesti myös haluua ne häät eikä ole pakotettu avioliittoon eikä parisuhteeseen).
Ei tuollaiset miehet ota avioliittojuttuihin mitään kantaa, he antavat muiden päättää puolestaan. Jälkikäteen he voivat marista miten pakotettiin jne, mutta eivät tee elettäkään erotakseen. Miksi pitäisi, kun toinen hoitaa kaiken, ajattelunkin?
Ex ja hänen isänsä olivat vahvasti tähän suuntaan kallellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole Sinun tehtäväsi pysäyttää projektia. Aikuiset ihmiset toimivat joskus eri tavalla kuin sinun mielestäsi olisi järkevää ja se nyt vaan on voi voi.
Jos et halua ostaa morsiamen määräämää mekkoa, niin sitten ilmoitat hyvissä ajoin, ettet sitä osta.
Samoin toimit kampaajan ja polttarilistan kanssa. Sinä päätät mitä teet tai jätät tekemättä - morsian suhtautuu siihen omalla tavallaan. Näin se elämä menee.
Näin. Päätät omista asioistasi mutta et muiden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalliilla häillä usein kompensoidaan huonoa puolisovalintaa.
Tässä voi oikeasti olla perää. Uskoisin, että sama pätee myös sormusten hintaan. (siis jos toinen tai molemmat vaatii erittäin kalliit sormukset)
Mieheni kosi minua yllättäen, oltiin kaksistaan kävelyllä. Sormus maksoi vain päälle 200 euroa. Minulle olisi ihan sama vaikka muovia olisi.
Meidät vihittiin maistraatissa. Sekin oli oikein mukava ratkaisu :) Perheenjäsenet kauhisteli että miksei "kunnollisia" häitä? :D
Veljeni ex taas vaati, että jos veljeni häntä joskus kosii, on sormuksen oltava vähintään 5000 euron hintainen. (olisi myös halunnut ökyhäät) Eipä mennyt kauaa kun pari erosi. :I
Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Miksi kukaan käyttäisi mihinkään enemmän rahaa kuin minimin tuolla logiikalla (talo, auto, lomamatkat, harrastukset, vaatteet, asusteet, korut jne.)? Jos on kerran varaa ja arvostaa esimerkiksi laadukkaita ja isoja timantteja niin siitä vaan.
Ja meillä ei ollut kosintaa lainkaan, avioiduimme kahdestaan emmekä ole hankkineet sormuksia, eli suhteemme on ilmeisesti nyt todella kestävä?
Niinhän sitä sanotaan, että mitä vaatimattommat häät, sitä vahvempi liitto. Moni peittää tyhjyyttä kauniilla pinnalla.
miksi alapeukku tähän? Oman kokemukseni mukaan pienet ja keskisuuret häät kertoo jotain, jollei parin toiselle osapuolelle ole myöhemmin ilmaantunut henkisiä ongelmia tms liittoa hajottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalliilla häillä usein kompensoidaan huonoa puolisovalintaa.
Tässä voi oikeasti olla perää. Uskoisin, että sama pätee myös sormusten hintaan. (siis jos toinen tai molemmat vaatii erittäin kalliit sormukset)
Mieheni kosi minua yllättäen, oltiin kaksistaan kävelyllä. Sormus maksoi vain päälle 200 euroa. Minulle olisi ihan sama vaikka muovia olisi.
Meidät vihittiin maistraatissa. Sekin oli oikein mukava ratkaisu :) Perheenjäsenet kauhisteli että miksei "kunnollisia" häitä? :D
Veljeni ex taas vaati, että jos veljeni häntä joskus kosii, on sormuksen oltava vähintään 5000 euron hintainen. (olisi myös halunnut ökyhäät) Eipä mennyt kauaa kun pari erosi. :I
Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Miksi kukaan käyttäisi mihinkään enemmän rahaa kuin minimin tuolla logiikalla (talo, auto, lomamatkat, harrastukset, vaatteet, asusteet, korut jne.)? Jos on kerran varaa ja arvostaa esimerkiksi laadukkaita ja isoja timantteja niin siitä vaan.
Ja meillä ei ollut kosintaa lainkaan, avioiduimme kahdestaan emmekä ole hankkineet sormuksia, eli suhteemme on ilmeisesti nyt todella kestävä?
Tästä jäin miettimään, että miten on mahdollista, ettei kosintaa ollut lainkaan. Miten päädytään sinne, missä avioliitto solmitaan, jos kumpikaan ei missään vaiheessa ota asiaa puheeksi? Toinen järjestää salaa, ja sanaakaan sanomatta kuskaa toisen alttarille? Tai molemmat vain jotenkin telepaattisesti ryhtyvät järjestämään avioliittoa ilman, että asiasta koskaan keskustellaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ystävää voi kyllä kehottaa eroamaan huonosta suhteesta mutta olisi "liian kova isku" kertoa että polttari- ja muut kaasojen kustannukset ovat liian isot?
Ei kun olisi liian kova isku jättäytyä hommasta pois, jos pääsyy olisi se että en kannata tätä naimisiin menemistä. Kustannukset olisi helpompi niellä jos tiedossa olisi aidosti onnellinen juhla. Kyllä minulla mm. siihen mekkoon varaa on, jos on pakko.
ap
Et KANNATA tätä naimisiin menemistä!!!!!!
Pitääkö ennen häistä sopimista kysellä kaveripiirin "kannatus" asiaan?
Ymmärsit oikein: EN KANNATA sitä että pariskunta, joka ei rakasta toisiaan ja mm. pettää ja lyö, menee naimisiin.
ap
Sano kauniisti, ettei kaasona olo sittenkään käy sinulle. Jos hän kysyy syytä ei ole pakko kertoa, mutta halutessasi voit sanoa ettei se ole sinun juttusi tms. Voihan häihin osallistua tai yksinkertaisesti jäädä pois.
Parempi olisi jos kukaan ei suostuisi, jäisi kalliit naamiaiset pitämättä ja pari - tai toinen heistä- tulisi järkiinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalliilla häillä usein kompensoidaan huonoa puolisovalintaa.
Tässä voi oikeasti olla perää. Uskoisin, että sama pätee myös sormusten hintaan. (siis jos toinen tai molemmat vaatii erittäin kalliit sormukset)
Mieheni kosi minua yllättäen, oltiin kaksistaan kävelyllä. Sormus maksoi vain päälle 200 euroa. Minulle olisi ihan sama vaikka muovia olisi.
Meidät vihittiin maistraatissa. Sekin oli oikein mukava ratkaisu :) Perheenjäsenet kauhisteli että miksei "kunnollisia" häitä? :D
Veljeni ex taas vaati, että jos veljeni häntä joskus kosii, on sormuksen oltava vähintään 5000 euron hintainen. (olisi myös halunnut ökyhäät) Eipä mennyt kauaa kun pari erosi. :I
Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Miksi kukaan käyttäisi mihinkään enemmän rahaa kuin minimin tuolla logiikalla (talo, auto, lomamatkat, harrastukset, vaatteet, asusteet, korut jne.)? Jos on kerran varaa ja arvostaa esimerkiksi laadukkaita ja isoja timantteja niin siitä vaan.
Ja meillä ei ollut kosintaa lainkaan, avioiduimme kahdestaan emmekä ole hankkineet sormuksia, eli suhteemme on ilmeisesti nyt todella kestävä?
Niinhän sitä sanotaan, että mitä vaatimattommat häät, sitä vahvempi liitto. Moni peittää tyhjyyttä kauniilla pinnalla.
miksi alapeukku tähän? Oman kokemukseni mukaan pienet ja keskisuuret häät kertoo jotain, jollei parin toiselle osapuolelle ole myöhemmin ilmaantunut henkisiä ongelmia tms liittoa hajottavaa.
Esim jossain Pohjanmaalla on tapana juhlia isommalla porukalla kuin esim Itä-Suomessa, enkä tosiaankaan usko, että avioerot korreloivat tämän suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalliilla häillä usein kompensoidaan huonoa puolisovalintaa.
Tässä voi oikeasti olla perää. Uskoisin, että sama pätee myös sormusten hintaan. (siis jos toinen tai molemmat vaatii erittäin kalliit sormukset)
Mieheni kosi minua yllättäen, oltiin kaksistaan kävelyllä. Sormus maksoi vain päälle 200 euroa. Minulle olisi ihan sama vaikka muovia olisi.
Meidät vihittiin maistraatissa. Sekin oli oikein mukava ratkaisu :) Perheenjäsenet kauhisteli että miksei "kunnollisia" häitä? :D
Veljeni ex taas vaati, että jos veljeni häntä joskus kosii, on sormuksen oltava vähintään 5000 euron hintainen. (olisi myös halunnut ökyhäät) Eipä mennyt kauaa kun pari erosi. :I
Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Miksi kukaan käyttäisi mihinkään enemmän rahaa kuin minimin tuolla logiikalla (talo, auto, lomamatkat, harrastukset, vaatteet, asusteet, korut jne.)? Jos on kerran varaa ja arvostaa esimerkiksi laadukkaita ja isoja timantteja niin siitä vaan.
Ja meillä ei ollut kosintaa lainkaan, avioiduimme kahdestaan emmekä ole hankkineet sormuksia, eli suhteemme on ilmeisesti nyt todella kestävä?
Tästä jäin miettimään, että miten on mahdollista, ettei kosintaa ollut lainkaan. Miten päädytään sinne, missä avioliitto solmitaan, jos kumpikaan ei missään vaiheessa ota asiaa puheeksi? Toinen järjestää salaa, ja sanaakaan sanomatta kuskaa toisen alttarille? Tai molemmat vain jotenkin telepaattisesti ryhtyvät järjestämään avioliittoa ilman, että asiasta koskaan keskustellaan?
Toinen ilmoittaa, että meillä on sitten ensi kesänä häät.
Riidan sovitteluvaiheessa asia tulee puheeksi ja tullaan samaan lopputulokseen. Tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalliilla häillä usein kompensoidaan huonoa puolisovalintaa.
Tässä voi oikeasti olla perää. Uskoisin, että sama pätee myös sormusten hintaan. (siis jos toinen tai molemmat vaatii erittäin kalliit sormukset)
Mieheni kosi minua yllättäen, oltiin kaksistaan kävelyllä. Sormus maksoi vain päälle 200 euroa. Minulle olisi ihan sama vaikka muovia olisi.
Meidät vihittiin maistraatissa. Sekin oli oikein mukava ratkaisu :) Perheenjäsenet kauhisteli että miksei "kunnollisia" häitä? :D
Veljeni ex taas vaati, että jos veljeni häntä joskus kosii, on sormuksen oltava vähintään 5000 euron hintainen. (olisi myös halunnut ökyhäät) Eipä mennyt kauaa kun pari erosi. :I
Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Miksi kukaan käyttäisi mihinkään enemmän rahaa kuin minimin tuolla logiikalla (talo, auto, lomamatkat, harrastukset, vaatteet, asusteet, korut jne.)? Jos on kerran varaa ja arvostaa esimerkiksi laadukkaita ja isoja timantteja niin siitä vaan.
Ja meillä ei ollut kosintaa lainkaan, avioiduimme kahdestaan emmekä ole hankkineet sormuksia, eli suhteemme on ilmeisesti nyt todella kestävä?
Tästä jäin miettimään, että miten on mahdollista, ettei kosintaa ollut lainkaan. Miten päädytään sinne, missä avioliitto solmitaan, jos kumpikaan ei missään vaiheessa ota asiaa puheeksi? Toinen järjestää salaa, ja sanaakaan sanomatta kuskaa toisen alttarille? Tai molemmat vain jotenkin telepaattisesti ryhtyvät järjestämään avioliittoa ilman, että asiasta koskaan keskustellaan?
Nimenomaan keskustellaan asiasta yhdessä ja päätetään päivä eikä kukaan pyydä toista aviopuolisoksi saati pyydä kättä isältä, pidä puhetta tai polvistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalliilla häillä usein kompensoidaan huonoa puolisovalintaa.
Tässä voi oikeasti olla perää. Uskoisin, että sama pätee myös sormusten hintaan. (siis jos toinen tai molemmat vaatii erittäin kalliit sormukset)
Mieheni kosi minua yllättäen, oltiin kaksistaan kävelyllä. Sormus maksoi vain päälle 200 euroa. Minulle olisi ihan sama vaikka muovia olisi.
Meidät vihittiin maistraatissa. Sekin oli oikein mukava ratkaisu :) Perheenjäsenet kauhisteli että miksei "kunnollisia" häitä? :D
Veljeni ex taas vaati, että jos veljeni häntä joskus kosii, on sormuksen oltava vähintään 5000 euron hintainen. (olisi myös halunnut ökyhäät) Eipä mennyt kauaa kun pari erosi. :I
Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Miksi kukaan käyttäisi mihinkään enemmän rahaa kuin minimin tuolla logiikalla (talo, auto, lomamatkat, harrastukset, vaatteet, asusteet, korut jne.)? Jos on kerran varaa ja arvostaa esimerkiksi laadukkaita ja isoja timantteja niin siitä vaan.
Ja meillä ei ollut kosintaa lainkaan, avioiduimme kahdestaan emmekä ole hankkineet sormuksia, eli suhteemme on ilmeisesti nyt todella kestävä?
Niinhän sitä sanotaan, että mitä vaatimattommat häät, sitä vahvempi liitto. Moni peittää tyhjyyttä kauniilla pinnalla.
miksi alapeukku tähän? Oman kokemukseni mukaan pienet ja keskisuuret häät kertoo jotain, jollei parin toiselle osapuolelle ole myöhemmin ilmaantunut henkisiä ongelmia tms liittoa hajottavaa.
Esim jossain Pohjanmaalla on tapana juhlia isommalla porukalla kuin esim Itä-Suomessa, enkä tosiaankaan usko, että avioerot korreloivat tämän suhteen.
Tarkoitin tilannetta missä asiasta voidaan päättää itse.
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän moni nainen kuvittelee häiden tai lapsen pelastavan parisuhteen.
Ja mies.
Kaikki on hyvin kun on niin kuin on tapana. Tai kun on niin kuin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juhlamorkkiksesta rules tavallista isompi. Omien juhlien suunnittelu on aina kivaa. Sitten tulee taas arki.
Tästä olen täysin eri mieltä. Juhlien järjestely on aivan hirveää. Itse olen myös menossa naimisiin kesällä eikä itse häiden järjestely voisi yhtään vähempää kiinnostaa. Itse olisin halunnut hoitaa koko homman maistraatissa ja käydä sen jälkeen syömässä lähimpien kesken, mutta mies halusi ihan kunnon häät. Suostuin tähän koska rakkauteni miestä kohtaan on suurempi kuin inhoni juhlien järjestämistä kohtaan. Se on kuitenkin vain yksi päivä :D
Sama juttu. Vajaa 20 vuotta sitten ei päässyt lauantaina maistraatissa vihille. Onneksi löytyi kaunis paikka johon sai papin paikan päälle. Meillä ei ollut siihen aikaan suosittuja leikkejä, mistä saatiin vieraiden huojentuneet kiitokset. Hyvät muistot jäi.
Njääh. Hän nyt haluaa ne juhlat ja that's it. Nykyään eroon päätyy kuitenkin melko suuri määrä (hyvistäkin) aviopareista. Mutta silti naimisiin on päästävä. Joskus myös virheellisesti luullaan että kihlat/avioliitto/vauva muuttaa huonon paremmaksi.
Vieläköhän muuten ehtis ilmoittautua unelmahäihin...