Lue keskustelun säännöt.
Ystävä naimisiin kesällä vaikka suhteen tila järkyttävä
07.04.2018 |
Olen kaasona hyvälle ystävälle kesällä. Tulossa isot häät, vieraita on kutsuttu 300. Sukulaisten ja kavereiden lisäksi on kutsuttu kollegat perheineen, naapurit, hyvän päivän tutut jne. Rahaa palaa uskomaton määrä, jopa morsiamen hääpuku maksoi useita tuhansia. Jo tässä on aihetta suureen ihmettelyyn: ystäväni on normaalisti säästäväinen, eivätkä he varakkaita ole. Vanhemmat maksavat kyllä osan kustannuksista.
Suurempi kysymys on se, pitäisikö mitään häitä järjestää. Ystäväni ja miehensä ovat olleet yhdessä teineistä saakka (-> kasvaneet kiinni toisiinsa), mutta onnellisia en usko heidän olevan. Molemmat ovat pettäneet ja pettävät toisiaan, eroavat ehkä puolen vuoden välein pariksi päiväksi tai viikoksi. Heillä on parempia kausia ja sitten taas tosi huonoja, jolloin riitelevät ja molemmat ovat myös (lievästi) väkivaltaisia. Ovat sanoneet toisilleen aivan kauheita asioita. Jälkikasvua heillä jo on.
Kun tätä ystävääni tapaa, on kestopuheenaihe se, miten huono mies on ja miten kuluttava parisuhde on. Me ystävät olemme olleet eron kannalla useasti, samoin kuin hänen perheensä, mutta eivät he halua erota. En pysty käsittämään mikä heitä pitää yhdessä. Kyse ei ole mm. rahasta, koska kumpikaan ei ole varakas. Molemmat kuitenkin työelämässä, joten pärjäisivät rahallisesti ilman toisiaan.
Nyt häiden lähestyessä on vain paha maku suussa. Morsian ei ole kertaakaan valmistelujen aikana maininnutkaan, miten romanttista naimisiinmeno on tai miten ihana mies, siis sellaista mielestäni normaalia. Sen sijaan ainoastaan suuri juhla ja hienot puitteet kiinnostavat. Kaiken on oltava kallista, laadukasta ja säihkyvää. Meillä kaasoilla tulee menemään rahaa polttareihin ja merkkivaatteisiin, sillä kaikilla on oltava samanlaiset mekot (ja kampauksetkin kampaajalla) ja polttareiden vaatimuslista on metrin mittainen.
En tiedä miten minä voisin kääntää tai pysäyttää tätä koko projektia. En voi estää ystävää menemästä naimisiin miehensä, lastensa isän kanssa. Enkä voi jättäytyä pois juhlavalmisteluista ja polttareista tässä vaiheessa. En vaan usko että näissä häissä on järkeä miltään kannalta, ja olen hyvin ihmeissäni siitä miten materialistiseksi ystävä on muuttunut.
Pitkä teksti ja vaikea asia, mutta mitä te ajattelette?
Kommentit (138)
Harmittaisi varmasti ystävän puolesta. Mutta kun lähipiiri on huoltaan ilmaissut, ei auta kuin tukea häntä onnessaan loppuun asti. Ottaa kiinni on pilvilinnat romahtavat.
Se on meidän läheisten tehtävä, ei auta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän jokaisen pitää tehdä omat mokamme. Aika moni on laittanut kielensä pakkasella metalliin kiinni kaikista varoituksista huolimatta. Tai pissinyt vastatuuleen.
En lukenut muista vastauksia, mutta eiköhän morsmaikku oli itsekin tietoinen oman sihteensa tilasta. Hän pakenee tilannetta pitämällä hyvät pippalot, koska muuta suhteella ei ehkä ole enää annettavaa. Kiva juttu varsinkin jos häät maksatetaan muilla. Anna riehua ja säätää, mutta aseta omat rajasi. Itse en enää muiden häihin käytä suuria summia rahaa. Myös kesäviikonloput on arvokasta aikaa, ja halutessani kieltäydyn suoraan kutsuista, jos eivät sovi omaan lukkariin ja lomanviettoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalliilla häillä usein kompensoidaan huonoa puolisovalintaa.
Tässä voi oikeasti olla perää. Uskoisin, että sama pätee myös sormusten hintaan. (siis jos toinen tai molemmat vaatii erittäin kalliit sormukset)
Mieheni kosi minua yllättäen, oltiin kaksistaan kävelyllä. Sormus maksoi vain päälle 200 euroa. Minulle olisi ihan sama vaikka muovia olisi.
Meidät vihittiin maistraatissa. Sekin oli oikein mukava ratkaisu :) Perheenjäsenet kauhisteli että miksei "kunnollisia" häitä? :D
Veljeni ex taas vaati, että jos veljeni häntä joskus kosii, on sormuksen oltava vähintään 5000 euron hintainen. (olisi myös halunnut ökyhäät) Eipä mennyt kauaa kun pari erosi. :I
Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Miksi kukaan käyttäisi mihinkään enemmän rahaa kuin minimin tuolla logiikalla (talo, auto, lomamatkat, harrastukset, vaatteet, asusteet, korut jne.)? Jos on kerran varaa ja arvostaa esimerkiksi laadukkaita ja isoja timantteja niin siitä vaan.
Ja meillä ei ollut kosintaa lainkaan, avioiduimme kahdestaan emmekä ole hankkineet sormuksia, eli suhteemme on ilmeisesti nyt todella kestävä?
Niinhän sitä sanotaan, että mitä vaatimattommat häät, sitä vahvempi liitto. Moni peittää tyhjyyttä kauniilla pinnalla.
Varmasti voi joskus niin ollakin että huonossa suhteessa olevat yrittävät kompensoida suhdettaan suurella hääjuhlalla. Ei sitä nyt kuitenkaan miksikään säännöksi voi mennä sanomaan. Ihan samalla tavalla ne kalliimmat juhlat järjestäneet voivat olla yhtä vakavasti yhdessä kuin ne jossai metsän pusikossa kahdestaankin avioon menneet. Yleisesti taitanee häiden viettämiseen kuluva raha ym. riippua enemmän parin kulutustottumuksista ja luonteista, kuin liiton vakavuudesta. Toiset nauttivat isosti juhlimisesta ja suurista läsnäolijaporukoista, toiset taas omasta intiimimmästä rauhasta.
T: täysin ilman hääjuhlaa maistraatissa miehen kanssa kahdestaan avioon mennyt
Liiton tulevaisuudesta ei voida tietää. Toivotan onnea tälle parille, vaikeuksista selviytymistä ja viisautta. Ja jättämään muiden mielipiteet omaan arvoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liiton tulevaisuudesta voi kyllä heittää jotain arvioita.
Mutta mulla on tuttava jolla oli huolestuttava ja pitkään kestänyt suhde: molemminpuolisesti väkivaltaista riitelyä ja toisten perään haikailua, mutta tilanne tasaantui kun menivät naimisiin.
Joillekin se naimisiin meneminen rauhoittaa tilanteen, etenkin jos ongelmat ovat pohjimmiltaan tempoilua sen kanssa että pelkää tulevansa puolisosta riippuvaiseksi, ja pelkää puolison jättävän.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja voisi olla nyt suorapuheinen ja sanoa ystävälleen, että tuntuu oudolta että he pitävät nyt häät, vaikka ystävä vain haukkuu miestään. Kysy, onko miehessä mitään hyvää ja miksi ovat yhdessä.
Joskus kavereiden kanssa puolisoista keskustelu menee vain siihen valitukseen ja negatiivisesti puhumiseen. Ystäville kun saa "vapaasti" haukkua puolisoaan ja itselle saa ymmärrystä ja empatiaa. Hankalissa kommunikaatiotilanteissa (puolison kanssa siis), ei empatiaa puolisoltaan nimittäin yleensä saa.
Älä ole kummankaan puolella, jos kerran vieläpä tiedät että molemmat ovat olleet yhtä pahoja. Luultavasti ystäväsi siloittelee omia pahuuksiaan ja suurentelee puolisonsa pahuuksia. Se on ihan normaali tapa kertoa harmituksistaan ja vaikeuksistaan ystäville.
Minä kannatan suoraa puhetta, eikä semmoista lässytystä että "minua harmittaa, että olet noin inhottavan miehen kanssa". Mielummin linjalla "miksi olet sen kanssa, jos on noin paska äijä? Rakastatko edes häntä?"
Ylimielinen yläpuolelle asettautuminen "heidän ei pitäisi mennä naimisiin" erottaa lopulta vain sinut ystävästäsi, ei suinkaan ystävää miehestään.
Mitä ylimielistä on siinä, että haluaa vain ystävänsä parasta? Eiköhän jokainen, joka välittää jostakusta kertoisi, että kaikki näkevät, että teidän ei kannata mennä naimisiin, koska teillä ei ole mitään tulevaisuutta keskenänne. On kyllä uskomatonta, kuinka jotkut tekevät lapsiakin tuollaiseen liittoon, vaikka päivänselvästi oma elämäkään ei ole kovin hyvin hallussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti... Mutta ehkä ap voisi kautta rantain kysellä, miksi häitä ryhdyttiin valmistelemaan juuri nyt eikä esim. ensi vuonna.
Pettämiset ja riidat eivät välttämättä kerro vielä mitään siitä, kuinka tyytyväinen pari on yhdessä. (Jatkuva riitely on lapsille silti ihan helvettiä, joten ei voi suositella parisuhteenhoitomenetelmänä.) Omat vanhempani ovat jatkaneet yhdessä riitelemistä jo 40 v. Astiat lentävät vähintään parin viikon välein. Joka riidan jälkeen jompikumpi vannoo ottavansa avioeron, mutta kummasti ne avioeroaikeet häviävät aina. Kävipä tässä sitten niin, että faija joutui yllättäen sairaalaan sairaskohtauksen vuoksi. Mutsi oli aivan suunniltaan ja sanoi, ettei hän oikeasti halua päästä ukosta eroon, koska rakastaa häntä niin valtavasti eikä voi elää ilman...
Joku olisi voinut pitää terapiaa tarpellisena näille osapuolille jossakin vaiheessa.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalliilla häillä usein kompensoidaan huonoa puolisovalintaa.
Tässä voi oikeasti olla perää. Uskoisin, että sama pätee myös sormusten hintaan. (siis jos toinen tai molemmat vaatii erittäin kalliit sormukset)
Mieheni kosi minua yllättäen, oltiin kaksistaan kävelyllä. Sormus maksoi vain päälle 200 euroa. Minulle olisi ihan sama vaikka muovia olisi.
Meidät vihittiin maistraatissa. Sekin oli oikein mukava ratkaisu :) Perheenjäsenet kauhisteli että miksei "kunnollisia" häitä? :D
Veljeni ex taas vaati, että jos veljeni häntä joskus kosii, on sormuksen oltava vähintään 5000 euron hintainen. (olisi myös halunnut ökyhäät) Eipä mennyt kauaa kun pari erosi. :I
Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Miksi kukaan käyttäisi mihinkään enemmän rahaa kuin minimin tuolla logiikalla (talo, auto, lomamatkat, harrastukset, vaatteet, asusteet, korut jne.)? Jos on kerran varaa ja arvostaa esimerkiksi laadukkaita ja isoja timantteja niin siitä vaan.
Ja meillä ei ollut kosintaa lainkaan, avioiduimme kahdestaan emmekä ole hankkineet sormuksia, eli suhteemme on ilmeisesti nyt todella kestävä?
Niinhän sitä sanotaan, että mitä vaatimattommat häät, sitä vahvempi liitto. Moni peittää tyhjyyttä kauniilla pinnalla.
Varmasti voi joskus niin ollakin että huonossa suhteessa olevat yrittävät kompensoida suhdettaan suurella hääjuhlalla. Ei sitä nyt kuitenkaan miksikään säännöksi voi mennä sanomaan. Ihan samalla tavalla ne kalliimmat juhlat järjestäneet voivat olla yhtä vakavasti yhdessä kuin ne jossai metsän pusikossa kahdestaankin avioon menneet. Yleisesti taitanee häiden viettämiseen kuluva raha ym. riippua enemmän parin kulutustottumuksista ja luonteista, kuin liiton vakavuudesta. Toiset nauttivat isosti juhlimisesta ja suurista läsnäolijaporukoista, toiset taas omasta intiimimmästä rauhasta.
T: täysin ilman hääjuhlaa maistraatissa miehen kanssa kahdestaan avioon mennyt
Aivan, mutta tiedän pareja joihin sanonta todella istuu.-äsk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yrittäiskö nuo parantaa parisuhdettaan näyttävillä häillä? Kattokaa me oikeasti rakastetaan toisiamme < yrittävät itseäänkin huijata noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin noin hädissäni 1) ystävän ajautumisesta naimisiin väärän tyypin kanssa vääristä syistä ja 2) omasta ylettömästä rahanmenosta moisen vuoksi, sanoutuisin irti koko hommasta. Kertoisin nuo syyt, jos perusteluja vaaditaan. Toki sananvalinnassaan voi olla hienotunteinen.
Jämäkkyyden puute on yleisin ongelma ystävyyssuhteissa. Heittäydytään kynnysmatoksi tai orjaksi, jottei "ystävä" hermostu. Mitä ystävyyttä se muka on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti... Mutta ehkä ap voisi kautta rantain kysellä, miksi häitä ryhdyttiin valmistelemaan juuri nyt eikä esim. ensi vuonna.
Pettämiset ja riidat eivät välttämättä kerro vielä mitään siitä, kuinka tyytyväinen pari on yhdessä. (Jatkuva riitely on lapsille silti ihan helvettiä, joten ei voi suositella parisuhteenhoitomenetelmänä.) Omat vanhempani ovat jatkaneet yhdessä riitelemistä jo 40 v. Astiat lentävät vähintään parin viikon välein. Joka riidan jälkeen jompikumpi vannoo ottavansa avioeron, mutta kummasti ne avioeroaikeet häviävät aina. Kävipä tässä sitten niin, että faija joutui yllättäen sairaalaan sairaskohtauksen vuoksi. Mutsi oli aivan suunniltaan ja sanoi, ettei hän oikeasti halua päästä ukosta eroon, koska rakastaa häntä niin valtavasti eikä voi elää ilman...
Joku olisi voinut pitää terapiaa tarpellisena näille osapuolille jossakin vaiheessa.....
Todellakin! Sairast kuvio, läheisriippuvuutta. Kehitys ihmisenä aivan kesken. Tsemppiä hei ihmiset, nyt aikuistukaa! Joo, jotkut seitsämänkymppisetkään eivät vielä ele kasvaneet kypsään aikuisuuteen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri meni naimisiin kuukauden tuttavuuden jälkeen turvapaikanhakijan kanssa. Sehän vasta on tosi romanttista on...
Jos minun kaverini tekisi noin niin olisi entinen kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalliilla häillä usein kompensoidaan huonoa puolisovalintaa.
Tässä voi oikeasti olla perää. Uskoisin, että sama pätee myös sormusten hintaan. (siis jos toinen tai molemmat vaatii erittäin kalliit sormukset)
Mieheni kosi minua yllättäen, oltiin kaksistaan kävelyllä. Sormus maksoi vain päälle 200 euroa. Minulle olisi ihan sama vaikka muovia olisi.
Meidät vihittiin maistraatissa. Sekin oli oikein mukava ratkaisu :) Perheenjäsenet kauhisteli että miksei "kunnollisia" häitä? :D
Veljeni ex taas vaati, että jos veljeni häntä joskus kosii, on sormuksen oltava vähintään 5000 euron hintainen. (olisi myös halunnut ökyhäät) Eipä mennyt kauaa kun pari erosi. :I
Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Miksi kukaan käyttäisi mihinkään enemmän rahaa kuin minimin tuolla logiikalla (talo, auto, lomamatkat, harrastukset, vaatteet, asusteet, korut jne.)? Jos on kerran varaa ja arvostaa esimerkiksi laadukkaita ja isoja timantteja niin siitä vaan.
Ja meillä ei ollut kosintaa lainkaan, avioiduimme kahdestaan emmekä ole hankkineet sormuksia, eli suhteemme on ilmeisesti nyt todella kestävä?
Tästä jäin miettimään, että miten on mahdollista, ettei kosintaa ollut lainkaan. Miten päädytään sinne, missä avioliitto solmitaan, jos kumpikaan ei missään vaiheessa ota asiaa puheeksi? Toinen järjestää salaa, ja sanaakaan sanomatta kuskaa toisen alttarille? Tai molemmat vain jotenkin telepaattisesti ryhtyvät järjestämään avioliittoa ilman, että asiasta koskaan keskustellaan?
Nimenomaan keskustellaan asiasta yhdessä ja päätetään päivä eikä kukaan pyydä toista aviopuolisoksi saati pyydä kättä isältä, pidä puhetta tai polvistu.
No kuka normaali aikuinen ’pyytää kättä isältä’ tai muuta pelleilyä. Juuri se asian keskustelussa normaalisti puheeksi ottaminen on kosinta. Jompi kumpi sen keskustelun aloittaa aina.
Suomessa harvinaisempaa, vaikka toisaalta isä usein edelleen taluttaa alttarille. Kosinta on enemmän kuin keskustelu tai yhdessä arkisesti puheeksi ottaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri meni naimisiin kuukauden tuttavuuden jälkeen turvapaikanhakijan kanssa. Sehän vasta on tosi romanttista on...
Jos minun kaverini tekisi noin niin olisi entinen kaveri.
Toivottavasti ei olettanut, että kukaan menee hänen häihinsä.
Mun kaverin isovanhemmat tappeli koko liittonsa ajan, nuorempana mummo oli saanut kunnolla pataansakin, poliisit oli ollut tuttu näky. Mummo sai sitten vanhoilla päivillään sydärin ja kuoli. Pappa lakkasi syömästä ja kuoli siitä parin kuukauden päästä.
Jospa morsmaikku ajattelee että otetaan ilo irti pskasta suhteesta nyt kun vielä voi, ja järkätään kunnon hääbileet ison vierasjoukon kera. Kun onnea ei löydy arjesta niin ne onnen hetket on revittävä sieltä mistä pystyy, vaikka hampaat irvessä. Kalliit ja pompöösit häät voivat myös viestiä ystävän halusta ottaa revanssia miehestä, suhteesta ja koko "kurjuudesta" minkä keskellä hän joutuu elämään. Omasta halusta toki, mutta kuitenkin.