Lue keskustelun säännöt.
Työkkärin virkailijaa järkytti, että ensimmäinen kriteerinä hyvälle työpaikalle oli palkka. Mitä ihmettä?!
04.04.2018 |
Kävin työkkärissä. Kysyttiin ajatuksiani työn suhteen. Kerroin pitäväni palkkaa tärkeimpänä asiana työssä. Virkailija oli järkyttynyt ja alkoi sopertaa, että enkö ole kiinnostunut kehittämään itseäni ammattilaisena. Mikä työelämässä nykyään pielessä? Eikö palkka ole suurimmalle osalle ihmisistä se ehdottomasti tärkein syy päivittäin mennä töihin?
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin työkkärissä. Kysyttiin ajatuksiani työn suhteen. Kerroin pitäväni palkkaa tärkeimpänä asiana työssä. Virkailija oli järkyttynyt ja alkoi sopertaa, että enkö ole kiinnostunut kehittämään itseäni ammattilaisena. Mikä työelämässä nykyään pielessä? Eikö palkka ole suurimmalle osalle ihmisistä se ehdottomasti tärkein syy päivittäin mennä töihin?
Kaikkihan näin ajattelee, mutta sitä ei saa sanoa ääneen :) Kuten ei sitäkään jos työpaikan ilmapiiri on ihan pimeestä, silloin pitää sanoa että hakee uusia haasteita kun työnantaja kyselee syitä ja selityksiä irtisanoutumiselle. Kohteliaat tavat, you know. Rahan takia sitä työtä tehdään, joka muuta väittää, valehtelee.
Niin mutta tuo on eri asia kuin ilmoittaa, että palkka on tärkein kriteeri.
Esimerkiksi ajatusleikkinä: Tarjottaisiin vaikka kahdesta eri Alepasta töitä. Vaihtoehto A olisi turvallisella alueella ja työvuorot päivisin, mutta palkka pienempi. Vaihtoehto B olisi vaarallisella alueella jossa joku hullu narkkari saattaa heittäytyä väkivaltaiseksi koska tahansa ja työvuorot myöhään illalla, mutta palkka suurempi.
Jos vain tulisin toimeen tuolla pienemmällä palkalla, niin ehdottomasti valitsisin vaihtoehdon A ja söisin mieluummin vaikka pelkkiä papuja jottei tarvitsisi pelätä joka työvuorossa.
Toki eri tavalla valitsevia on, mikä on hyvä.
Moni kaupan alalla ilmeisesti ottaa niitä hankalampia vuoroja yms. juuri siksi, että palkalla on vaikea tulla toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva kävisi töissä jos olisi vara jäädä lomailemaan.
Yleensä töissä käydään, jotta on vara asua ja elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen normaali nuori ihminen miettii koulutusalaa valitessaan, mistä pitää, ei sitä, mistä saa eniten rahaa. Ei kai kukaan pelkän rahan takia jaksaisi töissä käydä.
Ja moni meistä käy töissä muista syistä kuin rahan takia. Ei muunkaan oikeasti tarvisisi töissä käydä. Mutta olen korkeasti kouluttautunut, hyvä työssäni, saan siellä ihmiskontakteja, onnistumisen kokemuksia jne, mielelläni käyn töissä.
Töissä käydään rahan takia ja niin se on tarkoitettukin tässä meidän yhteiskuntamallissa.
Jaa missä mallissa? Kyllä mä tykkään että ne jotka näkee vaivaa, ja uhraa elämästään paljon työlle ansaitsee myös siitä korvauksen. Nämä tyypit lienee myös opiskelleet pitkään (tai paljon) ja ottaneet paljon opintolainaa, uhranneet perhe-elämää jne. Lähtökohtaisesti ihminen tekee mielekästä työtä, sellaista joka motivoi vuosiksi eteenpäin. Tosin ne ketkä on vain rahan takia, ovat varmaan tehneet helppoja valintoja jotka ei isoin liksoihin käsiksi pääse, ja se heille suotakoon. Ihan turhaa moralisoida työntekijää jonka arvo työelämässä on 1000 ja toisen jonka arvo on 100. Toinen on painostanut omaan tulevaisuuteen pää märkänä ja toinen ei pätkääkään.
Olen tehnyt juuri noin, kuten kirjoitit. Silti en saa palkkatyötä. Ilmaishommiin minua kyllä on työkkäristä ehdoteltu Etelärantaan Työnantajajärjestölle tekemään työ"kokeiluna" heidän nettisivujaan. Kumma, kun ei palkanmaksu kiinnostanut.
Tai eipä oikeastaan, kun kyseistä työnilon antajaa ajattelee.
FM
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin työkkärissä. Kysyttiin ajatuksiani työn suhteen. Kerroin pitäväni palkkaa tärkeimpänä asiana työssä. Virkailija oli järkyttynyt ja alkoi sopertaa, että enkö ole kiinnostunut kehittämään itseäni ammattilaisena. Mikä työelämässä nykyään pielessä? Eikö palkka ole suurimmalle osalle ihmisistä se ehdottomasti tärkein syy päivittäin mennä töihin?
Ei mulla ainakaan palkka ole se suurin motivaattori työhön. Toki tärkeää on, että kohtuullista palkaa saa, mutta ei se ole kaikkein tärkein tekijä.
Pari viikkoa sitten eräs rekrytyyppi soitteli ja pyysi töihin. Palkka olisi ollut 5200-5500€/kk, mutta vähemmön haastavaa kuin nykyinen työni (tuntui myös hieman tylsemmältä). Nykyinen palkkani on 4600€/kk. En kokenut tarpeelliseksi vaihtaa työpaikkaa.
Minä opiskelen kolmatta vuotta opettajaksi enkä tiedä vieläkään mikä opettajan palkka on. Ei mitään käsitystä. Oon vaan kuullut, että sillä elää ja haluan vain opettaa. Tekisin vaikka ilmaiseksi jos ei ois laskuja ja nälkä.
Vierailija kirjoitti:
No kuulostaahan tuo nyt aika lapselliselta, pinnalliselta ja kestämättömältä syyltä :) Minä olen opettaja, rakastan työtäni mutta palkka ei päätä huimaa. Silti en vaihtaisi miljonäärin kanssa osiani, saan valtavasti iloa ja tyydytystä työstäni, joka on merkityksellistä! Nuo viimeiset asiat on minulle tärkeintä työssä. Teen tärkeää työtä jossa saan rakastaa ihmisiä, raha taas on mammonaa vain!
...mutta jos sinutkin laitettaisiin tekemään työtäsi 9€/pvä, alkaisi homekouluun hälinän keskelle raahautuminen maistua homeelle. Eipä kiinnostaisi, kun on ensin opiskellut 6 vuotta ja sitten saisi miettiä, millä sitä makselisi tässä kuussa elämisensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin työkkärissä. Kysyttiin ajatuksiani työn suhteen. Kerroin pitäväni palkkaa tärkeimpänä asiana työssä. Virkailija oli järkyttynyt ja alkoi sopertaa, että enkö ole kiinnostunut kehittämään itseäni ammattilaisena. Mikä työelämässä nykyään pielessä? Eikö palkka ole suurimmalle osalle ihmisistä se ehdottomasti tärkein syy päivittäin mennä töihin?
Ei mulla ainakaan palkka ole se suurin motivaattori työhön. Toki tärkeää on, että kohtuullista palkaa saa, mutta ei se ole kaikkein tärkein tekijä.
Pari viikkoa sitten eräs rekrytyyppi soitteli ja pyysi töihin. Palkka olisi ollut 5200-5500€/kk, mutta vähemmön haastavaa kuin nykyinen työni (tuntui myös hieman tylsemmältä). Nykyinen palkkani on 4600€/kk. En kokenut tarpeelliseksi vaihtaa työpaikkaa.
Minä opiskelen kolmatta vuotta opettajaksi enkä tiedä vieläkään mikä opettajan palkka on. Ei mitään käsitystä. Oon vaan kuullut, että sillä elää ja haluan vain opettaa. Tekisin vaikka ilmaiseksi jos ei ois laskuja ja nälkä.
Näin ajattelee sellainen ihminen, joka ei vielä kovin paljon ole ollut työelämässä ja jolla ei ole perhettä elätettävään. Siperia opettaa! 😫
Ne työpaikat, jotka ottavat aina vain näitä 9€/ päivä työntekijöitä on kyllä pahempia sossupummeja kuin työttömät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen niin päin, että työ on joka tapauksessa pakollista ihmiselle, jolloin tärkeintä on työn sisältö. Palkka tulee hyvänä kakkosena, koska liian huonolla palkalla ei hyvästäkään työpaikasta voi mitenkään nauttia. On mielestäni epäloogista pitää palkka tärkeimpänä yksittäisenä tekijänä ja sanoa toisen vaihtoehdon olevan himassa makaaminen. Vaihtoehdot ovat siis AP:n mielestä joko hyvä palkka tai työttömyys? ON-OFF-ajattelua parhaimmillaan.
Ei. Vaan ap on tiedostanut sen, että työ voi olla vain työ ja sitten vapaa-ajalla voi toteuttaa itseään merkityksellisesti. Kaikille ei ole olemassa unelmaduunia. Lisäksi työmarkkinat ovat sen verran epäluotettavat nykyään, harva tekee vuosikymmenien uraa samassa puljussa. Miksi siis henkisesti sitouttaa itseään liikaa tiettyyn työhön ja tiettyyn työpaikkaan? Tekee sitä, mistä saa kunnolla rahaa ja oma aika on sitten sitä merkityksellisempää.
No kyllä se virkailija oli ilmeisesti tiedostanut tämän paljon paremmin kuin ap. Se virkailijahan ihmetteli, eikö oman ammattitaidon kehittäminen kiinnosta. Koska sen nimenomaan on pakko kiinnostaa jos haluaa olla töissä jatkossakin, juuri tuosta syystä että työmarkkinat ja niiden osaamisvaatimukset muuttuvat nyt niin nopeasti.
Kyllä tuo ap:n vastaus oli yksinkertaisesti tyhmä.
Niin tarjosi vastauksena tuota palkkatoiveeseen. Mikä tarkoittaa sitä, että olisi tarjonnut ap:lle automaattisesti huonosti palkattua työtä haettavaksi perustellen sitä sillä, että ap voi kuitenkin "kehittää" itseään. Varmaan jollakin "näköalapaikalla" olisi ap saanut osoittaa huonoa palkkaa vastaan hyvän tyypin asenteensa. :)
Vierailija kirjoitti:
Ne työpaikat, jotka ottavat aina vain näitä 9€/ päivä työntekijöitä on kyllä pahempia sossupummeja kuin työttömät.
Esim. kunnat, kaupungit, valtion virastot, säätiöt ja järjestöt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin työkkärissä. Kysyttiin ajatuksiani työn suhteen. Kerroin pitäväni palkkaa tärkeimpänä asiana työssä. Virkailija oli järkyttynyt ja alkoi sopertaa, että enkö ole kiinnostunut kehittämään itseäni ammattilaisena. Mikä työelämässä nykyään pielessä? Eikö palkka ole suurimmalle osalle ihmisistä se ehdottomasti tärkein syy päivittäin mennä töihin?
Ei mulla ainakaan palkka ole se suurin motivaattori työhön. Toki tärkeää on, että kohtuullista palkaa saa, mutta ei se ole kaikkein tärkein tekijä.
Pari viikkoa sitten eräs rekrytyyppi soitteli ja pyysi töihin. Palkka olisi ollut 5200-5500€/kk, mutta vähemmön haastavaa kuin nykyinen työni (tuntui myös hieman tylsemmältä). Nykyinen palkkani on 4600€/kk. En kokenut tarpeelliseksi vaihtaa työpaikkaa.
Niinno tuollaisilla tienesteillä ei muutaman sadan erotuksella olekaan niin kauhesti väliä. Kai ymmärrät, että tilanteesi olisi varmaan ollut vähän eri, jos kyseessä olisi ollut vaikka 1500 vs. 2500. Tai pahimmassa tapauksessa ilmainen vs. palkka. Koska sehän tuolla työkkärin virkailijalla luultavasti oli takaraivossa josko ap:n voisi saada ilmaiseksi töihin.
Kai ymmärrät varmaan että ihmiset saa erinlaista palkkaa, joka määräytyy työn tuottavuudesta. Idea kuitenkin meni sulle perille? Et voi verrata ihmisiä joka tienaa 5k ja 2k. Voin melkein väittää että toi 5k tienaava kiroaa suomen progressiivista verotusta enemmän kuin 2k tyyppi? Loppujen lopuksi, me kukin ansaitsemme just sen verran kuin meidän pitääkin, toinen enemmän ja toinen vähemmän, elämä on sarja valintoja ja vastuu on meillä itsellämme.
Joo, mutta miten tämä nyt varsinaisesti liittyi tuohon? Voin verrata, koska en verrannut 1500 ja 5000 keskenään, vaan omissa tuloluokissaan. Ja oletko ihan varma, että palkat oikeasti menevät aina reiluuden mukaan, kuin niiden pitäisi? Byhyy vaan 5000 tienaavalle, kun joutuu verojakin maksamaan.
Voin omasta kokemuksesta sanoa, että ei mene. Edellinen työpaikka oli helppoa ja siistiä sisäduunia. Osa töistä sellaisia, että pystyi helposti kuuntelemaan radion keskusteluohjelmia ajatuksen kanssa. Harmi ettei ollut omaa alaani ja todella kaukana kiinnostuksen kohteista, sillä peruspalkka oli törkeän hyvä. Hävettävän hyvä suorastaan. Eikä vaatinut koulutustaustaa alalle, ainoastaan päätä oppia hommat työn ohessa.
Nyt olen mielenkiintoni mukaisella alalla. Teen ihmisten parissa töitä ja työ on todella vaativaa. Vaikka koulutus onkin ja vaikka saan lisät, on palkkaus kaukana edellisestä. Ja sanoisin, että nykyinen työni on koko yhteiskunnan kannalta huomattavasti tärkeämpää ja pidemmällä tähtäimellä tuottavampaa, mitä edellinen. Minusta palkat pitäisi mennä toisin päin vaativuuden ja sen suhteen, miten tärkeää työ todella on. Ja näin on takuulla useammassakin paikassa. Ylipäätänsä ihmisläheisissä aloissa palkkaus on ala-arvoista vaativuuteen nähden sekä siihen, miten paljon se antaa yhteisölle ja yhteiskunnalle.
Palkkauksessa näkyy yhteiskunnan arvot. Ns. kylmillä markkina-aloilla palkkaus on liberaalin markkinatalouden arvojen mukaan parempi, kuin sosiaali- ja terveysaloilla, koska ihmisillä itsessään ei ole merkitystä eikä ihmisten hyvinvoinnilla. Se katsotaan edelleen kulueräksi, ei sijoitukseksi tulevaisuuteen ja parempaan tuottavuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin työkkärissä. Kysyttiin ajatuksiani työn suhteen. Kerroin pitäväni palkkaa tärkeimpänä asiana työssä. Virkailija oli järkyttynyt ja alkoi sopertaa, että enkö ole kiinnostunut kehittämään itseäni ammattilaisena. Mikä työelämässä nykyään pielessä? Eikö palkka ole suurimmalle osalle ihmisistä se ehdottomasti tärkein syy päivittäin mennä töihin?
Ei mulla ainakaan palkka ole se suurin motivaattori työhön. Toki tärkeää on, että kohtuullista palkaa saa, mutta ei se ole kaikkein tärkein tekijä.
Pari viikkoa sitten eräs rekrytyyppi soitteli ja pyysi töihin. Palkka olisi ollut 5200-5500€/kk, mutta vähemmön haastavaa kuin nykyinen työni (tuntui myös hieman tylsemmältä). Nykyinen palkkani on 4600€/kk. En kokenut tarpeelliseksi vaihtaa työpaikkaa.
Niinno tuollaisilla tienesteillä ei muutaman sadan erotuksella olekaan niin kauhesti väliä. Kai ymmärrät, että tilanteesi olisi varmaan ollut vähän eri, jos kyseessä olisi ollut vaikka 1500 vs. 2500. Tai pahimmassa tapauksessa ilmainen vs. palkka. Koska sehän tuolla työkkärin virkailijalla luultavasti oli takaraivossa josko ap:n voisi saada ilmaiseksi töihin.
Kai ymmärrät varmaan että ihmiset saa erinlaista palkkaa, joka määräytyy työn tuottavuudesta. Idea kuitenkin meni sulle perille? Et voi verrata ihmisiä joka tienaa 5k ja 2k. Voin melkein väittää että toi 5k tienaava kiroaa suomen progressiivista verotusta enemmän kuin 2k tyyppi? Loppujen lopuksi, me kukin ansaitsemme just sen verran kuin meidän pitääkin, toinen enemmän ja toinen vähemmän, elämä on sarja valintoja ja vastuu on meillä itsellämme.
Kokoomuksen jäsenen tai kannattajan suoltamaa propagandaa. Elämä ei yleensä mene noin suoraviivaisesti.
Heh. Näitä on niin hauska lukea. Kommentoija oli sitä mieltä että yksilöllä olisi joku vastuu elämästään (ja palkastaan), ja kun sellaisen ajatuksen esittää niin menee osastolle kokoomuksen propaganda. Voi hyvää päivää.
-eri
Eli siis joku on mielestäsi vain tyhmyyttään alkujaan valinnut itselleen köyhät vanhemmat tai pitkäaikaisen sairauden? Perkele, olisi kannattanut vähän miettiä paremmin asioita ennen syntymäänsä, niin tämäkin tyyppi voisi olla menestyjä.
Suurimmalla osalla meistä ei ole rikkaat vanhemmat, ja vain marginaaliryhmä porskuttaa isien rahoilla. Yritit hyvää propagandaa ilman substanssia. Sairauksia tulee, mutta silloin ei voi edes olettaa että muut sun/mun lompakkoa lihottaa, se että saa ruuan ja katon pään päälle on jo hyvin.
Vertaa sanaa köyhä käyttämääsi sanaan ei-rikas (tavallinen?). Koetko nämä samaksi asiaksi? Jos koet, niin tarkista asenteitasi. Keskiluokkaisista lähtökohdista eteenpäin ponnistaminen on erilaista kuin köyhyyden keskeltä lähteminen.
Mun vanhemmat muuttivat maalta töihin kaupunkiin 60-luvulla. Asuivat isotätini yksiössä, se oli siihen aikaan tavallista. Myöhemmin vuokrasivat omakotitalon yläkerran ja vuonna 1970 ostivat lähiöstä kerrostalokaksion jossa asui myös 2 lasta. 13-vuotiaana muutimme kerrostalokolmioon.
Vanhempani ovat käyneet vain kansalaiskoulus muutaman vuoden.
Minä olen käynyt kouluja vähän enemmän, toimin asiantuntija-ammatissa, ja mun palkka on 5100. Eli ole ponnistanut keskiluokkaisesta perheestä vaan ihan duunariperheestä, jossa on uskottu työntekemiseen.
Ja niitä vastoinkäymisiä. Riittääkö avioero, 4 keskenmenoa, lapsen add, lukihäiriöt, burnout, potkut, puolison vakava sairastuminen, vanhemman alzheimer?
Osa meistä käärii hihat, kun vastoinkäymisiä tulee vastaan. Osaa syyttää niistä kaikkia muita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin työkkärissä. Kysyttiin ajatuksiani työn suhteen. Kerroin pitäväni palkkaa tärkeimpänä asiana työssä. Virkailija oli järkyttynyt ja alkoi sopertaa, että enkö ole kiinnostunut kehittämään itseäni ammattilaisena. Mikä työelämässä nykyään pielessä? Eikö palkka ole suurimmalle osalle ihmisistä se ehdottomasti tärkein syy päivittäin mennä töihin?
Ei mulla ainakaan palkka ole se suurin motivaattori työhön. Toki tärkeää on, että kohtuullista palkaa saa, mutta ei se ole kaikkein tärkein tekijä.
Pari viikkoa sitten eräs rekrytyyppi soitteli ja pyysi töihin. Palkka olisi ollut 5200-5500€/kk, mutta vähemmön haastavaa kuin nykyinen työni (tuntui myös hieman tylsemmältä). Nykyinen palkkani on 4600€/kk. En kokenut tarpeelliseksi vaihtaa työpaikkaa.
Niinno tuollaisilla tienesteillä ei muutaman sadan erotuksella olekaan niin kauhesti väliä. Kai ymmärrät, että tilanteesi olisi varmaan ollut vähän eri, jos kyseessä olisi ollut vaikka 1500 vs. 2500. Tai pahimmassa tapauksessa ilmainen vs. palkka. Koska sehän tuolla työkkärin virkailijalla luultavasti oli takaraivossa josko ap:n voisi saada ilmaiseksi töihin.
Kai ymmärrät varmaan että ihmiset saa erinlaista palkkaa, joka määräytyy työn tuottavuudesta. Idea kuitenkin meni sulle perille? Et voi verrata ihmisiä joka tienaa 5k ja 2k. Voin melkein väittää että toi 5k tienaava kiroaa suomen progressiivista verotusta enemmän kuin 2k tyyppi? Loppujen lopuksi, me kukin ansaitsemme just sen verran kuin meidän pitääkin, toinen enemmän ja toinen vähemmän, elämä on sarja valintoja ja vastuu on meillä itsellämme.
Kokoomuksen jäsenen tai kannattajan suoltamaa propagandaa. Elämä ei yleensä mene noin suoraviivaisesti.
Heh. Näitä on niin hauska lukea. Kommentoija oli sitä mieltä että yksilöllä olisi joku vastuu elämästään (ja palkastaan), ja kun sellaisen ajatuksen esittää niin menee osastolle kokoomuksen propaganda. Voi hyvää päivää.
-eri
Eli siis joku on mielestäsi vain tyhmyyttään alkujaan valinnut itselleen köyhät vanhemmat tai pitkäaikaisen sairauden? Perkele, olisi kannattanut vähän miettiä paremmin asioita ennen syntymäänsä, niin tämäkin tyyppi voisi olla menestyjä.
Suurimmalla osalla meistä ei ole rikkaat vanhemmat, ja vain marginaaliryhmä porskuttaa isien rahoilla. Yritit hyvää propagandaa ilman substanssia. Sairauksia tulee, mutta silloin ei voi edes olettaa että muut sun/mun lompakkoa lihottaa, se että saa ruuan ja katon pään päälle on jo hyvin.
Vertaa sanaa köyhä käyttämääsi sanaan ei-rikas (tavallinen?). Koetko nämä samaksi asiaksi? Jos koet, niin tarkista asenteitasi. Keskiluokkaisista lähtökohdista eteenpäin ponnistaminen on erilaista kuin köyhyyden keskeltä lähteminen.
Mun vanhemmat muuttivat maalta töihin kaupunkiin 60-luvulla. Asuivat isotätini yksiössä, se oli siihen aikaan tavallista. Myöhemmin vuokrasivat omakotitalon yläkerran ja vuonna 1970 ostivat lähiöstä kerrostalokaksion jossa asui myös 2 lasta. 13-vuotiaana muutimme kerrostalokolmioon.
Vanhempani ovat käyneet vain kansalaiskoulus muutaman vuoden.
Minä olen käynyt kouluja vähän enemmän, toimin asiantuntija-ammatissa, ja mun palkka on 5100. Eli ole ponnistanut keskiluokkaisesta perheestä vaan ihan duunariperheestä, jossa on uskottu työntekemiseen.
Ja niitä vastoinkäymisiä. Riittääkö avioero, 4 keskenmenoa, lapsen add, lukihäiriöt, burnout, potkut, puolison vakava sairastuminen, vanhemman alzheimer?
Osa meistä käärii hihat, kun vastoinkäymisiä tulee vastaan. Osaa syyttää niistä kaikkia muita
Kaikissa duunariperheissä ei ole ollut varaa maksaa lasten oppikoulun käymistä. Siinäkin on yhdenlainen rajapyykki siihen, miten helposti kukin on mitäkin päässyt myöhemmin tekemään. Mutta kiva kuulla, että sinulla on riittänyt voimia ponnisteluihin muidenkin edestä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin työkkärissä. Kysyttiin ajatuksiani työn suhteen. Kerroin pitäväni palkkaa tärkeimpänä asiana työssä. Virkailija oli järkyttynyt ja alkoi sopertaa, että enkö ole kiinnostunut kehittämään itseäni ammattilaisena. Mikä työelämässä nykyään pielessä? Eikö palkka ole suurimmalle osalle ihmisistä se ehdottomasti tärkein syy päivittäin mennä töihin?
Ei mulla ainakaan palkka ole se suurin motivaattori työhön. Toki tärkeää on, että kohtuullista palkaa saa, mutta ei se ole kaikkein tärkein tekijä.
Pari viikkoa sitten eräs rekrytyyppi soitteli ja pyysi töihin. Palkka olisi ollut 5200-5500€/kk, mutta vähemmön haastavaa kuin nykyinen työni (tuntui myös hieman tylsemmältä). Nykyinen palkkani on 4600€/kk. En kokenut tarpeelliseksi vaihtaa työpaikkaa.
Niinno tuollaisilla tienesteillä ei muutaman sadan erotuksella olekaan niin kauhesti väliä. Kai ymmärrät, että tilanteesi olisi varmaan ollut vähän eri, jos kyseessä olisi ollut vaikka 1500 vs. 2500. Tai pahimmassa tapauksessa ilmainen vs. palkka. Koska sehän tuolla työkkärin virkailijalla luultavasti oli takaraivossa josko ap:n voisi saada ilmaiseksi töihin.
Kai ymmärrät varmaan että ihmiset saa erinlaista palkkaa, joka määräytyy työn tuottavuudesta. Idea kuitenkin meni sulle perille? Et voi verrata ihmisiä joka tienaa 5k ja 2k. Voin melkein väittää että toi 5k tienaava kiroaa suomen progressiivista verotusta enemmän kuin 2k tyyppi? Loppujen lopuksi, me kukin ansaitsemme just sen verran kuin meidän pitääkin, toinen enemmän ja toinen vähemmän, elämä on sarja valintoja ja vastuu on meillä itsellämme.
Kokoomuksen jäsenen tai kannattajan suoltamaa propagandaa. Elämä ei yleensä mene noin suoraviivaisesti.
Heh. Näitä on niin hauska lukea. Kommentoija oli sitä mieltä että yksilöllä olisi joku vastuu elämästään (ja palkastaan), ja kun sellaisen ajatuksen esittää niin menee osastolle kokoomuksen propaganda. Voi hyvää päivää.
-eri
Eli siis joku on mielestäsi vain tyhmyyttään alkujaan valinnut itselleen köyhät vanhemmat tai pitkäaikaisen sairauden? Perkele, olisi kannattanut vähän miettiä paremmin asioita ennen syntymäänsä, niin tämäkin tyyppi voisi olla menestyjä.
Suurimmalla osalla meistä ei ole rikkaat vanhemmat, ja vain marginaaliryhmä porskuttaa isien rahoilla. Yritit hyvää propagandaa ilman substanssia. Sairauksia tulee, mutta silloin ei voi edes olettaa että muut sun/mun lompakkoa lihottaa, se että saa ruuan ja katon pään päälle on jo hyvin.
Vertaa sanaa köyhä käyttämääsi sanaan ei-rikas (tavallinen?). Koetko nämä samaksi asiaksi? Jos koet, niin tarkista asenteitasi. Keskiluokkaisista lähtökohdista eteenpäin ponnistaminen on erilaista kuin köyhyyden keskeltä lähteminen.
Mun vanhemmat muuttivat maalta töihin kaupunkiin 60-luvulla. Asuivat isotätini yksiössä, se oli siihen aikaan tavallista. Myöhemmin vuokrasivat omakotitalon yläkerran ja vuonna 1970 ostivat lähiöstä kerrostalokaksion jossa asui myös 2 lasta. 13-vuotiaana muutimme kerrostalokolmioon.
Vanhempani ovat käyneet vain kansalaiskoulus muutaman vuoden.
Minä olen käynyt kouluja vähän enemmän, toimin asiantuntija-ammatissa, ja mun palkka on 5100. Eli ole ponnistanut keskiluokkaisesta perheestä vaan ihan duunariperheestä, jossa on uskottu työntekemiseen.
Ja niitä vastoinkäymisiä. Riittääkö avioero, 4 keskenmenoa, lapsen add, lukihäiriöt, burnout, potkut, puolison vakava sairastuminen, vanhemman alzheimer?
Osa meistä käärii hihat, kun vastoinkäymisiä tulee vastaan. Osaa syyttää niistä kaikkia muita
Kaikissa duunariperheissä ei ole ollut varaa maksaa lasten oppikoulun käymistä. Siinäkin on yhdenlainen rajapyykki siihen, miten helposti kukin on mitäkin päässyt myöhemmin tekemään. Mutta kiva kuulla, että sinulla on riittänyt voimia ponnisteluihin muidenkin edestä!
Mä en ole käynyt oppikoulua vaan lukion. Mun vanhemmat maksoivat kirjat, lukio oli ilmainen. Ja 15-vuotiaasta asti olen käynyt itse säännöllisesti töissä ja maksanut esim vaatteeni itse. Eli ei todellakaan mikään kultalusikka suussa vaan menestys tehdään itse töitä tehden. Kun itse olen kustantanut oman lapsen lukiokirjoja, olen ollut niistä vanhemmilleni todella kiitollinen. Lukion jälkeen maksanut kaiken itse, myös opinnot, tehnyt töitä elättääkseniitseni. Osan ajasta jopa kahta työtä ja opiskellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin työkkärissä. Kysyttiin ajatuksiani työn suhteen. Kerroin pitäväni palkkaa tärkeimpänä asiana työssä. Virkailija oli järkyttynyt ja alkoi sopertaa, että enkö ole kiinnostunut kehittämään itseäni ammattilaisena. Mikä työelämässä nykyään pielessä? Eikö palkka ole suurimmalle osalle ihmisistä se ehdottomasti tärkein syy päivittäin mennä töihin?
Ei mulla ainakaan palkka ole se suurin motivaattori työhön. Toki tärkeää on, että kohtuullista palkaa saa, mutta ei se ole kaikkein tärkein tekijä.
Pari viikkoa sitten eräs rekrytyyppi soitteli ja pyysi töihin. Palkka olisi ollut 5200-5500€/kk, mutta vähemmön haastavaa kuin nykyinen työni (tuntui myös hieman tylsemmältä). Nykyinen palkkani on 4600€/kk. En kokenut tarpeelliseksi vaihtaa työpaikkaa.
Minä opiskelen kolmatta vuotta opettajaksi enkä tiedä vieläkään mikä opettajan palkka on. Ei mitään käsitystä. Oon vaan kuullut, että sillä elää ja haluan vain opettaa. Tekisin vaikka ilmaiseksi jos ei ois laskuja ja nälkä.
en tykkää, että näin tiedostamaton ja hölmö kansalainen kohta opettaa lapsiamme... Suomen tyhmistämiskampanja jatkuu...
Vierailija kirjoitti:
Jokainen normaali nuori ihminen miettii koulutusalaa valitessaan, mistä pitää, ei sitä, mistä saa eniten rahaa. Ei kai kukaan pelkän rahan takia jaksaisi töissä käydä.
Ja moni meistä käy töissä muista syistä kuin rahan takia. Ei muunkaan oikeasti tarvisisi töissä käydä. Mutta olen korkeasti kouluttautunut, hyvä työssäni, saan siellä ihmiskontakteja, onnistumisen kokemuksia jne, mielelläni käyn töissä.
Joo no, olen minäkin korkeasti koulutettu ja hyvä työssäni ja työkaveritkin oikein mukavia mutta silti palkka on kyllä se syy miksi töissä käyn. Harrastukset ja huvit on sitten ihan erikseen. Jos tulot pysyisi samana vaikka en kävisi töissä lopettaisin heti ja keksisin kyllä hyvin täytettä päiviini silti.
OK, noilla palkoilla on jo jäänyt säästöpossuun jotakin. Palkkasi on niin korkea, ettei se pelkästään enää motivoi. Nyt haet työltäsi kiinnostavuutta ja haasteita. On tutkimuksin todistettu, että palkka jaksaa motivoida tiettyyn (suurehkoon) summaan asti.
Mutta tiedätkös ( - Laura Räty ei tiennyt), että suuri osa työntekijöistä saa palkaksi vain sen pari tuhatta euroa, jos sitäkään. (Esim. sihteerin palkka valtiolla on 2100€/kk.) He käyvät töissä siksi, että saavat tuolla rahalla kuukaudeksi katon, vaatteet ja ruuan. Säästöön ei välttämättä jää kuin 50 euroa/kk.
Minua ärsyttää se, että nykyään oletetaan ihmisten tekevän ilmaiseksi työtä vain työn ilosta. Tätä mantraa hoetaan mediassa ja rekrytointisivustoilla. Ymmärrän, jos palkka on ihan OK, niin työn kiinnostavuus löytyy työtehtävistä ja tai työpaikan ilmapiiristä tai alasta.
Mutta kun palkka on pieni, ei mikään muu kiinnosta kuin palkan määrä, jolla täytyy koittaa elää.