Lue keskustelun säännöt.
Työkkärin virkailijaa järkytti, että ensimmäinen kriteerinä hyvälle työpaikalle oli palkka. Mitä ihmettä?!
04.04.2018 |
Kävin työkkärissä. Kysyttiin ajatuksiani työn suhteen. Kerroin pitäväni palkkaa tärkeimpänä asiana työssä. Virkailija oli järkyttynyt ja alkoi sopertaa, että enkö ole kiinnostunut kehittämään itseäni ammattilaisena. Mikä työelämässä nykyään pielessä? Eikö palkka ole suurimmalle osalle ihmisistä se ehdottomasti tärkein syy päivittäin mennä töihin?
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen normaali nuori ihminen miettii koulutusalaa valitessaan, mistä pitää, ei sitä, mistä saa eniten rahaa. Ei kai kukaan pelkän rahan takia jaksaisi töissä käydä.
Ja moni meistä käy töissä muista syistä kuin rahan takia. Ei muunkaan oikeasti tarvisisi töissä käydä. Mutta olen korkeasti kouluttautunut, hyvä työssäni, saan siellä ihmiskontakteja, onnistumisen kokemuksia jne, mielelläni käyn töissä.
Töissä käydään rahan takia ja niin se on tarkoitettukin tässä meidän yhteiskuntamallissa.
Jaa missä mallissa? Kyllä mä tykkään että ne jotka näkee vaivaa, ja uhraa elämästään paljon työlle ansaitsee myös siitä korvauksen. Nämä tyypit lienee myös opiskelleet pitkään (tai paljon) ja ottaneet paljon opintolainaa, uhranneet perhe-elämää jne. Lähtökohtaisesti ihminen tekee mielekästä työtä, sellaista joka motivoi vuosiksi eteenpäin. Tosin ne ketkä on vain rahan takia, ovat varmaan tehneet helppoja valintoja jotka ei isoin liksoihin käsiksi pääse, ja se heille suotakoon. Ihan turhaa moralisoida työntekijää jonka arvo työelämässä on 1000 ja toisen jonka arvo on 100. Toinen on painostanut omaan tulevaisuuteen pää märkänä ja toinen ei pätkääkään.
Olisikin elämä noin helppoa ja yksinkertaista, että jokainen saa aina vain sen minkä ansaitsee. Silloinhan meillä ei olisi yhteiskunnassa mitään väärää tai epäreiluutta. Oikeasti todella naiivi kommentti.
Tuollaisia "Kaikki on vain itsestä kiinni!"-kommentteja katselevat vain sellaiset ihmiset, joilla on ollut paljon onnea matkassa. Vastoinkäymiset tekevät ihmisestä nöyrän, kun silloin huomaa sen, ettei kaikki olekaan vain omista ponnisteluista kiinni. Välillä voi yksinkertaisesti olla paljon huonoa onneakin matkassa ja vastoinkäymiset voivat uuvuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen normaali nuori ihminen miettii koulutusalaa valitessaan, mistä pitää, ei sitä, mistä saa eniten rahaa. Ei kai kukaan pelkän rahan takia jaksaisi töissä käydä.
Ja moni meistä käy töissä muista syistä kuin rahan takia. Ei muunkaan oikeasti tarvisisi töissä käydä. Mutta olen korkeasti kouluttautunut, hyvä työssäni, saan siellä ihmiskontakteja, onnistumisen kokemuksia jne, mielelläni käyn töissä.
Töissä käydään rahan takia ja niin se on tarkoitettukin tässä meidän yhteiskuntamallissa.
Jaa missä mallissa? Kyllä mä tykkään että ne jotka näkee vaivaa, ja uhraa elämästään paljon työlle ansaitsee myös siitä korvauksen. Nämä tyypit lienee myös opiskelleet pitkään (tai paljon) ja ottaneet paljon opintolainaa, uhranneet perhe-elämää jne. Lähtökohtaisesti ihminen tekee mielekästä työtä, sellaista joka motivoi vuosiksi eteenpäin. Tosin ne ketkä on vain rahan takia, ovat varmaan tehneet helppoja valintoja jotka ei isoin liksoihin käsiksi pääse, ja se heille suotakoon. Ihan turhaa moralisoida työntekijää jonka arvo työelämässä on 1000 ja toisen jonka arvo on 100. Toinen on painostanut omaan tulevaisuuteen pää märkänä ja toinen ei pätkääkään.
Olisikin elämä noin helppoa ja yksinkertaista, että jokainen saa aina vain sen minkä ansaitsee. Silloinhan meillä ei olisi yhteiskunnassa mitään väärää tai epäreiluutta. Oikeasti todella naiivi kommentti.
Tuollaisia "Kaikki on vain itsestä kiinni!"-kommentteja katselevat vain sellaiset ihmiset, joilla on ollut paljon onnea matkassa. Vastoinkäymiset tekevät ihmisestä nöyrän, kun silloin huomaa sen, ettei kaikki olekaan vain omista ponnisteluista kiinni. Välillä voi yksinkertaisesti olla paljon huonoa onneakin matkassa ja vastoinkäymiset voivat uuvuttaa.
*latelevat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen normaali nuori ihminen miettii koulutusalaa valitessaan, mistä pitää, ei sitä, mistä saa eniten rahaa. Ei kai kukaan pelkän rahan takia jaksaisi töissä käydä.
Ja moni meistä käy töissä muista syistä kuin rahan takia. Ei muunkaan oikeasti tarvisisi töissä käydä. Mutta olen korkeasti kouluttautunut, hyvä työssäni, saan siellä ihmiskontakteja, onnistumisen kokemuksia jne, mielelläni käyn töissä.
Raha ei sulje pois sitä, että työstä voisi olla muutenkin kiinnostunut. Hyvin harva kävisi töissä, jos siitä ei kukaan mitään maksaisi.
Samoin suurin osa lopettaisi nykyisen työnsä, jos voisi elää loppuelämänsä taloudellisesti riippumattomana muulla tavoin.
Totta kai palkka on tärkeä, mutta on se todella kuluttavaa tehdä työtä jota inhoaa vain sen palkan takia. Silloin ei enää jaksa nauttia siitä palkan tuomasta edusta kun on niin loppu, ettei vapaa-aikakaan enää riitä toipumiseen.
Onneksi löysin uuden työpaikan, pienemmällä palkalla mutta elämänlaatu parani 100%.
Vierailija kirjoitti:
Mulle sanottin n.7 vuotta sitten samaan palkkavastaukseen että; " Palkka ei ole työttömän kriteeri työnhaussa, ja hänen mielestään en sopinut työnhakijaksi" . Uhkasi siis lopettaa rahat lausunnollaan. Oli pakko perua rahatoiveet, ja niin raporttiin tuli, että haen myös työpajoihin 9e/päivä.
Kuulostaa uskomattoman törkeältä. Suorastaan kiristystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden toisesta maasta tänne määräaikaisesti muuttaneen puolison, joka löysi itse ensin täältä palkkatöitä. Sitten hän sai selville, että menettää sosiaaliturvan maassaan, mikäli jatkaa palkkatyössä. Hän pyysi työpaikallaan, että saisi jatkaa ilman palkkaa, ja se onnistui.
Eikö hänen nykyisessä maassaan ole sosiaaliturvaa, vai miksi se pitää säilyttää kotimaasta?
Kyllähän tuo asetelma kertoo, että hänellä on jo pankkitili(t) täynnä, jos ei siitä palkasta välitä. On hyväosainen, joka haluaa leikkiä työssäkäyvää. Hän vie ehkä työpaikan joltain, joka sitä oikeasti tarvitsisi.
En arvosta.
Tämä on niiin suomalainen ajattelutapa! Muualla maailmassa työ ei yleensä ole mikään harvinainen aarre, joita ei kaikille riitä. Sen sijaan ajatellaan että tekevälle aina jotain töitä löytyy ja myös vapaaehtoistyötä arvostetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden toisesta maasta tänne määräaikaisesti muuttaneen puolison, joka löysi itse ensin täältä palkkatöitä. Sitten hän sai selville, että menettää sosiaaliturvan maassaan, mikäli jatkaa palkkatyössä. Hän pyysi työpaikallaan, että saisi jatkaa ilman palkkaa, ja se onnistui.
Eikö hänen nykyisessä maassaan ole sosiaaliturvaa, vai miksi se pitää säilyttää kotimaasta?
Kyllähän tuo asetelma kertoo, että hänellä on jo pankkitili(t) täynnä, jos ei siitä palkasta välitä. On hyväosainen, joka haluaa leikkiä työssäkäyvää. Hän vie ehkä työpaikan joltain, joka sitä oikeasti tarvitsisi.
En arvosta.
Tämä on niiin suomalainen ajattelutapa! Muualla maailmassa työ ei yleensä ole mikään harvinainen aarre, joita ei kaikille riitä. Sen sijaan ajatellaan että tekevälle aina jotain töitä löytyy ja myös vapaaehtoistyötä arvostetaan.
Ainahan sitä jotain työtä löytyy, mutta kun pitäisi löytyä se palkka myös. Ilmaiseksi ei kovin pitkään köyhä töitä pysty tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaa täälläkin kyllä asenteesta miten on hyvin mennyt propaganda ahkeruudesta ja laiskoista työttömistä perille. Jokainen on oman onnensa seppä ja liipalaapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen normaali nuori ihminen miettii koulutusalaa valitessaan, mistä pitää, ei sitä, mistä saa eniten rahaa. Ei kai kukaan pelkän rahan takia jaksaisi töissä käydä.
Ja moni meistä käy töissä muista syistä kuin rahan takia. Ei muunkaan oikeasti tarvisisi töissä käydä. Mutta olen korkeasti kouluttautunut, hyvä työssäni, saan siellä ihmiskontakteja, onnistumisen kokemuksia jne, mielelläni käyn töissä.
Töissä käydään rahan takia ja niin se on tarkoitettukin tässä meidän yhteiskuntamallissa.
Jaa missä mallissa? Kyllä mä tykkään että ne jotka näkee vaivaa, ja uhraa elämästään paljon työlle ansaitsee myös siitä korvauksen. Nämä tyypit lienee myös opiskelleet pitkään (tai paljon) ja ottaneet paljon opintolainaa, uhranneet perhe-elämää jne. Lähtökohtaisesti ihminen tekee mielekästä työtä, sellaista joka motivoi vuosiksi eteenpäin. Tosin ne ketkä on vain rahan takia, ovat varmaan tehneet helppoja valintoja jotka ei isoin liksoihin käsiksi pääse, ja se heille suotakoon. Ihan turhaa moralisoida työntekijää jonka arvo työelämässä on 1000 ja toisen jonka arvo on 100. Toinen on painostanut omaan tulevaisuuteen pää märkänä ja toinen ei pätkääkään.
En ymmärrä yhtään. Juu mielekkyys on kivaa ja tärkeää, ja työn arvokkuus, ura jne, mutta lähtökohtaisesti suurin osa, ellei ole lottovoittaja tai kultalusikka siellä syntynyt, tekee töitä rahan takia. Kuinka moni jatkaisi nykyisessä duunissa jos pomo sanoisi, että liksaa ei enää muuten tule? Aika harvalla se mielekkyys ja vuosien koulutus siinä vaiheessa paljon painaisi kun laskut ja lainat on maksettava, rahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin työkkärissä. Kysyttiin ajatuksiani työn suhteen. Kerroin pitäväni palkkaa tärkeimpänä asiana työssä. Virkailija oli järkyttynyt ja alkoi sopertaa, että enkö ole kiinnostunut kehittämään itseäni ammattilaisena. Mikä työelämässä nykyään pielessä? Eikö palkka ole suurimmalle osalle ihmisistä se ehdottomasti tärkein syy päivittäin mennä töihin?
Ei mulla ainakaan palkka ole se suurin motivaattori työhön. Toki tärkeää on, että kohtuullista palkaa saa, mutta ei se ole kaikkein tärkein tekijä.
Pari viikkoa sitten eräs rekrytyyppi soitteli ja pyysi töihin. Palkka olisi ollut 5200-5500€/kk, mutta vähemmön haastavaa kuin nykyinen työni (tuntui myös hieman tylsemmältä). Nykyinen palkkani on 4600€/kk. En kokenut tarpeelliseksi vaihtaa työpaikkaa.
Niinno tuollaisilla tienesteillä ei muutaman sadan erotuksella olekaan niin kauhesti väliä. Kai ymmärrät, että tilanteesi olisi varmaan ollut vähän eri, jos kyseessä olisi ollut vaikka 1500 vs. 2500. Tai pahimmassa tapauksessa ilmainen vs. palkka. Koska sehän tuolla työkkärin virkailijalla luultavasti oli takaraivossa josko ap:n voisi saada ilmaiseksi töihin.
Kai ymmärrät varmaan että ihmiset saa erinlaista palkkaa, joka määräytyy työn tuottavuudesta. Idea kuitenkin meni sulle perille? Et voi verrata ihmisiä joka tienaa 5k ja 2k. Voin melkein väittää että toi 5k tienaava kiroaa suomen progressiivista verotusta enemmän kuin 2k tyyppi? Loppujen lopuksi, me kukin ansaitsemme just sen verran kuin meidän pitääkin, toinen enemmän ja toinen vähemmän, elämä on sarja valintoja ja vastuu on meillä itsellämme.
Mikä hiton erinlainen?!?
Vierailija kirjoitti:
Huomaa täälläkin kyllä asenteesta miten on hyvin mennyt propaganda ahkeruudesta ja laiskoista työttömistä perille. Jokainen on oman onnensa seppä ja liipalaapa.
Kyllä eliitin edustajat osaavat pitää huolta eduistaan. Hyväosaisen on helppoa kerryttää lisää varallisuutta siinä missä joku vähemmän onnekas joutuu miettimään mitä tehdä kun ei kaikkia laskuja pysty ajoissa maksamaan, jos on tullut jotain yllättävää menoa, kuten kodinkoneen hajoaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävin työkkärissä. Kysyttiin ajatuksiani työn suhteen. Kerroin pitäväni palkkaa tärkeimpänä asiana työssä. Virkailija oli järkyttynyt ja alkoi sopertaa, että enkö ole kiinnostunut kehittämään itseäni ammattilaisena. Mikä työelämässä nykyään pielessä? Eikö palkka ole suurimmalle osalle ihmisistä se ehdottomasti tärkein syy päivittäin mennä töihin?
Kaikkihan näin ajattelee, mutta sitä ei saa sanoa ääneen :) Kuten ei sitäkään jos työpaikan ilmapiiri on ihan pimeestä, silloin pitää sanoa että hakee uusia haasteita kun työnantaja kyselee syitä ja selityksiä irtisanoutumiselle. Kohteliaat tavat, you know. Rahan takia sitä työtä tehdään, joka muuta väittää, valehtelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin työkkärissä. Kysyttiin ajatuksiani työn suhteen. Kerroin pitäväni palkkaa tärkeimpänä asiana työssä. Virkailija oli järkyttynyt ja alkoi sopertaa, että enkö ole kiinnostunut kehittämään itseäni ammattilaisena. Mikä työelämässä nykyään pielessä? Eikö palkka ole suurimmalle osalle ihmisistä se ehdottomasti tärkein syy päivittäin mennä töihin?
Ei mulla ainakaan palkka ole se suurin motivaattori työhön. Toki tärkeää on, että kohtuullista palkaa saa, mutta ei se ole kaikkein tärkein tekijä.
Pari viikkoa sitten eräs rekrytyyppi soitteli ja pyysi töihin. Palkka olisi ollut 5200-5500€/kk, mutta vähemmön haastavaa kuin nykyinen työni (tuntui myös hieman tylsemmältä). Nykyinen palkkani on 4600€/kk. En kokenut tarpeelliseksi vaihtaa työpaikkaa.
Niinno tuollaisilla tienesteillä ei muutaman sadan erotuksella olekaan niin kauhesti väliä. Kai ymmärrät, että tilanteesi olisi varmaan ollut vähän eri, jos kyseessä olisi ollut vaikka 1500 vs. 2500. Tai pahimmassa tapauksessa ilmainen vs. palkka. Koska sehän tuolla työkkärin virkailijalla luultavasti oli takaraivossa josko ap:n voisi saada ilmaiseksi töihin.
Kai ymmärrät varmaan että ihmiset saa erinlaista palkkaa, joka määräytyy työn tuottavuudesta. Idea kuitenkin meni sulle perille? Et voi verrata ihmisiä joka tienaa 5k ja 2k. Voin melkein väittää että toi 5k tienaava kiroaa suomen progressiivista verotusta enemmän kuin 2k tyyppi? Loppujen lopuksi, me kukin ansaitsemme just sen verran kuin meidän pitääkin, toinen enemmän ja toinen vähemmän, elämä on sarja valintoja ja vastuu on meillä itsellämme.
Kokoomuksen jäsenen tai kannattajan suoltamaa propagandaa. Elämä ei yleensä mene noin suoraviivaisesti.
Heh. Näitä on niin hauska lukea. Kommentoija oli sitä mieltä että yksilöllä olisi joku vastuu elämästään (ja palkastaan), ja kun sellaisen ajatuksen esittää niin menee osastolle kokoomuksen propaganda. Voi hyvää päivää.
-eri
Eli siis joku on mielestäsi vain tyhmyyttään alkujaan valinnut itselleen köyhät vanhemmat tai pitkäaikaisen sairauden? Perkele, olisi kannattanut vähän miettiä paremmin asioita ennen syntymäänsä, niin tämäkin tyyppi voisi olla menestyjä.
Suurimmalla osalla meistä ei ole rikkaat vanhemmat, ja vain marginaaliryhmä porskuttaa isien rahoilla. Yritit hyvää propagandaa ilman substanssia. Sairauksia tulee, mutta silloin ei voi edes olettaa että muut sun/mun lompakkoa lihottaa, se että saa ruuan ja katon pään päälle on jo hyvin.
Vertaa sanaa köyhä käyttämääsi sanaan ei-rikas (tavallinen?). Koetko nämä samaksi asiaksi? Jos koet, niin tarkista asenteitasi. Keskiluokkaisista lähtökohdista eteenpäin ponnistaminen on erilaista kuin köyhyyden keskeltä lähteminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävin työkkärissä. Kysyttiin ajatuksiani työn suhteen. Kerroin pitäväni palkkaa tärkeimpänä asiana työssä. Virkailija oli järkyttynyt ja alkoi sopertaa, että enkö ole kiinnostunut kehittämään itseäni ammattilaisena. Mikä työelämässä nykyään pielessä? Eikö palkka ole suurimmalle osalle ihmisistä se ehdottomasti tärkein syy päivittäin mennä töihin?
Ite oon kuljetusyrittäjänä (yksin omassa firmassa), palkka on aika jees, duuni viel enemmän jees !
Vierailija kirjoitti:
Järkyttyi? Ihan oikeeati? Tiedätkö mitä on järkyttyminen? Sopertamunen ei vielä kerro järkytyksestä. Meni ehkä hämilleen.
Todennäköisesti piti ap:ta vain harvinaisen hölmönä. Mitä onkin.
Mutta joo, jos millään muulla kuin palkalla ei ole töissä väliä, niin varmaan joku roskakuskin tai kaatopaikkatyöntekijän työ voisi olla hyvä.
Toisaalta just tänään oli Hesarissa, että Ruotsissa on pula opettajista ja poliiseista, joten sinne vaan! :-)
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan haluaisi tehdä mitään työtä jos olisin miljonääri.
Minä tunnen oikeasti useamman miljonäärin, ja kaikki tekevät aivan innoissaan ja intohimolla töitä. Itse asiassa aivan valtavasti, koko ajan on useampia uusia projekteja käynnistymässä. Nauttivat siitä aivan valtavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin työkkärissä. Kysyttiin ajatuksiani työn suhteen. Kerroin pitäväni palkkaa tärkeimpänä asiana työssä. Virkailija oli järkyttynyt ja alkoi sopertaa, että enkö ole kiinnostunut kehittämään itseäni ammattilaisena. Mikä työelämässä nykyään pielessä? Eikö palkka ole suurimmalle osalle ihmisistä se ehdottomasti tärkein syy päivittäin mennä töihin?
Ite oon kuljetusyrittäjänä (yksin omassa firmassa), palkka on aika jees, duuni viel enemmän jees !
Hieno juttu, mutta toisaalta sunkaan duuni ei sovi ap:n kriteereihin jos palkka on vain aika jes ja selvästi nautit siitä että duuni on vielä enemmän jes. Ap kun haluaa vain se huippujes palkan, millään muulla ei ole väliä.
No kuulostaahan tuo nyt aika lapselliselta, pinnalliselta ja kestämättömältä syyltä :) Minä olen opettaja, rakastan työtäni mutta palkka ei päätä huimaa. Silti en vaihtaisi miljonäärin kanssa osiani, saan valtavasti iloa ja tyydytystä työstäni, joka on merkityksellistä! Nuo viimeiset asiat on minulle tärkeintä työssä. Teen tärkeää työtä jossa saan rakastaa ihmisiä, raha taas on mammonaa vain!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttyi? Ihan oikeeati? Tiedätkö mitä on järkyttyminen? Sopertamunen ei vielä kerro järkytyksestä. Meni ehkä hämilleen.
Todennäköisesti piti ap:ta vain harvinaisen hölmönä. Mitä onkin.
Mutta joo, jos millään muulla kuin palkalla ei ole töissä väliä, niin varmaan joku roskakuskin tai kaatopaikkatyöntekijän työ voisi olla hyvä.
Toisaalta just tänään oli Hesarissa, että Ruotsissa on pula opettajista ja poliiseista, joten sinne vaan! :-)
Mitä alapeukuttamista tuossa oli? Sinne vain Rinkebyhyn, suurin osa palkattavista opettajista on nykyään epäpäteviä kun kukaan ei halua sinne duuniin.
Eikö tuollainen olisi ap:lle just täydellinen?
Suurimmalla osalla meistä ei ole rikkaat vanhemmat, ja vain marginaaliryhmä porskuttaa isien rahoilla. Yritit hyvää propagandaa ilman substanssia. Sairauksia tulee, mutta silloin ei voi edes olettaa että muut sun/mun lompakkoa lihottaa, se että saa ruuan ja katon pään päälle on jo hyvin.