Mikä on ällöttävin asia, jonka olet tehnyt lemmikkieläimen takia?
Tuli tuossa mieleen, kun siivoilin koiran nukutuksesta johtuneita pissoja lattialta, että kaikkeen sitä onkin tottunut tässä 11 vuoden koiran omistamisen jälkeen.
Itselle ehkä kaikista ällöintä näin jälkikäteen ajateltuna oli se, kun koiralla oli mennyt työpäivän aikana maha kipeäksi ja oli joutunut tekemään ripulit sisälle. Noh, ei tässä vielä mitään, matto ja lattiat pesuun (ihmettelin kyllä miten niin pienestä kakkatahrasta matossa lähti niin kova haju..). Koirarukka oli kuitenkin jostain käsittämättömästä syystä mennyt syömään omat ripulinsa. Tämä selvisi siinä vaiheessa, kun olin itse juuri alkanut syömään ja koira alkoi oksentaa limaista ripulia. Kolmessa erässä sitä tavaraa riitti. Ja ei muuta kuin taas siivouspuuhiin. Ihme kyllä oma ruokahalu ei tästä mennyt, vaan jatkoin syömistä ihan normaalisti paskaoksennuksen siivouksen jälkeen.
Olen tehnyt myös siivoojan työtä ja jostain syystä ihmispaskan siivoaminen on huomattavasti kuvottavampaa kuin lemmikkien.
Onko teillä yhtä ihania kokemuksia lemmikkien kanssa?
Kommentit (91)
Pyyhkinyt kissan anaalirauhasnesteitä kasvoilta - Kissa oli kiivennyt oven päälle, mistä ei kuitenkaan päässyt ominvoimin alas. Kurotuin nostamaan kissaa kainaloiden alta ja käänsin sen pyllyä naamaani päin. Siinä kait se sitten paniikissa onnistui tyhjentämään rauhasensa mun naamalle. Onneks oli suu kiinni.
Vetänyt hiustani kissan pyllystä - Kissa tuli esittelemään pyllyään ja käyttäytyi omituisesti. Ei rauhoittunut ennenkuin vedin sen sojottavan karvan pois.
Siivonnut oksennusta rinnoiltani - Nukutettu kissa alkoi heräillä, ja olisi kovin halunnut hyppiä ikkunalaudalle, mutta kun takapää ei oikein toiminut. Ei pysynyt muuten rauhallisena kuin rintani päällä makaamalla. Sitten rassukalle tuli paha olo ja kissan vaahtoiset oksut olikin kaulalla.
Irrottanut kissan hammasta sen omasta tassusta - Epilepsiakohtauksessa tassu meni suuhun ja kulmahammas läpi, onneksi luiden välistä. Oli tiukassa kiinni, kissaraasu ei kyllä jaksanut kohtauksensa jälkeen taistella vastaan. Kissaparka kuoli neljänteen kohtaukseensa.
Sit oon joutunut avustaa synnytyksessä, vetää poikasta ulos emästä polttojen mukana, oon mitannut lämpöä peräsuolesta sekä koirilta että lehmiltä.
Sit päälle normi ripuli oksu siivoukset
Mutta ei mua tollaset hetkauta 😁
Kyllä se oli ummetuksesta kärsivälle kissalle peräpuikon laittaminen. Hyvin kiltti kissa, joka vain miukaisi surkeasti ja itselle tuli hirviö olo.
Se oli pahempaa kuin astuminen kissan oksentamaan karvapalloon (karvoja ja limaa kävyn kokoisessa pötkössä) tai kissan ripulipaskan siivoaminen.
Vierailija kirjoitti:
Haudannut jäykäksi kuolleen marsun metsään. Siis marsu kun kuolee, se kangistuu, jähmettyy. Ällöttävän tuntuista käsitellä sellaista kuollutta kivikovaa ruumista.
Kaikki jähmettyvät kuoltuaan jossain vaiheessa, sitä kutsutaan rigor mortis. Soluje hajoamisen yksi vaihe. Hautasimme kissan jalat suorina koska oli kuollessan kyljellään.
Eiköhän se hirvein juttu oo joku kissan oksentama matokasa kauan sitten.
Jotkut perus kissan oksennukset ei nykyään tunnu missään, ripulikakkaa en ole vielä kokenut.
Vierailija kirjoitti:
No en mitään ällöä, mun mielestä ihan normi juttuja. Se vähän ällötti kun oma koira makas leikkuupöydällä vatsa auki, tai ennemmin hirvitti (mutta yön yli supisteli saamatta työntöpolttoja, pakkohan ne pennut oöi ulos saada).
hirveintä mitä oon kokenut on se kun chinchillan poikanen onnistu tehdashäkissä katkoo takakoiven, kaikki luut täysin poikki roikku vaan nahanrämmäleiden varassa, itkun ja huudon kanssa irrotin nahkaa pinnojen välistä kun oli hyytynyt siihen kiinni. Sit sen jälkeen chinchilla hetken sylissä, soityo eläinlääkäriin josta sanottiin että ei voi tehä mitään 200g vauvalle.
Lopetus hiilidioksipöntöllä
Oikein toimittu, eläintä ei ikinä saa jättää kitumaan. Itselläni chinchilloja ollut ja olen joutunut vastaavaan tilanteeseen.
Hellekeli, koiran löytämä kasa mätäneviä kalanperkausjätteitä. Ihana paikka kelliä. Hirveää. Vanhempieni neronleimaus: pestään koira sitten mökillä! Se hemmetin raadontuoksuinen haisunäätä katetussa veneessä, voi jessus. Mökillä sitten minä pesin sen. Kummasti kaikilla tuntui olevan muuta puuhaa. En ikinä ymmärtänyt, miksei koiraa pesty rannassa _ennen_ venematkaa.
Olen kotoisin maalaistalosta, jossa oli kaikennäköisiä eläimiä. Viiriäisistä shetlanninponiin. Ja lisäksi kissat ja koirat.
Olen tehnyt kaikkea mitä eläimille voi sattua tai jotka kuuluvat normaalisti eläinten elämään.
Puhkaissut paiseita, rokottanut, luonut paskaa, kusta. Siivonnut oksennusta. Kaivanut väsyneen emakon kohdusta porsaan.
Hoitanut haavoja, antanut suusta-suuhun tekohengitystä vielä limaiselle elottomalle koiranpennulle (Jäi henkiin ja kasvoi reippaaksi koiraksi)
Puhdistanut kanin pörröisestä persauksista kiinnijääneen paskakikkareen joka ulottui peräsuoleen.
Ollut avustamassa eläinlääkäriä: verta, mätää , kastrointia , tikkauksia, jne.
Nämä muutamana esimerkkinä. Pahinta on tietysti ollut tilanne kun eläin on jouduttu lopettamaan.
Mutta en voi sanoa että mikään näistä kokemuksista olisi ollut "ällöttävä". Eläinten hyvinvointi ja niiden hoitaminen on prioriteetti eikä siinä tilanteessa ennätä ällötellä.
Katselin pienenä, kun vanhempani kiikuttivat vähän väliä pois kissamme kuistille kanniskelemia kuolleita päästäisiä. Se toi niitä siihen siis ihan jatkuvalla syötöllä.
Kultakalalla oli joku pöhötauti ja sen suomut pullotti ja muistutti käpyä.
Parani lääkkeellä.
No en mitään ällöä, mun mielestä ihan normi juttuja. Se vähän ällötti kun oma koira makas leikkuupöydällä vatsa auki, tai ennemmin hirvitti (mutta yön yli supisteli saamatta työntöpolttoja, pakkohan ne pennut oöi ulos saada).
hirveintä mitä oon kokenut on se kun chinchillan poikanen onnistu tehdashäkissä katkoo takakoiven, kaikki luut täysin poikki roikku vaan nahanrämmäleiden varassa, itkun ja huudon kanssa irrotin nahkaa pinnojen välistä kun oli hyytynyt siihen kiinni. Sit sen jälkeen chinchilla hetken sylissä, soityo eläinlääkäriin josta sanottiin että ei voi tehä mitään 200g vauvalle.
Lopetus hiilidioksipöntöllä