Lapset muodostuivat taas kerran ylitsepääsemättömäksi esteeksi :(
Olen 31v kahden 6v ja 4v pojan yksinhuoltajaäiti, ja olen normaalivartaloinen ja ihan perusnätti, asun pk-seudulla ja työskentelen vakuutusalalla.
Olen eronnut lasteni isästä 3 vuotta sitten jonka kanssa olin yli 10 vuotta ja vasta nyt hiljattain alkanut käydä treffeillä ja tuntuu että nuo minun lapset ovat muodustuneet aivan ylitsepääsemättömäksi esteeksi kaikille miehille joita olen tapaillut, viimeinenkin sanoi että "luonteemme ja elämäntilanteemme eivät sovi yhteen"
Kaikki tämä on tapahtunut aina kun on selvinnyt että minulla on jo lapsia ja että se minun lapsilukuni on jo täysi.
Tämä on ilmeisesti aika yleistä, en haluaisi elää koko loppuelämääni ilman miestä :(
Kommentit (203)
Jpseinen kirjoitti:
Olen itse ollut yksinhuoltajan lapsi ja saanut seurata äidin miesseikkailuja ja saanut luopua rakkaista isähahmoista ja joutunut sietämään myös ikäviä k-päitä.
Lapsillasi on toisensa ja sinulla heidät, sanoisin että odota suosiolla että lapsesi ovat sen verran isoja, että isäpuoliasia ei enää voi vaikuttaa negatiivisesti heidän elämäänsä. Näin sinunkaan ei tarvitse kantaa syyllisyyttä siitä, mille olet lapsesi kenties altistanut. Loppuelämää ei tarvitse yksin viettää.
Täällä taas päinvastainen kokemus. Äidin uusi mies (lapsineen) korjasi käsitykseni miehistä. Osasi ottaa meidät huomioon ja uskalsin luottaa "isään" joka minulta aina puuttui. Älä siis odota että lapset kasvaa, lapsetkin tarvitsee hyvän äiti-isä parisuhteen.
Mä olen sua vähän vanhempi, mutta tosiaan lapset kannattaa mainita heti.
Mieheni, jolla on lapsia, etsi naista, jolla nimenomaan on lapsia, koska uskoi, ettei lapseton nainen ymmärtäisi, jos esim. lapsen sairastuminen menee jonkin menon edelle.
Lisäksi naisella tuli olla lapsiluku täynnä, koska ei halunnut mitään suurperhettä.
Itse ajattelin juuri samoin. Noista kannatti mainita heti, niin ilahduimme molemmat. Jos toinen olisi ajatellut eri tavoin, olisi mennyt vaan aikaa hukkaan.
Miksi erositte lasten isän kanssa? Onko hän nykyään sinkku jos on niin lähtislö pariterapiaan käsittelee suhteen ongelmat?
Jos ei nyt mikään dille narkkari ollut niin lapaillekkin on parempi että vanhemmat on yhdessä
31 v aika hankala ikä vielä naisella. Halutaan sitä sun tätä. Ap:llä vielä raskas paketti kyljessä. +38 v:t alkaa olla jo varsin mukavia. Osaavat arvostaa saamaansa huomiota. Sekä fyysistä että henkistä.
M45
Minä löysin kivan naisen. Perusnätti hänkin ja kaksi lasta.
Ei haitannut :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat hyvän kunnollisen miehen niin sun on joustettava tuosta lapsiluku on täynnä asenteesta. Vain seksiin ehkä kelpaat mutta oikeaa suhdetta et tule saamaan niin kauan kuin olet tuollainen. Näin se vaan on.
Paitsi mulla, joka 26-v yh:na menin kimppaan velamiehen kanssa. Oma lapsiluku oli täynnä jo tuolloin. Meillä on lapsi lentämässä pesästä, ollaan onnellisia edelleen. Tai nyt vasta ollaankin, tämähän vain paranee. ;)
Heitätkö alakäisen lapsen pois kotoa miehen takia, vai kuinka vanhana oikein olet lapsen saanut?
Ongelmana ei välttämättä ole lapset, vaan se, että lapsilukuisi on täynnä. Moni mies haluaa OMIA lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmikymppisiä lapsettomia löytyy vaikka kuinka paljon, miksi kukaan haluaisi lapsellista kun mahdollisuus ydinperheeseen? Neljäkymppisenä sitten alkaa jo melkein kaikilla jo olemaan lapsia, tule silloin uudestaan.
Kyllä meitä ihmisiä on vaikka minkälaisia. Ei voi sanoa, että kukaan ei halua jotain tietyntyyppistä. Toki enemmistö lapsettomista varmaan haluaa lapsettoman, mutta poikkeuksiakin löytyy. Sanon tämän kokemuksella. Monta miestä treffanneena ja erilaisiin syihin puolin ja toisin juttujen kaaduttua elämääni ilmestyi reilu 10 vuotta nuorempi lapseton mies joka näkee minut "löytönä" lapsineni kaikkineen. Tässä sitä nyt on vuoden päivät menty yhtä matkaa ja hyvin menee.
Minä olen 33 ja mies 22.Ei tuu kestään.
Sitä ei voi mistään suhteesta tietää kestääkö vai ei ennen kuin on kokeillut ja katsonut mitä tulevaisuus tuo. Eipä kestänyt avioliitto ikäiseni miehen kanssa vaikka kukaan ei manannutkaan niin etukäteen.
Eipä tässä ole mitään menetettävääkään jos ajattelee niin, että ei antaisi suhteelle mahdollisuutta ei varmasti saa mitään. Nyt suhde toimii kaikinpuolin ja tulevaisuuden suunnitelmat sopivat yhteen niin en ajatellut ulkopuolisten ennakkoluulojen suhdetta kaataa jos kaatuu niin sitten kaatuu johonkin muuhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat hyvän kunnollisen miehen niin sun on joustettava tuosta lapsiluku on täynnä asenteesta. Vain seksiin ehkä kelpaat mutta oikeaa suhdetta et tule saamaan niin kauan kuin olet tuollainen. Näin se vaan on.
Paitsi mulla, joka 26-v yh:na menin kimppaan velamiehen kanssa. Oma lapsiluku oli täynnä jo tuolloin. Meillä on lapsi lentämässä pesästä, ollaan onnellisia edelleen. Tai nyt vasta ollaankin, tämähän vain paranee. ;)
Heitätkö alakäisen lapsen pois kotoa miehen takia, vai kuinka vanhana oikein olet lapsen saanut?
Luepa uudestaan. Hän kirjoittaa olleensa 26 tavatessaan miehensä. Nyt jo aikaa kulunut tuosta.
Olen 47v. nainen ja jolla on yksi teini-ikäinen nuori..varmaan Ap:n ”vika” miehiä etsiessä on juuri tuo lasten ikä ja ehkä kun on 2 lasta(yleensä 1 lapsi paras)Minulla myös riittää miehiä jonoksi asti..ikähaarukka miehiä etsiessä on kuitenkin 42-54 v. joten tuon ikäisillä itsellään on yleensä myös lapsia ja pääsen vapaasti viettämään aikaa miesten kanssa..lapsi kuitenkin pian 14v.
Kokeile jännisten sijaan kilttistä, jolle mieluusti kelpaa valmis perhe.
Jos et halua enää lapsia, niin ei ihme että lapsettomat miehet kaikkoavat, kun ehkä kuitenkin he niitä lapsia vielä haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani mutta tuon ikäiset pojat ovat usein aivan kauheita. Minulla on samanikäisiä kummilapsia, enkä siedä heitä silmissänikään edes sitä muutamaa pakollista kertaa vuodessa, saati että asuisin sellaisten riiviöiden kanssa.
Niin on. Väsyttäviä.
Kun niitä on vielä kaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat hyvän kunnollisen miehen niin sun on joustettava tuosta lapsiluku on täynnä asenteesta. Vain seksiin ehkä kelpaat mutta oikeaa suhdetta et tule saamaan niin kauan kuin olet tuollainen. Näin se vaan on.
Paitsi mulla, joka 26-v yh:na menin kimppaan velamiehen kanssa. Oma lapsiluku oli täynnä jo tuolloin. Meillä on lapsi lentämässä pesästä, ollaan onnellisia edelleen. Tai nyt vasta ollaankin, tämähän vain paranee. ;)
Heitätkö alakäisen lapsen pois kotoa miehen takia, vai kuinka vanhana oikein olet lapsen saanut?
Luepa uudestaan. Hän kirjoittaa olleensa 26 tavatessaan miehensä. Nyt jo aikaa kulunut tuosta.
Oho, en huomannutkaan. Jep, silloin olin ja 26, nyt 39. Lapsi on 17.
Minulla saman ikäiset pojat kuin ap:llä. Eivät ole rasittavia tai villejä. Itse asiassa niin mukavia, että haluttiin vielä vauvakin.
Mutta leikki-ikäiset pojat kyllä tarvitsevat miehen mallin ja paljon tekemistä tämän kanssa. Eli sikäli yksinhuoltajuus on tosi huono idea, jos lasten isä ei ole ihan täysi psykopaatti. Ja jos lasten isä on täysi psykopaatti, on lasten tekeminenkin silloin ollut huono idea.
Vika ei kyllä ole lapsissa vaan naisessa. Jos mies haluaa tietyn naisen, lapset eivät ole este.
Sen sijaan valehteleva nainen joka ei heti alkuun kerro noin merkittävää asiaa, saa miehen kun miehen varomaan ja perääntymään. Myös se, että lapsiluku on täynnä, saattaa karsia lapsettomia miehiä pois, ja se on täysin luonnollista.
Kun itse aikoinani olin 25 v kahden lapsen yh, oli miesehdokkaita jonoksi asti. Ainoa joka kuitenkin todella sytytti, oli samanikäinen, lapseton mies. Nyt olemme olleet naimisissa jo 20 v ja lapsia on yhteensä 3, kaikki tosin jo isoja/aikuisia. 😊
Vierailija kirjoitti:
Vika ei kyllä ole lapsissa vaan naisessa. Jos mies haluaa tietyn naisen, lapset eivät ole este.
Sen sijaan valehteleva nainen joka ei heti alkuun kerro noin merkittävää asiaa, saa miehen kun miehen varomaan ja perääntymään. Myös se, että lapsiluku on täynnä, saattaa karsia lapsettomia miehiä pois, ja se on täysin luonnollista.Kun itse aikoinani olin 25 v kahden lapsen yh, oli miesehdokkaita jonoksi asti. Ainoa joka kuitenkin todella sytytti, oli samanikäinen, lapseton mies. Nyt olemme olleet naimisissa jo 20 v ja lapsia on yhteensä 3, kaikki tosin jo isoja/aikuisia. 😊
Olisiko niitä miehiä ollut jonoksi asti, jos olisit sanonut ettet halua enää lisää lapsia, vaan lapsilukusi on nyt täysi?
Kokemusta systerin kautta, yh:n lapset ovat miehelle ilmaa kun pari saa oman yhteisen lapsen.
Ja ap, kyllä lapset ovat joillekin este seurustelulle. Joku haluaa omia biologisia lapsia tai sitten olla lapseton. Alle kouluikäiset tarvii vielä niin paljon hoivaa, että harva mies haluaa kylmiltään ruveta isäpuoleksi. Tai nainen äitipuolen rooliin.
Voisitko seurustella 35 vuotiaanmiehen kanssa, joka asuu halvaantuneen äitinsä kanssa ja on omaishoitaja?
Itse 32v mies joka haluaa tulevaisuudessa lapsia. Toivon löytäväni naisen jolla ei ole lapsia mutta haluaa lapsia. Kuitenkin, sen verran realisti olen että, tilanne voi tulla eteen että, löydän ihanan naisen jolla on lapsia - jolloin voisin pitkällisen mietinnän ja harkinnan kautta hyväksyä lapset. Ainoa turn off tuollaisessa tilanteessa on se että, nainen ei haluaisi enää lapsia.
Joten, tuota sinun kannattaa ehkä miettiä: Olisitko valmis vielä vaikka yhteen tai kahteen lapseen ? Useasti miehet ei välttämättä halua tuon enempää - kun tuossa jaloissa on jo noita sinun kautta ennestään.
Elä niiden lasten kanssa nyt 10 vuotta, sitten olet jo vapaampi menemään ja lapset on isoja. Pikkulapsiaikana on vähän vaikeaa se seurustelu.
40 veenä olet kuumaa kamaa miesrintamalla ja saat valita monista tarjokkaista.