Lapset muodostuivat taas kerran ylitsepääsemättömäksi esteeksi :(

Olen pahoillani mutta tuon ikäiset pojat ovat usein aivan kauheita. Minulla on samanikäisiä kummilapsia, enkä siedä heitä silmissänikään edes sitä muutamaa pakollista kertaa vuodessa, saati että asuisin sellaisten riiviöiden kanssa.

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta kommentoiko ap jo että kelpaisiko sellainen mies, jolla on itselläänkin jo lapset tehty, vai tarkoittiko tuo "lapsiluku täynnä" sitä että myöskään mies jolla on omia lapsia ei kelpaa? Paras vaihtoehtohan olisi mies joka on samassa tilanteessa kuin ap itse, eli lapset jo tehty ja lisää ei halua, silloin ei pitäisi olla mitään ongelmaa.

Mutta jos tuokaan ei ap:lle kelpaa, on oikeasti täysin kohtuutonta vaatia että miehen pitäisi olla lapseton ja sekä valmis osallistumaan ap:n uusioperheeseen, että myös samalla hautaamaan omat lapsihaaveensa. Jos on niin lapsirakas ihminen että haluaa tuollaista perhe-elämää elää, niin kyllä yleensä niitä omiakin lapsia haluaa. 

Vaihtoehtosi ovat seksisuhde/kevytsuhde, sinkkuus tai mies jolla on jo lapsia ja lapsiluku täynnä. Jälkimmäisessä on toki tuloksena (lähes poikkeuksetta vaikea) uusperhe-elämä. Kolmekyppiset miehet eivät ole enää liian nuoria ja naiiveja rakastuakseen tulisesti ilman realistista ymmärrystä edellisen suhteen lapsista mutta toisaalta tarpeeksi nuoria hankkiakseen vielä oman ydinperheen.

Lapsia hankkivan pitäisi ihan oikeasti ymmärtää että seuraavat 20 vuotta rakkauselämä tulee toisena. Olemassa oleva parisuhde saattaa näivettyä ja uuden solmiminen vaikeutuu huomattavasti eikä tästä voi syyttää lasta vaan omia valintojaan.

Jälleen kerran ihmettelen palstailijoiden kielteistä kommentointia! Ap saa kamalasti kuraa niskaansa. Eikös palsta ole keskustelua varten? Kommentoisitko ystävällesi "voi kyynel"? Aikaa normaalia kaivata elämänkumppania.

Kannattaa Ap etsiä yh-isää tms. kumppaniksi.

Vierailija kirjoitti:

Jälleen kerran ihmettelen palstailijoiden kielteistä kommentointia! Ap saa kamalasti kuraa niskaansa. Eikös palsta ole keskustelua varten? Kommentoisitko ystävällesi "voi kyynel"? Aikaa normaalia kaivata elämänkumppania.

Kannattaa Ap etsiä yh-isää tms. kumppaniksi.

Tämän lisäksi palstalla paistaa lapsiviha, kuten keskustelusta näkyy.

Eivät kaikki pidä lapsista.

Kyllähän se suhteen muodostaminen on huomattavasti helpompaa ilman lapsia tai sitten, kun lapset ovat jo muuttaneet kotoa pois. Olen itse yksin asuva sinkku ja välillä tutustunut miehiin nettideiteillä. Kyllähän se helposti tyssää siihen, jos miehellä on huollettavana alaikäisiä lapsia 24h. Ihmeen yleistä tuntuu olevan, että lapset ovat miehellä lasten äidin päihdeongelmien vuoksi. Ehkä nainen, jolla on samaa ikää olevia lapsia sopeutuisi paremmin, mutta onhan se ajan löytäminen oma haasteensa.

Moni luulee, että uusperheessä on raskainta silloin kun lapset ovat pieniä. Väärin. Pienet lapset, pienet murheet. Odottakaa kun tulee parisuh dekuviot lapsille, heille lapsia ja sitä rataa. Porukka laajenee kun pullataikina ja ongelmat eivät häviä...

Maisa täällä moi vaan hei!

Mulla ei toi lapsi hidastanut yhtään.Annoin lapsen isälleen ja jatkoin elämääni.

Heti ampas rallikuski kylkeen kiinni. Sitä ei toi mun lapsi haittaa yhtään.

Me matkustellaan ja vietetään ihanaa laatuaikaa.

Nyt loppu toi itsesäälissä rypeminen

Vierailija kirjoitti:

Olen 31v kahden 6v ja 4v pojan yksinhuoltajaäiti, ja olen normaalivartaloinen ja ihan perusnätti, asun pk-seudulla ja työskentelen vakuutusalalla.

Olen eronnut lasteni isästä 3 vuotta sitten jonka kanssa olin yli 10 vuotta ja vasta nyt hiljattain alkanut käydä treffeillä ja tuntuu että nuo minun lapset ovat muodustuneet aivan ylitsepääsemättömäksi esteeksi kaikille miehille joita olen tapaillut, viimeinenkin sanoi että "luonteemme ja elämäntilanteemme eivät sovi yhteen"

Kaikki tämä on tapahtunut aina kun on selvinnyt että minulla on jo lapsia ja että se minun lapsilukuni on jo täysi.

Tämä on ilmeisesti aika yleistä, en haluaisi elää koko loppuelämääni ilman miestä :(

Totuttaudu siihen, että valtaosan mielestä olet valkoroskaa, miksi:

Eronnut, kun lapset tarvitsevat isää. Todennäköisesti eroat helpommin uudesta miehestä.

Lapset siinä isässä, että kaikki vain on yhtä helvettiä ja parisuhteelle ei jää aikaa.

Uudessa suhteessa spontaanius on se juttu ja nuo lapset on ankkurina kaikelle sellaiselle, myös spontaanille seksille

Vierailija kirjoitti:

Miksi se oman lapsi saaminen on niin monelle miehelle lähes pakkomielle ?

Noin itsekästä ja tyhmää sinkkuäitiä ei olekaan vielä tullut vastaan. Liekö tuollaista edes olemassa?

Kyllä niitä hyviä tyyppejä löytyy myös. Itselläni oli suunnilleen samanikäiset lapset, kun tapasin nykyisen. Sanoin heti alkuun etten halua enää naimisiin tai lapsia ja nykyiselle se oli OK.

Muutettiin yhteen aika pian, mies auttaa paljon lasten kanssa ja jopa maksaa puolet lapsiin liittyvistä asioista (mitä en ole ikinä vaatinut!). Lapset tykkäävät todella paljon, samoin miehen vanhemmat aina pyytelevät jouluksi jne. Kaikki siis mennyt hyvin.

Lapset eivät IKINÄ olleet ongelma meidän suhteessa. Aina kaikki ajateltu heidän parhaaksi ja mies ottanut huomioon aina.

Eli älä menetä toivoa :) itse en todellakaan edes uskaltanut haaveilla uudesta puolisosta, ja tämä löytyi aivan vahingossa :)

kahdenlapsenisä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 31v kahden 6v ja 4v pojan yksinhuoltajaäiti, ja olen normaalivartaloinen ja ihan perusnätti, asun pk-seudulla ja työskentelen vakuutusalalla.

Olen eronnut lasteni isästä 3 vuotta sitten jonka kanssa olin yli 10 vuotta ja vasta nyt hiljattain alkanut käydä treffeillä ja tuntuu että nuo minun lapset ovat muodustuneet aivan ylitsepääsemättömäksi esteeksi kaikille miehille joita olen tapaillut, viimeinenkin sanoi että "luonteemme ja elämäntilanteemme eivät sovi yhteen"

Kaikki tämä on tapahtunut aina kun on selvinnyt että minulla on jo lapsia ja että se minun lapsilukuni on jo täysi.

Tämä on ilmeisesti aika yleistä, en haluaisi elää koko loppuelämääni ilman miestä :(

Totuttaudu siihen, että valtaosan mielestä olet valkoroskaa, miksi:

Eronnut, kun lapset tarvitsevat isää. Todennäköisesti eroat helpommin uudesta miehestä.

Lapset siinä isässä, että kaikki vain on yhtä helvettiä ja parisuhteelle ei jää aikaa.

Uudessa suhteessa spontaanius on se juttu ja nuo lapset on ankkurina kaikelle sellaiselle, myös spontaanille seksille

Lisään vielä: Kuka vittu jaksaa ihan oikeasti katsella sitä exää, joka on kairannut omaa naisystävää.

Zorry, nämä vain minun ja monen muunkin kaverini mielipiteitä...

Miksi ihmiset eroaa.?

Pitäisi olla laki: kun tekee lapsen /lapsia , avioeroa ei saa 12vuoteen.

Poikkeuksena pedofilia, väkivalta ym.

Ihmiset miettisivät, ennenkuin lisääntyisivät.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset eroaa.?

Pitäisi olla laki: kun tekee lapsen /lapsia , avioeroa ei saa 12vuoteen.

Poikkeuksena pedofilia, väkivalta ym.

Ihmiset miettisivät, ennenkuin lisääntyisivät.

Eli mennään vanhaan aikaan, kun avoeroa varten pitää hankkia todistajat ja anoa lupa erota? Mitenhän minä todistan, että kaappijuoppo mieheni pilaa elämämme? Kuvatodisteet on helppo lavastaa, joten ne eivät varmaan kelpaa todisteeksi. Sitä paitsi mies juo vain kotona, joten hän ei hölmöile humalassa baareissa.

Kahdenlapsenisä kirjoitti:

kahdenlapsenisä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 31v kahden 6v ja 4v pojan yksinhuoltajaäiti, ja olen normaalivartaloinen ja ihan perusnätti, asun pk-seudulla ja työskentelen vakuutusalalla.

Olen eronnut lasteni isästä 3 vuotta sitten jonka kanssa olin yli 10 vuotta ja vasta nyt hiljattain alkanut käydä treffeillä ja tuntuu että nuo minun lapset ovat muodustuneet aivan ylitsepääsemättömäksi esteeksi kaikille miehille joita olen tapaillut, viimeinenkin sanoi että "luonteemme ja elämäntilanteemme eivät sovi yhteen"

Kaikki tämä on tapahtunut aina kun on selvinnyt että minulla on jo lapsia ja että se minun lapsilukuni on jo täysi.

Tämä on ilmeisesti aika yleistä, en haluaisi elää koko loppuelämääni ilman miestä :(

Totuttaudu siihen, että valtaosan mielestä olet valkoroskaa, miksi:

Eronnut, kun lapset tarvitsevat isää. Todennäköisesti eroat helpommin uudesta miehestä.

Lapset siinä isässä, että kaikki vain on yhtä helvettiä ja parisuhteelle ei jää aikaa.

Uudessa suhteessa spontaanius on se juttu ja nuo lapset on ankkurina kaikelle sellaiselle, myös spontaanille seksille

Lisään vielä: Kuka vittu jaksaa ihan oikeasti katsella sitä exää, joka on kairannut omaa naisystävää.

Zorry, nämä vain minun ja monen muunkin kaverini mielipiteitä...

SInä ja sinun kaverisi ilmeisesti treffailee vain neitsyitä?

Minä olin 8 vuotta sinkku(äitinä), kun en parista yrityksestä huolimatta saanut toimivaa parisuhdetta eron jälkeen. Kun lapsi oli 14, löysin nykyisen mieheni jonka kanssa olemme nyt olleet 4v yhdessä.  En edes halunnut suhdetta, jossa minulla ja miehellä olisi eri elämäntilanteet menossa, koska minua olisi vituttanut äärimmäisen paljon se että toinen viettää lapsetonta elämää tehden mitä huvittaa ja milloin, kun itse jäpitän lapsen kanssa kotona. En missään nimessä myöskään halunnut miestä jolla on lapsia itsellään, koska sehän se vaikeaksi olisi mennyt. Enkä halua enkä halunnut lisää lapsia missään nimessä koskaan ikinä. 4v sitten mieheni kanssa rakastuimme, ja kyllä, hänellä sattuu olemaan 2 lasta edellisestä elämästään. Lapset ovat meillä joka toinen vkl, ja lomilla, ja onhan se raskasta, kun itse on jo omansa kasvattanut, mutta ei missään nimessä niin raskasta että pois vaihtaisin. Ja pidän siitä että se en ole ikinä enää minä, joka jää lapsen kanssa kotiin kun muut lähtee pitämään hauskaa. Olemme miehen kanssa tavallaan samanlaisessa tilanteessa, kun suurimman osan ajasta olemme "lapsettomia", mutta silti molemmilla lapsi on.

Olen itse ollut yksinhuoltajan lapsi ja saanut seurata äidin miesseikkailuja ja saanut luopua rakkaista isähahmoista ja joutunut sietämään myös ikäviä k-päitä.

Lapsillasi on toisensa ja sinulla heidät, sanoisin että odota suosiolla että lapsesi ovat sen verran isoja, että isäpuoliasia ei enää voi vaikuttaa negatiivisesti heidän elämäänsä. Näin sinunkaan ei tarvitse kantaa syyllisyyttä siitä, mille olet lapsesi kenties altistanut. Loppuelämää ei tarvitse yksin viettää.

Sellaista on elämä. En minäkään halua miestä, jolla olisi omia lapsia. Uusperhehelvetti olisi minulle painajainen. Siksi olen päättänyt olla mieluummin yh.

Luulen, että monella kysymys saattaa olla siitä, että sun lapsiluku on jo täynnä. Toisaalta joillekin toisen lapset on kynnyskysymys, ja on ihan reilua sanoa se ääneen niin ei kenenkään aikaa hukata. Tosin oletan, että säkin kerrot lapsistasi jo tutustumisen alussa?

Minulla oli aikanaan kaksi lasta, kun tapasin nykyisen aviomieheni. Miehellä ei lapsia, mulla ei exää kuvioissa joten kuvio muotoutui hyvin mutkattomaksi. Lapsilukuni ei ollut täynnä, joskin ajattelin, että niitä tulee sitten jos tulee, mikäli molemmat sitä haluaa. Nyttemmin yhteiseloa takana kymmenisen vuotta, biologisesti yhteisiä lapsia neljä mutta yhtälailla mies on kaikille isä. Näin on halunnut itse, omasta aloitteestaan, hattua nostan.

Kylläpä aika pitkä tie olisi ollut yksin kulkea, jos 22-vuotiaana olisi pitänyt vain päättää olla yksin siihen saakka, kun lapset ovat aikuisia.

Mutta ihmisiä on erilaisia. Kyllä mä ap uskon, että sun kohdalle osuu vielä mies, joka on valmis osittaiseen (?) arkeen lasten kanssa ja jolle sun ajatukset lapsiluvusta on ok.