Lue keskustelun säännöt.
Terapeuttihullulla on asiaa, osa2
29.03.2018 |
Joku poisti ensimmäisen ketjuni; syytä en tiedä (kertoisiko joku?).
Tekisi mieli itkeä itseni tainnuksiin. Olen niin surullinen. Jokin minussa kaipaa edelleen häntä, mutta olen täynnä sellaista vihaa, raivoa ja katkeruutta sitä julmuria kohtaan. Ei mua kukaan koskaan lohduta tai rakasta. Yksin täällä maailmassa pitää olla. Ilman rakkautta. Ikuisesti ja aina. Ikinä en enää pääse sellaiseen tilanteeseen, että mulla olisi yhteys toiseen ihmiseen ja että joku minua rakastaisin. Sillä en ole rakkauden arvoinen. Siksi hän kohteli mua huonosti ja nöyryytti sekä huijasi.
Hän oli mun ainoa toivoni, mun ainoa turvani, mun ainoa rakkauteni. Omassa elitistisessä hybriksessään hän halveksi minua ja halusi tuhota kaltaiseni arvottoman ali-ihmisen. Olen katkera sille vampyyrille.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki nuo nöyryytykset ja huonosti kohtelut ovat oman mielesi tuotoksia tai seurausta käytöksestäsi joka ei ole ok millään mittarilla.
Siis käyttäydyin tosi mukavasti ja kiltisti aina häntä kohtaan. Olin kuin emäntäänsä palvova koiranpentu. Mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Olin hänen mielestään liian ruma fyysisesti.
Sen sijaan hän oli todella kiero ja petollinen mua kohtaan. Hän tunnisti minusta jonkun liiallisen tarvitsevuuden, jiten alkoi kaihtaa minua. Hän haluaa hengailla vain voittajien kanssa, sellaisten kanssa, joilla on jo omasta takaa kaikki hyvin. Mä olisin tarvinnut häntä, mutta eipä hän heikkoja, yksinäisiä ja onnettomia auta, vaan haluaa narsistisesti siipeillä niiden voittajien seurassa.
T. Ap
Siinäpä niitä täysin todellisuudesta irrallaan olevia ajatuksia tulikin. Yksikään noista lauseista ei yksinkertaisesti ole totta mitä hänestä kirjoitat. Kaikki nuo väitteesi ovat oman sairastuneen mielesi tuotoksia.
Mistä tiedät, mikä on totta? Hän todellakin hengailee niiden vakiintuneissa suhteissa elävien, normaalien ja iloisten, kauniiden ihmisten kanssa. Mutta eikö hän tajua, että ne vakiintuneissa suhteissa elävät, kauniit, onnelliset naiset eivät edes tarvitse häntä mihinkään...he ovat jo valmiiksi onnellisia, sillä heillä on ulkonäköä, parisuhde ja rakkautta.
Miksi hän on sellaisille ystävällinen sen sijaan, että olisi kaltaiselleni yksinäiselle puolisottomalle ystävällinen? Minulle hänen näkeminen oli viikon tai kuukauden ainoa kohokohta ja miellyttävä ihmiskontakti. Laitoin näteimmät vaatteet päälleni, meikkasin, laitoin hiukset nätisti ja tsemppasin. Mietin jokaista sanaa jutellessani. Tuskin nukuin edellisenä yönä, kun oli niin kova juttu nähdä hänet. Hän oli elämäni ykköshenkilö ja tarkoitus.
Latasin kaikki toiveeni siihen hetkeen, olin kohtelias aina, kehuin häntä. Ja sitten mua hän dissaa ja niitä normaaleja varattuja naisia kohtelee hymyillen. Mulle hän oli aina vakava, vältteli katsekontaktia jne.
T. Ap
Ap, sinulla on täysin sairas yksipuolinen suhde tähän ihmiseen ja kuka tahansa joutuisi olevaan vakava ja varautunut ettei rohkaise sinua enää yhtään. Mieti jos sinussa rupeaisi yhtäkkiä roikkumaan joku ihminen joka kehittelee päässään että SINÄ olet hänen elämänsä ykköshenkilö vaikka et olisi itse hänestä yhtään kiinnostunut etkä haluiaisi olla kenenkään ventovieraan ihmisen elämän ykköshenkilö? Oletko itse valmis ryhtymään jokaisen vastaantulijan elämän ykköshenkilöksi yksipuolisella päätöksellä johon sinulla ei ole osaa eikä arpaa?
Tunsimme toisemme pinnallisella tasolla ja hän oli aluksi ystävällinen. Luulin, että hän hyväksyisi minut omana itsenäni, mikä oli virhe. Saatoin olla hetkeä aiemmin pahoinpitelyn kohde...siis ex-mieheni saattoi lyödä minua nyrkillä kivuliaasti, haukkui mut maanrakoon sekä uhkasi henkeäni ja noin tuntia myöhemmin näin hänet ja hän olikin ystävällinen ja katsoi minua ystävällisin, hyväksyvin katsein...siten, että olisinkin ihan on ja ihmisarvoinen.
Totta h*lvetissä mä ihastun sellaiseen ihmiseen. Siis mua kidutettiin ja pahoinpideltiin ja sitten joku kohteleekin mua kuin ihmistä. Miksi en tuntisi päässeeni suunnilleen taivaaseen nähdessäni sellaisen ihmisen? Mutta en ymnärtänyt, että hän feikkasikin eli siis ei oikeasti pitänytkään minusta. Luulin, että se inhimillinen ja asiallinen kohtelu oli rakkautta. Jne. Tosin kun kiinnyin häneen liikaa, niin hänkin alkoi kohdella mua huonosti ja kylmästi sekä vältellä.
T. Ap
En ole itse ikinä pitänyt ammattilaisten minua kohtaan osoittamaa ystävällisyyttä merkkinä siitä että he haluvat olla ystäviäni.
Sillä terapeutilla voi olla 50 asiakasta, osa varmasti yksinäisiä ihmisiä.
Terapeutille voi kertoa ne kauheimmat asiat, mitä lähipiiri ei välttämättä ymmärrä.
Terapeutti ei ole ystävä..
Koska et tätä ymmärtänyt, hän ei voinut olla enää terapeuttisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Btw, vanhojen aikojen muistona nukun edelleen patjalla, kun tulee huono omatunto siitä, että nukkuisin sängyssä. :) Exäni siis pakotti mut nurkkaan patjalle nukkumaan. Omassa kodissani koti on muuten kalustettu normaalisti ja makuuhuoneenikin on muuten normaali ja nätisti kalustettu...paitsi siellä on sängyn sijaan patja. Mun pitää olla "omalla paikallani"...en saisi olla niin itsevarma, että mulla ois oikeutta nukkua omassa sängyssä edelleenkään...
Aivan kauheaa. Mutta jotenkin näkisinkin sen terapeutin sun pelastajana tässä, kaikesta mielipahasta huolimatta.
Sanoin hänelle, että hän pelasti mut, mutta hän ei uskonut sitä, vaan piti mua jotenkin epävakaana ja alkoi selvästi vähitellen inhota mua. En ole niitä pahimpia hänellekään kertonut (kaikkein eniten oon kertonut täällä palstalla). Ei hän varmaan edes ymmärrä, miltä musta oikeasti tuntui. Hän vaikuttaa elelevän turvallista keskiluokkaista pumpulielämää.
Hän piti sinua epävakaana aivan oikein koska olet ihan totaalisen epävakaa.
Tarkoitan sitä, että hän halusi vain ottaa etäisyyttä minun suuntaani, kun mulla oli liian vaikeaa. Hän jotenkin leimasi mut vaikeaksi, hankalaksi ja sellaiseksi, josta pitää hankkiutua eroon.
No olisiko se voinut johtua siitä, että hänen näkökulmastaan teillä oli vain potilassuhde, ja hän koki ettei pysty enää auttamaan sinua terapeuttina? Tai tajusi sinun ihastuneen eikä kokenut osaavansa käsitellä tilannetta tarpeeksi hyvin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Btw, vanhojen aikojen muistona nukun edelleen patjalla, kun tulee huono omatunto siitä, että nukkuisin sängyssä. :) Exäni siis pakotti mut nurkkaan patjalle nukkumaan. Omassa kodissani koti on muuten kalustettu normaalisti ja makuuhuoneenikin on muuten normaali ja nätisti kalustettu...paitsi siellä on sängyn sijaan patja. Mun pitää olla "omalla paikallani"...en saisi olla niin itsevarma, että mulla ois oikeutta nukkua omassa sängyssä edelleenkään...
Aivan kauheaa. Mutta jotenkin näkisinkin sen terapeutin sun pelastajana tässä, kaikesta mielipahasta huolimatta.
Sanoin hänelle, että hän pelasti mut, mutta hän ei uskonut sitä, vaan piti mua jotenkin epävakaana ja alkoi selvästi vähitellen inhota mua. En ole niitä pahimpia hänellekään kertonut (kaikkein eniten oon kertonut täällä palstalla). Ei hän varmaan edes ymmärrä, miltä musta oikeasti tuntui. Hän vaikuttaa elelevän turvallista keskiluokkaista pumpulielämää.
Hän piti sinua epävakaana aivan oikein koska olet ihan totaalisen epävakaa.
Tarkoitan sitä, että hän halusi vain ottaa etäisyyttä minun suuntaani, kun mulla oli liian vaikeaa. Hän jotenkin leimasi mut vaikeaksi, hankalaksi ja sellaiseksi, josta pitää hankkiutua eroon.
Ja oli siinä oikeassa paitsi että ei muotoilisi asiaa noin niin kuin sinä muotoilet vaan potilaan suojelemisen näkökulmasta. Sulla on utopistiset ajatukset tuosta ihmisestä, varmasti transferenssissäkin on joku raja että missä kohtaa on pakko ruveta suojelemaan asiakasta tältä itseltään kun asiakas ei pysty sisäistämään järkipuhetta YHTÄÄN. Niin kuin et ole tässä keskustelussa pystynyt, vaan olet ihan kuutamolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Btw, vanhojen aikojen muistona nukun edelleen patjalla, kun tulee huono omatunto siitä, että nukkuisin sängyssä. :) Exäni siis pakotti mut nurkkaan patjalle nukkumaan. Omassa kodissani koti on muuten kalustettu normaalisti ja makuuhuoneenikin on muuten normaali ja nätisti kalustettu...paitsi siellä on sängyn sijaan patja. Mun pitää olla "omalla paikallani"...en saisi olla niin itsevarma, että mulla ois oikeutta nukkua omassa sängyssä edelleenkään...
Aivan kauheaa. Mutta jotenkin näkisinkin sen terapeutin sun pelastajana tässä, kaikesta mielipahasta huolimatta.
Sanoin hänelle, että hän pelasti mut, mutta hän ei uskonut sitä, vaan piti mua jotenkin epävakaana ja alkoi selvästi vähitellen inhota mua. En ole niitä pahimpia hänellekään kertonut (kaikkein eniten oon kertonut täällä palstalla). Ei hän varmaan edes ymmärrä, miltä musta oikeasti tuntui. Hän vaikuttaa elelevän turvallista keskiluokkaista pumpulielämää.
Hän piti sinua epävakaana aivan oikein koska olet ihan totaalisen epävakaa.
Tarkoitan sitä, että hän halusi vain ottaa etäisyyttä minun suuntaani, kun mulla oli liian vaikeaa. Hän jotenkin leimasi mut vaikeaksi, hankalaksi ja sellaiseksi, josta pitää hankkiutua eroon.
No olisiko se voinut johtua siitä, että hänen näkökulmastaan teillä oli vain potilassuhde, ja hän koki ettei pysty enää auttamaan sinua terapeuttina? Tai tajusi sinun ihastuneen eikä kokenut osaavansa käsitellä tilannetta tarpeeksi hyvin?
Lopputulema: hän ei pidä minusta, oli syy mikä tahansa. Koetan oppia virheistäni ja muuttua paremmaksi ihmiseksi, joka ehkä vielä saisi kokea rakkautta ja saada ystäviä. En halua tuhlata enää energiaani häneen, sillä takki on niin pahasti tyhjä tässä vaiheessa. Haluan unohtaa hänet. En halua nähdä häntä tai kuulla hänestä enää koskaan yhtään mitään. Ikinä. Olen vihainen ja v*tuttaa. Mietin, miten pääsen tästä eteenpäin ehjin nahoin ja mielin.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Btw, vanhojen aikojen muistona nukun edelleen patjalla, kun tulee huono omatunto siitä, että nukkuisin sängyssä. :) Exäni siis pakotti mut nurkkaan patjalle nukkumaan. Omassa kodissani koti on muuten kalustettu normaalisti ja makuuhuoneenikin on muuten normaali ja nätisti kalustettu...paitsi siellä on sängyn sijaan patja. Mun pitää olla "omalla paikallani"...en saisi olla niin itsevarma, että mulla ois oikeutta nukkua omassa sängyssä edelleenkään...
Aivan kauheaa. Mutta jotenkin näkisinkin sen terapeutin sun pelastajana tässä, kaikesta mielipahasta huolimatta.
Sanoin hänelle, että hän pelasti mut, mutta hän ei uskonut sitä, vaan piti mua jotenkin epävakaana ja alkoi selvästi vähitellen inhota mua. En ole niitä pahimpia hänellekään kertonut (kaikkein eniten oon kertonut täällä palstalla). Ei hän varmaan edes ymmärrä, miltä musta oikeasti tuntui. Hän vaikuttaa elelevän turvallista keskiluokkaista pumpulielämää.
Hän piti sinua epävakaana aivan oikein koska olet ihan totaalisen epävakaa.
Tarkoitan sitä, että hän halusi vain ottaa etäisyyttä minun suuntaani, kun mulla oli liian vaikeaa. Hän jotenkin leimasi mut vaikeaksi, hankalaksi ja sellaiseksi, josta pitää hankkiutua eroon.
No olisiko se voinut johtua siitä, että hänen näkökulmastaan teillä oli vain potilassuhde, ja hän koki ettei pysty enää auttamaan sinua terapeuttina? Tai tajusi sinun ihastuneen eikä kokenut osaavansa käsitellä tilannetta tarpeeksi hyvin?
Lopputulema: hän ei pidä minusta, oli syy mikä tahansa. Koetan oppia virheistäni ja muuttua paremmaksi ihmiseksi, joka ehkä vielä saisi kokea rakkautta ja saada ystäviä. En halua tuhlata enää energiaani häneen, sillä takki on niin pahasti tyhjä tässä vaiheessa. Haluan unohtaa hänet. En halua nähdä häntä tai kuulla hänestä enää koskaan yhtään mitään. Ikinä. Olen vihainen ja v*tuttaa. Mietin, miten pääsen tästä eteenpäin ehjin nahoin ja mielin.
T. Ap
Ei! Vaan teidän suhteeseen ei sovellu ajattelu "pitää-ei pidä". Et voi hänen käytöksestään päätellä pitikö hän sinusta vai ei.
Joka tapauksessa nykyinen asenteesi kuulostaa olevan menossa terveeseen suuntaan. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhottaa sekin, miten pahasti olen kiusannut ja nöyryyttänyt itseäni tämän tilanteen vuoksi. Tämä on melkein yhtä nöyryyttävää ja noloa kuin se avioliittoni. Tuntuu utopistiselta muuttaa elämäni suuntaa radikaalisti. Onko minusta sellaiseen, kun olen epäonnistunut kahdesti näin pahasti rakkausasioissa? Voiko minulla enää olla toivoa koskaan?
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Btw, vanhojen aikojen muistona nukun edelleen patjalla, kun tulee huono omatunto siitä, että nukkuisin sängyssä. :) Exäni siis pakotti mut nurkkaan patjalle nukkumaan. Omassa kodissani koti on muuten kalustettu normaalisti ja makuuhuoneenikin on muuten normaali ja nätisti kalustettu...paitsi siellä on sängyn sijaan patja. Mun pitää olla "omalla paikallani"...en saisi olla niin itsevarma, että mulla ois oikeutta nukkua omassa sängyssä edelleenkään...
Aivan kauheaa. Mutta jotenkin näkisinkin sen terapeutin sun pelastajana tässä, kaikesta mielipahasta huolimatta.
Sanoin hänelle, että hän pelasti mut, mutta hän ei uskonut sitä, vaan piti mua jotenkin epävakaana ja alkoi selvästi vähitellen inhota mua. En ole niitä pahimpia hänellekään kertonut (kaikkein eniten oon kertonut täällä palstalla). Ei hän varmaan edes ymmärrä, miltä musta oikeasti tuntui. Hän vaikuttaa elelevän turvallista keskiluokkaista pumpulielämää.
Hän piti sinua epävakaana aivan oikein koska olet ihan totaalisen epävakaa.
Tarkoitan sitä, että hän halusi vain ottaa etäisyyttä minun suuntaani, kun mulla oli liian vaikeaa. Hän jotenkin leimasi mut vaikeaksi, hankalaksi ja sellaiseksi, josta pitää hankkiutua eroon.
No olisiko se voinut johtua siitä, että hänen näkökulmastaan teillä oli vain potilassuhde, ja hän koki ettei pysty enää auttamaan sinua terapeuttina? Tai tajusi sinun ihastuneen eikä kokenut osaavansa käsitellä tilannetta tarpeeksi hyvin?
Lopputulema: hän ei pidä minusta, oli syy mikä tahansa. Koetan oppia virheistäni ja muuttua paremmaksi ihmiseksi, joka ehkä vielä saisi kokea rakkautta ja saada ystäviä. En halua tuhlata enää energiaani häneen, sillä takki on niin pahasti tyhjä tässä vaiheessa. Haluan unohtaa hänet. En halua nähdä häntä tai kuulla hänestä enää koskaan yhtään mitään. Ikinä. Olen vihainen ja v*tuttaa. Mietin, miten pääsen tästä eteenpäin ehjin nahoin ja mielin.
T. Ap
Ei! Vaan teidän suhteeseen ei sovellu ajattelu "pitää-ei pidä". Et voi hänen käytöksestään päätellä pitikö hän sinusta vai ei.
Joka tapauksessa nykyinen asenteesi kuulostaa olevan menossa terveeseen suuntaan. Tsemppiä.
Kiitoksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Btw, vanhojen aikojen muistona nukun edelleen patjalla, kun tulee huono omatunto siitä, että nukkuisin sängyssä. :) Exäni siis pakotti mut nurkkaan patjalle nukkumaan. Omassa kodissani koti on muuten kalustettu normaalisti ja makuuhuoneenikin on muuten normaali ja nätisti kalustettu...paitsi siellä on sängyn sijaan patja. Mun pitää olla "omalla paikallani"...en saisi olla niin itsevarma, että mulla ois oikeutta nukkua omassa sängyssä edelleenkään...
Aivan kauheaa. Mutta jotenkin näkisinkin sen terapeutin sun pelastajana tässä, kaikesta mielipahasta huolimatta.
Sanoin hänelle, että hän pelasti mut, mutta hän ei uskonut sitä, vaan piti mua jotenkin epävakaana ja alkoi selvästi vähitellen inhota mua. En ole niitä pahimpia hänellekään kertonut (kaikkein eniten oon kertonut täällä palstalla). Ei hän varmaan edes ymmärrä, miltä musta oikeasti tuntui. Hän vaikuttaa elelevän turvallista keskiluokkaista pumpulielämää.
Hän piti sinua epävakaana aivan oikein koska olet ihan totaalisen epävakaa.
Tarkoitan sitä, että hän halusi vain ottaa etäisyyttä minun suuntaani, kun mulla oli liian vaikeaa. Hän jotenkin leimasi mut vaikeaksi, hankalaksi ja sellaiseksi, josta pitää hankkiutua eroon.
No olisiko se voinut johtua siitä, että hänen näkökulmastaan teillä oli vain potilassuhde, ja hän koki ettei pysty enää auttamaan sinua terapeuttina? Tai tajusi sinun ihastuneen eikä kokenut osaavansa käsitellä tilannetta tarpeeksi hyvin?
Lopputulema: hän ei pidä minusta, oli syy mikä tahansa. Koetan oppia virheistäni ja muuttua paremmaksi ihmiseksi, joka ehkä vielä saisi kokea rakkautta ja saada ystäviä. En halua tuhlata enää energiaani häneen, sillä takki on niin pahasti tyhjä tässä vaiheessa. Haluan unohtaa hänet. En halua nähdä häntä tai kuulla hänestä enää koskaan yhtään mitään. Ikinä. Olen vihainen ja v*tuttaa. Mietin, miten pääsen tästä eteenpäin ehjin nahoin ja mielin.
T. Ap
Nyt on edistystä...eteenpäin vain.
Ehkä joku ryhmäterapia voisi olla kiva sulle, sieltä voisi saada ihan oikeita ystäviä.
Yleensä ihmiset säikähtää ,jos heti aletaan vaatimaan ystävyyttä tai rakkautta.
Voi ihan rauhassa jutustella ensin vaikka monta kertaa , ennen kuin käyttää ystävä sanaa.,
Opettele ap ensin elämään sovussa itsesi kanssa. Tuo on ihan karmeaa että nukut lattialla koska et mielestäsi ansaitse nukkua sängyssä ja rankaiset itse itseäsi tuolla. Jos haluat löytää tasapainoisen parisuhteen tuollaiset mielen vankilat on pakko ensin purkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon sulle Ap kaikkea hyvää. Toivottavasti saat terveytesi kuntoon.♡ Huomaan, että sulla on paha olo. Netti ei oo oikee paikka käsitellä vaan tarvisit uuden terapeutin, joho
saisit rakennettua luottamuksen. Oletko tutustunut Disso ry:hyn?
Uskon sun kertomuksen, ettei ole provo vaan perheväkivalta aiheuttaa todellakin ihmiselle mittavia tuhoja. Oma juttunsa on tuo terapeuttiin ihastuminen, joka sekään ei ole täysin tavatonta. Kannattaa hankkia tukea jostain muualta kun av:lta. Täällä sun paha olo saattaa vaan lisääntyä ja hylkäämiskokemus vahvistua vaikka tarvisit just päinvastasta,korjaavaa kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti tuo ns terapeutti on psykiatrinen sairaanhoitaja jonka luona ap käy juttelemassa kerran kuussa.
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti tuo ns terapeutti on psykiatrinen sairaanhoitaja jonka luona ap käy juttelemassa kerran kuussa.
Tätä puoltais kyllä se, jos terapeutti ei ole osannut hoitaa tilannetta ammattimaisesti ja eettisesti "oikein" loppuun saakka vaan aiheuttanut asiakkaalleen uuden "trauman" ja jättänyt selviämään yksin sen kanssa. Psyk.sairaanhoitajiakin on moneen lähtöön, eikä välttämättä psykoterapeutin pätevyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähintäänkin terapeutin olisi pitänyt varmistaa,että ap menee toiselle terapeutille hoitamaan tätä "terapeuttiin ihastumistaan". Eettisesti arvelluttavaa ammattilaiselta, jos vaan jätetään asiakas ikäänkuin heitteille.
Suosittelen vertaistukiryhmää (esim.väkivaltaan liittyviä) joita varmasti löytyy myös googlettamalla. Saat huomata, ettet ole yksin.
Se, mitä nyt vähiten tarvitset tuossa tilassa, on tuntemattomien ihmisten tuomitsevat kommentit ja sinun asian dissaaminen. Muista, he tekevät sen omasta näkökulmastaan käsin ja se,miten sinun paha olo purkautuu ulospäin, voi aiheuttaa kanssaihmisissä torjuntaa, vihaa yms. He eivät näe sisällesi, vaan reagoivat itsestään käsin. Se ei tarkoita silti, että sinä olet huono, käytöksesi,kielenkäyttösi voi olla sellaista, johon voit aina kiinnittää huomiota mitä se muissa aiheuttaa.Olet ihan yhtä arvokas ja hyvä ihminen, kuin kuka tahansa muukin..muista se! Tuli vähän sekava sepustus, mutta ehkä nappaat tästä jotain.
En pääse yli siitä ajatuksesta että tämä on kivikissaäidin alterego. Kieroutunut ajatusmaailma ja kirjoitustapa ovat niin samanlaisia. Uskon että ntetapeuttiin ihastuminen ja siihen liittyvät tunteet ovat tosia, mutta kivilissaäidille on liian iso paikka myöntää sitä täällä, joten käsittelee asiaa keksimänsä hahmon kautta. Ei oikeasti vaikuta alistuneelta nysvältä kuten itseään nimittää. Eikä vaikuta siltä, että olisi mitään omakohtaista kokemusta väkivaltaisesta parisuhteesta. Sen sijaan tuntuu halveksuvan tämän kaltaisia ihmisiä. On ollut terapian alkaessa kyllä ihan rikki mutta syynä ei ole ollut väkivaltainen mies vaan kaltoinkohteleva äiti. Tunteet on tosia, tarina keksitty hämäykseksi. Kivikissaäidin taustalla on vaan luonnollista ihastua noin palavasti terapeuttiinsa. Kokee terapeutin turvallisena versiona äidistään ja on siirtänyt kaikki toiveensa äitihahmoa kohtaan terapeuttiinsa. (Transferenssi) nyt "hylkää" terapeutin, joka ei täyttänytkään kaikkia hänen toiveitaan samoin kuin tulisi toimia äitinsäkin kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
En pääse yli siitä ajatuksesta että tämä on kivikissaäidin alterego. Kieroutunut ajatusmaailma ja kirjoitustapa ovat niin samanlaisia. Uskon että ntetapeuttiin ihastuminen ja siihen liittyvät tunteet ovat tosia, mutta kivilissaäidille on liian iso paikka myöntää sitä täällä, joten käsittelee asiaa keksimänsä hahmon kautta. Ei oikeasti vaikuta alistuneelta nysvältä kuten itseään nimittää. Eikä vaikuta siltä, että olisi mitään omakohtaista kokemusta väkivaltaisesta parisuhteesta. Sen sijaan tuntuu halveksuvan tämän kaltaisia ihmisiä. On ollut terapian alkaessa kyllä ihan rikki mutta syynä ei ole ollut väkivaltainen mies vaan kaltoinkohteleva äiti. Tunteet on tosia, tarina keksitty hämäykseksi. Kivikissaäidin taustalla on vaan luonnollista ihastua noin palavasti terapeuttiinsa. Kokee terapeutin turvallisena versiona äidistään ja on siirtänyt kaikki toiveensa äitihahmoa kohtaan terapeuttiinsa. (Transferenssi) nyt "hylkää" terapeutin, joka ei täyttänytkään kaikkia hänen toiveitaan samoin kuin tulisi toimia äitinsäkin kohdalla.
En ole sama henkilö (Herra varjele!). Tiedän, ketä tarkoitat, mutta en tunne oikeassa elämässä ja sama henkilö en ole. :)
T. Alkuperäinen ja oikea "terapeuttihullu"
Vierailija kirjoitti:
Se, mitä nyt vähiten tarvitset tuossa tilassa, on tuntemattomien ihmisten tuomitsevat kommentit ja sinun asian dissaaminen. Muista, he tekevät sen omasta näkökulmastaan käsin ja se,miten sinun paha olo purkautuu ulospäin, voi aiheuttaa kanssaihmisissä torjuntaa, vihaa yms. He eivät näe sisällesi, vaan reagoivat itsestään käsin. Se ei tarkoita silti, että sinä olet huono, käytöksesi,kielenkäyttösi voi olla sellaista, johon voit aina kiinnittää huomiota mitä se muissa aiheuttaa.Olet ihan yhtä arvokas ja hyvä ihminen, kuin kuka tahansa muukin..muista se! Tuli vähän sekava sepustus, mutta ehkä nappaat tästä jotain.
Kiitos tästä viestistä!
T. Ap
Käänteispsykologiaa. Kuinka tarkkaan olet seuraillut?