Lue keskustelun säännöt.
Terapeuttihullulla on asiaa, osa2
29.03.2018 |
Joku poisti ensimmäisen ketjuni; syytä en tiedä (kertoisiko joku?).
Tekisi mieli itkeä itseni tainnuksiin. Olen niin surullinen. Jokin minussa kaipaa edelleen häntä, mutta olen täynnä sellaista vihaa, raivoa ja katkeruutta sitä julmuria kohtaan. Ei mua kukaan koskaan lohduta tai rakasta. Yksin täällä maailmassa pitää olla. Ilman rakkautta. Ikuisesti ja aina. Ikinä en enää pääse sellaiseen tilanteeseen, että mulla olisi yhteys toiseen ihmiseen ja että joku minua rakastaisin. Sillä en ole rakkauden arvoinen. Siksi hän kohteli mua huonosti ja nöyryytti sekä huijasi.
Hän oli mun ainoa toivoni, mun ainoa turvani, mun ainoa rakkauteni. Omassa elitistisessä hybriksessään hän halveksi minua ja halusi tuhota kaltaiseni arvottoman ali-ihmisen. Olen katkera sille vampyyrille.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä kummallisessa rinnakkaistodellisuudessa henkilön seksuaalinen suuntautuneisuus ei ole olennainen juttu. Noh. Psykoosi on sitä että ihmisen todellisuudentaju brakaa.
En tiedä hänen suuntautumistaan lainkaan, en ihan oikeasti tiedä. Hädin tuskin tunnen omaanikaan. En pystyisi sanomaan omasta suuntautumisestakaan täysin varmasti oikein mitään.
T. Ap
Jos hän on naimisissa miehen kanssa niin rohkenisin heittää villin arvauksen ja veikata että hän on hetero. Ja umpiheterosta EI voi tulla lesboa vaikka kuinka yrität.
Ei se asia minulle kuulu, enkä tiedä hänen oikeaa suuntautumistaan. Eikä sillä ole edes mitään väliä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, varmaan kannattaa irrottautua hänestä lopullisesti. Tapaatteko siis väkisin jossain vai voitko vaan välttää häntä täysin?
Ja siis. Se nainen rikkoi avioliittoni ja elämäni. Ja avioliiton rikkoutumisen myötä taloudellinen tilanteeni heikentyi, kun jätin kaiken omaisuuteni ex-miehelleni. Luovuin perhehaaveistani. Ajattelin seurata tunteitani ja rakkautta. Se vampyyri houkutteli mut, mutta ei antanut mitään. Olin täysin hänen vallassaan ja luulin, että olisi ollut jotain mahdollisuuksia. Ja "rakkaushan on kaikkein tärkeintä elämässä" blabla. Olin taas kerran naiivi idiootti ja tunteitteni vietävänä, kun luotin toiseen ihmiseen. Se oli virhe (olen tehnyt saman melkein kaikissa ihmissuhteissa elämässäni aiemminkin).
T. Ap
Mutta eikö sun miehesi pahoinpidellyt sinua? Miten muuten sun avioliitto olisi voinut hyvällä tavalla päättyä kuin eroon? Luojan kiitos ettet ehtinyt hankkia lapsia väkivaltaisen miehen kanssa!
Mutta entä jos hyväksytään, että näin kävi? Nainen rohkaisi ihastumistasi ja leikki tunteillasi. Sellaista tapahtuu tässä maailmassa valitettavasti. Et ole ainoa, jolle on käynyt niin. Siitä on mahdollista päästä yli. Voimia siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, varmaan kannattaa irrottautua hänestä lopullisesti. Tapaatteko siis väkisin jossain vai voitko vaan välttää häntä täysin?
Ja siis. Se nainen rikkoi avioliittoni ja elämäni. Ja avioliiton rikkoutumisen myötä taloudellinen tilanteeni heikentyi, kun jätin kaiken omaisuuteni ex-miehelleni. Luovuin perhehaaveistani. Ajattelin seurata tunteitani ja rakkautta. Se vampyyri houkutteli mut, mutta ei antanut mitään. Olin täysin hänen vallassaan ja luulin, että olisi ollut jotain mahdollisuuksia. Ja "rakkaushan on kaikkein tärkeintä elämässä" blabla. Olin taas kerran naiivi idiootti ja tunteitteni vietävänä, kun luotin toiseen ihmiseen. Se oli virhe (olen tehnyt saman melkein kaikissa ihmissuhteissa elämässäni aiemminkin).
T. Ap
Ei hyvää päivää. Eksäsi oli täysi psykopaatti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole aiempaa ketjua nähnyt.
Oletko siis ollut rakastanut terapeuttiisi?
Ei ole pelkästään yhtä "aiempaa ketjua" vaan reilun vuoden varrelta kymmeniä ja kymmeniä. Niiden perusteella ap nimettiin täällä "terapeuttihulluksi". Hän itse vastusti nimitystä raivokkaasti, mutta ottikin sen tänään käyttöön ihan itse huomiota saadakseen.
Hän on sairas mutta myös erittäin huomionkipeä. Kannattaisi jättää vastaamatta hänelle kokonaan.
Onko tämä nyt joku kolmas vai sama kuin kivikissaäiti tai ammattivalittaja?
Niinpä.
Eikös olekin aivan erinomainen juttu, ettet hankkinut lapsia. Nyt voit sitten vapaasti keskittyä ihan vaan itseesi.
Näinhän se meni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, varmaan kannattaa irrottautua hänestä lopullisesti. Tapaatteko siis väkisin jossain vai voitko vaan välttää häntä täysin?
Ja siis. Se nainen rikkoi avioliittoni ja elämäni. Ja avioliiton rikkoutumisen myötä taloudellinen tilanteeni heikentyi, kun jätin kaiken omaisuuteni ex-miehelleni. Luovuin perhehaaveistani. Ajattelin seurata tunteitani ja rakkautta. Se vampyyri houkutteli mut, mutta ei antanut mitään. Olin täysin hänen vallassaan ja luulin, että olisi ollut jotain mahdollisuuksia. Ja "rakkaushan on kaikkein tärkeintä elämässä" blabla. Olin taas kerran naiivi idiootti ja tunteitteni vietävänä, kun luotin toiseen ihmiseen. Se oli virhe (olen tehnyt saman melkein kaikissa ihmissuhteissa elämässäni aiemminkin).
T. Ap
Ei hyvää päivää. Eksäsi oli täysi psykopaatti.
Jos tämä ihminen on todellinen, mitä on jatkuvasti yhä vaikeampi uskoa, niin eksähän oli sellainen että piti tätä suurin piirtein vankina makkarissa tai jotain muuta vastaavan tapaista ihan sairasta settiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, varmaan kannattaa irrottautua hänestä lopullisesti. Tapaatteko siis väkisin jossain vai voitko vaan välttää häntä täysin?
Ja siis. Se nainen rikkoi avioliittoni ja elämäni. Ja avioliiton rikkoutumisen myötä taloudellinen tilanteeni heikentyi, kun jätin kaiken omaisuuteni ex-miehelleni. Luovuin perhehaaveistani. Ajattelin seurata tunteitani ja rakkautta. Se vampyyri houkutteli mut, mutta ei antanut mitään. Olin täysin hänen vallassaan ja luulin, että olisi ollut jotain mahdollisuuksia. Ja "rakkaushan on kaikkein tärkeintä elämässä" blabla. Olin taas kerran naiivi idiootti ja tunteitteni vietävänä, kun luotin toiseen ihmiseen. Se oli virhe (olen tehnyt saman melkein kaikissa ihmissuhteissa elämässäni aiemminkin).
T. Ap
Ei hyvää päivää. Eksäsi oli täysi psykopaatti.
Jos tämä ihminen on todellinen, mitä on jatkuvasti yhä vaikeampi uskoa, niin eksähän oli sellainen että piti tätä suurin piirtein vankina makkarissa tai jotain muuta vastaavan tapaista ihan sairasta settiä.
No siis se meni joskus exän taholta kiduttamisen rajoille. Hän eristi mut sukulaisistani ja silloisista ystävistäni sekä mielivaltaisesti rajoitti elämääni ja määräili. Loppuaikoina kielsi peseytymästä ja omistamasta tavaraa ja katkaisi sähköt, jos olin kylpyhuoneessa. Olin siis kuin joku nyrkkeilysäkki niin henkisesti kuin fyysisestikin. En saanut päättää omista rahoistani jne. Olin hieman herkässä tilassa tavatessani sen ihmisen ja se kontrasti oli niin mielettömän suuri sen naisen käytöksessä siihen exäni käytökseen. Voi toki olla, että se nainen ei tajunnut, millainen tausta mulla _oikeasti_ oli. Olin todella pahasti traumatisoitunut ja kotona nöyryytetty ja alistettu, mutta pidin kulisseja yllä. Kukaan läheiseni tai kukaan muukaan ei tiennyt todellista tilannetta. Niitä pahimpia juttuja en oo kertonut kenellekään.
Joo, hän määräsi mut tiettyyn huoneeseen ja määräsi kaikesta. Se oli aivan sairasta. Silti kulissit oli pystyssä ja sukulaiset arvostivat, kun olin naimisissa. Ei sitä näkynyt ulospäin muuten paitsi että jälkikäteen huomaan valokuvista, että näytin todella väsyneeltä, rasittuneelta ja paljon vanhemmalta kuin nykyisin. Olen edelleen todella pahasti traumatisoitunut ja säikky.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Btw, vanhojen aikojen muistona nukun edelleen patjalla, kun tulee huono omatunto siitä, että nukkuisin sängyssä. :) Exäni siis pakotti mut nurkkaan patjalle nukkumaan. Omassa kodissani koti on muuten kalustettu normaalisti ja makuuhuoneenikin on muuten normaali ja nätisti kalustettu...paitsi siellä on sängyn sijaan patja. Mun pitää olla "omalla paikallani"...en saisi olla niin itsevarma, että mulla ois oikeutta nukkua omassa sängyssä edelleenkään...
Vierailija kirjoitti:
Btw, vanhojen aikojen muistona nukun edelleen patjalla, kun tulee huono omatunto siitä, että nukkuisin sängyssä. :) Exäni siis pakotti mut nurkkaan patjalle nukkumaan. Omassa kodissani koti on muuten kalustettu normaalisti ja makuuhuoneenikin on muuten normaali ja nätisti kalustettu...paitsi siellä on sängyn sijaan patja. Mun pitää olla "omalla paikallani"...en saisi olla niin itsevarma, että mulla ois oikeutta nukkua omassa sängyssä edelleenkään...
Aivan kauheaa. Mutta jotenkin näkisinkin sen terapeutin sun pelastajana tässä, kaikesta mielipahasta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Btw, vanhojen aikojen muistona nukun edelleen patjalla, kun tulee huono omatunto siitä, että nukkuisin sängyssä. :) Exäni siis pakotti mut nurkkaan patjalle nukkumaan. Omassa kodissani koti on muuten kalustettu normaalisti ja makuuhuoneenikin on muuten normaali ja nätisti kalustettu...paitsi siellä on sängyn sijaan patja. Mun pitää olla "omalla paikallani"...en saisi olla niin itsevarma, että mulla ois oikeutta nukkua omassa sängyssä edelleenkään...
Aivan kauheaa. Mutta jotenkin näkisinkin sen terapeutin sun pelastajana tässä, kaikesta mielipahasta huolimatta.
Sanoin hänelle, että hän pelasti mut, mutta hän ei uskonut sitä, vaan piti mua jotenkin epävakaana ja alkoi selvästi vähitellen inhota mua. En ole niitä pahimpia hänellekään kertonut (kaikkein eniten oon kertonut täällä palstalla). Ei hän varmaan edes ymmärrä, miltä musta oikeasti tuntui. Hän vaikuttaa elelevän turvallista keskiluokkaista pumpulielämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Btw, vanhojen aikojen muistona nukun edelleen patjalla, kun tulee huono omatunto siitä, että nukkuisin sängyssä. :) Exäni siis pakotti mut nurkkaan patjalle nukkumaan. Omassa kodissani koti on muuten kalustettu normaalisti ja makuuhuoneenikin on muuten normaali ja nätisti kalustettu...paitsi siellä on sängyn sijaan patja. Mun pitää olla "omalla paikallani"...en saisi olla niin itsevarma, että mulla ois oikeutta nukkua omassa sängyssä edelleenkään...
Aivan kauheaa. Mutta jotenkin näkisinkin sen terapeutin sun pelastajana tässä, kaikesta mielipahasta huolimatta.
Sanoin hänelle, että hän pelasti mut, mutta hän ei uskonut sitä, vaan piti mua jotenkin epävakaana ja alkoi selvästi vähitellen inhota mua. En ole niitä pahimpia hänellekään kertonut (kaikkein eniten oon kertonut täällä palstalla). Ei hän varmaan edes ymmärrä, miltä musta oikeasti tuntui. Hän vaikuttaa elelevän turvallista keskiluokkaista pumpulielämää.
Siis mä tarkoitin että hän käytännössä pelasti sut, jos hänen takiaan erosit. Ihan riippumatta siitä mitä hän asiasta ajattelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapiassa on tarkoitus avautua ja kertoa ihan kaikki. Terapia meni pieleen kun ihastuit niin isosti terapeuttiisi että yritit esittää hänelle muuta kuin olet.
Mullakin on tunne että ap on mies. Ja uskon tietäväni kuka hän on. Ihan omia juttujaan seuranneena.
Terapeutti tekee työtään siinä kuin kuka tahansa ja minkä tahansa ammatin edustaja.
Unohtaa asiakkaansa päivän päätteeksi, niin pitää ollakin.
Työ kuin työ. Terapeutti saa palkkaa siitä että kuuntelee ihmisiä. Ei kukaan terapeutti sitä hyvää hyvyyttään tee.
Itsekin aikoinaan ihastuin terapeuttiini, onneksi ymmärsin mistä kyse, tutustunut asioihin jo ennen psykoterapiaa.
Kaksi ensimmäistä vuotta kävin kolmasti viikossa eli tiivis terapia, kolmantena vuotena sitten alettiin harventaa käyntejä.
Koskaan en ajatellut merkitseväni hänelle muuta kuin asiakkaana oloa.
Ostin häneltä ammattilaisen palvelua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki nuo nöyryytykset ja huonosti kohtelut ovat oman mielesi tuotoksia tai seurausta käytöksestäsi joka ei ole ok millään mittarilla.
Siis käyttäydyin tosi mukavasti ja kiltisti aina häntä kohtaan. Olin kuin emäntäänsä palvova koiranpentu. Mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Olin hänen mielestään liian ruma fyysisesti.
Sen sijaan hän oli todella kiero ja petollinen mua kohtaan. Hän tunnisti minusta jonkun liiallisen tarvitsevuuden, jiten alkoi kaihtaa minua. Hän haluaa hengailla vain voittajien kanssa, sellaisten kanssa, joilla on jo omasta takaa kaikki hyvin. Mä olisin tarvinnut häntä, mutta eipä hän heikkoja, yksinäisiä ja onnettomia auta, vaan haluaa narsistisesti siipeillä niiden voittajien seurassa.
T. Ap
Siinäpä niitä täysin todellisuudesta irrallaan olevia ajatuksia tulikin. Yksikään noista lauseista ei yksinkertaisesti ole totta mitä hänestä kirjoitat. Kaikki nuo väitteesi ovat oman sairastuneen mielesi tuotoksia.
Mistä tiedät, mikä on totta? Hän todellakin hengailee niiden vakiintuneissa suhteissa elävien, normaalien ja iloisten, kauniiden ihmisten kanssa. Mutta eikö hän tajua, että ne vakiintuneissa suhteissa elävät, kauniit, onnelliset naiset eivät edes tarvitse häntä mihinkään...he ovat jo valmiiksi onnellisia, sillä heillä on ulkonäköä, parisuhde ja rakkautta.
Miksi hän on sellaisille ystävällinen sen sijaan, että olisi kaltaiselleni yksinäiselle puolisottomalle ystävällinen? Minulle hänen näkeminen oli viikon tai kuukauden ainoa kohokohta ja miellyttävä ihmiskontakti. Laitoin näteimmät vaatteet päälleni, meikkasin, laitoin hiukset nätisti ja tsemppasin. Mietin jokaista sanaa jutellessani. Tuskin nukuin edellisenä yönä, kun oli niin kova juttu nähdä hänet. Hän oli elämäni ykköshenkilö ja tarkoitus.
Latasin kaikki toiveeni siihen hetkeen, olin kohtelias aina, kehuin häntä. Ja sitten mua hän dissaa ja niitä normaaleja varattuja naisia kohtelee hymyillen. Mulle hän oli aina vakava, vältteli katsekontaktia jne.
T. Ap
Näistä viesteistä näkee, että sinulla on tosissaan vaikeuksia erottaa mikä on totta ja mikä kuvitelmaa. Ohitat kaikki relevantit pointit (ihastuksesi siviilisääty, suuntautuminen, ammattietiikka, henkilökemia jne.) ja tykität tilalle omia näkemyksiäsi. Kerrot totena omia tulkintojasi tapahtuneesta, mitkä ulkopuolisen ja mieleltään tasapainoisen tarkkailijan (joka kuitenkin tietää tilanteesta paljon, kiitos lukuisten keskustelujesi) silmiin vaikuttavat todella epäuskottavilta. Tapasi puhua aiheesta vahvistaa uhriasemaa, johon selkeästi kuvittelet itsesi.
Ainakin B-klusterille ominainen ihmissuhde-splitting-sekoilu on vahva tässä. Toivon, että saat jostain tarvitsemaasi apua.
Siviilisääty ja ammattietiikka eivät ole olennaisia pointteja. Olin itse naimisissa, kun ihastuin häneen. Tiedän lukuisia tapauksia ihan lähipiiristä, joissa em. seikat ovat vain hidasteita. En käsitä sitä hänen käytöstään, jos henkilökemia tai suuntautuneisuus olisi joku olennainen juttu. Mielestäni hän ei käyttäytynyt siten kuin "onnellisessa parisuhteessa elävä heteronainen". Mutta ei siitä sen enempää tässä.
Vaikka sinulle uskottomuus tai työuran heittäminen katuojaan olisikin pikkujuttu, et voi alkaa väittämään etteikö ne muille olisi olennaisia asioita. Kaiken lisäksi tämä nainen on ilmeisesti vieläpä hetero, eli ei jo siksikään kiinnostu romanttisesti muista naisista. Suurimmalle osalle ihmisistä nämä asiat ovat merkityksellisiä, ja vaikka joku yksi asia niistä ei olisikaan, niin ne kaksi muuta ovat.
Millä tavalla mielestäsi onnellisessa parisuhteessa elävän heteronaisen tulisi käyttäytyä asiakkaitaan ja potilaitaan kohtaan? Eihän hänen parisuhteellaan tai onnellisuudellaan pitäisi olla mitään tekemistä hoitosuhteen kanssa, koska hän on se terapeutti, ei potilas. Hänen henkilökohtainen elämänsä ei kuulu hänen potilailleen millään tavalla. Ei hänen tarvitsisi siitä mitään edes kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Btw, vanhojen aikojen muistona nukun edelleen patjalla, kun tulee huono omatunto siitä, että nukkuisin sängyssä. :) Exäni siis pakotti mut nurkkaan patjalle nukkumaan. Omassa kodissani koti on muuten kalustettu normaalisti ja makuuhuoneenikin on muuten normaali ja nätisti kalustettu...paitsi siellä on sängyn sijaan patja. Mun pitää olla "omalla paikallani"...en saisi olla niin itsevarma, että mulla ois oikeutta nukkua omassa sängyssä edelleenkään...
Aivan kauheaa. Mutta jotenkin näkisinkin sen terapeutin sun pelastajana tässä, kaikesta mielipahasta huolimatta.
Sanoin hänelle, että hän pelasti mut, mutta hän ei uskonut sitä, vaan piti mua jotenkin epävakaana ja alkoi selvästi vähitellen inhota mua. En ole niitä pahimpia hänellekään kertonut (kaikkein eniten oon kertonut täällä palstalla). Ei hän varmaan edes ymmärrä, miltä musta oikeasti tuntui. Hän vaikuttaa elelevän turvallista keskiluokkaista pumpulielämää.
Hän piti sinua epävakaana aivan oikein koska olet ihan totaalisen epävakaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Btw, vanhojen aikojen muistona nukun edelleen patjalla, kun tulee huono omatunto siitä, että nukkuisin sängyssä. :) Exäni siis pakotti mut nurkkaan patjalle nukkumaan. Omassa kodissani koti on muuten kalustettu normaalisti ja makuuhuoneenikin on muuten normaali ja nätisti kalustettu...paitsi siellä on sängyn sijaan patja. Mun pitää olla "omalla paikallani"...en saisi olla niin itsevarma, että mulla ois oikeutta nukkua omassa sängyssä edelleenkään...
Aivan kauheaa. Mutta jotenkin näkisinkin sen terapeutin sun pelastajana tässä, kaikesta mielipahasta huolimatta.
Sanoin hänelle, että hän pelasti mut, mutta hän ei uskonut sitä, vaan piti mua jotenkin epävakaana ja alkoi selvästi vähitellen inhota mua. En ole niitä pahimpia hänellekään kertonut (kaikkein eniten oon kertonut täällä palstalla). Ei hän varmaan edes ymmärrä, miltä musta oikeasti tuntui. Hän vaikuttaa elelevän turvallista keskiluokkaista pumpulielämää.
Hän piti sinua epävakaana aivan oikein koska olet ihan totaalisen epävakaa.
Tarkoitan sitä, että hän halusi vain ottaa etäisyyttä minun suuntaani, kun mulla oli liian vaikeaa. Hän jotenkin leimasi mut vaikeaksi, hankalaksi ja sellaiseksi, josta pitää hankkiutua eroon.
Ja siis. Se nainen rikkoi avioliittoni ja elämäni. Ja avioliiton rikkoutumisen myötä taloudellinen tilanteeni heikentyi, kun jätin kaiken omaisuuteni ex-miehelleni. Luovuin perhehaaveistani. Ajattelin seurata tunteitani ja rakkautta. Se vampyyri houkutteli mut, mutta ei antanut mitään. Olin täysin hänen vallassaan ja luulin, että olisi ollut jotain mahdollisuuksia. Ja "rakkaushan on kaikkein tärkeintä elämässä" blabla. Olin taas kerran naiivi idiootti ja tunteitteni vietävänä, kun luotin toiseen ihmiseen. Se oli virhe (olen tehnyt saman melkein kaikissa ihmissuhteissa elämässäni aiemminkin).
T. Ap