Terapeuttihullulla on asiaa, osa2

Vierailija kirjoitti:

Onko ap äitihullu/kivikissaäiti? Ajatuksen juoksu ja kirjoitustapa ihan samanlaisia. Oletko siis ollut ihastunut terapeuttiisi?

Persoonallisuushäiriöisillä on samanlainen ajatuksenjuoksu. Lienevät eri henkilöitä kuitenkin.

Eikö toisaalta ole niin että terapeutin asiakkaina voi hyvinkin olla asiakkaita joilla ei ole jalat ihan maan pinnalla ja joilla on harhakuvitelmia? Siis siksihän sinne terapiaan just hakeudutaan että kaikki ei ole hyvin? Terapeuttiin ihastuminen on hyvin tavallista.Hyvä terapeutti tietää tämän ja osaa käsitellä asian rakentavasti.Ehkä tässä on käynyt niin että terapeutin ammatillisuus ei oo riittänyt.

Ap on kirjoittanut täällä jo monta vuotta. Se, mitä tiedän on se, että ap on nainen ja hän kävi psykologilla / psykiatrilla (naisella) ja hän rakastui tähän naiseen. Yksipuolisesti. Ei auta mitkään jankkaukset palstalla. Aina tätä samaa.

Vierailija kirjoitti:

Samoja ne on. Mieshän tuo on oikeasti, pari lastakin sillä. Eilen kirjoitti ketjun missä syytti naista siitä että se ei rakastunutkaan häneen vaan sai itsetuntoboostia hänen ihailusta. Sairasta, tosi sairasta kuvitella että suhteessa jo olevat ihmiset etsii elämän rakkautta töistä.

Tarkennus: asiakkaista = potilaista. Nainen on terapeutti ja tämä naiskirjoittaja täällä on / oli hänen potilaansa.

Vierailija kirjoitti:

Onko ap äitihullu/kivikissaäiti? Ajatuksen juoksu ja kirjoitustapa ihan samanlaisia. Oletko siis ollut ihastunut terapeuttiisi?

Minusta ei ole sama henkilö. Ei ap ainakaan yhtään vaikuta kivikissalta. Kivikissaäiti on persoonallisuushäiriöinen, mutta ei tällä tavalla todellisuudesta irrallaan kuin ap. Kivikissaäiti manipuloi toisia tahallaan ja syyttää kaikesta omasta pahasta olostaan muita, mikä on yksi manipulointikeino. Ap taas vaikuttaa minusta ihmiseltä, joka on psyykkisesti niin sairas, ettei oikeasti tunnista mikä on totta ja mikä ei.

Sitäpaitsi kivikissan mies ei ole kohdellut häntä huonosti, vaan ehkä pikemminkin liiankin kiltisti.

Kivikissaäiti narsisti, terapeuttihullu epävakaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nuo nöyryytykset ja huonosti kohtelut ovat oman mielesi tuotoksia tai seurausta käytöksestäsi joka ei ole ok millään mittarilla.

Siis käyttäydyin tosi mukavasti ja kiltisti aina häntä kohtaan. Olin kuin emäntäänsä palvova koiranpentu. Mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Olin hänen mielestään liian ruma fyysisesti.

Sen sijaan hän oli todella kiero ja petollinen mua kohtaan. Hän tunnisti minusta jonkun liiallisen tarvitsevuuden, jiten alkoi kaihtaa minua. Hän haluaa hengailla vain voittajien kanssa, sellaisten kanssa, joilla on jo omasta takaa kaikki hyvin. Mä olisin tarvinnut häntä, mutta eipä hän heikkoja, yksinäisiä ja onnettomia auta, vaan haluaa narsistisesti siipeillä niiden voittajien seurassa.

T. Ap

Siinäpä niitä täysin todellisuudesta irrallaan olevia ajatuksia tulikin. Yksikään noista lauseista ei yksinkertaisesti ole totta mitä hänestä kirjoitat. Kaikki nuo väitteesi ovat oman sairastuneen mielesi tuotoksia.

Mistä tiedät, mikä on totta? Hän todellakin hengailee niiden vakiintuneissa suhteissa elävien, normaalien ja iloisten, kauniiden ihmisten kanssa. Mutta eikö hän tajua, että ne vakiintuneissa suhteissa elävät, kauniit, onnelliset naiset eivät edes tarvitse häntä mihinkään...he ovat jo valmiiksi onnellisia, sillä heillä on ulkonäköä, parisuhde ja rakkautta.

Miksi hän on sellaisille ystävällinen sen sijaan, että olisi kaltaiselleni yksinäiselle puolisottomalle ystävällinen? Minulle hänen näkeminen oli viikon tai kuukauden ainoa kohokohta ja miellyttävä ihmiskontakti. Laitoin näteimmät vaatteet päälleni, meikkasin, laitoin hiukset nätisti ja tsemppasin. Mietin jokaista sanaa jutellessani. Tuskin nukuin edellisenä yönä, kun oli niin kova juttu nähdä hänet. Hän oli elämäni ykköshenkilö ja tarkoitus.

Latasin kaikki toiveeni siihen hetkeen, olin kohtelias aina, kehuin häntä. Ja sitten mua hän dissaa ja niitä normaaleja varattuja naisia kohtelee hymyillen. Mulle hän oli aina vakava, vältteli katsekontaktia jne.

T. Ap

Ap, sinulla on täysin sairas yksipuolinen suhde tähän ihmiseen ja kuka tahansa joutuisi olevaan vakava ja varautunut ettei rohkaise sinua enää yhtään. Mieti jos sinussa rupeaisi yhtäkkiä roikkumaan joku ihminen joka kehittelee päässään että SINÄ olet hänen elämänsä ykköshenkilö vaikka et olisi itse hänestä yhtään kiinnostunut etkä haluiaisi olla kenenkään ventovieraan ihmisen elämän ykköshenkilö? Oletko itse valmis ryhtymään jokaisen vastaantulijan elämän ykköshenkilöksi yksipuolisella päätöksellä johon sinulla ei ole osaa eikä arpaa?

Tunsimme toisemme pinnallisella tasolla ja hän oli aluksi ystävällinen. Luulin, että hän hyväksyisi minut omana itsenäni, mikä oli virhe. Saatoin olla hetkeä aiemmin pahoinpitelyn kohde...siis ex-mieheni saattoi lyödä minua nyrkillä kivuliaasti, haukkui mut maanrakoon sekä uhkasi henkeäni ja noin tuntia myöhemmin näin hänet ja hän olikin ystävällinen ja katsoi minua ystävällisin, hyväksyvin katsein...siten, että olisinkin ihan on ja ihmisarvoinen.

Totta h*lvetissä mä ihastun sellaiseen ihmiseen. Siis mua kidutettiin ja pahoinpideltiin ja sitten joku kohteleekin mua kuin ihmistä. Miksi en tuntisi päässeeni suunnilleen taivaaseen nähdessäni sellaisen ihmisen? Mutta en ymnärtänyt, että hän feikkasikin eli siis ei oikeasti pitänytkään minusta. Luulin, että se inhimillinen ja asiallinen kohtelu oli rakkautta. Jne. Tosin kun kiinnyin häneen liikaa, niin hänkin alkoi kohdella mua huonosti ja kylmästi sekä vältellä.

T. Ap

Ap hyvä. Ei tuo ihminen feikannut. Hän vain kohteli sinua inhimillisesti ja asiallisesti, eli tavalla jolla normaalisti ihmiset toisia ihmisiä kohtelevat, varsinkin ammatillisissa yhteyksissä. Ei se ole feikkaamista, että kohtelee toista ihmistä ystävällisesti. Mutta ei se ole myöskään rakkautta, eikä sitä rakkauteen pitäisi sekoittaa.

Sinä ihastuit häneen ja ilmeisesti aloit jossain vaiheessa käytökselläsi osoittamaan ihastustasi. Tällöin on normaalia että toinen vetäytyy kauemmas ja pyrkii itse pitämään oman käytöksensä sinua kohtaan emotionaalisesti etäisenä. Tämä on luonnollista, jos toiseen ei ole ihastunut ja etenkin silloin kun kyse on asiakassuhteesta. Ihminen voi alasta riippuen vaarantaa koko työuransa jos alkaa suhteeseen asiakkaansa kanssa. Varsinkin hoito-, opetus- ja kasvatusaloilla näihin asioihin suhtaudutaan varsin tiukasti ja syystäkin.

Mielestäni hän olisi voinut kohdella huomattavasti etäisemmin sitten alusta asti, jos/kun huomasi jotain ihastumisen tyyppistä puoleltani. Aivan kuin hän olisi nauttinut siitä ihailusta kuitenkin hieman, eikä siis ajatellut vastuullisesti. Mielestäni kaltaisiani onnettomia yksilöitä pitäisi kuitenkin kohdella hieman varovaisemmin, kun tietää, miten suuri merkitys yksinäiselle on yhdelläkin ihmiskontaktilla. Hän vaikuttaa sosiaalisilta taidoiltaan huomattavasti paremmalta kuin mitä itse olen. Miksi hän ei kantanut vastuuta tilanteesta ja ollut välittömästi ja heti etäisempi ja viileämpi?

T. Ap

Mun mielestä oli ketju jossa nainen kertoi tekevänsä tänne vaimoprovoja jotka uskotaan ja sitten ihmetteli että pidetään provonsa kun kertoo oikeasta elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Samoja ne on. Mieshän tuo on oikeasti, pari lastakin sillä. Eilen kirjoitti ketjun missä syytti naista siitä että se ei rakastunutkaan häneen vaan sai itsetuntoboostia hänen ihailusta. Sairasta, tosi sairasta kuvitella että suhteessa jo olevat ihmiset etsii elämän rakkautta töistä.

Äitihullu (kivikissaäidin) ja terapeuttihullu ovat eri henkilöitä, molemmat naisia. Jopa äitihullun henkilöllisyys on tiedossa, ja kyllä hän todellakin on nainen.

Terapeuttihullunkin joku varmaan pian äkkää. Hänhän kerran jopa postasi kuvan vartalostaan (osoittaakseen, kuinka "ruma" on...). Mutta siis nainen todella hänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nuo nöyryytykset ja huonosti kohtelut ovat oman mielesi tuotoksia tai seurausta käytöksestäsi joka ei ole ok millään mittarilla.

Siis käyttäydyin tosi mukavasti ja kiltisti aina häntä kohtaan. Olin kuin emäntäänsä palvova koiranpentu. Mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Olin hänen mielestään liian ruma fyysisesti.

Sen sijaan hän oli todella kiero ja petollinen mua kohtaan. Hän tunnisti minusta jonkun liiallisen tarvitsevuuden, jiten alkoi kaihtaa minua. Hän haluaa hengailla vain voittajien kanssa, sellaisten kanssa, joilla on jo omasta takaa kaikki hyvin. Mä olisin tarvinnut häntä, mutta eipä hän heikkoja, yksinäisiä ja onnettomia auta, vaan haluaa narsistisesti siipeillä niiden voittajien seurassa.

T. Ap

Siinäpä niitä täysin todellisuudesta irrallaan olevia ajatuksia tulikin. Yksikään noista lauseista ei yksinkertaisesti ole totta mitä hänestä kirjoitat. Kaikki nuo väitteesi ovat oman sairastuneen mielesi tuotoksia.

Mistä tiedät, mikä on totta? Hän todellakin hengailee niiden vakiintuneissa suhteissa elävien, normaalien ja iloisten, kauniiden ihmisten kanssa. Mutta eikö hän tajua, että ne vakiintuneissa suhteissa elävät, kauniit, onnelliset naiset eivät edes tarvitse häntä mihinkään...he ovat jo valmiiksi onnellisia, sillä heillä on ulkonäköä, parisuhde ja rakkautta.

Miksi hän on sellaisille ystävällinen sen sijaan, että olisi kaltaiselleni yksinäiselle puolisottomalle ystävällinen? Minulle hänen näkeminen oli viikon tai kuukauden ainoa kohokohta ja miellyttävä ihmiskontakti. Laitoin näteimmät vaatteet päälleni, meikkasin, laitoin hiukset nätisti ja tsemppasin. Mietin jokaista sanaa jutellessani. Tuskin nukuin edellisenä yönä, kun oli niin kova juttu nähdä hänet. Hän oli elämäni ykköshenkilö ja tarkoitus.

Latasin kaikki toiveeni siihen hetkeen, olin kohtelias aina, kehuin häntä. Ja sitten mua hän dissaa ja niitä normaaleja varattuja naisia kohtelee hymyillen. Mulle hän oli aina vakava, vältteli katsekontaktia jne.

T. Ap

Ap, sinulla on täysin sairas yksipuolinen suhde tähän ihmiseen ja kuka tahansa joutuisi olevaan vakava ja varautunut ettei rohkaise sinua enää yhtään. Mieti jos sinussa rupeaisi yhtäkkiä roikkumaan joku ihminen joka kehittelee päässään että SINÄ olet hänen elämänsä ykköshenkilö vaikka et olisi itse hänestä yhtään kiinnostunut etkä haluiaisi olla kenenkään ventovieraan ihmisen elämän ykköshenkilö? Oletko itse valmis ryhtymään jokaisen vastaantulijan elämän ykköshenkilöksi yksipuolisella päätöksellä johon sinulla ei ole osaa eikä arpaa?

Tunsimme toisemme pinnallisella tasolla ja hän oli aluksi ystävällinen. Luulin, että hän hyväksyisi minut omana itsenäni, mikä oli virhe. Saatoin olla hetkeä aiemmin pahoinpitelyn kohde...siis ex-mieheni saattoi lyödä minua nyrkillä kivuliaasti, haukkui mut maanrakoon sekä uhkasi henkeäni ja noin tuntia myöhemmin näin hänet ja hän olikin ystävällinen ja katsoi minua ystävällisin, hyväksyvin katsein...siten, että olisinkin ihan on ja ihmisarvoinen.

Totta h*lvetissä mä ihastun sellaiseen ihmiseen. Siis mua kidutettiin ja pahoinpideltiin ja sitten joku kohteleekin mua kuin ihmistä. Miksi en tuntisi päässeeni suunnilleen taivaaseen nähdessäni sellaisen ihmisen? Mutta en ymnärtänyt, että hän feikkasikin eli siis ei oikeasti pitänytkään minusta. Luulin, että se inhimillinen ja asiallinen kohtelu oli rakkautta. Jne. Tosin kun kiinnyin häneen liikaa, niin hänkin alkoi kohdella mua huonosti ja kylmästi sekä vältellä.

T. Ap

Ap hyvä. Ei tuo ihminen feikannut. Hän vain kohteli sinua inhimillisesti ja asiallisesti, eli tavalla jolla normaalisti ihmiset toisia ihmisiä kohtelevat, varsinkin ammatillisissa yhteyksissä. Ei se ole feikkaamista, että kohtelee toista ihmistä ystävällisesti. Mutta ei se ole myöskään rakkautta, eikä sitä rakkauteen pitäisi sekoittaa.

Sinä ihastuit häneen ja ilmeisesti aloit jossain vaiheessa käytökselläsi osoittamaan ihastustasi. Tällöin on normaalia että toinen vetäytyy kauemmas ja pyrkii itse pitämään oman käytöksensä sinua kohtaan emotionaalisesti etäisenä. Tämä on luonnollista, jos toiseen ei ole ihastunut ja etenkin silloin kun kyse on asiakassuhteesta. Ihminen voi alasta riippuen vaarantaa koko työuransa jos alkaa suhteeseen asiakkaansa kanssa. Varsinkin hoito-, opetus- ja kasvatusaloilla näihin asioihin suhtaudutaan varsin tiukasti ja syystäkin.

Mielestäni hän olisi voinut kohdella huomattavasti etäisemmin sitten alusta asti, jos/kun huomasi jotain ihastumisen tyyppistä puoleltani. Aivan kuin hän olisi nauttinut siitä ihailusta kuitenkin hieman, eikä siis ajatellut vastuullisesti. Mielestäni kaltaisiani onnettomia yksilöitä pitäisi kuitenkin kohdella hieman varovaisemmin, kun tietää, miten suuri merkitys yksinäiselle on yhdelläkin ihmiskontaktilla. Hän vaikuttaa sosiaalisilta taidoiltaan huomattavasti paremmalta kuin mitä itse olen. Miksi hän ei kantanut vastuuta tilanteesta ja ollut välittömästi ja heti etäisempi ja viileämpi?

T. Ap

Kun sinulla on ihan äärimmäisen epärealistisia ajatuksia ihmissuhteista niin ymmärrät varmaan että ei ole luotto hirveän korkealla kun selostat miten on käyttäydyttty ja miten olisi pitänyt käyttäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nuo nöyryytykset ja huonosti kohtelut ovat oman mielesi tuotoksia tai seurausta käytöksestäsi joka ei ole ok millään mittarilla.

Siis käyttäydyin tosi mukavasti ja kiltisti aina häntä kohtaan. Olin kuin emäntäänsä palvova koiranpentu. Mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Olin hänen mielestään liian ruma fyysisesti.

Sen sijaan hän oli todella kiero ja petollinen mua kohtaan. Hän tunnisti minusta jonkun liiallisen tarvitsevuuden, jiten alkoi kaihtaa minua. Hän haluaa hengailla vain voittajien kanssa, sellaisten kanssa, joilla on jo omasta takaa kaikki hyvin. Mä olisin tarvinnut häntä, mutta eipä hän heikkoja, yksinäisiä ja onnettomia auta, vaan haluaa narsistisesti siipeillä niiden voittajien seurassa.

T. Ap

Siinäpä niitä täysin todellisuudesta irrallaan olevia ajatuksia tulikin. Yksikään noista lauseista ei yksinkertaisesti ole totta mitä hänestä kirjoitat. Kaikki nuo väitteesi ovat oman sairastuneen mielesi tuotoksia.

Mistä tiedät, mikä on totta? Hän todellakin hengailee niiden vakiintuneissa suhteissa elävien, normaalien ja iloisten, kauniiden ihmisten kanssa. Mutta eikö hän tajua, että ne vakiintuneissa suhteissa elävät, kauniit, onnelliset naiset eivät edes tarvitse häntä mihinkään...he ovat jo valmiiksi onnellisia, sillä heillä on ulkonäköä, parisuhde ja rakkautta.

Miksi hän on sellaisille ystävällinen sen sijaan, että olisi kaltaiselleni yksinäiselle puolisottomalle ystävällinen? Minulle hänen näkeminen oli viikon tai kuukauden ainoa kohokohta ja miellyttävä ihmiskontakti. Laitoin näteimmät vaatteet päälleni, meikkasin, laitoin hiukset nätisti ja tsemppasin. Mietin jokaista sanaa jutellessani. Tuskin nukuin edellisenä yönä, kun oli niin kova juttu nähdä hänet. Hän oli elämäni ykköshenkilö ja tarkoitus.

Latasin kaikki toiveeni siihen hetkeen, olin kohtelias aina, kehuin häntä. Ja sitten mua hän dissaa ja niitä normaaleja varattuja naisia kohtelee hymyillen. Mulle hän oli aina vakava, vältteli katsekontaktia jne.

T. Ap

Näistä viesteistä näkee, että sinulla on tosissaan vaikeuksia erottaa mikä on totta ja mikä kuvitelmaa. Ohitat kaikki relevantit pointit (ihastuksesi siviilisääty, suuntautuminen, ammattietiikka, henkilökemia jne.) ja tykität tilalle omia näkemyksiäsi. Kerrot totena omia tulkintojasi tapahtuneesta, mitkä ulkopuolisen ja mieleltään tasapainoisen tarkkailijan (joka kuitenkin tietää tilanteesta paljon, kiitos lukuisten keskustelujesi) silmiin vaikuttavat todella epäuskottavilta. Tapasi puhua aiheesta vahvistaa uhriasemaa, johon selkeästi kuvittelet itsesi.

Ainakin B-klusterille ominainen ihmissuhde-splitting-sekoilu on vahva tässä. Toivon, että saat jostain tarvitsemaasi apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nuo nöyryytykset ja huonosti kohtelut ovat oman mielesi tuotoksia tai seurausta käytöksestäsi joka ei ole ok millään mittarilla.

Siis käyttäydyin tosi mukavasti ja kiltisti aina häntä kohtaan. Olin kuin emäntäänsä palvova koiranpentu. Mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Olin hänen mielestään liian ruma fyysisesti.

Sen sijaan hän oli todella kiero ja petollinen mua kohtaan. Hän tunnisti minusta jonkun liiallisen tarvitsevuuden, jiten alkoi kaihtaa minua. Hän haluaa hengailla vain voittajien kanssa, sellaisten kanssa, joilla on jo omasta takaa kaikki hyvin. Mä olisin tarvinnut häntä, mutta eipä hän heikkoja, yksinäisiä ja onnettomia auta, vaan haluaa narsistisesti siipeillä niiden voittajien seurassa.

T. Ap

Siinäpä niitä täysin todellisuudesta irrallaan olevia ajatuksia tulikin. Yksikään noista lauseista ei yksinkertaisesti ole totta mitä hänestä kirjoitat. Kaikki nuo väitteesi ovat oman sairastuneen mielesi tuotoksia.

Mistä tiedät, mikä on totta? Hän todellakin hengailee niiden vakiintuneissa suhteissa elävien, normaalien ja iloisten, kauniiden ihmisten kanssa. Mutta eikö hän tajua, että ne vakiintuneissa suhteissa elävät, kauniit, onnelliset naiset eivät edes tarvitse häntä mihinkään...he ovat jo valmiiksi onnellisia, sillä heillä on ulkonäköä, parisuhde ja rakkautta.

Miksi hän on sellaisille ystävällinen sen sijaan, että olisi kaltaiselleni yksinäiselle puolisottomalle ystävällinen? Minulle hänen näkeminen oli viikon tai kuukauden ainoa kohokohta ja miellyttävä ihmiskontakti. Laitoin näteimmät vaatteet päälleni, meikkasin, laitoin hiukset nätisti ja tsemppasin. Mietin jokaista sanaa jutellessani. Tuskin nukuin edellisenä yönä, kun oli niin kova juttu nähdä hänet. Hän oli elämäni ykköshenkilö ja tarkoitus.

Latasin kaikki toiveeni siihen hetkeen, olin kohtelias aina, kehuin häntä. Ja sitten mua hän dissaa ja niitä normaaleja varattuja naisia kohtelee hymyillen. Mulle hän oli aina vakava, vältteli katsekontaktia jne.

T. Ap

Ap, sinulla on täysin sairas yksipuolinen suhde tähän ihmiseen ja kuka tahansa joutuisi olevaan vakava ja varautunut ettei rohkaise sinua enää yhtään. Mieti jos sinussa rupeaisi yhtäkkiä roikkumaan joku ihminen joka kehittelee päässään että SINÄ olet hänen elämänsä ykköshenkilö vaikka et olisi itse hänestä yhtään kiinnostunut etkä haluiaisi olla kenenkään ventovieraan ihmisen elämän ykköshenkilö? Oletko itse valmis ryhtymään jokaisen vastaantulijan elämän ykköshenkilöksi yksipuolisella päätöksellä johon sinulla ei ole osaa eikä arpaa?

Tunsimme toisemme pinnallisella tasolla ja hän oli aluksi ystävällinen. Luulin, että hän hyväksyisi minut omana itsenäni, mikä oli virhe. Saatoin olla hetkeä aiemmin pahoinpitelyn kohde...siis ex-mieheni saattoi lyödä minua nyrkillä kivuliaasti, haukkui mut maanrakoon sekä uhkasi henkeäni ja noin tuntia myöhemmin näin hänet ja hän olikin ystävällinen ja katsoi minua ystävällisin, hyväksyvin katsein...siten, että olisinkin ihan on ja ihmisarvoinen.

Totta h*lvetissä mä ihastun sellaiseen ihmiseen. Siis mua kidutettiin ja pahoinpideltiin ja sitten joku kohteleekin mua kuin ihmistä. Miksi en tuntisi päässeeni suunnilleen taivaaseen nähdessäni sellaisen ihmisen? Mutta en ymnärtänyt, että hän feikkasikin eli siis ei oikeasti pitänytkään minusta. Luulin, että se inhimillinen ja asiallinen kohtelu oli rakkautta. Jne. Tosin kun kiinnyin häneen liikaa, niin hänkin alkoi kohdella mua huonosti ja kylmästi sekä vältellä.

T. Ap

Ap hyvä. Ei tuo ihminen feikannut. Hän vain kohteli sinua inhimillisesti ja asiallisesti, eli tavalla jolla normaalisti ihmiset toisia ihmisiä kohtelevat, varsinkin ammatillisissa yhteyksissä. Ei se ole feikkaamista, että kohtelee toista ihmistä ystävällisesti. Mutta ei se ole myöskään rakkautta, eikä sitä rakkauteen pitäisi sekoittaa.

Sinä ihastuit häneen ja ilmeisesti aloit jossain vaiheessa käytökselläsi osoittamaan ihastustasi. Tällöin on normaalia että toinen vetäytyy kauemmas ja pyrkii itse pitämään oman käytöksensä sinua kohtaan emotionaalisesti etäisenä. Tämä on luonnollista, jos toiseen ei ole ihastunut ja etenkin silloin kun kyse on asiakassuhteesta. Ihminen voi alasta riippuen vaarantaa koko työuransa jos alkaa suhteeseen asiakkaansa kanssa. Varsinkin hoito-, opetus- ja kasvatusaloilla näihin asioihin suhtaudutaan varsin tiukasti ja syystäkin.

Mielestäni hän olisi voinut kohdella huomattavasti etäisemmin sitten alusta asti, jos/kun huomasi jotain ihastumisen tyyppistä puoleltani. Aivan kuin hän olisi nauttinut siitä ihailusta kuitenkin hieman, eikä siis ajatellut vastuullisesti. Mielestäni kaltaisiani onnettomia yksilöitä pitäisi kuitenkin kohdella hieman varovaisemmin, kun tietää, miten suuri merkitys yksinäiselle on yhdelläkin ihmiskontaktilla. Hän vaikuttaa sosiaalisilta taidoiltaan huomattavasti paremmalta kuin mitä itse olen. Miksi hän ei kantanut vastuuta tilanteesta ja ollut välittömästi ja heti etäisempi ja viileämpi?

T. Ap

1. Ehkä hän ei osannut paremmin (terapeutitkin ovat vain ihmisiä).

2. Ehkä hän kohtelikin sinua viileämmin kuin asiakkaita yleensä, mutta se ei riittänyt

3. Ehkä hän ajatteli, että lämmin suhtautuminen auttaa sinua

Yleisesti: tiedät varmasti, että on olemassa ihan sosiaalinen ilmiö, jossa asiakas ihastuu/rakastuu terapeuttiin, joka perustuu siihen, että tyypillisesti vanhemman rakkaudesta vaillejäänyt asiakas kokee vihdoin saavansa tätä rakkautta terapeutiltaan. Tämä ei ole terapeutin eikä asiakkaankaan syy. Olisi toki tärkeää, että terapeutti pystyisi lempeästi auttamaan asiakkaan ymmärtämään, mistä tunteet kumpuavat, ja käsittelemään ne. Mutta koska ihmiset ovat monimutkaisia, ei tämä aina onnistu. Miksi et voi edes järjellä hyväksyä, että tunteissasi on kyse tästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ap äitihullu/kivikissaäiti? Ajatuksen juoksu ja kirjoitustapa ihan samanlaisia. Oletko siis ollut ihastunut terapeuttiisi?

Minusta ei ole sama henkilö. Ei ap ainakaan yhtään vaikuta kivikissalta. Kivikissaäiti on persoonallisuushäiriöinen, mutta ei tällä tavalla todellisuudesta irrallaan kuin ap. Kivikissaäiti manipuloi toisia tahallaan ja syyttää kaikesta omasta pahasta olostaan muita, mikä on yksi manipulointikeino. Ap taas vaikuttaa minusta ihmiseltä, joka on psyykkisesti niin sairas, ettei oikeasti tunnista mikä on totta ja mikä ei.

Sitäpaitsi kivikissan mies ei ole kohdellut häntä huonosti, vaan ehkä pikemminkin liiankin kiltisti.

Ohis, olen monta kertaa miettinyt miksi ja miten kivikissaäidistä on tullut persoonallisuushäiriöinen. Liittyykö vanhempien avioero ja uusperheen siihen vai onko synnynnäistä? Osaisiko joku viisaampi selittää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nuo nöyryytykset ja huonosti kohtelut ovat oman mielesi tuotoksia tai seurausta käytöksestäsi joka ei ole ok millään mittarilla.

Siis käyttäydyin tosi mukavasti ja kiltisti aina häntä kohtaan. Olin kuin emäntäänsä palvova koiranpentu. Mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Olin hänen mielestään liian ruma fyysisesti.

Sen sijaan hän oli todella kiero ja petollinen mua kohtaan. Hän tunnisti minusta jonkun liiallisen tarvitsevuuden, jiten alkoi kaihtaa minua. Hän haluaa hengailla vain voittajien kanssa, sellaisten kanssa, joilla on jo omasta takaa kaikki hyvin. Mä olisin tarvinnut häntä, mutta eipä hän heikkoja, yksinäisiä ja onnettomia auta, vaan haluaa narsistisesti siipeillä niiden voittajien seurassa.

T. Ap

Siinäpä niitä täysin todellisuudesta irrallaan olevia ajatuksia tulikin. Yksikään noista lauseista ei yksinkertaisesti ole totta mitä hänestä kirjoitat. Kaikki nuo väitteesi ovat oman sairastuneen mielesi tuotoksia.

Mistä tiedät, mikä on totta? Hän todellakin hengailee niiden vakiintuneissa suhteissa elävien, normaalien ja iloisten, kauniiden ihmisten kanssa. Mutta eikö hän tajua, että ne vakiintuneissa suhteissa elävät, kauniit, onnelliset naiset eivät edes tarvitse häntä mihinkään...he ovat jo valmiiksi onnellisia, sillä heillä on ulkonäköä, parisuhde ja rakkautta.

Miksi hän on sellaisille ystävällinen sen sijaan, että olisi kaltaiselleni yksinäiselle puolisottomalle ystävällinen? Minulle hänen näkeminen oli viikon tai kuukauden ainoa kohokohta ja miellyttävä ihmiskontakti. Laitoin näteimmät vaatteet päälleni, meikkasin, laitoin hiukset nätisti ja tsemppasin. Mietin jokaista sanaa jutellessani. Tuskin nukuin edellisenä yönä, kun oli niin kova juttu nähdä hänet. Hän oli elämäni ykköshenkilö ja tarkoitus.

Latasin kaikki toiveeni siihen hetkeen, olin kohtelias aina, kehuin häntä. Ja sitten mua hän dissaa ja niitä normaaleja varattuja naisia kohtelee hymyillen. Mulle hän oli aina vakava, vältteli katsekontaktia jne.

T. Ap

Näistä viesteistä näkee, että sinulla on tosissaan vaikeuksia erottaa mikä on totta ja mikä kuvitelmaa. Ohitat kaikki relevantit pointit (ihastuksesi siviilisääty, suuntautuminen, ammattietiikka, henkilökemia jne.) ja tykität tilalle omia näkemyksiäsi. Kerrot totena omia tulkintojasi tapahtuneesta, mitkä ulkopuolisen ja mieleltään tasapainoisen tarkkailijan (joka kuitenkin tietää tilanteesta paljon, kiitos lukuisten keskustelujesi) silmiin vaikuttavat todella epäuskottavilta. Tapasi puhua aiheesta vahvistaa uhriasemaa, johon selkeästi kuvittelet itsesi.

Ainakin B-klusterille ominainen ihmissuhde-splitting-sekoilu on vahva tässä. Toivon, että saat jostain tarvitsemaasi apua.

Siviilisääty ja ammattietiikka eivät ole olennaisia pointteja. Olin itse naimisissa, kun ihastuin häneen. Tiedän lukuisia tapauksia ihan lähipiiristä, joissa em. seikat ovat vain hidasteita. En käsitä sitä hänen käytöstään, jos henkilökemia tai suuntautuneisuus olisi joku olennainen juttu. Mielestäni hän ei käyttäytynyt siten kuin "onnellisessa parisuhteessa elävä heteronainen". Mutta ei siitä sen enempää tässä.

En oo todellakaan mikään kivikissaäiti. Sehän on oikeastaan vastakohtani muutenkin. Sillä on joku kiltti mies aviopuolisonaan ja se on itse tosi vaikean ja temperamenttisen oloinen.

Itse olen kiltti, alistuva nysvä, jolla ei ole enää puolisoa ja joka avioliitossaan oli jatkuvan väkivallan kohde. Miehellä oli kaikki valta liitossamme ja se oli ihan ok, mutta se väkivalta ja nöyryyttäminen tuntuivat pahoilta.

Kivikissaäiti syyttää äitiään ja muita ongelmistaan; itse perinteisesti suuntaan kaiken inhon itseeni, tosin poikkeuksellisesti katkeroiduin tästä tilanteesta niin pahoin, että harvinaista kyllä, tunnen nyt vihaa sitä naista kohtaan, enkä suostu enää inhoamaan itseäni sen takia, kun hän ei välitä.

Olen inhonnut itseäni tässä reilun vuoden verran, eristänyt, kiusannut, satuttanut itseäni - sen naisen takia siis. Aina kun se nainen oli vähän etäisempi, inhosin itseäni enemmän. Kun sain pakit, harkitsin elämäni päättämistä...monet kerrat. Alan olla niin loppu, etten kykene enää inhoamaan itseäni enemmän ja näen jotain epäreilua, itsekästä ja narsististakin sen naisen käytöksessä.

Siksi heräsin siitä itseinhostani tuntemaan inhoa sitä naista kohtaan. Ja myös halua irroittautua hänestä lopullisesti. En halua enää ajatella ihmistä, joka ei välitä minusta. Minullakin on oikeus saada reilua kohtelua, vaikka olenkin ruma parisuhdekelvoton luuseri.

T. Ap

Missä kummallisessa rinnakkaistodellisuudessa henkilön seksuaalinen suuntautuneisuus ei ole olennainen juttu. Noh. Psykoosi on sitä että ihmisen todellisuudentaju brakaa.

Ap, varmaan kannattaa irrottautua hänestä lopullisesti. Tapaatteko siis väkisin jossain vai voitko vaan välttää häntä täysin?

Vierailija kirjoitti:

Missä kummallisessa rinnakkaistodellisuudessa henkilön seksuaalinen suuntautuneisuus ei ole olennainen juttu. Noh. Psykoosi on sitä että ihmisen todellisuudentaju brakaa.

En tiedä hänen suuntautumistaan lainkaan, en ihan oikeasti tiedä. Hädin tuskin tunnen omaanikaan. En pystyisi sanomaan omasta suuntautumisestakaan täysin varmasti oikein mitään.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap, varmaan kannattaa irrottautua hänestä lopullisesti. Tapaatteko siis väkisin jossain vai voitko vaan välttää häntä täysin?

Olen olosuhteuden pakosta nähnyt häntä, mutta järjestän asiat siten, etten vahingossakaan kohtaa häntä enää ikinä missään. Ja jos kohtaisin, teeskentelen kuin en näkisikään häntä tai että hän olisi joku ilkimys, jota pyrin välttämään eli vaihdan paikkaa/poistun paikalta kuvotuksen ja pahoinvoinnin säestämänä. Toivon pyyhkiväni hänet aivoistani täysin. En haluaisi ajatella häntä enää sekuntiakaan. Uhrasin käytännössä koko elämäni hänelle, enkä saanut _yhtään mitään hyvää koskaan_ häneltä. En jaksa enää. Jossain menee raja. Hyriskööt onnellisena siinä eliittikuplassaan...en halua olla tietoinen hänen eksistenssistään enää. F*ck off.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä kummallisessa rinnakkaistodellisuudessa henkilön seksuaalinen suuntautuneisuus ei ole olennainen juttu. Noh. Psykoosi on sitä että ihmisen todellisuudentaju brakaa.

En tiedä hänen suuntautumistaan lainkaan, en ihan oikeasti tiedä. Hädin tuskin tunnen omaanikaan. En pystyisi sanomaan omasta suuntautumisestakaan täysin varmasti oikein mitään.

T. Ap

Jos hän on naimisissa miehen kanssa niin rohkenisin heittää villin arvauksen ja veikata että hän on hetero. Ja umpiheterosta EI voi tulla lesboa vaikka kuinka yrität.