Lue keskustelun säännöt.
Terapeuttihullulla on asiaa, osa2
29.03.2018 |
Joku poisti ensimmäisen ketjuni; syytä en tiedä (kertoisiko joku?).
Tekisi mieli itkeä itseni tainnuksiin. Olen niin surullinen. Jokin minussa kaipaa edelleen häntä, mutta olen täynnä sellaista vihaa, raivoa ja katkeruutta sitä julmuria kohtaan. Ei mua kukaan koskaan lohduta tai rakasta. Yksin täällä maailmassa pitää olla. Ilman rakkautta. Ikuisesti ja aina. Ikinä en enää pääse sellaiseen tilanteeseen, että mulla olisi yhteys toiseen ihmiseen ja että joku minua rakastaisin. Sillä en ole rakkauden arvoinen. Siksi hän kohteli mua huonosti ja nöyryytti sekä huijasi.
Hän oli mun ainoa toivoni, mun ainoa turvani, mun ainoa rakkauteni. Omassa elitistisessä hybriksessään hän halveksi minua ja halusi tuhota kaltaiseni arvottoman ali-ihmisen. Olen katkera sille vampyyrille.
Kommentit (105)
V*ttu te ette tajua, miltä tuntuu olla yksinäinen, jota ei _kukaan_ rakasta ja kaipaa. Jos mulla ois parisuhde tai kavereita/yståviä vapaa-ajalla, niin olisin täysin normaali.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki nuo nöyryytykset ja huonosti kohtelut ovat oman mielesi tuotoksia tai seurausta käytöksestäsi joka ei ole ok millään mittarilla.
Siis käyttäydyin tosi mukavasti ja kiltisti aina häntä kohtaan. Olin kuin emäntäänsä palvova koiranpentu. Mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Olin hänen mielestään liian ruma fyysisesti.
Sen sijaan hän oli todella kiero ja petollinen mua kohtaan. Hän tunnisti minusta jonkun liiallisen tarvitsevuuden, jiten alkoi kaihtaa minua. Hän haluaa hengailla vain voittajien kanssa, sellaisten kanssa, joilla on jo omasta takaa kaikki hyvin. Mä olisin tarvinnut häntä, mutta eipä hän heikkoja, yksinäisiä ja onnettomia auta, vaan haluaa narsistisesti siipeillä niiden voittajien seurassa.
T. Ap
Siinäpä niitä täysin todellisuudesta irrallaan olevia ajatuksia tulikin. Yksikään noista lauseista ei yksinkertaisesti ole totta mitä hänestä kirjoitat. Kaikki nuo väitteesi ovat oman sairastuneen mielesi tuotoksia.
Mistä tiedät, mikä on totta? Hän todellakin hengailee niiden vakiintuneissa suhteissa elävien, normaalien ja iloisten, kauniiden ihmisten kanssa. Mutta eikö hän tajua, että ne vakiintuneissa suhteissa elävät, kauniit, onnelliset naiset eivät edes tarvitse häntä mihinkään...he ovat jo valmiiksi onnellisia, sillä heillä on ulkonäköä, parisuhde ja rakkautta.
Miksi hän on sellaisille ystävällinen sen sijaan, että olisi kaltaiselleni yksinäiselle puolisottomalle ystävällinen? Minulle hänen näkeminen oli viikon tai kuukauden ainoa kohokohta ja miellyttävä ihmiskontakti. Laitoin näteimmät vaatteet päälleni, meikkasin, laitoin hiukset nätisti ja tsemppasin. Mietin jokaista sanaa jutellessani. Tuskin nukuin edellisenä yönä, kun oli niin kova juttu nähdä hänet. Hän oli elämäni ykköshenkilö ja tarkoitus.
Latasin kaikki toiveeni siihen hetkeen, olin kohtelias aina, kehuin häntä. Ja sitten mua hän dissaa ja niitä normaaleja varattuja naisia kohtelee hymyillen. Mulle hän oli aina vakava, vältteli katsekontaktia jne.
T. Ap
Ap, sinulla on täysin sairas yksipuolinen suhde tähän ihmiseen ja kuka tahansa joutuisi olevaan vakava ja varautunut ettei rohkaise sinua enää yhtään. Mieti jos sinussa rupeaisi yhtäkkiä roikkumaan joku ihminen joka kehittelee päässään että SINÄ olet hänen elämänsä ykköshenkilö vaikka et olisi itse hänestä yhtään kiinnostunut etkä haluiaisi olla kenenkään ventovieraan ihmisen elämän ykköshenkilö? Oletko itse valmis ryhtymään jokaisen vastaantulijan elämän ykköshenkilöksi yksipuolisella päätöksellä johon sinulla ei ole osaa eikä arpaa?
Tunsimme toisemme pinnallisella tasolla ja hän oli aluksi ystävällinen. Luulin, että hän hyväksyisi minut omana itsenäni, mikä oli virhe. Saatoin olla hetkeä aiemmin pahoinpitelyn kohde...siis ex-mieheni saattoi lyödä minua nyrkillä kivuliaasti, haukkui mut maanrakoon sekä uhkasi henkeäni ja noin tuntia myöhemmin näin hänet ja hän olikin ystävällinen ja katsoi minua ystävällisin, hyväksyvin katsein...siten, että olisinkin ihan on ja ihmisarvoinen.
Totta h*lvetissä mä ihastun sellaiseen ihmiseen. Siis mua kidutettiin ja pahoinpideltiin ja sitten joku kohteleekin mua kuin ihmistä. Miksi en tuntisi päässeeni suunnilleen taivaaseen nähdessäni sellaisen ihmisen? Mutta en ymnärtänyt, että hän feikkasikin eli siis ei oikeasti pitänytkään minusta. Luulin, että se inhimillinen ja asiallinen kohtelu oli rakkautta. Jne. Tosin kun kiinnyin häneen liikaa, niin hänkin alkoi kohdella mua huonosti ja kylmästi sekä vältellä.
T. Ap
What the fuck nyt oikeasti ap. Ensinännäkin hän on töissä eikä ystäviä hankkimassa. Ja toiseksi, mistä ihmeestä päättelet että hän aluksi feikkasi pitäessään sinusta niin kuin normaalit työtä tekevät ihmiset nyt ylipäänsä pitää asiakkaistaan? Ihan hyvin hän on voinut pitää. Mutta sitten sinä muutuit sellaiseksi että sinusta on ihan mahdotonta kenenkään täysissä järjissään olevan ihmisen pitää! Vaikka kyseinen henkilö olisi itse pyhimys, sinun totaalisen epärealistiset ajatusrakennelmasi hänestä tekevät täysin mahdottomaksi sen että hän voisi tehdä mitään muuta kuin suhtautua varauksella ja vältellä. Mitä itse teet jos joku ihminen josta olet alun perin ihan pitänyt mutta jota et halua elämäsi keskipisteeksi, alkaa käyttäytyä sillä lailla että vaatii sinunkin ottavan hänet oman elämänsä keskipisteeksi? Bingo, alat vältellä häntä. Ihan siitä huolimatta että aluksi pidit hänestä ja voisit pitää edelleenkin, jos henkilö saisi päänsä ojennukseen.
Ap, sinulla on kyllä läheisiä. Ne kaksi pientä lastasi. He ovat - tai ainakin heidän pitäisi olla - elämäsi prioriteetit.
Jos heidän isänsä todella on sellainen väkivaltainen luuseri kuin kuvailet, olet lapsillesi sitäkin tarpeellisempi.
(Ja nyt sinun on turha tulla esittämään - kuten aina välillä teet - että lapsia sinulla ei ole. Ihan riittävän monessa ketjussa olet maininnut heidätkin.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki nuo nöyryytykset ja huonosti kohtelut ovat oman mielesi tuotoksia tai seurausta käytöksestäsi joka ei ole ok millään mittarilla.
Siis käyttäydyin tosi mukavasti ja kiltisti aina häntä kohtaan. Olin kuin emäntäänsä palvova koiranpentu. Mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Olin hänen mielestään liian ruma fyysisesti.
Sen sijaan hän oli todella kiero ja petollinen mua kohtaan. Hän tunnisti minusta jonkun liiallisen tarvitsevuuden, jiten alkoi kaihtaa minua. Hän haluaa hengailla vain voittajien kanssa, sellaisten kanssa, joilla on jo omasta takaa kaikki hyvin. Mä olisin tarvinnut häntä, mutta eipä hän heikkoja, yksinäisiä ja onnettomia auta, vaan haluaa narsistisesti siipeillä niiden voittajien seurassa.
T. Ap
Siinäpä niitä täysin todellisuudesta irrallaan olevia ajatuksia tulikin. Yksikään noista lauseista ei yksinkertaisesti ole totta mitä hänestä kirjoitat. Kaikki nuo väitteesi ovat oman sairastuneen mielesi tuotoksia.
Mistä tiedät, mikä on totta? Hän todellakin hengailee niiden vakiintuneissa suhteissa elävien, normaalien ja iloisten, kauniiden ihmisten kanssa. Mutta eikö hän tajua, että ne vakiintuneissa suhteissa elävät, kauniit, onnelliset naiset eivät edes tarvitse häntä mihinkään...he ovat jo valmiiksi onnellisia, sillä heillä on ulkonäköä, parisuhde ja rakkautta.
Miksi hän on sellaisille ystävällinen sen sijaan, että olisi kaltaiselleni yksinäiselle puolisottomalle ystävällinen? Minulle hänen näkeminen oli viikon tai kuukauden ainoa kohokohta ja miellyttävä ihmiskontakti. Laitoin näteimmät vaatteet päälleni, meikkasin, laitoin hiukset nätisti ja tsemppasin. Mietin jokaista sanaa jutellessani. Tuskin nukuin edellisenä yönä, kun oli niin kova juttu nähdä hänet. Hän oli elämäni ykköshenkilö ja tarkoitus.
Latasin kaikki toiveeni siihen hetkeen, olin kohtelias aina, kehuin häntä. Ja sitten mua hän dissaa ja niitä normaaleja varattuja naisia kohtelee hymyillen. Mulle hän oli aina vakava, vältteli katsekontaktia jne.
T. Ap
Kuka tämä henkilö on? Siis onko hän mies vai nainen ja missä yhteydessä sinä häntä tapasit? Miksi te tapailitte toisianne, jos hän ei ollut sinusta kiinnostunut ja oli seurassasi niin kiusaantunut, että vältteli katsekontaktia?
Yksi mua n. 15 vuotta vanhempi nainen, joka kuvittelee olevansa joku J*malan lahja maailman ihmisille ja geneettinen lottovoittaja, jolla siis onkin mahdollisuus kuoria puolisovalinnan ja kavereiden osalta kermat päältä. Sellainen, joka on petollinen teeskentelijä. Tapasin häntä tietyssä yhteydessä säännöllisesti; en tarkemmin kerro. Häntä alkoi inhottaa minun näkemiseni sen jälkeen, kun kävi ilmi, että olinkin ihastunut häneen.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
V*ttu te ette tajua, miltä tuntuu olla yksinäinen, jota ei _kukaan_ rakasta ja kaipaa. Jos mulla ois parisuhde tai kavereita/yståviä vapaa-ajalla, niin olisin täysin normaali.
T. Ap
Yritä hankkia niitä kavereita ja jotain mielekästä tekemistä ja lopeta tuon ihmisen stalkkaaminen. Ihan oikeasti. Kehittele joka päivälle itsellesi joku meno. Kansalaisopisto? Joku muu? Mielenterveyskuntoutujillekin on varmasti kaikenlaista ryhmää jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ap varmaankin ihminen jolla pitää aina olla joku elämän keskipiste jonka kaltoinkohtelun tai "kaltoinkohtelun" ympärillä kaikki pyörii. Sun täytyy saada pääsi ensin kuntoon ennen kuin voit edes harkita mitään ihmissuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
V*ttu te ette tajua, miltä tuntuu olla yksinäinen, jota ei _kukaan_ rakasta ja kaipaa. Jos mulla ois parisuhde tai kavereita/yståviä vapaa-ajalla, niin olisin täysin normaali.
T. Ap
Yritä hankkia niitä kavereita ja jotain mielekästä tekemistä ja lopeta tuon ihmisen stalkkaaminen. Ihan oikeasti. Kehittele joka päivälle itsellesi joku meno. Kansalaisopisto? Joku muu? Mielenterveyskuntoutujillekin on varmasti kaikenlaista ryhmää jne.
En ole mielenterveyskuntoutuja, eikä minulla ole perhettä. Olen yksinäinen.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet ap varmaankin ihminen jolla pitää aina olla joku elämän keskipiste jonka kaltoinkohtelun tai "kaltoinkohtelun" ympärillä kaikki pyörii. Sun täytyy saada pääsi ensin kuntoon ennen kuin voit edes harkita mitään ihmissuhdetta.
No eikös ihmisillä ole yleensä keskipisteenään se oma puolisonsa eli rakkaus? Mun keskipisteeni on ollut aina rakkaus. Nyt tosin tällä hetkellä olen jotenkin rikki, kun mulla ei enää ole mitään keskipistettä, jonka ympärille rakentaa elämääni ja unelmiani. Inhoan sitä vampyyria, joka vain imi mut kuiviin kaikesta energiastani ja rakkaudesta. Annoin kaikkeni mitä pystyin, enkä saanut mitään takaisin. En edes armoa.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
V*ttu te ette tajua, miltä tuntuu olla yksinäinen, jota ei _kukaan_ rakasta ja kaipaa. Jos mulla ois parisuhde tai kavereita/yståviä vapaa-ajalla, niin olisin täysin normaali.
T. Ap
Yritä hankkia niitä kavereita ja jotain mielekästä tekemistä ja lopeta tuon ihmisen stalkkaaminen. Ihan oikeasti. Kehittele joka päivälle itsellesi joku meno. Kansalaisopisto? Joku muu? Mielenterveyskuntoutujillekin on varmasti kaikenlaista ryhmää jne.
En mä sitä stalkkaa tai edes ole koskaan stalkannut. Ajattelin häntä käytännössä jatkuvasti, mutta en stalkannut. En nyt sentään sellaiseen alentuisi.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kyseinen v*tun yliprimadonna on ihan p*rseestä. Vihaan sitä!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ap varmaankin ihminen jolla pitää aina olla joku elämän keskipiste jonka kaltoinkohtelun tai "kaltoinkohtelun" ympärillä kaikki pyörii. Sun täytyy saada pääsi ensin kuntoon ennen kuin voit edes harkita mitään ihmissuhdetta.
No eikös ihmisillä ole yleensä keskipisteenään se oma puolisonsa eli rakkaus? Mun keskipisteeni on ollut aina rakkaus. Nyt tosin tällä hetkellä olen jotenkin rikki, kun mulla ei enää ole mitään keskipistettä, jonka ympärille rakentaa elämääni ja unelmiani. Inhoan sitä vampyyria, joka vain imi mut kuiviin kaikesta energiastani ja rakkaudesta. Annoin kaikkeni mitä pystyin, enkä saanut mitään takaisin. En edes armoa.
T. Ap
Ei keskipisteenä vaan rinnalla. Se just että sun pitää löytää se keskipiste itsestäsi ja rakentaa itsesi ympärille elämäsi ja unelmasi. Ja se toinen ihminen siinä rinnalla jakaa unelmiasi ja elämääsi, ei ole se minkä ympärillä pyörit hysteerisellä ja epäterveellä tavalla. Ja oikeasti myötähäpeä tuosta paatoksestasi nyt. "Ei Edes Armoa". Snap out of it ja lopeta itsesäälissä kieristely. Hae apua ja ennen kaikkea jotain sisältöä elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se kyseinen v*tun yliprimadonna on ihan p*rseestä. Vihaan sitä!!!!
Vihaa mutta ymmärrä ettei vihallasi ole oikeasti mitään tekemistä sen naisen kanssa. Vanhat haavasi vain huutavat. Anna vihan tulla mutta älä muunna sitä teoiksi, aikaa myöten se laimenee pois. Tunteet ei ole vääriä mutta teot voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki nuo nöyryytykset ja huonosti kohtelut ovat oman mielesi tuotoksia tai seurausta käytöksestäsi joka ei ole ok millään mittarilla.
Siis käyttäydyin tosi mukavasti ja kiltisti aina häntä kohtaan. Olin kuin emäntäänsä palvova koiranpentu. Mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Olin hänen mielestään liian ruma fyysisesti.
Sen sijaan hän oli todella kiero ja petollinen mua kohtaan. Hän tunnisti minusta jonkun liiallisen tarvitsevuuden, jiten alkoi kaihtaa minua. Hän haluaa hengailla vain voittajien kanssa, sellaisten kanssa, joilla on jo omasta takaa kaikki hyvin. Mä olisin tarvinnut häntä, mutta eipä hän heikkoja, yksinäisiä ja onnettomia auta, vaan haluaa narsistisesti siipeillä niiden voittajien seurassa.
T. Ap
Siinäpä niitä täysin todellisuudesta irrallaan olevia ajatuksia tulikin. Yksikään noista lauseista ei yksinkertaisesti ole totta mitä hänestä kirjoitat. Kaikki nuo väitteesi ovat oman sairastuneen mielesi tuotoksia.
Mistä tiedät, mikä on totta? Hän todellakin hengailee niiden vakiintuneissa suhteissa elävien, normaalien ja iloisten, kauniiden ihmisten kanssa. Mutta eikö hän tajua, että ne vakiintuneissa suhteissa elävät, kauniit, onnelliset naiset eivät edes tarvitse häntä mihinkään...he ovat jo valmiiksi onnellisia, sillä heillä on ulkonäköä, parisuhde ja rakkautta.
Miksi hän on sellaisille ystävällinen sen sijaan, että olisi kaltaiselleni yksinäiselle puolisottomalle ystävällinen? Minulle hänen näkeminen oli viikon tai kuukauden ainoa kohokohta ja miellyttävä ihmiskontakti. Laitoin näteimmät vaatteet päälleni, meikkasin, laitoin hiukset nätisti ja tsemppasin. Mietin jokaista sanaa jutellessani. Tuskin nukuin edellisenä yönä, kun oli niin kova juttu nähdä hänet. Hän oli elämäni ykköshenkilö ja tarkoitus.
Latasin kaikki toiveeni siihen hetkeen, olin kohtelias aina, kehuin häntä. Ja sitten mua hän dissaa ja niitä normaaleja varattuja naisia kohtelee hymyillen. Mulle hän oli aina vakava, vältteli katsekontaktia jne.
T. Ap
Ap, sinulla on täysin sairas yksipuolinen suhde tähän ihmiseen ja kuka tahansa joutuisi olevaan vakava ja varautunut ettei rohkaise sinua enää yhtään. Mieti jos sinussa rupeaisi yhtäkkiä roikkumaan joku ihminen joka kehittelee päässään että SINÄ olet hänen elämänsä ykköshenkilö vaikka et olisi itse hänestä yhtään kiinnostunut etkä haluiaisi olla kenenkään ventovieraan ihmisen elämän ykköshenkilö? Oletko itse valmis ryhtymään jokaisen vastaantulijan elämän ykköshenkilöksi yksipuolisella päätöksellä johon sinulla ei ole osaa eikä arpaa?
Tunsimme toisemme pinnallisella tasolla ja hän oli aluksi ystävällinen. Luulin, että hän hyväksyisi minut omana itsenäni, mikä oli virhe. Saatoin olla hetkeä aiemmin pahoinpitelyn kohde...siis ex-mieheni saattoi lyödä minua nyrkillä kivuliaasti, haukkui mut maanrakoon sekä uhkasi henkeäni ja noin tuntia myöhemmin näin hänet ja hän olikin ystävällinen ja katsoi minua ystävällisin, hyväksyvin katsein...siten, että olisinkin ihan on ja ihmisarvoinen.
Totta h*lvetissä mä ihastun sellaiseen ihmiseen. Siis mua kidutettiin ja pahoinpideltiin ja sitten joku kohteleekin mua kuin ihmistä. Miksi en tuntisi päässeeni suunnilleen taivaaseen nähdessäni sellaisen ihmisen? Mutta en ymnärtänyt, että hän feikkasikin eli siis ei oikeasti pitänytkään minusta. Luulin, että se inhimillinen ja asiallinen kohtelu oli rakkautta. Jne. Tosin kun kiinnyin häneen liikaa, niin hänkin alkoi kohdella mua huonosti ja kylmästi sekä vältellä.
T. Ap
Ap hyvä. Ei tuo ihminen feikannut. Hän vain kohteli sinua inhimillisesti ja asiallisesti, eli tavalla jolla normaalisti ihmiset toisia ihmisiä kohtelevat, varsinkin ammatillisissa yhteyksissä. Ei se ole feikkaamista, että kohtelee toista ihmistä ystävällisesti. Mutta ei se ole myöskään rakkautta, eikä sitä rakkauteen pitäisi sekoittaa.
Sinä ihastuit häneen ja ilmeisesti aloit jossain vaiheessa käytökselläsi osoittamaan ihastustasi. Tällöin on normaalia että toinen vetäytyy kauemmas ja pyrkii itse pitämään oman käytöksensä sinua kohtaan emotionaalisesti etäisenä. Tämä on luonnollista, jos toiseen ei ole ihastunut ja etenkin silloin kun kyse on asiakassuhteesta. Ihminen voi alasta riippuen vaarantaa koko työuransa jos alkaa suhteeseen asiakkaansa kanssa. Varsinkin hoito-, opetus- ja kasvatusaloilla näihin asioihin suhtaudutaan varsin tiukasti ja syystäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap äitihullu/kivikissaäiti? Ajatuksen juoksu ja kirjoitustapa ihan samanlaisia. Oletko siis ollut ihastunut terapeuttiisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kyseinen v*tun yliprimadonna on ihan p*rseestä. Vihaan sitä!!!!
Vihaa mutta ymmärrä ettei vihallasi ole oikeasti mitään tekemistä sen naisen kanssa. Vanhat haavasi vain huutavat. Anna vihan tulla mutta älä muunna sitä teoiksi, aikaa myöten se laimenee pois. Tunteet ei ole vääriä mutta teot voi olla.
Aion vältellä häntä elämäni loppuun saakka. Liian monta kertaa olen ollut lähellä päättää päiväni hänen vuokseen...joskus ajattelin tekeväni hänelle palveluksen sillä tavoin ja toisaalta elämåni tuntui niin tuskaisen onnettomalta, että ajattelin, etten enää kestä sitä tuskaa. Mutta sitten heräsin siihen, että pitääkö mun nöyrtyä miellyttämään häntä oman henkeni uhalla? En enää koskaan luota ihmisiin ja eristäydyn vieläkin enemmän. Pitäkööt tunkkinsa kaikki vtun primadonnat. Ei enää jaksa kiinnostaa. Inhottaa naiset nykyään muutenkin. Naiset ovat kieroja statuksenhimoisia pelkureita ja siipeilijöitä pääsääntöisesti; niistä kannattaa pysytellä visusti erossa. En halua edes kavereikseni naisia, toisaalta en miehiäkään, koska ne taas ovat niin pinnallisia nuoruudenihannoijia.
Minulla ei ole koskaan ollutkaan lapsia, enkä sellaisia voi parisuhteen puutteessa koskaan tietenkään edes saada, vaikka elämäntilanteeni olisikin tyystin toisenlainen. En tiedä, miksi joku muuta tässä väittää.
Vierailija kirjoitti:
Onko ap äitihullu/kivikissaäiti? Ajatuksen juoksu ja kirjoitustapa ihan samanlaisia. Oletko siis ollut ihastunut terapeuttiisi?
Äitihullu ja terapeuttihullu ovat eri henkilöitä.
Äitihullun ja terapeuttihullun erottaa siitä, että äitihullulla ei ole mitään myönteisiksi laskettaviksi tunteita ketään kohtaan. (Eipä kyllä taida enää olla terapeuttihullullakaan.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap äitihullu/kivikissaäiti? Ajatuksen juoksu ja kirjoitustapa ihan samanlaisia. Oletko siis ollut ihastunut terapeuttiisi?
Äitihullu ja terapeuttihullu ovat eri henkilöitä.
Tai niin ainakin asianomainen itse toivoisi...
Olla vastaamatta? Mulla ei ole _ketään_ ihmistä livenä, kenelle mä voin puhua näistä. Miksi tän palstankin pitäisi hylätä mut? Mulla ei ole ketään. Olen sinkku, ilman läheisyyttä ja hellyyttä, eikä mulla ole vapaa-ajalla yhtään kaveria, jonka voisin tavata. Mulla on ainoastaan nettikavereita tuhansien kilometrien päästä. Mulle ois tärkeää saada jutella edes anonyymisti? Ettekö te parisuhteessa elävät kavereita omistavat kermap*rseet tajua, että tarvitsen ihmisseuraa ja juttuseuraa? Oon tosi yksinäinen. Mulla ei ole livenä ketään ja ainoat yksityiselämän ihmiskontaktit ovat tämä palsta ja chat-kaverit ulkomailla.
T. Ap