Miksi joillain ihmisillä on vielä tänä päivänä kirjahylly?

Mä en tykkää lukea näytöltä. Mulla on aurallista migreeniä välillä ja pitkään näytön tuijottaminen altistaa migreenille. Tai tulee muuten pää kipeäksi. Enkä kyllä muutenkaan tykkää lukea pitkään näytöltä.  En tykkää myöskään kuunnella äänikirjoja ja ajatukset alkaa harhailla helposti kun sellaista yrittää kuunnella.

Tykkään pitää perinteistä kirjaa käsissäni, käännellä sivuja, haistaa kirjan tuoksun. Jotenkin kirjan maailmaan uppoutuu paremmin kun lukee perinteistä kirjaa.

Meillä on kirjahylly jossa mun suosikkikirjoja. Hyvän kirjan voi lukea uudestaan. Luen monenlaisia kirjoja: fantasiaa (rakastan), draamaa, dekkareita, historiallisia ja joskus ihan vain hömppää. Nyt on suunnitelmana lukea Vihervaaran Annat englanniksi kun löysin boxin missä kaikki kirjat. 

En kuitenkaan halveksu ihmisiä jos he eivät lue. Oma tytär ei ole innokas lukija, tullut siinä isäänsä. Aviomieheni (ei tyttären isä) taas ei varmaankaan lue kirjoja lukihäiriönsä vuoksi. Lukee kyllä sanomalehtiä sekä seuraa uutisia telkkarista ja netistä. Kokonaisen kirjan lukeminen vaatisi kuitenkin eri tavalla ponnisteluja. Mies on aloittanut koulunsa vuonna -71 eikä silloin ole lukihäiriöihin puututtu. Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Sitähän tässä kaivataankin, lisää ruutuaikaa ja sinivaloa. Kirjaa on paljon kätevämpi lukea, parempi silmillekin. Kaikkia kirjoja e-palveluissa ei edes ole, ainakaan niitä joita itse luen.

Lukulaitteet eivät näytä sinivaloa.

Minulla on edelleen kirjahylly, jonka sisältö tosin hiljalleen on karsiutumassa. Todella harvoin ostan kirjoja itselleni ja enimmäkseen lainaan kirjat kirjastosta.  En näe syytä ostaa omaksi tai säilyttää kirjoja, jotka luen vain kerran ja jotka eivät sen suuremmin ole säväyttäneet. Kirjoja luen kymmeniä vuodessa.

Minulla on monia rakkaita kirjoja, joista osan olen saanut jo lapsena. Luen niitä uudelleen, jotkut olen lukenut kymmeniä kertoja. Ostan ja saan lahjaksi myös uusia kirjoja. Niitä karsin, jotkut saatan laittaa heti luettuani eteenpäin, osa jää talteen ja lähtee myöhemmin eteenpäin. Osa jää pysyväisluontoisesti kokoelmaani. Tykkään kovasti kirjahyllyistäni. Meillä on kotona yhteensä 4 hyllyä, joista kahdessa on minun ja miehen kirjat, lisäksi lapsilla on huoneissaan omat hyllyt. Olisi tietysti nätimpää ja avarampaa ilman, mutta missä sitten pitäisin kirjoja. Sähköinen kirja ei ole ollenkaan sama asia.

Tietenkin säilytän kirjoja siinä kirjahyllyssä.

Nyt aion kuitenkin tehdä niin, että kasaan osan kirjosta pinoiksi seinän viereen. Paperi on hyvä eriste, eikä taloa tarvitse lämmittää niin paljon kun laittaa lisäeristystä. Kirjat tulevat siis hyötykäyttöön 🤓

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjat on myös keräily esineitä. e-kirja on joukko nollia ja ykkösiä tallennettuna johonkin laitteeseen, eli oikeastaan ei yhtään mitään.

E-kirjat on tosi kivoja varsinkin silloin kun tulee sähkökatko.

En luota niiden säilyvyyteen muutenkaan. Ne voivat kadota bittiavaruuteen.

Tai muutaman vuoden kuluttua et saa niitä enää auki eikä formaattia tueta.

Vierailija kirjoitti:

Kirjan lukeminen edellyttää älyllistä aivotoimintaa, jota äänikirjojen käyttäjillä ei enää ole. Sama koskee kännykkä kädessään vaeltajia.

Luen paljon ja silloin kun en lue (esim. kotityöt, puutarhatyöt, ompelutyöt, remontti jne.) kuuntelen todellakin äänikirjoja.

En koe äänikirjojen heikentäneen älyllisiä toimintojani. Päinvastoin. Huomaan kuunnellessani käyttäväni älyäni eri tavoin, kun kuuntelun myötä mielikuvitus toimii hieman toisin kuin lukiessani itse.

Mulla on kirjahylly täynnä antiikkisten pöytätietokoneiden osia. Niitä on kätevämpi pitää siellä kuin pöydällä. Ihan siis vaan pöytäkonehullulle tiedoksi ;D

Kirjani ovat minulle paljon tärkeämpiä kuin esimerkiksi ihmiset, mukaan lukien sukulaiset.

E-kirjoina ei saa esimerkiksi signeerattuja ensipainoksia. Eikä ylipäänsä mitään hyviä kirjoja. Tottakai sitä tusinapaskaa on e-kirjat täynnä, sitä samaa mitä 90-luvulla myytiin kioskeissa sellaisina kahden tai kolmen kirjan könttinä, että kun yksi kirja oli luettu niin kääntämällä kirja ympäri löytyi toinen vastaava sieltä takaa.

Ap. Jos on kirjoja, on oltava kirjahylly.

Ostin juuri oman hyllyn pelkästään harvinaisuuksille. Pääkokoelmani sisältää kirjoja joita käytän jatkuvasti tai joiden painos on loppunut aikapäiviä sitten. Aika harvaa on koskaan ekirjana julkaistu, netistä voi ehkä löytää skannattuja pdf:iä.

Mikään muu omistamani asia ei ole lähelläkään samaa kauneuden ja merkityksellisyyden yhdistelmää. Sitten on toki erikseen ammattikirjallisuutta, hyvä valikoiman scifiä ja tärkeimpänä jatkuvasti luvussa olevia lastenkirjoja.

Paperikirja on yhtä lailla ympäristörikos kuin lihan syöntikin.

Vierailija kirjoitti:

Minne mun sitten pitäs laittaa nämä kaikki kirjat, jotka olen perintönä saanut? Ei 100 vuotta sitten ollut e-kirjoja, ihan uusi juttu vielä. Meillä on kotona ihan oma huone täynnä kirjahyllyjä ja kirjoja kun niitä nyt sattuu olemaan. Uusia olen ostanut tosin hyvin vähän.

Laitat keräykseen perintökirjat, niin mä tein, mulla on vain muutama kirja ja nekin voisi kyllä heittää mäkeen. Ainut mitä oon säilytellyt on lastenkirjat, jos niitä joku joskus vielä lukisi.

Kirjahylly kuuluu sivistyneen ihmisen kotiin.

Sieltä voi koska vaan valita mieluista luettavaa, uutta tai vanhaa.

Asunnossamme on sekä sokeri- että paperitoukkia. Toukat ovat osa luonnon monimuotoisuuttta ja kirjat ovat paperitoukkien mieliruokaa, olen vihreiden äänestäjäkin, tottakait.

Aika montaa niistä kirjoista mitä mä luen, ei saa e- tai äänikirjana. Tai ainakin on hankala löytää mistään. Olen yrittänyt, mieluiten kuuntelisin niin voisin tehdä muuta samalla, lenkittää koiraa, ajaa autoa, neuloa sukkia yms. Esim. Salakirjojen tai Kolmannen askelen kirjoja, samoin Oxfordin tutkimuksia on vaikea ollut löytää digitaalisina versioina.

Se on tehosteelementti ja akustiikkatekijä ja jossain niiden hankittujen kirjojen pitää asua.

Mä en usko että noita mun kirjoja saa. Ne on vanhoja. Lisäksi ne on hienoja katella. Mulla on esim. Marxin Kommunistinen manifesti ja Hitlerin Taisteluni, molemmat jostain 30-40-luvulta ja ne näyttää takuulla hienommalta kuin e-kirjan lukulaite.

Mun erikoisharrastuksen kirjat e:nä olis aika huonosti toimivia.

Plus mä rakastan paperikirjoja.

Luulin itsekin vaihtavani e-kirjoihin mutta toisin kävi, jotenkin se vaan on miellyttävämpää lukea paperisia kirjoja. Puhelimessa on kevyempää luettavaa bussimatkoille yms. mutta haluan kotona lukea ns. oikeita kirjoja. Äänikirjoista ei jää mitään päähän itselle - jos joku niistä tykkää, ihan kiva heille. 

Mitä tulee pölyyn, kyllä sitä riittää ihan samalla lailla ilman niitä kirjoja.