Pelastaisitko kiusaajasi?

Vierailija kirjoitti:

Eikö auttaminen olisi juuri paras tapa osoittaa miten paljon korkeammalla tasolla kiusattu on kiusaajaansa verrattuna. En haluaisi itse vajota samalle tasolle tai vieläkin alemmaksi kuin kiusaajani.

Aivan kuin se kiusaajaa jotenkin haittaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oletetaan, että 100% kukaan ei saisi tietää sitä, että en auttanut niin sitten en auttaisi.

En ole mitenkään paha ihminen...

Kyllä olet. Vieläpä pahinta laatua.

t.kiusaaja-paskiainen

Vierailija kirjoitti:

Olen jo antanut anteeksi. En jaksa enää rypeä pohjattomassa vtutuksessa, se vei vaan enempi voimia.

Eli sinulle saa tehdä pahaa, hieno homma niille, joilla onkin vähän paineita.

Vierailija kirjoitti:

Auttaisin. En ole koskaan tuntenut vihaa kiusaajiani kohtaan, vaan kokemus on vaikuttanut ainoastaan omaan minäkuvaan, tehnyt araksi, epävarmaksi ja saanut tavoittelemaan täydellisyyttä kelvatakseen itselleen ja muille. 

Eli olet kadottanut itsesi ja oman voimasi.

Auttaisin nyt.

18-vuotiaana en olisi auttanut.

Silloin sain voimaa väkivaltafantasioista,

joiden kohteena oli kiusaajiani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaisin.

Googlatkaa Äiti Teresan viisas runo "do it anyway"

"...in the final analysis it is between you and God, it was never been between you and them anyway."

Ei ollut kiusaajan raa-asti kiusatessa jumala paikalla.

Viimeisellä tuomiolla kaikki tekomme ja tekemättä jättämisemme punnitaan. Myös sen kiusaajan. Ja sinun.

Usko sä kakkapää vain satuja ja kärsi. Ja auta paskiaisia kukoistamaan.

Todellakin pelastaisin, mä haluan olla meistä kahdesta se parempi ihminen

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun tässä istun ja mietin niin ainakin haluaisin auttaa. Jos tosi tilanteessa kuitenkin jättäisin auttamatta niin syy ei olisi viha vaan epävarmuus ja pelko, joka palutuisi mieleeni. Uskon ehkä kuitenkin enemmän siihen että voittaisin pelkoni ja auttaisin. Mutta koskaan ei voi tietää, aika kamalaa kyllä jos jättäisin auttamatta pelkoni takia.

Miksi olisi kamalaa? Eli sinun kiusaamisesi ei olekaan väärin?

Vierailija kirjoitti:

Todellakin pelastaisin, mä haluan olla meistä kahdesta se parempi ihminen

Ihan itse vain luulet, ettet muuten olisi, kakkapää.

Auttaisin, koska minua jäisi vaivaamaan, jos en suttaisi. Lisäksi haluan voida ajatella olevani kiusaajaani parempi ihminen. Auttamisen jälkeen häipyisi heti paikalta, kun minua ei tarvittaisi. Minulla on oikeus valita ne ihmiset joiden seurassa haluan olla ja hänelle minulla ei ole mitään sanottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Minua on kiusattu, mutta loppujen lopuksi koen silti, etten ole kenenkään kiusattavissa. En tiedä mistä näitä viattomia uhreja oikein putkahtelee, mutta itse en viitsi näillä eväillä olla ylimielinen kenellekään, vaikka en samaa pahaa tekisikään. Itse kantavat tekojensa seuraukset (myös toki esim. sen että katkerat ihmiset eivät auta).

En siis sinänsä syyttäisi sitä, joka jättää auttamatta. Minusta kostaminen on hyvin luonnollista.

Kyse ei olisi ylimielisyydestä, vaan siitä, että haluaakin pahaa sille kakkapäälle. Koska onnettomuus ei olisi minun vikani, en olisi velvollinen auttamaankaan.

Vierailija kirjoitti:

Auttaisin, koska minua jäisi vaivaamaan, jos en suttaisi. Lisäksi haluan voida ajatella olevani kiusaajaani parempi ihminen. Auttamisen jälkeen häipyisi heti paikalta, kun minua ei tarvittaisi. Minulla on oikeus valita ne ihmiset joiden seurassa haluan olla ja hänelle minulla ei ole mitään sanottavaa.

Eli haluat itse varata oikeuden olla kiusaaja, jota koet uhrisi olevan velvollinen kyllä auttamaan. Melkoinen sika siis, olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni on valmis elämään toisen ihmisen kuolema taakkanaan. Onkohan teissä ollut jotain vialla jo syntymästä lähtien ja siksi olettekin joutuneet "kiusatuiksi". Muut ovat havainneet julmuutenne.

Ei se olisi minkäänlainen "taakka" jos näkisin kiusaajani jossain ojanpohjalla möllöttämässä ja siihen kuolevana. Se olisi ihan sattumankauppaa. Mitä jos olisin jäänyt solmimaan kenkiäni pidemmäksi aikaa, ja joku toinen olisi nähnyt kyseisen henkilön, ja täten auttanut tai ollut auttamatta.

Enkä myöskään ole julma. Ei vain kiinnostaisi. En myöskään tuntisi mitään euforiaa, jos kiusaajani kuolisi.

Tokaisisin vain että "jaaha."

Juuri näin. Mitä väliä?

En. Potkaisin ilmat pihalle ja sylkisin päälle. Kävelisin rauhallisesti myhäillen pois.

Vierailija kirjoitti:

En tahdo olla samanlainen paskiainen jollainen hän oli minulle aikoinaan. En vajoaisi hänen tasolleen.

Ethän sä nyt hyvänen aika olisikaan! Miten joku voi rinnastaa päätöksen olla paha päätökseen elää vain itselleen?

Yksi yritti ajaa päälleni vielä aikuisenakin. Eiköhän tuosta voi päätellä vastauksen.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti auttaisin. Vaikka hän on kamala ja ilkeä ihminen niin minä en ole. Tekisin sen siis ihan jo itseni ja oman omatuntoni vuoksi.

Eihän mitään sinua edes ole olemassakaan, jos sinua saa kiusata. Olet niin olematon, pelkkä paska.

Assburger kirjoitti:

Auttaisin nyt.

18-vuotiaana en olisi auttanut.

Silloin sain voimaa väkivaltafantasioista,

joiden kohteena oli kiusaajiani.

Eli olet astunut kiusaajien puolelle, heidän leiriinsä. Pelastat heitä kiusaamaan lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä nämä ketjun kiusatut ovat kaikkivoipia. Heillä on erivapaus päättää siitä kuka saa elää.

Itse olen rankasti koulukiusattu, eikä mieleeni silti juolahtaisi edes ajatella moista.

Kiusaaminen ei jalosta ihmistä joksikin "koston enkeliksi".

Minua on myös kiusattu sekä henkisesti että fyysisesti. Aikuisena olen hakeutunut terapiaan ja työstänyt asioita.

Silti en voisi koskaan sanoa, että jättäisin ihmisen kuolemaan. Normaaliin ihmiseen on jo sisäänrakennettuna empatia ja halu auttaa.

Mietin syvästi näitä ihmisiä, jotka ovat valmiita antamaan kiusaajien kuolla tai haluavat heille tapahtuvan jotain todella pahaa, että olisivatko he olleet sen normaalimpia ja empaattisempia, jos heitä ei olisi kiusattu. Luulen, että jossain vaiheessa elämää olisi jotain negatiivista tapahtunut, olisi lopputulos sama kuin mitä se on nyt ja heidän asenteensa olisivat samaa, mitä ne ovat nyt.  Luulen, ettei ongelma ole ollut kiusattuna olemisessa, vaan etteivät he koskaan ole eläneet sellaisessa perheympäristössä, joka olisi opettanut heitä pääsemään pahoista asioista ylitse tai olleet tarpeeksi tukena. 

Sehän ei ole heidän vikansa millään lailla.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu puhutaanko siitä aikuisesta, joka kidutti minua koko lapsuuteni vai koulukiusaajalapsesta. Koska sille koulukiusaajalleni olen antanut anteeksi, hänhän oli vain lapsi. Mutta sen miehen jättäisin oman onnensa nojaan.

Mulla kans kiusaaja oli aikuinen, joten haluaisinkin hänen kuolevan. Tuo olisi nautinnon hetki.