Saako synnytyksessä ja sen jälkeen sairaalassa isä olla koko ajan äidin kanssa?

Isä ja vauvan sisarukset saavat olla aamusta iltaan luonasi, mutta eivät nukkua yötä. Muille vieraille on vierailuaika.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos joudut sektioon? Imukuppisynnytykseen? Näiden jälkeen et heti ole kotikuntoinen.

Minulla imukuppisynnytys ei aiheuttanut mitään ongelmia, vauvakin oli yli 4kg. Ei tullut repeämiä, väliliha leikattiin mutta ei se siinä parissa päivässä parantunut vaan vähän kivisti istuessa.

Vierailija kirjoitti:

Sinua ja vauvaa tarkkaillaan 6 tuntia synnytyksen jälkeen. Sen jälkeen, jos paikalla on lääkäri, voidaan tehdä vauvalle kevyempi tarkastus ja jos kaikki on okei, saatte mennä. Muutaman päivän päästä kontrolliin. Näin menee polikliininen synnytys ja toki sen ensisynnyttäjäkin saa, vaikkei kukaan sitä suosittelekaan.

Jos 6 tunnin kohdalla on esim keskiyö, lääkäriä ei ole saatavilla kuin akuutteihin tapauksiin ja sitten te odottelette. Mies luultavimmin häädetään siinä kohdassa kotiin, tai riippuu vähän minne teidä tunkevat odottamaan, yleensä kuitenkin osastolle ja sinne ei yöaikaan ole miehellä asiaa.

Polikliinista synnytystä ei myöskään saa jos synnytys on käynnistetty.

Minuakin mietitytti jotkut asiat synnytyksessä, kun raskaaksi tulin. Raskausaika on kuitenkin tarkoituksella aika pitkä, ja nyt kun olen jo lähes 9kk odottanut, käynyt neuvolassa, jutellut asioista, odottanut vaan ja pureskellut asiaa, niin pelkoni ovat laantuneet ja odotan synnytystä jo ihan luottavaisin mielin.

Minun neuvoni aloittajalle on, että kerro noista asioista neuvolassa, vaikka joka kerta. Asia jäsentyy päässäsi, raskaus konkretisoituu, vauva tulee tärkeäksi (en väitä ettei olisi jo nyt, mutta kun alat tuntea potkut ja koko vauvan, niin se vaan muuttuu se tunne erilaiseksi), kasvat itse ihmisenä siinä samalla. Asiat järjestyy kyllä!

Älähän jauha paskaa , kyllä ne ajettiin pois kiukkuisesti kun vierailulla loppuu. Miksi hemmetissä muiden äitien pitäisi sietää sitä sirkusta koko päivä ??

Itse olin esikoista, ja isä oli vierailijat, ja ne oli tiukat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vielä harkita raskautta jos olet noin avuton. Ei synnyttämiseen miehiä tarvita.

Miksi niin moni muija sitten ottaa nokkiinsa jos mies jää pois synnytyksestä?

Vaikka miestä ei tarvita se ei estä haluamasta sitä miestä sinne synnytykseen

Synnytys on vähän eri asia kuin lapsivuodeaika. Moni hyötyy synnytyksessä miehen läsnäolosta, sillä kuten jo edellä todettiin, synnytys saattaa pysähtyä vieraassa ympäristössä hormoniseurausten takia. Vieressä oleva oma mies rauhoittaa osaa äideistä ja synnytys voi sujua paremmin ja nopeammin. Miehen läsnäolo voi myös helpottaa kivun kestämisessä. Lapsivuodeaikana lapsi taas on jo turvallisesti ulkona kohdusta. Vaikka äiti stressaisi, lapsen turvallisuudelle ei siinä vaiheessa koidu enää merkittävää haittaa.

Sinänsä kyllä tunnen empatiaa ap:ta kohtaan. Huomaa, että täällä vastailleet eivät tunne psykologiaa. Jos ap:lla on sairaalakammo, se ei lähde syyttelemällä tai leimaamalla huonoksi äidiksi. Pelot eivät lähde käskyttämällä. Ap on tietämätön ja nuori, mutta se ei oikeuta kokeneempia äitejä käyttäytymään kiusaajan tavoin. Myös mitä jos -pelottelu on turhaa. Piruja ei kannata maalata seinille, ap:n mielessä niitä piruja on jo ennestään seinillä. Sairaalapelko on asia, joka kannattaa ottaa neuvolassa puheeksi. Neuvolassa ohjataan eteenpäin asiassa, jotta pelkoa saadaan lievitettyä ammattimaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen kyllä sairaalasynnytystä, se on paljon, paljon turvallisempi jos jotain menee pieleen. Todennäköisesti saatte perhehuoneen, koska olet ensisynnyttäjä, ja jos ette, niin tosiaan voitte lähteä kotiin sen 6 tunnin jälkeen (en todellakaan suosittele, mutta jos itse koet sen välttämättömäksi, niin sitten se varmaankin on niin). Jos joudut sektioon tai muuta niin sitten menette sen mukaan, älä hirveästi huolehdi etukäteen.

Ei todellakaan ole varmaa, että päästävät lähtemään vauvan kanssa 6h kohdalla! Tarvittaessa tehdään Lasu ja viimeisimpänä kiireellinen huostaanotto. Monella on kiire kotiin ja ymmärtävät sen, mutta jos ensisynnyttäjien alkaa ilman lastenlääkärin antamaa lupaa viemään vauvaa sairaalasta siihen kyllä puututtaisiin. Polikliinistä synnytystä varten on olemassa kriteerit ja, jos niitä ei täytä ei tule saamaan lupaa.

Kiireellinen huostaanotto voidaan tehdä vain silloin, kun lastenlääkäri on todennut vauvan olevan akuutin sairaalahoidon tarpeessa, siihen ei riitä se, että synnytyksestä on vasta 6 tuntia! Kun äiti ilmoittaa, että hän haluaa lähteä kotiin, pitää sairaalan joko hankkia se lastenlääkäri paikalle tai antaa äidin mennä, jos synnytyskertomuksen mukaan ongelmia ei ole ollut. Eikä yleensä ikinä olekaan, koska synnytyskertomuksessa synnytys kestää aina max 4 tuntia, ponnistusvaihe on nopea ja kivuton ja vauva syntyy vailla mitään hätää,vaikka se olisi sininen ja kärsinyt hapenpuutteesta.

Mistä te keksitte, että sairaala saa päättää äidin puolesta?

Ei pidä. Lääkäri on paikalla kun on, päiväsaikaan yleensä järjestyy muutaman tunnin sisään siitä kuudesta tunnista, mutta yöllä ei todellakaan lääkäriä hälytellä tarkistamaan vauvaa vain, koska äiti haluaa kotiin. Ja jos kotiin luvatta lähtee, se voi olla lasun paikka.

Eikä se lääkäri aina kerkeä tarkistamaan vauvaa, jos on muualla kiirettä. Lääkäri tulee, jos kerkeää ja tuskin tulee klo 2 yöllä. Lääkäri ei anna lupaa kotiutua, jos hänestä se ei ole turvallista. Pitäisi olla aika poikkeuksellinen tilanne, että ensisynnyttäjälle annettaisiin kuuden tunnin kohdalla lupa kotiutua. Äidin ahdistuneisuus nimenomaan ei lisäisi luottamusta vaan vauvan turvallisuuden vuoksi voisi olla hyvä tarkkailla vauvan hoitoa ja vuorovaikutusta pari päivää sairaalassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vielä harkita raskautta jos olet noin avuton. Ei synnyttämiseen miehiä tarvita.

Miksi niin moni muija sitten ottaa nokkiinsa jos mies jää pois synnytyksestä?

Vaikka miestä ei tarvita se ei estä haluamasta sitä miestä sinne synnytykseen

Synnytys on vähän eri asia kuin lapsivuodeaika. Moni hyötyy synnytyksessä miehen läsnäolosta, sillä kuten jo edellä todettiin, synnytys saattaa pysähtyä vieraassa ympäristössä hormoniseurausten takia. Vieressä oleva oma mies rauhoittaa osaa äideistä ja synnytys voi sujua paremmin ja nopeammin. Miehen läsnäolo voi myös helpottaa kivun kestämisessä. Lapsivuodeaikana lapsi taas on jo turvallisesti ulkona kohdusta. Vaikka äiti stressaisi, lapsen turvallisuudelle ei siinä vaiheessa koidu enää merkittävää haittaa.

Sinänsä kyllä tunnen empatiaa ap:ta kohtaan. Huomaa, että täällä vastailleet eivät tunne psykologiaa. Jos ap:lla on sairaalakammo, se ei lähde syyttelemällä tai leimaamalla huonoksi äidiksi. Pelot eivät lähde käskyttämällä. Ap on tietämätön ja nuori, mutta se ei oikeuta kokeneempia äitejä käyttäytymään kiusaajan tavoin. Myös mitä jos -pelottelu on turhaa. Piruja ei kannata maalata seinille, ap:n mielessä niitä piruja on jo ennestään seinillä. Sairaalapelko on asia, joka kannattaa ottaa neuvolassa puheeksi. Neuvolassa ohjataan eteenpäin asiassa, jotta pelkoa saadaan lievitettyä ammattimaisesti.

Ei ap täältä varmastikaan saa apua, mutta mielestäni vastaajat ovat reagoineet siihen, että ap on ollut melko ehdoton kannassaan, että synnyttää sitten kotona jos perhehuone ei ole 100% varma, eikä ole osoittanut olevansa lainkaan halukas pelkojensa käsittelyyn. Olen kyllä samaa mieltä, että ap:lle olisi voitu olla ystävällisempiä. Mistä me tiedetään vaikka hänellä olisi joku trauma lapsuudestaan laitosoloista. Silloin yksin yöllä vauvan kanssa sairaalassa kun hormonit vielä tekee temppujaan voi oikeasti olla tosi ahdistavaa.

Kike79.......... kirjoitti:

Älähän jauha paskaa , kyllä ne ajettiin pois kiukkuisesti kun vierailulla loppuu. Miksi hemmetissä muiden äitien pitäisi sietää sitä sirkusta koko päivä ??

Itse olin esikoista, ja isä oli vierailijat, ja ne oli tiukat.

Ehkä silloin kivikaudella kun sinä olet synnyttänyt.

Isät saavat olla tietysti koko päivän sairaalassa.

Sanotaan tuohon kotisynnytykseen, mitä jos haluatkin kivunlievitystä? Et voi mitenkään käsittää niitä supistuksia, ennenkuin ne tulevat. Minä ajattelin, että menen niin kauan ilman lääkkeitä, kuin pystyn, mutta otan sitten puudutuksen jos siltä tuntuu.

En ollut osannut kuvitellakaan sitä kipua, siitä jos jostakin vapautuu liikaa sitä adrenaliinia, joka pysäyttää synnytyksen, että nyt järki käteen ja vauvan etu ennen omaa mukavuutta. Samoin joudut tekemään monen monta kertaa, kun lapsi syntyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko ajatella jättäväsi vauvan sairaalaan ja ite menisit kotiin? Jos voisit, niin vannon ettet ajattele enää samoin kun sulla on vauva sylissä. Ne muutama vrk sairaalassa on tosi hyvä, koska voit kysyä hoitajilta kaiken mahdollisen ja he opastavat kädestä pitäen kuinka vauvaa hoidetaan.

En tietenkään vauvaa sinne yksin jättäisi vaan tarkoitin että lähtisin vauvan ja miehen kanssa kotiin.

Mä en koe tarvitsevani mitään vauvahoito-opastuksia. On pikkusisaruksesta kaverin lapseen tullut hoidettua jo ihan pieniäkin vauvoja. Imetyksestä ei ole tietenkään mulla mitään omakohtaistakokemusta, mutta mitä oon kullut niin moni on saanut imetykseenkin paljon paremman avun vaikka imetystukiäidiltä kuin mitä synnytyssairaalasta. Oon etukäteenkin jo ennen raskautta kahminut käsiini kaiken mahdollisen imetystiedon. Imetyksen onnistumisen kannaltakin on olennaista että äiti voi kokea olonsa rennoksi ja hyväksi.

ap

Oletko ap harkinnut aborttia? Voisi olla tapauksessasi paras ratkaisu, niin ei tarvitsisi tuollaisia pähkäillä ja panikoida

Minulla ainakin ennen ensimmäistä synnytystä oli kammo juuri tuohon sairaala-aikaan. Sairaalassa ollessa olikin vielä ahdistavampaa ja stressaavampaa kun odotin. Vauva oli siitä erikoinen ettei juuri nukkunut edes synnytyksen jälkeen. En saanut nukkua 26h synnytyksen jälkeen juuri yhtään sairaalassa koska vauva oli hereillä ja jos satuttiinkin nukahtamaan joku kävi herättelemässä ja kyselemässä onko vauva syönyt ja kurkkaamassa vauvan vaippaan.

Aamupalat ja ruoat söin kylmänä jos mies ei ollut paikalla kun vauva vain huusi jos tätä ei kanniskellut, eikä siellä osastolla halunnut että lapsi koko ajan huutaa kun kaikki kuulee.

Imetyksestä tuli ongelma koska koko ajan joku kävi kyselemässä että sujuuko ja onko vauva syönyt. Onnistui ihan ok kun sai rauhassa koittaa, mutta kun joku seisoi vieressä ja oli valmiina heti "auttamaan" jos ei onnistu niin kovasti stressasi. Imetin sairaalassa siis vain toisesta rinnasta koska se sujui paremmin ja tuloksena toisen rinnan maidontuotanto ei juuri lähtenyt käyntiin. Kotona rauhassa onnistui heti molemmista rinnoista oikein hyvin.

Tunteeni vauvaa kohtaa ei herännyt heti synnytyksen jälkeen, muuta kun kova vastuuntunto. Lisäksi minulla oli jonkin verran synnytyksen jälkeistä masennusta. Koin olevani todella yksin ja mieheni paikalla olo helpotti todella paljon. Itku tuli joka kerta kun hänen kotiin lähtö lähestyi.

Tätä seuraavaa kun odotin, en pelännyt yhtään synnytystä vaan juuri tuota sairaalassa oloa. Kirjoitin jo toivelistaan että haluan pian kotiin. Vauva syntyi aamulla ja saimme lääkärintarkastuksen samalle päivälle, jouduimme kuitenkin jäämään yöksi koska lääkäri laittoi ehdoksi että vauva pitää pissata ennen kotoutumista ja ei tuo suostunut pissaamaan ennen ilta yhdeksää. Tuli vielä isompi itku kun mies esikoinen lähti illalla kotiin.

Kyllä se vaan toisille on rankempaa kun toisille, vaikka olisi kuinka aikuinen. Päästiin kolmen yön jälkeen kotiin ja mies lähti varpajaisiin samana iltana kun päästiin kotiin. Hyvin pärjättiin kotona, mutta jos mies olisi ollut vähemmän aikaa sairaalassa kanssani moisten takia niin olisin ollut kovin murheellinen. Pärjään hyvin ilman miestäni joka paikassa muualla, mutta sairaalassa synnytyksen jälkeen, varsinkin esikoisen kohdalla olisin häntä kaivannut kovasti.

Pitkä selitys, mutta ymmärrä ap:ta, toivottavasti saatte perhehuoneen. Ja kommenttini tarkoitus ei ollut pelotella, kaikki eivät koe asioita yhtä ahdistavina kun minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko ajatella jättäväsi vauvan sairaalaan ja ite menisit kotiin? Jos voisit, niin vannon ettet ajattele enää samoin kun sulla on vauva sylissä. Ne muutama vrk sairaalassa on tosi hyvä, koska voit kysyä hoitajilta kaiken mahdollisen ja he opastavat kädestä pitäen kuinka vauvaa hoidetaan.

En tietenkään vauvaa sinne yksin jättäisi vaan tarkoitin että lähtisin vauvan ja miehen kanssa kotiin.

Mä en koe tarvitsevani mitään vauvahoito-opastuksia. On pikkusisaruksesta kaverin lapseen tullut hoidettua jo ihan pieniäkin vauvoja. Imetyksestä ei ole tietenkään mulla mitään omakohtaistakokemusta, mutta mitä oon kullut niin moni on saanut imetykseenkin paljon paremman avun vaikka imetystukiäidiltä kuin mitä synnytyssairaalasta. Oon etukäteenkin jo ennen raskautta kahminut käsiini kaiken mahdollisen imetystiedon. Imetyksen onnistumisen kannaltakin on olennaista että äiti voi kokea olonsa rennoksi ja hyväksi.

ap

Oletko ap harkinnut aborttia? Voisi olla tapauksessasi paras ratkaisu, niin ei tarvitsisi tuollaisia pähkäillä ja panikoida

Eli kaikkien jotka pelkää mitä tahansa osa-aluetta raskaudessa ja synnytyksessä pitäisi siis jättää lapset tekemättä. Taitaisi aika paljon syntyvyys laskea. Typerä kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan tuohon kotisynnytykseen, mitä jos haluatkin kivunlievitystä? Et voi mitenkään käsittää niitä supistuksia, ennenkuin ne tulevat. Minä ajattelin, että menen niin kauan ilman lääkkeitä, kuin pystyn, mutta otan sitten puudutuksen jos siltä tuntuu.

En ollut osannut kuvitellakaan sitä kipua, siitä jos jostakin vapautuu liikaa sitä adrenaliinia, joka pysäyttää synnytyksen, että nyt järki käteen ja vauvan etu ennen omaa mukavuutta. Samoin joudut tekemään monen monta kertaa, kun lapsi syntyy.

Väärin. Endometrioosi voi olla pahempi kuin synnytys koskaan. Ja ne kivut kestävät PÄIVÄKAUSIA.