Saako synnytyksessä ja sen jälkeen sairaalassa isä olla koko ajan äidin kanssa?

Kannattaa nyt myös henkisesti valmistautua myös siihen, ettette saa perhehuonetta, ja sairaalassa olisi kuitenkin hyvä olla se pari yötä. Joskus vaan on kestettävä pientä epämukavuutta. Sulla on 9kk aikaa pureskella sitä ajatusta. Pari yötä on kuitenkin vain pari yötä sun elämästäs. Varsinkaan vanhempana ei kannata olla niin ehdoton tällaisissa asioissa, koska lasten kanssa voi tulla vaikka mitä yllätyksiä eteen. Joskus on opittava tulemaan pois sieltä omalta mukavuusalueelta. Huomaat ettei mutään pahaa tapahtunut.

Perhehuonetta ei välttämättä saa pyytämällä vaan niihin voi olla ihan jonoa. Itse emme sellaista saaneet. Koko keskussairaalassa (Tyks) oli tyyliin vain kaksi tai kolme perhehuonetta.

Vitsi mikä hysteerikko. Varaudu että elämä lapsen kanssa tulee olemaan sulle vaikeaa.

Mitäs jos lapsesi isompana sairastuu ja joutuu sairaalaan? Etkö aio jäädä hänen tuekseen sairaalaan jos miehesi ei ole paikalla? Näinkin voi käydä!

Äitinä ei vaan voi mennä elämässä eteenpäin oma napa edellä. Kyllä se on vaan sen lapsen etu mikä edellä on opeteltava menemään.

Vierailija kirjoitti:

Vauva.fi näyttää taas voimansa, kyynistyneet akat nauramassa kilpaa nuorella ja kokemattomalle. 

Miten niin? Lähes kaikki ovat lähinnä yrittäneet neuvoa/tukea käsittelemään sairaalapelkoa?

Kerro heti ekassa neuvolassa sairaalapelostasi ja myös neuvolalääkärille. Koska synnytys on sellainen tapahtuma kuin on, niin sen ajankohtaa ja sujumista ei voi täysin ennustaa. Mies saa olla paikalla koko synnytyksen ajan ja perhehuoneessa kokoajan. Synnyttäneiden vuodeosasto on erilainen kuin muut osastot, koska kaikki ovat siellä samasta syystä ja itse sain valtavasti voimaa vertaistuesta mitä sain toisilta synnyttäjiltä. Ekan synnytyksen jälkeen olimme perhehuoneessa ja minulle se ei sopinut. Kun lapsi ei imenyt tunsin itseni aivan turhaan surkeaksi ja huonoksi. En myöskään tajunut kuin vasta vuoden päästä, että minun ei olisi pitänyt olla fyysisesti synnytyksen jälkeen niin kipeä kuin olin. Mutta omassa huoneessa ei ollut ketään kehen verrata. Luulin että se olo kuului asiaan. Toisen kohdalla pelkäsin synnytystä enemmän kuin ekan kohdalla. Pääsin etukäteen keskustelemaan kätilön kanssa ja toiveeni synnytyksen ja jälkihoidon suhteen kirjattiin sairaalan järjestelmiin.Toisen kanssa en olisi mennyt mistään hinnasta perhehuoneeseen. Kannattaa tiedustella voisiko käydä synnyttäneiden osastolla vierailulla, jotta tietää etukäteen millaista niissä huoneissa on.

Mieti, miksi miehesi läsnäolo on sinulle välttämätöntä synnytyksen jälkeen? Haluaako miehesi edes olla sairaalassa koko ajan synnytyksen aikana ja sen jälkeen.

Ap, mitä jos hakisit apua tuohon pelkoosi? Tiedän miltä ahdistustus pahimmillaan voi olla, kokemusta on. Elämässä on kuitenkin niin monta tilannetta, jolloin voi joutua sairaalaan, että apu pelkoihin on paikallaan. Sairaalassa olo on sun ja vauvan parhaaksi, ei siellä ketään kiusallaan pidetä. Voihan olla, että kaikki on ok ja pääset piankin pois. Perhehuonetta voi toivoa, mutta se ei pidemmällä tähtäimellä sun ongelmaa ratkaise.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen lähtenyt vauvan kanssa samana päivänä kotiin kolme kertaa, keskimmäisen kanssa jopa neljän tunnin jälkeen koska osastolla oli ruuhkaa, ei alunperinkään päästy edes "synnytyssaliin" (kummalinen nimitys) asti vaan saatoin lapsemme maailmaan omaisten lepohuoneessa.

Kotoa käsin tulimme sitten kolmantena päivänä tarkistuttamaan vauvaa eikä kukaan uhkaillut lasulla eikä hustaanotolla!

Niin, olet lähtenyt luvan kanssa jutellen ensin kätilöiden ym kanssa. Tuolla aiemmin lasusta puhuttiin, että tulee lasu jos lähtee luvatta ja salaa.

Kannattaa muistaa että adrenaliini on oksitosiinin vastavaikuttaja, ja oksitosiini on se hormoni joka tekee supistukset. Jos adrenaliinia erittyy vereen esimerkiksi pelon tai voimakkaan stressin seurauksena, niin synnytys hidastuu ja voi jopa pysähtyä.

Monelle sairaalakammoiselle käy näin juuri siinä vaiheessa kun kotoa siirrytään sairaalaan, eli kohdun avautuminen pysähtyy. Sitten laitetaan oksitosiinitippa, äidille tulee ehkä lisää stressiä, ja mitään ei tapahdu. Lopputulos on pitkään kestävä synnytys, jossa käytetään paljon lääkityksiä ja hormoneja, ja lopussa kumminkin joudutaan mahdollisesti turvautumaan imukuppiin.

Suosittelen että keskityt raskauden ajan kehittämään stressinsietokykyäsi, visualisoit sairaalassa oloa, ja pyrit liittämään siihen positiivisia mielikuvia. Ajattele miten onnekasta on päästä synnyttämään huipputason hoidon pariin, kuvittele kaikkien kätilöiden olevan siellä sinua ja vauvaa varten.

Meditoi ja rentoudu mahdollisimman paljon. Pyydä että pääset tutustumaan tiloihin etukäteen ja puhu tästä sairaalakammostasi.

Jos lähdet sairaalaan h-hetkellä pelonsekaisin tuntein, niin synnytyksen eteneminen kärsii siitä varmasti.

Ja kotisynnytys on kumminkin niin riskialtista että mieluummin keskittyisin tuohon pelon voittamiseen tai hallintaan.

Toivottavasti saatte perhehuoneen. Musta on ihanaa, että teillä on miehesi kanssa niin hyvä suhde, että saat hänestä turvaa noin paljon. :)

Kirjoittaja 109, todella hyviä pointteja! Ap, jos olet edelleen linjoilla niin lue edellä oleva ja ryhdy jo ihan omatoimisesti mielikuvaharjoittelemaan ilman miestö sairaalassa olemista.

Muita ihan käytännön neuvoja: sano heti ensimmäisessä neuvolassa että sinulla on sairaalakammo. Sitten pyydä päästä pelkopolille, pääset tutustumaan sairaalaan etukäteen etkä joudu katselemaan vain niitä HUSin nettivideoita. Pyydä pelkopolilta lisätapaamisia psyk.sairaanhoitajan kanssa jonka kanssa voit käsitellä tätä yksinjäämisen pelkoa. Pyydä että he kirjaavat HUSin tietoihin merkinnän siitä että äiti ei tahdo olla sairaalassa ilman isää ja tarvitsee perhehuoneen. Sitten kun menet synnyttämään, hakeudu Naistenklinikalle, ja toimita kirjallinen synnytystoive vastaanottavalle kätilölle ja pyydä vielä miestäsi muistuttamaan synnytyksen edetessä uusia kätilöitä ja lääkäriä siitä, että tahdotte perhehuoneen pahan sairaalakammosi vuoksi. Miehen kannattaa ottaa makuupussi ja makuualusta mukaan ja esim. käynnistymisen viivästyessä ilmoittaa henkilökunnalle että voi nukkua sänkysi vieressä lattialla. Sitten jos kaikki menee hyvin, pääsette sinne Cumulus Meilahden yläkerrokseen 6h synnytyksen jälkeen, tai jos ei mene ihan niin hyvin, voit vielä vaatia psyk.sairaanhoitajaa tai psykiatria osastolle kertomaan hoitohenkilökunnalle että tarvitset miehesi mukaan osastolle.

En usko että vakavasta fobiasta oireilevan äidin kumppani lähetettäisiin kotiin, jos kokonaistilanteen kannalta on parempi että isä jää.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittaja 109, todella hyviä pointteja! Ap, jos olet edelleen linjoilla niin lue edellä oleva ja ryhdy jo ihan omatoimisesti mielikuvaharjoittelemaan ilman miestö sairaalassa olemista.

Muita ihan käytännön neuvoja: sano heti ensimmäisessä neuvolassa että sinulla on sairaalakammo. Sitten pyydä päästä pelkopolille, pääset tutustumaan sairaalaan etukäteen etkä joudu katselemaan vain niitä HUSin nettivideoita. Pyydä pelkopolilta lisätapaamisia psyk.sairaanhoitajan kanssa jonka kanssa voit käsitellä tätä yksinjäämisen pelkoa. Pyydä että he kirjaavat HUSin tietoihin merkinnän siitä että äiti ei tahdo olla sairaalassa ilman isää ja tarvitsee perhehuoneen. Sitten kun menet synnyttämään, hakeudu Naistenklinikalle, ja toimita kirjallinen synnytystoive vastaanottavalle kätilölle ja pyydä vielä miestäsi muistuttamaan synnytyksen edetessä uusia kätilöitä ja lääkäriä siitä, että tahdotte perhehuoneen pahan sairaalakammosi vuoksi. Miehen kannattaa ottaa makuupussi ja makuualusta mukaan ja esim. käynnistymisen viivästyessä ilmoittaa henkilökunnalle että voi nukkua sänkysi vieressä lattialla. Sitten jos kaikki menee hyvin, pääsette sinne Cumulus Meilahden yläkerrokseen 6h synnytyksen jälkeen, tai jos ei mene ihan niin hyvin, voit vielä vaatia psyk.sairaanhoitajaa tai psykiatria osastolle kertomaan hoitohenkilökunnalle että tarvitset miehesi mukaan osastolle.

En usko että vakavasta fobiasta oireilevan äidin kumppani lähetettäisiin kotiin, jos kokonaistilanteen kannalta on parempi että isä jää.

Varmasti sairaalassa yrittävät parhaansa, mutta siitä olen eri mieltä että mies saisi jäädä useamman hengen potilashuoneeseen lattialle nukkumaan. Ei todellakaan saa, se olisi väärin muita potilaita kohtaan joilla on oikeus toipua omasta synnytyksestään rauhassa. Jos yhden hengen huoneita on vapaana niin varmasti yritetään järjestää.

Miksi ei ole tarpeeksi perhehuoneita että kaikille niitä riittäisi eikä kenenkään tarvitsisi stressata etukäteen? Saisi äiditkin kunnolla levätä ennen kotiin lähtöä.

Olisikohan ihan tilanpuutteesta kiinni. Kaikille synnyttäjille perhehuone?? Olihan tämä vitsi??

Itselläni oli myös sairaalakammo. Saimme perhehuoneen yhden yön jälkeen. Sairaalassa on monta hyvää asiaa. Vointiasi ja vauvan vointia tarkkaillaan. Saat monipuolista ruokaa ja sinua kehotetaan juomaan riittävästi. Tämä auttaa maidon nousuun. Saat puhtaita vaatteita vauvalle ilman, että tarvitsee huolehtia pyykeistä. Saat neuvoja vauvan hoitoon ja käsittelyyn. Saat fysioterapeutin ohjeita. Lääkitystä kipuihin. Sairaalan isot siteet vuotoihin. Ennen kaikkea apua imetykseen vaikka keskellä yötä. Kyllä uuden vauvan kanssa on monta asiaa opittavana.

Sairaala on kyllä kuin hotelli. Kotona on heti kotityöt vastassa. Imettävä äiti tarvitsee päivässä kaksi lämmintä ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies voi jäädä sairaalaan vain, jos teillä on perhehuone.

Se, miten paljon perhehuoneita on saatavilla, riippuu sairaalasta.

Vauvaa ei voi viedä kotiin ilman lähtötarkastusta, yksityinen lääkäriasema ei tässä käy. Itse voit lähteä.

Tulevatko sitten voimakeinoin estämään vauvan kotiinlähdön vai mitä ihmettä? Eihän sairaalassa ole edes mikään pakko synnyttää, niin miten sinne voisi ketään vaatia jäämään jos kaikki vaikuttaisi vauvallakin olevan kuitenkin ihan normaalisti? Voiko muka olla niin että ainoa vaihtoehto on synnyttää alusta loppuun kotona jos haluaa varmistaa sen että mies saa olla yötkin äidin seurana? Vähän jotenkin vaikea uskoa että sairaala olisi joku vankila jonne kerran mentyään ei pääsisi vapaasti pois.

ap

Tekevät lasun jos lähdet ns. ilman lupaa vauvan kanssa sairaalasta. Ei siellä sairaalassa oikeasti ole niin kamalaa, ettei siellä paria yötä ja päivää kestäisi.

Tuo mitä joku aiemmin mainitsi, että voit lähteä kotiin aiemmin ja käydä kotoa käsin vauvan kanssa lastenlääkärintarkastuksessa, ei nyt ihan pidä paikkaansa. Jos on mitään ongelmaa, esim. raskausdiabetes, pitkä aika lapsivedenmenosta, vihreä lapsivesi, tmv. niin vauvaa TÄYTYY pitää tarkkailtavana osastolla sen parin vuorokauden ajan, halusit tai et. Sinä voit lähteä jos olet hyvävointinen, mutta vauva ei. Ja miksi haluaisit lähteä ilman vauvaa? Sinun täytyy opetella hoitamaan vauvaa, imettämään (se ei aina onnistu tuosta noin vaan vaan tarvitset kätilöiden apua), luoda suhdetta omaan lapseesi pitämällä häntä lähellä/ihokontaktissa. Vauvaa tarkkaillaan monella tavalla sairaalassa. Seurataan painon pudotusta, pissan ja kakan tuloa, tarkkaillaan ihoa, jäntevyyttä, keltaisuutta, kuulo tarkastetaan, seurataan tarvittaessa verensokeria.

Toivottavasti saat perhehuoneen miehesi kanssa.

Tämä kirjoitus on täyttä höpöä!

Käytännössä synnytyssairaalassa äiti on täysin "itsepalvelussa" eli vauva on äidin kanssa koko ajan, hoitajat näkevt vauvan 3-4 kertaa päivässä muutaman minuutin. Äidin tulee olla se tarkkailija, joka kertoo havaintonsa hoitajille ja äiti voi mainiosti tehdä sen kotonakin. Vauva jää sairaalaan ainoastaan siinä tapauksessa, että lääkäri on havainnut lapsessa sairaalahoitoa edellyttävän ongelman, jolloin lapsi joka tapauksessa kuuluu tehohoitoon eikä äidin kanssa perhehuoneeseen.

Jos haluaa lähteä lapsen kanssa sairaalasta samantien, niin ei siitä mitään lasua tehdä. Papereihin tulee tieto, että lähti omasta tahdosta sekä päivä, jolloin lapsi pitää käyttää lääkärissä tarkastuksessa.

Äiti voi lähteä hoidosta omalla vastuulla mutta lapsensa puolesta hän ei sitä voi tehdä. Jos lapsella on jokin seurantaa vaativa asia niin lapsi jää sairaalaan vaikka pikahuostaanottopäätöksellä.

Jos vanhemmat yrittävät vain viedä lapsen voidaan jopa joutua tekemään poliisille virka-apupyyntö lapsen saamiseksi tarvitsemaansa hoitoon.

Kotona synnytettäessa kaikki vastuu on vanhemmilla lähtökohtaisesti mutta sairaalassa oleva lapsi sairaalan vastuulla eikä kukaan lastenlääkäri halua ottaa sitä riskiä että lapselle tapahtuisi jotain.

Taitaapi olla myöhäistä. Synnytä kotona, ota Doula avuksi.

Itse en osaisi kuvitellakaan synnyttäväni kotona, mulla tuli ensimmäisen vuorokauden synnytyksen jälkeen pissat kaikki suoraan läpi, ei mitään pidätyskykyä, ja sen lisäksi jälkivuoto on tosi runsasta, ne sairaalan siteet on ainoat jotka riittää.

Ja aina saa puhtaat vaatteet, puhtaat siteet, ruokahuolto pelaa, huone pidetään siistinä.

En haluaisi olla kotona, huolehtia vauvasta JA pestä verisiä/kusisia vaatteita, tiskata, siivota jne.

Itse koin sairaalan lähes paratiisina synnytyksen jälkeen, ja olinkin siellä 4 päivää.

Kyllä, mutta ei kuitenkaan mielellään pyöriä synnytyksessä siellä jalkopäässä ja striimata suoraa lähetystä periskooppiin.

Itsekäs lehmä.