Saako synnytyksessä ja sen jälkeen sairaalassa isä olla koko ajan äidin kanssa?

Minä kirjoitin sinulle siihen toiseen ketjuun, olen se, joka olisi todennäköisesti kuollut kotisynnytyksessä, esikoinen minulla kyseessä. 

Kun raskaus hieman etenee, alat varmaan ajattelemaan enemmän vauvan parasta. Varaudu siihen, että olet myös ennen synnytystä sairaalassa, jos synnytyksesi joudutaan käynnistämään. Minulla käynnistettiin ja olin pari päivää sairaalassa ennen synnytystä, sen jälkeen kaksi yötä. Kotiinlähtötarkastus oli hiukan hankala vauvalle saada, koska oli viikonloppu, mutta onnistui kuitenkin.

Kun synnytystäni alettiin käynnistelemään, mies ainakin minulla sai olla yönkin sairaalassa, mutta saattoi johtua siitä, että vaikutti siltä, että saatan yöllä alkaa synnyttämään. Minulla ei ollut huoneessa kaveria, joten tilaakin oli, jos olisi ollut kaveri, todennäköisesti olisi mies käsketty kotiin. Sitten tosiaan saatiin synnytyksen jälkeen perhehuone, jossa sai olla ihan rauhassa.

Meiltä kysyttiin kun vauva oli syntynyt, haluammeko perhehuoneeseen vai normaaliin. Perhehuoneeseen sanoin haluavani, jos vain on vapaana. Ei ollut, mutta heillä oli käytäntönä se, että jos ei ollut paljoa synnyttäjiä, niin tekivät normaalista huoneesta perhehuoneen. Ja niin, perhehuoneet on varattu ensisijaisesti ensisynnyttäjille monissa sairaaloissa.

Toivottavasti et opeta lapsestasi noin avutonta ja tarvitsevaa ihmisreppanaa.

Älä murehdi, siellä on PALJON muita äitejä jotka ymmärtävät sinua koska hekin haluaisivat olla kotona perheensä luona. Keskity niihin hyviin asioihin joita sairaala silloin tarjoaa. Hoitajat- voit luottaa että he tekevät sinun ja erityisesti vauvan eteen kaikkensa. Seuranta on äärimmäisen tärkeää eka päivinä. Ruoka- sitä saa koko ajan ja aina valmiina pöytään. Puhtaus- ei tarvi hermoilla jos tulee ohivuotoja tms. Lepo- vaikka yöt voivat olla huonoja, kannattaa pyytää hoitajaa ottamaan vauva joksikin yöksi hoitoon ja korvatulpat itselle. Ainakin Oulussa isät saavat olla melko vapaasti osastolla. Huonekavereilta voi kysyä onko heillä mitään sitä vastaan että miehesi on paikalla. Toivottavasti saat perhehuoneen, nämä näkökulmat kuitenkin siltä varalta että et saa. Olen sairaalakammoinen mutta useamman lapsen saaneena olen kokenut synnärillä olon ihan eritavalla. Viimeksi vaadin että saan rauhoittua ja tutustua vauvaan osastolla ne pari päivää, vaikka lääkäri ehdotti poliklinikka synnytystä.

Synnytyksessä isä saa olla mukana koko ajan ja ainakin pari tuntia sen jälkeenkin synnytyssalissa, kunnes synnytyksen jälkeinen tarkastus on tehty. Mutta lapsivuodeosastolla mennään aukioloajan mukaan eli joskus 20 aikoihin täytyy poistua, jos ei ole perhehuonetta.

Kyllä nyt on ihme jos ei pysty olemaan ilman miestä yhtä yötä.

Kyllä sieltä synnäriltä saa lähteä, ei se vankila ole. Eri asia sitten on, pystytkö lähtemään jos vaikka kävely ei onnistu ja liikkuminen tapahtuu pyörätuolilla... Se synnytys kun laittaa paikat vähän rikki ja verenvuotovaarakin voi jatkua. Tietenkin sitten jos lapsella on jotain ongelmaa minkä vuoksi täytyy pysyä siellä niin sitten täytyy.

Kannattaa tietenkin kysyä sieltä etukäteen, miten asia järjestyy.

Et kyllä vaikuta lainkaan tarpeeksi kypsältä ihmiseltä lapsia saamaan. Ei ole tervettä olla noin riippuvainen toisesta ihmisestä. Ei ole mitään takeita siitä että se puoliso pysyy siinä rinnalla koko elämän. Voi tulla ero tai puoliso voi yhtäkkiä menehtyä. Joten olisi hyvä oppia olemaan itsenäinen aikuinen ihminen, sellainen johon se pieni lapsi sitten pystyy tukeutumaan.

Ja ylipäätään se, että oppii hyväksymään sen, ettei kaikki aina mene juuri niin kuin itse haluaa. Nyt vaikuttaa vähän siltä, että koet että sinulle kuuluu kaikki, perhehuonettakin aiot vaatimalla vaatia, vaikka sen saaminen ei tosiaan ole kiinni siitä kuka eniten kiljuu ja nurisee. Ne menee niille, ketkä ensimmäisenä sellaista sattuu tarvitsemaan.

Aloitus suoraan eräästä 2017 loppuvuoden syntyneiden (äitien) fb-ryhmästä. Taisi kyllä sekin äiti nöyrtyä ja olla sen pari yötä erosta miehestään synnyksen jälkeen. Voivat hyvin päivitysten perusteella, eikä jäänyt traumoja :)

Jos olet aikaisemmin synnyttänyt ja synnytykset eivät ole menneet suunnitellusti (jäännyt pelkoja tms.) kannattaa pyytää perhehuone ja antaa arvoa ammatilaisille synnytyssairaalassasi.

Jos taas olet kokenut synnyttäjä ja osaat arvioida raskautesi kulun ja ennakoida synnytystapahtuman,

niin sitten voit perheen ja lähipiirin kanssa suunnitella turvallisesti muitakin mahdollisuuksia, jos edellytyksiä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen työkyvyttömyyseläkkeellä. En kestä yksinoloa. Ap

ja, päätit sitten lisääntyä, että ei tarvitse yksin olla? Voi herran junmala.

Just näin. Onko mieskin eläkkeellä ja viihdyttää sua kotona vuorokaudet läpeensä.

Sairaalasta kotiutetaan mahdollisimman nopeasti (noin 3päivää), jos lapsi ja äiti voivat hyvin. Perhehuonetta voi toivoa, näitä on vaan vähän, joten et ehkä sellaista saa. Sairaassa vierailuajat ovat pitkät, eli käytännössä mies voi olla koko päivän seuranasi. Jos lähdet ilman lupaa sairaalasta, voit olla varma, että joudut tekemisiin lastensuojelun kanssa.

Eka lapsi synty kättärillä. Perhehuone ei järjestynyt, joten en saanut olla 24 / 7. Toka Lohjalla, perhehuone järjestyi ja kivaa oli. Lohjan sairaala oli muutenkin tosi jees.

https://yle.fi/uutiset/3-9433955

"Ensimmäistä kertaa synnyttämään menevälle tai uuteen sairaalaan synnyttämään menevälle sairaalan synnytysosaston tutustumiskäynnit ovat olleet erittäin tärkeitä. Henkisesti on tärkeää tietää juuri minne pitää mennä ja mitä siellä tapahtuu. Se vähentää huomattavasti synnytykseen liittyvää jännitystä ja pelkoja."

http://www.synnytyksenabc.fi/2015/03/10/sairaalat-lopettavat-tutustumis…

Vauva.fi näyttää taas voimansa, kyynistyneet akat nauramassa kilpaa nuorella ja kokemattomalle. 

Saa olla, perhehuoneissa jopa yötäkin. Olin itse synnytyksessä mukana la-su yön ja viettänyt aika paljon aikaa laitoksella.

Onneksi ei ollut kotisynnytys, olisi voinut käydä huonosti joko lapselle tai äidille. Loppu hyvin, kaikki hyvin - lapsi on terve ja ihana.

Ei kannata hankkia lapsia, jos nyt jo laitat itsesi vauvan edelle. Yleensä elämässä tulee yllätyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen kyllä sairaalasynnytystä, se on paljon, paljon turvallisempi jos jotain menee pieleen. Todennäköisesti saatte perhehuoneen, koska olet ensisynnyttäjä, ja jos ette, niin tosiaan voitte lähteä kotiin sen 6 tunnin jälkeen (en todellakaan suosittele, mutta jos itse koet sen välttämättömäksi, niin sitten se varmaankin on niin). Jos joudut sektioon tai muuta niin sitten menette sen mukaan, älä hirveästi huolehdi etukäteen.

Ei todellakaan ole varmaa, että päästävät lähtemään vauvan kanssa 6h kohdalla! Tarvittaessa tehdään Lasu ja viimeisimpänä kiireellinen huostaanotto. Monella on kiire kotiin ja ymmärtävät sen, mutta jos ensisynnyttäjien alkaa ilman lastenlääkärin antamaa lupaa viemään vauvaa sairaalasta siihen kyllä puututtaisiin. Polikliinistä synnytystä varten on olemassa kriteerit ja, jos niitä ei täytä ei tule saamaan lupaa.

Kiireellinen huostaanotto voidaan tehdä vain silloin, kun lastenlääkäri on todennut vauvan olevan akuutin sairaalahoidon tarpeessa, siihen ei riitä se, että synnytyksestä on vasta 6 tuntia! Kun äiti ilmoittaa, että hän haluaa lähteä kotiin, pitää sairaalan joko hankkia se lastenlääkäri paikalle tai antaa äidin mennä, jos synnytyskertomuksen mukaan ongelmia ei ole ollut. Eikä yleensä ikinä olekaan, koska synnytyskertomuksessa synnytys kestää aina max 4 tuntia, ponnistusvaihe on nopea ja kivuton ja vauva syntyy vailla mitään hätää,vaikka se olisi sininen ja kärsinyt hapenpuutteesta.

Mistä te keksitte, että sairaala saa päättää äidin puolesta?

Ei pidä. Lääkäri on paikalla kun on, päiväsaikaan yleensä järjestyy muutaman tunnin sisään siitä kuudesta tunnista, mutta yöllä ei todellakaan lääkäriä hälytellä tarkistamaan vauvaa vain, koska äiti haluaa kotiin. Ja jos kotiin luvatta lähtee, se voi olla lasun paikka.

Itse olen lähtenyt vauvan kanssa samana päivänä kotiin kolme kertaa, keskimmäisen kanssa jopa neljän tunnin jälkeen koska osastolla oli ruuhkaa, ei alunperinkään päästy edes "synnytyssaliin" (kummalinen nimitys) asti vaan saatoin lapsemme maailmaan omaisten lepohuoneessa.

Kotoa käsin tulimme sitten kolmantena päivänä tarkistuttamaan vauvaa eikä kukaan uhkaillut lasulla eikä hustaanotolla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että olet syntynyt 90-luvun loppupuolella?

Olen kyllä mutta miten se tähän liittyy? Vai onko tää joku "nuoret äidit kun ovat nyt niin ripustautuneita kumppaneihinsa että eivät selviä edes yötä yksin"-juttu vai mikä?

ap

Valitettavasti tässä elämässä ei aina saa asioita mitä haluaa. Itsekin olen ollut nuori äiti, mutta eri sukupolvea ja aikanaan sitä vaan hyväksyttiin että jotkut asiat vaan pitää tehdä tietyllä tavalla ilman erityiskohtelua.

Toivotaan että saisit perhehuoneen, mutta on tilanteita, jolloin ne ovat jo täynnä ja sellaista ei yksinkertaisesti ole saatavilla vaikka kuinka pyytäisit.

Senhän vuoksi mä tästä asiasta ylipäänsä tiedustelenkin että tiedän ettei sitä perhehuonetta aina saa! En nyt ihan ymmärrä mihin sanomaani kommenttisi liittyy. 

ap

En ole tuon edellisen kirjoittaja, mutta pitääkö rautalangasta vääntää, että kasva aikuiseksi ennen kuin hankit itse lapsia. En itsekään sairaaloista tykkää, mutta olen 2 lasta synnyttänyt eikä silloin ollut perhehuoneita. Kyllä se pari yötä siellä menee ihan hyvin. Entä jos joskus vaikkapa sairastut ja joudut sairaalaan? Et silloinkaan saa miestäsi sinne. Podet pahemman luokan läheisriippuvuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin synnytyssairaalaan olet menossa? Näkyisikö sen nettisivuilta millaisia huoneita sielä on?

Perhehuoneessa kumppani on velvoitettu olemaan kokoajan paikalla.

Itse olen ymmärtänyt että päiväsaikaan isä tai synnytyskumppani saa olla kokoajan paikalla vaikka perhehuonetta ei olisikaan (kohteliasuussyistä ehkä mielummin yleisissätiloissa kuin monenhengen huoneessa) ja yöksi pitää lähteä kotiin.

Itse kun menin esikoista synnyttämään sanoin heti, että haluamme perhehuoneen ja sitä toisteltiin sitten koko synnytyksen ajan jokaiselle kätilölle jonka kanssa oltiin tekemisissä.

Mä en oo vielä päättänyt. Oon veivannut mielessäni edestakaisin Hyvinkään ja Espoon välillä. Koitin katella noita jotain tutustumisvideoita niistä ym, mutten vieläkään osaa sanoa. Noin mäkin ymmärsin netistä lukiessani tosta isän läsnäolosta. Mä haluan miehen olevan mun luona kuitenkin myös nukkuessani. Oikeastaan varsinkin nukkuessani. Pakko myöntää että mun on kotonakin vaikeampi saada unta jos mies ei oo nukkumassa vieressä. :D

Mutta pitänee siis pyrkiä olemaan hanakka sen perhehuoneen kanssa ettei sitä vie joku muu käsistä!

ap

Turha sitä on jatkuvasti toistella. Riittää kun se perhehuonetoive mainitaan synnytystoiveissa ja sanot asiasta synnytyksen jälkeen. Ei ne perhehuoneet mene niille ketkä sitä eniten ronkuu! Jos tarjolla on yksi perhehuone ja synnytyssalista tulossa kolme ensisynnyttäjäperhettä, niin sen saa se kuka ensimmäisenä synnyttää ja pääsee osastolle. Seuraava saa sitten seuraavaksi vapautuvan. Ja niitä ei voi mitenkään varata etukäteen.

Mulla ei ollu mitään kirjallista synnytystoivelistaa eikä kukaan kysellyt mitään. Itse en osannut mitenkään arvioida kenen kätilön vuorolla vauva syntyisi niin todellakin kerroin toiveen aina kun kätilö vaihtui.

Edelleen, turha sitä ennen synnytystä toistella. Vasta synnytyksen jälkeen. Ei se synnytystä hoitava kätilö tee päätöstä saatko perhehuoneen, vaan se lapsivuodeosaston kätilö joka arvioi mikä paikkatilanne siellä on.

Ja kätilöt kyllä raportoi eteenpäin äidin toiveet seuraavalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt jäitä hattuun.Neljän lapsen äitinä mua huolestuttaa sun vahva turvattomuuden tunne ja ilmeisen iso tarve kontrolliin- raskaus ja synnytys on kuitenkin niitä kohtia elämässä jolloin ei voi kaikkea kontrolloida.Millainen sun elämä on ollut tähän saakka?

Mitä sun puoliso sanoo?

Jos minä olisin sinä pyytäisin päästä neuvolapsykologin tms.juttusille.

En mä koe oloani muuten turvattomaksi, ainoastaan ajatus sairaalassa yksin olemisesta ahdistaa. Synnytys itsessään ei pelota, ja toivon sen menevän mahdollisimman omalla painollaan. Eniten pelottaa kaikki toimenpiteet, eniten sektioon joutuminen. Pelkään lääketieteellisiä toimenpiteitä ja sitä että muut ihmset tekevät mun keholleni asioita ilman että voin itse siihen vaikuttaa. Synnytyksen itsensä tuoma kontrolloimattomuus pikemminkin tekee mun olosta luottavaisemman, kun tukeudun ajatukseen että kyllä se oma keho osaa ohjata mua tilanteen vaatimalla tavalla siinä synnytyksessä.

ap

Eihän siellä yksin tarvi olla. Ihmisiä sairaala täynnä.

Naikkarilta voit siirtyä 6 tuntia synnytyksen jälkeen Meilahden Scandiciin ja hoitajat käyvät siellä säännöllisin väliajoin katsomassa. Jos mua ahdistaisi sairaala noin paljon menisin sinne.